1 Minä, apostol Pavel, ei mehiden valičendan tagut vai mehen pandud, a apostolaks pani mindai Iisus Hristos da Tat Jumal, kudamb eläbzoiti händast kollijoišpäi,
2 oigendan tervhensanoid uskondkundile Galatiaha. Tervhutesid oigendaba kaik velled-ki, ked oma minunke.
3 Armoid da mirud teile Jumalaspäi, meiden Tataspäi, da meiden Ižandas Iisusas Hristosaspäi,
4 kudamb andoi ičeze hengen meiden grähkiden tagut, miše päzutada meid nügüdläižes pahas miruspäi Jumalan, meiden Tatan, tahton mödhe.
5 Hänen om korged arv kaiken i igäks. Amin'.
6 Minä lujas čududelemoi, miše tö muga teravas käraudatoiš sel'gin Jumalaha, kudamb om kucnu teid Hristosan armoil, i kundlet tošt hüväd vestid.
7 No nimittušt tošt hüväd vestid ei ole-ki. Erased vaiše segoitaba teiden melid da tahtoiba värin sanelda hüväd vestid Hristosan polhe.
8 No hot' vaiše ken-ni — iče mö vai angel taivhaspäi — saneleb teile toinejittušt hüväd vestid, a ei sidä, kudambad mö olem sanelnuded teile, ka olgha hänele anafema.
9 Sanun völ kerdan, midä olen edel-ki sanunu: ku ken-ni saneleb teile toinejittušt hüväd vestid, a ei sidä, mittušt olet sanuded, olgha hänele anafema.
10 Ka midä minä sid' ecin — rahvahan vai Jumalan kitändad? Vai rahvahale tahtoin olda mel'he? Ku minä völ nügüd'-ki tahtoižin olda mel'he rahvahale, ka minä en voiži olda Hristosan käskabunikan.
11 Velled, minä tahtoižin, miše tö tedaižit: hüvä vest', kudambad minä sanelen, ei ole lähtnu rahvahan melespäi.
12 Ved' minä en ole sanu sidä mehilpäi, i niken ei ole opendanu minei sidä, a olen sanu sen, ku Iisus Hristos om avaidanus minei.
13 Tö ved' kulit, kut minä elädes evrejalaižen uskondan mödhe lujas äjan küksin Jumalan uskondkundad da tahtoin panda sen mantazale.
14 Elädes necen uskondan mödhe minä sirdimoi edemba, mi toižed minun ühtenigäižed, i kaikel südäimel olin ezitatoiden uskondveroiden polel.
15 No Jumal, kudamb jo maman kohtuspäi valiči i kucui mindai ičeze armoiš,
16 kacui hüväks avaita minei ičeze Poigan, miše minä saneližin hüväd vestid hänen polhe Jumalad tundmatomile rahvahile. Siloi minä en ecind nevondoid ni ühtel mehelpäi
17 dai en lähtend Jerusalimha vastmaha nenid, ked tegihe apostoloikš edel mindai, a sid'-žo mänin Araviaha i pördimoi sigäpäi Damaskaha.
18 Möhemba, koumes vodes päliči mänin Jerusalimha tundištamhas Petranke i olin hänenno vižtoštkümne päiväd.
19 Nimiččid toižid apostoloid en vasttand, vaiše Ižandan vellen Jakovan.
20 Jumalan edes sanun: midä sid' kirjutan teile, se om tozi, minä en kelasta.
21 Sid' läksin Siriaha da Kilikiaha.
22 Judejan Hristosan uskojad siloi mindai völ ei tundnugoi.
23 Hö oliba kulnuded vaiše mugoižid paginoid: «Se meiden kükslii nügüd' saneleb sen uskondan polhe, mittušt edel napri panda mantazale.»
24 I hö ülenzoitiba Jumalad minun täht.
1 Nellästoštkümnes vodes päliči minä mänin udheze Jerusalimha Varnavanke da otin kerdale völ Titan.
2 Mänin sinna sikš, ku Jumal käski minei muga nägudeses. Sel'genzoitin sigä, mitte om se hüvä vest', kudambad sanelen Jumalad tundmatomile rahvahile. No sel'genzoitin vaiše uskondkundan pämehile. Tegin muga, miše minun nügüdläine da edeline-ki rad ei oliži tehtud tühjaks.
3 No Titale-ki, kudamb oli minunke, hö ei käsknugoi väges tehta ümbrileiktust, hot' hän om grekalaine.
4 A siš pakičiba nened, kudambad oliba heitnus vaiše uskondvellikš. Hö ličihe meiden keskhe tedištamha, mitte om se vald, kudamban mö olem sanuded Hristosas Iisusaspäi. Hö tahtoiba tehta meid käskišton orjikš.
5 No mö em andnugoiš heile vaiše pordoižeks-ki, miše hüvän vestin tozi kaičižihe puhthan teile.
6 No nene pämehed — i olgha ned minun täht hot' ked, ved' Jumal ei erigoita mehid — ka nene pämehed ei ližadanugoi minun paginaha nimidä.
7 A oli ani toižin! Hö nägištiba, miše minei oli anttud töks sanelda hüväd vestid Jumalad tundmatomiden rahvahiden keskes, kut Petrale-ki — evrejalaižiden keskes.
8 Hän, ken om andnu Petrale väged tehta apostolan radoid evrejalaižiden keskes, hän om andnu minei-ki väged rata sanelijan toižiden rahvahiden keskes.
9 Konz Jakov, Kifa da Joan, kudambid lugetihe uskondkundiš tugipachikš, el'genziba, miččid armoid om ozutanu minei Jumal, hö andoiba minei dai Varnavale kät ühthižen radon znamaks: meile märitihe mända verhiden rahvahiden keskhe, a heile — evrejalaižiden keskhe.
10 Hö vaiše tahtoiba, miše mö muštaižim gollid, ka ved' minä olen tehnu-ki muga.
11 Konz Petr tuli Antiohiaha, minä sid'-žo sanuin hänele hänen värhudes, sikš ku se nägui kaikile.
12 Ende hän söskeli päilongid ühtes Jumalad tundmatomiden mehidenke, no konz sinna tuliba Jakovan erased mehed, hän tageni neniš vellišpäi i oli eriži, sikš ku varaiži nenid, ked käskiba ümbrileikatas.
13 Petran vuitte zavodiba tehta toižed-ki evrejalaižed, i Varnava-ki ühtni heiden koiverdelusehe.
14 No konz minä nägištin, miše hö ei astnugoi hüvän vestin oiktad tedme, ka sanuin Petrale kaikiden aigan: «Ku sinä, evrejalaine, void eläda Jumalad tundmatomiden rahvahiden kartte, a ed evrejalaižiden kartte, ka mikš käsked Jumalad tundmatomile rahvahile väges eläda evrejalaižiden kartte?»
15 Mö olem evrejalaižed maman vacaspäi, a em olgoi, kut sanutas, «Jumalad tundmatomad grähkhižed».
16 No ku mö tedam, miše mez' ei tehte tozioiktaks eläden käskišton mödhe, a vaiše Iisusaha Hristosaha uskten, ka mö-ki zavodim uskta Hristosaha Iisusaha, miše tehtas tozioiktoikš hänehe uskten, a ei käskišton mödhe tehten. Nimitte mez' ei tehte tozioiktaks eläden käskišton mödhe.
17 No ku meid-ki, ked tahtoim tehtas tozioiktoikš Hristosan kal't, sanutas grähkhižikš, ka ei-ik ole Hristos grähkän abunik? Ka ei!
18 Vasthapäi, ku zavodin udes libutada sidä, midä iče olen murendanu, minä ozutan ičtain käskišton murendajaks.
19 Käskišton kal't minä kolin käskišton täht, miše eläda Jumalan mödhe. Mindai nagloitihe ristha ühtes Hristosanke.
20 Sid' jo en elä minä, a Hristos eläb minus. Necen elon, kudamban elän völ neciš hibjas, minä elän uskten Jumalan Poigha, kudamb armasti mindai i andoi ičeze hengen minun täht.
21 Minä en tege tühjaks Jumalan armoid; ved' ku tozioiktust voib sada käskišton mödhe eläden, ka siloi Hristos om kolnu tühjan.
1 Tö, meletomad galatalaižed, ken om noidunu teid, miše tö vastustat tot? Ved' teiden sil'miden edehe oli sel'ktas todud ristha nagloitud Iisus Hristos!
2 Sanugat minei vaiše üks': sait-ik tö Hengen sil, miše elit käskišton mödhe, vai sil, miše kundlit hüväd vestid da uskoit sihe?
3 Olet-ik mugoižed meletomad, miše zavodit Hengen abul, a nügüd' tahtoit sada satusid mehen vägel?
4 Jose olet tirpnuded nenid jügedusid tühjan? Ka ei!
5 Jose Jumal andab teile Hengen i sädab surid tegoid teiden keskes sil, miše tö elät käskišton mödhe, a ei sil, miše uskot hüvähä vestihe, kudamban kulet?
6 Johtutam hot' Avraaman: «Hän uskoi Jumalale, i Jumal lugi hänen uskondan hänele tozioiktuseks.»
7 Ka tekat: todesižed Avraaman jäl'gnikad oma ned, ked uskoba.
8 Jo edelpäi Pühäd Kirjutused ozutiba, miše Jumal tegeb tozioiktoikš händast tundmatomid rahvahid i tegeb sen heiden uskondan kal't. Ned-žo Kirjutused edelpäi toiba Avraamale hüvän vestin: «Sinun kal't saba blahoslovindan kaik rahvahad.»
9 I muga ned, kenel om uskond, saba blahoslovindan ühtes uskojan Avraamanke.
10 A nenidenke, ked napriba sada tozioiktust eläden käskišton mödhe, linneb Jumalan viha, sikš ku om kirjutadud: «Jumalan viha linneb jogahiženke, ken ei tege kaiken aigan sidä, mi om kirjutadud käskišton kirjaha.»
11 Om sel'ged, miše niken ei tehte Jumalan sil'miš tozioiktaks eläden käskišton mödhe, sikš ku «tozioiged eläb uskondal.»
12 Käskišt ei jäta nimittušt sijad uskondale. Vastkarin se sanub: «Ken tegeb, kut käskištos om sanutud, eläškandeb sil.»
13 Hristos om päzutanu meid käskišton vihaspäi, sikš ku iče om otnu Jumalan vihan meiden sijas, muga kut om kirjutadud: «Jumalan viha om kaikuččenke, ken om suditud puhu kolmaha.»
14 Muga tegihe, miše kaik toižed-ki rahvahad Hristosan Iisusanke saižiba Avraamale toivotadud blahoslovindan, muga mö-ki uskten hänehe saižim toivotadud Hengen.
15 Velled, otam ozutesen meiden jogapäiväižes elospäi. Mehil tehtud da käskištol vahvištoittud kožmust niken ei voi tehta tühjaks, dai ei voi ližata sihe nimidä.
16 Jumalan toivotused om anttud Avraamale i hänen jäl'gnikale. Pühiš Kirjutusiš ei ole sanutud «jäl'gnikoile», mi znamoičiži äjid jäl'gnikoid, a sigä sanutas ühten polhe, «sinun jäl'gnikale», i nece om Hristos.
17 Sanun sidä: nel'l'sadad koumekümne vot möhemba tulnu käskišt ei voi kumaita Jumalal tehtud da vahvištoittud kožmust Hristosan polhe i tehta tühjaks sidä, mi om toivotadud.
18 Ku jäl'gestusen samine ripuiži käskištospäi, ka se ei voiži pohjištuda toivotushe. No Jumal om sen andnu Avraamale, ku oli edelpäi toivotanu.
19 Min täht siloi om käskišt? Se oli jäl'ghepäi ližatud ozutamha pahoid radoid sihe aighasai, konz tuleb se Avraaman jäl'gnik, kudamban polhe toivotuz sanui. Angelad toiba käskišton kesknikale, a hän andoi sen rahvahale.
20 A kesknikad ei pida, konz azjad tehmas om vaiše üks' pol'. Jumal om üks'.
21 Om-ik sid' käskišt Jumalan toivotust vasthapäi? Ka ei! Ku oliži anttud käskišt, kudamb voiži antta elod, ka mez' tozi-ki tegižihe tozioiktaks, ku eläiži käskišton mödhe.
22 No Pühäd Kirjutused sanuba, miše kaik mehed oma grähkän čapiš, miše se, mi om toivotadud, oliži anttud uskondas Iisusaha Hristosaha — hänehe uskojile.
23 No edel uskondan tulendad käskišt varjoiči meid luklon taga sihesai, kuni uskond avaidaižihe.
24 Muga käskišt om tehnus meiden kacujaks Hristosan tulendahasai, miše mö tegižimoiš tozioiktoikš necil uskondal.
25 A nügüd', ku om tulnu uskondan aig, mö em olgoi enamb sen kacujan valdas.
26 Tö kaik olet Jumalan lapsed, ku uskot Hristosaha Iisusaha.
27 Kaik tö, keda valatadihe Hristosan nimehe, olet sobnus Hristosaha.
28 I ei ole erod, oled-ik sinä evrejalaine vai grekalaine, orj vai valdakaz, mužik vai naine, sikš miše Hristosas Iisusas tö kaik olet üks' ünäine.
29 I ku tö olet Hristosan, ka olet Avraaman jäl'gnikad i sat toivotadud jäl'gestusen.
1 Sanun siš: kuni tatal toivotadud jäl'gestusen sai om laps'igäs, hänel ei ole nimittušt erod orjaspäi, hot' nece jäl'gestuz om-ki hänen.
2 Händast i hänen kodielod kacuba toižed sihe aighasai, mitte tatal om märitud.
3 Muga mö-ki: kuni olim laps'igäs, olim necen mirun vägiden valdas.
4 No tuli se märitud aig i Jumal oigenzi tänna ičeze [üksjaižen] Poigan. Hän sündui naižespäi i tuli käskišton valdha
5 päzutamha käskišton valdas olijoid, miše mö tegižimoiš täuz'valdaližikš lapsikš.
6 I ku tö olet lapsed, Jumal om oigendanu teiden südäimihe ičeze Poigan Hengen, kudamb kidastab: «Avva, Tatam!»
7 Sid' sinä ed ole jo orj, a laps'. I ku sinä oled laps', ka oled Jumalal toivotadud jäl'gestusen sai Iisusan Hristosan kal't.
8 Konz tö et tundnugoi völ Jumalad, tö kumarzitoiš jumaloile, kudambad ei olgoi todesižed jumalad.
9 A nügüd' tö tundet Jumalad, no om völ paremba, ku Jumal tundeb teid. Ka mikš tö möst käraudatoiš neniden välliden da znamatomiden vägiden polhe? Tahtoit-ik möst tehtas heiden orjikš?
10 Tö pidät tarkas sil'miš miččid-ni märitud päivid, kuid, praznikpäivid i vozid.
11 Ka varaidan, en-ik ole tehnu radoid tühjan teiden täht.
12 Pakičen teid, velled: tehkatoiš mugoižikš, mitte minä olen, sikš ku minä-ki olen tehnus mugoižeks, kut tö. Tö et tehnugoi minei nimiččid abidoid.
13 Tö tedat: ezmäižen kerdan minä sanelin teile hüvän vestin, konz läžuškanzin.
14 I hot' minun läžund pakiči teišpäi tirpandad, ka tö et nagrnugoi mindai, et hondostanugoi, a vastsit mindai, kut Jumalan angelad, kut Hristosad Iisusad.
15 Kus teiden hüvä mel' nügüd' om? Todištan teiden polhe, miše tö olit vaumhed ratkaita sil'mäd-ki da antta minei, ku sidä oliži voinu tehta.
16 Ka jose minä olen tehnus teile vihanikaks sanudes tot?
17 Minä tedan, miše ned hüvän vestin värištajad tahtoiba käta teid ičeze polhe, no sišpäi ei tule teile nimittušt hüvüt. Hö tahtoiba erigoitta teid meišpäi, miše tö pöruižit ümbri heiš.
18 Nece pörund om hüvä hüväs azjas, i hüviden azjoiden tegemine om kaiken hüvä, a ei vaiše siloi, konz minä olen teidenno.
19 Minun lapsuded, teiden tagut minä möst tirpan mugoižid mokid, kut mam sündutades last. Muga linneb sihe aighasai, kuni teiš näguškandeb Hristos.
20 Voi kut tahtoižin nügüd' olda teiden keskes! Siloi minä tedaižin, kut pagišta teidenke. A muga en voi mel't-ki märale antta.
21 Sanugat minei tö, ked tahtoit eläda käskišton valdan al: et-ik kulgoi, midä käskišt sanub?
22 Pühiš Kirjutusiš om sanutud: Avraamal oli kaks' poigad. Toižen sünduti orjnaine, toižen — valdakaz naine, Avraaman ak.
23 Orjnaižen poig sündui muga, kut kaik toižed-ki; valdakahan akan poig sündui Jumalan toivotusen mödhe.
24 Siš om peitznamoičend: nene naižed znamoičeba kaht kožmust. Üks' kožmusišpäi om Sinainmägel tehtud kožmuz, se om Agar', kudamb sündutab lapsid orjikš.
25 Agar' znamoičeb Sinainmäged Aravias, i se om nügüdläine Jerusalim, kudamb ičeze lapsidenke eläb orjan.
26 A taivhaline Jerusalim om valdakaz, i se om meiden kaikiden mam.
27 Ved' Pühiš Kirjutusiš om kirjutadud:
— Ole ihastusiš, sinä plodutoi,
kudamb nikonz ed ole sündutanu!
Ole ihastusiš da ilos sinä,
kudamb nikonz ed ole tednu
sündutandmokid!
Sikš ku mužikal tactud akal om enamb lapsid,
mi mehel olijal.
28 Velled, mö olem, kut Isak-ki, toivotusen lapsed.
29 No kut siloi toižiden kartte sündnu poig küksli poigad, kudamb sündui Hengen vägel, ka muga om nügüd'-ki.
30 No midä sanuba Pühäd Kirjutused? Ned sanuba: «Kükse orjnaine i hänen poig, sikš ku orjnaižen poig ei voi sada tatan jäl'gestust ühtes valdakahan akan poiganke.»
31 Velled, ka mö ved' em olgoi orjnaižen lapsed, a olem valdakahan naižen lapsed.
1 Hristos pästi meid valdale, i nügüd' mö olem valdal. Ka olgat vahvad, algat antkoi udes sidoda ičtatoi orjan čapihe.
2 Kundelkat! Minä, Pavel, sanun teile: ku andat ičtatoi ümbrileikata, ka Hristosaspäi teile ei linne nimidä ližad.
3 Todištan völ kerdan kaikuččele, ken andab ičtaze ümbrileikata, ka hänele pidab tarkas eläda käskišton mödhe.
4 Tö, ked tahtoit tehtas tozioiktoikš eläden käskišton mödhe, ka tö et olgoi jo Hristosanke, tö eriganzit hänen armoišpäi.
5 No mö hengel varastam i nadeimoiš, miše Jumal andab meile tozioiktusen.
6 Ku mez' eläb Hristosas Iisusas, ka ei ole erod, om-ik hän ümbrileiktud vai ei. Arvokaz om vaiše uskond, kudamb nägub armastuses.
7 Tö olit männuded muga hüvin, ka kenak teid seižuti, miše tö et kundelkoi toden sanad?
8 Ved' nece ei tule Jumalaspäi, kudamb teid kucub.
9 Muštkat: «Pen' näpine muigotest muigenzoitab kaiken taignan.»
10 Ižandaha uskten minä olen mugošt mel't, miše tö-ki meletaškandet mugažo kut minä. No se, ken om segoitanu teiden meletusid, sab Jumalan sudan, olgha hän hot' ken taht.
11 Velled, ku minä edeleze-ki oližin ümbrileiktusen polel, ka mikš mindai kükstas? Ka siloi minun paginad ristan polhe enamba nikeda ei satataiži.
12 A nene teiden hus'utajad iče ičtaze tegetagha!
13 Teid, velled, kuctihe elämaha valdal. No algat valdan nimel pästkoi valdale ičetoi grähkhišt tabad.
14 Kaik käskišt om sid' ühtes käskös: «Armasta ičeiž lähembašt, kut ičtaiž.»
15 No ku tö ridlet da puret toine tošt, ka varaikat, miše et surmitaiži toine tošt lophusai.
16 Minä sanun: elägat kut Heng käskeb, ka siloi tö et tegeškakoi, midä teiden grähkhine taba tahtoib.
17 Grähkhine taba tahtoib tošt mi Heng, a Heng tošt mi grähkhine taba. Ned oma toine tošt vasthapäi, i sikš tö et voigoi tehta sidä, midä tahtoižit.
18 No ku Heng vedäb teid, ka tö et olgoi käskišton valdan al.
19 Grähkhižen taban radod oma sil'mnägubal. Ned oma: vedeluzelo, paganrad, kebn elo,
20 tühjile jumaloile kumardelend, noiduz, viha, ridad, mužikan i akan toižehe sidond, käregzoituz, ridlend, erimeližuz', [manitused] i gruppihe jagand,
21 kadehuz', rikond, humaloičend, ülimäraine praznuičend i äi mugošt. Sanun nügüd', kut olen sanunu edel-ki: ken tegeb mugošt, ka hän ei sa jäl'gestust Jumalan valdkundaspäi.
22 Heng kazvatab meiš armastust, ihastust, kožmust, tirpandad, hüvämeližut, hüvüt, uskondad,
23 laskvut da ičeze käziš pidändad. Käskišt ei ole sidä vasthapäi.
24 Nene, ked oma Hristosan, oma nagloičenuded ristha ičeze grähkhižen taban sen himoidenke da tahtoidenke.
25 Ku mö eläm Hengel, ka antkam Hengele meid vedäda-ki.
26 Meile ei pida ecta ičelemoi korktad sijad, ärdutada toine tošt da kadehtida toine toižele.
1 Velled, ku tabadat keda-ni grähkäd tehmas, ka teile, keda Heng vedäb, pidab laskvas käta händast oiktale tele. No kacu ičtaiž, miše sinä-ki ed putuiži manitushe.
2 Kantkat toine toižen kormad, ka tö eläškandet Hristosan käskišton mödhe.
3 Ku ken-ni meletab ičeze polhe ülemba, a iče ei maksa nimidä, ka hän manitase.
4 Kackaha kaikutte hüvin ičeze radod. Sid' hän voib ülendeldas iče ičesaze, rindatamata ičtaze toižihe.
5 Ved' kaikuččele pidab kantta ičeze korm.
6 Se, kenele opetas Jumalan sanad, antkaha iče opendajale kaiked hüväd.
7 Algat manitagoi iče ičtatoi! Jumal ei anda nagrda ičtaze. Midä mez' semendab, sidä hän rahnob-ki.
8 Ken semendab semnid ičeze grähkhižen taban pöudho, ka hän rahnob surman. A ken semendab semnid Hengen pöudho, hän rahnob igähižen elon.
9 Meile ei pida väzuda tehtes hüväd. Ku em jätkoi radod kesketi, ka ičeze aigan sam villäd.
10 I ku meil om völ aigad, ka meile pidab tehta hüväd kaikile, no enamba kaiked nenile, keda uskond om ühtenzoitnu meihe.
11 Kackat, miččil suril kirjamil kirjutan teile ičein kädel!
12 Nene, ked tahtoiba ozutada ičtaze hüvin, käskeba väges teile ümbrileikatas. Hö tegeba necidä sen täht, miše niken ei küksiži heid Hristosan ristan tagut.
13 Ved' iče ümbrileiktud-ki ei tehkoi käskišton mödhe. Hö tahtoiba tehta teišpäi ümbrileiktud, miše sid' voižiba baffalidas sil, midä teile om tehtud.
14 A minä ka igäs en tahtoi baffalidas mil-ni toižel, vaiše meiden Ižandan Iisusan Hristosan ristal. Sen ristan tagut nece mir om kolnu minun täht, a minä — mirun täht.
15 Ku elät Hristosas Iisusas, ka ei ole erod, om-ik mez' ümbrileiktud vai ümbrileikmatoi. Päazj om se, miše Jumal om tehnu händast udeks meheks.
16 Mirud da armahtust kaikile, ked tegeba necen mödhe, dai kaikele Jumalan Izrail'ale-ki.
17 Algha niken enamba togoi minei holid, ved' minai om hibjas Ižandan Iisusan tagut sadud kibedad jäl'ged.
18 Olgha teiden hengenke, velled, meiden Ižandan Iisusan Hristosan armod! Amin'!