1 Iisussan Hristossan, Tuavitan Pojan ta Aprahamin Pojan, heimolanka:
2 Aprahamilla šynty Issakka, Issakalla Juakko, Juakolla Juuta ta hänen vellet,
3 Juutalla šynty Faresi ta Zara, kumpasien muamo oli Famara, Faresilla šynty Esromi, Esromilla šynty Arami,
4 Aramilla šynty Aminadavi, Aminadavilla šynty Naassoni, Naassonilla šynty Šalmoni,
5 Šalmonilla šynty Voosi, kumpasen muamo oli Raava, Voosilla šynty Oviti, kumpasen muamo oli Ruf, Ovitilla šynty Jessei,
6 Jesseillä šynty Tuavitta, čuari. Čuari Tuavitalla šynty Solomoni, kumpasen muamo oli Urijan naini,
7 Solomonilla šynty Rovoami, Rovoamilla šynty Avija, Avijalla šynty Asa,
8 Asalla šynty Josafati, Josafatilla šynty Jorami, Joramilla šynty Osija,
9 Osijalla šynty Joafami, Joafamilla šynty Ahasi, Ahasilla šynty Jesekija,
10 Jesekijalla šynty Manassija, Manassijalla šynty Amoni, Amonilla šynty Josija,
11 Josijalla šynty Joakimi, Joakimilla šynty Jehonija ta hänen vellet šiih aikah, kun rahvašta väkisin šiirrettih Vavilonih.
12 Vavilonih šiirron jälkeh Jehonijalla šynty Salafiili, Salafiililla šynty Sorovaveli,
13 Sorovavelilla šynty Aviuti, Aviutilla šynty Jeliakimi, Jeliakimilla šynty Asori,
14 Asorilla šynty Satoki, Satokilla šynty Jahimi, Jahimilla šynty Jeliuti,
15 Jeliutilla šynty Jeleasari, Jeleasarilla šynty Matfani, Matfanilla šynty Juakko,
16 Juakolla šynty Joosefi, Muarien mieš. Muarie šai Iisussan, kumpaista šanotah Hristossakši*.
17 Tällä keinoin ihmispolvija Aprahamista Tuavittah šuate oli kaikkieh nellätoista, Tuavitašta Vavilonih šiirtoh šuate oli niise nellätoista, ta Vavilonih šiirrošta Hristossah oli šamoin nellätoista polvie.
18 Iisussan Hristossan šyntymini kävi näin. Hänen Muamo Muarie oli kihloissa Joosefin kera. Ennein kun hyö oli mänty yhteh, šelvisi, jotta Muarie on pakšuna Pyhäštä Henkeštä.
19 Hänen šulhani Joosefi oli oikiemielini mieš eikä tahton Muariella häpietä rahvahan ieššä. Šen takie hiän tahto peitočči purkua kihlat.
20 Konša Joosefi tuumaičči tätä, hänellä näyttäyty unešša Hospotin anheli ta šano: «Joosefi, Tuavitan poika, elä varaja ottua Muarieta ičelläš naisekši. Še, mi Häneh on šikeytyn, on Pyhäštä Henkeštä.
21 Hiän šuau Pojan, ta šiun pitäy antua Hänellä nimi Iisussa*, šentäh kun Hiän piäštäy oman rahvahan šen riähistä.»
22 Tämä kaikki oli šitä vaššen, jotta kävis toteh, mitä Hospoti oman viessintuojan kautti oli šanon:
23
– Kačo, Neičyt tulou pakšukši ta šuau Pojan.
Hänellä annetah nimi Emmanuil,
mi merkiččöy: Jumala on miän keralla.
24 Joosefi havaččautu unešta ta ruato niin, mitein Hospotin anheli käški. Hiän otti Muarien omakši naisekši.
25 Kuitenki hiän ei košken Muarieta, kuni Muarie ei šuanun Poikua, enšimmäistä laštah. Joosefi anto Pojalla nimen Iisussa.
1 Konša Iisussa šynty Juutijan Viflejemissä čuari Iirotin* aikana, Jerusalimih tuli päivännoušušta päin tietäjie. Hyö kyšyttih:
2 «Missä on Še jevreijen Čuari, kumpani on šyntyn? Myö näkimä, jotta Hänen tähti šytty taivahalla, ta tulima kumartamah Hänellä.»
3 Tämän kuultuo čuari Iiroti pöläšty, ta hänen kera pöläšty koko Jerusalimi.
4 Hiän kučču luokšeh kaikki rahvahan ylipapit ta sakonanopaštajat* ta tiijušteli heiltä, missä Hristossan pitäis šyntyö.
5 Hyö vaššattih: «Juutijan* Viflejemissä, šentäh kun Jumalan viessintuojan kirjašša on šanottu näin:
6
– Šie, Viflejemi, Juutan* muašša
et šuinki ole pienin Juutan linnoista,
šentäh kun šiušta lähtöy Halliččija,
kumpani pitäy huolen Miun rahvahašta Israelista.»
7 Šilloin Iiroti kučču peitokkali tietäjät luokšeh ta tiijušteli heiltä, konša tähti oli tullun näkyvih taivahalla.
8 Šiitä hiän työnsi tietäjät Viflejemih. Hiän šano: «Mänkyä šinne ta tiijuštakkua tarkkah, missä Vaštašyntyneh on. A kun löyvättä Hänet, niin tulkua šanomah miula, jotta mie niise voisin lähtie kumartamah Hänellä.»
9 Čuarin šanat kuultuo tietäjät lähettih matkah. Tähti, kumpani hyö oli nähty šyttyvän taivahalla, kulki heijän ieššä. Kun še tuli šen paikan kohalla, missä Lapši oli, še pietty šiih.
10 Tietäjät nähtih tähti ta oikein ihaššuttih.
11 Hyö mäntih taloh ta nähtih Lapši ta Hänen Muamo Muarie. Šiitä hyö heityttih muah ta kumarrettih Lapšella, avattih uarrehlippahat ta annettih Hänellä lahjoja: kultua, luatanua ta miirua.
12 Unissa Jumala varotti tietäjie mänömäštä Iirotin luokši, ta niin hyö myöššyttih toista tietä omah muah.
13 Tietäjien lähettyö Hospotin anheli näyttäyty unissa Joosefilla ta šano: «Nouše, ota Lapši ta Hänen Muamo matkahaš ta pakene Jegiptih. Pisy šielä šini, kuni en käše šiun myöštyö. Iiroti meinuau löytyä Lapšen ta tappua Hänet.»
14 Joosefi nousi, otti Lapšen ta Hänen Muamon ta šamašša yöllä läksi Jegiptih.
15 Šielä hiän oli Iirotin kuolomah šuate. Näin kävi toteh še, mitä Hospoti oman viessintuojan kautti oli šanon: «Jegiptistä Mie kučuin Poikani».
16 Konša Iiroti näki, jotta tietäjät valeheltih häntä, hiän oikein šiänty. Hiän käški tappua Viflejemissä ta šen ympärillä kaikki kakšivuotiset ta šitä nuoremmat poikalapšet. Tämän ikärajan hiän pani tietäjiltä šuatujen tietojen mukah.
17 Näin kävi toteh tämä Jumalan viessintuojan Jeremijan einuššuš:
18
– Ramašta kuuluu iäni,
itku, valituš ta šuuri karjeh.
Rahil itköy lapšieh
eikä taho vakautuo,
šentäh kun heitä ei enämpi ole.
19 Konša Iiroti kuoli, Hospotin anheli näyttäyty Jegiptissä Joosefilla unissa
20 ta šano: «Nouše, ota Lapši ta Hänen Muamo matkahaš ta myöššy Israelin muah. Ne, ket tahottih tappua Lapši, on jo kuoltu.»
21 Joosefi nousi, otti matkah Lapšen ta Hänen Muamon ta läksi Israelin muah.
22 Vain kun hiän kuuli, jotta Iirotin poika Arhelai oli tullun tuattoh jälkeh Juutijan čuariksi, hiän ei ruohtin männä šinne. Unissah hiän šai käšyn Jumalalta ta mäni Galileijah.
23 Šielä hiän rupesi elämäh linnašša, min nimi oli Nasaretti. Näin kävi toteh Jumalan viessintuojan einuššuš Iisussašta, jotta Häntä ruvetah kuččumah Nasarettilaisekši.
*2:1 Iiroti oli čuari Iiroti Šuuri. *2:4 Sakonanopaštajat oltih koulutettuja ta arvovaltasie Pyhien Kirjutukšien šelittäjie. *2:5 Juutija oli riimalaini hallinto-aloveh. Riima oli Välimeren alovehen šuuri valtakunta, mi 63 e.Hr.s. vallotti Israelin muan. *2:6 Juuta tarkottau Vanhan Šanan heimuo ta šen alovehta.1 Niih aikoih tuli Iivana Kaštaja ta rupesi šanelomah ihmisillä Juutijan tyhjäššä muašša näin:
2 «Jättäkkyä riähäššä elämini ta kiäntykkyä Jumalan puoleh, šentäh kun Taivahien Valtakunta on jo tullun lähellä!»
3 Juuri Iivana oli še, keštä Jumalan viessintuoja Isaija šano näin:
– Karjujan iäni kuuluu tyhjäššä muašša:
«Raivakkua Hospotilla tie,
tašottakkua Hänellä polut!»
4 Iivanalla oli verbl'udan karvašta luajittu vuate ta šen piällä vyötäröllä nahkavyö. Ruokana hänellä oltih rašvakatit ta villimehiläisien mesi.
5 Hänen luokši tuli äijän rahvašta Jerusalimista, koko Juutijašta ta Jortanojoven lähišeutuloilta.
6 Hyö šanottih omat riähät, ta Iivana kašto hiät Jortanošša.
7 Vain kun Iivana näki, jotta monet farisseit* ta saddukeit* tultih hänen luo kaššettavakši, hiän šano heilä: «Työ myrkkymavon šikiet! Ken teilä šano, jotta voitta piäššä pakoh Jumalan tulijua vihua?
8 Anna tiän elämäštä näkyy, jotta jättijä riähäššä elämisen ta kiäntyjä Jumalan puoleh!
9 Ei še auta teitä, jotta oletta Aprahamin lapšie. Mie šanon teilä, jotta Jumala voit näistä kivilöistäki luatie lapšie Aprahamilla.
10 Kirveš on jo valmehena puun juurella. Joka puu, mih ei tule hyvyä marjua, kuatah ta lykätäh tuleh.»
11 Šiitä Iivana pakasi kaikilla ta šano: «Mie kaššan tiät veješšä, šentäh kun työ tahotta jättyä riähäššä elämisen ta kiäntyö Jumalan puoleh. A Miun jälkeh tulou Toini, ken on milma väkövämpi. Mie en kelpua ni Hänen jalaččija kantamah. Hiän kaštau tiät Pyhäššä Henkeššä ta tulešša.
12 Hänellä on kiäššä lapie. Šillä Hiän viskou puimapaikalla vil'l'at, jotta erottua jyvät ruumenista. Jyvät Hiän keryäy omah aittah, a ruumenet polttau tulešša, mi ei konšana šammu.»
13 Šiitä Iisussa tuli Galileijašta Jortanojovella Iivanan kaššettavakši.
14 Iivana pijätteli Häntä ta šano: «Šiun še pitäis miut kaštua, a Šie tulet miun luo kaššettavakši!»
15 Iisussa vaštasi hänellä: «Elä pane vaštah. Näin miän pitäy ruatua, jotta täyttäsimä Jumalan oikiemielisen tahon.» Šiitä Iivana myönty kaštamah Iisussan.
16 Kaššannan jälkeh Iisussa šamašša nousi veještä. Šilloin taivahat avauvuttih, ta Iivana näki Jumalan Henken, kumpani laškeutu niin kuin kyyhkyni ta ašettu Iisussan piällä.
17 Ta taivahista kuulu iäni: «Tämä on Miun armaš Poika, kumpaseh Mie olen mieltyn».
1 Šiitä Pyhä Henki vei Iisussan tyhjäh muah juavelin muaniteltavakši.
2 Šielä Iisussa pyhitti nelläkymmentä päivyä ta nelläkymmentä yötä, min jälkeh Hänellä tuli nälkä.
3 Šilloin muanittelija tuli Hänen luokši ta šano: «Kun Šie kerran olet Jumalan Poika, niin käše näijen kivien muuttuo leiviksi».
4 Iisussa vaštasi: «Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: ‘Ei ihmini elä yksistäh leiväštä, vain jokahisešta šanašta, mi lähtöy Jumalan šuušta’».
5 Šiitä juaveli vei Iisussan pyhäh linnah, pani Hänet jumalankojin kurkihirrellä
6 ta šano Hänellä: «Kun kerran Šie olet Jumalan Poika, niin hyppyä alaš. Onhan Pyhissä Kirjutukšissa šanottu: ‘Jumala käšköy omien anhelien šuojata Šilma. Hyö kannetah Šilma käsilläh, jotta et šatattais jalkuaš kiveh.’»
7 Iisussa šano juavelilla: «Šielä on šanottu vieläi näin: ‘Elä kiušua Hospotie, šiun Jumalua’».
8 Šiitä juaveli vei Iisussan hyvin korkiella vuaralla, näytti Hänellä muailman kaikki muat ta niijen elot
9 ta šano: «Kaiken tämän mie annan Šiula, kun polvistunet miun eteh ta kumartanet miula».
10 Šilloin Iisussa šano hänellä: «Mäne pois, šaatana! Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: ‘Hospotilla, omalla Jumalallaš, šiun pitäy kumartua, ta vain Hänellä šiun pitäy sluušie’.»
11 Šilloin juaveli jätti Iisussan rauhah. Šamašša Hänen luo tuli anhelija, kumpaset piettih Häneštä huolta.
12 Kun Iisussa šai tietyä, jotta Iivana Kaštaja on pantu tyrmäh, Hiän läksi Galileijah.
13 Nasarettih Hiän ei enämpi jiänyn, vain mäni elämäh Kapernaumih, mi on järven rannalla, Savulonin ta Neffalimin heimojen mualla.
14 Näin kävi, jotta täytyttäis nämä Jumalan viessintuojan Isaijan šanat:
15
– Savulonin mua ta Neffalimin mua meren tien varrella,
Jortanon takani mua,
vierašmualaisien Galileija –
16 rahvaš, mi eläy pimieššä,
näki šuuren valon.
Niillä, ket eletäh kuoloman pimieššä muašša,
rupesi loistamah valo.
17 Täštä lähtien Iisussa rupesi šanelomah: «Jättäkkyä riähäššä elämini ta kiäntykkyä Jumalan puoleh! Taivahien Valtakunta on lähellä!»
18 Konša Iisussa kulki Galileijanjärven rantua, Hiän näki kakši velleštä, Simonin, kumpaista kučuttih vielä Petriksi, ta hänen vellen Ontrein. Hyö oltih järvellä heittoverkolla kalua pyytämäššä, hyö kun oltih kalaštajat.
19 Iisussa šano heilä: «Lähtekkyä Miula matkah. Mie luajin teistä ihmisien kalaštajie.»
20 Šamašša hyö jätällettih verkot ta lähettih Iisussan kera.
21 Kotvasen matan piäštä Iisussa näki toiset kakši velleštä, Savvatein Juakon ta hänen vellen Iivanan. Hyö oltih veneheššä Savvatei-tuattoh kera verkkoja šelittämäššä. Hiät niise Iisussa kučču.
22 Hyö heti jätällettih veneh ta tuatto ta lähettih Iisussan kera.
23 Iisussa käveli joka puolella Galileijašša. Hiän opašti šen šeuvun sinagogoissa, šaneli Hyvyä Viestie Taivahan Valtakunnašta ta parenti rahvašta kaikista tautiloista ta vaivoista.
24 Šieltä tieto Häneštä levisi pitin koko Siirijan muata. Hänen luokši tuotih kaikki läsijät: eri tautien ta kipujen vaivuamat, piessojen valtah joutunehet, kuatumatautihiset ta hulvautunehet, ta Hiän piäšti hiät.
25 Hänen peräššä kulki šuuri joukko rahvašta. Heitä oli tullun Galileijašta ta Dekapolin šeuvulta, Jerusalimista, Juutijašta ta vieläi Jortanon takuata.
1 Konša Iisussa näki rahvašjoukot, Hiän nousi vuaralla ta istuutu. Opaššettavat tultih Hänen luokši.
2 Iisussa alko paissa ta opašti heitä. Hiän šano:
3
«Ošakkahie ollah henkeššäh köyhät,
šentäh kun heilä kuuluu Taivahien Valtakunta.
4 Ošakkahie ollah ne, ket itetäh,
šentäh kun hiät piäššetäh apiešta.
5 Ošakkahie ollah käršivälliset,
šentäh kun hyö peritäh mua.
6 Ošakkahie ollah ne,
kellä on oikien elämän nälkä ta jano,
šentäh kun heijän toivo täyttyy.
7 Ošakkahie ollah ne, ket toisie armahetah,
šentäh kun heitä niise armahetah.
8 Ošakkahie ollah puhaššytämiset,
šentäh kun hyö šuahah nähä Jumala.
9 Ošakkahie ollah rauhanluatijat,
šentäh kun heitä kučutah Jumalan lapšiksi.
10 Ošakkahie ollah ne,
ketä ajellah oikien elämän tähen,
šentäh kun heilä kuuluu Taivahien Valtakunta.
11 Ošakkahie oletta työ, kun teitä Miun tähen haukutah ta ajellah ta kun teistä valehellah kaikenmoista pahua.
12 Olkua mielissänä ta pitäkkyä iluo, šentäh kun palkka, min työ taivahissa šuatta, on šuuri. Šamoinhan ajeltih Jumalan viessintuojie, kumpaset elettih ennein teitä.»
13 «Työ oletta muan šuola. Vain kun šuolašta katonou maku, niin milläpä šuat šen jälelläh šuolasekši? Ei še kelpua enämpi mihkänä: še luuvvah pois ihmisien tallottavakši.
14 Työ oletta muailman valo. Ei linna voi pisyö peitošša, kun še ollou ylähyänä vuaralla.
15 Eikäi lamppuo panna aštien alla, konša še šytytetäh, vain noššetah korkiella. Šieltä še valottau kaikilla, ket ollah pirtissä.
16 Näin loistakkah tiänki valo ihmisillä, jotta hyö nähtäis tiän hyvät ruavot ta kiitettäis tiän Tuattuo, kumpani on taivahissa.»
17 «Elkyä smiettikkyä, jotta Mie tulin Sakonua tahi Jumalan viessintuojien kirjutukšie hävittämäh. En Mie tullun niitä hävittämäh, vain täyttämäh.
18 Šanon teilä toven: kuni taivaš ta mua ollah olomašša, Sakonašta ei hävie yksikänä kirjain, ei pieninkänä merkki. Kaikki šiih kirjutettu tulou tovekši.
19 Ken rikkou Sakonašta yhenki käšyn, vaikkapa pienimmän, ta opaštau rahvašta šamoin ruatamah, šemmoista ihmistä kučutah Taivahien Valtakunnašša kaikista pienimmäkši. No ken eläy Sakonan mukah ta toisilla šitä opaštau, šemmoista ihmistä kučutah Taivahien Valtakunnašša šuurekši.
20 Mie šanon teilä: kun työ että täyttäne Jumalan tahtuo paremmin kuin sakonanopaštajat ta farisseit, niin työ että piäše Taivahien Valtakuntah.»
21 «Työ tiijättä, jotta tuattoloilla on ammusista ajoista opaššettu: ‘Elä tapa’. A ken tappau, še joutuu vaštuamah šiitä suutun ieššä.
22 Ka Mie šanon teilä: jokahini, ken tyhjän takie on vihoissah vellen piällä, joutuu vaštuamah šiitä suutun ieššä. A ken šanou vellelläh: ‘Olet höperö’, še joutuu vaštuamah omista šanoista Neuvokunnan ieššä, ta ken šanou: ‘Šie mieletöin’, še joutuu uatun tuleh.
23 Niin jotta konša šie viet uhrilahjuaš alttarilla ta šiinä muissat, jotta vellellä on mitänih šilma vaštah,
24 niin jätä lahja alttarin eteh ta käy enšin šopimašša vellen kera. Šiitä vašta mäne antamah lahja Jumalalla.
25 Kun ken pannou šiut suutuh, niin šovi hänen kera suutuh matatešša. Muitein hiän viey šiut sut'jalla ta sut'ja antau varteiččijalla, ta šiitä šiut pannah tyrmäh.
26 Šanon šiula toven: šieltä šie et piäše, kuni et makšane kaikkie viimeseh hienoh rahah šuate.»
27 «Työ tiijättä, jotta tuattoja on opaššettu: ‘Elä makua vierahan naisen kera’.
28 Ka Mie šanon teilä: jokahini, ken kaččou vierahah naiseh himolla, šiämeššäh jo makasi hänen kera.
29 Kun oikie šilmäš muanittanou šilma riähkäh, revällä še ta lykkyä pois. Onhan šiula parempi, jotta mänetät yhen ošan runkoštaš, mitä kun koko šiun runko luuvvah uatuh.
30 Ta kun šiun oikie käsi muanittanou šilma riähkäh, niin leikkua še pois ta lykkyä mänömäh. Šiula on parempi, jotta mänetät yhen ošan runkoštaš, mitä kun koko šiun runko joutuu uatuh.
31 Vielä on opaššettu, jotta mieš kun tahtonou erota naiseštah, antakkah hänellä erokirjan.
32 Ka Mie šanon teilä: mieš kun eronnou omašta naiseštah, vaikka še naini ei ole muannun toisen miehen kera, niin hiän ajau naisen vierahan miehen luo. Ta mieš, ken naipi toisen miehen jättämän naisen, makuau vierahan naisen kera.»
33 «Työ tiijättä, jotta tuattoja on opaššettu: ‘Elä valehtele, konša pošiuvut’ ta ‘Täytä Hospotilla annettu šana’.
34 A Mie šanon teilä: Elä konšana pošiuvu. Elä taivahan kautti, šentäh kun še on Jumalan valtaissuin;
35 elä muan kautti, šentäh kun še on Hänen jalkojen alušta, elä Jerusalimin kautti, šentäh kun še on šuuren Čuarin linna.
36 Eläkä pošiuvu oman piäš kautti, šentäh kun et šie voi muuttua yhtäkänä tukkua muššakši etkä valkiekši.
37 Konša myönnättä, šanokkua vain: ‘Ka no’. Konša kiellättä, šanokkua: ‘Ei’. Mitä šanotta tämän lisäkši, še on juavelista.»
38 «Työ tiijättä, jotta on šanottu: ‘Šilmä šilmäštä ta hammaš hampahašta’.
39 Vain Mie šanon teilä: elkyä vaššuštakkua pahua. Kun ken lyönöy šilma oikieh korvah, kiännä hänellä vašenki.
40 Kun ken tahtonou suutuo käymällä viijä šiulta paijan, anna hänellä sviitka niise.
41 Kun ken pakottanou šilma aštumah kerallah virššan matan, aššu hänen kera kakši virštua.
42 Anna kyšyjällä. Elä kiänny šelin šiih, ken kyšyy šiulta laihinah.
43 Työ tiijättä, jotta on šanottu: ‘Tykkyä omua lähimmäistäš ta vihua omua vihamieštäš’.
44 A Mie šanon teilä: tykäkkyä omie vihamiehie; plahoslovikkua niitä, ket haukutah teitä; ruatakkua hyvyä niillä, ket vihatah teitä; moliutukkua niijen puolešta, ket kiušatah ta ajellah teitä.
45 Kun näin ruatta, oletta tiän Taivahaisen Tuaton lapšie. Hiän antau päiväsen noušša niin hyvillä kuin pahoilla ta työntäy vihman niin oikein eläjillä kuin jumalattomilla.
46 Kun työ tykännettä vain niitä, ket teitä tykätäh, min palkan työ šiitä šuatta? Eikö veronkeryäjät niise ruata šamoin?
47 Ta kun työ tervehtinettä vain omie tovarissoja, mitä hyvyä šiinä on? Eikö kaikki muailman rahvahat niise ruata šamoin?
48 Niin jotta olkua työki täyvelliset, niin kuin tiän Taivahaini Tuatto on täyvellini.»
1 «Kaččokkua, jotta että rua hyvie ruatoja ihmisien ieššä, jotta hyö nähtäis ne. Šilloin että šua palkkua Taivahaiselta Tuatolta.
2 Šentäh konša annat miilostinua, elä šoita šiitä torvella, niin kuin pyhiksi luatiutujat ruatah sinagogoissa ta pihoilla, jotta šuatais ihmisiltä kiitošta. Šanon teilä toven: hyö jo šuatih palkka.
3 A konša šie annat miilostinua, elkäh šiun vašen käsi tietäkkäh mitä oikie ruatau,
4 jotta šiun miilostina pisyis peitošša. Šiun Tuatto, kumpani näköy šenki, mi on peitošša, makšau šiula palkan kaikkien nähen.
5 Konša moliuvut, elä ole niin kuin pyhiksi luatiutujat. Hyö še tykätäh šeisuo ta moliutuo sinagogoissa ta tienhuaroissa, jotta ihmiset nähtäis hiät. Šanon teilä toven: hyö jo šuatih palkka.
6 A konša šie moliuvut, mäne kamarih, pane ovi umpeh ta moliuvu šiitä Tuatollaš, kumpani on peitošša. Tuattoš, kumpani näköy šenki, mi on peitošša, makšau šiula kaikkien nähen.
7 Moliutuos's'a elkyä paiskua tyhjyä niin kuin toisenvieroset. Hyö še ollah šitä mieltä, jotta heitä kuullah, kun malitušša on äijän šanoja.
8 Elkyä ruvekkua heijän moisiksi. Tiän Tuatto kyllä tietäy, mitä teilä pitäy, jo ennein kuin Häneltä kyšyttä.
9 Šentäh moliutukkua työ näin:
– Miän Taivahaini Tuatto!
Pisykkäh pyhänä Šiun nimi.
10 Tulkah Šiun Valtakunta.
Käykäh Šiun tahtuo myöte muan piällä,
niin kuin käyt taivahašša.
11 Anna meilä tänäpiänä
miän jokapäiväni leipä.
12 Ta prosti meilä miän velat,
niin kuin myöki prostimma
niillä, ket ollah meilä velašša.
13 Eläkä šuata meitä muanitukšeh,
vain piäššä miät juavelista,
šentäh kun Šiun on Valtakunta, voima ta kunnivo
ilmasen ijän. Amin.
14 Kun työ prostinetta ihmisillä hiän pahat ruavot, tiän Taivahaini Tuatto niise prostiu teitä.
15 Vain kun työ että prostine ihmisillä hiän pahoja ruatoja, niin tiän Tuattokana ei prosti tiän pahoja ruatoja.
16 Ta konša pyhitättä, elkyä olkua šynkän näkösie niin kuin pyhiksi luatiutujat. Hyö ollah nolvakan näkösie, jotta kaikin nähtäis, jotta hyö še pyhitetäh. Šanon teilä toven: hyö jo šuatih palkka.
17 A šie konša pyhität, voitele tukkaš ta peše šilmäš.
18 Šilloin šiun pyhittämistä ei nähä ihmiset, vain näköy Tuattoš, kumpani on peitošša. Šiitä Tuattoš, kumpani näköy šenki, mi on peitošša, makšau šiula palkan kaikkien nähen.»
19 «Elkyä keräkkyä ičellänä eluo muan piällä. Tiälä koi ta ruošme pilatah niitä, ta rosvot purkauvutah šiämeh ta varaššetah.
20 Keräkkyä ičellänä eluo taivahah. Šielä ei koi eikä ruošme pilata šitä eikä rosvot murtauvuta ta varaššeta.
21 Missä on tiän elot, šielä on tiän šytänki.
22 Šilmä on runkon lamppu. Kun šiun šilmä ollou terveh, niin koko runkoki on valošša.
23 Kun šiun šilmä ollou paha, niin koko runkoki on pimieššä. A kun še valo, mi šiušša on, ollou pimietä, niin mitein šuuri šilloin on pimie!
24 Kenkänä ei šuata paššata kahta isäntyä. Kun hiän tykännöy yhtä, niin toista vihuau; kun yhtä pitänöy arvošša, niin pahekšiu toista. Ei teilä voi yhtä aikua olla kahta isäntyä, Jumalua ta pohasvutta.»
25 «Šentäh Mie šanon teilä: elkyä huolehtikkua šiitä, mitä šöisijä tahi joisija. Elkyä huolehtikkua šiitä, mitä piällä panisija. Eiköš elämä ole enämmän kuin ruoka ta runko enämmän kuin vuattiet?
26 Kaččokkua taivahan lintuja: ei hyö kylvetä, ei leikata eikä kerätä aitan puurnuloih, kuitenki tiän Taivahaini Tuatto ruokkiu hiät. Ettäköš työ ole äijyä kallehemmat lintuja?
27 Ken teistä vois huolehtimalla pitentyä omua elämyä hoti kyynärän verran?
28 Ta mitä työ vuatteista huolehitta? Kaččokkua nurmen kukkie, mitein ne kašvetah: ei ne ruata, ei kesrätä.
29 Mie šanon teilä, jotta ei ni Solomoni kaikešša loissoššah ollun niin vorssa kuin minih noista kukista.
30 Kun kerran Jumala näin šuorittau nurmen heinän, mi tänäpiänä kašvau, a huomena lykätäh kiukuah, niin tottaš Hiän tiätki šuorittau, työ vähäuškoset!
31 Šentäh elkyä huolehtikkua ta elkyä šanokkua: ‘Mitä myö nyt šyömmä?’ tahi ‘Mitä juomma?’ tahi ‘Mitä piällä panemma?’
32 Tätä kaikkie šuahuššetah toisenvieroset. Tiän Taivahaini Tuatto kačo tietäy, jotta teilä pitäy kaikkie tätä.
33 Huolehtikkua ennein kaikkie šiitä, jotta löytäsijä Jumalan Valtakunnan ta täyttäsijä Hänen oikien tahon, šiitä työ šuatta kaiken tämänki.
34 Niin jotta elkyä huolehtikkua huomisešta päiväštä, huomini pitäy ičeštäh huolen. Jokahisella päivällä riittäy šen omat huolet.»
1 «Elkyä suutikkua, jotta teitä ei suutittais.
2 Niätšen millä suutulla työ suutitta, šillä teitäki suutitah. Ta millä miärällä työ miäryättä, šillä šamalla miärällä teiläki miärätäh.
3 Mitein šie niät ruhkan vellen šilmäššä, vain et huomua hirttä omašša šilmäššäš?
4 Mitein šie voit šanuo vellellä: ‘Anna otan ruhkan šiun šilmäštä’, kun šiula omašša šilmäššä on hirši?
5 Voi šie pyhäkši luatiutuja! Ota enšin hirši omašta šilmäštä, vašta šiitä niät ottua ruhkan vellen šilmäštä.
6 Elkyä antakkua koirilla šitä, mi on pyhä, ta elkyä lykkikkyä simčukkoja šikojen eteh. Šijat tallotah simčukat jalkoih ta koirat hypätäh tiän piällä ta revitelläh tiät.»
7 «Kyšykkyä, niin teilä annetah. Eččikkyä, niin löyvättä. Kopistakkua, niin teilä avatah.
8 Niätšen joka kyšyjä šuau, joka eččijä löytäy ta joka kopistajalla avatah.
9 Eihän teistä kenkänä anna pojallah kivie, kun hiän kyšyy leipyä,
10 tahi kiärmistä, kun hiän kyšyy kalua?
11 Kun kerran työ, pahat ihmiset, šuatatta antua omilla lapšilla hyvie lahjoja, niin tottaš tiän Taivahaini Tuatto antau hyvyä niillä, ket Häneltä kyšytäh.
12 Kaikki, mitä tahotta, jotta ihmiset ruattais teilä, ruatakkua työki heilä. Näin opaššetah Sakona ta Jumalan viessintuojien kirjutukšet.
13 Mänkyä šiämeh ahtahašta veräjäštä. Monet männäh välläštä veräjäštä ta levietä tietä myöte, ka še viey uatuh.
14 Mitein ahaš on veräjä ta kaitani še tie, mi viey elämäh, ta vähä on niitä, ket löyvetäh še!»
15 «Varokkua Jumalan viessintuojiksi luatiutujie. Hyö tullah tiän luo lampahien vuatteissa, vain šiämeššäh ollah puričat hukat.
16 Työ tunnetta hiät heijän antimista. Eihän viinamarjoja kerätä piikkituomešta eikä fiinikkoja piitijäisistä?
17 Hyväh puuh tulou hyvie antimie, a pahan puun antimet ollah pahoja.
18 Hyvä puu ei voi antua pahoja antimie eikäi paha puu hyvie antimie.
19 Joka puu, mi ei anna hyvie antimie, kuatah ta lykätäh tuleh.
20 Niin jotta viessintuojiksi luatiutujat työ tunnetta heijän antimista.
21 Ei jokahini, ken šanou Miula: ‘Hospoti, Hospoti’, piäše Taivahien Valtakuntah. Šinne piäšöy vain še, ken ruatau Miun Taivahaisen Tuaton tahtuo myöte.
22 Monet šanotah Miula suutupäivänä: ‘Hospoti, Hospoti! Šiun nimeššähän myö toima šanan Jumalalta, Šiun nimeššä myö ajoma ihmisistä piessoja ta Šiun nimeššä ruatoma monie šuurie töitä.’
23 Ka šiitä mie vaštuan heilä: ‘Mie en tiijä teitä. Mänkyä pois Miun luota, pahanruatajat!’»
24 «Jokahini, ken kuulou nämä Miun šanat ta ruatau niijen mukah, on kuin tolkukaš mieš, kumpani rakenti talon kallivolla.
25 Rupesi vihmumah, vesi nousi, kova tuuli piekši taluo, vain še ei kuatun, šentäh kun še oli rakennettu kallivolla.
26 Jokahini, ken kuulou nämä Miun šanat, vain ei rua niijen mukah, on kuin tolkutoin mieš, kumpani rakenti talon hiekalla.
27 Rupesi vihmumah, tulvavesi nousi, kova tuuli piekši taluo. Šiitä še talo kuatu ta hajosi muan tašolla.»
28 Konša Iisussa lopetti tämän pakinan, rahvašjoukot kummekšittih Hänen opaššušta.
29 Hiän opašti niin kuin še, kellä on annettu valta, eikä niin kuin sakonanopaštajat ta farisseit.
1 Konša Iisussa šolahti vuaralta, Hänen peräššä matkasi šuuri rahvašjoukko.
2 Šiitä Hänen luokši tuli prokasatautini mieš, heittäyty muah Hänen eteh ta šano: «Hospoti! Šie voit miut puhistua, kun vain tahtonet.»
3 Iisussa ojenti kiän, košetti mieštä ta šano: «Mie tahon. Puhissu.» Šamašša mieš puhistu prokasatauvista.
4 Iisussa šano hänellä: «Kačo, jotta kellänä et pakaja täštä. Mäne vain näyttämäh iččieš papilla ta anna uhrilahja, min Moissei on käšken antua. Šiitä ihmiset tiijetäh, jotta šie parenit.»
5 Konša Iisussa tuli Kapernaumih, eryäš šuan saltatan piälikkö tuli Hänen luokši ta kyšy Häneltä apuo.
6 Mieš šano: «Hospoti, miun paššarin hulvasi. Hiän makuau koissa šuurissa tušissa.»
7 Iisussa šano: «Mie tulen ta parennan hänet».
8 Šiih šuanpiälikkö vaštasi: «Hospoti, mie en ole šen arvoni, jotta Šie tulisit miun katon alla. Šano vain šana, ta paššari parenou.
9 Mie iče niise tottelen toisien käškyjä ta komentelen omie saltattoja. Kun šanon yhellä: ‘Mäne’, hiän mänöy, tahi toisella: ‘Tule’, hiän tulou, tahi kun šanon paššarillani: ‘Rua tämä’, hiän ruatau.»
10 Tämän kuultuo Iisussa hämmäšty ta šano peräššä aštujilla: «Šanon teilä toven: näin lujua uškuo en ole nähnyn yhelläkänä israelilaisella.
11 Mie šanon teilä, päivännoušušta ta päivänlašušta päin tulou monie, kumpaset Taivahien Valtakunnašša istuuvutah stolah yheššä Aprahamin, Issakan ta Juakon kera*.
12 A jevreit, ket oli šynnytty Valtakunnan perijiksi, luuvvah pois pimieh. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh.»
13 Šiitä Iisussa šano šuanpiäliköllä: «Mäne. Käykäh šiula šiun ušon mukah.» Šiinä šamašša paššari pareni.
14 Iisussa mäni Petrin kotih ta näki, jotta hänen anoppi veny šuurešša kuumiešša.
15 Iisussa košetti naisen kättä, ta kuume läksi häneštä. Hiän nousi šijaltah ta rupesi paššuamah heitä.
16 Konša tuli ilta, Iisussan luo tuotih monie piessojen piekšämie ihmisie. Hiän ajo šanalla piessat pois ta parenti kaikki läsijät.
17 Näin tuli tovekši tämä Jumalan viessintuojan Isaijan šana:
– Hiän otti omilla nisoillah miän tauvit
ta kanto miän kivut.
18 Konša Iisussa näki äijän rahvašta ympärilläh, Hiän käški opaššettavien lähtie järven toisella puolella.
19 Šilloin eryäš sakonanopaštaja tuli Hänen luo ta šano: «Opaštaja, mie matkuan Šiun kera, kunne šuinki Šie lähtenet».
20 Iisussa vaštasi hänellä: «Repoloilla on kolot ta taivahan lintusilla pešät, a Ihmisen Pojalla* ei ole kunne piätäh painua».
21 Toini mieš, yksi Iisussan opaššettavista, šano Hänellä: «Hospoti, anna mie enšin käyn hautuamašša tuattuoni».
22 Ka Iisussa šano hänellä: «Lähe Miun matkah! Anna kuollehien hauvata omat kuollehet.»
23 Iisussa aštu veneheh, ta opaššettavat niise mäntih Hänen kera.
24 Äkkie järvellä nousi šuuri myršky. Uallot tultih venehen laijoista piäličči, a Iisussa makasi.
25 Šilloin opaššettavat tultih Hänen luo ta noššatettih Hänet. Hyö šanottih: «Hospoti, pelašša miät! Myö uppuomma.»
26 Iisussa šano heilä: «Mintäh työ niin varajatta, vähäuškoset?» Šiitä Hiän nousi ta kielti tuulija ta järvie, ta niin tuli rašvatyyni.
27 Ihmiset hämmäššykšissäh paistih: «Ken Hiän on, kun Häntä totellah tuulet ta järviki?»
28 Konša Iisussa tuli järven toisella puolella, Gergesan šeuvulla, Häntä vaštah tuli kallivokololoissa ollehista kalmoista kakši mieštä. Heissä oli piessoja. Hyö oltih niin vihaset, jotta kenkänä ei ruohtin kulkie hiän kyličči mänijyä tietä.
29 Hyö karjuttih: «Mitä Šie meistä tahot Iisussa, Jumalan Poika? Tulitko Šie tänne muokkuamah meitä ennein aikua?»
30 Loittuona heistä oli šuuri šikakarja šyömäššä.
31 Miehissä olijat piessat molittih Iisussua: «Kun ajanet miät pois, niin käše miät šikalaumah».
32 «Mänkyä!» Iisussa šano. Šilloin piessat lähettih miehistä ta mäntih šikoih, ta šamašša koko lauma juoksi jyrkkyä rantua alaš järveh ta upposi.
33 Šikojen paimenet lähettih pakoh. Hyö mäntih linnah ta kerrottih kaikki, mitä oli nähty ta mitein piessojen vaivuamilla miehillä kävi.
34 Šiitä koko linnoveh läksi Iisussalla vaštah. Hänet nähtyö hyö molittih, jotta Hiän mänis pois heijän šeuvulta.
1 Iisussa aštu veneheh, mäni järven poikki ta tuli kotilinnah.
2 Ta jopahan kannetah Hänen luo hulvattuo, kumpani veny šijalla. Kun Iisussa näki heijän ušon, Hiän šano hulvatulla: «Elä varaja, poikani, šiun riähät on prostittu».
3 Šiitä eryähät sakonanopaštajat šanottih ičekšeh: «Pitäykö Hiän Iččieh Jumalana, kun tuommoista pakajau?»
4 No Iisussa näki, mitä hyö ajatellah, ta šano: «Mintäh teilä on pahoja ajatukšie šiämeššä?
5 Mi on helpompi, šanuoko hulvatulla: ‘Šiun riähät on prostittu’, vain šanuo: ‘Nouše ta aššu’?
6 Kaččokkua, Mie näytän teilä, jotta Ihmisen Pojalla on valta prostie muan piällä riähkie» – šiitä Hiän šano hulvatulla – «nouše, ota oma šija ta mäne kotih.»
7 Šilloin mieš nousi, otti šijan ta läksi kotih.
8 Tämän nähtyö rahvaš oli ihmeissäh ta kiitti Jumalua, kumpani on antan ihmisillä tämmösen vallan.
9 Konša Iisussa läksi linnašta, Hiän näki miehen, kumpani istu tullissa. Miehen nimi oli Matvei. Iisussa šano hänellä: «Lähe Miun kera». Mieš nousi ta läksi Iisussan matkah.
10 Jälešti Iisussa oli Matvein luona šyömäššä. Šinne tuli äijän veronkeryäjie ta muita riähkähisie, hyö issuttih stolašša Iisussan ta Hänen opaššettavien kera.
11 Tämän nähtyö farisseit šanottih Iisussan opaššettavilla: «Mintäh tiän Opaštaja šyöy ta juou yheššä veronkeryäjien ta muijen riähkähisien kera?»
12 Iisussa kuuli šen ta šano: «Eihän tervehet tarvita liäkärie, vain läsijät.
13 Mänkyä ta opaštukkua, mitä tarkotetah nämä šanat: ‘En Mie taho uhrilahjoja, vain tahon, jotta työ armahtaisija toini toista’. En Mie tullun kuččumah oikiemielisie, vain riähkähisie, jotta hyö jätettäis riähäššä elämini ta kiännyttäis Jumalan puoleh.»
14 Šiitä Iivanan opaššettavat tultih Iisussan luo. Hyö šanottih: «Myö ta farisseit rikeneh pyhitämmä, a mintähpäš Šiun opaššettavat ei pyhitetä?»
15 Iisussa vaštasi heilä: «Voijahkoš hiävierahat itkie, kuni šulhani vielä on hiän kera? No tulou aika, konša šulhani otetah heiltä pois, ta šilloin hyö pyhitetäh.
16 Kenkänä ei pane vanhah vuattieh paikkua uuvvešta kankahašta. Vanha vuate repiey šemmosen paikan laijoista, ta niin reikä tulou entistä šuuremmakši.
17 Eikä uutta viinua kuata käymäh vanhoih nahkavärččilöih. Šilloinhan nahka halkieu, viina valuu muah ta värčit pilauvutah. Uuši viina lašetah uuših nahkavärččilöih. Šilloin viina ta värčit šäilytäh.»
18 Konša Iisussa vielä pakasi heilä, Hänen luokši tuli eryäš rahvahan vanhimmista. Hiän heittäyty muah Iisussan eteh ta šano: «Miun tytär vašta kuoli. Tule Šie ta pane käteš hänen piällä, niin hiän eleytyy.»
19 Iisussa nousi ta läksi miehen kera, ta Hänen opaššettavat niise lähettih.
20 Šilloin Iisussan lähellä tuli takuata yksi naini, kumpaista jo kakšitoista vuotta vaivasi verenvuoto. Hiän košetti Iisussan sviitkan helmua.
21 Naini niätšen ajatteli: «Kun vain šaisin košettua Hänen sviitkah, niin parenisin».
22 Iisussa kiänty, näki naisen ta šano: «Elä varaja, tyttäreni, šiun uško parenti šiut». Šiitä šuate naini oli terveh.
23 Konša Iisussa tuli vanhimman taloh ta näki šurupillinšoittajat ta ihmisjoukon hälisömäššä,
24 Hiän šano: «Mänkyä pois! Tyttö ei ole kuollun, hiän makuau.» Ihmiset nakrettih Häntä.
25 A konša rahvaš oli ajettu pihalla, Iisussa aštu kamarih, otti tyttyö kiäštä, ta tyttö nousi.
26 Tieto täštä levisi koko šen muan ympäri.
27 Konša Iisussa läksi šieltä, Hänen peräššä matkasi kakši šokieta. Hyö karjuttih: «Armaha meitä, Iisussa, Tuavitan Poika!»
28 Kun Iisussa mäni taloh, šokiet tultih Hänen luo. Iisussa kyšy heiltä: «Ušottako työ, jotta Mie voin auttua teitä?» «Ušomma, Hospoti», hyö šanottih.
29 Šiitä Iisussa košetti hiän šilmie ta šano: «Käykäh teilä tiän ušon mukah».
30 Ta hiän šilmät avauvuttih. Iisussa lujašti kielti heitä: «Kaččokkua, jotta kenkänä ei šais tietyä täštä».
31 Lähettyö šieltä hyö kuitenki levitettih tietuo Iisussašta ympäri šitä šeutuo.
32 Konša miehet oltih lähöššä, Iisussan luo tuotih mykkä mieš, kumpaista muokkasi piessa.
33 Iisussa ajo piessan pois, ta mykkä rupesi pakajamah. Rahvaš hämmäšty ta šano: «Tämmöistä ei ole konšana nähty Israelissa».
34 Šiih farisseit šanottih: «Piäpiessan voimalla Hiän ajau piessoja pois».
35 Iisussa kulki kaikissa linnoissa ta kylissä. Hiän opašti sinagogoissa, šaneli Hyvyä Viestie Taivahien Valtakunnašta ta piäšti ihmiset kaikista tautiloista ta vaivoista.
36 Konša Hiän näki rahvašjoukot, Hänen tuli suali heitä, šentäh kun hyö oltih vaipunehet ta avuttomat, kuin lampahat ilmain paimenta.
37 Šilloin Hiän šano omilla opaššettavillah: «Vil'l'ua on äijän, ka leikkuajie on vähän.
38 Niin jotta molikkua elon Isäntyä, jotta Hiän työntäis ruatajie elonkorjuuh.»
1 Iisussa kučču kakšitoista opaššettavua luokšeh ta anto heilä vallan ajua ihmisistä piessoja ta piäštyä heitä kaikista tautiloista ta vaivoista.
2 Nämä ollah niijen kahentoista apostolin nimet: enšiksi Simoni, kumpaista kučutah Petriksi, ta hänen velli Ontrei, Savvatein Juakko ta hänen velli Iivana,
3 Hilippä, Varfolomei, Homa, veronkeryäjä Matvei, Alfein Juakko, Levvei, toiselta nimeltäh Faddei,
4 Simoni Kananiitti ta Juuta Iskariot, kumpani jälešti petti Iisussan.
5 Nämä kakšitoista apostolie Iisussa toimitti matkah ta neuvo heitä näin: «Elkyä mänkyä vierašheimosien luo elkyäkä mihkänä Samarijan linnah.
6 A parempi mänkyä Israelin rahvahan ekšynehien lampahien luo
7 ta šanelkua heilä, jotta Taivahien Valtakunta on lähellä.
8 Parentakkua läsijie, noššattakkua kuollehie, puhistakkua prokasatautisie ta ajakkua pois piessoja. Ilmasiksi šaita, ilmasiksi antakkua.
9 Elkyä pankua vyöh matkua varoin kultua, hopieta tahi vaškie.
10 Elkyä ottakkua matkah sumččua, toista paitua, jalaččie tahi matkakeppie. Ruataja on ruokah tienannun.
11 Konša tuletta mih linnah tahi kyläh, tiijuštakkua, ken šielä on kunnon eläjä, ta jiäkyä hänen luo elämäh, kuni että lähe šieltä pois.
12 Konša tuletta taloh, tervehtikkyä talon väkie šanoilla: ‘Rauha tällä talolla’.
13 Kun talo ollou šen arvoni, niin jiäkäh šinne tiän toivottama rauha. Kun talo ei olle šen arvoni, niin myöštykkäh tiän toivottama rauha teilä.
14 Kun teitä ei missä talošša tahi linnašša otettane vaštah eikä kuunneltane tiän šanoja, puistakkua pölyt jaloista ta lähtekkyä šieltä.
15 Šanon teilä toven: suutupäivänä Sodomin ta Gomorran mua piäšöy vähemmällä mitä še linna.»
16 «Mie työnnän tiät kuin lampahat hukkien keškeh. Šentäh olkua viisahie kuin kiärmehet ta vijattomie kuin kyyhkyset.
17 Olkua varoillana, šentäh kun ihmiset viijäh tiät suutuh ta ruoškitah teitä sinagogoissa.
18 Teitä viijäh muaherrojen ta čuarien eteh Miun takie, jotta kertosija Miušta heilä ta toisenvierosilla.
19 Kun tiät annetah herrojen käsih, elkyä huolehtikkua, mitein tahi mitä paissa, šentäh kun šiinä šamašša teilä annetah ne šanat, mit on šanottava.
20 Että še työ iče pakaja, teissä pakajau tiän Tuaton Henki.
21 Velli antau oman vellen kuolomah, tuatto lapšen, ta lapšet nouššah omie vanhempie vaštah ta tapetah hiät.
22 Kaikin ruvetah vihuamah teitä Miun nimen tähen, ka še, ken keštäy loppuh šuate, pelaštuu.
23 Konša teitä yheššä linnašša ajellah, puakkua toiseh. Šanon teilä toven: työ että kerkie kiertyä Israelin kaikkie linnoja, kun Ihmisen Poika jo tulou jälelläh muan piällä.
24 Ei opaššettava ole omua opaštajua ylempi eikä paššari ole ylempi omua isäntyä.
25 Riittäy, kun opaššettava piäšöy opaštajan moisekši ta paššari isännän moisekši. Kun talon isäntyä nimitettäneh velsevuliksi*, niin šitä helpommin näin ruvetah nimittämäh hänen talovehta.
26 Niin jotta elkyä varakkua ihmisie. Ei ole mitänä peitettyö, mi ei tulis näkyvih, eikä mitänä peitošša piettyö as's'ua, mi ei tulis tietoh.
27 Mitä Mie šanon teilä pimieššä, še šanokkua valkien aikana, ta mitä kuuletta korvah čuhutettuna, še karjukkua kattoloilta kaikkien kuullen.
28 Elkyä varakkua niitä, ket tapetah runko, ka henkie ei voija tappua. Vain varakkua Häntä, ken voit henken ta runkon luuvva uatuh.
29 Yhellä hienolla rahalla šuau kakši varpuista, kuitenki yksikänä niistä ei tipaha muah tiän Tuaton tietämättä.
30 Tiän joka tukkaki on luvettu.
31 Šentäh elkyä varakkua. Olettahan työ kallehemmat kuin kaikki varpuset.»
32 «Ken šanou ihmisien ieššä, jotta on Miun oma, šitä Mieki šanon omakši Tuattoni ieššä taivahissa.
33 Vain ken ihmisien ieššä kieltäytyy Miušta, šiitä Mieki kieltäyvyn Tuattoni ieššä taivahissa.
34 Elkyä smiettikkyä, jotta Mie tulin tuomah muan piällä rauhua. En Mie tullun tuomah rauhua, vain miekan.
35 Mie tulin noštamah pojan tuattuo vaštah, tyttären muamuo vaštah, min'n'an anoppie vaštah.
36 Ihmisen vihollisekši tulou hänen oma taloveh.
37 Ken tykkyäy tuattuoh tahi muamuoh enämmän kuin Milma, še ei kelpua Miula. Ken tykkyäy poikuah tahi tytärtäh enämmän kuin Milma, še ei kelpua Miula.
38 Eikä še kelpua Miula, ken ei ota omua ristie ta aššu Miun peräššä.
39 Ken tahtou šäilyttyä oman elämän, še mänettäy šen. No ken Miun tähen mänettäy oman elämän, še šäilyttäy šen.
40 Ken ottau vaštah tiät, ottau vaštah Miut. Ken ottau Miut vaštah, ottau vaštah Hänet, ken Miut työnsi.
41 Ken ottau Jumalan viessintuojan vaštah šentäh, kun še on viessintuoja, šuau viessintuojan palkan. Ken ottau oikiemielisen vaštah šentäh, kun še on oikiemielini, šuau oikiemielisen palkan.
42 Ta ken yhellä näistä Miun pienistä antau kauhallisen viluo vettä vain šentäh, kun še on Miun opaššettava, šanon teilä toven: hiän ei jiä ilmain palkkua.»
*10:25 Velsevuli on hananilaini jumala (kačo 4. Čuarien kirja 1:2-8). Uuvvešša Šanašša velsevulie piettih piessojen piämiehenä.1 Kun Iisussa oli antan kahellatoista opaššettavallah nämä neuvot, Hiän läksi šieltä opaštamah ta šanelomah Hyvyä Viestie muissa šen šeuvun linnoissa.
2 Kun Iivana Kaštaja kuuli tyrmäššä Hristossan ruatoloista, hiän työnsi kakši omua opaššettavua
3 kyšymäh Häneltä: «Oletko Šie še, ketä vuotetah tulovakši, vain pitäykö miän vuottua toista?»
4 Iisussa vaštasi heilä: «Mänkyä ta šanokkua Iivanalla, mitä kuuletta ta niättä:
5
Šokiet ruvetah näkömäh ta rammat kävelömäh,
prokasatautiset puhissutah ta kuurnehet ruvetah kuulomah,
kuollehet noššatetah ta köyhillä šanellah Hyvyä Viestie.
6 Ošakaš on še, ken ei kieltäyvy Miušta.»
7 Konša Iivana Kaštajan opaššettavat mäntih, Iisussa alko paissa rahvahalla Iivanašta. Hiän šano: «Mitä työ läksijä kaččomah tyhjäššä muašša? Ruokoheinyäkö, mitä tuuli heiluttau?
8 Vain mitäpä työ mänijä kaččomah? Mieštäkö vorssissa vuatteissa? Ne, ket vorssuijah šomissa vuatteissa, eletäh čuarien horomissa.
9 Ka niin mitäpä työ eččijä šieltä? Jumalan viessintuojuako? Oikein, ta Mie šanon teilä, jotta Iivana on enämmän kuin viessintuoja.
10 Hiän on še, keštä on šanottu Pyhissä Kirjutukšissa näin:
– Mie työnnän viessintuojani Šiun iellä,
hiän raivuau Šiula tien.
11 Šanon teilä toven: ei ole šyntyn yhtäkänä ihmistä, ken ois ollun Iivana Kaštajua šuurempi. Kuitenki kaikkein pieninki Taivahien Valtakunnašša on häntä šuurempi.
12 Iivana Kaštajan päivistä alkuan täh šuate Taivahien Valtakunta on ollun murtautumašša ihmisien keškeh, ta muutomat tahotah väkeh temmata še ičelläh.
13 Kaikki viessintuojat ta Moissein Sakona Iivanan aikah šuate einuššettih täštä Valtakunnašta, ta šiitä tuli Iivana.
14 Ta uškokkua tahi elkyä, Iivana onki Il'l'a, kumpasen piti tulla.
15 Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah!
16 Mih Mie vertuasin tämän ajan ihmisie? Hyö ollah kuin lapšet, kumpaset issutah pihalla. Yhet karjutah toisilla:
17 ‘Myö šoittima teilä pillillä, vain työ että tanššin’. A toiset vaššatah: ‘Myö iänelläitkimä, vain työ että itken miän kera’.
18 Iivana tuli, hiän ei šyö eikä juo, ta rahvaš šanou: ‘Häneššä on piessa’.
19 Ihmisen Poika tuli, Hiän šyöy ta juou, ta rahvaš šanou: ‘Mimmoni šyömäri ta juomari, veronkeryäjien ta muijen riähkähisien tovarissa!’ No Viisahan ruatoloista näkyy tosi Viisahuš!»
20 Šiitä Iisussa rupesi moittimah niitä linnoja, kuissa Hiän oli luatin ušeimmat omista šuurista töistä, šentäh kun ne linnat ei jätetty riähäššä elämistä eikä kiännytty Jumalan puoleh. Hiän šano:
21 «Voi šilma, Horasini! Voi šilma, Vifsaida! Kun Tiirašša ta Sidonissa ois luajittu ne šuuret ruavot, kuita tiän pihoilla luajittih, niin niijen eläjät ois jo ammuin šuoriuvuttu värččivuatteih. Hyö ois issuttu tuhkašša, jätetty riähäššä elämini ta kiännytty Jumalan puoleh.
22 Mie šanon teilä: Tiira ta Sidoni piäššäh suutupäivänä vähemmällä mitä työ, Horasini ta Vifsaida.
23 Ta šie, Kapernaumi, šiutko muka taivahah ylennetäh? Alaš šiut luuvvah, alaš tuonelah šuate! Kun Sodomissa ois luajittu ne šuuret ruavot, mit šiun pihoilla luajittih, še ois pissyššä vielä tänäpiänä.
24 Mie šanon: Sodomin mua piäšöy suutupäivänä vähemmällä mitä šie, Kapernaumi.»
25 Tuoh aikah Iisussa rupesi tuaš pakajamah. Hiän šano: «Tuatto, taivahan ta muan Hospoti! Mie kiitän Šilma šiitä, jotta Šie peitit nämä as's'at viisahilta ta tolkukkahilta ta näytit ne lapšen moisilla.
26 Tämän Šie, Tuatto, kačoit hyväkši.
27 Tuattoni on antan kaiken Miun valtah. Poikua ei tiijä kenkänä muu kuin Tuatto, eikä Tuattuo tiijä kenkänä muu kuin Poika ta še, kellä Poika tahtou Hänet ilmottua.
28 Tulkua Miun luokši kaikki ruavon ta jykien takan vaivuttamat. Miun luona šuatta levähtyä.
29 Ottakkua Miun kantamuš harteillana ta opaštukkua Miušta: Mie olen hyväluontoni ta nöyrä. Näin työ šuatta levähtyä.
30 Miun kantamušta on helppo kantua ta Miun kuorma on kepie.»
1 Niih aikoih Iisussa käveli šuovattana vil'l'apellon poikki. Hänen opaššettavilla tuli nälkä, ta hyö alettih katkuo tähkie ta šyyvvä jyvie.
2 Farisseit nähtih še ta šanottih Iisussalla: «Kačo nyt! Šiun opaššettavat ruatah šemmoista, mitä šuovattana ei šua ruatua.»
3 A Iisussa vaštasi heilä: «Ettäkö ole luken, mitä Tuavitta ruato, konša hiän ta hänen miehet oltih näläššä?
4 Hiän mäni jumalankotih ta šöi uhrileivät, kumpasie hiän ei šuanun šyyvvä eikä hänen miehet, vain papit.
5 Tahi ettäkö ole Moissein Sakonašta luken, jotta papit ruatah jumalankojissa šuovattanaki? Näin hyö rikotah šuovattakäškyö, ta kuitenki ei olla viäräpäitä.
6 Mie šanon teilä: täššä on Še, ken on jumalankotie šuurempi.
7 Työ että suutis šyyttömie, kun malttasija, mitä merkitäh nämä šanat: ‘En Mie uhrilahjoja taho, kun tahon, jotta työ armahtaisija toini toista’.
8 Ihmisen Poika on šuovatanki Isäntä.»
9 Iisussa läksi šieltä ta mäni šen šeuvun sinagogah.
10 Šielä oli mieš, kumpasen käsi oli kuivan. Farisseit ečittih mitänih, mistä viärittyä Iisussua, ta kyšyttih Häneltä: «Šuauko šuovattana parentua?»
11 Iisussa vaštasi heilä: «Kun kellä teistä ollou lammaš ta še kirvonnou hautah šuovattana, niin eikö hiän tartu šiih lampahah ta vejä šitä ylöš?
12 Onhan ihmini äijyä kallehempi kuin lammaš. Niin jotta šuovattana on valta luatie hyvyä.»
13 Šiitä Hiän šano miehellä: «Ojenna käteš». Mieš ojenti kiän ta še tuli entisekšeh, yhtä tervehekši kuin toiniki käsi.
14 No farisseit lähettih pihalla ta ruvettih aprikoimah, mitein šuatais Iisussa tappua. Konša Iisussa šai tietyä täštä, Hiän läksi šieltä pois.
15 Iisussan peräššä matkasi hyvin äijän rahvašta, ta Hiän parenti hiät kaikki.
16 Iisussa kielti, jotta hyö ei paistais Häneštä kaikkien kuullen.
17 Näin tuli tovekši tämä, mitä Jumala šano oman viessintuojan Isaijan kautti:
18
– Täššä on Miun Käškyläini, kumpasen Mie valičin,
Miun Armaš, kumpaseh olen mieltyn.
Mie lašen Henkeni Hänen piällä,
ta Hiän pitäy muailman kanšoilla oikien suutun.
19 Hiän ei riitele eikä karju,
ei kuulla Hänen iäntä pihalla.
20 Murtunutta ruokoheinyä Hiän ei katkua,
šavuojua lampunšyväintä Hiän ei šammuta,
kuni ei šuata oikieta suutuo voittoh.
21 Hänen nimeh kaikki rahvahat pannah omat toivot.
22 Šiitä Iisussan luo tuotih piessan muokkuama mieš, kumpani oli šokie ta mykkä. Iisussa parenti hänet, niin jotta mieš rupesi pakajamah ta näkömäh.
23 Kaikki ihmiset kummekšittih ta kyšeltih: «Oisko še tämä Hristossa, Tuavitan Poika?»
24 Kun farisseit kuultih še, hyö šanottih: «Velsevulin, piäpiessan, voimalla Hiän ajau pois piessoja».
25 Iisussa tiesi hiän mielet ta šano heilä: «Kun valtakunta jakautunou keškenäh toruajih joukkoloih, niin še häviey. Eikä yksikänä linna tahi pereh keššä, kun niijen eläjät riijeltäneh keškenäh.
26 Kun šaatana ajanou pois šaatanan, šilloin še on riitautun iččeh kera. Miteinpä hänen valtakunta vois šilloin pisyö tukušša?
27 Työ šanotta, jotta Mie ajan pois piessoja velsevulin voimalla. Ka kenenpäš voimalla teikäläiset niitä ajetah? Eiköš Jumalan voimalla? Heistä työ niättä, mitein viäräššä oletta.
28 A kun Mie Jumalan Henken voimalla ajanen piessoja ihmisistä, šilloinhan Jumalan Valtakunta on jo tullun tiän luo.
29 Mitein kenkänä vois purkautuo voimakkahan miehen taloh ryöštämäh hänen hyvysie, kuni ei šitone enšin šitä mieštä? Šiitä vašta hiän voit ryöštyä talon.
30 Ken ei ole Miun puolella, še on Milma vaštah; ta ken ei keryä Miun kera, še hajottau.
31 Šentäh šanon teilä: joka riähkä ta pahat šanat prostitah ihmisillä, vain Pyhäštä Henkeštä šanottuja pahoja šanoja ei prostita.
32 Ken pakajau Ihmisen Poikua vaštah, häntä prostitah. A ken pakajau Pyhyä Henkie vaštah, häntä ei prostita, ei täššä muailmašša eikä tulijašša.»
33 «Kun puu ollou hyvä, šen antimet niise ollah hyvät. Vain kun puu ollou paha, šen antimet niise ollah pahat. Antimista puu tunnetah.
34 Työ kiärmehen šikiet, mitein voisija paissa hyvyä, kun iče oletta pahoja! Ihmisen šuu pakajau šitä, mi täyttäy hänen šytämen.
35 Hyvä ihmini tuou šytämen aitašta hyvyä, paha ihmini tuou pahua.
36 Mie šanon teilä: jokahisešta tyhjäh šanotušta šanašta ihmiset jouvutah vaštuamah suutupäivänä.
37 Niätšen šiun šanojen mukah šiut luvetah šyyttömäkši ta šiun šanojen mukah šiut suutitah viäräpiäkši.»
38 Šiitä eryähät sakonanopaštajat ta farisseit šanottih Iisussalla: «Opaštaja, myö tahtosima, jotta Šie näyttäsit meilä minnih merkin!»
39 No Iisussa vaštasi heilä: «Tämä paha ta jumalatoin ihmispolvi vuatiu merkkie, vain šillä ei anneta muuta merkkie kuin Jumalan viessintuoja Joonan merkki.
40 Niin kuin Joona oli meričuuton vačašša kolme päivyä ta kolme yötä, šamoin Ihmisen Poika on muan šiämeššä kolme päivyä ta kolme yötä.
41 Suutupäivänä Ninevin eläjät nouššah kuollehista yheššä tämän ihmispolven kera ta suutitah še viäräpiäkši. Hyö niätšen jätettih riähäššä elämini ta kiännyttih Jumalan puoleh, kun Joona šaneli heilä Jumalan šanua. A täššä teilä on Joonua šuurempi!
42 Suutupäivänä šuven čarovna noušou kuollehista yheššä tämän ihmispolven kera ta suutiu šen viäräpiäkši. Hiän niätšen tuli muailman rannoilta šuate kuuntelomah Solomonin viisahutta, a täššä teilä on šuurempi kuin Solomoni!»
43 «Konša piessa lähtöy pois ihmiseštä, niin še kävelöy vejettömissä paikoissa ta eččiy levähyššijua, vain ei löyvä.
44 Šilloin še šanou: ‘Miepä myöššyn omah kotih, mistä läksin’. Kun še tulou jälelläh, niin näköy, jotta koti on tyhjä, pyyhitty ta šiivottu.
45 Šiitä še mänöy ta ottau matkahah šeiččemen muuta piessua, vielä pahempua kuin še iče. Ne männäh šiih ihmiseh ta eletäh häneššä. Näin šen ihmisen elämä tulou pahemmakši, mitä še ennein oli. Šamoin käyt tällä pahalla ihmispolvella.»
46 Konša Iisussa vielä pakasi rahvahalla, Hänen muamo ta vellet tultih šinne. Hyö šeisottih pihalla ta tahottih paissa Hänen kera.
47 Eryäš mieš šano Iisussalla: «Muamoš ta velleš šeisotah pihašša ta tahotah paissa Šiun kera».
48 Iisussa šano hänellä: «Ken on Miun muamo? Ket ollah Miun vellet?»
49 Šiitä Hiän juohatti kiälläh opaššettavih ta šano: «Kačo, täššä ollah Miun muamo ta vellet.
50 Jokahini, ken eläy Miun Taivahaisen Tuaton tahtuo myöte, on Miun velleni ta čikkoni ta muamoni.»
1 Šamana päivänä Iisussa läksi uloš, mäni järven rannalla ta istuutu.
2 Hänen ympärillä keräyty niin šuuri joukko rahvašta, jotta Hiän aštu veneheh. Hiän istu veneheššä, a rahvašjoukko šeiso rannalla.
3 Hiän pakasi heilä monista as's'oista peittopakinoilla. Hiän šano: «Mieš läksi kylvämäh.
4 Konša hiän kylvi, eryähät šiemenet tipahettih tien viereh, ta linnut tultih ta n'okittih jyvät.
5 Toiset šiemenet kirvottih kiviseh muah, missä oli vain vähän multua. Ruttoseh ne nouštih orahalla, šentäh kun šiinä ei ollun multua pakšuh.
6 Vain kun päiväni nousi, še puahto orahat ta ne kuivettih, kun niillä ei ollun kunnon juurie.
7 Eryähät šiemenistä kirvottih ohtajaisikkoh, ohtajaiset kašvettih ta tupehutettih orahat.
8 No oša jyvistä kirposi hyväh muah ta anto eluo, mi šata, mi kuušikymmentä, mi kolmekymmentä jyvyä.
9 Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah!»
10 Opaššettavat tultih Iisussan luokši ta kyšyttih: «Mintäh Šie pakajat heilä peittopakinoilla?»
11 Iisussa vaštasi: «Šentäh, kun teilä on annettu tietyä Taivahien Valtakunnan peittoas's'at, vain heilä ei ole.
12 Kellä on, šillä annetah, ta hänellä on kyllitellein. A kellä ei ole, šiltä otetah pois vieläi še, mitä hänellä on.
13 Mie pakajan heilä peittopakinoilla, šentäh kun hyö kačotah, ta kuitenki ei nähä; kuunnellah, ta kuitenki ei kuulla eikä malteta.
14 Heissä täyttyy tämä Isaijan einuššuš:
– Vaikka kuin kuunteletta, että kuitenki malta.
Vaikka kuin kačotta, että kuitenki niä.
15 Vet tämän rahvahan šytän on kovettun,
korvillah hyö pahoin kuullah
ta šilmät hyö ummissettih,
jotta ei šilmilläh nähtäis,
ei korvillah kuultais
eikä šytämelläh maltettais,
jotta ei kiännyttäis Jumalan puoleh
enkä Mie parentais heitä.
16 Tiän šilmät ollah ošakkahat, kun ne nähäh, ta korvat ollah ošakkahat, kun ne kuullah!
17 Šanon teilä toven: monien Jumalan viessintuojien ta oikiemielisien ihmisien himotti nähä šitä, mitä työ niättä, vain ei nähty, ta kuulla šitä, mitä työ kuuletta, vain ei kuultu.»
18 «Niin jotta kuunnelkua, mitä peittopakina kylväjäštä merkiččöy.
19 Konša ken kuulou šanan Taivahien Valtakunnašta eikä malta šitä, tulou juaveli ta šieppuau hänen šiämeh kylvetyn šanan. Tämä tarkottau tien viereh kylvettyö šiementä.
20 Kylvö kivisih paikkoih on kuin še, ken šanan kuultuo hyvällä mielin ottau šen šamašša vaštah.
21 No kun häneššä ei ole juurta, šentäh hänen uško keštäy vain pienen rupieman. Konša häntä ruvetah ahistamah tahi ajelomah šanan tähen, hiän šamašša lopettau uškomisen.
22 Kylvö ohtajaisikkoh tarkottau ihmistä, kumpani kuulou šanan, vain tämän muailman huolet ta pohasvuon muanituš tupehutetah šana ta še ei anna eluo.
23 Kylvö hyväh muah tarkottau ihmistä, ken kuulou šanan ta malttau šen. Nämä ihmiset annetah eluo: ken šata, ken kuušikymmentä, ken kolmekymmentä jyvyä.»
24 Iisussa pakasi heilä vielä toisen peittopakinan Taivahien Valtakunnašta. Hiän šano: «Mieš kylvi peltoh hyvyä šiementä.
25 Kun kaikin muattih, tuli hänen vihamieš ta kylvi vehnän šekah rikkavehnyä ta mäni pois.
26 Kun vil'l'a nousi orahalla ta alko jo tulla tähkällä, šiitäi rikkavehnä tuli näkyvih.
27 Ruatajat mäntih isännän luokši ta šanottih hänellä: ‘Isäntä, šiehän kylvit peltoh hyvyä šiementä. Mistä šiih on tullun rikkavehnyä?’
28 Isäntä šano heilä: ‘Še on vihamiehen hommie’. Miehet kyšyttih häneltä: ‘Tahotko, jotta myö lähemmä ta kitemmä ne?’
29 Isäntä vaštasi: ‘Ei pie. Rikkavehnie kitkiessä työ nyhittä niijen kera vehnätki.
30 Kašvakkah ne yheššä elonkorjuuh šuate. Konša korjuu-aika tulou, mie šanon leikkuajilla: Keräkkyä enšin rikkavehnät ta šitokkua ne kupuloih poltettavakši. A vehnä korjakkua miun aittah.’»
31 Iisussa pakasi heilä vielä tämmösen peittopakinan. «Taivahien Valtakunta on niin kuin gorčitsan šiemen, kumpasen mieš kylvi peltoh.
32 Še on kaikista šiemenistä pienin, no konša kašvau, še tulou kaikkie pellon kašvija šuuremmakši. Viimein šiitä tulou puu, niin jotta taivahan linnut tullah ta luajitah pešät šen okšilla.»
33 Vielä Hiän šano heilä peittopakinan: «Taivahien Valtakunta on kuin taikinan hapatuš. Konša naini ševotti šen kolmeh vakkah jauhoja, koko taikina muikosi.»
34 Kaiken tämän Iisussa pakasi rahvahalla peittopakinoilla. Ilmain peittopakinoja Hiän ei paissun heilä mitänä,
35 jotta täyttyis tämä Jumalan viessintuojan šana:
– Mie avuan šuun ta pakajan peittopakinoilla,
šanelen šiitä, mi on ollun peitošša
muailman luatimisešta šuate.
36 Šiitä Iisussa toimitti ihmiset pois ta mäni taloh. Opaššettavat tultih Hänen luo ta šanottih: «Šelitä meilä peittopakina pellon rikkavehnäštä».
37 Hiän vaštasi heilä: «Hyvän šiemenen kylväjä on Ihmisen Poika.
38 Pelto on muailma. Hyvä šiemen tarkottau Taivahien Valtakunnan lapšie, rikkavehnä tarkottau niitä, ket ollah juavelin vallašša.
39 Vihamieš, kumpani rikkavehnyä kylvi, on juaveli. Vil'l'ankorjuu on muailman loppu, ta leikkuajat ollah anhelit.
40 Niin kuin rikkavehnä kerätäh ta tulešša poltetah, šamoin käyt muailman lopušša.
41 Ihmisen Poika työntäy omie anhelija, ta hyö kerätäh Hänen Valtakunnašta kaikki ne, ket muanitetah rahvašta riähkäh ta luajitah pahua,
42 ta lykätäh hiät tuliseh kiukuah. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh.
43 A oikiemieliset loissetah Tuattoh Valtakunnašša niin kuin päiväni. Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah!»
44 «Taivahien Valtakunta on niin kuin peltoh peitetty uarreh. Konša mieš löysi šen, hiän peitti šen uuvveštah. Šiitä hiän hyvillä mielin möi kaiken, mitä hänellä oli, ta ošti šen pellon.
45 Taivahien Valtakunta on vielä tämmöni. Kupča ečči kaunehie simčukkoja.
46 Konša hiän löysi yhen hyvin kallehen simčukan, hiän möi kaiken, mitä hänellä oli, ta ošti šen.
47 Taivahien Valtakunta on vielä niin kuin nuotta, kumpasen kalamiehet lašettih mereh ta kumpaseh puuttu kaikenmoista kalua.
48 Konša nuotta oli täyši, hyö vejettih še rantah, istuuvuttih ta pantih hyvät kalat vakkoih, a pahat luotih pois.
49 Šamoin käyt muailman lopušša: anhelit tullah, erotetah pahat oikiemielisistä
50 ta lykätäh hiät tuliseh kiukuah. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh.»
51 Iisussa kyšy opaššettaviltah: «Maltattako työ nyt kaiken tämän?» «Maltamma, Hospoti», hyö vaššattih.
52 Šilloin Hiän šano heilä: «Šentäh joka sakonanopaštaja, kumpasešta on tullun Taivahien Valtakunnan opaštuja, on niin kuin isäntä, kumpani tuou omašta aitaštah uutta ta vanhua tavarua».
53 Nämä peittopakinat šaneltuo Iisussa läksi šieltä
54 ta mäni kotilinnah. Hiän opašti ihmisie heijän sinagogašša. Ihmiset oltih hämmäššykšissäh ta kyšyttih: «Mistä Hänellä on tämä viisahuš? Mistä Hänellä on voima luatie kummie?
55 Eikö Hiän ole še kirvešmiehen poika? Eikö Hänen Muamon nimi ole Muarie, ta eikö Juakko, Josija, Simoni ta Juuta olla Hänen vellijä?
56 Kaikki Hänen čikot niise eletäh tiälä miän joukošša. Mistä Hiän on šuanun tämän kaiken?»
57 Ta niin hyö kieltäyvyttih Häneštä. Iisussa šano heilä: «Missänä muuvvalla Jumalan viessintuojua ei niin pahekšita kuin hänen kotilinnašša ta omašša koissa».
58 Ta Hiän ei ruatan šielä montakana šuurta ruatuo, šentäh kun hyö ei ušottu Häneh.
1 Noih aikoih muan nellännekšen herra Iiroti* kuuli pakinoja Iisussašta.
2 Hiän šano omilla käškyläisillä: «Še on Iivana Kaštaja. Hiän on nouššun kuollehista, šentäh Hänellä ollah nämä voimat.»
3 Iiroti niät oli käšken ottua Iivanan kiini, panna hänet rautoih ta viijä tyrmäh. Tämän hiän oli ruatan Hilippä-velleh naisen Irodiadan tähen.
4 Iivana niätšen oli šanon Iirotilla: «Šiun ei šua elyä velleš naisen kera».
5 Iiroti ois tahton tappua Iivanan, ka varasi rahvašta, kumpani piti Iivanua Jumalan viessintuojana.
6 Šiitä Iiroti luati omana šyntymäpäivänä pruasniekan, ta Irodiadan tytär tanšši vierahilla. Še niin miellytti Iirotie,
7 jotta hiän lupasi tytöllä: «Mie pošiuvun, jotta mitä vain šie tahtonet, šen šuat».
8 Muamon neuvon mukah tyttö šano: «Anna miula ta šillä kertua luuvvalla Iivana Kaštajan piä».
9 Čuari apeutu, ka kun hiän oli vierahien kuullen pošiutun, hiän käški ruatua, mitä tyttö tahto.
10 Hiän työnsi tyrmäh šanan ta käški leikata Iivanalta piän.
11 Piä tuotih luuvvalla ta annettih tytöllä, ta tyttö vei šen muamollah.
12 Iivanan opaššettavat tultih ta otettih ruumis ta hauvattih še. Šiitä hyö mäntih ta šuatettih šana Iisussalla.
13 Tämän kuultuo Iisussa läksi šieltä venehellä elämättömäh paikkah, jotta vois olla yksinäh. Rahvaš šai tietyä šiitä, ta linnoista liikkeyty ihmisie maičči Hänellä jälkeh.
14 Konša Iisussa tuli rantah ta nousi veneheštä, Hiän näki kaikki nämä ihmiset. Hänellä tuli suali heitä ta Hiän parenti kaikki läsijät.
15 Iltapuoleh opaššettavat tultih Iisussan luokši ta šanottih: «Tämä on elämätöin paikka, ta on jo myöhäni aika. Toimita ihmiset pois, jotta hyö mäntäis kylih ta oššettais ičelläh ruokua.»
16 Iisussa šano heilä: «Ei heijän tarviče männä. Antakkua työ heilä ruokua.»
17 «Meilä ei ole keralla muuta kuin viisi leipyä ta kakši kalua», hyö vaššattih.
18 «Tuokua ne tänne Miula», šano Iisussa.
19 Hiän käški rahvahan ašettuo nurmella. Šiitä Hiän otti ne viisi leipyä ta kakši kalua, kaččo ylähyäkši taivahah ta šano passipot Jumalalla. Hiän katkuali leivät ta anto palat opaššettavilla, ta opaššettavat juattih ne rahvahalla.
20 Kaikin šyötih kyllitellein, ta šyömättä jiänehie paloja kerättih kakšitoista täyttä vakkua.
21 Šyömäššä oli viitisentuhatta mieštä ta lisäkši naisie ta lapšie.
22 Rutto šen jälkeh Iisussa käški opaššettavien aštuo veneheh ta lähtie toisella rannalla, kuni Hiän toimittau rahvašjoukon pois.
23 Rahvahan lähettyö Hiän nousi vuaralla, jotta vois moliutuo yksinäh. Konša tuli ilta, Hiän oli šielä yksin.
24 Veneh oli jo kešellä järvie ta uallot lyötih šitä lujašti, šentäh kun oli vaštatuuli.
25 Yön nellännen vahin* aikah Iisussa tuli opaššettavie kohti aštumalla vettä myöte.
26 Konša opaššettavat nähtih Hänet järvie pitin aštumašša, hyö pöläššyttih ta karjeuvuttih: «Tuo on kuutessiutuja!»
27 No šamašša Iisussa rupesi pakajamah heilä ta šano: «Olkua rauhašša. Mie še täššä olen. Elkyä varakkua.»
28 Šiitä Petri šano hänellä: «Hospoti, kun še ollet Šie, niin käše miun tulla Šiun luo vettä myöte».
29 «Tule!» šano Iisussa. Petri šolahti veneheštä ta läksi vettä myöte Iisussah päin.
30 Vain kun hiän näki, mitein lujašti tuuli, hiän pöläšty ta alko upota. Šiitä hiän karjeutu: «Hospoti, pelašša miut!»
31 Iisussa šamašša ojenti kiän, tarttu häneh ta šano: «Vähäuškoni! Mintäh šie rupesit epyälömäh?»
32 Konša hyö nouštih veneheh, tuuli vakautu.
33 Kaikin, ket oltih veneheššä, kumarrettih Hänellä ta šanottih: «Šie tosieh olet Jumalan Poika».
34 Järven poikki piäštyö hyö tultih Gennisaretin muah.
35 Kun šen šeuvun ihmiset tunnettih Iisussa, hyö työnnettih šana joka šuunnalla, ta Hänen luo tuotih kaikki läsijät.
36 Hyö kyšyttih, jotta šaisko košettua hoti Hänen sviitkan helmah. Ta kaikki ne, ket košetettih šiih, parettih.
1 Šiitä Iisussan luo tuli Jerusalimista farisseita ta sakonanopaštajie.
2 Hyö kyšyttih: «Mintäh Šiun opaššettavat rikotah tuattoloilta perittyjä tapoja? Hyöhän ei šyömäh ruvetešša peššä käsieh*.»
3 Iisussa vaštasi heilä: «Mintähpä työ iče omilla perintötavoilla rikotta Jumalan käškyö?
4 Onhan Jumala käšken: ‘Kunnivoita tuattuoš ta muamuoš’ ta ‘Ken kironnou tuattuoh tahi muamuoh, še šuakah kuritukšekši kuoloman’.
5 A työ opaššatta, jotta kun ken šanonou omalla tuatolla tahi muamolla: ‘Mitä šiun piti miušta šuaha, šen olen luvannun uhrilahjakši’,
6 šilloin hänen ei tarviče enämpi auttua tuattuoh tahi muamuoh. Tällä keinoin työ omalla perintötavalla šaita tyhjäkši Jumalan käšyn.
7 Työ pyhiksi luatiutujat! Oikein še Jumalan viessintuoja Isaija einušti teistä. Šiinä einuššukšešša ollah nämä Jumalan šanat:
8
– Tämä kanša kunnivoittau Milma huulillah
ta kiittäy Milma kielelläh,
no šen šytän on loittuona Miušta.
9 Tyhjäh hyö Miula kumarrellah,
kun opaššetah omie opaššukšie,
ihmisien kekšimie käškyjä.»
10 Iisussa kučču ihmisjoukon luokšeh ta šano: «Kuunnelkua ta malttakkua.
11 Ei ihmistä šua pakanakši še, mi mänöy šuušta šiämeh. Še ihmisen šuau pakanakši, mi tulou hänen šuušta uloš.»
12 Šilloin opaššettavat tultih Iisussan luo ta šanottih: «Tiijätkö, jotta farisseit šiännyttih Šiun piällä, kun pakasit noin?»
13 Hiän vaštasi: «Joka taimi, mi ei ole Miun Taivahaisen Tuaton issuttama, kisotah juurineh pois.
14 Elkyä välittäkkyä farisseiloista, hyö ollah šokeita šokeijen kulettajie. Kun šokie kulettau šokieta, niin molommat lanketah hautah.»
15 Petri šano Hänellä: «Šelitä meilä, mitä merkitäh ne šanat, mistä farisseit šiännyttih».
16 Iisussa vaštasi: «Noin tolkuttomieko työki vielä oletta?
17 Ettäkö malta, jotta mi mänöy šuušta šiämeh, še šolahtau vaččah, ta šieltä še uloštuu?
18 Ka mi šuušta tulou, še on lähten šytämeštä ta še šuau ihmisen pakanakši.
19 Juštih šytämeštä lähetäh pahat ajatukšet, tappamiset, parikuntapettämini ta muu huoruinta, varaššukšet, viärät tovissukšet ta pahat pakinat toisista.
20 Tämä kaikki šuau ihmisen pakanakši, vain ei pešömättömillä käsillä šyömini.»
21 Iisussa läksi šieltä ta mäni Tiiran ta Sidonin šeutuloilla.
22 Šielä tuli eryäš hananilaini naini, šen šeuvun eläjä, ta karju: «Hospoti, Tuavitan Poika, armaha milma! Piessa muokkuau lujašti miun tytärtä.»
23 Iisussa ei vaššannun naisella mitänä. Opaššettavat tultih Iisussan luo ta šanottih: «Toimita hänet pois. Hiän aštuu miän jäleššä ta karjuu.»
24 Iisussa vaštasi: «Ei Milma työnnetty muijen kuin Israelin rahvahan katonehien lampahien luo».
25 Kuitenki naini tuli lähemmäkši, heittäyty muah Iisussan eteh ta šano: «Hospoti, auta milma!»
26 Vain Iisussa šano hänellä: «Ei ole oikein ottua lapšilta leipä ta luuvva še koiranpentuloilla».
27 Naini vaštasi: «Oikiešša olet Hospoti, no ka šuahah še koiratki šyyvvä murusie, mit kirvotah isännän stolalta».
28 Šilloin Iisussa šano hänellä: «Šuuri on šiun uško, naini! Käykäh šiula niin kuin tahot.» Šiitä šuate tytär oli terveh.
29 Iisussa läksi šieltä, aštu Galileijanjärven rantua ta nousi vuaralla. Konša Hiän istu šielä,
30 Hänen luo tuli rahvašta šuurin joukkoloin. Heilä oli matašša rampoja, šokeita, vaivasie, mykkie ta äijän muita kipiehisie. Heitä pantih Hänen eteh, ta Hiän parenti hiät.
31 Ihmiset kummekšittih, kun nähtih, jotta mykät paissah, vaivaset tullah tervehiksi, rammat kävelläh ta šokiet nähäh, ta hyö ylennettih Israelin Jumalua.
32 Iisussa kučču opaššettavat luokšeh ta šano: «Miula on suali näitä ihmisie. Hyö on oltu Miun luona jo kolme päivyä eikä heilä ole mitänä šyötävyä. En taho työntyä heitä tiältä näläššä, jotta hyö ei vaivuttais matalla.»
33 Opaššettavat šanottih Hänellä: «Mistä myö tiälä elämättömäššä muašša šuamma niin äijän leipyä, jotta voisima ruokkie tämmösen rahvašjoukon?»
34 «Montako leipyä teilä on?» Iisussa kyšy. «Šeiččemen ta monieš kalanmotti», hyö vaššattih.
35 Iisussa käški rahvahan istuutuo muah.
36 Šiitä Hiän otti ne šeiččemen leipyä ta kalat, passipoitti Jumalua, katkuali leivät ta anto palat opaššettavilla. Opaššettavat juattih ne ihmisillä.
37 Kaikin šyötih kyllitellein, ta loppusie paloja kerättih šeiččemen täyttä vakkua.
38 Šyömäššä oli nellätuhatta mieštä, ta vielä naisie ta lapšie.
39 Šiitä Iisussa toimitti rahvašjoukon matkah, aštu veneheh ta tuli Magdalan šeuvulla.
1 Iisussan luokši tuli farisseita ta saddukeita, kumpaset tahottih kiušata Häntä. Hyö vuajittih, jotta Hiän näyttäis merkin taivahašta.
2 Iisussa šano heilä: «Illalla työ šanotta: ‘Tulou pouta, šentäh kun taivaš on ruškie’,
3 ta huomenekšella šanotta: ‘Tänäpiänä tulou paha šiä, šentäh kun taivaš on muššanruškie’. Pyhiksi luatiutujat! Taivašta työ maltatta lukie, vain aikojen merkkijä että šuata lukie.
4 Tämä paha ta jumalatoin ihmispolvi vuatiu merkkie, ka šillä ei anneta muuta merkkie kuin vain Jumalan viessintuojan Joonan merkki.» Hiän jätti hiät šiih ta läksi pois.
5 Hyö ehättäyvyttih toisella rannalla, ka opaššettavat oli unohettu ottua leipyä.
6 Šiitä Iisussa šano heilä: «Kaččokkua, jotta varotta farisseijen ta saddukeijen hapatušta».
7 No hyö vain paistih keškenäh: «Myö emmä ottan leipyä keralla».
8 Iisussa huomasi šen ta šano heilä: «Vähäuškoset! Työ vain šiitä pakajatta, jotta leivät jiätih?
9 Ettäkö työ vieläkänä malta? Ettäkö muissa niitä viittä leipyä, kumpasista riitti viijellätuhannella? Montako vakallista palasie työ keräsijä?
10 Ta ettäkö muissa šeičentä leipyä, kumpasista riitti nellällätuhannella? Montako vakallista palasie työ keräsijä?
11 Mitein työ että malta, jotta en Mie teilä leiväštä paissun, konša šanoin: ‘Varokkua farisseijen ta saddukeijen hapatušta’?»
12 Šiitä hyö piäštih perillä, jotta ei Hiän käšken varuo leipätaikinan hapatušta, kun farisseijen ta saddukeijen opaššušta.
13 Konša Iisussa tuli Hilipän Kesarijan šeuvulla, Hiän kyšy opaššettaviltah: «Kenekši ihmiset ajatellah Milma, Ihmisen Poikua? Mitä Miušta paissah?»
14 Hyö vaššattih: «Yksien mieleštä Šie olet Iivana Kaštaja, toisien mieleštä Il'l'a, eryähien mieleštä Jeremija tahi kennih muu Jumalan viessintuojista».
15 Iisussa kyšy: «A työ? Ken Mie tiän mieleštä olen?»
16 Simoni Petri vaštasi: «Šie olet Hristossa, elävän Jumalan Poika».
17 Iisussa šano hänellä: «Ošakaš olet šie, Jonan Simoni. Tätä ei ihmini šiula ilmottan, vain ilmotti Miun Tuatto, kumpani on taivahissa.
18 Ta Mie šanon šiula: Šie olet Petri* – kallivo, ta tällä kallivolla Mie rakennan uškojakuntani. Šitä ei tuonelan voimat voiteta.
19 Mie annan šiula Taivahien Valtakunnan avuamet. Mitä šie kiellät muan piällä, še on kielletty taivahissa; mih šie annat vallan muan piällä, šiih on annettu valta taivahissa.»
20 Šiitä Hiän kielti opaššettavieh šanomašta kellänä, jotta Hiän on Iisussa, Hristossa.
21 Täštä lähtien Iisussa alko paissa opaššettavilla, jotta Hänen pitäy männä Jerusalimih ta äijän käršie rahvahan vanhimpien, ylipappien ta sakonanopaštajien käsissä. Šielä Hänet tapetah, ta kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.
22 Petri alko moittie Iisussua kahen kešen. Hiän šano: «Jumala varjelkah Šilma, Hospoti! Elkäh Šiula konšana käykäh näin!»
23 Iisussa kiänty ta šano Petrillä: «Mäne šiitä, šaatana! Šie tahot muanittua Miut riähkäh. Šiun mielet ei olla Jumalašta, vain ollah ihmiseštä!»
24 Šiitä Iisussa šano opaššettavillah: «Kun ken tahtonou kulkie Miun kera, hiän unohtakkah iččeh, ottakkah oman rissin ta aštukkah Miun kera.
25 Niätšen še, ken tahtou pelaštua oman elämän, mänettäy šen; a ken Miun tähen mänettäy elämän, še šuau šen jälelläh.
26 Mitä hyötyö on ihmisellä šiitä, kun hiän šuanou omakši koko muailman, a mänettänöy oman elämän? Mitä ihmini vois antua, jotta šais elämän jälelläh?
27 Ihmisen Poika tulou Tuattoh taivahaisešša valošša omien anhelien kera, ta šilloin makšau jokahisella hänen ruatojen mukah.
28 Šanon teilä toven: täššä šeisojien joukošša on eryähie, ket ei kuolla ennein kuin nähäh, jotta Ihmisen Poika tulou Čuarina.»
1 Kuuvven päivän piäštä Iisussa otti matkahah Petrin, Juakon ta hänen vellen Iivanan. Hiän vei hiät korkiella vuaralla erikseh toisista.
2 Šielä Hiän muuttu heijän šilmissä: Hänen näkö loisti kuin päiväni, ta Hänen vuattiet tultih valkiekši kuin valo.
3 Šiitä heilä näyttäyvyttih Moissei ta Il'l'a, hyö paistih Iisussan kera.
4 Šilloin Petri šano Iisussalla: «Hospoti, hyvä on miän tiälä olla. Kun tahtonet, luajimma tänne kolme šuojua: yhen Šiula, yhen Moisseilla ta yhen Il'l'alla.»
5 Petri vielä pakasi, kun hyvin valkie pilvi katto hiät ta pilveštä kuulu iäni: «Tämä on Miun armaš Poikani, kumpaseh Mie olen mieltyn. Häntä kuunnelkua!»
6 Konša opaššettavat kuultih iäni, hyö oikein pöläššyttih ta heityttih muah očin.
7 Iisussa tuli hiän luo, košetti heitä ta šano: «Nouškua, elkyä varakkua».
8 Ta kun hyö noššettih piä, hyö ei nähty ketänä muita kuin Iisussan.
9 Konša hyö šolahettih vuaranrinnettä alaš, Iisussa šano heilä: «Elkyä paiskua kellänä täštä, mitä näkijä, kuni Ihmisen Poikua ei ole noššatettu kuollehista».
10 Opaššettavat kyšyttih Häneltä: «Mintäh sakonanopaštajat šanotah, jotta Il'l'an pitäy tulla enšin?»
11 Hiän vaštasi: «Il'l'a tosiehki tulou enšin ta luatiu kaikki entisen moisekši.
12 Ta Mie šanon teilä, jotta Il'l'a on jo tullun. Ihmiset vain ei tunnettu häntä ta ruattih hänellä, mitä heilä himotti. Šamoin Ihmisen Poikaki joutuu käršimäh hiän käsissä.»
13 Šilloin opaššettavat hokšattih, jotta Hiän pakasi heilä Iivana Kaštajašta.
14 Konša hyö myöššyttih rahvašjoukon luo, Iisussan eteh tuli mieš, heitty polvillah
15 ta šano: «Hospoti, armaha miun poikuani! Hänellä on kuatumatauti, ta še muokkuau häntä lujašti. Hiän moničči kuatuu, konša tuleh, konša veteh.
16 Mie toin hänet Šiun opaššettavien luo, vain hyö ei voitu parentua häntä.»
17 Šiih Iisussa šano: «Voi tätä uškomatointa ta pilalla männyttä ihmispolvie! Pitältikö Miun pitäy vielä olla tiän kešeššä? Pitältikö Miun pitäy keštyä teitä? Tuokua poika Miun luo.»
18 Iisussa komenti piessua, ta še läksi pojašta. Šiitä šuate poika oli terveh.
19 Konša hyö oltih omistah, opaššettavat tultih Iisussan luo ta kyšyttih: «Mintähpäš myö emmä voinun ajua šitä piessua pojašta?»
20 «Šentäh kun teilä ei ole uškuo», šano Iisussa. «Šanon teilä toven: kun teilä ois uškuo hoti gorčitsan šiemenen verta, työ voisija šanuo tällä vuaralla: ‘Eissy täštä tuonne’, ta še eistyis. Mikänä ei ois teilä mahotoin.
21 A tämän luatuni piessa ei lähe millänä muulla kuin moliutumalla ta pyhittämällä.»
22 Konša hyö oltih Galileijašša, Iisussa šano opaššettavillah: «Ihmisen Poika annetah rahvahan käsih,
23 hyö tapetah Hänet, ta kolmantena päivänä Hänet noššatetah kuollehista». Ta heilä tuli hyvin paha mieleštä.
24 Konša hyö tultih Kapernaumih, Petrin luo tultih jumalankojin veronkeryäjät ta kyšyttih: «Tottaš tiän Opaštaja makšau jumalankojin veruo?»
25 «Makšau», hiän vaštasi. Kun Petri mäni taloh, Iisussa kerkisi enšimmäisenä kyšymäh häneltä: «Mitä mieltä olet, Simoni? Keltä tämän muailman čuarit kerätäh makšuja ta veroja, omiltahko vain vierahilta?»
26 «Vierahilta», šano Petri. Iisussa šano hänellä: «Omien ei šilloin tarviče makšua.
27 Ka mitäpä tyhjäh šiännyttyä heitä? Mäne järvellä ta lykkyä onki veteh. Ota enšimmäini kala, mi puuttuu, ta avua šen šuu. Šielä on hopieraha. Ota še ta makša heilä Miun ta iččeš ieštä.»
1 Niih aikoih opaššettavat tultih Iisussan luo ta kyšyttih: «Ken on šuurin Taivahien Valtakunnašša?»
2 Iisussa kučču luokšeh lapšen, ašetti hänet heijän kešellä
3 ta šano: «Šanon teilä toven: kun että kiäntyne Jumalan puoleh ta tulle lapšien moisiksi, niin että piäše Taivahien Valtakuntah.
4 Ken alentuu tämän lapšen moisekši, še on šuurin Taivahien Valtakunnašša.
5 Ken Miun nimeššä ottau luokšeh yhenki tämmösen lapšen, še ottau luokšeh Miut.
6 A kun ken muanittanou pahah yhenki näistä pienistä, ket ušotah Miuh, šillä ois parempi, kun hänen kaklah pantais melličänkivi ta lykättäis meren šyvyteh.»
7 «Paha periy tämän muailman šen muanitukšien tähen! Muanitukšet varmašti tullah, vain paha periy šen ihmisen, kumpasen kautti ne tullah!
8 Kun šiun käteš tahi jalkaš muanittanou šilma riähkäh, leikkua še pois ta lykkyä mänömäh. Parempi šiun on yksikätisenä tahi yksijalkasena piäššä ilmasenikuseh elämäh, mitä kun kakšikätisenä tahi kakšijalkasena šiut luuvvah ilmasenikuseh tuleh.
9 Ta kun šiun šilmäš muanittanou šilma riähkäh, kiso še ta lykkyä pois. Parempi šiun on yksišilmäsenä piäššä ilmasenikuseh elämäh, mitä kun šiut kakšišilmäsenä luuvvah uatun tuleh.
10 Kaččokkua, jotta että vähekši yhtäkänä näistä pienistä. Mie šanon teilä: heijän anhelit taivahissa aina nähäh Miun Taivahaisen Tuaton šilmät.
11 Ihmisen Poika tuli eččimäh ta pelaštamah šitä, mi on katon.»
12 «Mitä arveletta: kun kellä ollou šata lammašta ta yksi niistä ekšynöy, niin eikö hiän jätä loppusie yhekšyäkymmentä yhekšyä vuaroilla ta lähe eččimäh šitä ekšynyttä?
13 Šanon teilä toven: kun hiän šen löytänöy, hiän on šiitä lampahašta enämmän hyvilläh kuin niistä yhekšäštäkymmeneštä yhekšäštä, mit ei ekšytty.
14 Šamoin tiän Taivahaini Tuatto ei taho, jotta yksikänä näistä pienistä hävieis.»
15 «Kun šiun uškovelli luatinou šiula pahua, mäne hänen luo ta pakaja as's'ašta hänen kera. Kun hiän šilma kuunnellou, niin työ tuaš oletta vellet keškenäh.
16 A kun hiän ei kuunnelle šilma, mäne uuvveštah ta ota matkah yksi tahi kakši henkie, šentäh kun ‘joka as's'a pitäy lujittua kahen tahi kolmen tovistajan šanalla’.
17 Kun hiän ei heitäkänä kuunnelle, šano uškojakunnalla. Kun hiän ei totelle uškojakuntuaki, niin olkah hiän šiula šamanmoini kuin toisenvieroni tahi veronkeryäjä.
18 Šanon teilä toven: kaikki, mitä työ kiellättä muan piällä, še on kielletty taivahissa; ta kaikki, mih työ annatta vallan muan piällä, šiih on annettu valta taivahissa.
19 Mie šanon teilä toven: kun kakši teistä muan piällä keškenäh šopinou moliutuo mistänih as's'ašta, niin hyö šuahah še Miun Tuatolta, kumpani on Taivahissa.
20 Niätšen kun missä kakši tahi kolme on keräytyn yhteh Miun nimeššä, šielä Mie olen heijän kešeššä.»
21 Šiitä Petri tuli Iisussan luo ta šano: «Hospoti, kun miun velli aina uuvveštah ruatanou miula pahua, niin mitein monta kertua miun pitäy prostie häntä? Šeiččemenkö kertua?»
22 Iisussa vaštasi: «Mie šanon šiula, jotta ei šeiččemen kertua, vain šeiččemenkymmentä kertua šeiččemen.
23 Taivahien Valtakunta on kuin čuari, kumpani tahto nähä, äijänkö hänen käškyläiset ollah hänellä velkua.
24 Konša hiän alko šitä tarkaštua, hänen eteh tuotih mieš, kumpani oli hänellä velašša kymmenentuhatta talanttua*.
25 Kun miehellä ei ollun, millä makšua, niin čuari käški myyvvä hänet ta hänen naisen, lapšet ta kaikki hänen hyvyset ta makšua velan.
26 Šilloin käškyläini heittäyty muah hänen eteh ta šano: ‘Isäntä, vuota vähäsen! Mie makšan šiula kaiken.’
27 Čuarilla tuli suali käškyläistä. Hiän piäšti miehen mänömäh ta prosti hänellä velan.
28 Šiitä še käškyläini mäni pihalla ta näki toisen käškyläisen, kumpani oli hänellä velkua šata dinarie. Hiän tarttu mieheh, alko kuristua häntä ta šano: ‘Makša, mitä olet velkua!’
29 Mieš heittäyty muah hänen eteh ta moli häntä: ‘Vuota vähäsen, mie makšan šiula kaiken’.
30 Vain toini ei tahton vuottua, kun mäni ta pani tovarissan tyrmäh, kuni še makšau velan.
31 Muut käškyläiset nähtih tämä ta pahaššuttih äijälti. Hyö mäntih ta šanottih čuarilla, mitein kävi.
32 Šiitä čuari kučču käškyläisen luokšeh ta šano: ‘Kelvotoin käškyläini! Šie molit milma ta mie prostin šiula koko velan.
33 Eikö šiun niise ois pitän armahtua šiun tovarissua, niin kuin mie armahin šilma?’
34 Vihoissah čuari anto hänet muokattavakši šiih šuate, kuni hiän makšau koko velan.
35 Näin ruatau Miun Taivahaini Tuatto teilä, kun että jokahini prosti omua vellie kaikešta šytämeštä.»
*18:24,28 Talantta oli tuon ajan šuurin raha. Yksi talantta oli 6000 dinarie ta yksi dinari oli työmiehen tavallini päiväpalkka.1 Konša Iisussa oli lopettan nämä pakinat, Hiän läksi Galileijašta ta mäni Jortanojoven toista puolta Juutijah.
2 Hänellä jäleššä matkasi äijän rahvašta, ta Hiän parenti hiät.
3 Hänen luo tultih farisseit, kumpasien himotti šuaha Hänet šanašta kiini. Hyö kyšyttih: «Šuauko mieš erota naiseštah vaikka min as's'an takie?»
4 Iisussa vaštasi heilä: «Ettäkö ole luken, jotta kaiken Luatija jo alušta šuate luati ihmisen miehekši ta naisekši?
5 Šentäh mieš jättäy tuattoh ta muamoh ta yhtyy omah naiseh, ta näistä kahešta tulou yksi liha.
6 Niin jotta hyö ei olla enämpi kakši, vain yksi. Ta min Jumala yhisti, šitä elkäh ihmini erottakkah.»
7 Farisseit kyšyttih Iisussalta: «Mintäh šilloin Moissei on šanon, jotta mieš voit erota naiseštah, kun antanou hänellä erokirjan?»
8 Hiän šano: «Moissei anto teilä vallan erota naisešta, šentäh kun työ oletta niin kovašytämisie. Kumminki alkujah ei ollun näin.
9 Ka Mie šanon teilä: ken eruou naiseštah muušta šyystä kuin naisen huoruinnan tähen, ta akottuu toisen kera, še iče huoruiččou. Ta še, ken nai toisen miehen jättämän naisen, niise huoruiččou.»
10 Opaššettavat šanottih: «Kun akottumini merkinnöy miehellä tätä, niin parempi on olla akottumatta».
11 Šiih Iisussa šano: «Ei kaikin voija elyä ilmain naista, kun vain ne, kellä on annettu šemmoni oša.
12 On kaččuot akottumah kelvottomie, ket muamon vačašta šuate ollah šemmosie. Toisie ihmiset luajittih šemmosekši. Ta on vielä niitäki, ket Taivahien Valtakunnan tähen eletäh ilmain naista. Ken voinou tämmösen ošan ottua, še ottakkah.»
13 Iisussan luo tuotih lapšie, jotta Hiän panis kiät heijän piällä ta moliutuis. Opaššettavat moitittih tuojie.
14 No Iisussa šano: «Antakkua lapšien olla. Elkyä pietelkyä heitä tulomašta Miun luo. Heijän moisilla kuuluu Taivahien Valtakunta.»
15 Hiän pani käteh lapšien piällä ta šen jälkeh läksi šieltä.
16 Šiitä Iisussan luo tuli yksi mieš ta kyšy: «Hyvä Opaštaja! Mitä hyvyä miun pitäis ruatua, jotta šaisin ilmasenikusen elämän?»
17 Iisussa šano hänellä: «Mintäh šie šanot Milma hyväkši? On vain yksi ainut, ken on hyvä, Jumala. Kun tahtonet piäššä ilmasenikuseh elämäh, niin elä käškyjen mukah.»
18 «Mimmosien käškyjen?» mieš kyšy. Iisussa šano: «Elä tapa; elä makua vierahan naisen kera; elä varašša; tovistuas's'a elä valehtele;
19 kunnivoita tuattuoš ta muamuoš ta tykkyä lähimmäistäš niin kuin iččieš».
20 Nuori mieš šano: «Kaikkien näijen käškyjen mukah mie olen elän nuorešta šuate. Mitä vielä miun pitäis ruatua?»
21 Iisussa šano hänellä: «Kun tahtonet olla täyvellini, niin mäne ta myö kaikki, mitä šiula on, ta jua rahat köyhillä. Šilloin šiula on uarreh taivahissa. Tule šiitä ta aššu Miun kera.»
22 Konša nuori mieš kuuli nämä šanat, hiän läksi murehissah pois, šentäh kun hänellä oli äijän hyvysie.
23 Šiitä Iisussa šano opaššettavillah: «Šanon teilä toven: vaikie on pohatan piäššä Taivahien Valtakuntah.
24 Ta vielä šanon teilä: helpompi on verbl'udan männä nieklan šilmäštä läpi kuin pohatan piäššä Jumalan Valtakuntah.»
25 Tämän kuultuo opaššettavat ihmeteltih ta kyšyttih: «Kenpä šilloin voipi pelaštuo?»
26 Iisussa kaččo heih ta šano: «Ihmiset šitä ei voija, ka Jumala voit kaiken».
27 Šiitä Petri šano Iisussalla: «A miteinpäš myö? Myö jättimä kaiken ta läksimä Šiun matkah. Mitäpä myö šiitä šuamma?»
28 Iisussa šano heilä: «Šanon teilä toven: uuvven muailmanajan tullešša Ihmisen Poika istuutuu valon valtaistumellah. Šiitä niise työ, kumpaset oletta kulken Miun kera, šuatta istuo kahellatoista valtaistumella ta hallita Israelin kahtatoista heimuo.
29 Ta jokahini, ken Miun nimen tähen jättäy oman talon, vellet, čikot, tuaton, muamon, oman naisen, lapšet tahi pellot, šuau niijen tilah šatua kertua enämmän ta periy ilmasenikusen elämän.
30 Vain monet enšimmäiset tullah viimesiksi ta viimeset enšimmäisiksi.»
1 «Taivahien Valtakunta on kuin talon isäntä, kumpani huomenekšella aikaseh läksi palkkuamah ruatajie viinasatuh.
2 Hiän šopi ruatajien kera, jotta päiväpalkka on yksi dinari, ta työnsi hiät viinasatuh.
3 Yhekšien aikana huomenekšella hiän läksi pasarilla ta näki, jotta šielä šeiso joutavie miehie.
4 Hiän šano heilä: ‘Työ niise mänkyä miun viinasatuh. Mie makšan teilä oikien palkan.’ Miehet lähettih.
5 Kakšientoista ta šiitä vielä kolmien aikah isäntä tuaš mäni ta ruato šamoin.
6 Šiitä kun hiän läksi viisien aikah, hiän näki vieläki joutavina šeisojie ta kyšy heiltä: ‘Mintäh työ šeisotta tiälä koko päivän ruavotta?’
7 Hyö šanottih: ‘Kenkänä ei palkannun meitä’. Hiän šano heilä: ‘Työ niise mänkyä miun viinasatuh. Mie makšan teilä oikien palkan.’
8 Konša tuli ilta, viinasatun isäntä šano ruatajien piäliköllä: ‘Kuču ruatajat ta makša heilä palkka. Ket tultih viimesekši, niillä makša enšin, ta enšimmäisillä viimesekši.’
9 Ne, ket tultih viisien aikana, šuatih dinari mieheh.
10 Enšiksi tullehet smietittih, jotta hyö šuahah enämmän. Eipähän šuatu kun vain dinari mieheh.
11 Šuatih ta šiännyttih ta šanottih isännällä:
12 ‘Nämä viimesekši tullehet ruattih yksi tunti, ta kuitenki šie annoit heilä šaman verran kuin meiläki, kumpaset kantoma päivän kuorman ta keštimä äkien’.
13 Täh isäntä šano yhellä heistä: ‘Hyvä mieš, en mie šilma valehellun. Emmäkö myö šopin dinarin palkašta?
14 Ota omaš ta mäne. Mie tahon makšua tällä viimesekši tullehella šaman verran kuin šiulaki.
15 Tottaš mie voin omilla rahoillani ruatua mitä tahon? Vain kačotko šie viärällä šilmällä šitä, jotta mie olen hyvä?’
16 Näin viimeset tullah enšimmäisiksi ta enšimmäiset viimesiksi. Kučuttuja on äijän, a valittuja vähän.»
17 Konša hyö nouštih Jerusalimih mänijyä tietä, Iisussa kučču kakšitoista opaššettavuah erikseh ta pakasi heilä näin:
18 «Myö mänemmä nyt Jerusalimih. Šielä Ihmisen Poika annetah ylipappien ta sakonanopaštajien käsih. Hyö suutitah Hänet kuolomah
19 ta annetah Hänet toisenvierosilla nakrettavakši, ruoškittavakši ta ristih nuaklittavakši. No a kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.»
20 Šiitä Iisussan luo tuli Savvatein poikien muamo yheššä poikieh kera, polvistu Hänen eteh ta tahto kyšyö mitä lienöy.
21 Iisussa šano hänellä: «Mitä šie tahot?» Naini vaštasi: «Lupua miula, jotta Šiun Valtakunnašša nämä miun kakši poikuani piäššäh istumah Šiun vierellä, yksi oikiella ta toini vašemella puolella».
22 Iisussa šano: «Työ että tiijä, mitä kyšyttä. Voittako juuvva šen muokkamal'l'an, kumpani tulou Miula juotavakši, ta voittako keštyä šen kaššannan, millä Miut kaššetah?» Hyö šanottih: «Voimma».
23 Šiitä Hiän šano heilä: «Miun mal'l'an työ vielä juottaki, ta šillä kaššannalla, millä Miut kaššetah, tiät niise kaššetah. No ka ei še ole Miun vallašša, ken istuu Miun oikiella tahi vašemella puolella. Ne paikat ollah niijen, kellä Tuattoni on ne tarkottan.»
24 Konša toiset kymmenen opaššettavua kuultih täštä, hyö šiännyttih vellekšien piällä.
25 Šilloin Iisussa kučču hiät luokšeh ta šano: «Työ tiijättä, jotta halliččijat ollah rahvahien herroina ta mieron šuuret pietäh kanšoja oman vallan alla.
26 Ka näin ei šua olla tiän kešeššä. Ken tahtou tiän joukošša olla šuurena, še olkah toisien käškyläisenä,
27 ta ken tahtou tiän joukošša olla enšimmäisenä, še olkah toisien orjana.
28 Ihmisen Poika niise ei tullun šitä varoin, jotta Häntä paššattais, vain tuli paššuamah ta antamah oman henken, jotta piäštyä monie riähän vallašta.»
29 Konša hyö lähettih Jerihonista, Iisussan jäleššä aštu šuuri rahvašjoukko.
30 Tien viereššä istu kakši šokieta. Hyö kuultih, jotta Iisussa matkuau šiitä kyličči, ta karjeuvuttih: «Hospoti, Tuavitan Poika! Armaha meitä!»
31 Rahvaš vuati, jotta hyö oltais iänettäh, vain hyö ruvettih karjumah vielä lujempah: «Armaha meitä, Hospoti, Tuavitan Poika!»
32 Šilloin Iisussa pietty, kučču hiät luokšeh ta kyšy: «Mitä työ tahotta, jotta Mie teilä ruatasin?»
33 Hyö šanottih: «Hospoti, anna miän šilmih näkö».
34 Iisussalla tuli heitä suali. Hiän košetti heijän šilmie, ta šamašša hyö ruvettih näkömäh. Šiitä miehet lähettih aštumah Hänen kera.
1 Konša hyö läheššyttih Jerusalimie, hyö tultih Vifagijah, mi on Voipuuvuaralla. Iisussa työnsi ieltäpäin kakši opaššettavua
2 ta šano heilä: «Mänkyä tuoh kyläh, mi on kohakkah. Šamašša niättä šielä oslantamman kiini šivottuna ta varšan šen viereššä. Kerittäkkyä ne ta tuokua Miula.
3 Kun ken šanonou teilä mitänih, niin vaššakkua, jotta Hospoti tarviččou niitä, ka ruttoh työntäy ne jälelläh.»
4 Näin kävi, jotta tulis tovekši tämä Jumalan viessintuojan šana:
5
– Šanokkua tytär Siijonilla*:
Kačo, šiun Čuari tulou šiun luo!
Hiän on hyväluontoni,
račaštau oslantammalla,
veto-oslan varšalla.
6 Opaššettavat lähettih ta ruattih niin kuin Iisussa käški.
7 Hyö tuotih osla ta varša ta pantih niijen šelkäh omie vuatteita, ta Iisussa istuutu oslalla šelkäh.
8 Ihmisie oli äijän, ta hyö leviteltih vuatteitah tiellä, toiset katattih puista okšie ta levitettih niitä tietä pitin.
9 Rahvašjoukko, kumpani aštu Iisussan ieššä ta jäleššä, karju:
– Osanna*, Tuavitan Poika!
Plahoslovittu olkah Hiän,
kumpani tulou Hospotin nimeššä!
Osanna ylähyänä taivahissa!
10 Konša Iisussa tuli Jerusalimih, koko linna rupesi kuohumah. Kaikin kyšeltih: «Kenpä Tämä on?»
11 Ihmiset šanottih: «Hiän on Iisussa, Jumalan viessintuoja Galileijan Nasaretista».
12 Iisussa mäni jumalankotih ta ajo šieltä pois kaikki myöjät ta oštajat. Hiän kuato rahanvajehtajien stolat ta kyyhkyjenmyöjien laučat
13 ta šano heilä: «Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: ‘Miun taloni pitäy olla molintatalona’. A työ luatija šiitä rosvojen pešän.»
14 Jumalankojissa Iisussan luo tuli šokeita ta rampoja, ta Hiän parenti hiät.
15 Ylipapit ta sakonanopaštajat nähtih, mimmosie kummie Iisussa luati, ta kuultih, kun lapšet karjuttih jumalankojissa: «Osanna, Tuavitan Poika!» Šiitä hyö šiännyttih
16 ta šanottih Iisussalla: «Kuuletko Šie, mitä hyö šanotah?» Iisussa šano heilä: «Kuulen. Ettäkö työ ole konšana luken näitä šanoja: ‘Vaštašyntynehien ta nännilapšien huulet Šie panit kiittämäh Iččieš’?»
17 Hiän jätti hiät šiih, läksi linnašta Vifanijah ta oli šielä yötä.
18 Huomenekšella linnah matatešša Iisussalla tuli nälkä.
19 Hiän näki tien viereššä smokvapuun ta mäni šen luo, ka ei löytän šiitä mitänä muuta kuin lehtijä. Šilloin Hiän šano puulla: «Elkäh šiuh enämpi konšana tulkah antimie». Šiinä šamašša smokvapuu kuivi.
20 Konša opaššettavat nähtih tämä, hyö kummekšittih šitä ta šanottih: «Mitein še tuo smokvapuu noin ruttoh kuivi?»
21 Iisussa vaštasi: «Šanon teilä toven: kun teilä ois uškuo ettäkä epyälis, niin työ voisija ruatua smokvapuulla tämän, min Mie ruavoin, ta vielä enämmänki. Työ voisija šanuo tällä vuarallaki: ‘Nouše paikaltaš ta heity mereh’. Ta niin ni kävis.
22 Kaiken, mitä šuinki malitušša ušon kera kyšyttä, työ šuatta.»
23 Konša Iisussa mäni jumalankotih ta opašti šielä, Hänen luo tultih ylipapit ta rahvahan vanhimmat ta kyšyttih: «Millä vallalla Šie tämmöistä ruat? Ken Šiula anto täh vallan?»
24 Iisussa vaštasi heilä: «Miula niise on teilä kyšymyš. Kun työ vaššannetta šiih, niin šiitä Mie niise šanon, millä vallalla Mie kaikkie tätä ruan.
25 Šanokkua, ken anto Iivanalla vallan kaštua? Jumalako vain ihmiset?» Hyö paistih keškenäh näin: «Kun šanonemma: ‘Jumala’, niin Hiän šanou meilä: ‘Mintähpä šilloin että uškon häntä?’
26 A kun šanonemma: ‘Ihmiset’, niin jouvumma varajamah rahvašta, šentäh kun kaikin pietäh Iivanua Jumalan viessintuojana.»
27 Ta hyö vaššattih Iisussalla: «Emmä tiijä». Šiih Iisussa šano: «En Miekänä šilloin šano teilä, millä vallalla Mie tätä kaikkie luajin».
28 «Mitä työ šanotta täštä? Yhellä miehellä oli kakši poikua. Hiän mäni enšimmäisen luo ta šano: ‘Poikan, mäne rua tänäpiänä viinasatušša’.
29 Poika vaštasi: ‘Mie en kehtua’. A jälešti hiän muutti mieleh ta läksi.
30 Tuatto mäni toisen pojan luo ta šano šamoin. Poika vaštasi: ‘Lähen, tuatton’, vain iče ei lähten.
31 Kumpi näistä kahešta ruato, niin kuin tuatto tahto?» Hyö šanottih: «Enšimmäini». Iisussa šano: «Šanon teilä toven: veronkeryäjät ta iččiehmyöjät naiset männäh Jumalan Valtakuntah ennein teitä.
32 Iivana tuli näyttämäh teilä oikieta tietä, vain työ että uškon häntä. A veronkeryäjät ta iččiehmyöjät naiset ušottih. Vaikka työ näkijä šen, että šenki jälkeh muuttan mieltä ettäkä uškon häntä.»
33 «Kuulkua nyt toini peittopakina. Oli yksi isäntä, kumpani issutti viinasatun. Hiän luati aijan šen ympäri ta louhi kallivoh altahan, jotta tallata šiinä viinamarjoja. Vahilla hiän rakenti lavan. Šiitä hiän vuokrasi satun viinamarjan kašvattajilla ta iče läksi vierahih maih.
34 Konša tuli korjuu-aika, hiän työnsi omie paššarija viinasatun hoitajien luo ottamah hänellä kuuluja marjaoša.
35 Ka nämäpä otettih paššarit kiini. Ketä piekšettih, ketä tapettih, ketä kivitettih.
36 Isäntä työnsi toisie paššarija, enämmän mitä enšimmäisellä kerralla. Heilä kävi šamalla keinoin.
37 Viimein hiän työnsi vuokruajien luo oman pojan tuumien: ‘Miun poikuani hyö ei ruohita koškie’.
38 Vain konša hyö nähtih poika, niin paistih keškenäh: ‘Tällä jiäy tuaton kuoltuo viinasatu. Tappakka hänet, niin satu on miän.’
39 Hyö otettih poika kiini, vejettih viinasatušta ta tapettih.
40 Konša viinasatun isäntä tulou, mitä hiän ruatau noilla viinasatun hoitajilla?»
41 Kuuntelijat šanottih: «Hiän hävittäy nuo pahanruatajat ta vuokruau satun toisilla viinankašvattajilla, kumpaset annetah isännällä kuuluja marjaoša miäräaikana».
42 Iisussa šano heilä: «Ettäkö työ konšana luken Pyhistä Kirjutukšista tätä:
– Kivi, mi ei rakentajilla kelvannun,
on nyt rakennukšen piäkivi.
Hospotilta tämä on tullun,
ta meistä še on šuuri kumma.
43 Tämän takie Mie šanon teilä, jotta Jumalan Valtakunta otetah teiltä pois ta annetah rahvahalla, kumpani eläy Jumalan tahon mukah.
44 Ken täh kiveh lankieu, še pahoin šattautuu, ta kenen piällä tämä kivi kuatuu, šen še ličistäy.»
45 Kun ylipapit ta farisseit kuultih Iisussan peittopakinat, hyö hokšattih, jotta Hiän pakajau heistä.
46 Hyö ois tahottu ottua Hänet kiini, vain varattih rahvašta, šentäh kun še piti Häntä Jumalan viessintuojana.
1 Iisussa pakasi heilä vielä peittopakinoja. Hiän šano:
2 «Taivahien Valtakunta on kuin čuari, kumpani hommasi hiät pojallah.
3 Hiän työnsi omie paššarija kuččumah vierahie häih, vain kučutut ei tahottu tulla.
4 Šiitä hiän työnsi toisie paššarija ta käški šanuo kučutuilla: ‘Ruuvvat on varuššettu, härät ta lihotetut vasikat on isetty, kaikki on valmehena. Tulkua häih!’
5 No hyö ei välitetty kučušta, vain mäntih ken pellolla, ken kaupoilla.
6 Eryähät otettih čuarin paššarit kiini, piekšettih hiät ta tapettih.
7 Tämän kuultuo čuari šiänty. Hiän työnsi šotajoukot, hävitti ne tappajat ta poltti heijän linnan.
8 Šiitä čuari šano paššariloilla: ‘Kaikki on valmehena häitä varoin, ka kučutut ei oltu pruasniekan arvosie.
9 Mänkyä nyt tienhuaroih ta kuččukkua häih kaikkie, ketä šuinki šielä niättä.’
10 Paššarit mäntih teillä ta kerättih kaikki, ketä nähtih, niin pahat kuin hyvät, ta hiätalo tuli täyteh vierahie.
11 Konša čuari tuli kaččomah hiävierahie, hiän näki šielä miehen, kumpasella ei ollun hiävuatteita piällä.
12 Hiän kyšy šiltä: ‘Hyvä mieš, mitein šie tulit tänne ilmain hiävuatteita?’ Mieš ei virkkan mitänä.
13 Šiitä čuari šano paššariloilla: ‘Šitokkua hänet käsistä ta jaloista ta luokua pois pimieh. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh.
14 Äijän on kučuttuja, ka vähän valittuja.’»
15 Šiitä farisseit mäntih ta paistih keškenäh, mitein hyö voitais šuaha Iisussa šanoista kiini.
16 Hyö työnnettih Hänen luo omie opaššettavie yheššä iirotilaisien kera šanomah: «Opaštaja, myö tiijämmä, jotta Šie pakajat totta ta oikein opaššat Jumalan tietä. Šie et välitä, mitä ihmiset Šiušta ajatellah, ta Šie piet kaikkie šamanarvosina.
17 Šano meilä, onko oikein makšua keisarilla veruo vain ei?»
18 Iisussa näki heijän ounahuon ta šano: «Työ ounaštelijat! Mintäh työ yritättä šuaha Miut šanoista kiini?
19 Näyttäkkyä Miula raha, kumpasella makšatta veron.» Hyö tuotih Hänellä dinari.
20 Iisussa kyšy heiltä: «Kenen kuva ta nimi täššä on?»
21 Hyö šanottih: «Keisarin». Šiitä Hiän šano heilä: «Antakkua ka niin keisarilla še, mi keisarilla kuuluu, ta Jumalalla še, mi Jumalalla kuuluu».
22 Tämän kuultuo hyö hämmäššyttih, jätettih Hänet ta lähettih pois.
23 Šamana päivänä Iisussan luo tuli saddukeita, kumpaset ei ušota, jotta kuollehet nouššah. Hyö kyšyttih Häneltä:
24 «Opaštaja, Moissei on šanon näin: ‘Kun mieš kuollou lapšettomana, hänen velli ottakkah lešen naisekšeh ta luatikkah vainualla jälkiläisen’.
25 Meilä päin oli šeiččemen velleštä. Vanhin akottu, ta kuoli. Kun hänellä ei ollun lapšie, naini jäi hänen vellelläh.
26 Šamoin kävi toisella vellellä, kolmannella ta šiitä kaikilla šeiččemellä.
27 Kaikkein viimesenä kuoli iče naini.
28 Konša kuollehet nouššah, kenen naini hiän šilloin on? Hiän vet oli kaikkien šeiččemen naisena.»
29 Iisussa vaštasi heilä: «Työ oletta ekšykšissä, a mintäh? Šentäh kun että tiijä Pyhie Kirjutukšie ettäkä Jumalan voimua.
30 Kuollehista nouššuot ei akotuta eikä männä miehellä, vain hyö ollah niin kuin Jumalan anhelit taivahissa.
31 Ettäkö ole luken, mitä Jumala šano teilä?
32 Hiän šano näin: ‘Mie olen Aprahamin Jumala, Issakan Jumala ta Juakon Jumala’. Ei Jumala ole kuollehien Jumala, vain elävien. Aprahami, Issakka ta Juakko eletäh ielläh kuoloman jälkehki.»
33 Tämän kuultuo rahvaš ihmetteli Hänen opaššušta.
34 Konša farisseit kuultih, jotta Iisussa typpi saddukeijen šuut, hyö keräyvyttih pakinoilla.
35 Šiitä yksi heistä, kumpani oli sakonanopaštaja, tahto šuaha Iisussan šanoista kiini ta kyšy Häneltä:
36 «Opaštaja, mi on šuurin käšky Sakonašša?»
37 Iisussa šano: «Tykkyä Hospotie, omua Jumaluaš, koko šytämeštäš, kaikella henkelläš ta mielelläš.
38 Tämä on käškylöistä enšimmäini ta šuurin.
39 Toini šamanmoini käšky on: Tykkyä omua lähimmäistäš niin kuin iččieš.
40 Näissä kahešša käšyššä on Sakonan ta Jumalan viessintuojien koko opaššuš.»
41 Konša farisseit oltih yheššä, Iisussa kyšy heiltä:
42 «Mitä työ ajatteletta Hristossašta? Kenen poika Hiän on?» Hyö vaššattih: «Tuavitan».
43 Šiitä Iisussa kyšy: «Ka miteinpä Tuavitta Jumalan Henken juohatukšešta kuččuu Häntä omakši Hospotiksi? Tuavittahan šanou:
44
– Taivahaini Hospoti šano miun Hospotilla:
Issu Miun oikiella puolella,
kuni Mie lyön muah Šiun viholliset,
panen hiät Šiun jalkojen alla.
45 Kun Tuavitta iče šanou Hristossua omakši Hospotiksi, niin miteinpäš Hiän voit olla Tuavitan poika?»
46 Yksikänä ei šuattan vaššata Hänellä. Šiitä päiväštä alkuan enämpi kenkänä ei ruohtin kyšyö Häneltä mitänä.
1 Šiitä Iisussa pakasi rahvašjoukolla ta omilla opaššettavillah näin:
2 «Sakonanopaštajat ta farisseit issutah nyt Moissein istumella.
3 Šen takie ruatakkua, mitä hyö käšetäh, ta eläkkyä heijän opaššukšien mukah. Heijän elämäštä elkyä ottakkua mallie, šentäh kun hyö ei iče eletä, niin kuin opaššetah.
4 Hyö šivotah yhteh jykeitä takkoja, kumpasie on vaikie kantua. Ne hyö pannah ihmisien harteilla, vain iče ei tahota šormiekana liikahuttua, jotta auttua heitä.
5 Hyö ruatah kaiken vain šitä varoin, jotta rahvaš näkis. Hyö kannetah leveitä piiplijanlauše-loutija očallah ta heilä on šuurie tupšuja sviitkojen helmoissa.
6 Hyö tykätäh istuo pruasniekkastolašša kunnivopaikoilla ta sinagogašša enšimmäisillä istumilla.
7 Hyö ollah mielissäh, kun ihmiset pihoilla tervehitäh heitä ta kučutah heitä ravviksi* – opaštajakši.
8 Työ elkyä ottakkua ičellänä ravvin nimie, šentäh kun teilä on vain yksi Opaštaja, Hristossa, ta työ kaikin oletta vellijä keškenäh.
9 Ta tuatokši elkyä kuččukkua ketänä muan piällä, šentäh kun teilä on vain yksi Tuatto, Hiän, kumpani on taivahissa.
10 Elkyäkä ottakkua ičellänä muasterin nimie, šentäh kun teilä on vain yksi Muasteri, Hristossa.
11 Ken teistä on šuurin, še olkah toisien paššuajana.
12 Ken iččieh ylentäy, še alennetah, a ken iččieh alentau, še ylennetäh.»
13 «Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Taivahien Valtakunnan työ panetta umpeh ihmisiltä. Iče että mäne šinne, ettäkä laše niitä, ken mänis.
14 Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ viettä leškilöiltä talot ta moliuvutta pitälti vain šentäh, jotta ihmiset nähtäis. Šitä kovemman suutun työ šuatta.
15 Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ kierrättä muat ta meret, jotta šaisija kiännyttyä vaikka vain yhen ihmisen tiän opaššettavakši. Ta kun ken kiäntyy, työ luajitta häneštä uatuh mänijän, kahta kertua pahemman, mitä iče oletta.
16 Voi teitä, työ šokiet kulettajat! Työ šanotta: ‘Ken pošiutuu jumalankojin kautti, še šana ei makša mitänä. A ken pošiutuu jumalankojin kullan kautti, šen pitäy pisyö omašša šanašša.’
17 Työ mielettömät ta šokiet! Mi on tärkiempi, kulta vain jumalankoti, mi šen kullan pyhittäy?
18 Työ šanotta vielä näinki: ‘Ken pošiutuu alttarin kautti, še šana ei makša mitänä. A ken pošiutuu lahjan kautti, mi on alttarilla, šen pitäy pisyö omašša šanašša.’
19 Työ mielettömät ta šokiet! Mi on tärkiempi, lahja vain alttari, mi šen lahjan pyhittäy?
20 Kun ken pošiutunou alttarin kautti, hiän pošiutuu šamalla kaiken alttarilla olijan kautti.
21 Ta kun ken pošiutunou jumalankojin kautti, še pošiutuu šamalla šielä Eläjän kautti.
22 Ta kun ken pošiutunou taivahan kautti, še pošiutuu šamalla Jumalan valtaistumen kautti ta vieläi Šen kautti, ken šillä istuu.
23 Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ annatta Jumalalla kymmenešošan kaikista makuheinistä, ka unohatta šen, mi Sakonašša on šuurinta: oikeuven, armon ta ušon Jumalah. Näijen käškyjen mukah tiän pitäis elyä eikä ni kymmenennen ošan antamista unohtua.
24 Työ šokiet kulettajat! Šiäkšen tähen šiivilöičettä juoman, a verbl'udan nielasetta!
25 Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ puhissatta piältä päin mal'l'at ta staučat, vain šiämeštä ne ollah täyvet ahnehutta ta viäryttä!
26 Šokie farissei, peše enšin mal'l'a ta staučča šiämeštä, šiitä ne piältä päin niise ollah puhtahat!
27 Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ pyhiksi luatiutujat! Työ oletta niin kuin kalkilla valotetut kivikalmat: piältä päin ne näytetäh kaunehilta, vain šiämeštä ollah täyvet kuollehien luita ta kaikenmoista ilkietä.
28 Šamoin työki näytättä hyviltä piältä päin, ihmisien šilmissä, a šiämeštä oletta täyvet valehušta ta viäryttä.
29 Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ panetta muistopaččahie Jumalan viessintuojien hauvoilla ta koristeletta oikiemielisien hautakivijä.
30 Työ šanotta: ‘Kun myö oisima elän tuattojen aikah, niin emmä ois tappan Jumalan viessintuojie niin kuin hyö’.
31 Näin työ kuitenki iče näytättä, jotta oletta niijen jälkiläiset, ket tapettih Jumalan viessintuojat.
32 Elkyä olkua tiän tuattoja pahemmat. Lopettakkua še, mitä hyö oli alotettu.
33 Työ kiärmehet, myrkkymavon šikiet! Työ että piäše pakoh, tiät suutitah uatuh.
34 Kuunnelkua! Mie työnnän tiän luo Jumalan viessintuojie, viisahie miehie ta sakonanopaštajie. Yksie heistä työ tapatta ta nuakličetta ristih, toisie ruoškitta sinagogoissa ta ajeletta linnašta toiseh.
35 Näin tiän piäh pannah kaikki vijatoin veri, mi muan piällä on valutettu, oikiemielisen Avelin vereštä alkuan Varahien pojan Saharein vereh šuate. Hänet työ tappoja jumalankojin ta alttarin välissä.
36 Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi joutuu vaštuamah täštä kaikešta!»
37 «Jerusalimi, Jerusalimi! Šie tapat Jumalan viessintuojat ta kivität šiun luo työnnetyt. Mitein moničči Miun on himottan kerätä šiun lapšet, niin kuin kana keryäy poikaset šiipien alla! Vain työ että tahton tulla.
38 Šentäh kuulkua: tiän talo jiäy tyhjäkši.
39 Ta Mie šanon teilä, jotta täštä lähtien työ että niä Milma, kuni että šano: ‘Plahoslovittu olkah Hiän, ken tulou Hospotin nimeššä!’»
*23:7,8 Ravvi on jevreiläisen opaštajan arvonimi.1 Konša Iisussa tuli jumalankojista ta oli lähöššä pois, opaššettavat tultih Hänen luo jotta näyttyä jumalankojin rakennukšie.
2 Iisussa šano heilä: «Niättäkö kaiken tämän? Šanon teilä toven: täh ei jiä kivie kiven piällä, kaikki hajotetah muan tašalla.»
3 Konša Iisussa istu Voipuuvuaralla yksinäh, opaššettavat tultih Hänen luo ta kyšyttih: «Šano meilä, konša tämä kaikki tapahtuu? Mi on merkkinä Šiun tulošta ta tämän muailmanajan lopušta?»
4 Iisussa vaštasi: «Varokkua, jotta kenkänä ei muanittais teitä viäräh.
5 Monet tullah Miun nimisinä ta šanotah: ‘Mie olen Hristossa’, ta ekšytetäh monie.
6 Tiän korvih kantautuu šovan iänie ta työ kuuletta viestijä šovista, ka elkyä pöläštykkyä. Tämän kaiken pitäy tapahtuo, vain še vielä ei ole loppu.
7 Rahvaš noušou rahvašta vaštah ta valtakunta valtakuntua vaštah, ta joka puolella on nälkyä, tappajie tautija ta muanjärissykšie.
8 No kaikki ne ollah vašta šynnytyštuškien alkuo.
9 Šiitä tiät annetah muokattavakši ta monie teistä tapetah, ta kaikki rahvahat vihatah teitä Miun nimen tähen.
10 Šilloin monet kieltäyvytäh ušošta, petetäh toisieh ta vihatah toini toista.
11 Monet luatiuvutah Jumalan viessintuojiksi ta ekšytetäh monie.
12 Ta kun pahuš lisäytyy, monet ei enämpi tykätä toini toista.
13 Vain ken keštäy loppuh šuate, še pelaštuu.
14 Tämä hyvä viesti Jumalan Valtakunnašta šanellah joka puolella muailmua, tovissukšekši kaikilla rahvahilla, ta šiitä vašta tulou loppu.»
15 «Konša työ niättä pyhäššä paikašša pakanan ta ilkien olijan, kumpasešta pakasi Jumalan viessintuoja Tanila – lukija malttakkah tämän! –
16 šiitä kaikki Juutijašša eläjät puakkah vuaroilla.
17 Še, ken on taloh katolla, elkäh šolahtakkah käymäh mitänä tavaroja pirtistä.
18 Ta ken on pellolla, še elkäh myöštykkäh kotih vuatteita käymäh.
19 Voi niitä, kumpaset niinä päivinä ollah pakšuna tahi imetetäh!
20 Moliutukkua, jotta tiän pakoreissu ei šattuis talvisaikah eikä šuovattana.
21 Niät kun šiih aikah tulou šemmoni šuuri ahissuš, mimmoista ei ole ollun muailman alušta täh päiväh šuate eikä konšana enämpi tule.
22 Kun šitä aikua ei lyhennettäis, niin yksikänä ihmini ei jäis henkih. Kuitenki valittujen vuokši še aika lyhennetäh.
23 Kun ken šilloin šanonou teilä: ‘Niättäkö, tiälä on Hristossa’, tahi: ‘Hiän on tuola’, niin elkyä uškokkua.
24 Niät kun tulou niitä, ket luatiuvutah Hristossakši ta Jumalan viessintuojakši. Hyö luajitah šuurie merkkiruatoja ta kummie, jotta šuatais ekšyttyä valitut niise, kun šuinki vain voitais.
25 Tämän Mie olen teilä nyt ieltäpäin šanon.
26 Niin jotta kun teilä šanottaneh: ‘Hristossa on tyhjäššä muašša’, elkyä lähtekkyä šinne, tahi kun šanottaneh: ‘Hiän peittäyty tuoh taloh’, elkyä uškokkua.
27 Ihmisen Poika tulou niin kuin tulenisku, kumpani leimahtau päivännoušušta ta valottau taivahan päivänlaškuh šuate.
28 Missä on ruato, šinne korpit keräyvytäh.»
29 «Ta ruttoh noijen hätäpäivien jälkeh päiväni pimenöy ta kuu ei anna valuo. Tähet kirvotah taivahašta ta taivahien voimat tärähetäh.
30 Šilloin taivahalla ilmeštyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki muan heimot ruvetah tušissah voikertamah, kun nähäh Ihmisen Poika tulomašša taivahan pilvien piällä šuurešša voimaššah ta jumalallisešša valoššah.
31 Šuuren torven toitottuas's'a Hiän työntäy omie anhelija keryämäh Jumalan valitut muan nelläštä puolešta, taivahanlaijašta toiseh laitah šuate.
32 Opaštukkua šiitä, mitein smokvapuulla käyt: konša šen okšat virotah ta puhetah lehteh, työ tiijättä, jotta kešä on läššä.
33 Šamoin, konša niättä kaiken tämän, tietäkkyä, jotta Ihmisen Poika on läššä, aivan ovilla.
34 Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi ei kavo šini, kuni kaikki tämä ei tapahu.
35 Taivaš ta mua kavotah, a Miun šanat ei kavota.
36 No šitä päivyä ta tuntie ei tiijä kenkänä, ei ni taivahan anhelit, šen tietäy vain Miun Tuatto.
37 Niin kuin oli Noijan päivinä, šamoin käyt šilloinki, konša Ihmisen Poika tulou.
38 Vejennoušun iellä ihmiset šyötih ta juotih, akotuttih ta mäntih miehellä ihan šiih päiväh šuate, konša Noija mäni laivah.
39 Hyö ei arvattu vuottua mitänä, kuni vejet ei nouštu ta hävitetty heitä kaikkie. Šamoin käyt niinä päivinä, konša Ihmisen Poika tulou.
40 Šilloin kakši mieštä on pellolla: yksi otetah, toini jätetäh.
41 Kakši naista on käsikivellä jyvie jauhomašša: yksi otetah, toini jätetäh.
42 Šentäh valvokkua, työ kun että tiijä, konša tiän Hospoti tulou.
43 Työhän tiijättä, jotta kun talon isäntä tietäis, mih yönaikah rosvo tulou, hiän valvois eikä antais šen purkautuo talohoh.
44 Šentäh työki olkua valveilla: Ihmisen Poika tulou šemmoseh aikah, konša työ että tiijä vuottua Häntä.»
45 «Ken on še varma ta viisaš paššari, kumpasen isäntä panou toisien paššarien vanhimmakši antamah heilä ruokua oikieh aikah?
46 Ošakaš on še paššari, kumpasen hänen isäntä kotih tultuo näköy näin ruatamašša!
47 Šanon teilä toven: isäntä panou hänet koko talon kaččojakši.
48 No kun še paššari ollou kelvotoin, hiän smiettiy ičekšeh: ‘Isäntä ei rutto tule’,
49 ta hiän rupieu lyömäh toisie paššarija ta iče šyöy ta juou humalniekkojen kera.
50 Šen paššarin isäntä tulou šinä päivänä, kumpasena hiän ei vuota, ta šillä tunnilla, kumpaista hiän ei arvua.
51 Isäntä piekšäy paššarin kuolijakši ta luou hänet šamah paikkah, missä ollah pyhiksi luatiutujat. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh.»
1 «Taivahien Valtakunta on niin kuin kymmenen neičyttä, kumpaset otettih omat lamput ta lähettih šulhasella vaštah.
2 Viisi heistä oli viisašta ta viisi tolkutointa.
3 Tolkuttomat otettih lamppu, ka ei otettu öljyö.
4 Viisahat otettih lampun lisäkši öljyaštiet.
5 Kun šulhani viikoštu, niin hyö kaikin vaivuttih ta uinottih.
6 Keškiyöllä kuulu karjeh: ‘Šulhani tulou! Mänkyä hänellä vaštah!’
7 Šiitä kaikki neiččyöt havaččauvuttih ta kohennettih tulta lamppuloissa.
8 Tolkuttomat šanottih viisahilla: ‘Antakkua meilä öljyö, muitein miän lamput šammutah’.
9 No viisahat vaššattih: ‘Öljyö ei riitä kaikilla, meilä ta teilä. Parempi mänkyä myöjien luo ta oštakkua.’
10 Konša hyö mäntih oštamah, šulhani tuli. Neiččyöt, kumpaset oltih valmehena, mäntih hänen kera hiätaloh, ta ovi pantih umpeh.
11 Jälešti tultih ne toisetki neiččyöt ta karjuttih: ‘Hospoti, Hospoti, avua meilä ovi!’
12 Ka hiän vaštasi: ‘Šanon teilä toven: mie en tiijä teitä’.
13 Niin jotta valvokkua, šentäh kun työ että tiijä, minä päivänä ta millä tunnilla Ihmisen Poika tulou.»
14 «Taivahien Valtakunta on vielä tämmöni: Mieš läksi vierahih maih. Šitä ennein hiän kučču paššarit ta jätti heijän hoijettavakši kaikki omat hyvyset.
15 Yhellä hiän anto viisi talanttua* hopieta, toisella kakši ta kolmannella yhen, jokahisella hänen nerojen mukah. Ta heti šen jälkeh hiän läksi muašta.
16 Še, ken šai viisi talanttua, pani ne käyttöh ta tienasi niillä vielä viisi talanttua.
17 Šamoin ruato še, kumpani šai kakši talanttua, hiän tienasi toiset kakši.
18 A še, ken šai yhen talantan, mäni ta kaivo hauvan ta peitti muah isännän rahan.
19 Pitän ajan piäštä isäntä tuli jälelläh kotih ta kyšy paššariloilta, mitein hyö piettih rahat.
20 Še, ken oli šuanun viisi talanttua, tuli ta toi vielä toiset viisi ta šano: ‘Isäntä, šie annoit miula viisi talanttua. Kačo, nämä toiset viisi mie niillä tienasin.’
21 Isäntä šano hänellä: ‘Hyvin ruattu! Šie olet hyvä ta varma paššari. Šiuh voit uškuo pieneššä as's'ašša, nyt mie panen šiut šuurien as's'ojen kaččojakši. Tule pruasnuimah miun kera!’
22 Še, kumpani oli šuanun kakši talanttua, niise tuli ta šano: ‘Isäntä, šie annoit miula kakši talanttua. Kačo, nämä toiset kakši mie tienasin niillä.’
23 Isäntä šano hänellä: ‘Hyvin ruattu! Šie olet hyvä ta varma paššari. Šiuh voit uškuo pieneššä as's'ašša, nyt mie panen šiut šuurien as's'ojen kaččojakši. Tule pruasnuimah miun kera!’
24 Viimesekši tuli še paššari, kumpani oli šuanun yhen talantan, ta šano: ‘Isäntä, mie tiesin, jotta šie olet kovaluontoni mieš. Šie leikkuat šieltä, kunne et ole kylvän, ta keryät šieltä, kunne et ole šiementä luonun.
25 Mie varasin ta kaivoin talantan muah. Kačo, täššä on šiun omaš.’
26 Isäntä šano hänellä: ‘Šie kelvotoin ta laiska paššari! Šie tiesit, jotta mie leikkuan šieltä, kunne en ole kylvän, ta keryän šieltä, kunne en ole šiementä luonun.
27 Šentäh šiun ois pitän viijä miun raha pankkih, niin tultuoni mie oisin šuanun omani jälelläh lisän kera.’
28 Šiitä hiän šano: ‘Ottakkua pois hänen talantta ta antakkua še šillä, kellä on kymmenen talanttua.
29 Jokahisella, kellä on, šillä annetah, ta hiän šuau kyppisen kyllitellein. A kellä ei ole, šiltä otetah pois šeki, mitä hänellä on.
30 Luokua tuo kelvotoin paššari pois pimieh. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh.’» Tämän pakinan jälkeh Iisussa vielä lisäsi: «Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah!»
31 «Konša Ihmisen Poika tulou jumalallisešša valoššah ta kaikki pyhät anhelit Hänen kera, Hiän istuutuu čuarinistumellah.
32 Hänen eteh kerätäh kaikki rahvahat, ta Hiän erottau ne kahteh joukkoh, niin kuin paimen erottau lampahat ta kosat.
33 Hiän panou lampahat oikiella puolellah, a kosat vašemella.
34 Šiitä Čuari šanou oikiella kiällä olijilla: ‘Tulkua tänne työ, kumpaset Miun Tuatto on plahoslovin. Työ šuatta perinnökši Valtakunnan, kumpani on ollun teitä vaššen valmehena muailman luatimisešta šuate.
35 Miula oli nälkä, ta työ antoja Miula ruokua. Milma janotti, ta työ antoja Miula juuvva. Mie olin kojitoin, ta työ ottija Miut luokšena.
36 Mie olin alačoin, ta työ šuorittija Miut. Mie läsin, ta työ kävijä Milma kaččomašša. Olin tyrmäššä, ta työ tulija Miun luo.’
37 Šiitä oikiemieliset šanotah Čuarilla: ‘Hospoti, konšapa myö näkimä Šiut nälkähisenä ta antoma Šiula ruokua, tahi janošša ta antoma Šiula juuvva?
38 Konša myö näkimä Šiut kojittomana ta ottima luokšena, tahi alaččomana ta šuorittima Šiut?
39 Konša myö näkimä Šiut läsijänä tahi tyrmäššä ta tulima Šiun luo?’
40 Čuari šanou heilä: ‘Šanon teilä toven: min työ oletta ruatan yhellä näistä Miun pienimmistä vellilöistä, šen työ oletta ruatan Miula’.
41 Šiitä Hiän šanou vašemella kiällä olijilla: ‘Mänkyä pois Miun luota, työ kirotut. Mänkyä ilmasenikuseh tuleh, mi on varuššettu juavelilla ta hänen anheliloilla.
42 Miula oli nälkä, vain työ että antan Miula ruokua. Milma janotti, vain työ että antan Miula juuvva.
43 Mie olin kojitoin, vain työ että ottan Milma luokšena. Mie olin alačoin, vain työ että šuorittan Milma. Mie läsin ta olin tyrmäššä, vain työ että käynyn Milma kaččomašša.’
44 Šilloin nämä niise šanotah: ‘Hospoti, konšapa myö näkimä Šilma nälkähisenä tahi janošša, kojittomana tahi alaččomana, tahi läsijänä tahi tyrmäššä, ta emmä auttan Šilma?’
45 Šiitä Čuari šanou heilä: ‘Šanon teilä toven: kaiken, mitä työ jättijä ruatamatta yhellä näistä pienimmistä, šen työ jättijä ruatamatta Miula’.
46 Ta niin hyö kaikki lähetäh, nämä männäh ilmasenikusih muokkih, a oikiemieliset ilmasenikuseh elämäh.»
*25:15 Talantta kačo šelityštä 18:24.1 Konša Iisussa lopetti kaikki nämä pakinat, Hiän šano opaššettavillah:
2 «Työ tiijättä, jotta kahen päivän piäštä on Äijäpäivä. Šilloin Ihmisen Poika annetah ristih nuaklittavakši.»
3 Šamah aikah ylimmäiset papit, sakonanopaštajat ta rahvahan vanhimmat keräyvyttih ylipappi Kaijafan taloh.
4 Hyö piettih neuvuo keškenäh, mitein viisahuolla šuaha Iisussa käsih ta tappua Hänet.
5 «Kuitenki pruasniekkana šitä ei šua ruatua», hyö šanottih, «jotta rahvaš ei alkais elämöijä».
6 Konša Iisussa oli Vifanijašša prokasatautisen Simonin talošša,
7 Hänen luo tuli naini, kumpasella oli alabasteripullošša kallista hyvänhajuista voijetta. Iisussan šyyvveššä naini valutti hajuvoitien Hänellä piäh.
8 Opaššettavat nähtih še ta alettih pahekšuo. Hyö šanottih: «Tyhjäh valelou voijetta.
9 Oishan šen voinun myyvvä hyvällä hinnalla ta antua rahat köyhillä.»
10 Iisussa huomasi tämän ta šano: «Mintäh työ pahotatta naisen mieltä? Hiän ruato Miula hyvän ruavon.
11 Köyhät ollah aina tiän kera, vain Mie en aina ole.
12 Kun hiän kuato voitien miun piällä, hiän jo valmehekši voiteli Miun Runkon hautuamista varoin.
13 Šanon teilä toven: koko muailmašša, missä ikänäh vain ruvettaneh šanelomah Hyvyä Viestie, šielä muissellah tätäki naista ta kerrotah, mitä hiän ruato.»
14 Šiitä yksi kaheštatoista opaššettavašta, Juuta Iskariot, mäni ylipappien luo
15 ta šano: «Äijänkö makšatta miula, kun mie antanen Iisussan tiän käsih?» Hyö makšettih hänellä kolmekymmentä hopierahua.
16 Šiitä šuate Juuta ečči paššalie aikua, konša vois antua Iisussan heijän käsih.
17 Riešanleivän pruasniekan* enši päivänä opaššettavat tultih Iisussan luo ta kyšyttih: «Kunne tahot miän valmistavan Šiula Äijänpäivän illallisen?»
18 Iisussa šano: «Mänkyä linnah». Hiän neuvo heilä, kenen luo männä, ta käški šanuo šillä ihmisellä: «Opaštaja šanou: ‘Miun aika on lähellä. Šiun luona Mie šyön Äijänpäivän illallisen omien opaššettavien kera.’»
19 Opaššettavat ruattih, mitein Iisussa käški, ta valmissettih Äijänpäivän illallini.
20 Konša tuli ilta, Iisussa rupesi illallisella kahentoista opaššettavan kera.
21 Šyönnin aikana Hiän šano: «Šanon teilä toven: yksi teistä pettäy Miut».
22 Apevukšissah hyö alettih toini toisen jälkeh kyšellä: «Hospoti, en šuinki še mie ole?»
23 Iisussa vaštasi heilä: «Mieš, ken šyöy Miun kera šamašta aštiešta, pettäy Miut.
24 Ihmisen Poika lähtöy täštä muailmašta juštih niin, mitein Häneštä šanotah Pyhissä Kirjutukšissa. No paha periy šen ihmisen, ken pettäy Ihmisen Pojan! Šillä ihmisellä ois ollun parempi, kun ei ois ni šyntyn.»
25 Šiitä Juuta, Hänen pettäjä, kyšy: «Ravvi, en šuinki še mie ole?» Iisussa vaštasi: «Ičepä šie šen šanoit».
26 Konša hyö oltih šyömäššä, Iisussa otti leivän, passipoitti Jumalua, katko leivän, anto opaššettavillah ta šano: «Ottakkua ta šyökyä, tämä on Miun Runko».
27 Šiitä Hiän otti mal'l'an, passipoitti Jumalua, anto heilä ta šano: «Juokua kaikin täštä.
28 Tämä on Miun Veri, Uuvven Šopimukšen Veri, mi valutetah monien puolešta, jotta heijän riähät prostittais heilä.
29 Ta Mie šanon teilä: täštä lähtien Mie en juo viinamarjašta luajittuo ennein kuin vašta šinä päivänä, konša juon tiän kera uutta viinua Tuattoni Valtakunnašša.»
30 Hyö laulettih passipo-psalmi ta lähettih Voipuuvuaralla.
31 Šiitä Iisussa šano heilä: «Tänä yönä työ kaikin kieltäyvyttä Miušta, šentäh kun Pyhissä Kirjutukšissa šanotah: ‘Mie lyön paimenen muah, ta lampahat hajauvutah’.
32 No kumminki kuollehista nouštuoni Mie mänen teitä iellä Galileijah.»
33 Petri šano Hänellä: «Vaikka kaikki muut kieltäyvyttäis Šiušta, mie en konšana kieltäyvy».
34 Iisussa šano: «Šanon šiula toven: tänä yönä, ennein kuin kukko kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta».
35 Petri šano: «Pitänöy miun vaikka kuolla Šiun kera, niin ijäššäh en Šiušta kieltäyvy». Šamua šanottih kaikki toisetki opaššettavat.
36 Šiitä Iisussa tuli opaššettavien kera Gefsimanija-nimiseh paikkah ta šano heilä: «Istukkua täššä šini, kuni Mie käyn tuola moliutumašša».
37 Hiän otti matkah Petrin ta molommat Savvatein pojat. Mureh ta tuška rupesi nyt painamah Häntä.
38 Hiän šano heilä: «Miun henkeni on tušašša, kuoloman tušašša. Vuottakkua täššä ta valvokkua Miun kera.»
39 Hiän mäni vähäistä loitommakši, heittäyty očin muah ta moli: «Tuattoni Miun! Kun šuinki šuanou, niin mänkäh tämä muokkamal'l'a Miun kyličči. Ka elkäh käykäh niin kuin Mie tahon, vain niin kuin Šie tahot.»
40 Hiän myöšty opaššettavien luo ta näki, jotta hyö muatah. Šiitä Hiän šano Petrillä: «Ettäkö työ ni yhtä tuntie jakšan valvuo Miun kera?
41 Valvokkua ta moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukšeh. Teilä on tahto hyväh, ka ihmisluonto on heikko.»
42 Hiän tuaš mäni loitommakši ta moliutu uuvveštah: «Tuattoni Miun! Kun Miun tovenki pitänöy juuvva tämä muokkamal'l'a, niin käykäh niin kuin Šie tahot.»
43 Konša Hiän tuli jälelläh, niin tuaš näki opaššettavat makuamašša. Heijän šilmät mäntih ičeštäh umpeh.
44 Hiän jätti hiät šiih, mäni tuaš ta moliutu kolmannen kerran šamoilla šanoilla.
45 Šiitä Hiän tuli opaššettavien luo ta šano heilä: «A työ aina vain makuatta ta levähtelettä? Aika on tullun. Ihmisen Poika annetah riähkähisien käsih.
46 Nouškua, nyt lähemmä! Miun pettäjä on jo lähellä.»
47 Iisussan vielä paissešša tuli Juuta, yksi kaheštatoista opaššettavašta, ta hänen kera šuuri miešjoukko miekat ta šeipähät käsissä. Ylipapit ta rahvahan vanhimmat oli hiät työnnetty.
48 Iisussan pettäjä oli ieltäpäin šopin hiän kera merkistä: «Kellä mie šuuta annan, Še on še Mieš. Ottakkua Hänet».
49 Hiän mäni šuorah Iisussan luo ta šano: «Terveh, Ravvi!» ta anto Hänellä šuuta.
50 No Iisussa šano hänellä: «Velli, rua še, mitä vaššen tulit.» Šiitä miehet aššuttih lähemmäkši, käytih Iisussah käsin ta šivottih Hänet.
51 Yksi Iisussan kera olijista vejälti miekan huotrašta ta iski ylipapin käškyläistä niin, jotta šiltä läksi korva.
52 Šiitä Iisussa šano hänellä: «Pane miekkaš huotrah. Ken miekkah tarttuu, še miekašta kuolou.
53 Vain toivotko šie, jotta Mie en vois kyšyö apuo Tuatoltani? Hiän šamašša työntäis tänne kakšitoista lekionie* anhelija ta enämmänki.
54 Vain miteinpä šilloin tultais tovekši Pyhät Kirjutukšet, kumpasien mukah näin pitäy käyvä?»
55 Šiitä Iisussa šano miešjoukolla: «Työ läksijä ottamah Milma niin kuin rosvuo, miekat ta šeipähät käsissä työ tulija. Joka päivä Mie issuin tiän kera jumalankojissa opaštamašša, ta työ että ottan Milma kiini.
56 Ka kaikki tämä on tapahtun, jotta Jumalan viessintuojien kirjutukšet tultais tovekši.»
Šilloin kaikki opaššettavat jätettih Hänet ta puattih.
57 Kiiniottajat vietih Iisussa ylipappi Kaijafan luo, kunne sakonanopaštajat ta rahvahan vanhimmat oli jo keräyvytty.
58 Petri aštu ei väki pitän matan piäššä Iisussalla peräššä ylipapin pihah šuate. Šielä hiän istuutu käškyläisien joukkoh jotta nähä, mitein täššä nyt käyt.
59 Ylipapit ta koko Neuvokunta ečittih valehtovissušta Iisussua vaštah, jotta šuatais Hänet tappua.
60 Šemmoista ei kumminki löytyn, vaikka monie valehtovistajie kävi. Viimein aštu eteh kakši mieštä,
61 kumpaset šanottih: «Hiän šano, jotta Hiän voipi hajottua jumalankojin ta rakentua šen uuvveštah kolmešša päiväššä».
62 Šiitä ylipappi nousi ta kyšy Iisussalta: «Mintäh Šie et vaštua mitänä heijän viäritykših?»
63 Ka Iisussa oli iänettäh. Šilloin ylipappi šano Hänellä: «Vuajin Šilma elävän Jumalan nimeššä šanomah, oletko Šie Hristossa, Jumalan Poika».
64 Iisussa vaštasi hänellä: «Ičepä šie šen šanoit. A Mie šanon teilä: täštä lähtien työ niättä Ihmisen Pojan istumašša šuuren Jumalan oikiella puolella ta niättä, mitein Hiän laškeutuu tänne taivahan pilvien piällä.»
65 Šiitä ylipappi revälti omat vuattiet ta šano: «Hiän panou Iččeh Jumalan vertasekši. Mitä vaššen meilä vielä tovistajie pitäy! Iče kuulija, mitein Hiän šano Iččieh Jumalakši.
66 Mitä šanotta?» Šielä olijat vaššattih: «Hiän on viäräpiä, kuoloma Hänellä».
67 Šiitä hyö šylettih Iisussalla šilmih ta lyötih Häntä. Eryähät lyötih Häntä näkyö vaššen
68 ta šanottih: «Šanopa nyt, Hristossa, ken Šilma löi!»
69 Petri istu pihalla. Hänen luo tuli paššarityttö ta šano: «Šie niise olit tuon galileijalaisen Iisussan kera».
70 Petri eikki kaikkien kuullen ta šano: «En tiijä enkä malta, mistä šie pakajat».
71 Konša hiän läksi šieltä veräjillä päin, hänet näki toini paššarityttö ta šano šielä olijilla: «Tämä niise oli Iisussa Nasarettilaisen kera».
72 Tuaš Petri eikki ta pošiutu: «Mie en tunne šitä Mieštä».
73 No kotvasen piäštä Petrin luo tuli muita šielä šeisojie ta hyö šanottih: «Šie tosiehki olet heijän joukošta, šen kuulou jo šiun pakinašta».
74 Šiitä Petri šano: «Mie en tiijä, en tunne šitä Mieštä. Tappakkah Jumala miut, kun valehellen.» Ta šillä kertua kukko kieku.
75 Petri muisti, mitä Iisussa oli šanon: «Ennein kuin kukko kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta». Hiän läksi šieltä ta rupesi lujašti itkömäh.
1 Aikaseh huomenekšella kaikki ylipapit ta rahvahan vanhimmat keräyvyttih ta šovittih keškenäh, jotta tapetah Iisussa.
2 Hänet šivottih nuorih, vietih šieltä ta annettih muaherra Ponttei Pilatilla.
3 Juuta, Iisussan pettäjä, näki, jotta Iisussa oli suutittu kuolomah. Šiitä hiän maltto, jotta oli ruatan viärin. Hiän vei kolmekymmentä hopierahua jälelläh ylipappiloilla ta vanhimmilla
4 ta šano: «Mie ruavoin riähän, kun möin vijattoman veren». Ka hyö šanottih: «Mitä še meilä kuuluu. Še on šiun as's'a.»
5 Šiitä Juuta loi rahat jumalankojin lattiella, mäni šieltä ta hirttäyty.
6 Ylipapit otettih rahat ta šanottih: «Näitä ei šua panna jumalankojin rahaštoh, šentäh kun ne ollah verirahoja».
7 Hyö paistih keškenäh ta piätettih oštua niillä patojenluatijan pelto vierašmualaisien hautuumuakši.
8 Šentäh täh päiväh šuate šitä peltuo on šanottu Veripellokši.
9 Näin kävi toteh Jumalan viessintuojan Jeremijan tämä šana:
– Hyö otettih ne kolmekymmentä hopierahua,
hinta, min Israelin rahvaš pani Häneštä,
10 ta oššettih niillä patojenluatijan pelto,
niin kuin Taivahaini Hospoti oli miula šanon.
11 Iisussa tuotih muaherran eteh. Muaherra kyšy Häneltä: «Oletko Šie jevreijen Čuari?» Iisussa šano: «Šie šen šanoit».
12 Ta konša ylipapit ta rahvahan vanhimmat viäritettih Häntä, Hiän ei vaššannun mitänä.
13 Šilloin Pilatti šano Hänellä: «Etkö kuule, kuin äijän tovissukšie heilä on Šilma vaštah?»
14 Ka Iisussa ei vaššannun yhtehkänä hänen kyšymykšeh. Šitä muaherra äijälti kummekšu.
15 Äijänpäivän pruasniekkana muaherralla oli tapana piäštyä tyrmäštä yksi vanki, še, kumpasen rahvaš tahto.
16 Tyrmäššä oli šilloin kuulusa Varavva-nimini vanki.
17 Konša rahvaš keräyty, Pilatti kyšy heiltä: «Kumpasen tahotta, jotta mie teilä piäštäsin: Varavvan vain Iisussan, kumpaista šanotah Hristossakši?»
18 Hiän kun niät tiesi, jotta hyö kajehukšešta oli annettu Iisussa hänellä käsih.
19 Konša Pilatti istu sut'janistumella, hänen naini työnsi hänellä šanan: «Mitänä elä rua šillä Pyhällä Miehellä. Viime yönä milma muokkasi uni Häneštä.»
20 Ylipapit ta rahvahan vanhimmat yllytettih rahvašta vuatimah, jotta Varavva armahettais, a Iisussa tapettais.
21 Muaherra kyšy heiltä: «Kumpasen näistä kahešta tahotta, jotta mie piäštäsin?» Hyö šanottih: «Varavvan».
22 Pilatti kyšy: «Mitäpä mie šilloin ruan Iisussalla, kumpaista šanotah Hristossakši?» Kaikin vaššattih: «Hänet pitäy nuaklita ristih!»
23 «Mitä pahua Hiän on ruatan?» kyšy Pilatti. No hyö vielä entistä lujempah karjeuvuttih: «Hänet pitäy nuaklita ristih!»
24 Pilatti näki, jotta hiän ei voi mitänä, ta rahvaš rupieu kohta elämöimäh. Hiän otti vettä, pesi kiät heijän ieššä ta šano: «Mie en ole viäräpiä tämän oikien Miehen vereh. Iče jouvutta vaštuamah täštä.»
25 Koko rahvašjoukko karju: «Tulkah Hänen Veri miän ta miän lapšien piällä!»
26 Šiitä Pilatti piäšti heilä Varavvan, a Iisussua käški ruoškie ta antua ristih nuaklittavakši.
27 Šiitä muaherran saltatat vietih Iisussa horomien pihah ta kerättih koko saltattajoukko Hänen ympärillä.
28 Hyö jakšettih Iisussa ta šuoritettih Hänet ruškieh sviitkah,
29 viännettih piikkiokšista korona Hänen piäh ta pantih keppi Hänen oikieh käteh. Šiitä hyö polvissuttih Hänen eteh ta ivual'tih Häntä: «Terveh Šiula, jevreijen Čuari!»
30 Hyö šylettih Häneh, otettih keppi ta lyötih šillä Häntä piäh.
31 Kun hyö oli näin ivual'tu Iisussua, hyö otettih Hänen piältä ruškie sviitka, šuoritettih Hänet Hänen omih vuatteih ta lähettih viemäh ristih nuaklittavakši.
32 Matalla saltatat nähtih kirinejalaini mieš, Simoni nimeltäh, ta pakotettih hänet kantamah Iisussan ristie.
33 Konša hyö tultih paikkah, mitä kučutah Golgofakši, Piäkopanpaikakši,
34 hyö tarittih Iisussalla uksussua, mih oli ševotettu šappie*. Hiän maisto šitä, vain ei tahton juuvva.
35 Konša saltatat nuaklittih Iisussa ristih, hyö juattih keškenäh Hänen vuattiet, pantih arvalla, jotta ken mitä šais.
36 Šiitä hyö issuttih šielä ta varteitih Häntä.
37 Hänen piän yläpuolella hyö pantih kirjutuš, mistä näki, mintäh Hänet oli suutittu kuolomah. Šiinä luki: «Tämä on Iisussa, jevreijen Čuari».
38 Yheššä Iisussan kera nuaklittih ristih kakši rosvuo, yksi Hänen oikiella, toini Hänen vašemella puolella.
39 Šivučči matkuajat ivual'tih Häntä, puisseltih piätäh
40 ta šanottih: «Šiekö voit hajottua jumalankojin ta rakentua šen uuvveštah kolmešša päiväššä? Pelašša nyt Iččeš, kun ollet Jumalan Poika. Šolaha rissiltä!»
41 Ylipapit niise ivual'tih Häntä yheššä sakonanopaštajien, rahvahan vanhimpien ta farisseijen kera. Hyö šanottih:
42 «Muita Hiän on auttan, vain Iččieh ei voi auttua. Kun Hiän ollou Israelin Čuari, šolahtakkah nyt rissiltä, šilloin myö ušomma Häneh.
43 Hiän on pannun toivon Jumalah, pelaštakkah nyt Jumala Hänet, kun ollou Häneh mieltyn! Onhan Hiän šanon Iččieh Jumalan Pojakši.»
44 Šamoin Häntä ivual'tih rosvot, kumpaset oli nuaklittu ristih yheššä Hänen kera.
45 Keškipäivällä, kuuvvennen tunnin aikah, tuli pimie koko muan piällä. Šitä kešti yhekšänteh tuntih šuate.
46 Yhekšännen tunnin aikoih Iisussa karju lujašti: «Eli, Eli, lama šavahfani?» Še merkiččöy: Jumalani, Jumalani, mintäh Šie Miut jätit?
47 Tämän kuultuo eryähät šiinä šeisojista šanottih: «Hiän kuččuu Il'l'ua».
48 Šamašša yksi heistä juoksi, otti gupkan, kašto šen muikieh viinah, pani kepin piäh ta anto Hänen imie.
49 Toiset šanottih: «Vuota kačomma, tulouko Il'l'a Häntä piäštämäh».
50 Šilloin Iisussa tuaš karjahti lujašti ta anto henkeh.
51 Šiinä šamašša jumalankojin saviessa repisi kahekši, ylähyätä alaš šuate. Mua tärähteli, kallivot halkieltih,
52 hauvat avauvuttih, ta monet jumalanuškojat ihmiset nouštih kuollehista.
53 Hyö lähettih hauvoista, ta Iisussan kuollehista noušomisen jälkeh hyö tultih pyhäh linnah ta näyttäyvyttih šielä monilla.
54 Kun šuan saltatan piälikkö ta miehet, ket hänen kera varteitih Iisussua, nähtih muanjärissyš ta mitä muuta oli, hyö pöläššyttih šiämettömiksi ta šanottih: «Tämä Mieš tosiehki oli Jumalan Poika!»
55 Šielä oli monie naisie loitompana tätä kaččomašša. Hyö oli matattu Iisussan kera Galileijašta ta pietty Häneštä huolta.
56 Heijän joukošša oli Magdalan Muarie, oli Juakon ta Josijan muamo Muarie ta Savvatein poikien muamo.
57 Illalla šinne tuli Joosefi, pohatta mieš Arimafijašta, kumpani niise oli Iisussan opaššettava.
58 Hiän mäni Pilatin luo ta kyšy Iisussan Ruumista. Pilatti käški antua Šen hänellä.
59 Joosefi otti Ruumehen, kiäri Šen puhtahah palttinah
60 ta pani uuteh kalmakotiseh, min hiän oli vašta lohkauttan kallivoh iččieh varoin. Kalmakotisen šuuh hiän vieretti šuuren kiven ta läksi pois.
61 Magdalan Muarie ta še toini Muarie niise oltih šielä, hyö issuttih kalman vaštapiätä.
62 Toisena päivänä, šuovattana, ylipapit ta farisseit keräyvyttih Pilatin luo
63 ta šanottih: «Hyvä muaherra, meilä juohtu mieleh, jotta elyässäh tuo valehtelija šano: ‘Kolmen päivän piäštä Mie noušen kuollehista’.
64 Šentäh käše varteija kalmua kolmanteh päiväh šuate, jotta Hänen opaššettavat ei mäntäis yöllä varaštamah Häntä ta ruvettais šanomah rahvahalla, jotta Hiän nousi kuollehista. Viimeni valehuš ois šilloin vielä pahempi enšimmäistä.»
65 Pilatti šano heilä: «Ottakkua vahit. Mänkyä ta varteikua kalmakotista, niin hyvin kuin šuatatta.»
66 Hyö lähettih ta pantih kalmanšuušša olijah kiveh pečatti ta jätettih šinne vahit.
1 Šuovatan jälkeh, netälin enšimmäisen päivän koittuas's'a, tultih Magdalan Muarie ta še toini Muarie kalmakotista kaččomah.
2 Äkkie tuli šuuri muanjärissyš, šentäh kun Hospotin anheli laškeutu taivahašta. Hiän mäni kalmakotisen luo, vieretti kiven ovelta ta istuutu kivellä.
3 Hiän oli nävöltäh kirkaš kuin tulenisku, ta hänen vuattiet oltih valkiet kuin lumi.
4 Vahit pöläššyttih häntä niin, jotta alettih vapissa ta kuavuttih muah kuin kuollehet.
5 Anheli kiänty naisien puoleh ta šano: «Elkyä varakkua. Mie tiijän, jotta työ ečittä ristih nuaklittuo Iisussua.
6 Hiän ei ole tiälä. Hiän nousi kuollehista, niin kuin Iče šano. Tulkua ta kaččokkua, tuošša on paikka, missä Hospoti veny.
7 Mänkyä poikkoseh šanomah Hänen opaššettavilla: ‘Hiän nousi kuollehista. Hiän mänöy teitä iellä Galileijah, šielä työ niättä Hänet.’ Tämä on miun viesti teilä.»
8 Naiset lähettih kiirehešti kalmalta. Pöläštynehinä ta šuuren ilon vallašša hyö juoštih viemäh šanua Iisussan opaššettavilla.
9 Heijän matatešša opaššettavien luo, Iisussa tuli heilä vaštah ta šano: «Rauha teilä!» Hyö mäntih Hänen luo, ševättih Hänen jalkoja ta kumarrettih Hänellä.
10 Šiitä Iisussa šano heilä: «Elkyä varakkua! Mänkyä ta šanokkua Miun vellilöillä, jotta heijän pitäy männä Galileijah. Šielä hyö nähäh Milma.»
11 Konša naiset oltih mänöššä, muutomat kalman vahit tultih linnah ta kerrottih ylipappiloilla kaikki, mitä šielä oli ollun.
12 Šilloin papit keräyvyttih pakajamah rahvahan vanhimpien kera. Hyö annettih saltatoilla äijän rahua
13 ta šanottih heilä: «Šanokkua, jotta Hänen opaššettavat tultih yöllä ta varaššettih Hänet, konša työ makasija.
14 Ta kun muaherra šuanou tietyä täštä, myö lepytämmä hänet. Voitta olla huoletta.»
15 Saltatat otettih rahat ta ruattih niin kuin heilä käšettih. Ta tätä starinua on levitetty jevreijen kešeššä täh päiväh šuate.
16 Šiitä yksitoista opaššettavua läksi Galileijah šillä vuaralla, kunne Iisussa oli käšken heijän männä.
17 Konša hyö nähtih Hänet, hyö kumarrettih Hänellä, kuitenki eryähät heistä epyältih.
18 Iisussa mäni heijän luo ta pakautti heitä. Hiän šano: «Miula on annettu kaikki valta taivahašša ta muan piällä.
19 Niin jotta mänkyä ta šuakua kaikki kanšat Miun opaššettaviksi. Kaštakkua heitä Tuaton ta Pojan ta Pyhän Henken nimeššä
20 ta opaštakkua heitä elämäh kaikešša, niin kuin Mie olen käšken tiän elyä. Ta muistakkua, Mie olen tiän kera joka päivä muailman loppuh šuate.» Amin.