1 Minä, Pavel, Siluan da Timofei oigendam tervhutesid Fessalonikan uskondkundale, kudamb eläb Jumalas, meiden Tatas da Ižandas Iisusas Hristosas.
2 Armoid da mirud teile Jumalaspäi, meiden Tataspäi, da Ižandas Iisusas Hristosaspäi.
3 Meile pidab kaiken kitta Jumalad teiden täht, velled. Muga pidab-ki tehta, sikš ku teiden uskond kazvab kaik enamban, a armastuz toine toižhe ližadase teiš kaikiš.
4 Mö iče kitten starinoičem Jumalan uskondkundile teiš, teiden tirpandas i uskondas, ved' tö elät küksendan da ahtištusiden keskes.
5 Täspäi nägub, mitte oiged om Jumalan sud. Hän kacub teid arvokahikš hänen valdkundan täht, min täht tö näget-ki mokid.
6 I nece om oiged: Jumal maksaškandeb ahtištusel teiden ahtištajile.
7 A teile, kut meile-ki, ahtištusiš olijoile, hän andab lebaidust. Nece linneb siloi, konz Ižand Iisus ičeze vägeviden angeloidenke tuleb taivhaspäi
8 lämoinkeliden keskes da kovas opendab nenid, kudambad ei tekoi Jumalad da ei kundelkoi meiden Ižandan Iisusan Hristosan hüväd vestid.
9 Heid opetas sil, miše kükstas igähižele surmale, erigoittas Ižandaspäi da hänen suren vägen hoštotesespäi.
10 Nece linneb sen suren päivän, konz hän tuleb, miše tuliži sil'mnägubale hänen korged arv i vägi hänen uskojiš. Tö-ki linnet heiden keskes, sikš ku olet usknuded meiden todištusehe.
11 I mö loičem kaiken teiden täht, miše meiden Jumal kacuiži teid arvokahikš samha igähižen elon. Sihe hän om teid kucnu. Loičem, miše hän ičeze vägel vahvištaiži teiden himod tehta hüväd da vedäiži lophusai ned radod, kudambišpäi nägub, miše tö uskot hänehe.
12 Muga tö ülenzoitaižit meiden Ižandan Iisusan Hristosan nimed, a hän — teid, meiden Jumalan da Ižandan Iisusan Hristosan armoiden mödhe.
1 Otkam nügüd' paginaks meiden Ižandan Iisusan Hristosan tulend da se, kut meid ottas hänennoks. Mö pakičem, velled,
2 algat antkoi nikenele pöl'gästoitta ičtatoi, algat lähtkoi melespäi, konz sanutas, miše Hristosan päiv om jo tulnu. Algat uskkoi, ku ken-ni sanub, miše hän tedišti necen Pühäs Hengespäi vai kenen-se paginaspäi da kuti meiden kirjutadud kirjeižespäi.
3 Algat antkoi nikenele nimiččel ladul manitada ičtatoi. Ved' edel sidä päiväd rahvaz käraudase Jumalaspäi, i tuleb ezile grähkän mez', surman poig.
4 Nece vastustai libutaškandeb ičtaze korktemba kaikid, lugeškandeb ičtaze Jumalaks, kenele loitas, eskai ištuse pühäkodihe Jumalan vuitte da paneb ičtaze Jumalaks.
5 Tö ved' muštat, kut minä pagižin teile necen polhe siloi, konz olin teidenno.
6 Tö tedat, mi vastustajad völ pidätab, ei anda ozutadas: hänen aig völ ei ole tulnu.
7 No se vägi, kudamb vastustab Jumalad, om jo zavodinu ičeze peitradod. Tarbiž vaiše ezmäi čurata tespäi se, ken pidätab.
8 Siloi ozutase se Jumalan käsköiden vastustai, keda Ižand Iisus tuldes surmitab ičeze sun hengahtusel da koletab ičeze korktan arvon vägel.
9 Jumalan käsköiden vastustajan tulend om sotonan rad. Se tegeškandese suren vägenke, tundmuztegoidenke, manitajiden čudoidenke i
10 kaikenlaižiden pahoiden tegoidenke. Ned manitaškandeba surmha astujid, sikš ku hö ei navedinugoi tot, mi oliži päzutanu heid.
12 (11-12) I sikš Jumal andab heile putta manitusen valdha, miše kaik ned, ked valičiba pahuden i ei usknugoi todehe, uskoižiba kelastushe i saižiba sudan.
13 No meile kaiken pidab kitta Jumalad teiden tagut, Ižandan kal'hed velled. Ved' Jumal ezmässai valiči teid päzutandaha. Hänen Heng tegeb teid pühikš, i tö uskot todehe.
14 Sen täht hän kucui-ki teid hüvän vestin kal't, kudamban mö toim teile, miše tö-ki oližit ühtes meiden Ižandan Iisusan Hristosanke hänen korktas arvos.
15 Olgat sikš vahvad, velled, i pidägatoiš neniš opendusiš, kudambid mö olem andnuded teile paginas vai kirjeižiš.
16 Iče meiden Ižand Iisus Hristos i Jumal i meiden Tat, kudamb om armastanu meid da ičeze armoiš om lahjoičenu meile igähižen tüništoitusen i hüvän nadejan,
17 tehkaha teiden südäimed rohktembikš da vahvištagha teid jogahižes sanas i hüväs tegos.
1 Lopuks völ, velled: loičkat meiš, miše Ižandan sana leveniži teramba i oliži kaikjal mugoižes korktas arvos, kut nece om tehnus teiden keskes.
2 Loičkat mugažo, miše meile kaitas pahoiš da vällišpäiš mehišpäi; ved' kaik ei uskkoi.
3 No Ižandale voib uskta, i hän vahvištab teid da kaičeb pahaspäi.
4 Ižandan täht mö lujas uskom sihe, miše tö nügüd' radat da edemba-ki radaškandet ninga, kut mö käskem.
5 Kärautkaha Ižand teiden südäimed Jumalan armastushe i Hristosan tirpandaha.
6 Meiden Ižandan Iisusan Hristosan nimes mö käskem teid, velled, püžumaha eriži kaikuččes vellespäi, kudamb eläb laškad elod, ei kundle meiden opendust.
7 Tö tedat iče, miše teile pidab otta ozutez meišpäi. Konz olim teidenno, em elänugoi laškad elod.
8 Mö em sönugoi maksmata nikenen leibäd, a tegim töid i radoim öd i päiväd, miše ei ištta teiden niškal.
9 I nece ei ole sen täht, miše meil ei ole olnu sihe oiktust, a sen täht, miše tahtoim olda teile ozutesen.
10 Konz olim teidenno, mö andoim teile käskön: ku ken-ni ei tahtoškande rata, algha hän sögoi-ki.
11 Ved' mö olem kulnuded, miše erased teišpäi eläba laškad elod, ei rakoi, a ličesoiš verhiže azjoihe.
12 Mugomile mö käskem i pakičem meiden Ižandan Iisusan Hristosan nimes rata tünäs i sada ičeleze leibäd.
13 No tö, velled, algat väzugoi tehmaha hüväd.
14 Ku ken-se ei kundle sidä, midä mö olem kirjutanuded neciš kirjeižes, pidägat händast sil'mnägubal i olgat eriži hänespäi. Tehkahas hänele huiged.
15 No kaiken-se algat pidägoi händast vihanikan, vaiše škol'gat händast kut velled.
16 Iče kožmusen Ižand antkaha teile kožmust kaiken aigan da kaikuččel ladul. Ižand olgha teiden kaikidenke.
17 Minä, Pavel, ičein kädel kirjutan teile nene tervhutesed. Muga minä kirjutan kaiken, i nece om tundmuzznam kaikuččes kirjeižes.
18 Olgha teidenke kaikidenke meiden Ižandan Iisusan Hristosan armod! Amin'.