1 Monet on ruvettu kirjuttamah kaikešta šiitä, mitä miän kera oli ollun.
2 Hyö kirjutettih šen mukah, mitä meilä paistih ne, ket ihan alušta šuate nähtih omin šilmin kaiken ta ruvettih levittämäh Jumalan šanua.
3 Niin mieki tarkkah tutkin kaiken alušta loppuh. Šiitä piätin kirjuttua šilma varoin, arvosa Feofili, kaikki as's'at järeštäh.
4 Šiitä šie iče niät, jotta totta on še, mitä šiula on opaššettu.
5 Šiih aikah, konša Iiroti* oli Juutijan čuarina, šielä eli Saharei-nimini pappi. Hiän oli Avijan pappijoukošta.* Hänen naini oli Jelisaveta, pappi Aaronin šuvušta.
6 Molommat hyö oltih Jumalan šilmissä oikiemieliset ta vijattomat ta elettih kaikkien Hospotin käškyjen ta juohatukšien mukah.
7 No heilä ei ollun lapšie, šentäh kun Jelisaveta ei voinun tulla pakšukši, ta hyö molommat oltih jo vanhat.
8 Yhen kerran Saharei oli toimittamašša papin töitä Jumalan ieššä oman joukon vuorolla.
9 Niin kuin aina, papit pantih arpua töistä. Arpomisen mukah Saharein piti männä Hospotin jumalankotih polttamah luatanua.
10 Šillä aikua, kuni hiän kuati, šuuri rahvašjoukko moliutu ulkopuolella.
11 Šiitä Sahareilla näyttäyty Hospotin anheli. Hiän šeiso kuajinta-alttarin oikiella puolella.
12 Anhelin nähtyö Saharei šäpšähti ta vareutu.
13 A anheli šano hänellä: «Elä varaja, Saharei. Šiun malittu on kuultu: šiun naini Jelisaveta šuau šiula pojan, ta šie annat hänellä nimen Iivana.
14 Hiän tuou šiula äijän iluo ta hyvyä mieltä, ta monet ihaššutah, kun hiän šyntyy.
15 Häneštä tulou šuuri Jumalan mieš. Hiän ei juo viinua eikä muita väkövie. Jo ennein šyntymistä hiän on täyši Pyhyä Henkie.
16 Hiän kiäntäy monet israelilaisista Hospotin, heijän Jumalan puoleh.
17 Il'l'an henkeššä ta voimašša hiän aštuu Hospotin iellä. Hiän kiäntäy tuattojen šytämet lapšien puoleh ta panou tottelomattomat ajattelomah oikiemielisien tapah. Näin hiän valmistau rahvahan ottamah vaštah Hospotin.»
18 Šiitä Saharei kyšy anhelilta: «Mistäpä mie tiijän, jotta käypi niin kuin šie šanot? Miehän olen vanha ta miun naini niise on vanha.»
19 Anheli vaštasi hänellä: «Mie olen Gavriil, yksi niistä, kumpaset šeisotah Jumalan ieššä. Hiän työnsi miut pakajamah šiun kera ta tuomah šiula tämä hyvä viesti.
20 No šie tulet mykäkši etkä voi paissa šini, kuni tämä kaikki ei stuaniuvu. Näin käypi šentäh, kun šie et uškon miun šanoja, kumpaset täytytäh omalla ajallah.»
21 Ihmiset vuotettih Sahareita ta kummekšittih, mintäh hiän niin pitälti on jumalankojissa.
22 A konša hiän tuli šieltä, hiän ei voinun paissa heijän kera. Šiitä ihmiset hokšattih, jotta jumalankojissa ken lienöy näyttäytyn hänellä. Saharei vain näytti heilä merkkijä käsilläh ta jäi mykäkši.
23 Sluušintapäivien loputtuo Saharei myöšty kotih.
24 Vähäsen ajan piäštä hänen naini Jelisaveta tuli pakšukši. Viisi kuukautta hiän peitteli šitä kaikilta, ičekšeh vain pakasi:
25 «Tämän Hospoti luati miula. Hiän kiänty miun puoleh ta piäšti häpieštä rahvahan ieššä.»
26 Konša Jelisaveta oli kuuvvennella kuukauvella, Jumala työnsi anheli Gavriilan Galileijah Nasaretin linnah.
27 Hänellä oli viesti Muarie-nimisellä neiččyöllä. Muarie oli kihloissa Joosefi-nimisen miehen kera, kumpani oli Tuavitan šuvušta.
28 Muarien luo tultuo anheli šano hänellä: «Terveh, Muarie! Šie olet šuanun armon Jumalan šilmissä, ta Hiän on šiun kera. Šie olet toisie naisie ošakkahampi.»
29 Kun Muarie näki anhelin, hiän pöläšty ta ihmetteli, mitä vois tarkottua tämmöni tervehintä.
30 Anheli jatko: «Elä varaja, Muarie. Jumala on mieltyn šiuh.
31 Šie tulet pakšukši ta šuat Pojan, ta šie annat Hänellä nimen Iisussa*.
32 Häneštä tulou šuuri, ta Häntä ruvetah šanomah Ylimmäisen Pojakši. Hospoti Jumala antau Hänellä Hänen tuaton Tuavitan valtaistumen.
33 Hiän halliččou Juakon jälkiläisie, Israelin rahvašta, ilmasen ijän. Hänen čuarinvalta ei lopu konšana.»
34 Muarie kyšy anhelilta: «Mitein še vois olla? Miehän en ole miehellä.»
35 Anheli vaštasi hänellä: «Pyhä Henki tulou šiun piällä, ta Ylimmäisen voima kattau šiut. Šentäh Lapši, kumpani šyntyy, on pyhä, ta Häntä kučutah Jumalan Pojakši.
36 Ta kačo, šiun heimolaini Jelisaveta niise on pakšuna, vaikka on jo vanha. Hiän kantau poikua ta on jo kuuvvennella kuukauvella, hiän, kumpaista šanottih lapšie šuamattomakši.
37 Jumalalla ei ole mitänä mahotointa.»
38 Muarie šano: «Mie olen Hospotin käškyläini. Käykäh miula niin kuin šie šanoit.» Ta anheli läksi Hänen luota.
39 Muutoman päivän piäštä Muarie läksi kiirehešti linnah, kumpani oli Juutijan vuaroilla.
40 Hiän mäni Saharein taloh ta tervehti Jelisavetua.
41 Kun Jelisaveta kuuli Muarien tervehykšen, lapši hypähti hänen vačašša, ta iče hiän täytty Pyhällä Henkellä.
42 Jelisaveta karjahti: «Šilma on plahoslovittu enämmän kuin muita naisie, ta plahoslovittu on Lapši, kumpaista šie kannat!
43 Mitein mie šain tämmösen kunnivon, jotta miun Hospotin Muamo tuli miun luo?
44 Kun mie kuulin šiun tervehykšen, lapši hypähti ihaššukšešta miun vačašša.
45 Ošakaš olet šie, kumpani ušoit! Lupauš, min Hospoti šiula anto, käypi toteh.»
46 Šilloin Muarie šano:
– Mie kiitän kaikešta šytämeštäni Hospotie,
47 miun henki on mielissäh Jumalašta, miun Pelaštajašta,
48 šentäh kun Hiän kiänti šilmät miuh,
omah käškyläiseh, niin pieneh ta mitättömäh.
Täštä iellähpäin kaikki ihmispolvet ruvetah kuččumah milma ošakkahakši,
49 šentäh kun voimallini Jumala
– pyhä on Hänen nimi –
luati miula šuurie.
50 Polvešta polveh Hiän armahtau niitä,
ket varatah Häntä.
51 Hiän näytti oman käteh voiman;
Hiän ajo hajallah ne,
kellä on ylpiet ajatukšet.
52 Hiän ajo omilta istumiltah vallašša olijat
ta nošti alašpainetut.
53 Nälkähisillä Hiän anto kyllälti šyömistä,
a pohatat toimitti pois tyhjin käsin.
54 Hiän tuli auttamah Israelie, omua käškyläistä,
Hiän muisti omua rahvašta ta oli armollini Aprahamilla
55 ta hänen heimokunnalla ilmasen ijän,
niin kuin oli luvannun miän kantatuattoloilla.
56 Muarie oli Jelisavetan luona kolmisen kuukautta ta šiitä myöšty kotih.
57 Jelisavetalla tuli lapšenšuanta-aika, ta hiän šai pojan.
58 Nuapurit ta heimolaiset oltih mielissäh hänen kera, konša kuultih, mittyön šuuren armon Hospoti anto hänellä.
59 Kahekšantena päivänä hyö tultih luatimah lapšella laitaleikkaušta* ta tahottih panna hänellä tuattoh nimi Saharei.
60 Šiih Jelisaveta šano: «Ei, kun hänen nimekši tulou Iivana».
61 Hyö šanottih hänellä: «Eihän šiun šuvušša ole ketänä šen nimistä».
62 Hyö kyšyttih tuatolta käsillä ošuttelomalla, min nimen hiän tahtou antua pojallah.
63 Saharei käški tuuvva kirjutušlautasen ta kirjutti šiih: «Hänen nimi on Iivana». Kaikin oltih kummissah.
64 Šiinä šamašša Saharein kielen šitiet avauvuttih. Hiän rupesi pakajamah ta kiittämäh Jumalua.
65 Kaikki lähellä eläjät vareuvuttih, ta joka paikašša Juutijan vuaroilla paistih šiitä, mitein oli käynyn.
66 Ket kuultih täštä, pantih kaiken mieleh ta paistih: «Mi täštä lapšešta tullou?» Hyö niätšen maltettih, jotta Hospotin käsi on lapšen piällä.
67 Iivanan tuatto Saharei täytty Pyhällä Henkellä ta alko einuštua:
68
– Kiitetty olkah Hospoti, Israelin Jumala,
šentäh kun Hiän tuli omua rahvaštah auttamah
ta lunašti šen.
69 Hiän toimitti meilä väkövän Pelaštajan
oman käškyläisen Tuavitan šuvušta,
70 niin kuin oli ammusina aikoina luvannun
omien pyhien viessintuojien šuulla.
71 Hiän pelašti miät vihollisista,
kaikkien miän vihamiehien käsistä.
72 Jumala on armahtan miän tuattoja
ta muistan šen pyhän šopimukšen,
min luati hiän kera,
73 šanan, kumpasen Hiän anto Aprahamilla,
miän kantatuatolla.
74 Vihollisien käsistä piäššehinä
75 myö voimma mitänä varajamatta sluušie Hänellä,
puhtahina ta oikiemielisinä Hänen ieššä
koko miän elämän ajan.
76 A šilma, lapši, ruvetah šanomah
Ylimmäisen viessintuojakši,
šentäh kun šie lähet matkuamah Hospotin iellä,
jotta puhistua Hänellä tiet.
77 Šie kerrot Hänen rahvahalla pelaššukšešta,
riähkien prostimisešta.
78 Näin miän Jumala omašša šuurešša hyvyöššä armahtau meitä,
korkevukšista koittau meilä päivännoušu.
79 Še loistau niillä,
ket eletäh pimieššä ta kuoloman kuvahaisešša,
še juohattau miän jalat rauhan tiellä.
80 Lapši kašvo ta vahvistu henkeššä. Hiän eli tyhjäššä muašša šini, kuni hänellä ei tullun aika männä Israelin rahvahan eteh.
1 Niinä päivinä tuli Riiman keisarilta Aukustilta käšky, jotta koko muašša pitäy ruveta luatimah väjenkirjutušlistoja.
2 Tämä oli enšimmäini väjenkirjutuš, ta še oli šiih aikah, konša Siirijua halličči Kvirinie.
3 Kaikin mäntih kirjuttautumah, jokahini omah linnah.
4 Joosefi niise läksi Nasaretin linnašta, kumpani oli Galileijašša. Hiän mäni Juutijah, Tuavitan linnah Viflejemih, šentäh kun oli Tuavitan šuvušta.
5 Hiän otti kerallah Muarien, kumpani oli kihlottu hänellä ta kumpani kanto Lašta.
6 Konša hyö oltih šielä, Muariella tuli lapšenšuanta-aika.
7 Hiän šai Pojan, enšimmäisen Lapšen. Hiän kapaloičči Lapšen ta pani Hänet šoimeh, šentäh kun heilä ei löytyn tilua matkuštajien talošta.
8 Šillä šeuvulla oli paimenie varteimašša yöllä lampahie.
9 Heilä näyttäyty Hospotin anheli, ta Hospotin jumalallini valo ympäröičči hiät. Paimenet äijälti pöläššyttih.
10 Anheli šano heilä: «Elkyä varakkua. Mie tulin ilmottamah teilä hyvän viessin, šuuren ilošanoman kaikella rahvahalla.
11 Tänäpiänä Tuavitan linnašša šynty teilä Pelaštaja, kumpani on Hristossa*, Hospoti.
12 Täštä työ tunnetta Hänet: ripakkoloih kiäritty Lapši makuau šoimešša.»
13 Yhtäkkie anhelin luo jiäviyty šuuri taivahallini šotajoukko, kumpani ylenti Hospotie šanoilla:
14
– Kunnivo Jumalalla taivahissa,
a muan piällä olkah rauha
ta ihmisillä hyvä tahto!
15 Konša anhelit mäntih heijän luota taivahah, paimenet paistih keškenäh: «Läkkä Viflejemih! Šielä myö niämmä šen, mitä on tapahtun, šen, mistä Hospoti meilä ilmotti.»
16 Hyö lähettih kiirehešti Viflejemih ta löyvettih šielä Muarie, Joosefi ta Lapši, kumpani makasi šoimešša.
17 Tämän nähtyö paimenet kerrottih, mitä anhelit šanottih heilä Lapšešta.
18 Kaikin, ket kuultih paimenien šanat, kummekšittih.
19 Muarie pani kaikki nämä šanat šiämeh ta moničči ajatteli niitä ičekšeh.
20 Paimenet myöššyttih karjan luo, ylennettih ta passipoitettih Jumalua šiitä, mitä hyö šuatih kuulla ta nähä. Kaikki kävi juštih niin, mitein heilä oli šanottu.
21 Kahekšan päivän piäštä tuli aika luatie Lapšella laitaleikkauš, ta Hänellä pantih nimekši Iisussa. Še oli še nimi, min anheli käški antua Hänellä jo ennein šitä, kun Muarie tuli pakšukši.
22 Tuli aika Joosefin ta Muarien männä puhistautumah*, niin kuin Moissein Sakona käški. Hyö tuotih Iisussa Jerusalimih, jotta panna Hänet Hospotin eteh,
23 šentäh kun Hospotin Sakonašša šanotah näin: «Jokahini poikalapši, mi on muamollah enšimmäini lapši, pitäy pyhittyä Hospotilla».
24 Hospotin Sakonan mukah heijän piti šamalla kertua tuuvva uhrilahja Jumalalla, «pari villikyyhkyistä tahi kakši kyyhkynpoikaista».
25 Jerusalimissa oli mieš nimeltäh Simeoni. Hiän oli oikiemielini ta jumalahini ta vuotti, jotta Jumala piäštäis Israelin ahissukšista. Pyhä Henki oli Simeonin piällä.
26 Pyhä Henki oli ilmottan hänellä, jotta hiän ei kuole, kuni ei niä Hospotin työntämyä Hristossua.
27 Henken juohattamana hiän tuli jumalankotih. Juštih šilloin Iisussan vanhemmat tuotih šinne Lapši, jotta luatie Hänellä še, mitä Sakona käšköy.
28 Simeoni otti Lapšen yškäh, passipoitti Jumalua ta šano:
29
«Valtijaš, nyt Šie piäššät oman käškyläiseš rauhašša mänömäh toiseh ilmah,
niin kuin olet luvannun.
30 Miun šilmäni niät kun nähtih Pelaštaja,
31 kumpasen Šie olet varuštan kaikilla rahvahilla.
32 Häneštä tulou valo toisenvierosilla,
ta kunnivo Šiun rahvahalla, Israelilla.»
33 Joosefi ta Iisussan Muamo kummekšittih, mitä Lapšešta šanottih.
34 Simeoni plahoslovi hiät ta šano Muariella, Lapšen Muamolla: «Tämän Lapšen tähen monet israelilaiset lanketah ta monet nouššah. Jumala on pannun Hänet merkiksi, kumpaista vaššuššetah,
35 ta šiun omanki šytämen läpi pistäy miekka. Näin tullah ilmi monien šiämeh peitetyt mielet.»
36 Šielä oli niise Jumalan viessintuoja Anna, Fanuilin tytär, Asirin šuvušta. Hiän oli jo hyvin vanha. Hiän oli männyn nuorena neiččyönä miehellä ta oli elän mieheh kera šeiččemen vuotta.
37 No nyt hiän oli leški ta hänellä oli kahekšankymmentä nellä vuotta. Hiän ei lähten jumalankojista kunnena, vain sluuši yötä päivyä Jumalalla: moliutu ta pyhitti.
38 Hiän niise tuli šinne juštih šamah aikah. Hiän passipoitti Jumalua ta pakasi Lapšešta kaikilla niillä, ket vuotettih, jotta Jumala piäštäy Jerusalimin ahissukšista.
39 Ruattuo kaiken šen, min Hospotin Sakona miäräsi, Joosefi ta Muarie myöššyttih Galileijah, omah kotilinnah Nasarettih.
40 Šielä Lapši kašvo, lujittu henkeššäh ta viisaštu, ta Jumalan armo oli Hänen kera.
41 Joka vuosi Iisussan vanhemmat käytih Äijänpäivän pruasniekalla Jerusalimih.
42 Konša Iisussalla oli kakšitoista vuotta, hyö tuaš lähettih Jerusalimih pruasniekalla, niin kuin oli tapana.
43 Pruasniekkapäivien loputtuo, vanhemmat lähettih kotih, a Iisussa-poika jäi Jerusalimih. No Joosefi ta Iisussan Muamo ei hokšattu šitä.
44 Hyö matattih koko päivä šiinä mielin, jotta Iisussa on joukošša. Kun hyö ruvettih eččimäh Häntä heimolaisien ta tuttavien kešeštä,
45 niin ei löyvetty. Šiitä Joosefin ta Muarien piti myöštyö Jerusalimih eččimäh Häntä.
46 Kolmen päivän piäštä hyö löyvettih Iisussa jumalankojista. Hiän istu šielä opaštajien kešeššä, kuunteli heitä ta kyšeli heiltä.
47 Kaikin, ket kuunneltih Häntä, oltih kummissah, kuin hyvin Hiän kaiken malttau ta kuin tolkukkahašti vaštuau.
48 Nähtyö Iisussan Hänen vanhemmat ouvokšuttih ta Muamo kyšy Häneltä: «Poikan, mintäh Šie ruavoit meilä tämän? Myö tuattoš kera hätäytymä kokonah ta rupesima eččimäh Šilma.»
49 Iisussa vaštasi heilä: «Mintäh työ Milma ečittä? Ettäkö tiijä, jotta Miun pitäy olla Tuattoni kojissa?»
50 Ka hyö ei maltettu, mitä Hiän tahto šanuo näillä šanoilla.
51 Iisussa myöšty vanhempieh kera Nasarettih ta totteli heitä kaikešša. Hänen Muamo peitti omah šytämeh kaiken, mitä heilä oli tapahtun.
52 Iisussa kašvo ta šai lisyä viisahutta. Jumala ta ihmiset tykättih Häntä.
*2:11 Hristossa kačo šelityštä Matv. 1:16. *2:22 Kun naini šai pojan, hiän Moissein Sakonan mukah oli pakana 40 päivyä. Niijen päivien aikana hiän ei šuanun männä jumalankotih. Šen jälkeh hänen piti viijä šinne uhri Jumalalla ta šiitä hiän puhistu.2 (1-2) Saharein poika, Iivana, šai tyhjäššä muašša viessin Jumalalta. Še tapahtu keisari Tiverijan viijentenätoista halličentavuotena, konša Juutijašša halličči Ponttei Pilatti. Muan nellännekšien piämiehinä oltih nämä: Iiroti* oli Galileijašša, hänen velli Hilippä oli Iturejan ta Trakonitin šeutuloilla, ta Lisanija oli Avilenešša. Ylipappiloina oltih Annas ta Kaijafa.
3 Iivana käveli läpi koko Jortanojoven šeuvun ta šaneli rahvahalla, jotta heijän pitäy jättyä riähäššä elämini ta ottua kaššanta. Šiitä heijän riähät prostittais.
4 Täštä on kirjutettu Jumalan viessintuojan Isaijan kirjašša näin:
– Karjujan iäni kuuluu tyhjäššä muašša:
«Raivakkua Hospotilla tie.
Tašottakkua Hänellä polut.
5 Kaikki notkot pitäy täyttyä,
kaikki vuarat ta termät tašottua.
Mutkikkahat tiet pitäy luatie šuoriksi,
a kiviköt tašasiksi teiksi.
6 Kaikin šuahah nähä Jumalan antama pelaššuš.»
7 Ihmiset keräyvyttih Iivanan luokši, jotta hiän kaštais hiät. Iivana šano heilä: «Työ kiärmehen šikiet! Ken teilä šano, jotta voitta piäššä pakoh Jumalan tulijašta vihašta?
8 Anna tiän elämäštä näkyy, jotta oletta jättän riähäššä elämisen ta kiäntyn Jumalan puoleh! Elkyä ajatelkua: ‘Olemmahan myö Aprahamin lapšie’. Mie šanon teilä: Jumala voit näistä kivilöistäki luatie lapšie Aprahamilla.
9 Kirveš on jo valmehena puun juurella. Joka puu, mi ei kanna hyvyä marjua, kuatah ta lykätäh tuleh.»
10 Ihmiset kyšyttih Iivanalta: «Mitä miän pitäis ruatua?»
11 Hiän vaštasi heilä: «Jokahini, kellä on kakši paitua, antakkah šillä, kellä ei ole yhtäkänä. Ta kellä on ruokua, še jakakkah toisilla.»
12 Veronkeryäjieki tuli šinne kaššettavakši. Hyö kyšyttih Iivanalta: «Opaštaja, mitä miän pitäis ruatua?»
13 Hiän vaštasi: «Elkyä ottakkua veroja šen enämpyä, mitä tiän on käšetty».
14 Saltatat niise kyšyttih häneltä: «A mitäpä miän pitäis ruatua?» Hiän vaštasi heilä: «Elkyä kiskokkua keltänä rahua väkisin elkyäkä varauttelomalla, vain olkua tyytyväiset omah palkkah».
15 Rahvaš oli toivon vallašša. Kaikin mietittih Iivanašta: «Šuattaisko hiän olla Hristossa?»
16 Iivana šano heilä: «Mie kaššan tiät veješšä, ka tulou milma väkövämpi. Mie en kelpua ni Hänen jalaččien nauhoja kerittämäh. Hiän kaštau tiät Pyhäššä Henkeššä ta tulešša.
17 Hänellä on kiäššä lapie. Šillä Hiän viskou puimapaikalla vil'l'at, jotta erottua jyvät ruumenista. Jyvät Hiän keryäy aittah, a ruumenet polttau tulešša, mi ei konšana šammu.»
18 Näillä ta monilla muilla šanoilla Iivana opašti rahvašta ta šaneli heilä Hyvyä Viestie.
19 No muan nellännekšen piämieštä Iirotie hiän kirosi šentäh, kun še eli velleh naisen Irodiadan kera. Ta kun Iivana moitti Iirotie muuštaki pahašta,
20 niin Iiroti ruato vielä šenki, jotta pani Iivanan tyrmäh.
21 Nyt kun äijän rahvašta oli kaššettu, Iisussa niise kaššettih. Konša Hiän rupesi moliutumah, taivaš avautu,
22 ta Pyhä Henki laškeutu Hänen piällä – näkyväisenä, kyyhkysen moisena. Ta taivahašta kuulu iäni, mi šano: «Šie olet Miun armaš Poika. Šiuh Mie olen mieltyn.»
23 Iisussa oli kolmissakymmenissä, konša Hiän alotti oman ruavon. Ihmiset toivottih, jotta Iisussa oli Joosefin poika.
Joosefi oli Elijan poika.
24 Elija oli Matfatan poika.
Matfata oli Leevin poika.
Leevi oli Melhein poika.
Melhei oli Jannain poika.
Jannai oli Joosefin poika.
25 Joosefi oli Mattafein poika.
Mattafei oli Amosin poika.
Amosi oli Nauman poika.
Nauma oli Jesliman poika.
Jeslima oli Nahhein poika.
26 Nahhei oli Maafin poika.
Maafi oli Mattafein poika.
Mattafei oli Semein poika.
Semei oli Josifin poika.
Josifi oli Juutan poika.
27 Juuta oli Joanan poika.
Joana oli Risain poika.
Risai oli Sorovavelin poika.
Sorovaveli oli Salafiilin poika.
Salafiili oli Nirein poika.
28 Nirei oli Melhein poika.
Melhei oli Addein poika.
Addei oli Kosman poika.
Kosma oli Elmodamin poika.
Elmodami oli Erin poika.
29 Eri oli Josien poika.
Josie oli Elijeserin poika.
Elijeseri oli Joriman poika.
Jorima oli Matfatan poika.
Matfata oli Leevin poika.
30 Leevi oli Simeonin poika.
Simeoni oli Juutan poika.
Juuta oli Joosefin poika.
Joosefi oli Jonaman poika.
Jonama oli Jeliakimin poika.
31 Jeliakimi oli Melean poika.
Melea oli Mainanan poika.
Mainan oli Mattafain poika.
Mattafai oli Nafanan poika.
Nafana oli Tuavitan poika.
32 Tuavitta oli Jessein poika.
Jessei oli Ovitin poika.
Oviti oli Voosin poika.
Voosi oli Salmonin poika.
Salmoni oli Naassonin poika.
33 Naassoni oli Aminadavin poika.
Aminadavi oli Aramin poika.
Arami oli Esromin poika.
Esromi oli Faresin poika.
Faresi oli Juutan poika.
34 Juuta oli Juakon poika.
Juakko oli Issakan poika.
Issakka oli Aprahamin poika.
Aprahami oli Farrin poika.
Farri oli Nahoran poika.
35 Nahora oli Seruhan poika.
Seruha oli Ragavan poika.
Ragava oli Falekan poika.
Falekka oli Jeveran poika.
Jevera oli Salin poika.
36 Sali oli Kainanan poika.
Kainana oli Arfaksadan poika.
Arfaksada oli Siman poika.
Sima oli Noijan poika.
Noija oli Lamehan poika.
37 Lameha oli Mafusalan poika.
Mafusala oli Jenohan poika.
Jenoha oli Jaredan poika.
Jareda oli Maleleilan poika.
Maleleila oli Kainanan poika.
Kainana oli Jenosan poika.
38 Jenosa oli Sifan poika.
Sifa oli Aatamin poika.
Aatami oli Jumalan poika.
1 Iisussa myöšty Jortanojovelta täytenä Pyhyä Henkie. Henki vei Hänet tyhjäh muah.
2 Iisussa oli šielä nelläkymmentä päivyä, ta juaveli muanitteli Häntä. Kaikki nämä päivät Iisussa oli šyömättä, ta kun tämä aika loppu, Hänellä tuli nälkä.
3 Šilloin juaveli šano Hänellä: «Kun kerran olet Jumalan poika, niin käše tämän kiven muuttuo leiväkši».
4 Iisussa vaštasi hänellä: «Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: ‘Ei ihmini elä yksistäh leiväštä, vain jokahisešta Jumalan šanašta’».
5 Šiitä juaveli vei Iisussan korkiella vuaralla, šilmän räpähykšeššä näytti Hänellä kaikki muailman valtakunnat
6 ta šano: «Kaikki nämä valtakunnat ta niijen pohasvuot Mie annan Šiula, ne kun niät on annettu miula ta mie voin lahjottua ne kellä tahtonen.
7 Kun kumartanet miula, niin kaikki tämä on Šiun.»
8 Iisussa vaštasi hänellä: «Jätä Miut, šaatana. Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: ‘Hospotilla, omalla Jumalallaš, šiun pitäy kumartua ta vain Hänellä šiun pitäy sluušie’.»
9 Šiitä juaveli vei Iisussan Jerusalimih, pani Hänet jumalankojin kurkihirrellä ta šano Hänellä: «Kun kerran olet Jumalan Poika, niin hyppyä tiältä alaš.
10 Onhan Pyhissä Kirjutukšissa šanottu: ‘Jumala käšköy omilla anheliloillah šuojata Šilma.
11 Hyö kannetah Šilma käsilläh, jotta et šatattais jalkuaš kiveh.’»
12 Iisussa vaštasi juavelilla: «Šielä on šanottu vieläi näin: ‘Elä kiušua Hospotie, šiun Jumaluaš’».
13 Kun juaveli oli kaikilla keinoin kuihutellun Iisussua, hiän jätti Häntä kotvakši aikua rauhah.
14 Pyhän Henken voimua täytenä Iisussa myöšty Galileijah, ta kohta Häneštä paistih joka puolella.
15 Hiän opašti sinagogoissa, ta kaikin kiitettih Häntä.
16 Iisussa tuli Nasarettih, missä Hiän oli kašvan. Šuovattapäivänä Hiän läksi sinagogah, niin kuin Hänellä oli tapana. Hiän nousi lukomah,
17 ta Hänellä annettih Jumalan viessintuoja Isaijan kirja. Hiän avasi kirjan ta löysi paikan, missä oli kirjutettu:
18
– Hospotin Henki on Miun piällä,
šentäh kun Hiän voiti* Miut
šanelomah Hyvyä Viestie köyhillä.
Hiän työnsi Miut auttamah niitä,
kellä on mureh šiämeššä.
Hiän työnsi Miut tiijottamah,
jotta vankit piäššäh tyrmäštä,
šokiet šuahah näkö,
ta ahissetut šuahah oma valta.
19 Hiän työnsi Miut šanelomah,
jotta nyt on Hospotin hyväntahon vuosi.
20 Šiitä Iisussa pani kirjan kiini, anto šen sinagogan ruatajalla ta istuutu. Kaikki sinagogašša olijat kačottih Häneh.
21 Hiän rupesi pakajamah heilä: «Tämä Miun lukoma kirjutuš kävi toteh tänäpiänä tiän korvien kuullen».
22 Kaikki ihmiset kiitettih Iisussua ta kummekšittih niitä armon šanoja, mit lähettih Hänen huulilta. Kuitenki hyö šanottih: «Ka tämähän on vain Joosefin poika!»
23 Iisussa šano: «Kohta työ šanotta Miula šananpolven: ‘Liäkäri, parenna iččeš!’ ta tarkotatta šillä: ‘Rua tiäläki, omašša kotilinnašša kaikkie šitä, mitä Šie ruavoit Kapernaumissa, kaikkie, mištä myö olemma kuullun’.»
24 Ta Hiän šano vielä: «Šanon teilä toven: yhtänä Jumalan viessintuojua ei pietä arvošša omašša kotilinnašša.
25 Uškokkua Milma: Israelissa oli monta leškie Il'l'an aikoina, konša kolme ta puoli vuotta peräkkäh ei ollun vihmua ta koko muah tuli šuuri nälkä.
26 No kumminki Il'l'ua ei työnnetty heijän luo, vain työnnettih yhen lešen luo Sareptah, mi on Sidonissa.
27 Šamoin Israelissa oli hyvin äijän prokasatautisie Jumalan viessintuojan Jelissein aikoina. No kenkänä heistä ei puhistun tauvistah, vain yksistäh Neemani, kumpani oli siirijalaini.»
28 Tämän kuultuo kaikki sinagogašša olijat šiännyttih kovašti.
29 Hyö hypättih pistyh ta ajettih Iisussa linnašta, a heijän linna oli vuaralla. Šuatettuo Hänet vuaran jyrkällä rintiellä, hyö meinattih työnnältyä Hänet mänömäh äkkijyrkäštä alaš.
30 No Iisussa aštu rahvašjoukošta läpi ta mäni mänöjäh.
31 Iisussa matkeutu Kapernaumin linnah, mi on Galileijašša. Hiän opašti šielä rahvašta šuovattana.
32 Ihmiset kummekšittih Hänen opaššušta, šentäh kun Hiän pakasi niin kuin pakajau še, kellä on valta.
33 Sinagogašša oli mieš, kumpasešša oli piessa. Še karjeutu kovalla iänellä:
34 «Häh! Mitä Šiula meistä pitäy, Iisussa Nasarettilaini? Tulitko Šie meitä hävittämäh? Mie tiijän, ken Šie olet, Jumalan Pyhä!»
35 No Iisussa komenti piessua šanoilla: «Ole iänettäš! Lähe häneštä.» Šiitä piessa pačkasi miehen muah rahvašjoukon keškeh ta läksi häneštä, mitänä pahua hänellä ruatamatta.
36 Kaikin pöläššyttih ta ihmeteltih keškenäh: «Mitä pakinoja nämä on? Hänellä on šemmoni voima ta valta, jotta kun Hiän käšköy piessoja, ne lähetäh ihmisistä.»
37 Ta niin tieto Iisussašta levisi koko šillä šeuvulla.
38 Iisussa läksi sinagogašta ta mäni Simonin taloh. Simonin anoppi veny šuurešša kuumiešša, ta Iisussalta kyšyttih, jotta voisko Hiän auttua.
39 Iisussa kumartu naisen piällä, käški pois kuumetautie, ta še läksi häneštä. Šamašša naini nousi ta rupesi paššuamah heitä.
40 Monilla oli koissah läsijie, ken missäki tauvissa. Päiväsen laškies's'a läsijie tuotih Iisussan luo, ta Iisussa pani käteh jokahisen piällä ta parenti hiät.
41 Monista läksi piessoja, kumpaset karjuttih: «Šie olet Hristossa, Jumalan Poika!» Ka Iisussa kielti niitä, ei antan niijen paissa, hyö niätšen tiijettih, jotta Hiän on Hristossa.
42 Konša päivä valkosi, Iisussa läksi linnašta ta mäni šemmoseh paikkah, missä ei ollun ketänä. Ihmiset kuitenki lähettih eččimäh Häntä. Hyö löyvettih Hänet ta reisseltih pijätellä Häntä lähtömäštä šieltä.
43 No Iisussa šano heilä: «Miun pitäy viijä Hyvyä Viestie Jumalan Valtakunnašta vielä toisihki linnoih. Šitä varoin Miut on työnnetty.»
44 Ta niin Hiän šaneli Jumalan šanua Galileijan sinagogoissa.
1 Kerran Iisussa šeiso Gennisaretinjärven rannalla Galileijašša. Ihmiset tunkeuvuttih Hänen luokši jotta kuulla Jumalan šanua.
2 Iisussa näki kakši venehtä järven rannašša. Kalaštajat oli nouštu venehistä ta huuhottih verkkoja.
3 Iisussa mäni yhteh veneheh, kumpani oli Simonin, ta käški hänen šoutua vähäsen loitommakši rannašta. Šiitä Hiän istu veneheššä ta opašti rahvašta.
4 Konša Iisussa lopetti pakinan, Hiän šano Simonilla: «Šouva veneh šyvemmällä ta laškekkua apaja veteh».
5 Simoni vaštasi Hänellä: «Opaštaja, koko yön myö ruatoma emmäkä šuanun mitänä. No kun kerran Šie käšet, mie vielä lašen verkot.»
6 Hyö ruattih niin ta šuatih niin äijän kalua, jotta verkot ruvettih repielömäh.
7 Šiitä hyö annettih merkki toisešša veneheššä olijilla tovarissoilla, jotta ne tultais apuh. Ne tultih, ta hyö täytettih molommat venehet kalalla, niin jotta ne oltih uppuomaisillah.
8 Konša Simoni Petri näki šen, hiän heittäyty polvusillah Iisussan eteh ta šano: «Hospoti, mäne pois miun luota! Mie olen riähkähini mieš.»
9 Hiän ta hänen venehkunta kummekšittih kalašualista ta ihan pöläššyttih,
10 šamoin Savvatein Juakko ta Iivana, kumpaset oltih Simonin kalakunnašta. No Iisussa šano Simonilla: «Elä varaja, täštä lähtien šie olet ihmisien kalaštaja».
11 Hyö vejettih venehet rantoih, jätettih kaikki ta lähettih Iisussan kera.
12 Eryähäššä linnašša Iisussa näki miehen, kumpani oli prokasatauvin rikkoma. Iisussan nähtyö mieš heittäyty očin Hänen eteh ta rupesi molimah Häntä: «Hospoti, kun vain tahtonet, Šie voit puhistua miut».
13 Iisussa ojenti käteh, košetti mieštä ta šano: «Mie tahon. Puhissu.» Šillä kertua tauti läksi mieheštä.
14 Iisussa šano hänellä: «Elä vain virka täštä kellänä. Mäne näytä iččeš papilla ta vie Moissein Sakonan mukaset uhrilahjat Jumalalla. Šiitä ihmiset tiijetäh, jotta šie parenit.»
15 Nyt Iisussašta paistih jo joka puolella, ta šuuret joukot ihmisie keräyty kuuntelomah Häntä ta parentautumah vaivoista.
16 Šilloin Iisussa tuaš läksi rahvahattomih paikkoih moliutumah.
17 Yhtenä päivänä, konša Iisussa oli opaštamašša rahvašta, kuuntelijien joukošša istu farisseita* ta sakonanopaštajie*. Hyö oli tultu kaikista Galileijan ta Juutijan kylistä ta Jerusalimista. Hospotin voima oli Iisussan kera, niin jotta Hiän šuatto parentua ihmisie.
18 Šinne tuli miehie, kumpaset kannettih hulvattuo šijalla. Hyö reistattih viijä Hänet pirtin šiämeh ta panna Iisussan eteh.
19 Kun hyö rahvašjoukon tähen ei piäšty pirttih, niin nouštih katolla, luajittih reikä kattoh ta šolahutettih voimatoin šijoneh päivineh keški lattiella, juštih Iisussan eteh.
20 Kun Iisussa näki heijän ušon, Hiän šano miehellä: «Velli, šiun riähät on prostittu!»
21 Šilloin sakonanopaštajat ta farisseit ajateltih: «Ken tämä mieš on? Pitäykö Hiän Iččieh Jumalana, kun tuommoista pakajau? Eihän še kenkänä muu voi prostie riähkie kuin yksistäh Jumala.»
22 No Iisussa tiesi heijän mielet ta šano heilä: «Mintäh työ šemmoista piettä šiämeššä?
23 Mi on helpompi, šanuoko hulvautunehella: ‘Šiun riähät on prostittu’, vain šanuoko: ‘Nouše ta aššu’?
24 Kaččokkua, kun Mie näytän teilä, jotta Ihmisen Pojalla* on valta muan piällä prostie riähkie» – Hiän kiänty nyt hulvatun puoleh ta šano hänellä – «šanon šiula, nouše, ota šijaš ta mäne kotihis.»
25 Šamašša mieš nousi kaikkien nähen, otti šijan ta läksi kotih. Matateššah hiän kiitti Jumalua.
26 Kaikin oltih oikeista oikein ihmeissäh ta kiitettih Jumalua. Pöläššykšissä hyö paistih: «Tänäpiänä myö näkimä šemmoista, mitä ei vois tovekši uškuo».
27 Tämän jälkeh Iisussa läksi šieltä ta näki Leevi-nimisen veronkeryäjän, kumpani istu tullissa. Iisussa šano hänellä: «Lähe Miun kera».
28 Leevi jätti kaiken, nousi ta läksi Iisussan matkah.
29 Leevi luati koissah Iisussalla šuuren kostitukšen. Äijän veronkeryäjie ta muita ihmisie oli šyömäššä hiän kera.
30 A sakonanopaštajat ta farisseit töräistih tätä ta valitettih Iisussan opaššettavilla: «Mintäh työ šyöttä ta juotta veronkeryäjien ta muijen riähkähisien kera?»
31 Iisussa vaštasi heilä: «Eihän tervehet tarvita liäkärie, vain läsijät.
32 En Mie tullun kuččumah oikiemielisie, vain riähkähisie, jotta hyö jätettäis riähäššä elämini ta kiännyttäis Jumalan puoleh.»
33 Iisussalla šanottih: «Iivanan opaššettavat rikeneh pyhitetäh ta moliuvutah, šamoin farisseijen opaššettavat, a Šiun opaššettavat ne vain šyyvväh ta juuvvah».
34 Iisussa vaštasi heilä: «Voisijako työ käškie hiäväkie pyhittämäh, kuni šulhani on hiän kera?
35 Ka tulou vielä aika, konša šulhani otetah heiltä pois. Šilloin, niinä päivinä hyö pyhitetäh.»
36 Iisussa šano heilä vielä peittopakinan: «Kenkänä ei ota tilkkuo uuvvešta vuattiešta, jotta paikata šillä vanhua vuatetta. Šiitähän uuši vuate mänöy pilalla, eikä uuvvešta vuattiešta otettu paikka paššua vanhah vuattieh.
37 Ta eihän kenkänä kua uutta viinua käymäh vanhoih nahkavärččilöih. Šilloinhan uuši viina revittäy ne, viina valuu muah ta nahkavärčit pilauvutah.
38 Nuori viina pitäy kuatua uuših värččilöih. Šilloin molommat šäilytäh.
39 Eikä kenkänä välitä uuvvešta viinašta, kun ollou juonun vanhua. Hiän šanou: ‘Vanha on parempua’.»
1 Äijänpäivän pruasniekan jälkisenä šuovattana Iisussa käveli vil'l'apellon poikki. Hänen opaššettavat katattih tähkie, hierottih niitä kämmenien välissä ta šyötih jyvie.
2 Muutomat farisseit kyšyttih: «Mintäh työ ruatta šitä, mitä šuovattana ei šua ruatua?»
3 Iisussa vaštasi heilä: «Ettäkö ole luken, mitä Tuavitta ruato, konša hänellä ta hänen miehillä tuli nälkä.
4 Hiän mäni jumalankotih ta otti uhrileivät, šöi niitä ta anto omilla miehilläki, vaikka yksistäh papit šuahah šyyvvä niitä.»
5 Ta Iisussa šano vielä: «Ihmisen Poika on šuovatanki Isäntä».
6 Eryähänä toisena šuovattana Iisussa mäni sinagogah ta opašti. Šielä oli mieš, kumpasen oikie käsi oli kuivan.
7 Sakonanopaštajat ta farisseit piettih Iisussua šilmällä, jotta nähtäis, rupieuko Hiän parentamah šitä mieštä šuovattana. Näin heilä ois šyy viärittyä Häntä.
8 Iisussa tiesi, mitä hyö tuumitah. Hiän šano miehellä, kumpasen käsi oli kuivan: «Nouše ta tule tänne eteh». Mieš nousi ta mäni eteh.
9 Iisussa šano: «Mie kyšyn teiltä: mitä šuau ruatua šuovattana, hyvyäkö vain pahua? Pitäykö pelaštua ihmishenki, vain tappua ihmini?» Hyö ei virketty mitänä.
10 Hiän kaččo heih kaikkih ta šano miehellä: «Ojenna käteš». Mieš ojenti käteh, ta še tuli entisekšeh, tervehekši niin kuin toiniki käsi.
11 Täštä sakonanopaštajat ta farisseit hyvin äijälti šiännyttih ta ruvettih aprikoimah, mitä hyö voitais ruatua Iisussalla.
12 Šamoih aikoih Iisussa nousi vuaralla moliutumah. Hiän oli šielä koko yön ta moliutu Jumalalla.
13 Kun tuli päivä, Hiän kučču luokšeh opaššettavat ta valičči niistä kakšitoista, kumpasie rupesi kuččumah apostoliloiksi.
14 Ne oltih: Simoni, kumpasella Iisussa vielä anto nimen Petri*, Simonin velli Ontrei, Juakko ta Iivana, Hilippä, Varfolomei,
15 Matvei, Homa, Alfein Juakko, Zilotiksi kučuttu Simoni,
16 Juakon Juuta ta Juuta Iskariot, kumpasešta myöhemmin tuli Iisussan pettäjä.
17 Iisussa laškeutu vuaralta apostolien kera ta pietty tašasella paikalla. Šielä oli äijän Hänen opaššettavie ta šuuri joukko rahvašta eri puolilta Juutijua, Jerusalimista ta Tiiran ta Sidonin rannikkošeutuloilta.
18 Hyö kaikin tultih kuuntelomah Iisussua ta piäšömäh tautiloistah. Ta ihmiset, kumpasie vaivattih piessat, niise parettih.
19 Jokahini reistasi piäššä košettamah Iisussua, šentäh kun Häneštä läksi voimua, mi parenti kaikki.
20 Iisussa kaččo opaššettavih ta šano:
«Ošakkahie oletta työ, henkeššä köyhät,
šentäh kun Jumalan Valtakunta on tiän.
21 Ošakkahie oletta työ, kellä on nyt nälkä,
šentäh kun tiät šyötetäh kylläsiksi.
Ošakkahie oletta työ, kumpaset nyt itettä,
šentäh kun vieläi šuatta nakrua.
22 Ošakkahie oletta työ, kun Ihmisen Pojan tähen ihmiset vihatah teitä, erotetah tiät joukoštah, haukutah teitä ta pannah pakanakši tiän nimiki.
23 Olkua šinä päivänä mielissänä, hyppikkyä ilošta, šentäh kun teitä vuottau šuuri palkka taivahašša. Vet šamoin še ruattih heijän tuatot Jumalan viessintuojilla.
24
A työ pohatat, voi teitä!
Työ jo šaita oman ošana.
25 Voi teitä, kumpaset oletta nyt kylläset!
Työ niättä vielä nälkyä.
Voi teitä, kumpaset nyt nakratta!
Työ vielä itettä ta voikerratta.
26 Voi teitä, kun kaikki ihmiset paissah teistä hyvyä! Vet šamoin ni heijän tuatot paistih niistä, ket luatiuvuttih Jumalan viessintuojiksi.»
27 «No teilä, kumpaset kuunteletta Milma, Mie šanon: tykäkkyä omie vihamiehie; ruatakkua hyvyä niillä, ket teitä vihatah.
28 Plahoslovikkua niitä, ket teitä kirotah; moliutukkua niijen puolešta, ket šatatetah teitä pahoin šanoin.
29 Kun ken lyönöy šilma korvah, kiännä hänellä toiniki korva. Kun ken vienöy šiulta sviitkan, anna hänen ottua paitaki.
30 Anna jokahisella, ken kyšyy šiulta miilostinua. Kun ken ottanou šiulta mitänih, elä vuaji šitä jälelläh.
31 Luatikkua ihmisillä šitä, mitä tahtosija, jotta teilä ičellänä luajittais.
32 Kun työ tykännettä vain niitä, ket tykätäh teitä, niin šilläkö työ tienuatta passipot? Riähkähisetki tykätäh niitä, ket heitä tykätäh.
33 Kun työ ruatanetta hyvyä vain niillä, ket teilä ruatah hyvyä, niin šilläkö työ tienuatta passipot? Riähkähiset niise ruatah šamoin.
34 Ta kun työ antanetta velkah vain niillä, keltä toivotta šuaha velan jälelläh, niin šilläkö työ tienuatta passipot? Riähkähiset niise annetah velkah toisillah, konša tiijetäh, jotta šuahah jälelläh šaman verran.
35 Työ elkyä ruatakkua šamah tapah, vain tykäkkyä omie vihamiehie, luatikkua hyvyä, antakkua velkah toivomatta šuaha mitänä jälelläh. Šiitä työ šuatta šuuren palkan ta oletta Ylimmäisen lapšie, šentäh kun Hiän niise on hyvä pahoilla ta kiittämättömillä.
36 Olkua armolliset, šamoin kuin tiän Tuatto on armollini.»
37 «Elkyä suutikkua, niin teitäki ei suutita. Elkyä viärittäkkyä toisie, niin teitäki ei viäritetä. Prostikkua, niin teitäki prostitah.
38 Antakkua, niin teiläki annetah; täyši miärä, rut'ottuna, šumpah pantuna ta čumu-čukkuraisena annetah teilä yškäh. Millä miärällä työ mittuatta, šillä šamalla mitatah teilä.»
39 Iisussa šano heilä vielä peittopakinan: «Voitko šokie kulettua šokieta? Eikö hyö molommat lanketa hautah?
40 Opaššettava ei ole omua opaštajuah šuurempi, no jokahini opaštumisen lopetettuo on opaštajan moini.
41 Mitein šie niät ruhkan vellen šilmäššä, vain et huomua hirttä omašša šilmäššä?
42 Mitein voit šanuo vellellä: ‘Annapa, vellisen, mie otan ruhkan šiun šilmäštä’. Ethän šie niä hirttä omašša šilmäššä? Voi šie, pyhäkši luatiutuja! Ota enšin hirši omašta šilmäštä, šiitä vašta niät ottua ruhkan vellen šilmäštä.»
43 «Ei ole hyvyä puuta, mih tulis pahoja antimie, eikä pahua puuta mih tulis hyvie antimie.
44 Puu tunnetah šen antimista. Eihän fiinikkoja kerätä piikkituomešta, eikä viinamarjoja ohtajaisikošta.
45 Hyvä ihmini tuou omašta šiämen aitašta hyvyä, paha ihmini tuou pahua. Ihmini šuullah pakajau šitä, mi täyttäy hänen šiämen.»
46 «Mintäh työ šanotta Miula: ‘Hospoti, Hospoti’, a iče että rua šitä, mitä Mie käšen?
47 Mie kerron teilä, mityš on še, ken tulou Miun luo, kuulou Miun šanat ta ruatau niijen mukah.
48 Hiän on kuin mieš, kumpani taluo rakentuas's'a kaivo šyväh ta laški kivijalan kallivolla. Kun vejet nouštih rannoista ta tultih šuurella vauhilla talon piällä, ne ei šuatu taluo liikahtamah, šentäh kun še oli rakennettu kallivolla.
49 A še, ken kuulou Miun šanat, vain ei rua niijen mukah, on kuin mieš, kumpani taluo rakentuas's'a laški kivijalan šuorah mualla. Kun tulvavesi hyökkäsi talon piällä, še talo šamašša kuatu ta hajosi muan tašolla.»
1 Kun Iisussa oli paissun kaiken tämän rahvahan kuunnellešša, Hiän läksi Kapernaumih.
2 Šielä oli yksi šuan saltatan piälikkö, kumpasen paššari oli niin kipie, jotta oli jo kuolomaisillah. Šuanpiälikkö piti paššarie šuurešša arvošša.
3 Kuultuo Iisussašta, hiän työnsi Hänen luo jevreijen vanhimpie, jotta hyö pyritettäis Iisussua tulomah ta parentamah hänen paššarin.
4 Hyö tultih Iisussan luo ta ruvettih molimah Häntä, šanottih: «Tämä šuanpiälikkö on Šiun avun arvoni.
5 Hiän tykkyäy miän rahvašta ta luajitti meilä sinagoganki.»
6 Iisussa läksi hiän kera. Konša Hiän oli jo lähellä taluo, šuanpiälikkö työnsi omie miehie šuattamah Hänellä šanua: «Hospoti, elä vaivua Iččieš. Mie en ole šen arvoni, jotta Šie tulisit miun katon alla.
7 Enkä mie kaččon ni iččieni šen arvosekši, jotta oisin tullun Šiun luo. Šano vain šana, niin miun paššari parenou.
8 Mie ičeki tottelen ylempien käškyjä ta komentelen omie saltattoja. Kun šanon yhellä: ‘Mäne’, hiän mänöy. Toisella šanon: ‘Tule’, ta hiän tulou. Tahi kun šanon paššarilla: ‘Rua tämä’, hiän ruatau.»
9 Iisussa kummekši näitä šanoja. Šiitä Hiän kiänty jäleššä aštujih päin ta šano: «Šanon teilä, jotta tämmöistä uškuo en ni Israelissa ole nähnyn».
10 Kun Iisussan luo toimitetut miehet myöššyttih jälelläh, hyö nähtih paššari tervehenä.
11 Kohta tämän jälkeh Iisussa läksi Nainin linnah. Hänen kera matattih monet Hänen opaššettavat ta šuuri rahvašjoukko.
12 Konša Iisussa lähešty linnan veräjie, šieltä kannettih kuollutta, leškinaisen ainutta poikua. Muamon kera oli äijän linnan rahvašta.
13 Naisen nähtyö Hospotilla tuli suali häntä ta Hiän šano: «Elä ite».
14 Hiän mäni nosilkkojen viereh ta košetti niitä. Kantajat pietyttih. Iisussa šano: «Priha, Mie šanon šiula, nouše!»
15 Šilloin kuollut nousi istumah ta rupesi pakajamah, ta Iisussa anto hänet muamolla.
16 Kaikin oikein pöläššyttih ta ruvettih kiittämäh Jumalua, hyö šanottih: «Miän joukošša on nyt šuuri Jumalan viessintuoja. Jumala tuli avukši omalla kanšallah.»
17 Tämmöset pakinat Iisussašta levittih koko Juutijah ta šen ympäristöh.
18 Iivana Kaštajan opaššettavat kerrottih hänellä kaiken, mitä oli ollun.
19 Šilloin Iivana kučču kakši heistä luokšeh ta toimitti hiät Iisussan luo kyšymäh: «Oletko Šie še, ketä vuotetah tulovakši, vain pitäykö miän vuottua ketänih toista?»
20 Miehet tultih Iisussan luo ta šanottih: «Iivana Kaštaja toimitti miät Šiun luo kyšymäh: ‘Oletko Šie še, ketä vuotetah tulovakši, vain pitäykö miän vuottua ketänih toista?’»
21 Iisussa oli juštih šilloin piäštän monie ihmisie tautiloista, vaivoista ta piessoista, ta monilla šokeilla Hiän oli antan nävön.
22 Niinpä Hiän vaštasi heilä: «Mänkyä ta šanokkua Iivanalla, mitä näkijä ta kuulija:
Šokiet ruvetah näkömäh ta rammat kävelömäh,
prokasatautiset puhissutah ta kuurnehet ruvetah kuulomah,
kuollehet noššatetah henkih ta köyhillä šanellah Hyvyä Viestie.
23 Ošakaš on še, ken ei kieltäyvy Miušta.»
24 Konša Iivana Kaštajan toimittamat miehet oli mänty, Iisussa rupesi pakajamah rahvahalla Iivanašta: «Mitä työ läksijä kaččomah tyhjäh muah? Ettähän tuulen heiluttamua ruokoheinyä!
25 Mitäpä työ šilloin kävijä kaččomašša? Mieštäkö vorssissa vuatteissa? Čuarien horomissa työ löyvättä niitä, ket vorssuijah šomissa vuatteissa ta eletäh pohatašti.
26 Ka niin mitäpä työ mänijä kaččomah? Jumalan viessintuojuako? Oikein, ta Mie šanon teilä, jotta Iivana on enämmän kuin Jumalan viessintuoja.
27 Hiän on še, kumpasešta Pyhissä Kirjutukšissa Jumala šanou näin:
– Mie työnnän šanantuojani Šiun iellä,
hiän raivuau Šiula tien.
28 Mie šanon teilä: ei ole šyntyn yhtäkänä ihmistä, ken ois ollun Iivana Kaštajua šuurempi. Kuitenki Jumalan Valtakunnašša kaikista pieninki on häntä šuurempi.»
29 Kaikki ihmiset, tarkoten veronkeryäjätki, Iivanua kuunnellešša tunnuššettih Jumalan tahto oikiekši ta otettih Iivanalta kaššanta.
30 Vain farisseit ta sakonanopaštajat oltih Jumalan tahtuo vaštah eikä otettu Iivanalta kaššantua.
31 Šilloin Hospoti šano: «Mih Mie vertuasin tämän ajan ihmisie? Mimmoset hyö ollah?
32 Hyö ollah kuin lapšet, kumpaset issutah pihalla. Yhet karjutah toisilla: ‘Myö šoittima teilä pillillä, vain työ että pläššin’. A toiset vaššatah: ‘Myö iänelläitkimä, vain työ että itken miän kera’.
33 Iivana Kaštaja tuli. Hiän ei šyö leipyä eikä juo viinua, ta työ šanotta: ‘Häneššä on piessa’.
34 Ihmisen Poika tuli. Hiän šyöy ta juou, ta työ šanotta: ‘Mityš šyömäri ta juomari, veronkeryäjien ta riähkähisien tovarissa’.
35 Viisahuš tovissetah oikiekši kaikki ne, ket eletäh šen mukah.»
36 Eryäš farissei kučču Iisussua luokšeh šyömäh. Iisussa mäni farissein taloh ta ašettu stolah.
37 Šiinä linnašša oli naini, kumpani eli riähäššä. Kun naini šai tietyä, jotta Iisussa on verolla farissein talošša, hiän tuli šinne ta toi alabasteripullošša hajuvoijetta.
38 Hiän ašettu Iisussan tuakši Hänen jalkoih* ta itki. Iisussan jalat kaššuttih hänen kyynälistä. Naini pyyhki ne kuivakši tukillah, šuuteli niitä ta voiteli hajuvoitiella.
39 Tämän nähtyö farissei, kumpani oli kuččun Iisussan, tuumi ičekšeh: «Kun tämä Mieš ois Jumalan viessintuoja, Hiän tietäis, jotta tämä naini, kumpani Häntä košettau, on riähkähini».
40 Iisussa šano hänellä: «Simoni, miula ois šanottavua šiula». Simoni vaštasi: «Ka šano, Opaštaja».
41 Iisussa šano: «Oli kakši mieštä, kumpaset oltih velašša rahanlainuajalla. Yksi oli velkua viisišatua dinarie, a toini viisikymmentä.
42 Kun heilä ei ollun millä makšua, rahanlainuaja prosti heijän velat. Mitein on, kumpani näistä kahešta tykkyäy rahanlainuajua enämmän?»
43 Simoni vaštasi: «Mie tuumaičen, jotta še, kellä hiän prosti šuuremman velan». «Šie olet oikiešša», šano Iisussa.
44 Šiitä Hiän kiänty naiseh päin ta šano Simonilla: «Kačo tätä naista. Kun Mie tulin šiun taloh, šie et antan Miula vettä jalkoja peššä, a hiän kašteli Miun jalat kyynälilläh ta kuivasi ne tukillah.
45 Šie et ševännyn Milma, a hiän on šilitellyn koko ajan Miun jalkoja.
46 Šie et voitan Miun piätä voilla, a hiän voiti Miun jalat hajuvoitiella.
47 Šentäh Mie šanonki šiula: tämän naisen monet riähät on prostittu, šentäh kun hiän äijän tykkäsi. A kellä vähän prostitah, še vähän tykkyäy.»
48 Šiitä Iisussa šano naisella: «Šiun riähät on prostittu».
49 Toiset stolašša olijat ruvettih pakajamah keškenäh: «Kenpä tuo Mieš on, kun riähkieki prostiu?»
50 Ka Iisussa šano naisella: «Šiun uško pelašti šiut. Mäne rauhašša.»
1 Šen jälkeh Iisussa läksi kävelömäh linnoja ta kylie myöte ta šaneli ihmisillä Hyvyä Viestie Jumalan Valtakunnašta. Hänen kera oli kakšitoista opaššettavua
2 ta eryähie naisie, kumpaset Hiän oli piäštän piessoista ta tautiloista. Heijän joukošša oli Magdalan Muarie, kumpasešta Hiän oli ajan pois šeiččemen piessua,
3 oli Joanna, kumpani oli Iirotin talonkaččojan Husan naini, ta vielä Susanna ta monie muitaki naisie. Hyö omilla varoilla piettih huolta Iisussašta ta Hänen opaššettavista.
4 Ihmisie tuli Iisussan luo monista linnoista. Kun rahvašta oli keräytyn äijän, Iisussa šano heilä tämän peittopakinan:
5 «Mieš läksi kylvämäh šiementä. Kun hiän kylvi, eryähät šiemenet tipahettih tien viereh ta tallouvuttih, ta taivahan linnut n'okittih ne.
6 Toiset šiemenet tipahettih kivikköh ta nouštih orahalla, vain orahat kuivettih, šentäh kun ei šuatu muašta vettä.
7 Eryähät šiemenistä tipahettih ohtajaisikkoh. Konša orahat kašvettih, kašvettih ohtajaisetki ta tupehutettih orahat.
8 No a eryähät šiemenet tipahettih hyväh muah, kašvettih ta annettih šatakertani tulo.» Tämän šanottuo Iisussa karjahti: «Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah».
9 Opaššettavat kyšyttih Iisussalta, mitä merkiččöy tämä peittopakina.
10 Hiän šano: «Teilä on annettu tietyä Jumalan Valtakunnan peittoas's'at, a toisilla niistä šanellah peittopakinoilla. Šentäh hyö kačotah eikä nähä; hyö kuunnellah eikä malteta.
11 Peittopakinan merkityš on tämä: Šiemen on Jumalan šana.
12 Tien viereh tipahtanehet šiemenet tarkotetah ihmisie, kumpaset kuullah šana. No šiitä tulou juaveli ta viey šanan heijän šiämeštä, jotta hyö ei ušottais eikä pelaššuttais.
13 Ne šiemenet, mit tipahettih kivikköh, tarkotetah ihmisie, kumpaset kuullah šana ta otetah še ilomielin vaštah. No kun heissä ei ole juurta, hyö ušotah vain kotvani. Kun heitä ruvetah ahistamah šanan tähen, hyö lopetetah uškomini.
14 Ohtajaisikkoh joutunehet šiemenet tarkotetah niitä, ket kuullah šana, a šiitä tukehutah elämän huolih, pohasvuoh ta makieh elämäh. Heistä on tyhjä vuottua šualista.
15 A šiemenet, mit jouvuttih hyväh muah, tarkotetah niitä, ket kuullah šanan, šäilytetäh še puhtahašša ta hyväššä šytämeššä ta vaipumatta annetah eluo.» Tämän šanottuo Iisussa karjahti: «Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah».
16 «Eihän kenkänä šytytä lamppuo ta šiitä pane šen piällä aštieta tahi peitä šitä šijan alla. Ei tietenki! Lamppu pannah korkiella paikalla, jotta pirttih tulijat nähtäis valo.
17 Ei ole mitänä peitettyö, mi ei tulis näkyvih, eikä ole mitänä peitošša piettyö as's'ua, mi ei tulis valoh ta ihmisien tietoh.
18 Huolehtikkua šiitä, jotta kuuletta oikein. Kellä on, šillä annetah. A kellä ei ole, šiltä otetah šeki, mitä hiän toivou, jotta hänellä muka on.»
19 Iisussan Muamo ta vellet tultih Häntä kaččomah, vain rahvašjoukon tähen hyö ei piäšty Hänen luo.
20 Šiitä Iisussalla šanottih: «Šiun muamoš ta velleš šeisotah pihalla ta heijän himottau nähä Šilma».
21 Iisussa vaštasi heilä: «Miun muamo ta vellet ollah nämä, ket kuullah Jumalan šana ta ruatah šen mukah».
22 Yhtenä päivänä Iisussa omien opaššettavien kera aštu veneheh ta šano heilä: «Läkkä järven toisella puolella». Ta niin hyö lähettih.
23 Matalla Iisussa uinosi. Yhtäkkie järvellä nousi myršky. Vettä alko tulla veneheh, niin jotta heilä tuli hätä.
24 Opaššettavat mäntih Iisussan luo, noššatettih Hänet ta šanottih: «Opaštaja, Opaštaja, myö uppuomma!» Iisussa nousi ta komenti tuulta ta ualtoja. Šiitä tuuli lauhtu ta järvi rauhottu. Tuli tyyni.
25 Iisussa kyšy: «Missä on tiän uško?» Opaššettavat pöläššykšissä ta kummekšien kyšeltih toini toiselta: «Kenpä Hiän oikein on, kun komentau tuulta ta vettä, ta ne totellah Häntä?»
26 Hyö nouštih rantah Gadaran muašša, mi on Galileijan vaštapuolella.
27 Konša Iisussa nousi veneheštä rannalla, Häntä vaštah tuli linnašta mieš, kumpani oli piessojen muokkuama. Mieš jo pitkäh aikah ei pitän piälläh vuatetta eikä elän talošša, vain šuurissa kallivokololoissa, kumpasih oli hauvattu ihmisie.
28 Iisussan näheššä hiän piäšti šuuren iänen, heittäyty očin Iisussan eteh ta karju: «Mitä Šie miušta tahot, Iisussa, Ylimmäisen Jumalan poika? Molin Šilma, elä muokkua milma!»
29 Niätšen Iisussa oli käšken piessan lähtie mieheštä. Piessa oli jo pitän aikua muokannun mieštä. Häntä oli pantu käsiriimuloih ta jalkarautoih, jotta hiän pisyis paikoillah. Kuitenki hiän oli aina rikkon ne ta piessan ajamana puannun tyhjäh muah.
30 Iisussa kyšy: «Mi on šiun nimi?» Mieš vaštasi: «Lekioni*» – šentäh kun monta piessua oli männyn täh mieheh.
31 Piessat molittih, jottei Iisussa toimittais heitä pohjattomah kaivoh.
32 Lähisellä vuaralla oli šuuri šikakarja šyömäššä. Piessat kyšyttih Iisussalta lupua männä šikoih, ta Hiän anto niillä luvan.
33 Šilloin piessat lähettih mieheštä ta mäntih šikoih. Karja läksi juokšulla jyrkkyä termyä alaš järveh ta upposi.
34 Kun šikojen paimenet nähtih tämä, hyö juoštih pakoh ta levitettih tieto täštä linnašša ta kylissä.
35 Ihmiset lähettih kaččomah, mitä šielä oli ollun. Tultuo Iisussan luo hyö pöläššyttih, kun nähtih mieš, kumpasešta piessat oli lähetty. Mieš istu Iisussan jaloissa vuattiet piällä ta täyveššä järeššäh.
36 Ne, ket nähtih kaiken, kerrottih toisilla, mitein riivattu pareni.
37 Kaikki Gadaran muan eläjät oltih ylen pöläššykšissä ta molittih Iisussua, jotta Hiän mänis pois šieltä. Iisussa aštu veneheh ta läksi jälelläh šinne, mistä tuli.
38 Mieš, kumpasešta piessat oli lähetty, pyrki Iisussan matkah. Vain Iisussa toimitti hänet pois näijen šanojen kera:
39 «Mäne jälelläh kotihis ta kerro, mitä Jumala luati šiula». Mieš läksi ta käveli koko linnua pitin ta šaneli, mitä Iisussa oli luatin hänellä.
40 Konša Iisussa myöšty järven toisella puolella, šuuri joukko rahvašta oli Hänellä vaššašša, šentäh kun kaikin vuotettih Häntä.
41 Šiitä Iisussan luo tuli sinagogan piämieš, Jairi nimeltäh. Hiän heittäyty Iisussalla jalkoih ta moli, jotta Iisussa läksis heilä.
42 Hänen ainut lapši, tyttö, kumpasella oli šiinä kakšitoista vuotta, oli kuoloman käsissä. Iisussan matatešša Jairin kotih, rahvašjoukko tunkeutu Hänen ympärillä.
43 Rahvahan joukošša oli yksi naini, kumpaista jo kakšitoista vuotta vaivasi verenvuoto. Hiän oli käyttän liäkärilöih kaikki rahat, mitä hänellä oli, kuitenki kenkänä ei voinun häntä parentua.
44 Naini tuli Iisussan luo takuata päin ta košetti Hänen sviitkan helmua. Šamašša verenvuoto loppu.
45 Iisussa kyšy: «Ken košetti Miuh?» Kun kenkänä ei vaššannun, niin Petri ta muut Iisussan kera olijat šanottih: «Opaštaja, ihmiset tunkeuvutah Šiun ympärillä ta ahissetah Šilma joka puolelta, ta Šie vielä šanot: ‘Ken lienöy košetti Miuh’».
46 No Iisussa šano: «Ken lienöy košetti Miuh. Mie kuulin, mitein voima läksi Miušta.»
47 Kun naini näki, jotta ei voi pisyö peitošša, hiän tuli vapissen Iisussan luo ta heittäyty Hänen jalkoih. Kaikkien kuullen hiän šano, mintäh košetti Iisussua ta mitein šamašša pareni.
48 Iisussa šano naisella: «Elä varaja, tyttäreni! Šiun uško parenti šiut, mäne rauhašša.»
49 Iisussan vielä paissešša, sinagogan piämiehellä tuotih koista viesti: «Šiun tyttö jo kuoli. Elä enämpi vaivua Opaštajua.»
50 Kun Iisussa kuuli tämän, Hiän šano Jairilla: «Elä varaja. Ušo vain, niin tyttö parenou.»
51 Perillä piäštyö Iisussa ei antan kenenkänä muun männä kerallah pirttih kuin vain Petrin, Iivanan, Juakon ta vielä tytön tuaton ta muamon.
52 Kaikin itettih ta voikerrettih tytön kuolomua. Ka Iisussa šano: «Heittäkkyä pois itentä. Ei tyttö ole kuollun, hiän makuau.»
53 Hyö ruvettih nakramah Häntä, šentäh kun tiijettih, jotta tyttö kuoli.
54 Iisussa ajo kaikki pihalla, otti tyttyö kiäštä ta šano lujalla iänellä: «Tyttö, nouše!»
55 Šiitä henki myöšty tyttöh, ta šamašša hiän nousi šijalta. Iisussa käški antua hänellä ruokua.
56 Tytön vanhemmat oltih piältäh šekuo. Iisussa kielti heitä šanomašta kellänä, mitä oli tapahtun.
1 Iisussa kučču luokšeh kakšitoista opaššettavua ta anto heilä voiman ta vallan ajua pois kaikki piessat ta parentua tautija ihmisistä.
2 Iisussa toimitti hiät viemäh šanomua Jumalan Valtakunnašta ta parentamah läsijie.
3 Hiän šano heilä: «Elkyä ottakkua mitänä matkah: elkyä matkakeppie, sumččua, leipyä elkyäkä rahua. Elkyä ottakkua ni toista paitua.
4 Mih taloh mänettä yökši, šiinä eläkkyä šini, kuni ei tule aika lähtie pois.
5 Kun min linnan eläjät ei otettane teitä vaštah, lähtekkyä šiitä linnašta ta puistakkua pölyt jaloista. Še on tovissukšena heitä vaštah.»
6 Niin opaššettavat lähettih matkah. Hyö matattih kyläštä kyläh, šaneltih Hyvyä Viestie ta parennettih läsijie joka paikašša.
7 Konša muan nellännekšen herra Iiroti kuuli kaikešta, mitä Iisussa ruato, hiän ei tietän, mitäi ajatella. Eryähät niät šanottih, jotta Iivana Kaštaja on nouššun kuollehista.
8 Toiset arveltih, jotta Il'l'a on tullun jälelläh muan piällä. A kolmannet paistih, jotta kennih ammusista Jumalan viessintuojista on nouššun kuollehista.
9 No Iiroti šano: «Iivanalta mie käsin leikata piän, a kenpäš on tämä Mieš, kumpasešta mie kuulen tämmösie pakinoja?» Iirotin himotti nähä Iisussua, hiän vuotti vain šopivua aikua.
10 Kun apostolit myöššyttih Iisussan luo, hyö kerrottih Hänellä, mitä kaikkie oli ruattu. Iisussa otti hiät matkah ta läksi rahvahattomah muah lähellä Vifsaidan linnua, missä hyö voitais olla omistah.
11 Kuitenki ihmiset šuatih tietyä, missä Hiän on, ta lähettih Hänellä jälkeh. Iisussa anto heijän tulla luokšeh. Hiän pakasi heilä Jumalan Valtakunnašta ta parenti kaikki, ken tarvičči parentamista.
12 Kun päivä jo kallistu iltah, Iisussan kakšitoista opaššettavua tultih Hänen luo ta šanottih: «Toimita ihmiset pois, jotta hyö mäntäis lähišeuvun kylih ta taloloih ta löyvettäis ičelläh yöšija ta ruokua. Tämähän on aivan elämätöin paikka.»
13 Iisussa šano heilä: «Antakkua työ heilä ruokua». A hyö vaššattih: «Viisi leipyä ta kakši kalua – šiinä kaikki, mitä meilä on. Vain pitäykö miän lähtie oštamah ruokua kaikilla näillä ihmisillä?»
14 Šielä oli niätšen viitisentuhatta mieštä. Iisussa šano opaššettavillah: «Pankua ihmiset istumah viijenkymmenen henken joukkoloih».
15 Hyö niin ni ruattih, käšettih kaikki istumah.
16 Šiitä Iisussa otti ne viisi leipyä ta kakši kalua, kaččo ylähyäkši taivahah ta šano passipot Jumalalla. Hiän katkuali leivät ta anto palat opaššettavilla, jotta hyö juattais ne rahvahalla.
17 Kaikin šyötih ta tultih kylläsiksi. Šyömistä vielä jäiki, paloja kerättih kakšitoista vakallista.
18 Yhen kerran, konša Iisussa moliutu yksinäiseššä paikašša ta opaššettavat oltih Hänen kera, Hiän kyšy heiltä: «Ken Mie ihmisien mieleštä olen?»
19 Hyö vaššattih: «Yksien mieleštä Šie olet Iivana Kaštaja, toisien mieleštä Il'l'a. A eryähät šanotah, jotta Šie olet kennih ammuni Jumalan viessintuoja, kumpani nousi kuollehista.»
20 Iisussa kyšy: «A työ, mitä työ šanotta? Ken Mie tiän mieleštä olen?» Petri vaštasi: «Šie olet Jumalan Hristossa».
21 Iisussa varottamalla varotti heitä, jotta hyö ei šanottais täštä kellänä,
22 ta lisäsi: «Ihmisen Poika joutuu äijän käršimäh. Rahvahan vanhimmat, ylipapit ta sakonanopaštajat kiännytäh Häntä vaštah, Hänet tapetah, ta kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.»
23 Iisussa šano kaikilla: «Kun ken tahtonou kulkie Miun kera, še kieltäytykkäh ičeštäh, ottakkah oman rissin ta aštukkah Miun peräššä.
24 Kačo kun še, ken tahtou pelaštua oman elämän, mänettäy šen. A še, ken Miun tähen mänettäy oman elämän, pelaštau šen.
25 Mitäpä hyötyö on ihmisellä šiitä, kun hiän šuanou omakšeh koko muailman, ka kavottanou tahi mänettänöy oman iččeh.
26 Še, ken häpiey Milma ta Miun šanoja, šitä Ihmisen Poikaki häpiey, konša Hiän tulou omašša ta Tuaton ta pyhien anhelien jumalallisešša valošša.
27 Šanon teilä toven: täššä šeisojien joukošša on eryähie, ket ei kuolla šini, kuni ei nähä Jumalan Valtakuntua.»
28 Iisussan tämän pakinan jälkeh mäni kahekšan päivyä. Šiitä Hiän otti matkahaš Petrin, Iivanan ta Juakon ta nousi vuaralla moliutumah.
29 Moliutuos's'a Hiän muuttu nävöltäh, a hänen vuattiet tultih kirkkahan valkeiksi.
30 Šamašša šiinä oli kakši mieštä pakajamašša Hänen kera: Moissei ta Il'l'a.
31 Hyö näyttäyvyttih jumalallisešša valošša ta paistih Iisussan lähöštä, mi pitäis täyttyö Jerusalimissa.
32 Petri ta toiset opaššettavat, kumpaset oltih hänen kera, oltih šyväššä unešša. Konša hyö havaččeuvuttih, niin nähtih Iisussa jumalallisešša valošša ta Moissei ta Il'l'a Hänen kera šeisomašša.
33 Konša hyö oltih lähöššä Iisussan luota, Petri šano Hänellä: «Opaštaja, miän on tiälä hyvä olla. Myö luajimma kolme šuojua: yhen Šiula, yhen Moisseilla ta yhen Il'l'alla.» Hiän ei tietän, mitä pakajau.
34 Kuni Petri pakasi näin, tuli pilvi ta katto hiät. Kun hyö jouvuttih pilven šiämeh, opaššettavat pöläššyttih.
35 Pilveštä kuulu iäni: «Tämä on Miun Poika, kumpasen olen valinnun. Häntä kuunnelkua.»
36 Kun iäni šammu, Iisussa oli tuaš yksinäh. Opaššettavat oltih iänettäh ta niinä päivinä ei paistu kellänä šiitä, mitä oli nähty.
37 Konša hyö toisena päivänä laškeuvuttih vuaralta, šuuri rahvašjoukko oli Iisussalla vaššašša.
38 Eryäš mieš rahvašjoukošta karjeutu: «Opaštaja, molin Šilma, tule kaččomah miun poikuani. Tämä on miun ainut lapši.
39 Piessa rikeneh muokkuau häntä. Yhtäkkie hiän alkau karjuo, ta piessa vetäy häntä koukkuh, niin jotta vuahti lähtöy šuušta. Kun piessa viimein lähtöy, poika jiäy puolikuollehekši.
40 Mie molin šiun opaššettavie, jotta ajettais piessa pois, ka hyö ei voitu.»
41 Iisussa šano: «Voi tätä uškomatointa ta pilalla männyttä ihmispolvie! Pitältikö Miun pitäy olla tiän kešeššä? Pitältikö Miun pitäy teitä keštyä? Tuo poikaš tänne.»
42 Pojan vielä aštuos's'a Iisussah päin, piessa pačkasi hänet muah ta veti koukkuh. No Iisussa komenti piessua lähtömäh, parenti pojan ta anto hänet tuatolla.
43 Kaikki ihmiset kummekšittih Jumalan šuurta voimua.
Kun kaikki ihmiset ihmeteltih Iisussan ruatoja, Hiän šano opaššettavillah:
44 «Pankua mieleh, mitä Mie nyt teilä šanon: Ihmisen Poika annetah rahvahan käsih».
45 Opaššettavat ei maltettu, mitä Iisussa näillä šanoilla tarkotti. Niijen merkityš oli peitetty heiltä, niin jotta hyö ei piäšty perillä Hänen šanoista eikä ruohittu kyšyö Häneltä niijen merkityštä.
46 Iisussan opaššettavat alettih kiistyä keškenäh šiitä, ken heistä on šuurin.
47 Iisussa tiesi, mitä heilä oli mieleššä. Hiän otti lapšen, pani šen vierelläh
48 ta šano heilä: «Ken Miun nimeššä ottau luokšeh tämän lapšen, še ottau Miut. A ken ottau luokšeh Miut, še ottau Miun Työntäjän. Še, ken teistä on kaikista pienin, onki kaikista šuurin.»
49 Iivana šano: «Opaštaja, myö näkimä yhen miehen, kumpani Šiun nimellä ajau pois piessoja. Myö kieltimä häntä, šentäh kun hiän ei matkua miän kera.»
50 No Iisussa šano: «Elkyä kieltäkkyä häntä. Ken ei ole teitä vaštah, še on tiän puolella.»
51 Kun Iisussan taivahah ottamisen aika alko läheštyö, Hiän piätti lähtie Jerusalimih.
52 Hiän työnsi šananviejät mänömäh ieltäpäin. Hyö lähettih ta mäntih yhteh Samarijan kyläh valmistamah Iisussan tuluo.
53 Kuitenki šielä ei tahottu ottua Iisussua vaštah, šentäh kun Hiän matkasi Jerusalimih.
54 Tämän kuultuo Hänen opaššettavat Juakko ta Iivana šanottih: «Hospoti, tahotko Šie, jotta myö käškisimä tulen iskie taivahista ta hävittyä hiät, niin kuin Il'l'aki luati?»
55 No Iisussa kiänty, moitti heitä ta šano: «Työ että tiijä, mi henki teissä vaikuttau.
56 Ei Ihmisen Poika tullun ihmishenkijä hävittämäh, vain pelaštamah.» Ta hyö jatettih matkua toiseh kyläh.
57 Konša hyö matattih tietä myöte, eryäš mieš šano Iisussalla: «Mie matkuan Šiun kera, kunne vain lähtenetki».
58 Iisussa vaštasi hänellä: «Repoloilla on omat kolot ta taivahan lintusilla pešät, a Ihmisen Pojalla ei ole kunne piätäh painua».
59 Toisella miehellä Iisussa šano: «A šie lähe Miun matkah». Tämä šano: «Hospoti, anna mie enšin käyn hautuamašša tuattoni».
60 Vain Iisussa šano: «Anna kuollehien hauvata omat kuollehet, no šie lähe šanelomah ihmisillä Jumalan Valtakunnašta».
61 Vielä yksi šano: «Hospoti, mie lähen Šiun kera, vain anna mie enšin käyn prostiutumašša omahisien kera».
62 Hänellä Iisussa vaštasi: «Ken alkau kyntyä, ka šiitä rupieu tuakšeh päin kaččelomah, še ei kelpua Jumalan Valtakuntah».
1 Šen jälkeh Hospoti valičči vielä šeiččemenkymmentä opaššettavua. Hiän toimitti hiät kakšittain mänömäh ieltäpäin joka linnah ta kyläh, kunne Hänellä Ičellä oli mieli männä.
2 Hiän šano heilä: «Vil'l'ua on äijän, vain leikkuajie on vähän. Šentäh molikkua elon Isäntyä, jotta Hiän työntäis ruatajie elonkorjuuh.
3 Mänkyä, Mie työnnän tiät kuin lampahat hukkien keškeh.
4 Elkyä ottakkua matkah rahua, elkyä sumččua elkyäkä jalaččie. Matatešša elkyä piettykkyä pakajamah kenenkänä kera.
5 Mih taloh mänettä, šanokkua enšin: ‘Rauha tällä talolla’.
6 Kun šielä ollou rauhanarvoni ihmini, tiän rauha jiäy hänellä. A kun šielä ei olle šemmoista ihmistä, tiän rauha myöštyy teilä.
7 Jiäkyä šiih taloh, šyökyä ta juokua, mitä teilä taritah, šentäh kun ruataja on tienannun oman palkan. Elkyä muutelkua talošta toiseh.
8 Konša työ tuletta linnah, missä tiät otetah vaštah, šyökyä šitä, mitä teilä annetah.
9 Parentakkua šen linnan läsijie ta šanokkua ihmisillä: ‘Jumalan Valtakunta on jo tullun tiän lähellä’.
10 A kun työ tulletta linnah, missä teitä ei oteta vaštah, mänkyä šen linnan pihoilla ta šanokkua:
11 ‘Tiän linnan pölynki, mi tarttu miän jalkoih, myö puissallamma teilä jälelläh. Kumminki tietäkkyä, jotta Jumalan Valtakunta on jo tullun lähellä!’
12 Šen šanon teilä, jotta suutupäivänä Sodomiki piäšöy vähemmällä kuin še linna.»
13 «Voi šilma, Horasinin linna! Voi šilma, Vifsaidan linna! Kun Tiirašša ta Sidonissa ois luajittu ne šuuret ruavot, kumpasie tiän pihoilla luajittih, niijen eläjät ois jo ammuin šuoriuvuttu värččivuatteih. Hyö ois issuttu tuhkašša, jätetty riähäššä elämini ta kiännytty Jumalan puoleh.
14 Šentäh suutupäivänä Tiira ta Sidoni piäššäh vähemmällä kuin työ, Horasini ta Vifsaida.
15 Ta šieki, Kapernaumin linna, smietitkö, jotta šiut taivahah ylennetäh? Alaš šiut luuvvah, alaš tuonelah šuate!
16 Še, ken teitä kuuntelou, kuuntelou Milma. Ken kieltäytyy teistä, kieltäytyy Miušta. A ken Miušta kieltäytyy, kieltäytyy Miun Työntäjäštä.»
17 Ne šeiččemenkymmentä opaššettavua myöššyttih hyvillä mielin ta šanottih: «Hospoti, piessatki totellah meitä, kun myö käšemmä niitä Šiun nimellä».
18 Iisussa šano heilä: «Mie nävin, mitein šaatana kirposi taivahašta kuin tulenisku.
19 Mie annoin teilä vallan talluo kiärmehie ta skorpionija ta annoin vallan kaiken vihollisvoiman piällä – eikä ole mitänä, mi vois luatie teilä pahua.
20 No elkyä šitä iloilkua, jotta piessat totellah teitä, vain iloilkua šitä, jotta tiän nimet on kirjutettu taivahan kirjah.»
21 Šilloin Pyhä Henki täytti Iisussan mielihyvällä, ta Hiän šano: «Tuatto, taivahan ta muan Hospoti! Mie kiitän Šilma šiitä, jotta Šie peitit nämä as's'at viisahilta ta järköviltä ta näytit ne lapšen moisilla. Tämän Šie, Tuatto, kačoit hyväkši.»
22 Iisussa kiänty opaššettavih päin ta šano: «Tuattoni on antan kaiken Miun valtah. Poikua ei tiijä kenkänä toini kuin vain Tuatto, eikä Tuattuo tiijä kenkänä toini kuin vain Poika ta še, kellä Poika tahtou Hänet ilmottua.»
23 Iisussa kiänty opaššettavih päin ta šano vain heilä: «Ošakkahat ollah ne šilmät, kumpaset nähäh šitä, mitä työ niättä!
24 Mie šanon teilä: monet Jumalan viessintuojat ta čuarit ois tahottu nähä šitä, mitä työ niättä, vain ei nähty, ta kuulla šitä, mitä työ kuuletta, vain ei kuultu.»
25 Yksi sakonanopaštaja tahto šuaha Iisussan šanoista kiini ta kyšy Häneltä: «Opaštaja, mitä miun pitäis ruatua, jotta šaisin ilmasenikusen elämän?»
26 Iisussa vaštasi hänellä: «Mitä Sakonašša šanotah? Mitä šie iče šieltä luvet?»
27 Mieš vaštasi: «Tykkyä Hospotie, omua Jumaluaš koko šytämeštäš, kaikella henkelläš, kaikin voimin ta kaikella mielelläš, ta tykkyä omua lähimmäistäš niin kuin iččieš».
28 Iisussa šano hänellä: «Rua niin, šilloin šuat elyä».
29 Sakonanopaštaja tahto näyttyä, jotta hiän eläy Sakonan käškyjen mukah, ta kyšy Iisussalta: «A kenpä on miun lähimmäini?»
30 Šiih Iisussa vaštasi: «Mieš matkasi Jerusalimista Jerihonih ta joutu rosvojen käsih. Ne ryöššettih häneltä vuattiet, lyötih häntä ta mäntih männeššäh, a hänet jätettih puolikuollehena venymäh mualla.
31 Šitä šamua tietä myöte šattu tulomah pappi. Nähtyö piekšetyn hiän šiirty tien toisella puolella ta jatko matkua.
32 Šamoin ruato leeviläini, kumpani niise tuli šiih paikkah. Kun hiän näki miehen, hiänki mäni kyličči tien toista puolta.
33 Šiitä tuli eryäš samarijalaini, kumpani niise matkasi šamua tietä. Kun hiän tuli šiih paikkah ta näki miehen, hänen tuli suali häntä.
34 Hiän mäni miehen luo, kuato viinua ta šiemenvoita hänen huavoih, šito ne ta nošti miehen oman oslah šelkäh. Šiitä hiän vei miehen matkuštajataloh ta hoiti häntä.
35 Toisena päivänä, konša samarijalaini oli lähöššä, hiän otti kakši dinarie, anto ne matkuštajatalon isännällä ta šano: ‘Pie huolta täštä mieheštä. A kun šiulta männöy enämmän rahua hänen tähen, mie kyllä annan lisyä, konša tulen jälelläh.’
36 Ken näistä kolmešta on šiun mieleštä lähimmäini šillä, ken joutu rosvojen käsih?»
37 Sakonanopaštaja šano: «Ka še, ken šaleičči häntä». Iisussa šano hänellä: «Mäne ta rua šieki šamoin».
38 Iisussa aštu iellähpäin omien opaššettavien kera ta mäni yhteh kyläh. Šielä Marppa-nimini naini otti Hänet hyvin vaštah.
39 Marpalla oli čikko, Muarie. Muarie istu Iisussan jaloissa ta kuunteli, mitä Hiän pakasi.
40 A Marppa häyrysi šuahakšeh kostitušta. Hiän tuli Iisussan luo ta šano: «Hospoti, etkö Šie yhtänä välitä, jotta miun čikko jätti kaikki hommat miula? Šano, jotta hiän auttais milma.»
41 Vain Iisussa vaštasi hänellä: «Marppa, Marppa, šie huolehit ta hermoštelet monešta as's'ašta.
42 A tärkie on vain yksi. Muarie valičči hyvän ošan, eikä šitä oteta häneltä pois.»
1 Kerran Iisussa oli moliutumašša. Molinnan jälkeh yksi Hänen opaššettavista šano: «Hospoti, opašša miät moliutumah, niin kuin Iivanaki opašti omie opaššettavieh».
2 Iisussa šano heilä: «Konša moliuvutta, šanokkua näin:
Miän Taivahaini Tuatto!
Pisykkäh pyhänä Šiun nimi.
Tulkah Šiun Valtakunta.
Käykäh Šiun tahtuo myöte
šamoin muan piällä,
niin kuin käyt taivahašša.
3 Anna meilä aina miän jokapäiväni leipä.
4 Ta prosti meilä miän riähät,
šentäh kun myöki prostimma jokahista,
ken on meilä velašša.
Eläkä šuata meitä muanitukšeh,
vain piäššä miät juavelista.»
5 Iisussa šano vielä: «A kun kävis näin: kennih teistä mänöy kešellä yötä tovarissan luo ta šanou: ‘Velli hyvä, anna miula laihinah kolme leipyä.
6 Miun tovarissa tuli loittuota, a miula ei ole mitänä stolalla pantavua.’
7 A še toini vaštuau talošta: ‘Jätä miut rauhah. Ovi on šalvattu, ta mie olen jo makuušijalla lapšien kera. En voi noušša antamah šiula mitänä.’
8 Šen šanon teilä: vaikka hiän ei nousis antamah leipyä tovarissana olleššah, niin kumminki hiän noušou ta antau šentäh, kun še kyšyjä iellähki kopistau. Ta hiän antau niin äijän, kuin še kopistaja tarviččou.
9 Ka niinpä Mieki šanon teilä: kyšykkyä, niin teilä annetah. Eččikkyä, niin löyvättä. Kopistakkua, niin teilä avatah.
10 Niätšen joka kyšyjä šuau, eččijä löytäy ta kopistajalla avatah.
11 Onko ken teistä šemmoni tuatto, ken antau pojallah kiärmehen, konša poika kyšyy häneltä kalua?
12 Tahi antau pojallah skorpionin, konša hiän kyšyy jiäliččyä?
13 Kun kerran työ, pahat ihmiset, šuatatta antua omilla lapšilla hyvie lahjoja, niin varmašti tiän Taivahaini Tuatto antau Pyhän Henken niillä, ket Šitä Häneltä kyšytäh.»
14 Kerran Iisussa ajo piessan mykäštä mieheštä. Kun piessa läksi, mykkä mieš rupesi pakajamah. Ihmiset oltih kummissah.
15 Muutomat kuitenki šanottih: «Velsevulin*, iče piäpiessan, voimalla Hiän ajau piessoja pois».
16 A toiset tahottih kiušata Iisussua ta vuajittih, jotta Hiän näyttäis heilä merkin taivahašta.
17 Iisussa tiesi, mitä näillä ihmisillä oli mieleššä. Hiän šano: «Kun valtakunta jakautunou keškenäh šotijih joukkoloih, še häviey. Šamoin käyt talolla, kun šen väki jakautunou.
18 Kun šaatana šotinou iččieh vaštah, miteinpäš hänen valtakunta šilloin šäilyis? Työ šanotta, jotta Mie velsevulin voimalla ajan piessoja ihmisistä.
19 No kun mie ajanen piessoja ihmisistä velsevulin voimalla, niin kenenpäš voimalla teikäläiset niitä ajetah pois? Eiköš Jumalan voimalla? Heistä työ niättä, mitein viäräššä oletta.
20 No a kun Mie Jumalan šormella ajanen pois piessoja, šilloinhan Jumalan Valtakunta on jo tullun tiän luo.
21 Kun väkövä mieš aštalojen kera vahtuau omua taluoh, šilloin hänen hyvyset ollah turvašša.
22 A kun hänen piällä hyökännöy vielä väkövämpi mieš, še voittau hänet. Šiitä ottau häneltä aštalat, kumpasih hiän luotti, ta jakau häneltä anaššetut šualehet.
23 Ken ei ole Miun puolella, še on Milma vaštah; ken ei keryä Miun kera, še hajottau.»
24 «Konša piessa lähtöy pois ihmiseštä, še kävelöy vejettömissä paikoissa ta eččiy levähyššijua, vain ei löyvä. Šilloin še šanou: ‘A myöššynpä mie kotihini, mistä läksin’.
25 Kun še tulou jälelläh, niin näköy, jotta koti on pyyhitty ta pantu hyväh kuntoh.
26 Šiitä še mänöy ta ottau matkahah šeiččemen muuta piessua, vielä pahempua kuin hiän iče. Ne männäh šiih ihmiseh ta eletäh häneššä. Näin šen ihmisen elämä tulou vielä pahemmakši, mitä še ennein oli.»
27 Kun Iisussa pakasi näin, yksi naini rahvašjoukošta karjahti Hänellä: «Ošakaš on še Muamo, ken kanto Šilma ta imetti Šiut!»
28 Šiih Iisussa šano: «Vielä ošakkahammat ollah ne, ket kuullah Jumalan šana ta eletäh šen mukah».
29 Kun rahvašta keräyty aina vain enämmän, Iisussa alko paissa heilä näin: «Tämän ajan ihmiset ollah pahat. Hyö vuajitah merkkie, vain heilä ei anneta muuta merkkie kuin Joonan merkki.
30 Niin kuin Joona oli merkkinä Ninevin eläjillä, šamoin on Ihmisen Poikaki merkkinä tällä ihmispolvella.
31 Suutupäivänä šuven čarovna noušou kuollehista yheššä tämän ihmispolven kera ta suutiu šen viäräpiäkši. Hiän kun tuli muailman rannoilta šuate kuuntelomah Solomonin viisahutta, a täššä teilä on šuurempi kuin Solomoni!
32 Suutupäivänä Ninevin eläjät nouššah kuollehista yheššä tämän ihmispolven kera ta suutitah še viäräpiäkši. Joonan pakinojen jälkeh hyö kiännyttih riähistä Jumalan puoleh, a täššä teilä on šuurempi kuin Joona!»
33 «Ei kenkänä šytytä lamppuo ta šiitä pane šitä peittoh tahi aštien alla. Korkiella paikalla še pannah, jotta pirttih tulijat nähtäis valo.
34 Šiun šilmät ollah šiun runkon lamppu. Kun šiun šilmät oltaneh tervehet, šilloin koko šiun runko on täyši valuo. A kun ne oltaneh kipiet, šilloin šiun runko on pimietä täyši.
35 Varo, jotta še valo, mi on šiušša, ei ois pimietä.
36 No kun koko šiun runko ollou valuo täyši, eikä šiinä olle yhtäkänä pimietä paikkua, še on šilloin kokonah valon täyttämä, aivan kuin šilma valottais kirkaš lamppu.»
37 Konša Iisussa oli opaštamašša, eryäš farissei kučču Hänet luokšeh verolla. Iisussa mäni šinne ta istuutu stolah.
38 Farissei kummekši, kun näki, jotta Iisussa ei peššyn käsie šyönnin iellä.
39 No Hospoti šano hänellä: «Työ farisseit še puhissatta piältä päin mal'l'an ta staučan, a tiän šiämet ollah täytenäh ahnehutta ta pahutta.
40 Mielettömät! Eikö še, ken loi piälyššän, luonun šiämyštyäki?
41 Antakkua köyhillä še, mitä on tiän mal'l'ašša, ta šiitä teilä kaikki on puhašta.
42 Voi teitä, farisseit! Työ annatta Sakonan käšyn mukah Jumalalla kymmenennen ošan kaikista makuheinistä, vain että välitä oikeuvešta ettäkä tykkyä Jumalua. Šemmosinahan tiän pitäis olla, eikä ni kymmenennen ošan antamista pitäis unohtua.
43 Voi teitä, farisseit! Työ tykkyättä istuo parahilla paikoilla sinagogoissa ta oletta hyvillänä, kun ihmiset pihoilla tervehitäh teitä.
44 Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Pyhiksi luatiutujat! Työ oletta niin kuin muatunehet kalmat, kumpasie ihmiset tietämättä tallotah*.»
45 Šiitä yksi sakonanopaštajista šano Iisussalla: «Opaštaja, näin pakajamalla Šie šatatat meitä».
46 Šiih Iisussa šano: «Voi teitä, sakonanopaštajat! Työ panetta ihmisien harteilla takkoja, kumpasie on jykie kantua. A iče että šormiekana liikahuta jotta auttua heitä.
47 Voi teitä! Työ panetta muistopaččahie Jumalan viessintuojien hauvoilla, vaikka tiän tuatot še hiät tapettih.
48 Näin työ näytättä, jotta tiijättä ta hyväkšyttä šen, mitä tiän tuatot ruattih: hyö tapettih Jumalan viessintuojat, a työ panetta heilä muistopaččahie.
49 Šentäh Jumalan Viisahuš onki šanon näin: ‘Mie toimitan heijän luo Jumalan viessintuojie ta apostolija, yksie hyö tapetah, toisie ajetah pois’.
50 Šentäh tämä ihmispolvi joutuu vaštuamah kaikkien viessintuojien vereštä, mi on valutettu muailman luatimisešta šuate,
51 Avelin vereštä alkuan alttarin ta jumalankojin välissä tapetun Saharein vereh šuate. Mie šanon teilä, jotta tämä nykyjäh eläjä ihmispolvi joutuu makšamah täštä kaikešta.
52 Voi teitä, sakonanopaštajat! Työ ottija tiijon avuamen. Iče että tahton männä šiämeh Jumalan Valtakuntah, ta niitäki, ken tahto männä, että piäštän.»
53 Iisussan paissešša sakonanopaštajat ta farisseit ruvettih vihasešti kyšelömäh Häneltä kaikenmoisista as's'oista.
54 Hyö tarkkah kuunneltih Hänen pakinoja, šentäh kun reistattih šuaha Häntä šanašta kiini, jotta šiitä voitais viärittyä Häntä.
1 Šillä aikua keräyty tuhanšittain rahvašta, niin jotta ihmiset jo tallottih toisieh. Iisussa alko paissa opaššettavillah. Hiän šano: «Varokkua farisseijen hapatušta, Mie tarkotan pyhäkši luatiutumista.
2 Ei ole mitänä peitettyö, mi ei tulis näkyvih, eikä mitänä peitošša piettyö as's'ua, mi ei tulis tietoh.
3 Min työ šanotta pimieššä, še kuullah päivän valošša. Mitä työ čuhutatta nellän šeinän šiämeššä, še karjutah katolta kaikkien kuullen.»
4 Šiitä Iisussa šano: «Mie šanon teilä, vellet: elkyä varakkua niitä, ket tapetah ihmisen runko, a mitänä šen enämpyä ei voija ruatua.
5 Kuulkua, ketä tiän pitäy varata: varakkua Jumalua, kumpasella ihmisen tapettuo on valta luuvva hänet uatuh. Šanon vieläki, jotta Häntä tiän pitäy varata.
6 Kahella hienolla rahalla šuau viisi varpuista, niin vet? Kumminki yhtänä niistä Jumala ei unoha.
7 Tiän joka tukkaki on luvettu. Niin jotta elkyä varakkua. Olettahan työ arvokkahampie kuin kaikki varpuset.»
8 Iisussa jatko: «Mie šanon teilä: ken šanou ihmisien ieššä, jotta on Miun oma, šitä Ihmisen Poikaki šanou omakšeh Jumalan anhelien ieššä.
9 Vain ken kieltäytyy Miušta ihmisien ieššä, šiitä Mieki kieltäyvyn Jumalan anhelien ieššä.
10 Jokahista, ken pakajau pahua Ihmisen Pojašta, prostitah. Vain ken pakajau pahua Pyhäštä Henkeštä, šitä ei prostita.
11 Ta kun teitä viijäh sinagogoih ta rahvahan piämiehien ta muijen vallašša olijien eteh, niin elkyä huolehtikkua šiitä, mitein puolistautuo ta mitä paissa.
12 Pyhä Henki neuvou teitä, mitä šilloin pitäy šanuo.»
13 Eryäš mieš rahvašjoukošta šano Iisussalla: «Opaštaja, šano miun vellellä, jotta hiän jakais miun kera tuaton jättämän perinnön».
14 Iisussa šano miehellä: «Kuulehan šie, onko Miut pantu teitä suutimah tahi tiän perintöriitoja šelittämäh?»
15 Šiitä Hiän šano kaikilla: «Kaččokkua, jotta varotta kaikennäköistä ahnehutta, šentäh kun ihmisen elämä ei riipu šiitä, kuin äijän hänellä on hyvyttä».
16 Iisussa šano heilä peittopakinan: «Oli pohatta mieš, kumpasen pellot kašvettih hyvin.
17 Mieš mietti ičekšeh: ‘Mitähän mie ruatasin? Ei ole minne korjata vuuvven tulo.’
18 Ta Hiän piätti: ‘Otan ta puran entiset aitat ta luajin šuuremmat. Niih vejän kaikki vil'l'at pellolta ta panen muut hyvyset.
19 Šiitä šanon ičelläni: Nyt šiula on äijän eluo monekši vuuvvekši. Voit levähellä, šyyvvä, juuvva ta iloilla.’
20 Vain Jumala šano hänellä: ‘Hupakko! Tänä yönä šiun henkie tullah käymäh. Kellä jiäy kaikki, mitä šie olet kerännyn?’
21 Näin käyt jokahisella, ken keryäy hyvysie ičelläh, a kellä ei ole taivahallista uarrehta Jumalalta.»
22 Iisussa šano omilla opaššettavillah: «Šentäh šanon teilä, elkyä huolehtikkua omašta henkeštä, šiitä, mitä šöisijä. Elkyä huolehtikkua omašta runkošta, šiitä, mitä piällä panisija.
23 Onhan henki enämmän kuin ruoka, ta onhan runko enämmän kuin vuattiet.
24 Kaččokkua korppija: ei hyö kylvetä eikä leikata, ei heilä ole aittoja eikä varaštoja, ta kuitenki Jumala šyöttäy heitä. Olettahan työ äijyä kallehemmat kuin linnut!
25 Kenpä teistä vois huolehtimalla pitentyä omua elämyä vaikka hoti kyynärän verran?
26 Kun kerran näinki pieni as's'a ei ole tiän vallašša, niin mintäh huolehitta muušta?
27 Kaččokkua kukkie, mitein ne kašvetah: ei ne ruata eikä kesrätä. Mie šanon teilä, kuitenki iče Solomoni kaikešša omašša loissoššah ei šuoriutun niin kuin tuommoni kukka.
28 Kun kerran Jumala näin šuorittau nurmen heinän, mi tänäpiänä kašvau, a huomena lykätäh kiukuah, niin tottaš Hiän tiätki šuorittau, työ vähäuškoset!
29 Niin jotta elkyä eččikkyä, mitä ois šyyvvä tahi juuvva. Elkyä šemmosista huolehtikkua.
30 Tätä kaikkie šuahuššetah muailman rahvahat. Ka tiän Tuatto kyllä tietäy, jotta työ tarvičetta tätä kaikkie.
31 Eččikkyä Hänen Valtakuntua, šiitä kaikki tämäki teilä annetah.
32 Elkyä varakkua, vaikka teitä on vähän. Tiän Tuatto kaččo hyväkši antua teilä Valtakunnan.
33 Myökyä, mitä teilä on, ta antakkua rahat köyhillä. Hommakkua ičellänä kukkarot, kumpaset ei tyhjetä. Keräkkyä taivahih uarreh, kumpani ei hävie. Šinne rosvo ei piäše šitä koškomah, eikä koi šitä šielä leikkua.
34 Missä on tiän uarreh, šielä on tiän šytänki.»
35 «Olkua aina valmehina: olkah teilä vuattiet vyöllä šivottuna ta lamput palamašša.
36 Olkua niin kuin paššarit, kumpaset vuotetah isäntyä häistä. Hyö ollah valmehina avuamah ovi heti, kun hiän tulou ta kopistau.
37 Ošakkahat ollah ne paššarit, kenet isäntä löytäy valvomašta, konša tulou. Šanon teilä toven: isäntä šitou vuattiet vyöllä, kuččuu hiät stolah ta rupieu paššuamah heitä.
38 Ošakkahat ollah nuo paššarit, kun isäntä löytänöy hiät valvomašša, tulkah hiän keškiyöllä tahi lähempänä päivän noušuo.
39 Tiettäväini, kun isäntä tietäis, mih aikah tulou rosvo, hiän valvois eikä antais šen murtautuo taloh.
40 Olkua työki valmehina, šentäh kun Ihmisen Poika tulou šemmoseh aikah, konša työ että tiijä vuottua.»
41 Šiitä Petri šano: «Hospoti, meitäkö tarkotat tällä peittopakinalla, vain kaikkie?»
42 Iisussa vaštasi: «Olkua niin kuin varma ta viisaš konnunhoitaja, kumpasen isäntä panou paššarijoukon piämiehekši, jotta hiän ajallah antais heilä vil'l'a-annokšet.
43 Ošakaš on še konnunhoitaja, kumpasen isäntä kotih tultuo löytäy näin ruatamašša!
44 Šanon teilä toven: isäntä panou hänet kaikkien omien hyvysien kaččojakši.
45 Konnunhoitaja voit kuitenki miettie ičekšeh: ‘Isäntä ei rutto tule’. Šiitä hiän rupieu lyömäh paššarija ta paššarityttöjä, ta iče šyöy, juou ta juopottelou.
46 Ka isäntä tulouki šinä päivänä, kumpasena konnunhoitaja ei vuota, ta šillä tunnilla, kumpaista hiän ei tiijä, ta lyöy šen miehen kuolijakši. Ta niin šillä miehellä tulou šama oša kuin niillä, ket ei ušota.
47 Paššari, kumpani tietäy, mitä isäntä tahtou, vain ei rua isännän mielen mukah, šitä äijälti lyyvväh.
48 No še paššari, ken tietämättä ruatau šemmoista, mistä pitäis ruoškie, šitä vähemmän lyyvväh. Kellä on äijän annettu, šiltä äijän kyšytäh, ta kellä on äijän ušottu, šiltä äijän vuajitah.»
49 «Tulta Mie tulin tuomah muan piällä – ta kyllä Miun himottais, jotta še ois jo šyttyn palamah!
50 Miun pitäy vielä keštyä käršimykšien kaššanta – ta mimmosešša ahissukšešša Mie olen šini, kuni en ole piäššyn šiitä läpi!
51 Smietittäkö, jotta Mie tulin tuomah rauhua muan piällä? En šuinki rauhua, vain riitua!
52 Täštä lähtien šaman perehen väki jakautuu: viiještä kolme on kahta vaštah, ta kakši kolmie vaštah.
53 Tuatto on poikuah vaštah, poika tuattuoh vaštah; muamo on tytärtäh vaštah, tytär muamuoh vaštah; muamakka on min'n'ua vaštah, min'n'a muamakkua vaštah.»
54 Šiitä Iisussa šano rahvašjoukolla: «Konša työ niättä, jotta länneštä noušou pilvi, niin työ šamašša šanotta: ‘Tulou vihma’, ta niin tulouki.
55 Tahi konša tuulou šuvešta päin, työ šanotta: ‘Tulou kuuma šiä’, ta niin tulouki.
56 Pyhiksi luatiutujat! Muan ta taivahan merkkijä työ kyllä maltatta lukie, vain miteinpä että tiijä, mityš aika nyt on?
57 Mintäh työ että jo iče piätä, mi on oikein?
58 Kun ken pannou šiut suutuh, ta työ oletta mänöššä šinne, niin jo matatešša kuottele kaikin keinoin luatie šovinto hänen kera. Muitein hiän viey šiut sut'jan luo, sut'ja antau šiut vahilla, a še šalpuau šiut tyrmäh.
59 Šen šanon, jotta šieltä šie et piäše, kuni et makšane kaikkie viimeistä hienuo rahua myöte.»
1 Šiih šamah aikah Iisussan luo tuli ihmisie. Hyö kerrottih Galileijan eläjistä, kumpaset Pilatti käški tappua, kun hyö tuotih uhriksi elukkoja Jumalalla. Näin tuojien veri šekoutu uhri-elukkojen veren kera.
2 Iisussa vaštasi heilä: «Smietittäkö työ, jotta nämä miehet oltih riähkähisemmät kuin kaikki muut galileijalaiset, šentäh kun šuatih tuommoni loppu?
3 Mie šanon teilä: ei hyö oltu. Vain kun että kiäntyne riähistänä Jumalan puoleh, šamalla keinoin työ kaikki häviettä.
4 Tahi ne kahekšantoista, kumpaset kuoltih, konša Siloaman torni kuatu heijän piällä? Smietittäkö työ, jotta hyö oltih šuurempie pahanruatajie kuin muut jerusalimilaiset?
5 Mie šanon teilä: eipä oltu. Vain kun että kiäntyne riähistä Jumalan puoleh, työ kaikki kuoletta niin kuin hyöki.»
6 Iisussa šano tämän peittopakinan: «Yhellä ihmisellä kašvo viinasatušša fiikapuu. Hiän mäni šinne ta rupesi eččimäh fiikoja, vain ei löytän.
7 Šiitä Hiän šano satunhoitajalla: ‘Mie jo kolme vuotta käyn eččimäh täštä puušta fiikoja, vain en ole löytän. Kua še pois! Tyhjäh vain muata imöy.’
8 Satunhoitaja vaštasi: ‘Isäntä, anna še on vielä vuuvven. Mie kiännän muan šen ympäriltä ta panen tuahta.
9 Jošpa šiih enši vuotena tulou antimie. A kun ei, niin šiitä šen voipi hakata pois.’»
10 Iisussa opašti rahvašta šuovattana eryähäššä sinagogašša.
11 Šielä oli naini, kumpasešša oli kahekšantoista vuotta voimattomuon henki. Hiän oli kykräššä eikä voinun šuoristua šelkyäh.
12 Naisen nähtyö Iisussa kučču hänet luokšeh ta šano: «Naini, šie olet piäššyn vaivaštaš».
13 Hiän pani kiät naisen piällä, ta naini šamašša šuoristi šelkäh ta rupesi kiittämäh Jumalua.
14 Sinagogan piämieš šiänty, kun Iisussa parenti šuovattana. Hiän šano rahvašjoukolla: «Netälissä on kuuši ruatopäivyä. Tulkua šilloin parentautumah, elkyä šuovattapäivänä.»
15 Hospoti vaštasi hänellä: «Oho šie pyhäkši luatiutuja! Eikö jokahini teistä piäššä šuovattana härkyä tahi oslua parrešta ta vie juomah?
16 Tätä Aprahamin tytärtä šaatana on pitän šivottuna jo kahekšantoista vuotta. Eikö häntä ois šuanun piäštyä näistä šiteistä šuovattana?»
17 Iisussan vaššuštajilla tuli huikie, konša hyö kuultih nämä šanat. A ihmiset oltih mielissäh kaikista niistä šuurista ruatoloista, kumpasie Iisussa luati.
18 Šiitä Iisussa šano: «Mimmoni on Jumalan Valtakunta? Mih voisin šitä verrata?
19 Še on kuin gorčitsan šiemen, kumpasen mieš kylvi kotipeltoh. Še kašvo ta šiitä tuli šuuri puu, ta taivahan linnut luajittih pešie šen okšilla.»
20 Iisussa vielä lisäsi: «Mih voisin verrata Jumalan Valtakuntua?
21 Še on kuin taikinan hapatuš. Konša naini ševotti šen hapatukšen kolmeh vakkah jauhuo, koko taikina muikosi.»
22 Matateššah Jerusalimih Iisussa käveli linnašta linnah ta kyläštä kyläh ta opašti rahvašta.
23 Ken lienöy kyšy Häneltä: «Hospoti, onko niin, jotta vain muutomat pelaššutah?» Iisussa vaštasi:
24 «Staraikua piäššä šiämeh kaitasešta ovešta. Šen šanon teilä, monet kuotellah piäššä šiämeh, ka ei voija.
25 Kun talon Isäntä noušou ta panou ovet umpeh, työ jiättä pihalla šeisomah. Šiitä alatta oveh kopistua ta karjutta: ‘Isäntä, Isäntä, avua meilä ovi!’ A Hiän šanou teilä: ‘Mie en tunne teitä, en tiijä, mistä työ oletta’.
26 Šiitä työ rupietta šelittämäh: ‘Myö šöimä ta joima Šiun kera, ta Šie opaššit miän pihoilla’.
27 Hiän vaštuau teilä: ‘Mie en tiijä, ketä työ oletta ta mistä päin tuletta. Mänkyä pois Miun luota, kaikki työ pahanruatajat.’
28 Šiitä työ itettä ta puretta hammašta, kun niättä Aprahamin, Issakan, Juakon ta kaikki Jumalan viessintuojat Jumalan Valtakunnašša, ka hokšuatta, jotta tiät on jätetty pihalla.
29 Itäštä ta länneštä, pohjosešta ta šuvešta tulou ihmisie, kumpaset istuuvutah stolah Jumalan Valtakunnašša.
30 Monet viimeset ollah šilloin enšimmäisie, monet enšimmäiset viimesie.»
31 Šinä päivänä tuli eryähie farisseita, ne šanottih Iisussalla: «Lähe pois tiältä, Iiroti tahtou tappua Šiut».
32 Iisussa šano heilä: «Mänkyä ta šanokkua šillä revolla: ‘Tänäpiänä ta huomena Mie ajan piessoja ihmisistä ta parennan läsijie, ta kolmantena päivänä šuan työni loppuh’.
33 Kuitenki tänäpiänä, huomena ta kolmantena päivänä Miun pitäy matata ielläh. Eihän niin voi olla, jotta Jumalan viessintuoja tapettais muuvvalla kuin Jerusalimissa.
34 Jerusalimi, Jerusalimi! Šie tapat Jumalan viessintuojat ta kivität ne, kenet on toimitettu šiun luo. Kuin moničči Miun on himottan kerätä šiun lapšet, niin kuin kana keryäy poikaset šiipieh alla! Vain työ että tahton tulla.
35 Šentäh tietäkkyä, jotta tiän talo jiäy tyhjäkši. Ta Mie šanon teilä, jotta työ että niä Milma, kuni ei tule še aika, konša šanotta: ‘Plahoslovittu olkah Hiän, ken tulou Hospotin nimeššä!’»
1 Šuovattana Iisussa mäni verolla eryähän farisseijen piämiehen taloh. Kaikin kačottih, mitä Hiän rupieu ruatamah.
2 Šilloin Hänen eteh tuli mieš, kumpani läsi vesimarua.
3 Iisussa kyšy sakonanopaštajilta ta farisseiloilta: «Onko šuovattana luvallista parentua, vain ei?»
4 Hyö ei virketty šiih mitänä. Iisussa košetti mieštä, parenti hänet ta toimitti kotih.
5 Šiitä Hiän tuaš kyšy heiltä: «Kun keltä osla tahi härkä kirvonnou kaivoh, niin eikö hiän heti nošša šitä šieltä, vaikka oiski šuovatta?»
6 Täh hyö ei voitu vaššata mitänä.
7 Iisussa kaččo, mitein vierahat valitah ičelläh parahie paikkoja stolan takuana, ta šano heilä tämän peittopakinan:
8 «Kun šiut on kučuttu häih, elä istuuvu parahalla paikalla. Voipi olla, jotta šinne on kučuttu šilma arvokkahampi vieraš.
9 Šiitä isäntä, kumpani kučču tiät molommat, tulou ta šanou šiula: ‘Anna hänellä tämä paikka’. Šilloin šie häpien kera jouvut šiirtymäh pahimmalla paikalla.
10 Kun šiut kučutah, rua näin: ota stolan takuana alimpaini paikka. Šiitä hiän, ken kučču šiut, tulou ta šanou: ‘Velli, šiirry tänne ylemmäkši’. Näin šie šuat kunnivon toisien vierahien ieššä.
11 Jokahini, ken iččieh ylentäy, še alennetah, a ken iččieh alentau, še ylennetäh.»
12 Šiitä Iisussa šano farisseilla, kumpani oli kuččun Hänet: «Konša valmissat päivällisen tahi illallisen, elä kuču tovarissoja eläkä vellijä, elä heimokuntua, elä pohattoja nuapurija. Hyöhän iče voijah vuoroštah kuččuo šiut, ta velat tullah makšetukši.
13 Šie konša rupiet hommuamah pruasniekkua, kuču šinne köyhie, vaivasie, rampoja ta šokeita.
14 Olet ošakaš, šentäh kun hyö ei voija makšua šiula. Šie šuat palkan, konša oikiemieliset nouššah kuollehista.»
15 Tämän kuultuo yksi vierahista šano Iisussalla: «Ošakaš on še, ken piäšöy šyömäh Jumalan Valtakunnašša».
16 Iisussa vaštasi hänellä näin: «Eryäš mieš luati šuuren pruasniekan ta kučču äijän vierašta.
17 Konša pruasniekan aika tuli, hiän toimitti paššarin šanomah kučutuilla: ‘Tulkua, kaikki on nyt valmista’.
18 Vain ne ruvettih yksi toisen jälkeh kieltäytymäh. Enšimmäini šano hänellä: ‘Mie oššin pellon, ta miun pitäy lähtie kaččomah šitä. Prosti milma, kun en piäše.’
19 Toini šano: ‘Mie oššin viisi parie härkie. Miun pitäy männä kaččomah, jotta onko ne kelvolliset. Prosti milma, kun en piäše.’
20 Kolmaš šano: ‘Mie akotuin juštih, šentäh en voi tulla’.
21 Paššari tuli jälelläh ta šano tämän isännällä. Šiitä isäntä šiänty ta käški paššarie: ‘Mäne kiirehešti linnan teillä ta pihoilla ta tuo tänne köyhie, vaivasie, šokeita ta rampoja’.
22 Myöššyttyö paššari šano: ‘Isäntä, ruavoin niin kuin šie käsit, ka paikkoja vielä jäi’.
23 Šiitä isäntä šano paššarilla: ‘Mäne muanteillä ta kylien kujilla ta pakota ihmisie tulomah, jotta miun talo täyttyis.
24 Šen šanon, jotta yksikänä niistä, ketä mie kučuin, ei šyö miun stolašša! Kučuttuja on äijän, vain valittuja on vähän.’»
25 Iisussan kera matkasi äijän rahvašta. Hiän kiänty ta šano heilä:
26 «Kun ken tullou Miun luo, no ei tykänne Milma enämmän kuin omua tuattuo, muamuo, naista, lapšie, čikkoja ta vieläi omua elämyä, še ei voi olla Miun opaššettavana.
27 Ken ei kanna omua ristie ta ei matkua Miun kera, še ei voi olla Miun opaššettavana.
28 Kun ken teistä tahtonou rakentua tornin, eikö hiän istuuvu enšin laškomah kuluja, jotta riittäykö hänellä varoja šuaha rakennuš valmehekši?
29 Muitein voit käyvä niin, jotta hiän laškou kivijalan, a ei šua työtä loppuh. Šiitä kaikki, ket nähäh tämä, ruvetah häntä nakramah:
30 ‘Kaččokkua työ tuota mieštä! Alotti rakennukšen, ka kešenpä še jäi.’
31 Tahi kun čuari šuorinnou šotimah toista čuarie vaštah, niin tottaš hiän enšin smiettiy, voitko hiän kymmenen tuhannen saltatan kera voittua toisen čuarin, kumpasella on kakšikymmentä tuhatta saltattua.
32 Kun ei voine, hiän työntäy neuvottelijie šopimah rauhašta, kuni toini on vielä loittuona.
33 Šamoin ei niken teistä voi olla miun opaššettavana, kuni ei jättäne kaikkie, mitä hänellä on.»
34 «Šuola on hyvä olomašša. No kun še mänettänöy šuolan mavun, milläpä šuamma šen šuolasekši?
35 Še ei kelpua minnenä, ei peltoh eikä tunkivoh. Še luuvvah pois. Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah!»
1 Iisussua kuuntelomah tuli äijän veronkeryäjie ta muita riähkähisie.
2 Farisseit ta sakonanopaštajat moitittih Häntä, šanottih: «Tuo Mieš ottau vaštah riähkähisie ta šyöy hiän kera».
3 Šiitä Iisussa šano heilä tämän peittopakinan:
4 «Kun kellä teistä ollou šata lammašta ta yksi niistä ekšynöy, niin mitä hiän ruatau? Tietyšti hiän jättäy ne yhekšänkymmentä yhekšän paimennušpaikalla ta lähtöy eččimäh ekšynyttä ta eččiy šini, kuni ei löyvä šitä.
5 Konša hiän löytäy lampahan, hiän ihaštuu ta noštau šen harteillah.
6 Kotih tultuo hiän kuččuu tovarissoja ta nuapurija ta šanou heilä: ‘Iloilkua yheššä miun kera! Mie löysin ekšynehen lampahan.’
7 Šanon teilä: niin on taivahaššaki. Šielä iluol'l'ah enämmän yheštä riähkähiseštä, kumpani kiäntyy Jumalan puoleh, mitä yhekšäštäkymmeneštä yhekšäštä hyväštä ihmiseštä, kumpasien ei tarviče kiäntyö.
8 Tahi otamma naisen, kumpasella on kymmenen hopierahua ta hiän kavottau niistä yhen. Eikö hiän viritä lamppuo, pyyhi pirttie ta eči tarkkaseh, kuni ei löyvä rahua?
9 Šiitä hiän kuččuu tovarissoja ta nuapurin naisie ta šanou: ‘Iloilkua miun kera! Mie löysin rahan, kumpasen kavotin.’
10 Uškokkua pois, jotta šamalla keinoin iluol'l'ah Jumalan anhelit yhenki riähkähisen tähen, kumpani kiäntyy Jumalan puoleh.»
11 Iisussa jatko pakinua: «Yhellä miehellä oli kakši poikua.
12 Nuorempi šano tuatollah: ‘Tuattoni, anna miula še oša hyvysistä, mi miula kuuluu’. Tuatto jako hyvyset poikien kešen.
13 Moniehan päivän piäštä nuorempi poika otti oman ošan ta läksi loitoš vierahilla mailla. Šielä hiän eli huolettomašti ta mänetti kaikki hyvyset.
14 Kun hiän oli hävittän kaiken, šiinä muašša alko šuuri nälkä, ta hiän rupesi käršimäh puutetta.
15 Šiitä hiän pyrki kasakakši eryähällä paikallisella miehellä, ta še mieš toimitti hänet omilla maillah paimentamah šikoja.
16 Nälissä hiän oli jo valmis šyömäh šikojen ruokua, ka šitäki hänellä ei annettu.
17 Šiitä poika rupesi ajattelomah ta piätti: ‘Kuin äijä ruatajie on miun tuatolla, ta kaikilla heilä on leipyä kyllitellein, a mie tiälä nälkäh kuolen.
18 Lähen tiältä, mänen tuaton luo ta šanon hänellä: Tuattosen, mie olen riähkäytyn taivahan ta šiun ieššä.
19 En ole enämpi šen arvoni, jotta milma kučuttais šiun pojakši. Ota miut ruatajien joukkoh.’
20 Niin hiän läksi tuaton luo. Poika oli vielä loittuona, kun tuatto näki hänet. Tuatolla tuli suali häntä. Hiän läksi juokšomah vaštah, rupesi šepyämäh poikua ta anto hänellä šuuta.
21 Poika šano hänellä: ‘Tuattosen, mie olen riähkäytyn taivahan ta šiun ieššä. En ole enämpi šen arvoni, jotta milma kučuttais šiun pojakši.’
22 A tuatto šano ruatajilla: ‘Rutompah tuokua parahat vuattiet ta šuorittakkua poika niih. Pankua hänellä šormuš šormeh ta jalačit jalkah.
23 Käykyä lihotettu vasikka ta tappakkua še. Rupiemma šyömäh ta pruasnuimah.
24 Tämä miun poikani oli kuollun ta nyt eleyty, hiän oli kateissa ta nyt löyty.’ Ta niin alko vesselä pruasniekka.
25 Vanhempi poika oli pellolla. Kun hiän tuli šieltä ta lähešty kotie, niin kuuli šoiton ta tanššin iänet.
26 Hiän kučču yhen paššarin ta kyšy, jotta mitä šielä on.
27 Paššari vaštasi: ‘Šiun veikko tuli kotih, ta tuattoš käški tappua lihotetun vasikan, šentäh kun šai pojan jälelläh elävänä-tervehenä’.
28 Šiitä vanhempi velli niin šiänty, jotta ei tahton männä pirttih. Tuatto tuli pihalla ta pyritti häntä šiämeh,
29 ka hiän šano tuatolla: ‘Kaikki nämä vuuvvet mie olen ruatan šiun hyväkši, yhtäkänä kertua en ole jättän šiun käškyö täyttämättä. Kuitenki šie et konšana ole antan miula ni yhtä kosanpoikua, jotta mie oisin voinun pruasnuija tovarissojen kera.
30 Vain kun tuli tämä šiun poika, tämä, kumpani šöi kaikki šiun hyvyöt huorien kera, hänellä šie tapoit lihotetun vasikan.’
31 Tuatto vaštasi hänellä: ‘Poikasen, šie olet aina miun luona, ta kaikki, mi on miun, on šiunki.
32 Eikö nyt šais iluol'l'a ta pruasnuija? Šiun velli oli kuollun ta eleyty, hiän oli kavokšissa ta löyty.’»
1 Šiitä Iisussa šano opaššettavilla: «Yhellä pohatalla miehellä oli konnunhoitaja. Isännällä kielittih, jotta še käyttäy tyhjäh hänen rahoja.
2 Isäntä kučču miehen luokšeh ta šano: ‘Mitä mie šiušta kuulen? Näytä tilikirjat ta kerro, mih olet käyttän varat. Miun taluo šie et enämpi hoija.’
3 Šiitä konnunhoitaja rupesi tuumimah: ‘Mitäpä mie nyt ruatasin? Isäntä panou miut pois konnunhoitajan hommašta. Kaivua mie en jakša, kyšyö on huikie.
4 Aha, nyt tiijän, mitä ruan. Pien huolen, jotta löytyy šemmosie, ket otetah miut omah taloh, konša jouvun pois täštä hommašta.’
5 Šiitä hiän kučču luokšeh toini toisen jälkeh niitä, ket oltih isännällä velašša. Enšimmäiseltä hiän kyšy:
6 ‘Äijänkö šie olet velašša miun isännällä?’ Mieš vaštasi: ‘Šata renkie šiemenvoita’. Konnunhoitaja šano: ‘Täššä on šiun velkakirja. Istuuvu ruttoseh ta kirjuta, jotta viisikymmentä.’
7 Šiitä hiän kyšy toiselta: ‘Äijänköš šie olet velašša?’ Še vaštasi: ‘Šata puista vehnyä’. Konnunhoitaja šano: ‘Täššä on šiun velkakirja. Kirjuta, jotta kahekšankymmentä.’
8 Ta isäntä kehu ounahan konnunhoitajan viisahutta. Tosi on, jotta tämän muailman lapšet eletäh keškenäh viisahammin kuin valon lapšet.
9 Mie šanonki teilä: hommakkua tämän muailman eloloilla ičellänä tovarissoja, kumpaset otetah tiät ilmasenikusih taloloih, konša niitä eloja enämpi ei ole.
10 Keneh voit luottua pieneššä, šiih voit luottua šuureššaki. Ken pieneššä ei ole rehellini, še šuurešša niise ei ole rehellini.
11 Kun teilä ei voine uškuo muallisie rikkahukšie, niin kenpä uškou teilä ilmasenikusie rikkahukšie?
12 Kun työ että voine huolehtie vierahista hyvysistä, niin kenpä teilä antau šen, mi on tiän oma.
13 Ei yksikänä paššari šuata paššata kahta isäntyä. Kun hiän tykännöy yhtä, niin toista vihuau; kun yhtä pitänöy arvošša, toista pahekšiu. Että työ voi yhtä aikua sluušie Jumalalla ta mammonalla.»
14 Farisseit kuultih tämä kaikki. Hyö oltih ahnehet rahalla, ta niin hyö ruvettih ivual'omah Iisussua.
15 No Hiän šano heilä: «Työ oletta niitä, kumpaset ihmisien šilmissä luatiuvutah hyvikši, a Jumala tietäy tiän šiämet. Še, mi on arvokašta ihmisien šilmissä, še on Jumalašta ilkie.»
16 «Sakonan ta Jumalan viessintuojien aika oli Iivanah šuate. Šiitä lähtien on ruvettu šanelomah Hyvyä Viestie Jumalan Valtakunnašta, ta jokahini kaikin voimin reistuau piäššä šinne.
17 Ennein kavotah taivaš ta mua kuin Sakonan pieninki kirjain.
18 Jokahini, ken eruou omašta naiseštah ta uuvveštah akottuu, še makuau vierahan naisen kera. Šamoin še, ken ottau naisekšeh toisen miehen jättämän naisen, makuau vierahan kera.»
19 «Oli pohatta mieš. Hänellä oli ruškiet vuattiet hienoimmašta pellavašta, ta hänen elämä oli kuin jokapäiväistä pruasniekkua.
20 Hänen veräjän pieleh kannettih köyhä Luasari, kokonah paiseissa.
21 Köyhä ois nälissäh šyönyn niitä ruokapaloja, mit kirvottih pohatan stolalta. Koirie tuli šiih, ta ne nuoltih hänen paiseita.
22 Šiitä köyhä kuoli, ta anhelit vietih hänet Aprahamin luo. Pohatta niise kuoli ta hänet hauvattih.
23 Konša hiän tuonelan muokissa kaččo ylähyäkši, hiän näki loittuona Aprahamin ta Luasarin hänen rintua vaššen.
24 Pohatta mieš karjeutu: ‘Tuatto Aprahami, šaleiče milma! Työnnä Luasari miun luo, jotta hiän kaštais veteh šormenpiän ta jähyttäis miun kieltäni. Voi mimmoista tuškua mie käršin täššä tulešša!’
25 Vain Aprahami vaštasi: ‘Muissa, poikani, jotta šie elyässä šait hyvän ošan, a Luasari šai pahan. Nyt hiän šuau tiälä kyllälti hyvyä, a šie käršit.
26 Ta šen lisäkši miän välillä on šyvä, poikki piäšömätöin hauta: tiältä ei kenkänä piäše tiän luo, vaikka tahtoiski, eikä šieltä piäše tänne.’
27 Pohatta šano: ‘Tuatto Aprahami, mie molin, jotta šie työntäsit Luasarin miun tuaton kotih.
28 Miula jäi viisi vellie. Anna hiän varottais heitä, muitein hyö niise jouvutah täh muokkien paikkah.’
29 Aprahami vaštasi: ‘Heilä on Moissein ta Jumalan viessintuojien kirjutukšet. Uškokkah niitä.’
30 Pohatta šano: ‘Tuatto Aprahami, niitä hyö ei ušota, vain kun ken kuollehista mänis heijän luo, niin šiitä hyö jätettäis riähät ta kiännyttäis Jumalan puoleh’.
31 No Aprahami šano: ‘Kun kerran hyö ei kuunnella Moisseita ta Jumalan viessintuojie, niin ei hyö ušota, vaikka ken kuollehista nousis’.»
1 Iisussa šano opaššettavilla: «Muanitukšie varmašti tulou, no voi šitä ihmistä, ken toisie pahah muanittau!
2 Šillä ois parempi, kun hänet melličänkivi kaklašša lykättäis mereh. Paha periy šen, ken muanittau pahah yhenki näistä pienistä.
3 Olkua varoillana! Kun velleš ollou ruatan šiula pahua, kiruo häntä. A kun hiän jättänöy pahat ruavot ta kyšynöy proškenjua, prosti häntä.
4 Vaikka hiän šeiččemen kertua päiväššä ruatanou šiula pahua ta šeiččemen kertua tullou ta šanonou: ‘Mie ruavoin pahoin’, niin prosti häntä.»
5 Apostolit šanottih Hospotilla: «Anna meilä enämmän uškuo!»
6 Hospoti vaštasi heilä: «Kun teilä ois uškuo hoti gorčitsan šiemenen verran, työ voisija šanuo tällä šulkkupuulla: ‘Nouše juurineš muašta ta issuta iččeš mereh’, ta še tottelis teitä.
7 Kun teilä ollou paššari kyntämäššä tahi lampahie paimentamašša ta še tullou pellolta, šanouko šilloin isäntä hänellä: ‘Tulehan rutompah stolah’?
8 Ei hiän niin šano, vain šanou: ‘Valmissa miula illallini, šivo vuattieš vyöllä ta paššua milma, kuni mie šyön ta juon. Šen jälkeh šie ičeki voit šyyvvä ta juuvva.’
9 Kiittäykö isäntä paššarie šiitä, kun še ruatau työtä käšettyö? Tuškinpa.
10 Šamoin työki, kun oletta ruatan kaikki, mitä tiän oli käšetty, šanokkua: ‘Myö olemma vain paššarit. Myö ruatoma vain šen, mitä miän pitiki ruatua.’»
11 Jerusalimih matatešša Iisussa aštu Samarijan ta Galileijan rajamuata.
12 Hiän oli mänöššä yhteh kyläh, kun Hänellä vaštah tuli kymmenen prokasatautista. Ne pietyttih loitommakši
13 ta ruvettih karjumah: «Iisussa, Opaštaja! Šaleiče meitä!»
14 Miehet nähtyö Iisussa šano heilä: «Mänkyä, näyttäkkyä iččenä pappiloilla». Hyö lähettih ta jo matalla puhaššuttih prokasatauvista.
15 No kun yksi heistä näki, jotta piäsi tauvista, hiän myöšty jälelläh Iisussan luo. Tulleššah hiän šuurella iänellä ylenti Jumalua,
16 šiitä heittäyty očin Iisussalla jalkoih ta šano Hänellä passipot. A še mieš oli samarijalaini.
17 Iisussa kyšy: «Eiköš kaikki kymmenen puhaššuttu? A missäpä ne muut yhekšän ollah?
18 Tämäkö vierašrotuni on ainut, ken myöšty kiittämäh Jumalua?»
19 Ta Hiän šano miehellä: «Nouše ta mäne, šiun uško pelašti šiut».
20 Farisseit kyšyttih Iisussalta, konša Jumalan Valtakunta tulou. Iisussa vaštasi heilä: «Jumalan Valtakunta ei tule niin, jotta šen tulomisen vois nähä.
21 Šiitä ei voi šanuo, jotta še on tiälä tahi tuola, šentäh kun Jumalan Valtakunta on tiän šiämeššä.»
22 Iisussa šano opaššettavillah: «Tulou šemmoni aika, konša työ tahtosija nähä vaikka yhen Ihmisen Pojan päivän, ka että niä.
23 Teilä šanotah šilloin: ‘Hiän on tuola’, ta: ‘Hiän on tiälä’, vain elkyä lähtekkyä kunnena, elkyä juoškua jälkeh.
24 Niin kuin tulenisku välähtäy ta valottau taivahan laijašta toiseh, šemmoni on Ihmisen Poikaki šinä päivänä, konša tulou jälelläh.
25 Kuitenki ennein šitä Hiän joutuu äijälti käršimäh, ta tämä rahvašpolvi kieltäytyy Häneštä.
26 Niin kuin oli Noijan päivinä, šamoin käyt niinä päivinä, konša Ihmisen Poika tulou.
27 Ihmiset šyötih ta juotih, akotuttih ta mäntih miehellä. Näin oli šiih päiväh šuate, kuna Noija mäni laivah. Šiitä tulvavesi nousi ta hävitti hiät kaikki.
28 Šamoten oli Lotin aikana: ihmiset šyötih ta juotih, myötih ta oššettih, kylvettih ta rakennettih.
29 Vain šinä päivänä, konša Lot läksi Sodomin linnašta, taivahašta rupesi šatamah tulta ta rikkie, ta še hävitti kaiken.
30 Šamoten käyt šinä päivänä, konša Ihmisen Poika tulou.
31 Ken šiih aikah šattunou olomah talon katolla, a kamppiet oltaneh pirtissä, še elkäh šolahtakkah niitä käymäh. A ken ollou pellolla, še elkäh myöštykkäh jälelläh.
32 Muistakkua Lotin naista!
33 Ken tahtou šäilyttyä oman elämän, še mänettäy šen, a ken mänettäy oman elämän, še šäilyttäy šen.
34 Mie šanon teilä: šinä yönä kakši on yheššä šänkyššä – yksi otetah, toini jätetäh.
35 Kakši naista on jyvie jauhomašša – yksi otetah, toini jätetäh.
36 Kakši mieštä on pellolla – yksi otetah, toini jätetäh.»
37 Šiitä opaššettavat kyšyttih Häneltä: «Missä näin käypi, Hospoti?» Iisussa vaštasi: «Missä on ruato, šiih korpit keräyvytäh».
1 Iisussa šano opaššettavillah peittopakinan šiitä, jotta aina pitäis vaipumatta moliutuo. Hiän šano:
2 «Yheššä linnašša oli sut'ja, kumpani ei varannun Jumalua eikä häpiellyn ihmisie.
3 Šamašša linnašša eli niise leškinaini, kumpani koko ajan kävi sut'jan luo ta priššasi: ‘Puolissa milma miun viärittäjyä vaštah’.
4 Pitkäh aikah sut'ja ei šuoštun. A šiitä hiän šano ičekšeh: ‘Mie en varaja Jumalua enkä häpie ihmisie,
5 no tämä leškinaini ei jätä milma rauhah. Mie puolissan häntä suutušša, jotta hiän ei vaivuais milma käyntilöilläh.’»
6 Hospoti kyšy: «Kuulijako, mitä šano tuo viärämielini sut'ja?
7 Eikö šilloin Jumalaki auta niitä, kenet Hiän on valinnun omikseh ta ket yötä-päivyä molitah Häneltä apuo? Rupieuko Hiän pitvittelömäh?
8 Mie šanon teilä, Hiän tulou ruttoh heilä apuh. No konša Ihmisen Poika tulou jälelläh, niin löytänöykö Hiän uškuo muan piältä?»
9 Eryähillä, ket piettih iččieh oikiemielisinä ta pahekšittih toisie, Iisussa šano tämän peittopakinan:
10 «Kakši mieštä mäni jumalankotih moliutumah. Yksi niistä oli farissei, toini oli veronkeryäjä.
11 Farissei šeiso omalla paikalla ta moliutu ičekšeh: ‘Jumala, passipoitan Šilma šiitä, jotta mie en ole šemmoni kuin muut ihmiset – rosvot, valehtelijat, huoruiččijat tahi niin kuin tuo veronkeryäjä.
12 Mie pyhitän kahičči netälissä ta annan Jumalalla kymmenennen ošan kaikešta, mitä hankin.’
13 Veronkeryäjä šeiso loitompana. Hiän ei ruohtin kaččuo taivahah päin, vain löi iččieh rintah ta šano: ‘Jumala, šaleiče milma riähkähistä!’
14 Mie šanon teilä, jotta veronkeryäjä läksi kotih Jumalan hyväkšymänä, a še farissei ei. Niät kun jokahini, ken iččieh ylentäy, še alennetah, ka ken iččieh alentau, še ylennetäh.»
15 Iisussan luo tuotih pienie lapšie, jotta Hiän košettais heitä. Tämän nähtyö opaššettavat ruvettih moittimah tuojie.
16 No Iisussa kučču lapšet luokšeh ta šano: «Antakkua lapšien tulla Miun luo, elkyä pietelkyä heitä. Heijän moisilla kuuluu Jumalan Valtakunta.
17 Šanon teilä toven: ken ei ottane Jumalan Valtakuntua šytämeheh niin kuin lapši, še ei piäše šinne.»
18 Eryäš korkievirkani mieš kyšy Iisussalta: «Hyvä Opaštaja, mitä miun pitäis ruatua, jotta šaisin ilmasenikusen elämän?»
19 Iisussa vaštasi hänellä: «Mintäh šie šanot Milma hyväkši? Kenkänä muu ei ole hyvä kuin yksistäh Jumala.
20 Käšyt šie tiijät: elä makua vierahan naisen kera; elä tapa; elä varašša; tovistuas's'a elä valehtele; kunnivoita tuattuoš ta muamuoš.»
21 Mieš vaštasi: «Nuorešta šuate mie olen elän kaikkien näijen käškyjen mukah».
22 Tämän kuultuo Iisussa šano: «Yksi as's'a šiula on vielä ruatamatta. Myö kaikki, mitä šiula on, ta jua rahat köyhillä, niin šiula on uarreh taivahissa. Šiitä tule ta aššu Miun kera.»
23 Tämän kuultuo mieš murehtu, šentäh kun Hiän oli hyvin pohatta.
24 Šen nähtyö Iisussa šano: «Vaikie on niijen, kellä on äijän hyvysie, piäššä Jumalan Valtakuntah.
25 Helpompi on verbl'udan männä nieklanšilmäštä läpi kuin pohatan piäššä Jumalan Valtakuntah.»
26 «Kenpä šilloin voit pelaštuo?» kyšyttih kuuntelijat.
27 Iisussa vaštasi: «Mitä ihmiset ei voija, šen Jumala voit».
28 Šiitä Petri šano: «A miteinpäš myö? Myö jättimä kaiken, mitä meilä oli, ta läksimä Šiun kera.»
29 Iisussa šano heilä: «Šanon teilä toven: jokahini, ken Jumalan Valtakunnan tähen jätti oman talon tahi vanhemmat, vellet tahi čikot, oman naisen tahi lapšet,
30 še šuau jo täššä ajašša moninkertasen korvaukšen, a tulijašša ajašša ilmasenikusen elämän».
31 Iisussa kučču luokšeh kakšitoista opaššettavua ta šano heilä: «Myö matkuamma nyt Jerusalimih. Šielä stuaniutuu kaikki, mitä Jumalan viessintuojat on kirjutettu Ihmisen Pojašta.
32 Hänet annetah toisenvierosien käsih, Häntä nakretah, häväissäh ta šyletäh Hänellä piällä.
33 Hyö ruoškitah Häntä ta tapetah Hänet. No a kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.»
34 Opaššettavat ei maltettu mitänä Iisussan pakinašta. Hänen šanojen merkityš oli heiltä peitetty, eikä hyö piäšty perillä, mitä Iisussa tarkotti näillä šanoilla.
35 Konša Iisussa läheni Jerihonie, tien viereššä istu šokie ta kyšy miilostinua.
36 Kun šokie kuuli, jotta tiellä matkuau äijän väkie, hiän kyšy, mitä on tapahtumašša.
37 Hänellä šanottih, jotta Iisussa Nasarettilaini oli mänöššä šiitä šivučči.
38 Šilloin hiän karjeutu: «Iisussa, Tuavitan Poika, armaha milma!»
39 Ieššä matkuajat vuajittih, jotta šokie ois iänettäh, ka hiän vielä lujempah karju: «Tuavitan Poika, armaha milma!»
40 Iisussa pietty ta käški kulettua šokien luokšeh. Mieš tuli, ta Iisussa kyšy häneltä:
41 «Mitä šie tahot, jotta Mie šiula ruatasin?» Mieš vaštasi: «Hospoti, anna miun šilmih näkö».
42 Šiih Iisussa šano: «Šie rupiet näkömäh. Šiun uško parenti šiut.»
43 Šamašša šokie rupesi näkömäh ta Jumalua ylentyän läksi Iisussan matkah. Rahvašjoukko, kumpani näki tämän, kiitteli Jumalua.
1 Iisussa tuli Jerihonih ta matkasi linnan poikki.
2 Šielä eli Sakkei-nimini mieš. Hiän oli veronkeryäjien piämieš ta hyvin pohatta.
3 Hänen himotti nähä, mimmoni mieš on Iisussa, vain rahvašjoukon tähen ei voinun, šentäh kun oli pienikašvuni.
4 Hiän juoksi vähäsen matkua eteh päin ta nousi puuh, jotta näkis Iisussan, konša Hiän matkuau kyličči.
5 Kun Iisussa tuli šiih kohtah, Hiän kaččo ylähyäkši ta šano: «Sakkei, šolaha ruttoseh alaš. Tänäpiänä Miun pitäy olla šiun luona kostissa.»
6 Sakkei kiirehešti šolahti alaš ta otti Iisussan hyvällä mielin vaštah.
7 Kun ihmiset nähtih tämä, hyö šanottih moittien: «Riähkähisen miehen taloh Hiän mäni kostih».
8 Ka Sakkei šano Hospotilla kaikkien kuullen: «Hospoti, puolet omista hyvysistä juan köyhillä ta keltä olen ottan liikua, šillä makšan nellinkertasešti».
9 Iisussa šano: «Tänäpiänä pelaššuš tuli täh pereheh, šentäh kun tämä mieš niise on Aprahamin poikie.
10 Juuri šitä, mi on katon, Ihmisen Poika tuliki eččimäh ta pelaštamah.»
11 Niillä, ket oltih kuuntelomašša, Iisussa šano vielä peittopakinan. Hiän kun oli jo lähellä Jerusalimie, ta monet smietittih, jotta nyt še šamašša tulouki Jumalan Valtakunta.
12 Hiän šano: «Yksi korkiešukuni mieš läksi loittoseh muah, jotta šais šieltä čuarin nimen, a šiitä tulis jälelläh.
13 Šitä ennein hiän kučču luokšeh kymmenen paššarie, anto heilä jokahisella kultarahan* ta šano: ‘Pankua nämä rahat hyötymäh šini, kuni en tule’.
14 Šen muan rahvaš vihattih šitä mieštä, valittih miehie ta työnnettih hänellä jälkeh tämmösen viessin kera: ‘Myö emmä taho šitä mieštä čuariksi’.
15 Konša mieš šai čuarin nimen ta vallan, hiän myöšty omah muah. Šiitä hiän kučču luokšeh ne paššarit, kellä anto rahua. Hiän tahto kuulla, ken mitä tienasi niillä rahoilla.
16 Enšimmäini tuli ta šano: ‘Isäntä, tienasin šiun kultarahalla kymmenen kultarahua’.
17 Čuari šano: ‘Hyvä on! Šie olet kunnon paššari. Kun kerran šiuh voit uškuo pieneššä as's'ašša, mie panen šiut kymmenen linnan piämiehekši.’
18 Toini tuli ta šano: ‘Isäntä, tienasin šiun kultarahalla viisi kultarahua’.
19 Čuari šano hänellä: ‘Šiut panen viijen linnan piämiehekši’.
20 Šiitä tuli vielä yksi paššari ta šano: ‘Isäntä, täššä on rahaš. Šiäššin šitä ripakkoh kiärittynä.
21 Mie varasin šilma, šentäh kun olet armotoin mieš. Šie otat šen, mitä et ole talteh pannun, ta leikkuat šen, mitä et ole kylvän.’
22 Čuari šano hänellä: ‘Mie suutin šiut šiun omien šanojen mukah. Tyhjänpäiväni paššari! Šie tiesit, jotta mie olen armotoin mieš: otan šen, mitä en ole talteh pannun, ta leikkuan šen, mitä en ole kylvän.
23 Mintähpä šie et vienyn miun rahua pankkih? Tultuoni oisin šuanun omani jälelläh lisän kera.’
24 Čuari käški šiinä šeisojilla: ‘Ottakkua häneltä kultaraha ta antakkua šillä, kellä on kymmenen’.
25 Hyö šanottih: ‘Isäntä, hänellähän on jo kymmenen kultarahua’.
26 Ka hiän šano: ‘Šanon teilä: kellä on, šillä annetah. A kellä ei ole, šiltä otetah pois šeki, mitä hänellä on.
27 No a nuo miun vihamiehet, ket ei tahottu, jotta mie oisin heijän čuarina, tuokua hiät tänne ta tappakkua miun šilmien ieššä.’»
28 Tämän šanottuo Iisussa matkeutu toisien ieššä Jerusalimih.
29 Konša Hiän tuli Voipuuvuaralla, lähellä Vifagijan ta Vifanijan kylie, hiän työnsi ieltäpäin kakši opaššettavua ta šano heilä:
30 «Mänkyä tuoh kyläh, mi on kohakkah. Kun tuletta šinne, niättä kiini šivotun oslanvaršan, kumpasen šeläššä vielä kenkänä ei ole istun. Kerittäkkyä še ta tuokua tänne.
31 Kun ken kyšynöy teiltä: ‘Mintäh työ keritättä šitä?’ niin vaššakkua näin: ‘Hospoti tarviččou šitä’.»
32 Opaššettavat mäntih ta nähtih, jotta kaikki oli niin kuin Iisussa heilä šano.
33 Konša hyö keritettih varšua, šen omistajat kyšyttih heiltä: «Mintäh työ keritättä varšua?»
34 Hyö vaššattih: «Hospoti tarviččou šitä».
35 Hyö tuotih varša Iisussalla, pantih šen šelkäh omie vuatteitah ta autettih Iisussua noušomah šen šelkäh.
36 Šiitä Hiän račašti varšalla, a ihmiset levitettih vuatteitah Hänen eteh tiellä.
37 Iisussa lähešty šitä paikkua, missä tie laškeutu Voipuuvuaran rinnettä alaš. Koko opaššettavien šuuri joukko rupesi kiittämäh Jumalua kaikista šuurista ruatoloista, kumpasie hyö oli nähty. Hyö karjuttih:
38
«Plahoslovittu olkah Čuari, kumpani tulou Hospotin nimeššä!
Olkah rauha taivahissa ta kunnivo Jumalalla korkevukšissa!»
39 Eryähät farisseit rahvašjoukošta šanottih Iisussalla: «Opaštaja, kiellä noita šiun opaššettavie!»
40 Vain Iisussa vaštasi heilä: «Mie šanon teilä: kun hyö oltais iänettäh, niin kivet karjuttais».
41 Kun Iisussa tuli lähemmäkši Jerusalimie ta näki linnan, Hiän rupesi itkömäh šitä
42 ta šano: «Kunpa šie tänäpiänä malttasit, mi tuou šiula rauhan! Nyt še kuitenki on šiun šilmistä peitetty.
43 Vielä tulou šemmoni aika, konša šiun viholliset kaivetah muašeinä šiun ympäri, piiritetäh šiut ta ahissetah joka puolešta.
44 Hyö hajotetah šiut muan tašalla ta hävitetäh šiun eläjät. Šiuh ei jiä kivie kiven piällä, šentäh kun šie et hokšannun aikua, konša Jumala tuli šilma pelaštamah.»
45 Iisussa mäni jumalankotih ta rupesi ajamah šieltä pois myöjie ta oštajie.
46 Hiän šano heilä: «Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: ‘Miun talon pitäy olla molintatalona’. A työ luatija šiitä rosvojen pešän.»
47 Hiän opašti joka päivä jumalankojissa. Ylipapit, sakonanopaštajat ta rahvahan piämiehet ečittih keinuo, mitein tappua Hänet.
48 Vain hyö ei kekšitty, mitä ruatua, šentäh kun kaikki rahvaš oli Iisussan ympärillä kuuntelomašša Häntä.
1 Yhtenä päivänä Iisussa opašti jumalankojissa rahvašta ta šaneli heilä Hyvyä Viestie. Ylipapit ta sakonanopaštajat tultih Hänen luo rahvahan vanhimpien kera
2 ta kyšyttih: «Šano meilä, millä vallalla Šie tätä kaikkie ruat? Ken Šiula anto vallan?»
3 Iisussa vaštasi: «Mie niise tahon kyšyö teiltä. Šanokkua Miula,
4 mistä Iivana šai vallan kaštua? Taivahaštako vain ihmisiltä?»
5 Hyö paistih keškenäh näin: «Kun šanonemma: ‘Taivahašta’, niin Hiän šanou: ‘Mintähpä šilloin että uškon Iivanua?’
6 A kun šanonemma: ‘Ihmisiltä’, niin rahvaš kivittäy miät, šentäh kun hyö lujah ušotah, jotta Iivana oli Jumalan viessintuoja.»
7 Hyö vaššattih, jotta ei tiijetä šitä.
8 Šiih Iisussa šano: «Ka niin Mie niise en šano teilä, millä vallalla Mie tätä kaikkie ruan».
9 Iisussa rupesi tuaš pakajamah rahvahalla ta šano tämän peittopakinan: «Mieš issutti viinasatun, vuokrasi šen viinamarjan kašvattajilla, ta iče läksi pitäkši aikua vierahih maih.
10 Konša marjat kypšyttih, hiän työnsi paššarin viinasatun hoitajien luo, jotta ne annettais hänellä ošan marjoista. A nämäpä piekšettih paššari ta toimitettih pois tyhjin käsin.
11 Šiitä isäntä työnsi toisen paššarin. Šitäki hyö lyötih, hävättih ta ajettih jälelläh tyhjin käsin.
12 Mieš työnsi vielä kolmannen paššarin. No tämäki hyö lyötih verih šuate ta ajettih poikeš.
13 ‘Mitäpä mie nyt ruatasin?’ tuumaičči viinasatun isäntä. ‘Miepä työnnän šinne armahan poikani. Kun hyö nähäh hänet, niin ainaški häntä hyö kunnivoitetah.’
14 Vain kun vuokruajat nähtih poika, hyö paistih keškenäh: ‘Tällä jiäy tuattoh kuoltuo viinasatu. Tappakka hänet, niin satu on miän.’
15 Hyö vejettih hänet satušta ta tapettih. – Mitäpä nyt satunisäntä ruatau vuokruajilla?
16 Hiän tulou ta tappau hiät, a viinasatun antau toisilla.» Kuulijat karjuttih: «Eijeh! Ei varmašti!»
17 Iisussa kaččo heih ta kyšy: «Mitäpä šilloin merkiččöy tämä Pyhien Kirjutukšien kohta:
– Kivi, mi ei rakentajilla kelvannun,
on nyt rakennukšen piäkivi.
18 Ken täh kiveh lankieu, še pahoin šattautuu, a kenen piällä tämä kivi kuatuu, šen še ličistäy.»
19 Kun sakonanopaštajat ta ylipapit maltettih, jotta tämä peittopakina on heistä, hyö tahottih heti ottua Iisussa kiini, ka varattih rahvašta.
20 Sakonanopaštajat ta ylipapit piettih Iisussua šilmällä. Hyö toimitettih Hänen luo tiijuštelijie, kumpaset luatiuvuttih jumalahisiksi. Nämä miehet reistattih šuaha Iisussa šanašta kiini, jotta šiitä antua Hänet muaherran käsih suutittavakši.
21 Miehet kyšyttih Iisussalta: «Opaštaja, myö tiijämmä, jotta Šie pakajat ta opaššat oikein. Šie et kačo, ken on Šiun ieššä, vain oikein opaššat Jumalan tietä.
22 Šano, onko oikein vain ei, jotta myö makšamma keisarilla veroja?»
23 Iisussa hokšasi hiän ounahuon ta šano heilä: «Mintäh työ kiušuatta Milma?
24 Näyttäkkyä Miula dinarin raha. Kenen kuva ta kenen nimi šiinä on?»
25 Hyö vaššattih: «Keisarin». Šiih Iisussa šano: «Ka niin antakkua keisarilla še, mi keisarilla kuuluu, ta Jumalalla še, mi Jumalalla kuuluu».
26 Hyö ei šuatu Iisussua šanoista kiini rahvašjoukon ieššä, vain kummekšittih Hänen vaštaušta, ta oltih iänettäh.
27 Šiitä Iisussan luokši tuli saddukeita*, kumpaset šanotah, jotta kuollehet ei noušša. Hyö kyšyttih Häneltä:
28 «Opaštaja, Moissei kirjutti meilä näin: ‘Kun mieš kuollou ta häneltä jiänöy naini, a lašta ei, niin hänen vellen pitäy ottua leški naisekšeh ta šuaha vainualla jälkiläini’.
29 Oli šeiččemen velleštä. Vanhin akottu ta kuoli eikä häneltä jiänyn lašta.
30 Šiitä toini otti lešen naisekšeh ta niise kuoli,
31 šen jälkeh kolmaš, ta kaikki šeiččemen vuorotellein. Kaikki hyö kuoltih, keltänä ei jiänyn lapšie.
32 Viimesekši kuoli nainiki.
33 Konša kuollehet nouššah, kenen naini hiän šilloin on? Hiänhän oli kaikkien šeiččemen naisena.»
34 Iisussa vaštasi heilä: «Täššä ajašša ihmiset akotutah ta männäh miehellä.
35 Ka tulijašša ajašša ne, kenet on kačottu kuollehista noušomiseh kelpuaviksi, ei enämpi akotuta eikä männä miehellä.
36 Hyö enämpi ei voija kuolla, šentäh kun ollah niin kuin anhelit. Hyö ollah Jumalan lapšie, Jumala kun on noššattan hiät kuollehista.
37 Moissei niise tovistau, jotta kuollehet eleyvytäh. Pakinašša palajašta penšahašta hiän šanou, jotta Hospoti on Aprahamin Jumala, Issakan Jumala ta Juakon Jumala.
38 Ei Hiän ole kuollehien Jumala, vain elävien. Hänen ieššä kaikki ollah elävie, neki, ket jo kuoltih.»
39 Šiitä eryähät sakonanopaštajista šanottih: «Hyvin šanottu, Opaštaja».
40 Tämän jälkeh enämpi kenkänä ei ruohtin kyšyö Häneltä mitänä.
Šiitä Iisussa kyšy heiltä:
41 «Mintäh ihmiset šanotah, jotta Hristossa on Tuavitan poika?
42 Tuavittahan iče šanou Häntä Psalmien kirjašša omakši Hospotiksi:
– Taivahaini Hospoti šano Miun Hospotilla:
Issu Miun oikiella puolella,
43 kuni Mie lyön muah Šiun viholliset,
panen hiät Šiun jalkojen alla.
44 Täššä Tuavitta iče šanou Hristossua omakši Hospotiksi. Miteinpäš Hiän šilloin voit olla Tuavitan poika?»
45 Kaiken rahvahan kuullen Iisussa šano omilla opaššettavilla:
46 «Varokkua sakonanopaštajie! Hyö mielelläh kävelläh pitissä sviitkoissa ta ollah hyvilläh, konša heitä tervehitäh linnan pihoilla. Sinagogašša hyö mielelläh issutah enšimmäisellä rivillä ta pruasniekkastolašša kunnivopaikoilla.
47 Ka hyö še viijäh leškilöiltä talot ta moliuvutah pitälti vain šentäh, jotta ihmiset nähtäis. Šitä kovempi suutu hyö šuahah.»
1 Iisussa kiänty kaččomah jumalankojin rahalippahah päin ta näki, kun pohatat pantih šiih lahjoja.
2 Šiitä Hiän näki, mitein eryäš köyhä leškinaini panou šinne kakši pientä rahua.
3 Hiän šano: «Šanon teilä toven: tuo köyhä leški anto enämmän kuin kaikki muut.
4 Toiset annettih lahja liijoista rahoista, a Hiän anto ainusista; anto kaiken, mitä hiän tarvičči elyäkšeh.»
5 Kun eryähät ruvettih pakajamah jumalankojista, mitein kaunehet kivet ta lahjat kaunissetah šitä, niin Iisussa šano:
6 «Tulou aika, konša kaikki tämä, mitä työ nyt niättä, hajotetah muan tašalla. Täh ei jiä kivie kiven piällä.»
7 Iisussalta kyšyttih: «Opaštaja, konšapa tämä kaikki tulou? Mi on šen merkkinä, jotta še aika on alkamašša?»
8 Iisussa šano: «Varokkua, jotta teitä ei petetä. Monet tullah Miun nimeššä ta šanotah: ‘Mie olen Hristossa’, ta: ‘Aika jo tuli’. Työ elkyä lähtekkyä hiän jälkeh.
9 Ta konša kuuletta šovista ta mellakoista, elkyä pöläštykkyä. Näin pitäy enšin käyvä, ka loppu ei tule vielä šilloin.»
10 Šiitä Iisussa jatko: «Rahvaš noušou rahvašta vaštah ta valtakunta valtakuntua vaštah.
11 Joka puolella on šuurie muanjärissykšie, tulou tappajie tautija ta šuuri nälkä. Tapahtuu kauheita, ta taivahalla näkyy šuurie einuššušmerkkijä.
12 Ka jo ennein tätä teitä otetah kiini, ta teitä ajellah paikašta toiseh. Teitä viijäh suutittavakši sinagogoih ta pannah tyrmäh. Teitä viijäh čuarien ta muaherrojen eteh Miun nimen takie.
13 Šilloin työ šuatta šanella Miušta.
14 Pankua mieleh, jotta tiän ei tarviče miettie ieltäpäin, mitein puolistautuo.
15 Mie annan teilä šemmosen viisahuon paissa, jotta yksikänä tiän vaššuštajista ei voi panna vaštah eikä kumota tiän šanoja.
16 Tiän vanhemmat, vellet, heimolaiset ta yštävät annetah tiät valtaherrojen käsih, ta muutomie teistä tapetah.
17 Kaikin ruvetah vihuamah teitä Miun nimen takie.
18 Kumminki yksikänä tukka tiän piäštä ei kavo.
19 Pisykkyä vain lujina, niin voitatta ičellänä elämän.»
20 «Konša niättä šotajoukot Jerusalimin ympärillä, šiitä tiijättä, jotta šen hävittämini on lähellä.
21 Šilloin kaikki Juutijašša eläjät puakkah vuaroilla. Ket ollah linnašša, ne lähtekkäh šieltä kiirehešti pois. Ket ollah kylissä, ne elkäh mänkäh linnah.
22 Nämä ollah päivie, konša Jumala makšau pahan pahalla: šilloin täyttyy kaikki, mitä on kirjutettu Pyhissä Kirjutukšissa.
23 Voi niitä, ket noina päivinä ollah pakšuna tahi imetetäh! Täh muah tulou šuuri hätä, ta Jumalan viha lankieu tämän rahvahan piällä.
24 Monet kuavutah miekan teräštä, toisie viijäh vankiksi kaikkih maih. Ta vierahat kanšat tallotah Jerusalimie šini, kuni heilä annettu aika ei lopu.
25 Päiväseššä, kuušša ta tähtilöissä rupieu näkymäh merkkijä. Meri pauheutuu ta uallot räisketäh, a muan piällä rahvahat ollah ahissukšen vallašša eikä nähä poispiäšyö.
26 Kun taivahien voimat täreyvytäh, ihmiset pöläššytäh ta ollah piältäh šekuo, kun vuotetah, mitä muan piällä on vielä tulošša.
27 Šiitä nähäh, jotta Ihmisen Poika tulou pilven piällä šuurešša voimašša ta jumalallisešša valošša.
28 Konša tämä kaikki alkau, noštakkua piät pistyh, šentäh kun kohta piäšettä eris täštä pahašta muailmašta.»
29 Iisussa šano heilä vielä tämän peittopakinan: «Kaččokkua smokvapuuta tahi toisie puita.
30 Konša niättä, jotta niih puhetah lehet, niin tiijättä, jotta kešä on jo lähellä.
31 Šamoin šilloinki, konša niättä kaiken tämän, tietäkkyä, jotta Jumalan Valtakunta on lähellä.
32 Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi ei kavo šini, kuni kaikki tämä ei tapahu.
33 Taivaš ta mua kavotah, a Miun šanat ei kavota.»
34 «Olkua varoillana, jotta humaluš, juopottelu ta elämän huolet ei jyvennettäis tiän šytämie, niin jotta še päivä tavottau tiät vuottamatta
35 niin kuin anša. Šitä päivyä ei piäše pakoh yksikänä muan piällä eläjä.
36 Valvokkua ta moliutukkua, jotta voisija keštyä kaiken šen, mi on tulošša, ta jotta voisija šeisuo Ihmisen Pojan ieššä.»
37 Päivällä Iisussa opašti jumalankojissa, a illan tultuo läksi šieltä ta oli yötä vuaralla, kumpaista šanotah Voipuuvuarakši.
38 Ihmiset jo aikaseh huomenekšešta tultih jumalankotih kuuntelomah Häntä.
1 Riešanleivän pruasniekka*, kumpaista šanotah vielä Äijäkšipäiväkši, oli jo lähellä.
2 Ylipapit ta sakonanopaštajat varattih rahvašta ta šentäh ečittih keinuo, mitein voitais tappua Iisussa.
3 Šilloin šaatana mäni Juutah, kumpaista kučuttih vielä Iskariotiksi. Hiän oli yksi kaheštatoista opaššettavašta.
4 Juuta läksi ylipappien ta jumalankojin vahtien piälikköjen luo. Hiän pakasi hiän kera šiitä, mitein vois šuattua Iisussan heilä käsih.
5 Hyö ihaššuttih ta luvattih hänellä rahua.
6 Juuta šuoštu šiih ta rupesi eččimäh šopivua aikua, jotta antua Iisussa heilä käsih rahvahan tietämättä.
7 Šiitä tuli še Riešanleivän päivä, kumpasena piti tappua Äijänpäivän vuonna.
8 Iisussa työnsi Petrin ta Iivanan ta šano heilä: «Mänkyä ta valmistakkua meilä Äijänpäivän illallini».
9 Hyö kyšyttih: «Kunne tahot, jotta myö valmistaisima šen?»
10 Hiän šano: «Kun mänettä linnah, teilä vaštah tulou mieš, kumpani kantau vesiaštieta. Mänkyä hänellä jäleššä šiih taloh, mih hiän mänöy,
11 ta šanokkua talon isännällä: ‘Opaštaja käški kyšyö šiulta, missä on huoneh, kumpasešša Hiän opaššettavien kera voit šyyvvä Äijänpäivän illallisen’.
12 Isäntä näyttäy teilä yläkerrašša šuuren huonehen, missä kaikki on jo varuššettu. Šinne valmistakkua illallini.»
13 Hyö lähettih, ta kaikki oli niin kuin Iisussa heilä šano. Hyö valmissettih Äijänpäivän illallini.
14 Konša tuli illallisen aika, Iisussa ta kakšitoista apostolie ruvettih illaistamah.
15 Hiän šano heilä: «Miun niin himotti šyyvvä tämä Äijänpäivän illallini tiän kera ennein Miun käršimykšie.
16 Mie šanon teilä: enämpi en šyö Äijänpäivän illallista, kuni ei tule tovellini Äijänpäivän illallini Jumalan Valtakunnašša.»
17 Hiän otti käteh viinamal'l'an, passipoitti Jumalua ta šano: «Ottakkua tämä ta jakakkua keškenäh.
18 Mie šanon teilä: täštä lähtien en juo viinamarjašta luajittuo, kuni ei tule Jumalan Valtakunta.»
19 Šiitä Hiän otti leivän, passipoitti Jumalua, katko leivän, anto opaššettavilla ta šano: «Tämä on Miun Runko, kumpani annetah kuolomah tiän puolešta. Ruatakkua tämä Miun muissokši.»
20 Illallisen jälkeh Hiän otti šamoin viinamal'l'an ta šano: «Tämä mal'l'a on Miun Verellä lujitettu Uuši Šopimuš, Verellä, mi valutetah tiän puolešta.
21 Ka täššä stolašša yheššä Miun kera istuu Miun pettäjä.
22 Ihmisen Poika lähtöy tiältä juštih niin kuin Hänellä on ošakši annettu, no voi šitä, ken Hänet pettäy.»
23 Opaššettavat ruvettih kyšelömäh toini toiselta: «Ken meistä vois olla še?»
24 Opaššettavat ruvettih kiistämäh niise šiitä, ketä heistä ois piettävä šuurimpana.
25 Šilloin Iisussa šano heilä: «Čuarit herroina hallitah omie rahvahie ta vallaššaolijat tahotah, jotta heitä kučuttais hyvänruatajiksi.
26 Näin ei šua olla tiän joukošša. Ken teistä ollou vanhin, še olkah niin kuin nuorin. A ken on piämieš, še olkah niin kuin paššari.
27 Ken on šuurempi? Šekö, ken on stolašša, vain še, ken paššuau häntä? Eikö še, ken on stolašša? A Mie olen tiän kera ollešša niin kuin paššari.
28 Työ oletta aina ollun Miun kera kaikissa Miun ahissukšissa.
29 Šen tähen Mie annan teilä čuarin vallan, niin kuin Miun Tuatto on antan Miula čuarin vallan.
30 Työ šuatta Miun valtakunnašša šyyvvä ta juuvva Miun stolašša, ta työ issutta valtaistumilla halliččomašša Israelin kahtatoista šukuo.»
31 Hospoti šano: «Simoni, Simoni! Šaatana šai luvan šiekluo teitä niin kuin vil'l'ua šieklotah.
32 No Mie moliuvuin šiun puolešta, jotta šiun uško ei katois. Šiitä, konša šie kiännyt jälelläh Miun puoleh, lujita vellijäš.»
33 Simoni Petri šano Iisussalla: «Hospoti, Šiun kera mie olen valmis mänömäh vaikka tyrmäh tahi vaikka kuolomah».
34 No Iisussa vaštasi: «Šanon šiula, Petri: ennein kuin kukko kiekuu tänäpiänä, šie kolmičči šanot, jotta et tunne Milma».
35 Iisussa kyšy opaššettaviltah: «Kun Mie työnsin tiät matkah ilmain rahua, ilmain sumččua ta jalačitta, oliko teilä min puutetta?» Hyö vaššattih: «Ei ollun».
36 Iisussa šano: «A nyt on toisin: kellä ollou rahua, še ottakkah rahat kerallah, šamoin sumčan. Vain kellä ei olle rahua, še myökäh sviitkan piältäh ta oštakkah miekan.
37 Šanon teilä, jotta Miušša tulou tovekši tämä Pyhien Kirjutukšien šana: ‘Hänet luvettih rosvojen joukkoh’. Kaikki, mitä Miušta on šanottu, käy nyt toteh.»
38 Opaššettavat šanottih: «Hospoti, täššä on kakši miekkua». Iisussa vaštasi: «Riittäy».
39 Šiitä Iisussa läksi linnašta ta mäni Voipuuvuaralla, niin kuin Hänellä oli tapana. Opaššettavat matattih Hänen kera.
40 Šinne tultuo Iisussa šano heilä: «Moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukših».
41 Iče Hiän mäni vähäistä loitommakši ta rupesi polvusillah moliutumah. Hiän šano:
42 «Tuatto, kun Šie tahtonet, niin vie tämä muokkamal'l'a Miun kyličči. No kumminki olkah niin kuin Šie tahot, ei niin kuin Mie.»
43 Šilloin taivahašta ilmesty anheli, kumpani anto Hänellä voimua keštyä.
44 Šuuren tušan vallašša Iisussa moliutu niin lujašti, jotta Hänen hiki tippu muah veripisarina.
45 Kun Hiän nousi moliutumašta ta tuli opaššettavieh luo, Hiän näki hiät makuamašša murehen painamina.
46 «Mitä työ makuatta? Nouškua ta moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukših.»
47 Iisussan vielä paissešša šinne tuli miešjoukko. Juuta, yksi kaheštatoista opaššettavašta, matkasi heijän ieššä. Juuta tuli Iisussan luo antamah Hänellä šuuta. Hiän niätšen oli ieltäpäin šopin hiän kera merkistä: «Kellä mie šuuta annan, še on še Mieš».
48 Iisussa šano hänellä: «Juuta, šuuta antamallako šie petät Ihmisen Pojan?»
49 Kun Iisussan ympärillä olijat nähtih, mitä oli tapahtumašša, hyö šanottih: «Hospoti, lyömmäkö miekalla?»
50 Yksi heistä iski ylipapin käškyläistä niin, jotta leikkasi häneltä oikien korvan.
51 Šiih Iisussa šano: «Heittäkkyä, jo riittäy!» Ta Hiän košetti paššarin korvah ta parenti šen.
52 Šen jälkeh Iisussa pakasi ylipappiloilla, jumalankojin vahtien piäliköillä ta kanšan vanhimmilla, kumpaset tultih Häntä ottamah. Hiän šano: «Niin kuin rosvuo työ tulija Milma käymäh miekkojen ta šeipähien kera.
53 Joka päivä Mie olin tiän kera jumalankojissa, ettäkä työ konšana noštan kättä Milma vaštah. No nyt on tiän aika, nyt on pimien valta.»
54 Hyö otettih Iisussa kiini ta vietih Hänet ylipapin taloh. Petri matkasi jäleššä loitommakkali.
55 Kešellä pihua luajittih ropivo, ta ihmiset istuuvuttih šen ympärillä. Petri niise istuutu joukkoh.
56 Yksi paššarityttö näki Petrin istumašša ropivon luona, kaččo häntä tarkkaseh ta šano: «Tämä niise oli šen Miehen kera».
57 Ka Petri eikki: «Naini, mie en tiijä Häntä».
58 Kohta eryäš mieš näki Petrin ta šano: «Šie niise olet heijän joukošta». Petri kiisti vaštah: «En, vellisen, en ole».
59 Oisko tunnin piäštä, kun eryäš toini mieš šano varmana: «Tämä niise oli šen Miehen kera, onhan hiän Galileijašta».
60 Petri šano: «En malta, mistä šie pakajat». Šiinä šamašša, Petrin vielä paissešša, kukko rupesi kiekumah.
61 Hospoti kiänty ta kačahti Petrih. Petri muisti, mitein Hospoti šano hänellä: «Ennein kuin kukko kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta».
62 Petri läksi pihalta ta rupesi lujašti itkömäh.
63 Iisussan vahit nakrettih ta lyötih Häntä.
64 Hyö šivottih Häneltä šilmät, lyötih näkyö vaššen ta kyšyttih: «Šanopa nyt, ken Šilma löi?»
65 Monella muullaki tavalla hyö ivual'tih Häntä.
66 Konša tuli päivä, rahvahan vanhimmat, ylipapit ta sakonanopaštajat keräyvyttih yhteh. Iisussa tuotih ta pantih tämän Neuvokunnan eteh.
67 Hyö šanottih: «Još Šie olet Hristossa, niin šano še meilä». Iisussa vaštasi: «Kun Mie šen teilä šanonen, työ että ušo.
68 Ta kun Mie mitä kyšynen teiltä, työ että vaštua ettäkä piäššä Milma.
69 Ka täštä lähtien Ihmisen Poika istuu šuuren Jumalan oikiella kiällä.»
70 Šiitä hyö kaikin kyšyttih: «Šiekö kuitenki olet Jumalan Poika?» Iisussa vaštasi: «Iče työ šanotta, jotta Mie olen».
71 Šilloin hyö šanottih: «Mitä tovissušta meilä vielä pitäy? Myöhän iče kuulima šen Hänen omašta šuušta.»
1 Hyö lähettih šieltä kaikki yheššä, vietih Iisussa Pilatin eteh
2 ta ruvettih viärittämäh Häntä. Hyö šanottih: «Myö tiijämmä, jotta tämä mieš vetäy viäräh miän rahvašta. Hiän kieltäy makšamašta veroja keisarilla ta vieläi šanou iččieh Hristossakši, Čuariksi.»
3 Pilatti kyšy Iisussalta: «Ka oletko Šie jevreijen Čuari?» Iisussa vaštasi: «Šie šen šanoit».
4 Pilatti šano ylipappiloilla ta rahvašjoukolla: «Mie en niä mitänä viäryä täššä mieheššä».
5 Vain ylipapit ei annettu periksi. Hyö šanottih: «Hiän smuttiu rahvašta opaštamalla koko Juutijašša. Galileijašta Hiän alotti ta nyt tuli jo tänne Jerusalimihki.»
6 Kuultuoh Galileijašta Pilatti kyšy: «Jottako tämä mieš on Galileijašta?»
7 Šuatuoh tietyä, jotta Iisussa on Iirotin halliččomalta šeuvulta, hiän käški viijä Hänet Iirotin luo, kumpani niinä päivinä iče oli Jerusalimissa.
8 Iisussan nähtyö Iiroti šuurešti ihaštu, šentäh kun hiän jo ammuin tahto nähä Häntä. Iiroti oli kuullun Iiusussašta ta toivo, jotta Še luatis hänen näheššä minnih kumman.
9 Hiän kyšeli Iisussalta kaikenmoisešta, ka Iisussa ei vaššannun mitänä.
10 Ylipapit ta sakonanopaštajat šeisottih šiinä ta viäritettih Iisussua kovašti.
11 Iiroti saltattoineh ivuali Iisussua ta pahekši Häntä, šiitä käški šuorittua Hänet komieh vuattieh ta viijä jälelläh Pilatin luo.
12 Šinä päivänä Iirotista ta Pilatista tuli tovarissat. Tätä ennein hyö oltih keškenäh vihoissah.
13 Pilatti kučču luokšeh ylipapit, vallanpitäjät ta kanšan
14 ta šano heilä: «Työ kulettija tämän Miehen miun eteh, jotta Hiän muka ussuttau rahvašta vallanpitäjie vaštah. Mie kyšelin Häntä tiän kuullen ta nävin, jotta tämä Ihmini ei ole viärä yhtehkänä pahah ruatoh, mistä työ Häntä viäritättä.
15 Iiroti niise ei löytän Häneštä mitänä viäryä, miehän käsin viijä Hänet Iirotin eteh. Niin jotta tämä Mieš ei ole ruatan mitänä šemmoista, mistä pitäis suutie kuolomah.
16 Mie käšen ruoškie Hänet ta šen jälkeh piäššän pois.»
17 Hänen niät piti aina Äijänpäivän aikana piäštyä heilä yksi vanki tyrmäštä.
18 Šilloin kaikin ruvettih yhteh iäneh karjumah: «Šurma Hänellä! Piäššä meilä Varavva!»
19 Varavva oli mieš, kumpani oli pantu tyrmäh linnašša ollehen mellakan ta tapannan tähen.
20 Pilatti rupesi tuaš pakajamah, šentäh kun tahto piäštyä Iisussan.
21 No hyö vain karjuttih: «Nuakliče Hänet ristih! Nuakliče Hänet ristih!»
22 Vielä kolmannen kerran Pilatti šano heilä: «Mitä pahua Hiän on ruatan? Mie en niä Häneššä mitänä, min vuokši Hänen pitäis kuolla. Mie käšen ruoškie Hänet ta piäššän pois.»
23 A hyö vain karjuttih täyttä keruo, käšettih nuaklita Iisussa ristih. Karjunnalla rahvaš ta ylipapit voitettih.
24 Pilatti ruato, niin kuin hyö tahottih.
25 Hiän piäšti šen miehen, ketä hyö vuajittih – miehen, kumpani istu tyrmäššä mellakan ta tapannan tähen. A Iisussan hiän anto heijän käsih.
26 Iisussua lähettih kulettamah. Matalla saltatat pietettih Simoni kirinejalaini, kumpani oli tulošša pellolta linnah. Hyö pantih hänet kantamah ristie Iisussan jäleššä.
27 Hiän peräššä matkasi šuuri joukko rahvašta ta äijän naisie, kumpaset voikerrettih ta itettih Iisussua.
28 Iisussa kiänty heih päin ta šano: «Elkyä Milma itkekkyä, Jerusalimin naiset. Itkekkyä iččienä ta tiän lapšie.
29 Tulou aika, konša šanotah: ‘Ošakkahat ollah lapšie šuamattomat ta ošakkahat ollah naiset, ket ei ole šynnytetty eikä imetetty’.
30 Šilloin ihmiset šanotah vuaroilla: ‘Kuatukkua miän piällä’, ta termillä: ‘Peittäkkyä miät’.
31 Kun näin ruatah vihannalla puulla, niin mitein käyt kuivalla puulla?»
32 Iisussan kera yhtä aikua tuotih šurmattavakši vielä kakši muuta mieštä, kakši pahanruatajua.
33 Tultuo paikkah, kumpasen nimi on Piäkoppa, hyö nuaklittih ristih Iisussa ta pahanruatajat, yksi Hänen oikiella, a toini vašemella puolella.
34 Iisussa šano: «Tuatto, prosti heitä. Hyö ei malteta, mitä ruatah.» Saltatat juattih keškenäh Iisussan vuattiet, pantih arvalla, jotta ken mitä šais.
35 Rahvaš šeiso ta kaččo. Rahvahan piämiehet niise ivual'tih Iisussua ta šanottih: «Toisie pelašti, pelaštakkah nyt Iččeh, kun Hiän ollou Hristossa, Jumalan valittu».
36 Saltatat niise nakrettih Iisussua. Hyö tultih Hänen luo, tarittih Hänellä muikieta viinua
37 ta šanottih: «Kun Šie ollet jevreijen Čuari, niin pelašša Iččeš».
38 Rississä Iisussan piän yläpuolella oli kreikan, latinan ta jevrein kielellä kirjutuš: «Tämä on jevreijen Čuari».
39 Yksi rissillä rippujista pahanruatajista kirosi Iisussua: «Kun Šie ollet Hristossa, pelašša Iččeš ta miät».
40 No toini kielti häntä: «Etkö šie varaja Jumalua? Šiehän iče niise olet kuolomah suutittu.
41 Ka meilä še niin ni pitäyki. Myö šaima šen, min tienasima. A Hiän ei ole ruatan mitänä pahua.»
42 Šiitä hiän šano Iisussalla: «Hospoti, muissa milma, konša tulet omah Valtakuntah».
43 Iisussa vaštasi hänellä: «Šanon šiula toven: šie jo tänäpiänä olet Miun kera ruajušša».
44 Oli keškipäivä, kuuvveš tunti. Päiväni pimeni. Koko mualla tuli pimie, ta šitä kešti yhekšänteh tuntih šuate.
45 Jumalankojin saviessa repisi kešeltä kahekši.
46 Iisussa karjahti lujah: «Tuatto, Šiun käsih Mie annan henkeni!» Ta näin šanottuo Hiän anto henkeh.
47 Kun šuan šaltatan piälikkö näki, mitä tapahtu, hiän ylenti Jumalua ta šano: «Tämä Mieš tosiehki oli vijatoin».
48 Šinne oli keräytyn melkoni joukko kaččojie. Kun ihmiset nähtih, mitein kävi, hyö lyötih iččieh rintah ta lähettih pois.
49 Kaikki Iisussan tuttavat šeisottih loitompana ta kačottih. Heijän joukošša oltih niise naiset, kumpaset oli tultu Hänen matašša Galileijašta.
51(51-52) Šielä oli Joosefi-nimini mieš, kumpani oli kotosin jevreijen linnašta Arimafijašta. Hiän oli hyvä ta oikiemielini ihmini ta vuotti Jumalan Valtakunnan tuluo. Hiän kuulu Neuvokuntah, vain ei ollun yhtyn Neuvokunnan meininkih eikä šiih, mitä še ruato Iisussalla.
52 Joosefi mäni Pilatin luo ta kyšy Iisussan Ruumista.
53 Hiän otti Ruumehen alaš rissiltä, kiäri Šen palttinah ta pani kalmakotiseh, mi oli lohkattu kallivoh ta minne vielä ketänä ei oltu hauvattu.
54 Oli piätinččäilta, ta šuovatta oli alkamaisillah.
55 Naiset, kumpaset matattih Iisussan kera Galileijašta, mäntih Joosefin jäleššä ta nähtih kalmakotini ta še, mitein Iisussan Ruumis pantih šinne.
56 Hyö tultih linnah ta varuššettih hyvänhajuista pyhävoita ta voitimie. Ka Sakonan käšyn mukah hyö piettih šuovattana lepuo.
1 Enšimmäisenä päivänä šuovatan jälkeh naiset jo aikaseh huomenekšella otettih hajuvoitiet, mit oli varuššettu, ta lähettih kalmalla. Hiän kera tuli eryähie toisieki naisie.
2 Hyö nähtih, jotta kalmakotisen šuulla pantu kivi oli vieretetty pois.
3 Naiset mäntih šiämeh, ka ei löyvetty Hospoti Iisussan Ruumista.
4 Kun hyö šitä ihmeteltih, hiän ieššä yhtäkkie šeiso kakši mieštä, kumpasien vuattiet oltih kirkkahan valkiet niin kuin päiväni.
5 Naiset pöläššyttih ta painettih piät. Miehet šanottih heilä: «Mintäh työ ečittä elävyä kuollehien joukošta?
6 Ei Hiän ole tiälä, Hiän nousi kuollehista. Muistakkua, mitä Hiän pakasi teilä olleššah vielä Galileijašša.
7 Hiän šano: ‘Näin käypi: Ihmisen Poika annetah riähkähisillä käsih ta nuaklitah ristih, ta kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista’.»
8 Šilloin hyö muissettih, jotta niin Iisussa oli šanon.
9 Kalmalta tultuo naiset vietih täštä viesti yhellätoista opaššettavalla ta kaikilla muilla.
10 Ne naiset oltih Magdalan Muarie, Joanna ta Juakon muamo Muarie, ta vielä toisieki oli hiän kera. Hyö šanottih apostoliloilla kaiken tämän,
11 ka hiän mieleštä tämä oli ihan naisien kekšintyö, ta hyö ei ušottu.
12 Kumminki Petri läksi juokšomah kalmakotisen luo. Hiän kumartu kaččomah šiämeh, vain ei nähnyn muuta kuin kiärevuattiet. Šiitä hiän myöšty kotihih ičekšeh kummekšuon kaikkie tätä.
13 Šinä šamana päivänä kakši Iisussan opaššettavua matkasi Emmausih, še kylä on kymmenisen virššan piäššä Jerusalimista.
14 Matatešša hyö paistih kaikešta, mitä oli ollun.
15 Kuni hyö šiinä paistih ta tuumaitih, Iisussa Iče tuli hiän luo ta aštu hiän kera.
16 Opaššettavilta niin kuin šilmät ois šokaistu, ta hyö ei tunnettu Häntä.
17 Iisussa rupesi pakauttamah heitä: «Mistä työ pakajatta matatešša? Miksi oletta pahalla mielellä?»
18 Yksi heistä, Kleopa nimeltäh, šano Iisussalla: «Šie onnakko olet koko Jerusalimissa ainut vierašmualaini, ken ei tiijä, mitä tiälä on ollun näinä päivinä?»
19 Iisussa kyšy: «A mitäpä on ollun?» Hyö vaššattih: «Ka še, mitä šattu Iisussa Nasarettilaisella. Hiän oli Jumalan viessintuoja, varma omissa šanoissah ta töissäh Jumalan ta kaiken rahvahan šilmissä.
20 Miän ylipapit ta valtamiehet annettih Hänet kuolomah suutittavakši ta Hänet nuaklittih ristih.
21 A myö toivoma, jotta Hiän ois še, ken piäštäy Israelin šen vihollisista. Nyt on kaiken lisäkši jo kolmaš päivä šiitä, kun kaikki tämä oli.
22 Ta vielä eryähät miän naiset šuatih miät ihmettelömäh. Aikaseh huomenekšella hyö lähettih kalmalla.
23 Kun hyö ei löyvetty Iisussan Ruumista, myöššyttih ta šanottih, jotta heilä näyttäyvyttih anhelit, kumpaset šanottih, jotta Iisussa on elošša.
24 Šiitä eryähät meistä lähettih kalmakotisen luo ta nähtih, jotta tosiehki kaikki on niin, mitein naiset šanottih. Iisussua hyö ei kuitenki nähty.»
25 «Kylläpä teilä on vähän mieltä!» šano heilä Iisussa. «Noinko vaikie tiän on uškuo šitä, mitä Jumalan viessintuojat einuššettih?
26 Eiköš Hristossan pitänki näin käršie ta šiitä piäššä taivahan kunnivoh?»
27 Ta Hiän šelitti heilä, mitä Häneštä oli šanottu kaikissa Pyhissä Kirjutukšissa, alkuan Moissein ta kaikkien viessintuojien kirjoista.
28 Kun hyö tultih šen kylän luo, minne miehet oltih mänöššä, Iisussa oli lähtövinäh ielläh.
29 Hyö ruvettih pyrittämäh Häntä ta kiellettih yökši: «Jiä miän luo. Päivä on jo loppumašša, tulou ilta.» Niin Iisussa mäni taloh ta jäi hiän luo.
30 Kun hyö issuttih stolašša, Hiän otti leivän, kiitti Jumalua, katkasi leivän ta anto heilä.
31 Šiitä hiän šilmät avauvuttih, ta hyö tunnettih Hänet. Ka šamašša Hiän muuttu näkymättömäkši.
32 Hyö paistih keškenäh: «Ilmainkoš miän šytän hyppi, kun Hiän tiellä pakasi miän kera ta šelitti meilä Pyhie Kirjutukšie».
33 Šamašša hyö nouštih ta myöššyttih Jerusalimih. Šielä hyö löyvettih yksitoista opaššettavua, ta hiän kera oli muitaki šiih joukkoh kuulujie.
34 Ne šanottih tulijilla: «Hospoti tosiehki nousi kuollehista. Hiän näyttäyty Simonilla.»
35 Šiitä ne kakši niise šanottih, mitä tapahtu matalla ta mitein hyö tunnettih Iisussa, kun Hiän katkasi leivän.
36 Hyö vielä ei keritty lopettua pakinua – ka Iče Iisussa šeisou hiän kešeššä ta šanou heilä: «Rauha teilä!»
37 Hyö pöläššyttih šiämettömiksi, šentäh kun smietittih, jotta nähäh kuutessiutuja.
38 «Mitäpä työ niin pöläštyjä?» kyšy heiltä Iisussa. «Mintäh šemmoset mielet tullah teilä piäh?
39 Kaččokkua Miun jalkoja ta käsie: Mie še täššä olen. Kuotelkua Milma ta kaččokkua. Ei kuutessiutujalla ole lihua eikä luita, niin kuin niättä, Miula on.»
40 Näin Hiän pakasi ta näytti heilä kiät ta jalat.
41 Ihaššukšissa hyö ei voitu uškuo, aina vain ihmeteltih. Šiitä Iisussa kyšy heiltä: «Onko teilä tiälä mitä šyötävyä?»
42 Hyö annettih Hänellä palani paissettuo kalua ta mettä.
43 Hiän otti ne ta šöi heijän nähen.
44 Iisussa šano heilä: «Tätä Mie tarkotin, konša olin vielä tiän kera ta pakasin teilä. Kaiken šen piti stuaniutuo, mitä Miušta on kirjutettu Moissein Sakonašša, Jumalan viessintuojien kirjoissa ta Psalmiloissa.»
45 Šiitä Hiän avasi heijän mielet malttamah Pyhie Kirjutukšie.
46 Hiän šano: «Kirjutukšissa on šanottu näin: Hristossan piti käršie ta kolmantena päivänä noušša kuollehista.
47 Ta kaikkie rahvahie, Jerusalimista alkuan, pitäy Hänen nimeššä kuččuo jättämäh riähät ta kiäntymäh Jumalan puoleh, ta niin hyö šuahah proškenja.
48 Työ oletta nähnyn kaiken tämän ta teijän pitäy šanella šiitä ihmisillä.
49 Mie työnnän teilä Šen, min Tuattoni lupasi. A työ jiäkyä täh linnah, kuni teilä ei anneta voimua ylähyätä.»
50 Iisussa vei opaššettavat pois linnašta Vifanijan lähellä olijah paikkah. Šielä Hiän nošti käteh ta plahoslovi hiät.
51 Plahosloviessa heitä Hiän rupesi loittonomah heistä, ta Hänet otettih taivahah.
52 Opaššettavat kumarrettih Hänellä muah šuate ta šuuren ilon vallašša myöššyttih Jerusalimih.
53 Šielä hyö oltih koko aika jumalankojissa ta ylennettih ta kiitettih Jumalua. Amin.