1 Tämä on Hyvä Viesti Iisussašta Hristossašta, Jumalan Pojašta. Še alko
2 niin kuin on kirjutettu Jumalan viessintuojien kirjutukšissa, missä Jumala šano:
– Mie työnnän viessintuojan Šiun iellä,
hiän raivuau Šiula tien.
3 Karjujan iäni kuuluu tyhjäššä muašša:
Raivakkua Hospotilla tie,
tašottakkua Hänellä polut.
4 Niin käviki, kun Iivana rupesi kaštamah ihmisie tyhjäššä muašša. Hiän šano heilä, jotta heijän pitäy jättyä riähäššä elämini ta ottua kaššanta, niin Jumala prostiu heilä hiän riähät.
5 Iivanan luo tuli äijän rahvašta Jerusalimista ta koko Juutijašta. Hyö šanottih omat riähät, ta Iivana kašto hiät Jortanojovešša.
6 Iivanalla oli verbl'udan karvašta luajittu vuate ta šen piällä vyötäröllä nahkavyö. Ruokana hänellä oltih rašvakatit ta villimehiläisien mesi.
7 Hiän šaneli rahvahalla: «Miun jälkeh tulou milma voimakkahampi Mieš. Mie en kelpua kumartumah ta kerittämäh ni Hänen jalaččien nauhoja.
8 Mie kaššoin tiät veješšä, a Hiän kaštau tiät Pyhäššä Henkeššä.»
9 Niinä päivinä Iisussa tuli Galileijan Nasaretista ta Iivana kašto Hänet Jortanojovešša.
10 Konša Iisussa nousi veještä, Iivana näki, jotta taivahat avauvutah ta Henki laškeutuu Iisussan piällä niin kuin kyyhkyni.
11 Taivahista kuulu iäni: «Šie olet Miun armaš Poikani. Šiuh Mie olen mieltyn.»
12 Heti šen jälkeh Pyhä Henki ajo Iisussan tyhjäh muah.
13 Hiän oli tyhjäššä muašša nelläkymmentä päivyä šaatanan kiušattavana. Hiän oli šielä villi-elukkojen kešeššä, no anhelit piettih Häneštä huolta.
14 Kun Iivana oli pantu tyrmäh, Iisussa myöšty Galileijah ta šaneli šielä Hyvyä Viestie Jumalan Valtakunnašta.
15 Hiän šano: «Aika on tullun, Jumalan Valtakunta on jo tullun lähellä. Jättäkkyä riähäššä elämini, kiäntykkyä Jumalan puoleh ta uškokkua Hyvyä Viestie.»
16 Konša Iisussa kulki Galileijanjärven rantua, Hiän näki Simonin ta hänen vellen Ontrein. Hyö oltih järvellä heittoverkolla kalua pyytämäššä, hyö niätšen oltih kalaštajat.
17 Iisussa šano heilä: «Lähtekkyä Miun kera. Mie luajin teistä ihmisien kalaštajie.»
18 Hyö šamašša jätettih verkot ta lähettih Iisussan kera.
19 Kotvasen matan piäštä Iisussa näki Savvatein Juakon ta hänen vellen Iivanan. Hyö oltih veneheššä verkkoja šelittämäššä.
20 Šiinä šamašša Iisussa kučču hiätki matkah. Hyö jätettih Savvatei-tuatto kasakkojen kera veneheh ta lähettih Iisussan matkah.
21 Hyö tultih Kapernaumin linnah. Šamašša Iisussa mäni šuovattana sinagogah ta rupesi opaštamah.
22 Ihmiset kummekšittih Hänen opaššušta. Hiän opašti heitä niin kuin še, kellä on annettu valta, ei niin kuin sakonanopaštajat* opaššettih.
23 Juštih šilloin sinagogašša oli mieš, kumpasešša oli piessa. Še karjeutu:
24 «Mitä Šiula meistä pitäy, Iisussa Nasarettilaini? Tulitko Šie meitä hävittämäh? Mie tiijän, ken Šie olet, Jumalan Pyhä!»
25 No Iisussa komenti piessua šanoilla: «Ole iänettäš! Lähe häneštä!»
26 Šilloin piessa koprissalti mieštä ta läksi häneštä lujan karjunnan kera.
27 Kaikin ällissyttih ta ruvettih kyšelömäh toini toiselta: «Mipä še tämä on? Voimakaš uuši opaššuš? Piessatki totellah, kun Hiän niitä komentau.»
28 Ta niin tieto Iisussašta levisi ruttoh ympäri koko Galileijua.
29 Iisussa läksi Juakon ta Iivanan kera sinagogašta. Hyö mäntih šuorua piätä Simonin ta Ontrein kotih.
30 Simonin anoppi veny kuumiešša, ta šamašša häneštä šanottih Iisussalla.
31 Iisussa mäni läsijän luo, otti häntä kiäštä ta autto noušša. Kuume läksi naisešta, ta hiän rupesi paššuamah vierahie.
32 Illalla, konša päiväni jo laški, Iisussan luokši tuotih kaikki kipiehiset ta piessojen piekšämät.
33 Koko linna keräyty oven eteh.
34 Iisussa parenti monie läsijie kaikenmoisista tautiloista ta ajo ihmisistä monie piessoja. Hiän ei antan piessoilla paissa, šentäh kun ne tiijettih, jotta Hiän on Hristossa*.
35 Aikaseh huomenekšella, konša oli vielä pimie, Iisussa nousi ta mäni uloš. Hiän mäni šemmoseh paikkah, missä ei ollun ketänä, ta moliutu šielä.
36 Simoni ta hänen tovarissat lähettih eččimäh Iisussua.
37 Hyö löyvettih Hänet ta šanottih: «Kaikin ečitäh Šilma».
38 Iisussa šano heilä: «Läkkä tiältä ta mänkä lähimmäisih kylih ta linnoih. Miun pitäy šieläki šanella Hyvyä Viestie, šentäh kun šitä varoin Mie olen tullun.»
39 Niin Hiän läksi ta käveli joka puolella Galileijašša. Hiän šaneli Jumalan šanua sinagogoissa ta ajo ihmisistä piessoja.
40 Iisussan luo tuli prokasatautini mieš, heitty Hänen eteh polvillah ta rupesi molimah Häneltä apuo. Mieš šano Hänellä: «Šie voit puhistua miut, kun vain tahtonet».
41 Iisussalla tuli suali häntä. Hiän ojenti käteh, košetti mieštä ta šano: «Mie tahon. Puhissu.»
42 Šillä šanalla prokasatauti läksi mieheštä ta hiän puhistu.
43 Iisussa käški miehen lähtie šieltä ta lujašti varotti häntä:
44 «Kačo, jotta kellänä et pakaja täštä mitänä. Mäne vain näyttämäh iččieš papilla ta anna omašta puhistumisešta Jumalalla še uhrilahja, min Moissei on käšken antua. Šiitä ihmiset tiijetäh, jotta šie parenit.»
45 Vain mieš kun läksi, niin rupesi joka paikašša pakajamah täštä ta levittämäh tietuo šiitä, mitein hänellä oli käynyn. Šentäh Iisussa enämpi ei voinun kaikkien nähen männä linnoih. Hiän eleli rahvahattomissa paikoissa, ka joka puolelta tuli ihmisie Hänen luo.
1 Moniehan päivän piäštä Iisussa tuaš mäni Kapernaumih. Ihmiset kuultih, jotta Hiän on koissa.
2 Kohta šinne keräyty niin äijän rahvašta, jotta ei ni pihalla oven luona ollun enämpi tilua. Iisussa šaneli heilä Jumalan šanua.
3 Šiitä Hänen luokši tuotih hulvattuo. Nellä mieštä oli kantamašša voimatointa.
4 Kun hyö ei voitu rahvašjoukon takie piäššä Iisussan luo, niin nouštih katolla ta purettih katto šiitä kohašta, missä Iisussa oli. Reijän luajittuo hyö lašettih alahuakši šija, millä hulvautunut veny.
5 Kun Iisussa näki heijän ušon, Hiän šano hulvatulla: «Poikani, šiun riähät on prostittu».
6 No šielä istu vieläi muutomie sakonanopaštajie. Hyö ajateltih ičekšeh:
7 «Mintäh tuo Mieš tämmöistä pakajau? Pitäykö Hiän Iččieh Jumalana. Eihän še kenkänä muu voi prostie riähkie kuin yksistäh Jumala.»
8 Iisussa henkeššäh šamašša jo tiesi heijän mielet ta šano heilä: «Mintäh työ šemmoista piettä šiämeššä?
9 Mi on helpompi, šanuoko hulvatulla: ‘Šiun riähät on prostittu šiula’, vain šanuo: ‘Nouše, ota oma šijaš ta aššu’?
10 Kaččokkua, Mie näytän teilä, jotta Ihmisen Pojalla* on valta muan piällä prostie riähkie» – Hiän kiänty nyt hulvatun puoleh ta šano hänellä –
11 «Mie šanon šiula: Nouše, ota šijaš ta mäne kotih».
12 Šilloin mieš šamašša nousi, otti šijan ta läksi talošta kaikkien nähen. Kaikin kummekšittih tätä, kiitettih Jumalua, ta šanottih: «Tämmöistä ijäššäh emmä ole nähnyn».
13 Šiitä Iisussa mäni tuaš järven rantah. Šuuri rahvašjoukko tuli Hänen luokši ta Hiän opašti heitä.
14 Tullin kyličči matatešša Hiän näki šielä Alfein Leevin istumašša omalla ruatopaikallah. Iisussa šano hänellä: «Lähe Miun kera». Leevi nousi ta läksi Iisussan matkah.
15 Jälešti Iisussa oli verolla Leevin koissa. Šielä oli äijän veronkeryäjie ta muita riähkähisie, kumpaset kulettih Iisussan matašša. Hyö šyötih yheššä Iisussan ta Hänen opaššettavien kera.
16 Kun farisseit* ta sakonanopaštajat nähtih Iisussa šyömäššä hiän kera, niin hyö šanottih Hänen opaššettavilla: «Mintäh Hiän šyöy yheššä veronkeryäjien ta muijen riähkähisien kera?»
17 Iisussa kuuli šen ta šano: «Eihän tervehet tarvita liäkärie, vain läsijät. En Mie tullun kuččumah oikiemielisie, vain riähkähisie, jotta hyö jätettäis riähäššä elämini ta kiännyttäis Jumalan puoleh.»
18 Iivanan ta farisseijen opaššettavat pyhitettih. Iisussalta tultih kyšymäh: «Mintähpäš Iivanan ta farisseijen opaššettavat pyhitetäh, a Šiun opaššettavat ei pyhitetä?»
19 Iisussa vaštasi heilä: «Voijahkoš hiävierahat pyhittyä, konša šulhani vielä on hiän kera? Kuni šulhani on hiän kera, niin ei hyö voija pyhittyä.
20 Ka vielä tullah päivät, konša šulhani otetah heiltä pois. Šilloin, niinä päivinä, hyö pyhitetäh.
21 Kenkänä ei ompele vanhah vuattieh paikkua uuvvešta kankahašta. Uuši paikkahan, konša kučistuu, revittäy vanhan vuattien, ta reikä tulou entistä šuuremmakši.
22 Eikä kenkänä pane uutta viinua käymäh vanhoih nahkavärččilöih, šentäh kun nuori viina revittäy ne. Šiitä viina valuu muah ta värčit pilauvutah. Uuši viina pitäy kuatua uuših värččilöih.»
23 Kerran šuovattana Iisussa käveli vil'l'apellon poikki. Hänen opaššettavat ruvettih matatešša katkomah tähkie.
24 Šiitä farisseit šanottih Iisussalla: «Kačo nyt! Mintähpä Šiun opaššettavat ruatah šemmoista, mitä šuovattana ei šua ruatua?»
25 A Iisussa vaštasi heilä: «Ettäkö ole konšana luken, mitä Tuavitta ruato, konša hänellä ta hänen miehillä tuli nälkä eikä heilä ollun šyömistä?
26 Hiän mäni jumalankotih – ylipappina oli šilloin Aviafari – ta šöi uhrileipie ta anto niitä vieläi omilla miehillä. Kuitenki vain papit šuatih šyyvvä niitä.»
27 Iisussa vielä lisäsi: «Šuovatta on ihmistä varoin, eikä ihmini šuovattua varoin.
28 Niin jotta Ihmisen Poika on šuovatanki Isäntä.»
1 Iisussa mäni tuaš sinagogah. Šielä oli mieš, kumpasen käsi oli kuivan.
2 Farisseit piettih Iisussua šilmällä, jotta nähtäis, eikö Hiän rupie parentamah šitä mieštä šuovattana. Hyö niätšen tahottih löytyä mitänih, mistä viärittyä Häntä.
3 Iisussa šano miehellä, kumpasen käsi oli kuivan: «Nouše ta aššu eteh».
4 Šiitä Hiän kyšy farisseiloilta: «Mitä šuau ruatua šuovattana: hyvyäkö vain pahua? Pitäykö pelaštua ihmishenki, vain tappua ihmini?» Hyö ei virketty mitänä.
5 Iisussa kaččo heih vihasešti ta murehti šitä, mitein kovašytämiset hyö ollah. Šiitä Hiän šano miehellä: «Ojenna käteš.» Mieš ojenti käteh, ta še tuli entisekšeh, tervehekši niin kuin toiniki käsi.
6 Šilloin farisseit lähettih pois ta ruvettih šamašša iirotilaisien kera aprikoimah, mitein šuatais Iisussa tappua.
7 Iisussa läksi opaššettavien kera järven rannalla. Hänen kera matkasi šuuri joukko rahvašta Galileijašta. Ihmisie tuli niise Juutijašta,
8 Jerusalimista, Itumeijašta, Jortanojoven takuata ta vieläi Tiiran ta Sidonin šeutuloilta. Heitä tuli šuurin joukkoloin Hänen luo, kun hyö kuultih, mitä kaikkie Hiän ruatau.
9 Iisussa käški opaššettavien pityä veneh Häntä varoin valmehena, jotta Hiän ei jäis ihmisjoukon jalkoih.
10 Hiän niätšen oli parentan monie, ta niin kaikki ne, kellä oli vaivoja, tunkeuvuttih lähemmäkši Häntä, jotta šuatais košettua Häneh.
11 Ta piessat aina, kun vain nähtih Hänet, heityttih muah Hänen eteh ta karjuttih: «Šie olet Jumalan Poika!»
12 No Iisussa kielti heitä lujašti šanomašta, ken Hiän on.
13 Šiitä Iisussa nousi vuaralla ta kučču luokšeh niitä, ketä Hiän tahto. Ta ne mäntih.
14 Iisussa valičči niistä kakšitoista, jotta hyö oltais Hänen kera ta jotta Hiän työntäis hiät šanelomah Hyvyä Viestie
15 ta antais heilä vallan parentua läsijie ta ajua ihmisistä piessoja.
16 Nämä kakšitoista oltih: Simoni, kumpasella Hiän anto nimen Petri*,
17 Savvatein Juakko ta hänen velli Iivana, kumpasilla Hiän anto nimen Voanerges – mi merkiččöy: ukkosenjyryn pojat –
18 ta vielä Ontrei, Hilippä, Varfolomei, Matvei, Homa, Alfein Juakko, Faddei, Simoni Kananiitti
19 ta Juuta Iskariot, kumpani jälešti petti Iisussan.
20 Šiitä Iisussa tuli kotih. Tuaš keräyty niin äijän rahvašta, jotta Hiän ta opaššettavat ei piäšty šyömähki.
21 Kun Iisussan omahiset kuultih täštä, hyö lähettih käymäh Häntä pois, šentäh kun smietittih, jotta Hiän ei ole järelläh.
22 Jerusalimista oli tullun sakonanopaštajie. Hyö šanottih: «Häneššä on velsevuli*, iče piäpiessa. Šen voimalla Hiän ajau pois piessoja.»
23 Iisussa kučču hiät luokšeh ta rupesi pakajamah hiän kera peittopakinoilla. Hiän šano: «Mitein še šaatana voipi ajua pois šaatanan?
24 Kun valtakunta jakautunou keškenäh toruajih joukkoloih, niin še valtakunta hajuou.
25 Tahi kun pereheššä šyntynöy keškenäisie riitoja, še pereh ei pisy ehienä.
26 Šamoin šaatanaki, kun nouššou iččieh vaštah ta riitautunou iččeh kera, hiän ei keššä, še on hänen loppu.
27 Eihän kenkänä voi purkautuo voimakkahan miehen taloh ryöštämäh hyvysie, kuni ei šitone enšin šitä mieštä. Šiitä vašta hiän voit ryöštyä talon.
28 Šanon teilä toven: kaikki prostitah ihmisillä, hiän kaikki riähät ta pahat pakinat toisista, vaikka hyö ois paistu mitä.
29 Vain ken pakajau pahua Pyhäštä Henkeštä, šillä šitä ei ijäššäh prostita. Suutušša še pannah hänellä ilmasenikusekši riähäkši.»
30 Näin Iisussa šano šentäh, kun rahvaš pakasi, jotta Häneššä on piessa.
31 Iisussan muamo ta vellet tultih šinne, miššä Hiän oli. Hyö jiätih šeisomah talon pihalla ta työnnettih kuččumah Iisussua.
32 Iisussan ympärillä istu äijän rahvašta. Hyö šanottih Hänellä: «Šiun muamo, vellet ta čikot ollah tuola pihalla ta kyšytäh Šilma».
33 Iisussa vaštasi heilä: «Ken on Miun muamo? Ket ollah Miun vellet?»
34 Šiitä Hiän kaččo ihmisih, kumpasie istu joka puolella Hänen ympärillä, ta šano: «Täššä ollah Miun muamo ta vellet.
35 Jokahini, ken eläy Jumalan tahtuo myöte, on Miun velli ta čikko ta muamo».
*3:16 Petri kačo šelityštä Matv. 16:18. *3:22 Velsevuli kačo šelityštä Matv. 10:25.1 Iisussa rupesi tuaš opaštamah järven rannalla. Hänen ympärillä keräyty niin äijän rahvašta, jotta Hänen piti aštuo veneheh. Hiän istu järvellä veneheššä, a rahvašjoukko oli rannalla.
2 Hiän opašti heilä monenmoisie as's'oja peittopakinoilla. Hiän pakasi heilä näin:
3 «Kuulkua! Mieš läksi kylvämäh.
4 Konša hiän kylvi, niin šattu niin, jotta eryähät šiemenet tipahettih tien varteh, ta linnut tultih ta šyötih jyvät.
5 Toiset šiemenet kirvottih kiviseh muah, missä oli vain vähän multua. Ruttoseh ne nouštih orahalla, šentäh kun šiinä ei ollun pakšuh multua.
6 Ka konša päiväni nousi, še puahto orahat ta ne kuivettih, kun niillä ei ollun kunnon juurie.
7 Eryähät šiemenistä kirvottih ohtajaisikkoh. Ohtajaiset kašvettih ta tupehutettih orahat, eikä ne annettu eluo.
8 Ka oša šiemenistä kirposi hyväh muah. Ne nouštih orahalla, kašvettih ta annettih eluo, mi kolmekymmentä, mi kuušikymmentä, mi šata jyvyä.»
9 Šiitä Iisussa šano heilä: «Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah!»
10 Konša Iisussa jäi yksin, niin kakšitoista opaššettavua ta muut Hänen kera olijat ruvettih kyšelömäh Häneltä täštä peittopakinašta.
11 Hiän šano heilä: «Teilä on annettu tietyä Jumalan Valtakunnan peitošša pietyt as's'at. A noilla ulkopuolisilla kaikešta paissah vain peittopakinoilla.
12
Šentäh hyö kačotah šilmilläh eikä nähä,
kuunnellah korvillah, vain ei kuulla eikä malteta.
Muitein hyö kiännyttäis Jumalan puoleh,
ta heijän riähät prostittais heilä.»
13 Šiitä Iisussa šano heilä: «Ettäkö työ malta tätä peittopakinua? Miteinpä työ ka niin voitta malttua muita peittopakinoja?
14 Kylväjä kylväy Jumalan šanan.
15 Tien viereh kylvetty šiemen tarkottau niitä ihmisie, ket kuullah šana, vain šamašša kačo šaatana tulou ta tempuau pois heijän šytämeh kylvetyn šanan.
16 Kylvö kiviseh muah tarkottau niitä ihmisie, ket šanan kuultuo otetah še heti ilomielin vaštah.
17 No kun heissä ei ole juurta, heijän uško keštäy vain rupieman. Konša heitä ruvetah ajelomah tahi ahistamah šanan tähen, niin hyö šillä kertua jätetäh še.
18 Toiset tuaš ollah niin kuin ohtajaisikkoh kylvetty šiemen. Hyö kuullah Jumalan šana,
19 ka tämän muailman huolet, pohasvuon muanitukšet ta muut himot piäššäh valtah hiän šytämissä ta tupehutetah šana, ta še ei anna eluo.
20 Kylvö hyväh muah tarkottau niitä ihmisie, ket kuullah Jumalan šana ta otetah še vaštah. Nämä ihmiset annetah eluo: ken kolmekymmentä, ken kuušikymmentä, ken šata jyvyä.»
21 Iisussa šano: «Šitä varoinko lamppu tuuvvah pirttih, jotta panna še vakan tahi šijan alla? Omalla paikallah še pannah.
22 Ei ole mitänä peitettyö, mi ei tulis näkyvih, eikä mitänä peitošša piettyö as's'ua, mi ei tulis päivänvaloh.
23 Kun kellä ollou korvat, millä kuulla, še kuulkah.»
24 Šiitä Hiän lisäsi: «Pankua mieleh, mitä kuuletta. Millä miärällä työ miäryättä, šillä šamalla miärällä teiläki miärätäh. No teilä, ket kuuletta, vieläi lisän kera annetah.
25 Niätšen kellä on, šillä annetah. A kellä ei ole, šiltä otetah pois šeki, mi hänellä on.»
26 Iisussa šano: «Jumalan Valtakunta on tämmöni. Mieš kylväy šiemenen muah.
27 Hiän makuau yöt ta valvou päivät, ka šiemen noušou orahalla ta kašvau, a hiän ei tiijä mitein.
28 Mua ičeštäh kašvattau vil'l'an: enšin korren, šiitä tähkän, viimesekši täyven jyvän tähkäh.
29 Konša vil'l'a on kypšyn, mieš šamašša työntäy leikkuajat, šentäh kun leikkuun aika on tullun.»
30 Ta vielä Iisussa šano: «Mihpä myö voisima verrata Jumalan Valtakuntua? Mi peittopakina paššuais šitä šelittämäh?
31 Še on niin kuin gorčitsanšiemen, kumpani on pienin kaikista kylvöšiemenistä muan piällä.
32 No še kašvau, ta šiitä tulou šuurempi kuin kaikki muut kotipellon kašvit. Šen okšat ollah niin šuuret, jotta taivahan linnut voijah luatie pešät niijen pilvekšeššä.»
33 Monilla tämmösillä peittopakinoilla Iisussa pakasi rahvahalla Jumalan šanua šen verran, min verran hyö voitih ottua vaštah.
34 Ilmain peittopakinoja Hiän ei paissun heilä mitänä. Ka šiitä, konša ei ollun muita ihmisie, Hiän šelitti opaššettavillah kaiken.
35 Šamana päivänä illan tultuo Iisussa šano opaššettavilla: «Läkkä järven toisella puolella».
36 Opaššettavat toimitettih ihmiset pois ta iče aššuttih veneheh, kumpasešša Iisussa jo istu. Muitaki venehie läksi Hänen kera.
37 Äkkie nousi šuuri myršky. Uallot lyötih veneheh, niin jotta še rupesi jo täyttymäh.
38 No Iisussa vain makasi venehen peräššä, piä pielukšella. Opaššettavat noššatettih Hänet ta šanottih: «Opaštaja, etkö Šie välitä šiitä, jotta myö uppuomma?»
39 Iisussa nousi, kielti tuulta ta käški järvie: «Laivene, ole hil'l'ua!» Tuuli ašettu ta tuli ihan rašvatyyni.
40 Iisussa kyšy opaššettavilta: «Mintäh työ noin varajatta? Kuin še teilä ei ole uškuo?»
41 Šiitä hyö vašta äijälti vareuvuttih ta kyšeltih toini toiselta: «Kenpä tämä Mieš on? Tuuli ta järviki totellah Häntä?»
1 Hyö tultih järven toisella puolella gadarilaisien alovehella.
2 Kun Iisussa nousi veneheštä rannalla, niin Hänellä vaštah tuli kallivokalmoista mieš, kumpasešša oli piessa.
3 Hiän eli kallivokololoissa olijissa kalmoissa, eikä ni riimuloilla kenkänä voinun enämpi šituo häntä.
4 Moničči häntä oli pantu jalkarautoih ta käsiriimuloih, vain hiän kačo katko riimut ta rikko rauvat, eikä kellänä ollun väkie vakauttua häntä.
5 Yötä päivyä hiän olekšenteli vuaroissa ta kalmakololoissa, karju ta viilekši iččieh kivilöillä.
6 Kun hiän nyt loittuota näki Iisussan, niin tuli juokšujalkua, heittäyty muah Hänen eteh
7 ta karju lujašti: «Mitä Šie miušta tahot, Iisussa, Ylimmäisen Jumalan Poika? Jumalan nimeššä molin, elä muokkua milma!»
8 Iisussa kun niät oli juštih käškömäššä, jotta piessa läksis pois mieheštä.
9 Iisussa kyšy: «Mi šiun nimi on?» Hiän vaštasi: «Lekioni* on miun nimi, šentäh kun meitä on äijän».
10 Piessat molittih Iisussua, jotta Hiän ei ajais heitä šiltä šeuvulta.
11 Ei kovuan loittuona vuaran rintiellä oli šuuri šikakarja šyömäššä.
12 Piessat molittih Iisussua: «Laše miät šikakarjah, anna miän männä noih šikoih».
13 Iisussa anto niillä luvan. Šilloin piessat lähettih mieheštä ta mäntih šikoih. Karja läksi juokšulla jyrkkyä termyä alaš järveh. Šikoja oli šiinä kakšituhatta, ta ne kaikki upottih.
14 Šikojen paimenet juoštih pakoh ta šuatettih tieto täštä linnah ta kylih. Ihmiset lähettih kaččomah, mitä šielä on šattun.
15 Hyö tultih Iisussan luo ta nähtih mieš, kumpasešša oli ollun lekioni piessoja. Hiän istu vuattiet piällä ta täyveššä järeššäh. Hyö pöläššyttih.
16 Ket nähtih kaiken, ne kerrottih heilä, mitä piessojen muokkuamalla tuli, ta minne jouvuttih šijat.
17 Šiitä hyö kaikin ruvettih molimah Iisussua, jotta Hiän mänis pois heijän alovehelta.
18 Kun Iisussa aštu veneheh, niin mieš, kumpani piäsi eris piessoista, pyrki Hänellä matkah.
19 No Iisussa ei ottan häntä, vain šano hänellä: «Mäne kotihis, omieš luo ta šano heilä kaikki, mitä Hospoti šiula ruato ta mitein Hiän armahti šilma».
20 Mieš läksi ta rupesi Dekapolin šeuvulla šanelomah, mitä Iisussa oli ruatan hänellä. Kaikin kummekšittih šitä.
21 Kun Iisussa myöšty venehellä järven toisella puolella, Hänen luo keräyty äijän rahvašta. Konša Hiän oli vielä rannalla,
22 šinne tuli yksi sinagogan vanhimmista, Jairi nimeltäh. Iisussan nähtyö Jairi heittäyty Hänen jalkoih
23 ta pyrittämällä pyritti Häntä: «Miun tytär on kuolomaisillah. Lähe ta pane käteš hänen piällä, niin hiän parenou ta jiäy eloh.»
24 Iisussa läksi miehen kera. Hänellä jäleššä matkasi šuuri rahvašjoukko ta tunkeutu Hänen ympärillä.
25 Šielä oli yksi naini, kumpaista jo kakšitoista vuotta vaivasi verenvuoto.
26 Hiän oli äijän käršin monien liäkärien käsissä ta pannun niih kaikki omat elot. Mitänä apuo hiän ei kuitenki šuanun, vaiva vain entiseštäh paheni.
27 Hiän oli kuullun Iisussašta ta tuli rahvašjoukošša Iisussan tuakši ta košetti Hänen sviitkah.
28 Naini niätšen ajatteli: «Kun vain šaisin košettua hoti Hänen sviitkah, mie parenisin».
29 Šamašša verenvuoto loppu ta naini kuuli runkoššah, jotta nyt hiän piäsi vaivašta.
30 Iisussa heti kuuli, jotta Häneštä läksi voimua. Hiän kiänty rahvašjoukkoh päin ta kyšy: «Ken košetti Miun vuatteih?»
31 Opaššettavat šanottih Hänellä: «Niäthän Šie Iče mimmoni rahvašjoukko tunkiu šiun ympärillä, ta kyšyt: ken Milma košetti?»
32 No Iisussa kaččeli ympärilläh, jotta näkis, ken šen ruato.
33 Naini vapisi pöläššykšeštä, šentäh kun tiesi, mitä hänellä kävi. Hiän tuli Iisussan eteh, heittäyty muah ta šano Hänellä kaiken.
34 Iisussa šano naisella: «Tyttäreni, šiun uško parenti šiut. Mäne rauhašša, šie piäsit vaivaštaš.»
35 Iisussa ei vielä kerinnyn lopettua pakinuah, kun sinagogan vanhimmalla tuotih koista viesti: «Tyttäreš jo kuoli, elä enämpi vaivua Opaštajua».
36 Kun Iisussa kuuli tämän, Hiän šano Jairilla: «Elä varaja, vain ušo».
37 Hiän ei ottan ketänä muuta kerallah kuin Petrin, Juakon ta hänen vellen Iivanan.
38 Hyö tultih sinagogan vanhimman kotih, ta Iisussa näki šielä šuuren hälinehen. Šielä oli ihmisie valittamašša ta iänelläitkömäššä.
39 Pirttih mäntyö Hiän šano: «Mitäpä tiälä hälissäh ta itetäh? Lapši ei ole kuollun, hiän makuau».
40 Iisussua ruvettih nakramah. A Hiän ajo kaikki ihmiset pihalla, otti kerallah lapšen tuaton ta muamon ta omat matkalaiset ta mäni kamarih, missä lapši oli.
41 Hiän otti lašta kiäštä ta šano hänellä: «Talifa kumi!», mi merkiččöy «Tyttö, šanon šiula: nouše!»
42 Šillä šanalla tyttö nousi jaloillah ta rupesi kävelömäh. Hiän oli kakšitoistavuotini. Kaikin, ket nähtih tämä, äijälti kummekšittih.
43 Iisussa kielti heitä lujašti šanomašta täštä kellänä ta käški antua tytöllä šyyvvä.
*5:9 Lekioni kačo šelityštä Matv. 26:53.1 Iisussa läksi šieltä ta tuli kotilinnah. Opaššettavat matattih Hänen kera.
2 Kun tuli šuovatta, Hiän rupesi opaštamah sinagogašša. Monet kuulijista ihmeteltih ta kyšyttih: «Mistä Tuo ollou šuanun kaiken tämän? Mi ollou tuo Hänellä annettu viisahuš? Ta mitä ollah nuo šuuret ruavot, kumpasie Hiän ruatau käsilläh?
3 Eikö Hiän ole še kirvešmieš, Muarien poika, Juakon, Josijan, Juutan ta Simonin velli? Tiälä Hänen čikotki eletäh miän joukošša.» Ta niin hyö kieltäyvyttih Häneštä.
4 Iisussa šano heilä: «Missänä muuvvalla Jumalan viessintuojua ei niin pahekšita kuin omašša kotilinnašša, heimolaisien luona ta omašša koissa».
5 Ta Hiän ei voinun ruatua šielä yhtänä šuurta ruatuo, vain muutomie voimattomie Hiän parenti panomalla kiät heijän piällä.
6 Iisussa kummekši šitä, jotta ihmiset ei ušottu Häneh. Šiitä Hiän kulki kyläštä toiseh ta opašti.
7 Iisussa kučču luokšeh kakšitoista opaššettavuah. Hiän toimitti heitä matkah kakšin miehin ta anto heilä vallan ajua ihmisistä piessoja.
8 Hiän kielti heitä ottamašta matkah muuta kuin matkakepin: hyö ei šuatu ottua leipyä, ei sumččua eikä rahua vyöh.
9 Jalačit hyö šuatih panna jalkah, no ei šuatu panna piällä kahta paitua.
10 Iisussa šano heilä: «Mih taloh mänettä yökši, šiinä eläkkyä šini, kuni ei tule aika lähtie pois.
11 Missä paikašša teitä ei otettane vaštah eikä kuunneltane, lähtekkyä šieltä ta puistakkua pölyt jaloista. Še on tovissukšena šen paikan eläjie vaštah. Toven šanon teilä: suutupäivänä Sodomin ta Gomorran eläjillä on helpompi kuin šen linnan eläjillä.»
12 Šiitä opaššettavat lähettih ta šaneltih, jotta kaikkien pitäis jättyä riähäššä elämini ta kiäntyö Jumalan puoleh.
13 Hyö ajettih pois monta piessua ihmisistä ta voijettih pyhävoilla monie läsijie ta niin parennettih hiät.
14 Čuari Iiroti* niise kuuli Iisussašta, Hänen nimi niätšen tunnettih jo joka puolella. Iiroti šano: «Iivana Kaštaja on nouššun kuollehista, šentäh Hänellä ollah nämä voimat».
15 Eryähät šanottih: «Hiän on Il'l'a», a toiset: «Hiän on Jumalan viessintuoja, yhenmoini kuin ammuset viessintuojat».
16 Kun Iiroti kuuli šen, hiän šano: «Iivana, še mieš, keltä mie käsin leikata piän, on nouššun kuollehista».
17 Iiroti niät oli käšken ottua Iivanan kiini, panna hänet rautoih ta viijä tyrmäh. Tämän Iiroti oli ruatan Hilippä-velleh naisen Irodiadan vuokši, kumpasen oli nainun.
18 No a še Iivana oli šanon Iirotilla: «Šiun ei šua elyä velleš naisen kera».
19 Šentäh Irodiada ei voinun šietyä Iivanua ta ois tahton tappua hänet, ka eipä voinun.
20 Iiroti niät varasi Iivanua, šentäh kun tiesi hänet oikiemielisekši ta pyhäkši miehekši. Iiroti šuojeli Iivanua ta mielelläh kuunteli häntä, vaikka hänen pakinat moničči vaivattih Iirotie.
21 Irodiada piäsi ruatamah, mitä tahto, kun Iiroti omana šyntymäpäivänä luati pruasniekan omilla korkiearvosilla virkamiehillä ta šotapiäliköillä ta Galileijan mahtimiehillä.
22 Irodiadan tytär tuli pruasniekkah ta alko tanššie. Še miellytti Iirotie ta hänen vierahie. Čuari šano tytöllä: «Kyšy miulta mitä vain tahot, niin mie annan šen šiula».
23 Hiän pošiutu ta lupasi tytöllä: «Mitä šuinki kyšynet miulta, šen mie šiula annan, vaikka puoli valtakuntua».
24 Tyttö läksi šieltä ta kyšy muamoltah: «Mitä miun ois kyšyö?» Muamo šano: «Kyšy Iivana Kaštajan piätä».
25 Tyttö kiirehešti mäni jälelläh čuarin luo ta šano: «Mie tahon, jotta šie nyt ta šillä kertua toisit miula luuvvalla Iivana Kaštajan piän».
26 Čuari apeutu šiitä, ka kun hiän oli vierahien kuullen pošiutun, hiän ei voinun kieltäytyö omašta šanašta.
27 Ta niin čuari šamašša toimitti saltatan ta käški tuuvva Iivanan piän.
28 Saltatta mäni tyrmäh ta leikkasi Iivanalta piän. Šiitä hiän toi šen luuvvalla tytöllä, a tyttö anto šen muamollah.
29 Kun Iivanan opaššettavat kuultih tämä, hyö tultih ta otettih hänen ruumis ta hauvattih še.
30 Apostolit keräyvyttih Iisussan luo ta šanottih Hänellä kaikki, mitä hyö oli ruattu ta mitä opaššettu.
31 Iisussa šano heilä: «Läkkä nyt rahvahattomah paikkah, šielä työ šuatta levähellä vähäsen». Ihmisie niät tuli ta mäni, jotta opaššettavilla ei ollun aikua ni šyyvvä.
32 Šiitä hyö lähettih rahvahattomah paikkah venehellä, jotta olla omistah.
33 No rahvaš näki heijän lähön, ta monet tunnettih hiät. Ihmisie juoksi maičči kaikista linnoista. Hyö kerittih perillä ennein heitä ta keräyvyttih yhteh Häntä vuottamah.
34 Konša Iisussa piäsi rantoih ta nousi veneheštä, Hiän näki kaikki nämä ihmiset. Hänellä tuli heitä suali, šentäh kun hyö oltih niin kuin lampahat paimenta vailla. Hiän rupesi opaštamah heitä ta pakasi heilä pitälti.
35 Kun päivä jo kallistu iltah, opaššettavat tultih Iisussan luo ta šanottih: «Tämä paikka on tyhjä ta on jo myöhäni aika.
36 Toimita ihmiset pois, jotta hyö mäntäis lähisih taloloih ta kylih oštamah ičelläh leipyä. Heilähän ei ole mitänä šyötävyä.»
37 Iisussa vaštasi opaššettavilla: «Antakkua työ heilä ruokua». Hyö šanottih Hänellä: «Meinuatko, jotta miän pitäy lähtie oštamah kahellašualla dinarilla leipyä ta antua ne heilä šyötäväkši?»
38 Iisussa kyšy heiltä: «Kuin monta leipyä teilä on? Käykyä kaččomašša.» Hyö käytih kaččomašša ta šanottih: «Viisi leipyä ta kakši kalua».
39 Iisussa käški opaššettavien issuttua kaikki ihmiset joukkoloih vihannalla nurmikolla.
40 Rahvaš istuuvuttih joukkoloih, šavoin ta viisinkymmenin henkin.
41 Šiitä Iisussa otti ne viisi leipyä ta kakši kalua, kaččo ylähyäkši taivahah ta šano niistä passipot Jumalalla. Hiän katkuali leivät ta anto palat opaššettavilla, ta hyö juattih ne rahvahalla. Šamoin Hiän jako kaikilla ne kakši kalua.
42 Kaikin šyötih kyllitellein.
43 Šyömättä jiänehie leivänpalasie kerättih kakšitoista täyttä vakallista ta kaluaki jäi.
44 A šyöjie oli viisituhatta mieštä.
45 Ruttoh šen jälkeh Iisussa käški opaššettavien aštuo veneheh ta lähtie iellä Häntä järven poikki Vifsaidah, kuni Hiän toimittau rahvašjoukon pois.
46 Hiän prostiutu rahvahan kera ta läksi vuaralla moliutumah.
47 Konša tuli ilta, niin veneh oli keškijärvellä, a Iisussa oli yksin mualla.
48 Hiän näki, jotta opaššettavilla oli jykie šoutua vaštatuuleh. Yön nellännen vahin* paikoilla Hiän tuli vettä myöte aštumalla heitä kohen ta meinasi männä heistä kyličči.
49 Kun opaššettavat nähtih Hänet vettä myöte aštumašša, hyö smietittih šitä kuutessiutujakši ta karjeuvuttih.
50 Kaikin hyö nähtih Hänet ta pöläššyttih. No šamašša Iisussa rupesi heitä pakauttamah ta šano heilä: «Olkua rauhašša. Mie še täššä olen. Elkyä varakkua.»
51 Šiitä Hiän aštu heijän luo veneheh ta tuuli vakautu. Opaššettavat oltih oikeista oikein kummissah.
52 Šeki, jotta leivät oli lisäyvytty, ei avannun heijän šilmie, šentäh kun heijän šytämet oltih šokiet.
53 Järven poikki piäštyö hyö tultih rantoih Gennisaretissa.
54 Kun vain hyö nouštih veneheštä, ihmiset tunnettih Iisussa.
55 Hyö juoštih ympäri koko šeuvun ta šuatettih šana Iisussan tulošta. Läsijie alettih kantua šijoilla šinne, missä kuultih Hänen olovan.
56 Kunne vain Hiän mäni, kyläh, linnah tahi taloh, šinne kannettih läsijie aukeilla paikoilla ta molittih, jotta ne šuatais košettua hoti Hänen sviitkan helmua. Ta kaikin, ket košetettih Häntä, parettih.
1 Muutomie sakonanopaštajie tuli Jerusalimista, ta yheššä farisseijen kera hyö mäntih Iisussan luo.
2 Hyö nähtih, jotta eryähät Hänen opaššettavista šyötih leipyä pakanoilla käsillä, še tarkottau, jotta ei pešty käsieh. Ta hyö moitittih heitä.
3 Niätšen farisseit, šamoin kuin muutki jevreit, eletäh tuattojen perintötapojen mukah: hyö ei ruveta šyömäh, kuni ei peššä käsieh, juštih niin kuin käšköy heijän viero.
4 Pasarilta tultuo hyö ei ruveta šyömäh, kuni ei pešeyvytä. Äijän muutaki hyö on vielä otettu tavakšeh luatie, niin kuin stauččojen, šaviašteijen, vaškipatojen ta skammien pešömiset.
5 Šiitä farisseit ta sakonanopaštajat kyšyttih Iisussalta: «Mintäh Šiun opaššettavat ei eletä tuattojen perintötapoja myöte, vain ruvetah kačo šyömäh pešömättömin käsin?»
6 Šiih Iisussa vaštasi heilä: «Työ pyhiksi luatiutujat! Oikein Jumalan viessintuoja Isaija einušti teistä, kun hiän kirjutti nämä Jumalan šanat:
– Tämä rahvaš kunnivoittau Milma vain šanoillah,
ka šen šytän on loittuona Miušta.
7 Tyhjäh hyö Miula kumarrellah,
kun opaššetah omie opaššukšie,
ihmisien kekšimie käškyjä.
8 Työ oletta hylännyn Jumalan käšyn ta ruvennun elämäh ihmisien perintötapojen mukah: työ pešettä kannuja ta kuppija ta ruatta äijän muuta šemmoista.»
9 Ta vielä Iisussa šano: «Hyvinpä työ šuatatta rikkuo Jumalan käšyn, jotta voisija elyä omien perintötapojen mukah!
10 Onhan Moissei šanon: ‘Kunnivoita tuattuoš ta muamuoš’ ta ‘Ken kironnou tuattuoh tahi muamuoh, še šuakah kuritukšekši kuoloman’.
11 A työ opaššatta, jotta ihmini voit šanuo omalla tuatollah tahi muamollah: ‘En voi antua šiula mitänä, šentäh kun še, mitä voisit miušta šuaha, on «korvan» – še merkiččöy: uhrilahja Jumalalla’.
12 Näin työ annatta hänellä vallan olla ruatamatta mitänä tuaton tahi muamon hyväkši.
13 Kun työ tällä keinoin opaššatta tiän omie perintötapoja, työ šuatta Jumalan šanan tyhjäkši. Ta äijän muutaki työ ruatta, šamanmoista.»
14 Iisussa kučču tuaš rahvašjoukon luokšeh ta šano: «Kuunnelkua Milma kaikin ta malttakkua.
15 Ei ihmistä voi šuaha pakanakši mikänä, mi tulou häneh ulkuota päin. Še ihmisen šuau pakanakši, mi lähtöy hänen šiämeštä.
16 Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah.»
17 Konša Iisussa läksi rahvahan luota ta mäni pirttih, opaššettavat kyšyttih Häneltä, mitä Hiän tarkotti näillä šanoilla.
18 Iisussa šano heilä: «Noin tolkuttomieko työki oletta? Ettäkö malta, jottei mikänä, mi ulkuota päin tulou ihmiseh, voi häntä pakanoittua?
19 Eihän še mäne hänen šytämeh, vain mänöy vaččah ta šieltä še uloštuu.» Näillä šanoilla Iisussa näytti, jotta kaikki ruuvvat ollah puhtahie.
20 Ta Hiän jatko: «Še, mi ihmisen šiämeštä lähtöy, še šuau hänet pakanakši.
21 Šentäh kun juuri ihmisen šiämeštä, hänen šytämeštä, lähetäh pahat ajatukšet, parikuntapettämini ta muu huoruinta, tapannat,
22 varaššannat, ahnehuš, pahuš, valehtelomini, vällällini elämä, kajehuš, Jumalan nakramini, ylpevyš ta mielettömyš.
23 Kaikki tämä paha lähtöy ihmisen šiämeštä ta šuau hänet pakanakši.»
24 Iisussa läksi šieltä Tiiran ta Sidonin šeutuloilla. Šielä Hiän mäni eryähäh taloh eikä tahton, jotta kenkänä šais šiitä tietyä, no kumminki Hiän ei voinun pisyö peitošša.
25 Yksi naini, kumpasen tyttäreššä oli piessa, šai kuulla Iisussašta. Naini šamašša tuli Hänen luo ta heittäyty Hänen jalkoih.
26 A še naini ei ollun jevrei, kun oli finikiläini Siirijašta. Hiän rupesi molimah Iisussua, jotta Iisussa ajais piessan hänen tyttäreštä.
27 Iisussa šano hänellä: «Anna lapšien enšin šyyvvä kyllälti. Ei ole oikein ottua lapšilta leipä ta luuvva še koiranpentuloilla.»
28 Naini vaštasi Hänellä: «Hospoti, ka šuahah ne koiratki stolan alla šyyvvä murusie, kut tiputah lapšilta».
29 Šiih Iisussa šano: «Kun noin šanoit, mäne. Piessa on lähten šiun tyttäreštä.»
30 Kotih tultuo naini näki lapšen venymäššä makuušijalla. Piessa oli lähten häneštä.
31 Šiitä Iisussa läksi tuaš Tiiran ta Sidonin šeutuloilta. Hiän matkasi Dekapolin alovehen kautti ta tuli Galileijanjärven rannalla.
32 Šielä Hänen luo kuletettih kuurnis, kumpani oli melkein mykkä, ta molittih Häntä panomah käteh miehen piällä.
33 Iisussa vei miehen erikseh rahvašjoukošta, pisti šormet hänellä korvih, šylkäsi ta košetti hänen kieltä.
34 Šiitä Hiän kačahti ylähyäkši taivahah, henkähti šyväšti ta šano miehellä: «Effata», še merkiččöy «avauvu».
35 Šamašša miehen korvat avauvuttih, ta hänen kieli piäsi liikkumah, niin jotta hiän rupesi pakajamah šelväšti.
36 Iisussa kielti ihmisie šanomašta täštä kellänä. Ka mitä enämmän Hiän kielti heitä, šitä enämmän hyö paistih.
37 Rahvaš äijälti kummekšittih ta šanottih: «Hyvin Hiän on kaikki ruatan. Kuurnehet Hiän šai kuulomah ta mykät pakajamah.»
1 Noina päivinä keräyty hyvin äijän rahvašta Iiussan luo. Kun heilä ei ollun mitänä šyötävyä, Iisussa kučču opaššettavat luokšeh ta šano:
2 «Miula on suali näitä ihmisie. Hyö on oltu Miun luona jo kolme päivyä eikä heilä ole mitänä šyötävyä.
3 Mie kun työntänen hiät kotih nälkähisinä, hyö vaivutah matalla. Monet heistä on tultu loittuota.»
4 Opaššettavat šanottih Hänellä: «Mistäpä tiälä tyhjäššä muašša vois ken löytyä leipyä, jotta ruokkie näitä kaikkie?»
5 «Montako leipyä teilä on?» kyšy Iisussa. Hyö vaššattih: «Šeiččemen».
6 Iisussa käški rahvahan istuutuo muah. Šiitä Hiän otti ne šeiččemen leipyä, passipoitti Jumalua, katko leivät ta anto palat opaššettavilla. Opaššettavat juattih ne rahvahalla.
7 Heilä oli vielä monieš kalanmotti. Iisussa passipoitti kaloista ta käški jakua neki.
8 Ihmiset šyötih kyllikšeh, ta šyömättä jiänehie paloja kerättih šeiččemen vakallista.
9 Rahvašta oli nelisentuhatta. Iisussa toimitti hiät luotah
10 ta kohta šen jälkeh aštu opaššettavien kera veneheh ta läksi Dalmanutan alovehella.
11 Eryähät farisseit tultih ta ruvettih kiistelömäh Iisussan kera. Kiušatakšeh Häntä hyö vuajittih, jotta Hiän näyttäis heilä merkin taivahašta.
12 Iisussa henkähti šyväh ta šano: «Mintäh tämä ihmispolvi vuatiu merkkie? Šanon teilä toven: tällä polvella ei merkkie anneta.»
13 Ta Iisussa jätti hiät, aštu veneheh ta läksi järven toisella puolella.
14 Opaššettavat unohettih ottua matkah leipyä. Heilä oli veneheššä vain yksi leipä.
15 Iisussa rupesi varottamah heitä: «Kaččokkua, jotta varotta farisseijen ta Iirotin hapatušta».
16 No opaššettavat vain paistih keškenäh šiitä, jotta heilä ei ole leipyä.
17 Iisussa huomasi šen ta šano heilä: «Mintäh työ pakajatta šiitä, jotta teilä ei ole leipyä? Ettäkö työ vieläkänä malta, ettäkö hokšua? Onko tiän šytämet niin šokiet?
18 Onhan teilä šilmät, ettäkö niä? Onhan teilä korvat, ettäkö kuule? Ta ettäkö muissa, mitein kävi?
19 Konša Mie javoin viisi leipyä viijellätuhannella henkellä, montako täyttä vakallista palasie työ keräsijä?» Hyö vaššattih: «Kakšitoista».
20 «A konša javoin šeiččemen leipyä nellällätuhannella, montako täyttä vakallista palasie työ šilloin keräsijä?» Hyö šanottih: «Šeiččemen».
21 Iisussa šano heilä: «Ettäkö työ vieläkänä malta?»
22 Hyö tultih Vifsaidah. Šielä Iisussan luo tuotih šokie mieš ta pyritettih košettamah šitä.
23 Iisussa otti šokien kiäštä ta vei hänet kylän ulkopuolella. Šiitä Hiän šylkäsi miehen šilmih, pani käteh hänen piällä ta kyšy: «Niätkö mitä?»
24 Mieš kaččo ta šano: «Mie niän ihmisie. Ne ollah niin kuin kävelijät puut.»
25 Iisussa pani uuvveštah käteh miehen šilmillä ta käški hänen kaččuo. Mieš pareni kokonah ta näki kaikki tarkkah.
26 Iisussa toimitti miehen kotih ta varotti: «Elä vain mäne kyläh, jotta et šielä šanois täštä kellänä».
27 Iisussa ta Hänen opaššettavat lähettih kylih, kumpaset oltih Hilipän Kesarijan ympärillä. Matalla Iisussa kyšy opaššettavilta: «Ken Mie ihmisien mieleštä olen?»
28 Hyö vaššattih: «Yksien mieleštä Šie olet Iivana Kaštaja, toisien mieleštä Il'l'a, eryähien mieleštä kennih Jumalan viessintuojista».
29 Šiitä Iisussa kyšy: «A työ? Ken Mie tiän mieleštä olen?» Petri vaštasi: «Šie olet Hristossa».
30 Iisussa varottamalla varotti heitä šanomašta Häneštä kellänä.
31 Šiitä Iisussa rupesi pakajamah opaššettavilla, jotta Ihmisen Poika* joutuu äijän käršimäh. Rahvahan vanhimmat, ylipapit ta sakonanopaštajat kiännytäh Häntä vaštah. Hänet tapetah, ta kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.
32 Hiän pakasi täštä peittelömättä. Šilloin Petri alko moittie Häntä kahen kešen.
33 Iisussa kiänty, kaččo opaššettavih ta komenti Petrie: «Mäne šiitä, šaatana. Šiun mielet ei olla Jumalašta, vain ollah ihmiseštä.»
34 Šiitä Iisussa kučču luokšeh rahvašjoukon ta omat opaššettavat ta šano heilä: «Kun ken tahtonou kulkie Miun kera, niin hiän unohtakkah iččeh, ottakkah oman rissin ta aštukkah Miun kera.
35 Ken tahtou pelaštua oman elämän, še mänettäy šen. Ka ken Miun tähen ta Hyvän Viessin tähen mänettäy oman elämän, še pelaštau šen.
36 Mitäpä hyötyö šiitä on ihmisellä, kun hiän šuanou omakši koko muailman, a mänettänöy oman elämän?
37 Mitä ihmini vois antua, jotta šais elämän jälelläh?
38 Kun ken hävennöy Milma ta Miun šanoja tämän jumalattoman ta riähkähisen ihmispolven kešeššä, niin šitä Ihmisen Poikaki häpiey, konša Hiän tulou Tuattoh jumalallisešša valošša pyhien anhelien kera.»
*8:31 Ihmisen Poika kačo šelityštä Matv. 8:20.1 Iisussa vielä lisäsi: «Šanon teilä toven: täššä šeisojien joukošša on eryähie, ket ei kuolla kuni ei nähä, jotta Jumalan Valtakunta on tullun täyveššä voimaššah».
2 Kuuvven päivän piäštä Iisussa otti matkah Petrin, Juakon ta Iivanan ta vei hiät korkiella vuaralla erikseh toisista. Šielä Hiän muuttu heijän šilmissä toisenmoisekši.
3 Hänen vuattiet tultih valkiekši kuin lumi, niin valkiekši, jotta yksikänä vuattienvalkuaja muan piällä ei vois šemmosekši valottua.
4 Šiitä heilä näyttäyty Il'l'a ta hänen kera Moissei, ta hyö paistih Iisussan kera.
5 Šilloin Petri šano Iisussalla: «Opaštaja, hyvä on miän tiälä olla. Myö luajimma täh kolme šuojua: yhen Šiula, yhen Moisseilla ta yhen Il'l'alla.»
6 Petri niät ei tietän, mitä šanuo, šentäh kun hyö äijälti pöläššyttih.
7 Šamašša tuli pilvi ta katto hiät. Pilveštä kuulu iäni: «Tämä on Miun armaš Poikani. Häntä kuunnelkua!»
8 Yhtäkkie, kun hyö kačahettih ympärilläh, niin ei nähty šielä enämpi ketänä muita kuin Iisussan.
9 Konša hyö šolahettih vuaranrinnettä alaš, Iisussa kielti heitä: «Elkyä paiskua kellänä täštä, mitä näkijä, kuni Ihmisen Poika ei nouše kuollehista.»
10 Hyö piettih Iisussan šanat mieleššäh ta keškenäh paistih, jotta mitähän še merkiččöy tuo «kuollehista noušomini».
11 Šiitä hyö kyšyttih Iisussalta: «Eiköš sakonanopaštajat šanota, jotta Il'l'an pitäy tulla enšin?»
12 Iisussa vaštasi heilä: «Il'l'a tosiehki tulou enšin ta luatiu kaikki entisen moisekši. A mintähpäš on kirjutettu, jotta Ihmisen Poika joutuu äijän käršimäh ta ihmiset pahekšitah Häntä?
13 Ka šen šanon teilä: Il'l'a jo on tullun! Ihmiset vain ruattih hänellä, mitä heilä himotti, ihan niin kuin Pyhissä Kirjutukšissa on Häneštä šanottu.»
14 Muijen opaššettavien luo tultuo Iisussa näki šuuren rahvašjoukon heijän ympärillä ta sakonanopaštajie, kumpaset kiissettih opaššettavien kera.
15 Heti kun ihmiset nähtih Hänet, hyö hämmäššyttih, juoštih Hänellä vaštah ta tervehittih Häntä.
16 Iisussa kyšy heiltä: «Mitä tiälä kiissetäh?»
17 Yksi mieš rahvašjoukošta vaštasi Hänellä: «Opaštaja, mie toin poikani Šiun luo. Häneššä on piessa, še šuau hänet mykäkši.
18 Konša missäki še rupieu piekšämäh poikua. Še pačkuau hänet muah, ta hänen šuušta rupieu valumah vuahtie. Hiän purou hampahat yhteh ta stönkistyy. Mie molin Šiun opaššettavie, jotta hyö ajettais piessa pois, vain hyö ei voitu.»
19 Šilloin Iisussa šano heilä: «Oi tätä uškomatointa ihmispolvie! Pitältikö Miun pitäy olla tiän joukošša? Pitältikö Mie jouvun teitä keštämäh? Tuokua poika Miun luo.»
20 Hyö tuotih poika Iisussan luo. Kun piessa näki Iisussan, še šamašša veti pojan koukkuh. Poika kuatu muah, alko piekšäytyö ta hänen šuušta läksi vuahtie.
21 Iisussa kyšy pojan tuatolta: «Pitältikö tämä on ollun pojašša?» Tuatto šano: «Pieneštä šuate.
22 Moničči piessa kuatau pojan, konša tuleh ta konša veteh, jotta šais hänet henkiltä. Kun Šie voinet mitä ruatua, niin suali meitä ta auta meitä.»
23 Iisussa vaštasi hänellä: «Mintäh šanot: ‘Kun Šie voinet?’ Ken uškou, še voit kaiken.»
24 Pojan tuatto šamašša karjahti itkien: «Mie ušon, Hospoti! Auta milma, lujita miun uškuo!»
25 Kun Iisussa näki, jotta šiih keräytyy lisyä rahvašta, Hiän šano piessalla: «Mykkä ta kuurnis henki, Mie käšen šilma: lähe pois pojašta eläkä konšana myöššy häneh!»
26 Šiitä še piessa karjahti, puissalti poikua lujašti ta läksi häneštä. Poika näytti kuollehelta, ta šentäh monet šanottihki, jotta hiän kuoli.
27 No Iisussa otti häntä kiäštä ta autto noušša pistyh, ta poika nousi.
28 Šiitä, konša Iisussa mäni pirttih, ta Hänen kera oltih vain opaššettavat, hyö kyšyttih Häneltä: «Mintäh myö emmä voinun ajua piessua pojašta?»
29 Iisussa vaštasi heilä: «Tämän sortin piessa ei lähe muulla kuin vain moliutumalla ta pyhittämällä».
30 Hyö lähettih šieltä ta matattih Galileijan poikki. Iisussa ei tahton, jotta kenkänä tietäis šiitä,
31 šentäh kun Hiän opašti omie opaššettavieh. Hiän pakasi heilä näin: «Ihmisen Poika annetah rahvahan käsih, ta hyö tapetah Hänet. Ta kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.»
32 Opaššettavat ei maltettu näitä šanoja, vain ei ruohittu kyšyö Häneltä.
33 Iisussa tuli Kapernaumin linnah. Kotih piäštyö Hiän kyšy opaššettavilta: «Mistä työ matatešša pakasija?»
34 Hyö ei virketty mitänä, šentäh kun hyö matateššah kiissettih šiitä, ken heistä on šuurin.
35 Iisussa istuutu, kučču lähemmäkši kakšitoista opaššettavuah ta šano heilä: «Kun ken tahtonou olla enšimmäisenä, šen pitäy olla kaikkein viimesimpänä ta kaikkien paššuajana».
36 Šiitä Iisussa pani opaššettavien kešellä lapšen, šepäsi šitä ta šano:
37 «Ken Miun nimeššä ottau luokšeh yhenki tämmösen lapšen, še ottau luokšeh Miut. Ta ken ottau luokšeh Miut, niin še ei ota luokšeh Milma, vain ottau Miun Työntäjän.»
38 Iivana šano Iisussalla: «Opaštaja, myö näkimä miehen, kumpani Šiun nimellä ajau pois ihmisistä piessoja, vaikka hiän ei ole miän joukošta. Myö kieltimä häntä, šentäh kun hiän ei matkua miän kera.»
39 No Iisussa vaštasi: «Elkyä kieltäkkyä häntä. Eihän še, ken ruatau šuuren ruavon Miun nimellä, voi šamašša šen jälkeh paissa Miušta pahua.
40 Ken ei ole teitä vaštah, še on tiän puolella.
41 Šanon teilä toven: ken antanou teilä staučallisen vettä juotavakši šentäh, kun työ oletta Hristossan omie, hiän ei jiä ilmain palkkua.»
42 Iisussa jatko: «Kun ken muanitellou pahah yhenki näistä pienistä, ken uškou Miuh, niin šillä ois parempi, kun hänet melličänkivi kaklašša lykättäis mereh.
43 Kun käteš muanittanou šilma riähkäh, leikkua še pois. Parempi šiun on yksikätisenä piäššä ilmasenikuseh elämäh kuin kakšikätisenä joutuo uatuh, šammumattomah tuleh,
44 missä mato ei kuole ta tuli ei šammu.
45 Tahi kun jalkaš muanittanou šilma riähkäh, leikkua še pois. Parempi šiun on yksijalkasena piäššä ilmasenikuseh elämäh kuin kakšijalkasena joutuo uatuh, šammumattomah tuleh,
46 missä mato ei kuole ta tuli ei šammu.
47 Ta kun šiun šilmäš muanittanou šilma riähkäh, niin kiso še pois. Parempi šiun on yksišilmäsenä piäššä Jumalan Valtakuntah kuin kakšišilmäsenä joutuo uatun tuleh,
48 missä mato ei kuole ta tuli ei šammu.
49 Jokahini šuolatah tulella ta joka uhri šuolatah šuolalla.
50 Šuolua tarvitah. Vain kun še mänettänöy šuolan mavun, milläpä šuat šen jälelläh šuolasekši?
Olkah teissä ičeššänä šuolua ta eläkkyä keškenäh šovušša.»
1 Iisussa läksi šieltä ta mäni Juutijah, Jortanojoven tuakši. Hänen luo keräyty tuaš äijän rahvašta, ta niin kuin Hänellä oli tapana, Hiän opašti heitä.
2 Iisussan luo tuli farisseita, ta kiušatakšeh Häntä hyö kyšyttih: «Šuauko mieš erota naiseštah?»
3 Hiän vaštasi: «Mitä Moissei on šanon šiih nähen?»
4 Hyö šanottih: «Moissei anto meilä luvan kirjuttua erokirjan ta jättyä naisen».
5 Iisussa šano heilä: «Tämän käšyn hiän kirjutti teilä šentäh, kun työ oletta niin kovašytämiset.
6 Kumminki muailman alušša Jumala luati ihmisen miehekši ta naisekši.
7 Šentäh mieš jättäy tuaton ta muamon
8 ta yhtyy omah naiseh, ta niin näistä kahešta tulou yksi liha. Hyö ei olla enämpi kakši, hyö ollah yksi.
9 Ta min Jumala yhisti, šitä ihmini elkäh erottakkah.»
10 Šiitä, konša hyö oltih šeinien šiämeššä, opaššettavat uuvveštah kyšyttih Häneltä šitä šamua as's'ua.
11 Iisussa šelitti heilä: «Ken eruou omašta naiseštah ta akottuu toisen kera, še makuau vierahan naisen kera.
12 Ta kun naini eronnou ukoštah ta männöy uuvveštah miehellä, hiänki makuau vierahan miehen kera.»
13 Iisussan luo tuotih lapšie, jotta Hiän koškis heih. Opaššettavat moitittih tuojie.
14 Kun Iisussa huomasi šen, Hiän šiänty ta šano heilä: «Antakkua lapšien tulla Miun luo. Elkyä pietelkyä heitä, šentäh kun heijän moisilla kuuluu Jumalan Valtakunta.
15 Šanon teilä toven: ken ei ota Jumalan Valtakuntua omah šytämeh niin kuin lapši, še ei piäše šinne.»
16 Iisussa šepäsi lapšie, pani käteh heijän piällä ta plahoslovi hiät.
17 Iisussa oli lähöššä matkah, kun eryäš mieš tuli juokšujalkua, heittäyty polvillah Hänen eteh ta kyšy: «Hyvä Opaštaja, mitä miun pitäis ruatua, jotta šaisin ilmasenikusen elämän?»
18 Šiih Iisussa vaštasi hänellä: «Mintäh šie šanot Milma hyväkši? Kenkänä muu ei ole hyvä kuin yksistäh Jumala.
19 Šie tiijät käšyt: elä tapa; elä makua vierahan naisen kera; elä varašša; tovistuas's'a elä valehtele; elä anašša toisen omua; kunnivoita tuattuoš ta muamuoš.»
20 Mieš šano: «Kaikkien näijen käškyjen mukah mie olen elän nuorešta šuate».
21 Iisussa kačahti häneh, mieš miellytti Häntä. Šiitä Hiän šano miehellä: «Yhtä as's'ua šie et ole ruatan. Mäne ta myö kaikki, mitä šiula on, ta jua rahat köyhillä, niin šilma vuottau uarreh taivahissa. Šen jälkeh tule, ota oma ristis ta aššu Miun kera.»
22 Näistä šanoista mieš apeutu ta läksi pois pahalla mielin, šentäh kun hänellä oli äijän hyvysie.
23 Iisussa kačahti ympärilläh ta šano opaššettavillah: «Vaikie še on pohattojen piäššä Jumalan Valtakuntah».
24 Opaššettavat ällissyttih Hänen šanoista. A Iisussa vielä lisäsi: «Lapšeni, mitein vaikie on niijen, ket ollah kiini pohasvuošša, piäššä Jumalan Valtakuntah!
25 Helpompi on verbl'udan männä nieklan šilmäštä läpi kuin pohatan piäššä Jumalan Valtakuntah.»
26 Opaššettavat vielä enämmän hämmäššyttih ta paistih keškenäh: «Ken še šilloin voit pelaštuo?»
27 Iisussa kaččo heih ta šano: «Ihmisillä še on mahotointa, vain ei Jumalalla, šentäh kun Jumala voit kaiken».
28 Šiitä Petri rupesi pakajamah Iisussalla: «A miteinpäš myö? Myö jättimä kaiken ta läksimä Šiun kera.»
29 Iisussa vaštasi: «Šanon teilä toven: ken šuinki Miun ta Hyvän Viessin takie jätti oman talon, vellet tahi čikot, tuaton, muamon tahi lapšet, tahi pellot,
30 še šuau jo nyt, täššä ajašša, šatua kertua enämmän taloja, vellijä, čikkoja, tuattoja, muamoja, lapšie ta peltoja – lisäkši häntä ajellah – a tulijašša ajašša hiän šuau ilmasenikusen elämän.
31 No a monet enšimmäiset tullah viimesiksi ta viimeset enšimmäisiksi.»
32 Konša hyö nouštih Jerusalimih mänijyä tietä, niin Iisussa kulki ieššä. Opaššettavat oltih kummissah, a jäleššä tulijat varattih. Iisussa kučču tuaš ne kakšitoista opaššettavua luokšeh ta rupesi pakajamah heilä šiitä, mitein Hänellä käyt. Hiän šano:
33 «Myö mänemmä nyt Jerusalimih. Šielä Ihmisen Poika annetah ylipappien ta sakonanopaštajien käsih. Hyö suutitah Hänet kuolomah ta annetah toisenvierosilla.
34 Ne nakretah Häntä, šyletäh Hänen piällä, ruoškitah Häntä ta tapetah Hänet. No kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.»
35 Šiitä Savvatein Juakko ta Iivana tultih Iisussan luo ta šanottih: «Opaštaja, voisitko Šie ruatua šen, mitä myö Šiulta kyšymmä?»
36 Iisussa kyšy: «Mitä työ tahotta, jotta Mie teilä ruatasin?»
37 Hyö vaššattih: «Kun Šie tulet jumalallisešša valošša, niin šaisimako myö šilloin istuo Šiun vierellä, yksi oikiella, toini vašemella puolella?»
38 Iisussa šano heilä: «Työ että tiijä mitä kyšyttä. Voittako työ juuvva šen muokkamal'l'an, min Mie juon? Voittako keštyä šen kaššannan, millä Miut kaššetah?»
39 Hyö šanottih: «Voimma». Šilloin Iisussa šano heilä: «Šen mal'l'an, min Mie juon, työ vielä juottaki, ta šillä kaššannalla, millä Miut kaššetah, kaššetah tiätki.
40 Ka Miun vallašša ei ole šanuo, ken istuu Miun oikiella tahi vašemella puolella. Ne paikat ollah niijen, kellä ne on tarkotettu.»
41 Kun toiset kymmenen opaššettavua kuultih täštä, hyö šiännyttih Juakon ta Iivanan piällä.
42 Šilloin Iisussa kučču hiät luokšeh ta šano: «Työ tiijättä, jotta ket ollah halliččijan istumella, ne ollah rahvahien herroja, ta muan mahtavat pietäh kanšoja oman vallan alla.
43 Näin ei šua olla tiän kešeššä. Ken tahtou tiän joukošša olla šuurena, še olkah toisien käškyläisenä.
44 Ta ken tahtou tiän joukošša olla enšimmäisenä, še olkah kaikkien orjana.
45 Ei ni Ihmisen Poika tullun šitä varoin, jotta Häntä paššattais, vain tuli paššuamah ta antamah oman henken, jotta piäštyä monie riähän vallašta.»
46 Hyö tultih Jerihonin linnah. Konša Iisussa matkeutu Jerihonista opaššettavieh kera ta šuuren rahvašjoukon šuattamana, tien viereššä istu šokie Vartimei, Timein poika. Hiän kyšy miilostinua.
47 Kun hiän kuuli, jotta šivučči matkuaja on Iisussa Nasarettilaini, hiän karjeutu: «Iisussa, Tuavitan Poika, armaha milma!»
48 Monet käšettih hänen olla iänettäh. Ka hiän vain karju entistä lujempah: «Tuavitan Poika, armaha milma!»
49 Iisussa pietty ta šano: «Kuččukkua hänet tänne». Hyö kučuttih šokie, šanottih hänellä: «Elä varaja. Nouše, Hiän kuččuu šilma.»
50 Mieš lykkäsi sviitkan, nousi kiirehešti ta tuli Iisussan luo.
51 Iisussa kyšy häneltä: «Mitä šie tahot, jotta Mie šiula ruatasin?» Šokie šano Hänellä: «Opaštaja, anna miun šilmih näkö».
52 Šiih Iisussa šano: «Mäne, šiun uško parenti šiut». Šamašša mieš rupesi tuaš näkömäh, ta hiän läksi Iisussan matkah.
1 Kun hyö läheššyttih Jerusalimie, hyö tultih Vifagijah ta Vifanijah, mit oltih Voipuuvuaran rintiellä. Iisussa työnsi ieltäpäin kakši opaššettavua
2 ta šano heilä: «Mänkyä tuoh kyläh, mi on kohakkah. Heti kun tuletta šinne, työ niättä kiini šivotun oslanvaršan. Šen šeläššä kenkänä ei ole vielä istun. Kerittäkkyä še ta tuokua tänne.
3 Kun ken kyšynöy teiltä, mintäh työ niin ruatta, šanokkua vain: ‘Hospoti tarviččou šitä, ka ruttoh Hiän työntäy šen jälelläh’.»
4 Opaššettavat lähettih ta löyvettih varša, kumpani oli šivottuna pihalla veräjäh kiini. Hyö keritettih še.
5 Šiinä šeisojista ihmisistä eryähät kyšyttih: «Mitä työ oikein ruatta? Mintäh työ keritättä varšua?»
6 Hyö vaššattih niin kuin Iisussa käški, ta heijän annettih männä.
7 Hyö tuotih varša Iisussalla, pantih šen šelkäh omie vuatteita, ta Iisussa nousi varšalla šelkäh.
8 Monet ihmiset leviteltih vuatteitah tiellä. Toiset katattih tiepuolissa kašvajista puista lehvijä ta levitettih niitä tiellä.
9 Kaikin, ket aššuttih Iisussan ieššä ta jäleššä, karjuttih näin:
– Osanna!*
Plahoslovittu olkah Hiän,
kumpani tulou Hospotin nimeššä!
10 Plahoslovittu olkah tuatto Tuavitan valtakunta,
kumpani tulou Hospotin nimeššä!
Osanna ylähyänä taivahissa!
11 Niin Iisussa tuli Jerusalimih. Hiän mäni jumalankotih ta kaččeli šielä kaikkie. No kun oli jo myöhäni aika, Hiän läksi kahentoista opaššettavan kera Vifanijah.
12 Kun hyö toisena päivänä lähettih Vifanijašta, Iisussalla tuli nälkä.
13 Hiän näki etähämpänä smokvapuun, kumpani oli leheššä, ta läksi kaččomah, löytyiskö šiitä mitä šyötävyä. Puun luo tultuo Hiän ei löytän mitänä muuta kuin lehtijä, šentäh kun vielä ei ollun smokvien aika.
14 Šiitä Iisussa šano puulla: «Elkäh enämpi kenkänä ijäššäh šyökäh šiun antimie!» Hänen opaššettavat kuultih nämä šanat.
15 Hyö tultih Jerusalimih, ta Iisussa mäni jumalankotih ta rupesi ajamah šieltä pois myöjie ta oštajie. Hiän kuato rahanvajehtajien stolat ta kyyhkyjenmyöjien laučat,
16 eikä Hiän antan kenenkänä kulettua tavarua jumalankojin pihan kautti.
17 Hiän opašti ihmisie näin: «Eiköš Pyhissä Kirjutukšissa šanotaki: ‘Miun talon pitäy olla kaikkien rahvahien molintatalona’? A työ luatija šiitä rosvojen pešän.»
18 Ylipapit ta sakonanopaštajat kuultih tämä ta ruvettih eččimäh keinuo mitein tappua Iisussua. Hyö varattih Häntä, šentäh kun Hänen opaššukšella oli šuuri valta ihmisih.
19 Illan tultuo Iisussa opaššettavineh läksi pois linnašta.
20 Aikaseh huomenekšella hyö matattih smokvapuun kyličči ta nähtih, jotta še on kuivan juurista šuate.
21 Šiitä Petri muisti, mitä Iisussa šano smokvapuulla, ta virkko: «Opaštaja, kačohan tuota smokvapuuta, kumpasen Šie kirosit! Še on kuivan.»
22 Iisussa vaštasi: «Uškokkua Jumalah.
23 Šanon teilä toven: kun ken šanonou tällä vuaralla: ‘Nouše tilaltaš ta heity mereh!’ – niin ni käyt, kun hiän ei epyäle šytämeššäh vain uškou, jotta käyt niin kuin hiän šanou.
24 Šentäh Mie šanon teilä: Mitä šuinki työ molitta Jumalalta, uškokkua, jotta jo šaita šen. Šilloin še tulou teilä.
25 Ta konša šeisotta moliutumašša, prostikkua kaikki, mitä teilä on ketäki vaštah. Šiitä tiän Taivahaini Tuattoki prostiu teilä tiän pahat ruavot.
26 A kun työ että prostine toisie, šilloin ei ni tiän Taivahaini Tuatto prosti tiän pahoja ruatoja.»
27 Hyö tultih tuaš Jerusalimih. Konša Iisussa käveli jumalankojissa, ylipapit, sakonanopaštajat ta rahvahan vanhimmat tultih Hänen luo
28 ta kyšyttih Häneltä: «Millä vallalla Šie näitä ruat? Ken Šiula anto vallan ruatua näitä?»
29 Iisussa vaštasi heilä: «Miula niise on teilä kyšymyš. Vaššakkua työ enšin Miula, niin šiitä Mie šanon teilä, millä vallalla Mie näitä ruan.
30 Šanokkua, ken anto Iivanalla vallan kaštua? Jumalako vain ihmiset?»
31 Hyö paistih keškenäh näin: «Kun šanonemma: ‘Jumala’, niin Hiän šanou: ‘Mintähpä šilloin että uškon Iivanua?’
32 No šanosimmako: ‘Ihmiset annettih Iivanalla valta’?» Kuitenki näin hyö ei ruohittu šanuo, kun varattih rahvašta. Rahvaš niät piti Iivanua Jumalan viessintuojana.
33 Šen takie hyö vaššattih Iisussalla: «Emmä tiijä». Šilloin Iisussa šano heilä: «Ka Mie niise en šano teilä, millä vallalla Mie tätä kaikkie luajin».
1 Iisussa rupesi pakajamah heilä peittopakinoilla. Hiän šano: «Mieš issutti viinasatun. Hiän luati aijan šen ympärillä, louhi kallivoh altahan viinamarjojen tallomista varoin ta rakenti vahilla lavan. Šiitä hiän vuokrasi satun viinamarjan kašvattajilla ta iče läksi vierahih maih.
2 Šovittuh aikah hiän työnsi oman paššarin viinamarjan kašvattajien luo, jotta šais heiltä oman ošan satun marjoista.
3 Ka nepä otettih mieš kiini, piekšettih hänet ta toimitettih jälelläh tyhjin käsin.
4 Isäntä työnsi heijän luo toisen paššarin. Tätä hyö kivitettih, lyötih piäh ta häpien kera toimitettih jälelläh.
5 Šiitä hiän työnsi tuaš uuvven paššarin, tämä hyö tapettih. Vielä monie muita isäntä toimitti viinamarjan kašvattajien luo. Yksie hyö piekšettih, toisie tapettih.
6 Lopulta jäi vain hänen armaš poika. Viimesekši isäntä työnsi poikah heijän luo, iče tuumaičči: ‘Miun omua poikuani hyö ei ruohita koškie’.
7 No a viinamarjan kašvattajat tuumaitih keškenäh: ‘Tällä jiäy tuaton kuoltuo viinasatu. Tappakka hänet, niin satu on miän.’
8 Hyö otettih poika kiini, tapettih hänet ta luotih pois viinasatušta.
9 Mitäpä viinasatun isäntä nyt ruatau? Hiän tulou ta tappau nuo viinankašvattajat ta vuokruau satun toisilla.
10 Oletta vet luken Pyhistä Kirjutukšista tämän kohan:
– Kivi, mi ei rakentajilla kelvannun,
on nyt rakennukšen piäkivi.
11 Hospotilta tämä on tullun,
ta meistä še on šuuri kumma.»
12 Ylipapit, sakonanopaštajat ta rahvahan vanhimmat hokšattih, jotta Iisussa pakasi heistä täššä peittopakinašša. Hyö ois tahottu ottua Hänet kiini, ka varattih rahvašta, šentäh annettih Hänen olla ta lähettih pois.
13 Hyö työnnettih šiitä muutomie farisseita ta iirotilaisie Iisussan luo, jotta eikö šuatais Häntä šanašta kiini.
14 Ne tultih ta šanottih Hänellä: «Opaštaja, myö tiijämmä, jotta Šie pakajat totta etkä välitä, mitä ihmiset Šiušta ajatellah. Šie piet kaikkie šamanarvosina ta oikein opaššat Jumalan tietä kaikilla. Ka niin šano, onko oikein makšua keisarilla veruo, vain ei? Pitäiskö miän makšua, vain ei?»
15 Iisussa tiesi heijän ounahuon ta šano: «Mintäh työ yritättä šuaha Miut šanoista kiini? Tuokua dinarin raha ta näyttäkkyä Miula.»
16 Hyö tuotih raha ta Hiän kyšy: «Kenen kuva ta kenen nimi šiinä on?» Hyö vaššattih: «Keisarin».
17 Šilloin Iisussa šano heilä: «Antakkua ka niin keisarilla še, mi keisarilla kuuluu, ta Jumalalla še, mi Jumalalla kuuluu». Hyö äijän kummekšittih näitä šanoja.
18 Šiitä Iisussan luo tuli saddukeita*, kumpaset šanotah, jotta kuollehet ei noušša. Hyö šanottih Hänellä:
19 «Opaštaja, Moissei kirjutti meilä näin: ‘Kun mieš kuollou, ta häneltä jiänöy naini, a ei lašta, niin hänen vellen pitäy ottua leški naisekšeh ta šuaha vainualla jälkiläini’.
20 Oli šeiččemen velleštä. Vanhin heistä akottu ta kuoli, a lapšie ei jiänyn.
21 No šiitä toini velli otti lešen, ka hiänki kuoli jättämättä lapšie. Šamoin kävi kolmannella
22 ta kaikilla šeiččemellä: yheltäkänä ei jiänyn lapšie. Kaikkein viimesenä kuoli iče naini.
23 Kun tulou päivä, konša kaikki kuollehet nouššah, niin kenen naini hiän šilloin on? Hiän vet oli kaikkien šeiččemen naisena.»
24 Iisussa vaštasi heilä: «Työ oletta ekšykšissä, a mintäh? Šentäh, kun että tiijä Pyhie Kirjutukšie ettäkä Jumalan voimua.
25 Kuollehista nouššuot ei akotuta eikä männä miehellä, a hyö ollah niin kuin anhelit taivahissa.
26 Kun nyt tuli pakinakši kuollehista noušomini, niin Pyhien Kirjutukšien mukah kuollehet nouššah. Ettäkö ole luken Moissein kirjašta pakinua palajašta penšahašta? Šiinä Jumala šano Moisseilla: ‘Mie olen Aprahamin Jumala, Issakan Jumala ta Juakon Jumala’.
27 Ei Hiän ole kuollehien Jumala, vain elävien. Aprahami, Issakka ta Juakko eletäh ielläh kuoloman jälkehki. Työ oletta šuurešti ekšykšissä.»
28 Eryäš sakonanopaštaja kuuli heijän pakinan ta hokšasi, kuin hyvin Iisussa vaštasi saddukeiloilla. Hiän tuli ta kyšy Iisussalta: «Mi käšky on kaikista tärkein?»
29 Iisussa vaštasi: «Enšimmäini käšky on tämä: ‘Kuulkua, Israelin rahvaš! Hospoti, miän Jumala, on ainut Hospoti.
30 Tykkyä Hospotie, omua Jumaluaš, koko šytämeštäš, kaikella henkelläš, kaikella mielelläš ta kaikin voimin.’ Tämä on enšimmäini käšky.
31 Toini šaman vertani on tämä: ‘Tykkyä omua lähimmäistäš niin kuin iččieš’. Näitä šuurempua käškyö ei ole olomašša.»
32 Sakonanopaštaja šano Hänellä: «Oikein, Opaštaja! Totta pakasit, jotta Hospoti on ainut Jumala, ei ole muita kuin Hiän.
33 Ta kun ihmini tykkyäy Häntä koko šytämeštäh, kaikella mielelläh, kaikella henkelläh ta kaikin voimin, ta tykkyäy lähimmäistäh niin kuin iččieh, še on enämmän kuin polttouhrit ta kaikki muut uhrit.»
34 Iisussa näki, jotta sakonanopaštaja vaštasi viisahašti, ta šano hänellä: «Šie et ole etähänä Jumalan Valtakunnašta».
Šen jälkeh kenkänä ei ruohtin kyšyö Iisussalta mitänä.
35 Iisussa opašti jumalankojissa ta šano: «Mitein sakonanopaštajat voijah šanuo, jotta Hristossa on Tuavitan poika?
36 Tuavittahan iče Pyhän Henken juohatukšešta kuččuu Häntä omakši Hospotiksi. Hiän šanou näin:
– Taivahaini Hospoti šano miun Hospotilla:
Issu Miun oikiella puolella,
kuni Mie lyön muah Šiun viholliset,
panen hiät Šiun jalkojen alla.
37 Tuavitta iče šanou Hristossua omakši Hospotikseh. Ka kuin Hristossa šilloin voit olla Tuavitan poika?»
Šuuri rahvašjoukko kuunteli Iisussua mielelläh.
38 Iisussa opašti vieläi näin: «Varokkua sakonanopaštajie! Hyö mielelläh kävelläh pitissä vuatteissa ta vuotetah, jotta heitä tervehittäis pihoilla.
39 Sinagogašša hyö mielelläh issutah enšimmäisillä istumilla ta pruasniekkastolašša kunnivopaikoilla.
40 Ka hyö še viijäh leškilöiltä talot ta moliuvutah pitälti vain šentäh, jotta ihmiset nähtäis. Šitä kovempi suutu hyö šuahah.»
41 Iisussa istu jumalankojin rahalippahan vaštapiätä ta kaččo, mitein ihmiset pannah šiih rahua. Monet pohatat annettih äijin.
42 Šiitä tuli köyhä leškinaini ta pani lippahah kakši pientä rahua – oisko yhen vaškirahan verran.
43 Iisussa kučču opaššettavat luokšeh ta šano heilä: «Šanon teilä toven: tämä köyhä leški pani lippahah enämmän, mitä kenkänä toini.
44 Muut annettih liijoista rahoistah, a hiän anto ainusistah, anto kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hiän tarvičči, jotta elyä.»
*12:18 Saddukeit kačo šelityštä Matv. 3:7.1 Iisussa oli lähöššä jumalankojista, kun yksi Hänen opaššettavista šano: «Opaštaja, kačo Šie! Mittyöt kivet ta mittyöt rakennukšet!»
2 Iisussa vaštasi hänellä: «Niätkö nämä mahtavat rakennukšet? Täh ei jiä kivie kiven piällä, kaikki hajotetah muan tašalla.»
3 Kun Iisussa istu yksinäh Voipuuvuaralla jumalankojin vaštapiätä, Petri, Juakko, Iivana ta Ontrei kyšyttih Häneltä:
4 «Šano meilä, konša tämä kaikki tulou? Mi on merkkinä šiitä, jotta jumalankoti hajotetah ta kaikki tämä tapahtuu?»
5 Iisussa rupesi pakajamah heilä: «Varokkua, jotta kenkänä ei muanittais teitä viäräh.
6 Monet tullah Miun nimisinä. Hyö šanotah: ‘Mie olen Hristossa’, ta ekšytetäh monie.
7 Kun tiän korvih kantautuu šovan iänie ta työ kuuletta viestijä šovista, elkyä pöläštykkyä. Näin pitäy käyvä, ka še vielä ei ole loppu.
8 Rahvaš noušou rahvašta vaštah ta valtakunta valtakuntua vaštah. Joka puolella on muanjärissykšie, ta tulou šuuri nälkä ta mellakkoja. Tämä on vašta šynnytyštuškien alkuo.
9 Olkua varoillana! Tiät viijäh suutuh ta teitä piekšetäh sinagogoissa. Miun nimen vuokši työ jouvutta muaherrojen ta čuarien eteh, jotta šanosija heilä Miušta.
10 Kumminki ennein kuin loppu tulou, Hyvä Viesti pitäy šanella kaikilla kanšoilla.
11 Ta kun tiät otetah kiini ta viijäh suutuh, elkyä huolehtikkua ieltäpäin šiitä, mitä paissa. Elkyä šitä ajatelkua. Šanokkua vain ne šanat, mit teilä šilloin annetah. Šilloin että pakaja työ, vain Pyhä Henki.
12 Velli antau oman vellen kuolomah, tuatto lapšen, ta lapšet nouššah omie vanhempieh vaštah ta tapetah hiät.
13 Kaikin ruvetah vihuamah teitä Miun nimen tähen. No še, ken keštäy loppuh šuate, pelaštuu.»
14 «Kun työ niättä pakanan ta ilkien olijan, kumpasešta pakasi Jumalan viessintuoja Tanila, šeisomašša šielä, missä šen ei šais šeisuo – lukija malttakkah tämän! – šiitä kaikki Juutijašša eläjät puakkah vuaroilla.
15 Ta še, ken on taloh katolla, elkäh mänkäh pirtistä mitänä käymäh.
16 A še, ken on pellolla, elkäh myöštykkäh jälelläh vuatteita ottamah.
17 Voi niitä, kumpaset niinä päivinä ollah pakšuna tahi imetetäh!
18 Moliutukkua, jotta tiän pakoreissu ei šattuis talvisaikana.
19 Niinä päivinä niätšen tulou šemmoni ahissuš, mimmoista ei ole ollun muailman luatimisešta alkuan täh päiväh šuate, ta enämpi konšana ei tule.
20 Kun Hospoti ei ois lyhentän šitä aikua, niin yksikänä ihmini ei jäis henkih. Kumminki niijen vuokši, kumpaset Hiän on valinnun, Hiän lyhenti šen ajan.
21 Kun ken šilloin šanonou teilä: ‘Tiälä on Hristossa’, tahi: ‘Kačo Hristossa on tuola’, elkyä uškokkua.
22 Niät kun tulou niitä, ket luatiuvutah Hristossakši ta Jumalan viessintuojiksi. Hyö luajitah merkkiruatoja ta kummie, jotta šuatais ekšyttyä valitut niise, kun šuinki vain voitais.
23 Niin jotta olkua varoillana. Mie jo ieltäpäin šanoin teilä kaiken.»
24 «Ka noijen hätäpäivien jälkeh päiväni pimenöy ta kuu ei anna valuo,
25 tähet kirvotah taivahašta, ta taivahien voimat tärähetäh.
26 Šilloin nähäh, jotta Ihmisen Poika tulou pilvien piällä šuurešša voimaššah ta jumalallisešša valoššah.
27 Hiän työntäy omie anhelija keryämäh Jumalan valitut muan nelläštä puolešta, taivahanlaijašta toiseh laitah šuate.
28 Opaštukkua šiitä, mitein smokvapuulla käyt: konša šen okšat virotah ta niih alkau tulla lehtie, työ tiijättä, jotta kešä on läššä.
29 Šamoin, kun niättä kaiken tämän, tietäkkyä, jotta Ihmisen Poika on läššä, ihan ovilla.
30 Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi ei kavo šini, kuni kaikki tämä ei tapahu.
31 Taivaš ta mua kavotah, vain Miun šanat ei kavota.
32 No šitä päivyä ta tuntie ei tiijä kenkänä, ei taivahan anhelit, ei ni Poika, šen tietäy vain Tuatto yksin.»
33 «Olkua varoillana, valvokkua ta moliutukkua, šentäh kun työ että tiijä, konša še aika tulou.
34 Ykši mieš läksi vierahih maih. Koista lähtiessä hiän anto omilla paššariloilla jokahisella oman ruavon ruattavakši, a ovenvahin hiän käški valvuo.
35 Šentäh valvokkua, työ kun että tiijä, mih aikah talon isäntä myöštyy: illallako vain keškiyöllä, kukon kiekunta-aikahko vain päivän jo nouštuo.
36 Valvokkua, jotta että šattuis makuamah, kun hiän tullou äkkie.
37 Min Mie šanon teilä, šen šanon kaikilla: valvokkua!»
1 Jäi kakši päivyä Äijähpäiväh ta Riešanleivän pruasniekkah. Ylipapit ta sakonanopaštajat piettih neuvuo keškenäh, mitein viisahuolla šuaha Iisussa käsih ta tappua Hänet.
2 No hyö piätettih: «Pruasniekkana šitä ei šua ruatua, jotta rahvaš ei alkais elämöijä».
3 Vifanijašša eli Simoni, entini prokasatautini. Konša Iisussa oli hänen luona verolla, šinne tuli naini. Naisella oli alabasteripullošša puhašta, hyvin kallista nardavoijetta. Hiän rikko pullon ta kuato voitien Iisussalla piäh.
4 Eryähät pahekšittih tätä ta paistih keškenäh: «Mitä vaššen tyhjäh valella voijetta!
5 Šenhän ois voinun myyvvä ta jakua rahat köyhillä. Ois šiitä ainaki kolmešatua dinarie šuanun.» Hyö moitittih naista.
6 Šiih Iisussa šano: «Jättäkkyä naini rauhah. Mintäh työ pahotatta hänen mieltä? Hiän ruato Miula hyvän ruavon.
7 Köyhät ollah aina tiän kera, ta työ voitta auttua heitä, konša himottanou, vain Mie en ole aina tiän kera.
8 Hiän ruato šen, min šuatto. Hiän jo valmehekši voiteli Miun Runkon hautuamista varoin.
9 Šanon teilä toven: koko muailmašša, missä ikänäh vain ruvettaneh šanelomah Hyvyä Viestie, šielä muissellah tätäki naista ta kerrotah, mitä hiän ruato.»
10 Juuta Iskariot, yksi kaheštatoista opaššettavašta, mäni ylipappien luo, jotta auttua heilä ottua Iisussa kiini.
11 Tämän kuultuo hyö ihaššuttih ta luvattih antua hänellä rahua. Šiitä Juuta rupesi eččimäh paššalie aikua, konša vois antua Iisussan heijän käsih.
12 Riešanleivän pruasniekan* enšimmäisenä päivänä, konša oli tapana tappua Äijänpäivän vuonna, opaššettavat kyšyttih Iisussalta: «Missä Šie tahtosit šyyvvä Äijänpäivän illallisen? Kunne mänemmä šitä valmistamah?»
13 Iisussa toimitti kakši opaššettavuah matkah ta šano heilä: «Mänkyä linnah. Teilä vaštah tulou mieš, kumpani kantau vesiaštieta. Aštukkua hänellä jälkeh.
14 Kunne hiän mänöy, šielä šanokkua talon isännällä näin: ‘Opaštaja käški kyšyö, missä on huoneh, kumpasešša Hiän opaššettavieh kera voit šyyvvä Äijänpäivän illallisen?’
15 Isäntä näyttäy teilä šuuren huonehen yläkerrašša, missä kaikki on varuššettu valmehekši. Šinne valmistakkua meilä illallini.»
16 Opaššettavat lähettih matkah ta tultih linnah. Kaikki oli juštih niin, mitein Iisussa heilä šano, ta hyö valmissettih Äijänpäivän illallini.
17 Konša tuli ilta, Iisussa tuli šinne kahentoista opaššettavan kera.
18 Kun hyö oltih šyömäššä, Iisussa šano: «Šanon teilä toven: yksi teistä – mieš, kumpani šyöy Miun kera – pettäy Miut».
19 Opaššettavat apeuvuttih ta alettih toini toisen jälkeh kyšyö Häneltä: «En šuinki še mie ole?»
20 Iisussa vaštasi heilä: «Še on yksi teistä kaheštatoista, mieš, kumpani kaštau leipyä šamah aštieh, mih Mieki.
21 Ihmisen Poika lähtöy täštä muailmašta juštih niin, mitein Häneštä šanotah Pyhissä Kirjutukšissa. Ka paha periy šen miehen, ken pettäy Ihmisen Pojan! Šillä miehellä ois ollun parempi, kun ei ois šyntynki.»
22 Konša hyö oltih šyömäššä, Iisussa otti leivän, passipoitti Jumalua, katko leivän, anto opaššettavillah ta šano: «Ottakkua ta šyökyä, tämä on Miun Runko».
23 Šiitä Hiän otti mal'l'an, passipoitti Jumalua, anto šen heilä, ta hyö kaikin juotih šiitä mal'l'ašta.
24 Hiän šano: «Tämä on Miun Veri, Uuvven Šopimukšen Veri, mi valutetah monien puolešta.
25 Šanon teilä toven: Mie en juo enämpi mitänä viinamarjašta luajittuo šini, kuni en juo uutta viinua Jumalan Valtakunnašša.»
26 Hyö laulettih passipo-psalmi ta lähettih Voipuuvuaralla.
27 Iisussa šano heilä: «Tänä yönä työ kaikki kieltäyvyttä Miušta, šentäh kun Pyhissä Kirjutukšissa šanotah:
– Mie lyön paimenen muah
ta lampahat hajauvutah.
28 No a kuollehista nouštuoni Mie mänen teitä iellä Galileijah.»
29 Šiitä Petri šano Hänellä: «Vaikka kaikki muut kieltäyvyttäis Šiušta, ka mie še en».
30 Iisussa vaštasi Petrillä: «Šanon šiula toven: tänäpiänä, tänä šamasena yönä, ennein kuin kukko kahičči kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta».
31 No Petri pošiutu: «Vaikka joutusin kuolomah Šiun kera, mie ijäššäh en Šiušta kieltäyvy». Šamua šanottih kaikki toisetki.
32 Šen jälkeh hyö tultih Gefsimanija-nimiseh paikkah, ta Iisussa šano opaššettavillah: «Istukkua työ täššä šini, kuni Mie moliuvun».
33 Iisussa otti kerallah Petrin, Juakon ta Iivanan. Hiän joutu tušan ta ahissukšen valtah,
34 ta šano heilä: «Miun henkeni on tušašša, kuoloman tušašša. Vuottakkua täššä ta valvokkua.»
35 Iisussa mäni vähäistä loitommakši, heittäyty muah ta moli, jotta muokkien aika, kun šuinki vois, mänis Häneštä kyličči.
36 Hiän šano: «Avva, Tuatto, kaikki Šie voit. Vie tämä muokkamal'l'a Miun kyličči. Olkah kumminki niin kuin Šie tahot eikä niin kuin Mie tahon.»
37 Šen jälkeh Iisussa myöšty opaššettavien luo ta näki, jotta hyö muatah. Hiän šano Petrillä: «Simoni, makuatko šie? Etkö ni yhtä tuntie jakšan valvuo?
38 Valvokkua ta moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukših. Teilä on tahto hyväh, ka ihmisluonto on heikko.»
39 Iisussa mäni tuaš etähämmäkši ta moliutu šamoilla šanoilla.
40 Konša Hiän tuli jälelläh, niin löysi opaššettavat makuamašša. Heijän šilmät ičeštäh mäntih umpeh. Hyö ei tiijetty, mitä šanuo Hänellä.
41 Konša Iisussa tuli kolmannen kerran opaššettavien luokši, Hiän šano heilä: «A työ aina vain makuatta ta levähtelettä! Riittäy. Aika on tullun. Nyt Ihmisen Poika annetah riähkähisien käsih.
42 Nouškua, nyt lähemmä! Miun pettäjä on jo lähellä.»
43 Iisussan vielä paissešša šiih tuli Juuta, yksi kaheštatoista opaššettavašta, ta hänen kera miešjoukko miekat ta šeipähät käsissä. Ylipapit ta rahvahan vanhimmat oli hiät työnnetty.
44 Iisussan pettäjä oli ieltäpäin šopin hiän kera merkistä: «Kellä mie šuuta annan, Še on še Mieš. Ottakkua Hänet kiini ta viekyä varteiččijien kera pois.»
45 Juuta mäni šuorua piätä Iisussan luo ta šano: «Ravvi, Ravvi!» ta anto Hänellä šuuta.
46 Miehet käytih Iisussah käsin ta šivottih Hänet.
47 Yksi vierellä olijista vejälti miekan huotrašta ta iski ylipapin käškyläistä niin, jotta šiltä läksi korva.
48 Šiitä Iisussa šano miešjoukolla: «Työ läksijä ottamah Milma niin kuin rosvuo, miekat ta šeipähät käsissä työ tulija.
49 Mie olen joka päivä ollun tiän kera jumalankojissa ta opaštan, ta työ että ottan Milma kiini. No näin piti käyvä, jotta kävis toteh še, mitä on šanottu Pyhissä Kirjutukšissa.»
50 Šilloin kaikki opaššettavat jätettih Hänet ta puattih.
51 Iisussan peräššä aštu yksi nuori mieš, kumpasella ei ollun piällä mitänä muuta kuin liinavuate. Saltatat otettih hänet kiini,
52 ka hiän jätti vuattien heijän käsih ta pakeni alačči.
53 Iisussa vietih ylipapin luo, ta šinne keräyty koko ylimmäini pappilisto, rahvahan vanhimmat ta sakonanopaštajat.
54 Petri aštu ei väki pitän matan piäššä Iisussan peräššä ylipapin pihah šuate. Šielä hiän istuutu käškyläisien joukkoh lämmitteliytymäh tulen luona.
55 Ylipapit ta koko Neuvokunta ečittih mieštä, kumpani vois tovistua Iisussua vaštah, ta šiitä hyö voitais tappua Hänet. Šemmoista ei kumminki löytyn.
56 Monet tovissettih Häntä vaštah valehtelomalla, vain heijän tovissukšet ei käyty yhteh.
57 Šilloin aštu eteh vielä muutomie valehtovistajie, kumpaset šanottih:
58 «Hiän pakasi miän kuullen, jotta hajottau tämän ihmiskäsin luajitun jumalankojin ta kolmešša päiväššä noštau uuvven, kumpaista ei ole luajittu ihmiskäsin».
59 No kumminki näistäki tovissukšista ei riittän.
60 Šiitä ylipappi nousi, aštu kaikkien eteh ta kyšy Iisussalta: «Mintäh Šie et vaštua mitänä heijän viäritykših?»
61 Ka Iisussa oli iänettäh, ei virkkan mitänä. Šiitä ylipappi tuaš kyšy Häneltä: «Oletko Šie Hristossa, korkiešti kiitetyn Jumalan Poika?»
62 Iisussa vaštasi: «Mie olen. Ta työ niättä vielä Ihmisen Pojan istumašša šuuren Jumalan oikiella puolella ta niättä, mitein Hiän laškeutuu tänne taivahan pilvien kešeššä.»
63 Šiitä ylipappi revälti omat vuattiet ta šano: «Mintäh meilä vielä tovistajie pitäy!
64 Iče kuulija, mitein Hiän panou Iččieh Jumalakši. Mitä mieltä oletta?» Kaikin oltih yhtä mieltä, jotta Hiän on viärä ta Hänet pitäy tappua.
65 Eryähät alettih šylkie Iisussan piällä. Hyö šivottih Häneltä šilmät, lyötih Häntä nyrkillä ta šanottih: «Šanopa nyt, ken Šilma löi!» Vahit niise lyötih Häntä.
66 Petri oli alahuana pihašša. Šinne tuli eryäš ylipapin paššarityttö,
67 ta nähtyö Petrin lämmitteliytymäššä tyttö kaččo häntä ta šano: «Šie niise olit tuon Nasarettilaisen kera, tuon Iisussan».
68 No Petri alko eikkie: «En tiijä enkä malta, mistä šie pakajat». Näin hiän šano ta läksi šieltä veräjillä päin. Šilloin kukko rupesi kiekumah.
69 Tyttö tuaš näki hänet ta šano šiinä šeisojilla: «Tämä mieš on šamašta joukošta».
70 No Petri tuaš eikki. A vähäsen ajan piäštä muutki šielä olijista šanottih hänellä: «Varmašti šie olet yksi heistä, šiehän niise olet galileijalaini. Šen kuulou jo šiun pakinašta.»
71 Šiitä Petri šano: «Mie en tunne, en tiijä tuota Mieštä, keštä työ pakajatta. Tappakkah Jumala miut, kun valehellen.»
72 Šiinä šamašša kukko kieku toiseh kertah. Petri muisti, mitein Iisussa šano hänellä: «Ennein kuin kukko kahičči kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta». Petri rupesi itkömäh.
1 Aikaseh huomenekšella ylipapit neuvoteltih rahvahan vanhimpien, sakonanopaštajien ta koko Neuvokunnan kera. Hyö šivottih Iisussa riimuloih, vietih Hänet ta annettih muaherra Pilatilla.
2 Pilatti kyšy Iisussalta: «Oletko Šie jevreijen Čuari?» Iisussa vaštasi: «Šie šen šanoit».
3 Ylipapit viäritettih Iisussua monešta as's'ašta.
4 Pilatti tuaš kyšy Häneltä: «Etkö Šie meinua vaššata? Kuulethan Šie, mištä kaikešta hyö Šilma viäritetäh.»
5 Ka Iisussa ei vaššannun enämpi mitänä. Pilatti ihmetteli šitä.
6 Pruasniekan aikana muaherra aina piäšti tyrmäštä yhen vankin, šen, ketä rahvaš tahto.
7 Šiih palah tyrmäššä oli miehie, kumpaset oli nouštu vallaššaolijie vaštah ta šiinä mellakašša tapettu ihmini. Heijän joukošša oli Varavva-nimini mieš.
8 Pilatin luo keräyty rahvašjoukko. Hyö vuajittih, jotta hiän ruatais niin kuin hänellä oli tapana.
9 Pilatti kyšy heiltä: «Tahottako työ, jotta piäššän teilä jevreijen Čuarin?»
10 Hiän kun niät maltto, jotta ylipapit kajehukšissah oli annettu Iisussa hänellä käsih.
11 Ylipappien ussutukšešta rahvašjoukko vuati, jotta hiän Iisussan tilah piäštäis Varavvan.
12 Šilloin Pilatti kyšy rahvahalta: «Ka mitäpä mie ruan tällä, ketä työ šanotta jevreijen Čuariksi?»
13 Hyö karjuttih vaštah: «Nuakliče Hänet ristih!»
14 Pilatti kyšy: «Mitä pahua Hiän on ruatan?» Hyö vain karjuttih vielä lujempah: «Nuakliče Hänet ristih!»
15 Pilatti tahto ruatua rahvahalla mieliksi, ta niin hiän piäšti Varavvan tyrmäštä, a Iisussan anto saltatoilla ruošittavakši ta ristih nuaklittavakši.
16 Saltatat vietih Iisussa muaherran horomien pihah ta kučuttih šinne koko saltattajoukko.
17 Hyö šuoritettih Hänet purppuranruškieh sviitkah, viännettih piikkiokšista korona ta pantih še Hänellä piäh.
18 Šiitä hyö alettih tervehtie Häntä: «Terveh Šiula, jevreijen Čuari!»
19 Hyö lyötih Häntä kepillä piäh, šylettih Häneh, heittäyvyttih polvusillah ta kumarrettih Hänellä.
20 Kun hyö oli näin ivual'tu Iisussua, hyö otettih Hänen piältä purppurasviitka, šuoritettih Hänet omih vuatteih ta lähettih viemäh ristih nuaklittavakši.
21 Eryäš kirinejalaini mieš, Simoni nimeltäh, Aleksanterin ta Rufan tuatto, oli tulošša linnah. Hiän tuli heitä vaštah, ta saltatat pakotettih hänet kantamah Iisussan ristie.
22 Hyö vietih Iisussa Golgofa-nimiseh paikkah, mi kiännettynä merkiččöy «Piäkopanpaikka».
23 Hyö tarittih Hänellä mirran kera ševotettuo viinua, vain Hiän ei ottan šitä.
24 Šiitä hyö nuaklittih Hänet ristih ta juattih keškenäh Hänen vuattiet, pantih arvalla, jotta ken mitä šuau.
25 Oli kolmaš tunti*, konša hyö nuaklittih Hänet ristih.
26 Ristih Iisussan piän yläpuolella oli kirjutettu, mintäh Hänet oli suutittu kuolomah. Šiinä luki: «Jevreijen Čuari».
27 Hänen kera nuaklittih ristih kakši rosvuo, yksi Hänen oikiella, toini Hänen vašemella puolella.
28 Näin tultih tovekši nämä Pyhien Kirjutukšien šanat: «Hänet luvettih sakonanrikkojien joukkoh».
29 Šivučči matkuajat ivual'tih Häntä, puisseltih piätäh ta šanottih: «Hoi, Šiekö voit hajottua jumalankojin ta noštua šen uuvveštah kolmešša päiväššä?
30 Pelašša nyt Iččeš ta šolaha rissiltä!»
31 Šamoin ylipapit yheššä sakonanopaštajien kera ivual'tih Häntä. Hyö paistih keškenäh: «Muita še Hiän autto, ka Iččieh ei voi auttua.
32 Šolahtakkah nyt rissiltä, Hristossa, Israelin Čuari! Šen kun niämmä, šiitä ušomma Häneh.» Neki, ket oli yheššä Hänen kera nuaklittu ristih, ivual'tih Häntä.
33 Keškipäivällä, kuuvvennen tunnin aikah, tuli pimie koko muan piällä. Pimietä kešti yhekšänteh tuntih šuate.
34 Yhekšännellä tunnilla Iisussa karju lujašti: «Eloi, eloi, lama šavahfani?» Kiännettynä še on: Jumalani, Jumalani, mintäh Šie Miut jätit?
35 Tämän kuultuo muutomat šiinä šeisojista šanottih: «Kuulkua, Hiän kuččuu Il'l'ua».
36 Šiitä ken lienöy mieš juoksi ta kašto gupkan muikieh viinah, pani šen kepin piäh ta anto Iisussalla imettäväkši. Mieš šano: «Vuota kačomma, tulouko Il'l'a ottamah Hänet rissiltä».
37 Šiitä Iisussa karjahti lujašti ta anto henkeh.
38 Šiinä šamašša jumalankojin saviessa repisi kahekši, ylähyätä alahuakši šuate.
39 Rissin vaštapiätä šeiso šuan saltatan piälikkö. Kun hiän näki, mitein Iisussa karjahti lujah ta heitti henken, hiän šano: «Tämä Mieš tosiehki oli Jumalan Poika!»
40 Šiinä oli niise naisie vähäistä etähämpänä tätä kaččomašša. Heijän joukošša oltih Magdalan Muarie ta toini Muarie, kumpani oli nuoremman Juakon ta Josijan muamo, ta Salomija.
41 Iisussan Galileijašša ollešša hyö matattih Hänen kera ta paššattih Häntä. Oli šielä äijän muitaki naisie, kumpaset oli tultu Hänen kera Jerusalimih.
42 Oli piätinččä, šuovatan uatto. Alko illaistuo.
43 Šilloin šiih tuli arimafijalaini Joosefi, arvoššapietty Neuvokuntah kuuluja mieš, kumpani niise vuotti Jumalan Valtakuntua. Hiän ruohti ta mäni Pilatin luo ta kyšy, jotta šaisko ottua Iisussan Ruumehen.
44 Pilatti hämmäšty, kun kuuli, jotta Iisussa jo kuoli. Hiän kučču šuan saltatan piälikön luokšeh ta kyšy Häneltä, jotta tosiehko Iisussa jo kuoli.
45 Kun šuanpiälikkö myönti šen, Pilatti käški antua Iisussan Ruumehen Joosefilla.
46 Joosefi ošti palttinua, otti Iisussan rissiltä, kiäri Hänet vuattieh ta pani kalmakotiseh, kumpani oli lohkattu kallivoh. Kalmakotisen šuuh hiän vieretti kiven šen typpiekši.
47 Magdalan Muarie ta Josijan muamo Muarie nähtih, kunne Iisussan Ruumis pantih.
1 Šuovatan loputtuo Magdalan Muarie, Juakon muamo Muarie ta Salomija oššettih hajuvoijetta, jotta männä Iisussua voitelomah.
2 Šuovatan jälkisenä päivänä oikein aikaseh, päiväsen vašta nouštuo, hyö lähettih kalmalla.
3 Matatešša hyö paistih keškenäh: «Kenpä meitä auttais ta vierettäis kiven kalmakotisen oven šuušta?»
4 Niätšen še kivi oli hyvin šuuri. Ka perillä piäštyö hyö nähtih, jotta kivi on jo vieretetty.
5 Hyö mäntih kalmakotisen šiämeh* ta nähtih oikiella puolella istumašša nuoren miehen, kumpasella oli pität valkiet vuattiet. Hyö pöläššyttih.
6 Mieš šano heilä: «Elkyä varakkua. Työ ečittä Iisussa Nasarettilaista, kumpani nuaklittih ristih. Hiän nousi kuollehista, ei Hiän ole tiälä. Tuošša on paikka, mih Hänet oli pantu.
7 Mänkyä ta šanokkua Hänen opaššettavilla, Petrillä niise, jotta Hiän mänöy teitä iellä Galileijah. Šielä työ niättä Hänet, niin kuin Hiän Iče teilä šano.»
8 Kalmakotisešta pihalla piäštyö naiset varajannan takie vapistih ta puattih juokšujalkua. Hyö ei ruohittu kellänä mitänä virkkua, niin varattih.
9 Kun Iisussa oli šuovatan jälkisenä päivänä aikaseh huomenekšella nouššun kuollehista, Hiän näyttäyty enšin Magdalan Muariella, kumpasešta oli ajan pois šeiččemen piessua.
10 Muarie mäni ta vei šanan niillä, ket oli matattu Iisussan kera ta itettih nyt murehissah.
11 Vaikka hyö kuultih, jotta Iisussa on elošša ta jotta Muarie oli nähnyn Häntä, hyö ei ušottu šitä.
12 Šen jälkeh Iisussa näyttäyty toisen näkösenä kahella opaššettavallah, konša hyö oltih mänöššä pois linnašta.
13 Nämäki myöššyttih šanomah toisilla, no heitä niise ei ušottu.
14 Viimein Iisussa näyttäyty yhellätoista opaššettavallah, konša hyö oltih verolla. Hiän moitti heitä šiitä, jotta hyö ollah epäuškosie ta kovašytämisie. Hyö niät ei ušottu niitä, ket oli nähty Hänet kuollehista nouššehena.
15 Hiän šano heilä: «Mänkyä joka puolella muailmua ta šanelkua Hyvyä Viestie kaikilla ihmisillä.
16 Ken uškou ta hänet kaššetah, še pelaštuu, ka ken ei ušo, še suutitah uatuh.
17 Ne, ket ušotah, ruatah tämmösie merkkiruatoja: Miun nimen voimalla hyö ajetah pois piessoja ta paissah uušilla kielillä.
18 Vaikka ottakkah kiärmehie käsih tahi juokah tappajua myrkkyö, heilä ei tule šiitä mitänä. Hyö pannah käteh läsijien piällä, ta ne paretah.»
19 Kun Hospoti oli šanon heilä tämän, Hänet otettih taivahah ta Hiän istuutu Jumalan oikiella puolella.
20 Opaššettavat lähettih matkah ta šaneltih Hyvyä Viestie joka paikašša. Hospoti oli hiän kera täššä ruavošša ta merkkiruatoloilla lujitti heijän šanat. Amin.
*16:5 Jevreit lohattih kalmoja kallivoih, ne oltih kuin pienie huonehie, kumpasih šuatto männä šiämeh.