1 Minä, Pavel, Iisusan Hristosan apostol, olen kirjutanu necen kirjeižen. Apostolaks mindai om pannu Jumal, meiden Päzutai i Ižand Iisus Hristos, meiden Nadei.
2 Minä oigendan tervhutesid sinei, Timofei. Sinä oled minei kuti poig uskondan täht. Antkaha Jumal, meiden Tat, da Hristos Iisus, meiden Ižand, sinei hüvüt, armahtust da mirud.
3 Pakičen sindai, kut pakičin Makedoniaha lähttes: jä Efesaha da käske erasid, miše hö ei opendaiži verhid opendusid
4 da ei mänetaiži aigad tühjiže starinoihe da lopmatomaha sugulangan riškotamižehe. Ned toba vaiše ridoid da ei vegoi edehepäi Jumalan azjoiš. Sen voib tehta vaiše uskond.
5 Minä pakičen sen täht, miše libutoitta armastust, kudamb om vaiše puhthas südäimes, grähkätomas henges da todesižes uskondas.
6 Erased oma segoinuded, kändnus neniš openduzsanoišpäi i zavodinuded pagišta tühjad.
7 Hö tahtoiba olda käskišton opendajin, hot' ei el'gekoi, midä iče pagižeba da min polhe muga lujas ridleba.
8 Mö tedam necen: Käskišt om hüvä, ku sidä pidetas käskišton.
9 Ved' käskišt ei ole tehtud tozioiktoiden mehiden täht. Se om tehtud neniden täht, ked murendaba sidä da libuba sidä vasthapäi. Käskišt om tehtud jumalatomiden da grähkhižiden täht i neniden täht, ked ei otkoi Jumalad südäimehe, ked tegeba paganaks sen, mi om pühä. Se om tehtud tatan da maman rikojiden i toižiden rikojiden täht,
10 vedelusiden, gomomužikoiden, orjmöjiden, [kelhas väritajiden, živatoidenke magadajiden,] kelastajiden, vahvan sanan murendajiden i kaikiden mugoižiden täht, ked libuba tervhid opendusid vasthapäi.
11 Muga sanub hüvä vest', kudamb tuleb sures da ülenzoittud Jumalaspäi. I necen hüvän vestin sanelend om anttud minei azjaks.
12 Minä kitän Hristosad Iisusad, meiden Ižandad, kudamb om andnu minei väged. Kitän händast siš, miše hän kacui mindai radnikaks, kudambale voib uskta, i oti mindai töhö.
13 A ved' minä edel olin nagrai, küksii i abidoičii, a hän armahti mindai, ved' minä, uskmatoi, en tedand, midä tegin.
14 Meiden Ižandan [Iisusan Hristosan] armod oma olnuded röunatomad, mugoižed-žo oma uskond i armastuz, kudambad tuleba Hristosas Iisusaspäi.
15 Nece sana om tozi, se kaikiš polišpäi maksab, miše otta sidä südäimehe: Hristos Iisus om tulnu mirhu päzutamha grähkhižid, kudambiden keskes ezmäine olen minä.
16 No mindai, ezmäižen grähkhižiden keskes, Jumal om armahtanu, miše Iisus Hristos minun kal't ozutaiži, mitte sur' hänen tirpand om, i minä oližin ozutesen nenile, ked uskoškandeba hänehe i saškandeba igähižen elon.
17 Igähižele kunigahale, kolematomale, nägumatomale i üksjaižele melevale Jumalale korged arv i ülenzoituz kaiken i igäks! Amin'.
18 Necen käskön minä jätan sinei, Timofei-poigaižem, mušttes neniš Jumalaspäi tulnuziš vestiš, kudambid sinun polhe om sanutud. Sidä mušttes torada rohktas,
19 kaiče uskond vahvan i heng puhthan grähkišpäi. Erased ei pidänugoi henged puhthan, i heiden uskondveneh kukerzihe.
20 Neniden keskes oma Imenei i Aleksandr, kudambid minä andoin sotonan käzihe, miše hö opendaižihe elämaha nagramata Jumalad.
1 Minä nevon sinei, ezmäi kaiked, loičmaha i pakiten pakičemha, sanumaha loičendoid da kitmaha Jumalad kaiken rahvahan polespäi,
2 kunigahiden da kaikiden valdanpidäjiden polespäi, miše voižim eläda tünäd i hilläd elod, mugošt jumalahišt da arvokast.
3 Mugoine loičend om hüvä i om mel'he Jumalale, meiden Päzutajale,
4 kudamb tahtoib, miše kaik rahvaz oliži päzutadud pahudespäi da tedištaiži toden.
5 Om vaiše üks' Jumal, i üks' om kesknik Jumalan da mehiden keskes, mez' Hristos Iisus.
6 Hän andoi ičeze hengen maksuks kaikiden mehiden päzutandaks. Nece om Jumalan todištuz mirule, anttud kožujal aigal.
7 Necen vestin sanelijaks da apostolaks mindai om pandud. Pagižen tot Hristosas elädes, en kelasta. Mindai pandihe Jumalad tundmatomiden rahvahiden opendajaks, opendamha heile, mi om uskond da mi om tozi.
8 Sikš minä tahtoin, miše kerates ühthe mužikad loičižiba libutaden käded puhthin melin, vihata da ridoita.
9 Mugažo tahtoin, miše naižed oližiba ustavakahašti sobnus, i čomenzoitaižiba ičtaze melevašti, miše ei oliži huiged. Ei pida čomenzoitta ičtaze erazvuiččil hibuzsugitesil, kuldaižil ripkil, hel'mil da kal'hil sädoil,
10 a pidab čomenzoitta ičtaze hüvil azjoil, kudambid pidab tehta jogahižele naižele, ku hän tahtoib olda jumalahine.
11 Naižele tuleb kundelta opendust hilläs da tünäs.
12 Minä en käske naižele opeta i pidäda mužikad ičeze valdas; olgha hän vaikti.
13 Ved' Adam tehtihe ezmäi, a jäl'ghe Eva.
14 I oli manitadud ei Adam, a naine: hän andoi ičtaze manitada i kadoi grähkähä kuti kana kapkehe.
15 No Jumal päzutab naižen lapsen sündutamižen kal't, ku hän püžuškandeb uskondas da armastuses i vedäškandeb hilläd, pühäd elod.
1 Nece om tozi: konz mez' tahtoib tehtas uskondkundan pämeheks, ka hän tahtoib tartta hüvähä radho.
2 Uskondkundan pämehen tuleb olda mugoižen, kudambad ei ole miš laida: ühten akan mužik, sel'gedpäine, ičtaze käziš pidäi, korgedarvokaz, adivoičetai, mahtokaz opendai,
3 ei jomar', ei torakukoi, ei vaiše ičeze ližas hol't pidäi, a pehmedtabaine da hüväsanaine i ei rahannavedii.
4 Hänele tarbiž hüvin ižandoitta ičeze kanzad, kacta, miše lapsed oližiba kundlijaižed da tegižiba sidä, midä heile om sanutud.
5 Ku ken-ni ei voi ižandoitta ičeze kanzad, ka kutak hän voib holduda Jumalan uskondkundas?
6 Pämehen ei voi olda se, ken vaiše ei amu om kändnus Jumalaha, miše hän ei tegižihe korgednenakahaks, ika händast sudiškatas mugoižel-žo sudal, kut lemboin.
7 Hänele pidab olda korktas arvos irdpoližiden-ki keskes, miše hänen polhe ei pagižiži niken pahad i miše hän ei putuiži lemboin verkoihe.
8 Mugažo pämehen abunikoile pidab olda korgedarvokahin da puhtazsüdäimeližin, a ei jomarin da vaiše ičeze ližas hol't pidäjin.
9 Heile tarbiž pidäda uskondan peitazjad grähkätomas henges.
10 I heid pidab ezmäi kacta, i ku nägub, miše heid ei ole miš laida, vaiše siloi hö voiba tartta mugoižehe töhö.
11 Muga heiden akoile-ki pidab olda korktas arvos, hö ei voigoi pagišta toižiš pahad. Heile pidab olda sel'gedpäižin da kaikes mugoižin, miše heile voiži uskta.
12 Olgha abunikal vaiše üks' ak; hänele tarbiž hüvin ižandoitta lapsid da kodid.
13 Nene, ked tegeba hüvin abunikan azjoid, saba korktan sijan rahvahan sil'miš i voiba rohktas sanelda uskondas Hristosaha Iisusaha.
14 Kirjutades sinei necen, nadeimoi, miše teravas tulen sinunnoks.
15 A ku pit'kästun, ka tedaižid, kut pidab vedäda ičtaiž Jumalan kodiš, kudamb om eläban Jumalan uskondkund, toden pacaz da alanduz.
16 Ka, meiden uskondan peitazj om sur':
Jumal ozutihe mehen hibjas,
Jumalan Heng vahvištoiti: hän om oiged,
angelad nägiba händast,
hänen polhe saneltihe mirun rahvahile,
hänehe usktihe mirus,
händast ottihe taivhaližehe hoštoteshe.
1 Pühä Heng sanub sel'ktas, miše jäl'gmäižen aigan erased käraudasoiš uskondaha sel'gin i zavodiba kundelta manitajiden hengiden sanoid da pahoiden hengiden opendusid.
2 Nene opendused tuleba kelastajiden kal't, kudambad vaiše heitäsoiš pühikš, heiden heng om kuti palabal raudal polttud.
3 Hö kel'däba mända mehele da naida, kel'däba söda erasid sömižid. No Jumal om tehnu ned sömižed sen täht, miše nene, ked uskoba da tundeba toden, söižiba da kitäižiba Jumalad.
4 Ved' kaik, midä Jumal om tehnu, om hüvä. Nimidä ei pida tacta, mi om ottud kitten.
5 Jumalan sana da loičend tegeba sen pühäks.
6 Ku opendad vellid muga, ka oled hüvä Iisusan Hristosan radnik i täutad ičtaiž uskondan da tervhen opendusen sanoil, kudambiden mödhe sinä oled elänu.
7 Ala mäneta aigad tühjiže paginoihe, a hargne Jumalan uskondaha.
8 Konz hibj om hargnenu likundoihe, siš om vähä ližad, no Jumalan uskondaspäi om ližad kaikes, sikš ku se toivotab elod nügüd' i tulijaks aigaks.
9 Nece sana om tozi, se kaikiš polišpäi maksab, miše otta sidä südäimehe.
10 Sikš mö radam i tirpam lajindad, ku olem pannuded meiden nadejad eläbaha Jumalaha, kudamb om kaikiden mehiden i ezmäi kaiked uskojiden Päzutai.
11 Muga nevo da openda kaikid.
12 Ala anda nikenele vähenzoitta sindai sinun noren igän tagut. Ole uskojile hüvän ozutesen paginoiš da elos, armastuses, henges, uskondas da puhthudes.
13 Luge uskondkundale Pühid Kirjutusid, abuta nevondoil da opendusil sihesai, kuni minä tulen.
14 Ala mäneta tühjan lahjad, kudamb oli anttud sinei Jumalaspäi tulnuden vestin kal't, konz uskondkundan vanhembad paniba käded sinun päle.
15 Pidä hol't kaikes neciš, pane sihe kaik vägi, miše kaik nägižiba sinun uskondsatusid.
16 Kacu kut sinä eläd da opendad. Püžu neniš nevondoiš! Muga tehtes sad päzutandan sinä dai kaik, ked kundleba sindai.
1 Ala buraida vanhan mehen päle, a nevo hänele kut ičeiž tatale, norembile mehile nevo, kut ičeiž vellile,
2 vanhoile naižile, kut ičeiž mamale, norembile naižile nevo kut sizarile, puhthal melel kaikes.
3 Pidä korktas arvos i holdu üksin jänuziš leskiakoiš.
4 A ku leskiakal om lapsid vai vunukoid, ka ezmäi kaiked heile pidab opetas tehta sidä, midä uskojile tarbiž tehta, da maksta vanhembiden holiš. Se om Jumalan melen mödhe.
5 Üksnäze jänu leskiak paneb ičeze nadejad Jumalaha, pakičeb da loičeb hänele öd da päiväd.
6 A leskiak, kudamb eläb magedad elod, om jo kolnu, hot' om hengiš.
7 Anda heile nene käsköd, miše hö eläižiba elod, kudambas heid ei voiži laida.
8 No ken ei pidä hol't läheližiš da ezmäi kaiked ičhižiš, om käraudanus uskondaspäi, i hän om pahemb uskmatont.
9 Leskiakoiden keskhe pidab otta vaiše mugoine leskiak, kudambale om täudnus kuz'kümne vot i kudamb oli mehel kerdan ühten mehen taga.
10 Händast kaik tedaba hänen hüviden azjoiden tagut, sikš ku hän om kazvatanu lapsid, adivoičetanu kaikid, peznu uskojiden matknikoiden jaugad, abutanu nenile, kenele oli jüged, da tehnu äjan tošt-ki hüväd.
11 Norid leskiakoid ala ota neniden keskhe. Ku heiden hibjan himod heraštuba, hö zavodiba verastada Hristosad da tahtoiba lähtta mehele toižen kerdan.
12 Hö iče tegesoiš värnikoikš, sikš ku oma murendanuded sidä, midä edel oliba toivotanuded Jumalale.
13 Sen ližaks hö hargneba kävelemha pertišpäi pert'he da tegesoiš joudobusikš, i ei vaiše joudobusikš, a kelidenkandišijoikš, segoiba verhiže azjoihe i pagižeba mugošt, midä ei sa.
14 Sikš minä tahtoin, miše nored leskiakad läksižiba mehele toižen kerdan, saižiba lapsid da tegižiba kodiradoid, i ei andaiži vastustajile aigad pahoiden paginoiden täht.
15 Erased heišpäi oma jätnuded jo ičeze uskondan da männuded sotonan jäl'ghe.
16 Ku kenel-ni uskojiden keskes om kodiš leskiakoid, hänele tarbiž pidäda hol't heiš. Heiden tagut ei pida tehta ližaholid uskondkundale. Holdugaha uskondkund vaiše neniden leskiakoiden polhe, kenele tozi-ki tarbiž abud.
17 Vanhembad, ked hüvin vedäba uskondkundad, maksaba kaks'kerdašt arvod, ezmäi kaiked ned, ked tegeba jügedad radod, ku saneleba hüväd vestid vai opendaba.
18 Ved' om sanutud Pühiš Kirjutusiš: «Ala sido sud härgale, kudamb om tapmas», vai «Radnik maksab ičeze paukad».
19 Ala kundle, konz väritadas vanhembid, ku ei ole kaht vai koumed todištajad.
20 Laji grähkäntegijoid kaikiden edes, miše toižed-ki varaidaižiba.
21 Minä lujas sindai pakičen Jumalan edes, Ižandan Iisusan Hristosan edes, valitud angeloiden edes rata neniden nevondoiden mödhe. Ala ühtne nimiččehe polhe i ala valiče nikeda.
22 Ala rigehti panda käzid kenen-ni päle, konz valitas abunikoid, miše ed segoiži toižiden grähkihe. Kaiče ičtaiž puhthan.
23 Ala jo vaiše vet, minä nevon sinei joda vähäine vinad-ki sinun vacan tagut i paksuiden kibuiden tagut.
24 Erasiden mehiden grähkäd näguba kaikile i veba heid sid'-žo sudha, a toižiden grähkäd avaidasoiš möhemba.
25 Mugažo erased hüväd-ki azjad näguba kaikile, no nene-ki, kudambid ei nägu, ei voigoi püžuda peitos.
1 Orjad pidägaha ičeze ižandoid korktas arvos, miše niken ei voiži nagrda Jumalan nimed da meiden opendust.
2 Orjile ei pida hondostada ičeze uskojid ižandoid sen tagut, miše hö oma heiden uskondvelled. Vastkarin orjile pidab rata völ paremba, sikš ku hö tegeba radod ičeze armhiden uskondvelliden näht. Necidä kaiked openda da nevo.
3 Ku ken-ni opendab toižin, ei muga, kut minä opendan, i ei tege meiden Ižandan Iisusan Hristosan tervhiden sanoiden mödhe i Jumalan uskondan mödhe,
4 ka hän lendab nenan, a ei el'genda nimidä. Hänel om kibed taht lajidas i ridelta sanoiden znamoičendoiš. Sid' sündub viha, ridad, lajind da pahad meletused toižiden polhe
5 da lopmatomad ridad mugoižiden mehiden keskes, kudambiden meled oma vigakahad. Hö oma kadotanuded toden i kacuba uskondaha kut sihe, min kal't voib bohattuda. Čurate mugoižid mehid.
6 Ka, Jumalan uskond om tozi-ki sur' bohatuz', no vaiše nenile, kenele täudub sidä, midä heil om.
7 Ved' mö em tonugoi mirhu nimidä, i om sel'ged, miše em voigoi nimidä otta lähttes.
8 Ku meil om sömišt da sobad, ka sanum: täudub meile necidä-ki.
9 A ned, ked tahtoiba bohattuda, putuba manitushe da verkoihe, kaikenvuiččiden meletomiden i tühjiden himoiden valdha, kudambad veba mehid ozatomusihe da surmha.
10 Rahanhimo om kaikenlaižen pahan jur'. Rahan ectes erased segoiba uskondan tespäi i saiba ičeleze sen tagut äi mokid.
11 A sinä, Jumalan mez', pagene kaikes mugoižespäi! Sinä eci oiktust da jumalahišt elod, uskondad, armastust, tirpandad da hobedad tabad.
12 Pidä hüvä uskondtora i sa ičeleiž igähine elo, kudambaha sindai om kuctud-ki, ku sinä oled hüvin sanunu ičeiž uskondas äjiden todištajiden edes.
13 Jumalan, kut elon purtken edes, da Hristosan Iisusan edes, kudamb avaiži hüvin ičeze uskondan Ponti Pilatan edes, minä käsken sinei:
14 Miše niken ei voiži laida sindai, ka tege kaik tarkašti minun nevondoiden mödhe, kuni meiden Ižand Iisus Hristos tuleb udes.
15
Hänen tulendan andab nägištada meile ičeze aigan
ülenzoittud Jumal, üksjaine Valdanpidäi,
kunigahiden Kunigaz da ižandoiden Ižand.
16 Hän üks' om kolematoi,
hän eläb mugoižes hoštabas vauktuses,
kudambaha ei voi läheneda.
Händast ni üks' mez'
ei ole nähnu da ei voi nägištada.
Hänele korged arv da igähine vald!
Amin'.
17 Kel'dä nenid, ked oma bohatad neciš mirus, miše hö ei lendaiži nenad da ei paniži nadejoid manitajaha bohatushe, a eläbaha Jumalaha, kudamb andab meile täudel märal kaiked meiden külläižen elon täht.
18 Käske heile tehta hüväd, kerata bohatuseks hüvid tegoid da täudel märal jagada ičeze bohatust toižile-ki.
19 Muga hö tegeba ičeleze bohatusen, hüvän alandusen tulijan aigan täht da igähižen elon täht.
20 Ka Timofei! Kacu hüvin sidä, mi om anttud sinun käzihe! Ole laptas jumalatomiš da tühjiš sanoišpäi. Ala tartu ridelmaha siš, midä kelastaden nimitadas tedoks.
21 Erased sanuba, miše heil om mugoine «tedo», i sen tagut hö segoiba uskondtespäi. Olgha armod sinunke, amin'!