1 Minä, Pavel, kudamb Jumalan tahton mödhe olen kuctud Iisusan Hristosan apostolaks, i uskondvel'l' Sosfen
2 oigendam tervhutesid Korinfan lidnas eläjale uskondkundale, nenile, keda Jumal kucui i valiči elämaha pühän rahvahan kartte ühtes Hristosan Iisusanke. Tervhutesid mugažo kaikile, ked kaikjal kucuba abuhu Ižandan Iisusan Hristosan nimed — heiden dai meiden Ižandan.
3 Armoid da mirud teile Jumalas, meiden Tataspäi da Ižandas Iisusas Hristosaspäi!
4 Minä kaiken kitän teiden tagut meiden Jumalad. Kitän händast hänen armoiš, kudambad teile om anttud Hristosas Iisusas.
5 Hänes tö olet bohattunuded kaikes, kaikuččes sanas dai kaikuččes tedos,
6 sikš ku todištuz Hristosan polhe om lujas jurdunu teihe.
7 Sikš teil ei ole mairišt nimiččes hengeližes lahjas varastades meiden Ižandan Iisusan Hristosan tulendad.
8 Jumal vahvištab teid lophusai, miše oližit vigatomin meiden Ižandan Iisusan Hristosan tulendpäivän.
9 Jumal om kucnu teid olda ühtes ičeze Poiganke Iisusan Hristosanke, meiden Ižandanke, i hän pidäb ičeze sanan.
10 Velled, meiden Ižandan Iisusan Hristosan nimes pakičen teid: olgat üks'meližed da algat jagakoiš gruppihe, i ühtenzoitkaha teid üks' mel' da heng.
11 Ved' Hlojan kodinikoišpäi olen tedištanu, miše teiden keskes om ridoid.
12 Ka minä pagižen sidä, midä erased teišpäi sanuba: «Minä olen Pavlan polel», a toižed: «Minä — Apollosan», «Minä — Kifan», «Minä — Hristosan».
13 Om-ik Hristos jagetud? Vai nece Pavel om nagloitud teiden tagut? Vai teid om valatadud Pavlan nimehe?
14 Kitän Jumalad, miše en valatand teišpäi nikeda, vaiše Krispan da Gaijan,
15 sikš niken ei voi sanuda, miše minä valatin minun nimehe.
16 Tozi sanuda, ka völ valatin Stefanan kanzan, a enambad en mušta nikeda, miše oližin valatanu.
17 Ved' Hristos om oigendanu mindai ei valatamha, a sanelemha hüväd vestid, no ei melevil paginoil, ika Hristosan rist kadotab ičeze vägen.
18 Pagin ristas om tühj neniden mödhe, ked mäneba igähižihe mokihe, a meile, ked päzum, se om Jumalan vägi.
19 Ved' om kirjutadud:
— Minä murendan melekahiden melevuden
i tegen tühjaks el'gendajiden el'gendusen.
20 Kus oma melekahad da openus mehed, kus oma nügüdläižen mirun tedajad? Ei-ik Jumal ole tehnu mirun melevut meletomudeks?
21 Jumal ozuti ičeze melevuden, no ku mir ičeze melevudel ei opendanus tundmaha Jumalad, ka Jumal kacui hüväks päzutada nenid, ked uskoba meiden saneltud meletomudehe.
22 Evrejalaižed pakičeba tundmuztegoid, grekalaižed eciba melevut.
23 A mö sanelem ristha nagloitud Hristosan polhe. Evrejalaižile se om abid, a grekalaižile — meletomuz'.
24 No nenile, keda kuctihe tehtas Jumalan rahvahaks, kut evrejalaižile, muga grekalaižile-ki, ristha nagloitud Hristos om Jumalan vägi da melevuz'.
25 Jumalan meletomuz' om melekahamb mi rahvahan melevuz', a Jumalan vällüz' om vahvemb rahvahan väged.
26 Meletagat, velled, miččed olit tö, keda kucui Jumal: rahvahan sil'miš teiš ei olend äi melevut, äi painandvaldad da äi korktad rodud.
27 No Jumal valiči mirun meletomut, miše huigenzoitta melekahid. Jumal valiči mirun vällüt, miše huigenzoitta vägekahid.
28 Mi mirun sil'miš ei ole korktas arvos, mi om tühj, sidä Jumal valiči, miše ozutada tühjaks sidä, mi hot' midä-ni om.
29 Muga ni üks' mez' ei voi ülendeldas Jumalan edes.
30 Teiden Hristosas Iisusas olend om lähtnu Jumalaspäi. Händast Jumal om andnu meile melevudeks, hänen kal't mö olem tehnus melekahikš, tozioiktoikš, pühikš da päzutadud valdale.
31 Ninga tuleb todeks kirjutuz: «Ken ülendelese, ülendelkahas Ižandal.»
1 Konz tulin teidennoks, velled, ka en tulend sanelemha teile Jumalan todištuses suril da melevil sanoil.
2 Teiden keskes oldes en tahtoind teta miš-ni toižes, vaiše Iisusas Hristosas, vaiše ristha nagloitud Hristosas.
3 Tö nägit mindai lujas välläks da sures varaidusespäi säraidajaks.
4 Minun paginoiden da hüvän vestin sanelendan vägi ei pohjištund melevudehe, a neniš paginoiš nägui Jumalan Hengen vägi,
5 miše teiden uskond oliži vahv ei mehen melevudespäi, a Jumalan vägespäi.
6 Melevut mö sanelem nenile, ked oma sihe vaumhed, no em necen mirun melevut, em necen mirun valdanpidäjiden melevut, heiden, kudambad tegesoiš tuhkaks.
7 Mö sanelem Jumalan peitmelevut, kudamb om saubatud. No Jumal ezmässai om jo oigendanu sen meiden korktaks arvoks.
8 Sidä melevut ei ole el'gendanu niken nügüdläižen mirun valdanpidäjišpäi. Ku olnuižiba el'gendanuded, ka hö ei oliži nagloičenuded ristha taivhaližen hoštotesen Ižandad.
9 No kut om sanutud Pühiš Kirjutusiš:
— Midä ei ole nähnu sil'm,
midä ei ole kulnu korv,
midä ei ole el'gendanu mez' ičeze südäimes,
midä Jumal om vaumištanu
nenile, ked armastaba händast,
10 sidä hän meile om avaidanu ičeze Hengel. Ved' Heng nägeb kaiken, Jumalan süvüded-ki.
11 Ken voib teta, midä mehes om? Sen voib teta vaiše mehen heng, kudamb hänes om. Mugažo vaiše Jumalan Heng tedab, midä Jumalas om.
12 Mö em olgoi sanuded necen mirun henged, a olem sanuded Hengen, kudamb om Jumalaspäi, miše voižim el'geta, midä Jumal om lahjoičenu meile.
13 Siš mö sanum, no sanum Pühän Hengen opetud sanoil, a ei mehen melen anttud sanoil, sel'genzoitam hengeližid azjoid Hengen abul.
14 Mehen mel' ei ota sidä, mi om tulnu Jumalan Hengespäi; hän sen sanub meletomudeks. Hän ei voi el'geta sidä, sikš ku sidä pidab el'geta Hengel.
15 Hengeline mez' voib el'geta kaiken, no händast niken ei voi el'geta.
16
— Kenak tundeb Ižandan mel't,
miše voib nevoda hänele?
No meil om Hristosan mel'.
1 Minä en voind pagišta muga teidenke, velled, kut pagištas hengeližiden mehidenke, a pagižin kut nenidenke, ked eläba necen mirun mödhe i oma Hristosan tedamižes völ kuti pened lapsed.
2 Minä sötin teid maidol, a en koval sömäl; tö et olnugoi vaumhed sada sidä. Da nügüd'-ki völ et olgoi,
3 sikš ku völ-ki elät, kut necen mirun rahvaz. Ku teil nügüd'-ki om ičekesken kadehut, ridoid da erimeližut, siloi vanh elon vero eläb teiš, i tö iče elät, kut kaik rahvaz eläb.
4 Ku üks' sanub: «Minä olen Pavlan polel», toine: «Minä — Apollosan polel», et-ik tö olgoi, kut toižed-ki mehed?
5 Ken siloi Apollos om? Vai Pavel? Hö oma vaiše käskabunikad, kudambad toiba teid uskondaha, kaikutte tegi nenid azjoid, kudambid heile andoi Ižand.
6 Minä ištutin, Apollos valoi, a Jumal andoi kazvon.
7 Sid' ištutai ei ole niken, i valai ei ole niken, a Jumal, kazvon andai, om kaik.
8 Ištutai i valai oma siš-žo rados, no kaikutte sab paukan ičeze radon mödhe.
9 Mö olem Jumalan radvelled, a tö olet Jumalan pöud i Jumalan pert'.
10 Minä Jumalan armoiš olen tehnus hüväks sauvojaks i olen tehnu pertin alandusen, kudambale ken-ni toine lendab pertin. No kaikutte kackaha, kut hän sauvob.
11 Alanduz om jo tehtud, i se om Iisus Hristos. Tošt alandust niken ei voi tehta.
12 Necile alandusele voib sauda midä-se kuldaspäi, hobedaspäi, kal'hiš kivišpäi, puspäi, heinäspäi libo ol'gespäi,
13 no ičeze aigan näguškandeb se, ken i midä om saunu. Sudanpäiv sidä avaidab: se päiv ozutase lämoinkeliš, i lämoi ozutab kaikuččen mehen radon, mitte se om.
14 Se, kenen pert' püžuškandeb, sab paukan.
15 Se, kenen pert' palab, kadotab sen. Iče hän päzub eloho, no kuti lämoiš läbi.
16 Et-ik tö tekoi, miše olet Jumalan pühäkodi i miše Jumalan Heng eläb teiš?
17 Ku ken-ni murendab sen Jumalan pühäkodin, ka Jumal murendab händast-ki. Jumalan kodi om pühä, i tö olet se kodi.
18 Algha niken manitagoi ičtaze. Ku ken-ni teišpäi meletab, miše hän om melev neciš mirus, ka hänele pidaiži olda meletoman, miše hän tegižihe melevaks.
19 Necen mirun melevuz' om Jumalan sil'miš meletomuz'. Ved' om kirjutadud:
— Hän tabadab melevid
heiden vällišpämeles.
20 I mugažo:
— Ižand tedab meleviden meled,
hän lugeb ned tühjikš.
21 Sikš nikenele ei pida baffalidas mehil, ved' kaik om teiden:
22 Pavel, Apollos i Kifa, mir, elo i surm, kaik nügüdläine i tulii. Se kaik om teiden,
23 no tö olet Hristosan, i Hristos om Jumalan.
1 Sid' kaikuččele tarbiž pidäda meid Hristosan käskabunikoin, kudambiden holihe om anttud Jumalan peitazjad.
2 Sišpäi, kenele om midä-se anttud, varastadas, miše hän linneb sen verdan arvokaz.
3 No minei om üks'kaik, tö sudiškandet mindai vai mitte-ni mehiden sud. Minä iče-ki en sudi ičtain.
4 Hot' minä en teda ičein taga nimittušt värhut, no se ei znamoiče, miše minä olen oiged. Minun sudjan om Ižand.
5 Sikš algat sudigoi edel aigad, edel Ižandan tulendad. Hän avaidab kaik pimedad peitazjad i pal'l'astab südäimen tahtod, i sid' kaikutte sab kitändan Jumalaspäi.
6 Velled, rindataden meid kesketi minä olen pagižnu ičesain i Apollosas teiden täht, miše tö meil opendaižitoiš el'gendamha sanad: «Nimidä sen päle, mi om kirjutadud.» Algat sid' surendelgoiš toine toižen edes.
7 Ken paneb sindai korktemba toižid? Midä mugošt sinai om, midä ed ole sanu lahjaks? Ku oled sanu sen lahjaks, ka midä sid' surendeldas, kuti se om sinun satuz?
8 Ka, tö olet jo külläižed, olet bohattunuded, tehnus kunigahikš — ei kut mö. Voi, ku tö tozi-ki oližit kunigahin, sid' mö-ki tegižimoiš kunigahikš teidenke ühtes!
9 Minei nägub, miše Jumal pani meid, apostoloid, kaikiš jäl'gmäižikš, kuti surmha suditud. Olem kaiken mirun sil'mnägubal, angeloil da mehil.
10 Mö olem meletomad Hristosan täht, tö melevad Hristosas. Mö olem välläd, tö vägevad; teid korgenzoittas, meid alenzoittas.
11 Mö kut ende-ki tirpam näl'gäd da jomannäl'gäd, kävelem alasti, meid nagrdas, mö šläbäidam sijaspäi toižhe
12 i jügedas radam ičemoi käzil. Meid hondostadas, mö blahoslovim. Meid kükstas, a mö tirpam.
13 Meiš sanutas kaiked pahad, a mö vastust andam hüvüdel. Tähä päivhäsai mö olem neciš mirus kuti rujod, kuti kaiken mirun paha jänduz.
14 Kirjutan necen ei sikš, miše huigenzoitta teid, a tahtoin nevoda teile, kut ičein armhile lapsile.
15 I hot' teil oližiba tuhad Hristosan uskondan opendajad, teil om vaiše üks' tat. Ved' minä olen sanu teid Hristosan Iisusan uskojikš, ku sanelin teile hüväd vestid.
16 Sikš pakičen teid lujas: otkat mindai ozuteseks, kut minä olen otnu ozuteseks Hristosan.
17 Olen sen täht oigendanu teidennoks Timofejan, kudamb Ižandan täht om minei kuti armaz poig. Hänele minä voin uskta. Hän johtutab teile, kut minä astun Hristosan tedme i opendan sihe kaikjal, kaikuččes uskondkundas.
18 Erased teišpäi zavodiba surendeldas, meletaba, miše minä en tule-ki teidennoks.
19 No minä teravas tulen, ku Jumal andab, i kacun, om-ik neniden surendelijoiden vägi sanoiš vai azjoiš,
20 sikš ku Jumalan valdkund ei tule sanoiš, a väges.
21 Midä tö tahtoit: tulen-ik teidennoks batog kädes, vai tulen armhas i laskvas meles?
1 Kaikjal pagištas, miše teiden keskes om vedelust, da völ mugošt, midä uskmatomiden keskes ei ole: eraz teišpäi eläb ičeze emindamanke.
2 Tö völ surendeletoiš, a teile oliži olnu paremb voikta da küksta teiden keskespäi mehen, kudamb om tehnu kaiked mugošt.
3 Hot' mindai ei ole teiden keskes, no hengel minä olen teidenke, i minä kuti teidenke oldes olen jo sudinu sen, kudamb om tehnu mugošt.
4 Konz tö keradatoiš ühthe meiden Ižandan Iisusan Hristosan nimes, i teidenke sigä linneb minun-ki heng da meiden Ižandan Iisusan Hristosan vägi,
5 ka teile pidab antta nece mez' sotonale, miše kadoiži hänen hibj, a heng päzuiži meiden Ižandan Iisusan Hristosan tulendpäivän.
6 Tö teget hondoin, konz baffalitoiš. Et-ik tö tekoi, miše tippuine muigotest muigenzoitab kaiken taignan?
7 Puhtastagat kaik vanh muigotez, miše tö oližit uz' taigin. Tö olet-ki kuti resk taigin, sikš ku meiden Äipäivän Vodnaz, Hristos, om jo pututadud.
8 Em praznuičeškakoi Äipäivän praznikad vanhal kožutomal muigotesel — pahudes da grähkäs, a vedäm sidä reskal — puhthudes da todes.
9 Kirjutin jo teile kirjeižes, miše teil ei saiži olda nimiččid ühthižid azjoid vedeluzmehidenke.
10 En sanund necen mirun vedelusiš da ažlakoiš, anastajiš da tühjiden jumaloiden kumardelijoiš, sikš ku siloi teile pidaiži lähtta neciš miruspäi.
11 A kirjutin sikš, miše tö et tegiži nimiččid ühthižid radoid senke, keda nimitadas velleks, a hän om vedeluzmez' da ažlak, tühjale jumalale kumardelii, nagrai, jomar' vai anastai. Eskai algat sögoi-ki mugoiženke.
13 (12-13) Ei ole minun azj sudida irdpoližid. Jumal sudib irdpoližid. No mikš tö et sudigoi nenid, ked oma teiden keskes? «Kükskat teiden keskespäi se, ken om paha.»
1 Ku kenel-se teišpäi om ridazj toiženke, ka kut hän rohtib veda sidä uskmatoman sudjannoks? Mikš hän ei jäta, miše se suditas uskondkundas?
2 Et-ik tö tekoi sidä, miše jumalanuskojad sudiškandeba mirun? Ku tö sudiškandet mirud, ka et-ik tö mahtkoi sudida nenid tühjid azjoid?
3 Et-ik tö tekoi, miše mö sudiškandem angeloid-ki? Midä sid' pagišta maižiš azjoiš!
4 No ku teil om ridoid miččiš-ni maižiš azjoiš, ka tö otat sudjikš mugoižid, kudambil uskondkundas ei ole nimittušt arvod.
5 Ei-ik teile ole huiged? Vai ei-ik ole teiden uskondkundas ni üht melevad, kudamb voiži sel'genzoitta kahten vellen ridoid?
6 Vai paremb om, ku vel'l' vellenke sudiše da völ uskmatomiden edes!
7 Jo se üks', miše tö suditoiš kesknetoi, huigenzoitab teid. Ei-ik oliži paremb tirpta värhut? Ei-ik paremb oliži tirpta, konz teil midä-ni anastadas?
8 A tö iče teget värhut i anastat toižil, eskai uskondvellil-ki.
9 Et-ik tö tekoi, miše värhuden tegijad ei päzugoi Jumalan valdkundaha? Algat segoikoi! Jumalan valdkundaha ei voigoi päzuda vedelused, tühjile jumaloile kumardelijad, verhiden akoidenke magadajad da gomomužikad,
10 vargastajad, ažlakod, jomarid, pahanpagižijad da anastajad.
11 Mugoižin oliba erased teišpäi edel, no nügüd' tö olet pestud puhthikš da tehtud pühikš i tozioiktoikš meiden Ižandan Iisusan Hristosan nimes i meiden Jumalan Hengen vägel.
12 «Minai om vald kaikehe, no ei ole kaik minei hüväks.» «Minai om vald kaikehe», no nimille ei pida antta valdad ičeze päl.
13 Söm' om vacan täht, a vac om sömän täht, vaiše Jumal rikob sen i necen. Hibj ei ole vedeluzazjoiden täht, a Jumalan täht, a Jumal — hibjan täht.
14 Jumal om eläbzoitnu Ižandan i ičeze vägel eläbzoitab meid-ki.
15 Et-ik tö tekoi, miše teiden hibjad oma Hristosan hibjan palaižed? A ku otaižin Hristosan hibjan palaižen da tartutaižin vedelusen hibjaha? Ka nikonz!
16 Ved' tö tedat, ken tartub vedelusehe, ka tegese hänenke ühteks hibjaks. Ved' om sanutud: «Nene kaks' tegesoiš ühteks hibjaks.»
17 No ken ühtneb Ižandaha, ka om üks' heng hänenke.
18 Čurakatoiš vedeluzazjoid! Kaik toižed grähkäd, kudambid mez' tegeb, oma mehen hibjan irdpolel, a vedeluzelo om grähk ičeze hibjan vasthapäi.
19 Vai et-ik tö tekoi sidä, miše teiden hibj om Pühän Hengen kodi? Jumal om andnu necen Hengen, miše se eläiži teiš. Tö et ižandoitkoi iče ičtatoi,
20 Jumal om ostnu teid korktal maksul. Ka sikš togat Jumalan korktad arvod sil'mnägubale ičetoi hibjoiš i ičetoi hengiš, kudambad oma Jumalan.
1 A sen polhe, midä tö kirjutit minei, ka mužikale oliži hüvä olda koskmata našt,
2 no miše pageta vedeluzelod, ka olgha kaikuččel mužikal ak, a kaikuččel akal mužik.
3 Mužikan velg om ozutada ičeze akale hüvätahtoližut, muga kut akan-ki — mužikale.
4 Akan hibj ei ole hänen valdas, a om mužikan valdas, muga i mužikan hibj ei ole hänen valdas, a om akan valdas.
5 Algat olgoi eriži, vaiše ku kesknetoi kožudes, peneks aigaks, miše voižit kaikel hengel anttas loičendale i pühäle. A sid' olgat möst ühtes, miše soton ei zavodiži manitada teid, konz tö et voiškakoi pidäda ičtatoi käziš.
6 En sanu necidä käsköks, no andan valdan.
7 Tahtoižin, miše kaik eläižiba, kut minä elän. Kaikutte üks'kaik om sanu Jumalaspäi ičeze lahjan, i ühtel nece lahj om mugoine, a toižel toine.
8 Naimatomile, mehele mänmatomile da leskiakoile minä nevon, miše heile oliži hüvä jäda üksin, kut minä.
9 No ku hö ei voiškakoi pidäda ičtaze käziš, ka naigaha i mängaha mehele, paremb om naida i mända mehele, mi palada himon lämoiš.
10 Nainuzile da mehel olijoile andan käskön, en minä, a Ižand: akal ei ole valdad erigata mužikaspäi.
11 No ku hän kaiken-se erigandeb, ka algha enambad mängoi mehele vai ladigahas mužikanke. Muga mužikal-ki ei ole valdad jätta akad.
12 A toižile sanun jo minä, a ei Ižand: ku kenel-ni uskondvellišpäi om ak, kudamb ei usko, no tahtoib eläda hänenke, ka hänele ei pida jätta akad.
13 I ku akal om uskmatoi mužik, kudamb tahtoib eläda hänenke, ka necile akale ei pida jätta ičeze mužikad.
14 Ved' mužik, kudamb ei usko, om puhtaz uskojan akan kal't, a ak, kudamb ei usko, om puhtaz uskojan mužikan kal't. Muite teiden lapsed ei oliži puhthad, a ninga ned oma puhthad.
15 No ku uskmatoi mužik vai ak tahtoškandeb erigata, ka erigakaha. Uskoi vel'l' vai sizar ei ole sidotud neniš azjoiš. Ižand om kucnu teid kožmusehe.
16 Kuspäi tedad sinä, ak, voib olda sinä andad mužikale päzutandan, a mužik, kuspäi tedad sinä, voib olda, sinä andad päzutandan ičeiž akale?
17 A muite kaikutte elägaha edemba-ki muga, kut hänele Ižand om andnu, i jägha ningoižeks, miččeks händast om kucnu Jumal. Muga minä nevon kaikile uskondkundile.
18 Ku ken-ni, konz händast Jumal kucui, oli ümbrileiktud, hän algha necidä pidägoi peitos. I keda Jumal kucui edel ümbrileiktust, algha hän tehkoi sidä.
19 Ei ole erod, om-ik mez' ümbrileiktud vai ei; päazj om Jumalan käsköiš olda tarkan.
20 Kaikuččele pidab jäda mugoižeks, miččen Jumal händast om kucnu.
21 Ku sinä olid orjan, ala ole pahoiš meliš. I hot' voižid sada-ki valdad, ka tege enamba ičeiž nügüdläižel sijal.
22 Keda kuctihe, konz hän oli orjan, nügüd' se om Ižandan valdakaz. Muga se-ki, keda kuctihe valdakahan, ka nügüd' om Hristosan orj.
23 Jumal om ostnu teid korktal maksul. Algat tehkoiš mehiden orjikš!
24 Velled, kaikutte jägha Jumalan edes mugoižeks, mitte hän oli edel kucundad.
25 Naindan i mehelusen polhe minai ei ole Ižandan käsköd. No ku Ižand ičeze armoiden täht lugeb mindai mugoižeks, kudambale voib uskta, minä voin sanuda ninga:
26 minun melen mödhe siš elos, kudamb meil nügüd' om, paremb om jäda kaikuččele mugoižeks, mitte hän om olnu.
27 Ku sinai om ak, ala eci hänespäi erigandust. Ku sinai enambad ei ole akad, ka ala eci ut.
28 A ku naid-ki, ka ed tege grähkäd. I ku naine ei ole mehel i lähteb mehele, ka hän-ki ei tege grähkäd. No mugoižil linneb äi ahtištusid, kudambišpäi tahtoižin teid kaita.
29 Necen sanun teile, velled: om jänu vähä aigad, i sikš heile-ki, kenel om ak, pidab eläda edemba, kuti heil ei oliži akad,
30 tuskas olijad olgha mugoižed, kuti heil ei oliži tuskad, a ihastusiš olijad — kuti heil ei oliži ihastust; ostajad olgha mugoižed, kuti heil ei oliži nimidä osttud,
31 a ned, ked saba midä-se käzihe neciš mirus, olgha mugoižed, kuti ei olnuiži sanuded nimidä. Ved' nece mir, mitte se nügüd' om, om kadomas.
32 Minä tahtoižin, miše teil ei oliži holid. Naimatoi pidäb hol't Ižandan azjoiš, kut olda Ižandale mel'he.
33 A nainu pidäb meles nügüdläižid azjoid, sidä, kut olda akaleze mel'he. Om ero mehel olijan akan i neiččen keskes:
34 mehelemänmatoi neižne pidäb hol't siš, midä koskeb Ižandad, kut olda mel'he Ižandale, kut olda pühän hibjal i hengel. A mehel olii ak pidäb hol't necen mirun azjoiš, siš, kut olda mel'he mužikale.
35 Minä en sanu necidä sen täht, miše sidoda teid, a miše abutada teile eläda arvokahašti, püžuda vahvašti Ižandas bokpolihe kacmata.
36 I ku ken-ni teišpäi meletab, miše hän ei ole hüvä ičeze tütrele, kudamb om mehel'nican igäs i kudambale pidab mända mehele, ka tehkaha hän, kut tahtoib. Hän ei tege grähkäd, mängaha mehele.
37 No ku tat om vahv ičeze südäimes i nimitte azj ei käske hänele, a hän voib tehta, kut tahtoib, da ku ičeze südäimes om pätnu jo jätta tütärt meheluseta, ka hän tegeb oikti.
38 Se, ken andab tütren mehele, tegeb oikti, i se, ken ei anda, tegeb völ paremba.
39 Ak om sidotud mužikanke zakonal, kuni mužik om hengiš. No konz hänen mužik koleb, hänel om vald mända mehele sen taga, kenen taga hän tahtoib, vaiše nece mužik eläiži uskondas.
40 No minä olen mugošt mel't: hän linneb ozavamb, ku jäb leskiakaks. I meletan, miše minus-ki eläb Jumalan Heng.
1 Nügüd' pagižem tühjile jumaloile todud žertvlihas. Meil kaikil om tedoid necen polhe. No tedo tegeb meid ülendelijoikš, a armastuz sen vasthapäi — sauvob.
2 Ku ken-se meletab, miše hän tedab midä-ni, ka hän völ ei teda muga, kut pidab teta.
3 No ku ken-se armastab Jumalad, ka händast Jumal tedab.
4 Tühjile jumaloile todud žertvlihan söndas sanun muga: mö tedam, miše tühjid jumaloid ei ole. Ei ole nimittušt tošt Jumalad, vaiše üks'.
5 I hot' taivhas da mas om muga sanutud jumaloid — om-ki niid äi jumaloid da äi ižandoid —
6 no meil om vaiše üks' Jumal, Tat. Hänespäi om lähtnu kaik, i hänen täht mö olem. Meil om vaiše üks' Ižand, Iisus Hristos. Hänen kal't om kaik tehtud, i hänen kal't mö eläm.
7 No kaik sidä ei tekoi. Erased henges meletaba, miše tühjid jumaloid om, i södes lihad ei voigoi meletada miš-se toižes, a vaiše siš, kenele nece žertvliha om todud, i heiden heng, ku se om vähävägine, paganzub.
8 Vaiše sömine ei to meid lähemba Jumalannoks. Mö em kadotagoi nimidä, konz em sögoi, i em sagoi nimidä, konz söm.
9 No varaikat, miše nece teiden vald sömižen valičendas ei veiži hengel vähävägižid grähkähä.
10 Ku sinun vähävägine uskondvel'l' nägeb, miše sinä, necen kaiken tedai, ištud sömäs tühjiden jumaloiden kodiš, ei-ik hänen heng sanu hänele, miše hän-ki voiži söda sidä žertvlihad?
11 Muga sinun tedon tagut kadob se vähävägine uskondvel'l', kudamban täht om kolnu Hristos.
12 I ku muga tö teget grähkid vellid vasthapäi i satatat heiden vähävägišt henged, ka tö teget grähkid Hristosad vasthapäi.
13 I sikš: ku minun sömine veb minun velled grähkähä, ka minä igän en söškande lihad, miše ei veda minun velled grähkähä.
1 En-ik minä ole valdakaz minun tegoiš? En-ik ole apostol? En-ik minä nägend Iisusad Hristosad, meiden Ižandad? Et-ik tö olgoi minun radon satuz Ižandan täht?
2 I hot' toižed ei lugekoi mindai apostolaks, no teile minä olen apostol. Tö iče olet se pečat', kudamb vahvištoitab, miše minä olen Ižandan apostol.
3 Neniden edes, kudambad mindai sudiba, minä puhtastamoi ninga:
4 Ei-ik meil ole valdad söda da joda?
5 Ei-ik meil-ki ole valdad matkas oldes pidäda rindal uskojid akoid, kuti toižed apostolad, Ižandan velled da Kifa?
6 Olem-ik mö Varnavanke üksjaižed, kenele pidab ičeleze sada rahoid elädes?
7 Mitte saldat mäneb služimaha ičeze rahal? Ken ištutab vinpusadun i ei sö sen marjoid? Vai ken paimendab lehmid da kozid i ei jo niiden maidod?
8 Pagižen-ik minä necidä rahvahan polespäi kacten? Ei-ik käskišt-ki sanu necidä?
9 Ved' Moisejan käskištos om sanutud: «Ala sido sud härgale, kudamb om tapmas.» Härgiš-ik pidäb hol't Ižand?
10 Ei-ik hän sanund necidä meiden täht? Ved' meiden täht om kirjutadud: «Kündajale künttes da tapajale taptes pidab nadeidas: hän sab satusespäi ičeze palan.»
11 Ku mö semendam teihe hengeližid semnid, ka ei-ik meil ole oiktust rahnda materiališt?
12 Ku toižil om vald sada teišpäi midä-ni, ei-ik meil-ki ole sidä völ enambad? No mö nikonz em ecnugoi necidä valdad, a tirpam kaiken, vaiše ei tehta nimittušt telustust hüväle vestile Hristosan polhe.
13 Et-ik tö tekoi, miše pühäkodiš radajad saba sömäd pühäkodišpäi, a ned, ked služiba altarinno, saba ičeleze palan sišpäi, midä om altarile pandud?
14 Muga Ižand om märičenu täs-ki, miše hüvän vestin sanelii eläiži vestin sanelendal.
15 No minä nikonz en pidänd nenid oiktusid ičelein ližaks. I nügüd'-ki necidä en kirjuta sen tagut, miše midä-ni saižin. Paremba kolen! Necidä korktad mel't niken ei voi minai anastada.
16 Siš, miše minä sanelen hüväd vestid, ei ole nimittušt ülendelust, se om minun rad. Minei oliži paha, ku minä heitäižin hüvän vestin sanelendan!
17 Ku minä sanelen sidä ičein tahtol, mindai varastab pauk. A ku en tege ičein tahtol, ka tegen vaiše minei anttud radod.
18 Mitte pauk siloi mindai varastab? Se pauk om siš, miše hüvän vestin Hristosan polhe saneldes minä tegen sidä paukata i en eci sidä oiktust, mitte om minai kut hüvän vestin sanelijal.
19 Hot' minä olen valdakaz kaikes, olen tehnus kaikile orjaks, miše sada Hristosan polele muga äi mehid, kut voib.
20 Evrejalaižile minä tegimoiš evrejalaižeks, miše toda heid Hristosan polele. Miše sada käskišton mödhe eläjid, minä-ki tegimoi sen mödhe eläjaks.
21 Neniden täht, ked ei elägoi evrejalaižiden käskišton mödhe, minä tegimoi käskištota eläjaks, hot' en ole Jumalan käskištota eläi — ved' minai om Hristosan käskišt.
22 Miše sada vähävägižid, iče-ki tegimoi vähävägižeks. Kaikile minä tehlimoi heiden vuiččeks, miše hot' kut-ni päzutada erasid.
23 Necen minä tegen hüvän vestin täht, miše ičelein-ki sada sen hüvüt.
24 Ved' tö tedat, miše jokstes jätoižin kaik jokseba, vaiše vägestab üks'. Sikš jokskat muga, miše saižit vägestusen.
25 Kaikuččele jätoižin joksijale pidab tacta kaik toižed elon azjad, miše sada ičeleze vägestuzvenc. No venc vänttub, a mö tahtoim sada igähižen vencan.
26 Sikš minä en jokse tühjan, en maihuta nürkuil il'mas tühjan.
27 Minä pidän ičein hibjad varhindoiš da opendan sidä olda minun valdas, miše toižile saneldes en oliži lükäitud čurha.
1 Velled, tahtoižin johtutada teile: kaik meiden tatad oliba pil'ven al, i kaik hö mäniba meres läbi.
2 Heid kaikid valatadihe pil'ves da meres Moisejan mehikš.
3 Hö kaik söiba sidä-žo üht hengelišt sömäd
4 da joiba sidä-žo üht hengelišt jomad. Ved' hö joiba siš hengeližes kal'l'os, kudamb oli heidenke; i nece kal'l' oli Hristos.
5 No enambad heišpäi ei olnugoi Jumalale mel'he, sikš saiba surman rahvahatomas mas.
6 Nece tegihe meile ozuteseks: meile ei pida navedida pahad, muga kut hö tegiba.
7 Algat kumarkatoiš tühjile jumaloile, kut tegiba necen erased meiden ezitatoišpäi. Ved' om kirjutadud: «Hö ištuihe sömha da jomha, a sid' libuiba kargaidamha ümbri ičeze jumaloiš.»
8 Meile ei pidaiži eläda vedeluzelod, kut eliba erased heišpäi; heid koli ühtel päiväl kaks'kümne koume tuhad henged.
9 Meile ei pida mugažo kodvda Hristosan tirpandad, kut tegiba erased heišpäi, a sid' koliba küiden kokaidusihe.
10 Algat äjad buraikoi, kut buraižiba erased heišpäi; heid rikoi surman angel.
11 Kaik, midä tegihe heile, om kuti ozutez, i om kirjutadud openduseks meile; ved' mö eläm jäl'gmäšt aigad.
12 Se, ken uskob, miše seižub vahvas, ka pidägahas, miše ei langeta!
13 Konz teid manitadas, ka muštkat, muga manitadas kaikid rahvahid. No Jumalale voib uskta, hän ei anda manitada teid ülimärašti. Ühtes manitusidenke hän ozutab teile päzundan-ki, i muga tö voit tirpta.
14 Armhad velled, olgat eriži tühjiš jumaloišpäi.
15 Pagižen teile, kut melekahile mehile. Meletagat iče, miš pagižen.
16 Ei-ik pühän ehtlongin mal'l', kudambas mö kitäm Jumalad, ühtenzoita meid Hristosaha hänen veres? I ei-ik leib, kudambad mö lohkaidam, ühtenzoita meid Hristosan hibjaha?
17 Leib om üks', ka mö-ki olem üks' hibj, hot' meid om äi, sikš ku mö kaik lohkaidam necidä üht leibäd.
18 Kackat Izrail'an rahvahaze! Ei-ik nene, ked söba altarile pandud žertvlihad, ühtenzoitasoiš Jumalaha?
19 Ka midä tahtoin sanuda? Sidä-k, miše žertvlihan panend altarile vai nene tühjad jumalad midä-se znamoičeba?
20 Ei, azj om siš, miše tühjiden jumaloiden kumardelijad toba žertvoid pahoile hengile, a ei Jumalale, a minä en tahtoi, miše tö oližit ühtes pahoiden hengidenke.
21 Tö et voigoi joda Ižandan mal'l'aspäi da pahoiden hengiden mal'l'aspäi: et voigoi olda sen-žo ühten aigan Ižandan sömlaudan taga da pahoiden hengiden sömlaudan taga.
22 Vai tahtoim-ik käregoitta Ižandad? Jose mö olem händast vägevambad?
23 «Kaikehe minai om vald», — no ei kaik ole hüvä. «Kaikehe minai om vald», — no ei kaik vahvišta.
24 Algha niken eckoi ičeleze hüväd, a kaikutte eckaha sidä, mi om hüvä toižile.
25 Sögat kaiked, midä lihalaukoiš mödas, algat küzelkoi sen lihan polhe nimidä, ka et mängoi ičetoi henged vasthapäi.
26 «Ižandan om ma i kaik, midä sil om.»
27 Ku ken-ni, kudamb ei usko, kucub teid adivoihe, i tö tahtoit sinna mända, ka algat küzelkoi ičtatoi, sögat kaiked, midä teile anttas.
28 No ku ken-ni sanub teile: «Nece om žertvliha tühjile jumaloile», algat sögoi sidä hänen tagut, ken necen sanui, da hengen tagut. Ved' Ižandan om ma i kaik, midä sil om.
29 En pagiže teiden henges, a sen toižen, kudamb muga sanui. Ka mikš toižen mehen hengele pidaiži märita minun valdad?
30 Ku minä kitän Jumalad sömäs, mikš mindai lajiškatas siš, miš minä kitän?
31 Ved' tö söt i jot, i teget völ midä-ni, ka tehkat kaik Jumalan ülenzoituseks.
32 Elägat muga, miše ei abidoitta evrejalaižid, grekalaižid i Jumalan uskondkundad.
33 Minä-ki opendamoi kožudas kaikidenke kaikiš azjoiš, en eci ičelein hüväd, a ecin toižile, miše hö päzuižiba grähkišpäi.
1 Otkat mindai ozuteseks, kut minä kaiken otan Hristosad ozuteseks.
2 Minä kitän teid, velled, miše tö muštat mindai da teget neniden opendusiden mödhe, kudambid olet sanuded minuspäi.
3 Minä tahtoin, miše tö tedaižit necen: kaikuččen mužikan pä om Hristos, naižen pä om mužik, i Hristosan pä om Jumal.
4 Ku mužikan pähä om midä-se pandud, konz hän loičeb vai saneleb Jumalan vestid, ka hän huigenzoitab ičeze päd.
5 No vastkarin, ku naine om pal'hal päl konz loičeb vai saneleb Jumalan vestid, ka hän mugažo huigenzoitab ičeze päd. Se om üks'kaik, ku hän keričiži pän.
6 Ku naine ei kata päd, ka hän voib leikata hibused vai kerita pän. No ku hibusiden leiktamine vai pän keričemine huigenzoitab našt, ka katkaha hän pä paikal.
7 Mužikale ei pida katta päd, sikš ku hän om Jumalan kuva i hänes tuleb sil'mnägubale Jumalan korged arv. Sen sijas naižes tuleb sil'mnägubale mužikan korged arv.
8 Ved' mužik ei ole tehtud naižespäi, a naine mužikaspäi,
9 i ei ved' mužik ole tehtud naižen täht, a naine mužikan täht.
10 Sikš ičeze kattud päl naižele pidab ozutada angeloile, miše hän om valdan al.
11 Ižandan edes ei ole našt mužikata da mužikad naižeta,
12 sikš ku naine om tehtud mužikaspäi, a mužik sündub naižespäi. No kaik om lähtnu Jumalaspäi.
13 Kackat iče, om-ik naižele hüvä loita Jumalale pal'hal päl.
14 Ei-ik iče londuz-ki openda teid: ku mužikal oma pit'käd hibused, ka nece om huiged,
15 no ku naižel oma pit'käd hibused, ka se om hüvä? Pit'käd hibused om anttud hänele katandaks.
16 No ku ken-ni tahtoib ridelta neciš, ka sanun hänele, miše meil, kut toižil-ki uskondkundil, ei ole tošt verod.
17 Tahtoižin sirttas toižehe azjaha. Minä en voi kitta teid teiden suimiš, kudambad toba enamban pahad mi hüväd.
18 Ezmäi kaiked olen kulnu, miše konz tö keradatoiš ühthe, teiden keskes sündub ridoid. Minä kuti uskon neche.
19 Ka, teiden keskes voib olda erilaižid melid, i nece ei ole hond, sikš ku siloi tö nägištat, ken teišpäi voib püžuda vahvemba uskondas.
20 Nu ka naku, konz tö keradatoiš ühthe, ka sidä ei voi lugeda Ižandan pühäks longikš,
21 sikš ku kaikutte rigehtib söda ičeze sömid: toine om näl'gäs, a toine om humalas.
22 Ei-ik teil ole kodid, kus tö voižit söda i joda? Vai hondostat-ik Jumalan uskondkundad i huigenzoitat nenid, kenel ei ole nimidä? Midä sid' sanuda teile? Kitta-k teid? Ei, neniš azjoiš en kitäškande.
23 Minä olen sanu necen Ižandaspäi, midä olen mugažo teile-ki opendanu: Ižand Iisus sil öl, konz händast mödihe, oti leibän,
24 kiti siš Jumalad, lohkaiži i sanui: «Otkat, sögat, nece om minun hibj, lohkaitud teiden täht. Tehkat nece minun muštoks.»
25 Ehtlongin lopus hän oti mugažo mal'l'an i sanui: «Nece mal'l' om uz' kožmuz minun veres. I kaikuččen kerdan, konz tö jot sišpäi, ka tehkat nece minun muštoks.»
26 I kaikuččen kerdan, konz tö söt necidä leibäd da jot neciš mal'l'aspäi, ka tö sanelet Ižandan surman polhe sihesai, konz hän tuleb udes.
27 Sikš se, ken el'gendamata söb sidä leibäd da job Ižandan mal'l'aspäi, se huigenzoitab Ižandan hibjad da vert.
28 Kaikuččele pidab ezmäi paremba tundištada ičtaze, a vaiše sen jäl'ghe söda necidä leibäd da joda neciš mal'l'aspäi.
29 Se, ken söb da job muite, ka hän söb da job ičeleze sudaks, ku ei el'genda, miše nece om Ižandan hibj.
30 Sikš-se teiden keskes om-ki äi vähävägižid da läžujid, a äjad oma jo pästnuded hengen.
31 Meile pidaiži paremba tundištada ičtamoi, siloi meile ei oliži sudad.
32 No konz Ižand sudib meid, se om meile openduseks, ika meid sudiškatas ühtes necen mirunke.
33 Ka velled, konz keradatoiš sömlaudan taga, varastagat toine tošt.
34 A ku ken-se om näl'gäs, ka sögha kodiš, miše et keradaižihe ičeletoi sudaks. Konz iče tulen, ka andan nevondoid toižiš azjoiš.
1 Velled, tahtoižin pagišta Pühän Hengen lahjoiš. Tahtoin, miše tö hüvin el'gendaižit nene azjad.
2 Ved' tö muštat, kut völ oldes Jumalad tundmatomin, mitte-se vägi ajoi teid keletomiden tühjiden jumaloidennoks.
3 Sikš sanun teile sel'ktas, miše niken, ken pagižeb Jumalan Hengen valdas, ei sanu: «Olgha Iisusale anafema», i niken ei voi sanuda Iisusad Ižandaks muite, vaiše ku Pühän Hengen valdas.
4 Pühän Hengen lahjad oma erilaižed, no Heng om se-žo üks'.
5 I služind voib olda erazvuitte, no Ižand, kudambale služitas, om se-žo üks'.
6 Radoid om erazvuiččid, no Jumal, kudamb kaikiš i kaiken radab, om se-žo üks'.
7 Hän andab Hengele ozutadas jogahižes mehes erilaižil maneroil, no vaiše kaikiden hüvüdeks.
8 Hengen kal't eraz sab melevuden sanoid, eraz — tedon sanoid sen-žo ühten Hengen kal't,
9 eraz sab uskondan sen-žo Hengen kal't, eraz — tervehtoitajan lahjoid sen-žo Hengen kal't,
10 eraz sab lahjan tehta surid tegoid, eraz — vägen sanelda Jumalan vestid, eraz lahjan kal't mahtaškandeb tedištada, mi miččes hengespäi om tulnu, eraz pagižeškandeb tundmatomil kelil, a eraz sel'genzoitab nenid kelid.
11 No kaiken necen tegeb se-žo üks' Heng, kudamb andab lahjoid kaikuččele ičeze tahton mödhe.
12 Hristos om kuti mehen hibj, kudamb om üks', no kudambas om äi hibjanpaloid; i hot' hibjanpaloid om äi, ned kaik mülüba sihe-žo ühthe hibjaha.
13 Meid kaikid, olem mö evrejalaižed vai grekalaižed, orjad vai valdakahad, valatadihe ühtel Hengel ühteks hibjaks i anttihe joda sidä-žo üht Henged.
14 Ved' hibj ei ole tehtud ühtes palaspäi, a äjišpäi.
15 I hot' jaug sanuiži: «Ku en ole käzi, ka en mülü hibjaha», se siloi-ki mülüiži hibjaha.
16 I hot' korv sanuiži: «Ku en ole sil'm, ka en mülü hibjaha», se siloi-ki mülüiži hibjaha.
17 Ku kaik hibj oliži kuti üks' sil'm, voižim-ik siloi kulda? I ku se oliži kuti üks' korv, voižim-ik siloi rižada, mille haižub?
18 Jumal kaiken-se om pannu kaik palaižed ühthe hibjaha, kaikuččen ičeze sijale, hänen tahton mödhe.
19 Ku kaik oliži kuti üks' pala, midä sid' mülüiži hibjaha?
20 I muga — hibjanpaloid om äi, no hibj om üks'.
21 Sil'm ei voi sanuda kädele: «Minei ei tarbiž sindai», i ei pä-ki jaugoile: «Minei ei tarbiž teid.»
22 Vastkarin, ned hibjanpalaižed, miččid mö lugem kaikid toižid vällembikš, oma-ki kaikid tarbhaižembad.
23 Nenid hibjanpalaižid, miččid mö em pidägoi-ki korktas arvos, mö peitäm hüvin.
24 A nenid, kudambid mö huiktelemoiš, mö peitäm völ paremba. Nenid hibjanpaloid, miččid mö em huiktelde, ei tarbiž peitta. Konz Jumal kerazi hibjaha kaik palad, hän andoi korktemban arvon nenile paloile, kudambid em lugekoi arvokahikš,
25 miše hibjas ei sünduiži ridoid, a kaik palad ühtejiččikš pidäižiba hol't toine toižes.
26 Ku üks' hibjanpala tirpab mittušt-ni mokad, ka ühtes senke mokičese toižed-ki, i ku üks' sab kitändan, kaik toižed-ki ihastuba senke ühtes.
27 Tö olet Hristosan hibj, i kaikutte teišpäi om necen hibjan pala.
28 Uskondkundas Jumal pani ezmäks erasid apostoloikš, sid' toižid sanankandajikš, a koumanzid opendajikš, erasile andoi vägen tehta surid tegoid, erasile — tervehtoitajan lahjad, erasile — abutada toižile, erasile — lahjan ižandoitta, erasile — pagišta tundmatomil kelil.
29 Jose kaik oma apostolad? Vai sanankandajad? Vai opendajad? Vai čudoiden tegijad?
30 Jose kaikil oma tervehtoitajan lahjad? Jose kaik voiba pagišta tundmatomil kelil da sel'genzoitta nenid?
31 No eckat arvokahambid lahjoid! A minä ozutan teile kaikid parahiman ten.
1 Hot' minä pagižižin mehiden da angeloiden kelil, no ku minai ei oliži armastust, ka oližin kuti heläidai vask vai judaidai vändim.
2 I hot' minai oliži sanankandajan lahj, i hot' tedaižin kaik peitazjad i kaiken tedon, i hot' minai oliži kaik uskond i voižin sirtta mägid, no ku minai ei oliži armastust, ka minai ei oliži nimittušt arvod.
3 I hot' jagaižin kaiken kodielon gollile i andaižin poltta ičtain lämoiš, no ku minai ei oliži armastust, ka siš-ki ei oliži minei nimittušt ližad.
4 Armastuz om tirpai, armastuz om sula. Armastuz ei kadehti, ei kitte, ei ülendelde,
5 ei vedä ičtaze pahoin, ei eci ičeleze hüväd, ei abittu, ei mušta ičeleze tehtud pahad,
6 ei ihastu värhudehe, a om hüviš meliš, konz vägestab tozi.
7 Se kaiken katab, kaikes uskob, kaiken nadeiše, kaiken tirpab.
8 Armastuz nikonz ei kado. No Jumalan vestiden sanelend lopiše, tundmatomil kelil pagižend hilleneb, i tedo lopiše.
9 Ved' kaik meiden tedod oma vajagad dai Jumalan vestid-ki sanelem vajagas,
10 no konz tuleb se, mi om täuz', siloi vajaguz' kadob.
11 Konz olin lapsen, ka pagižin-ki kut laps', minai oli lapsen mel' i lapsen el'genduz. No nügüd' ku olen mužikvoziš, olen tacnu kaiken, mi om lapsespäi.
12 Nügüd' nägem, kuti pimedas st'oklas läbi, vaiše ozaiten, no edeleze nägeškandem sil'm sil'mha. Nügüd' minun tedo om völ vajag, no siloi tedaškanden kaiken, muga kut minun-ki polhe tetas kaiken.
13 A nügüd' oma ned koume: uskond, nadei, armastuz. No suremb kaikid om armastuz.
1 Olgha armastuz ezmäižel sijal teiden elos, no eckat mugažo Pühän Hengen lahjoid, a ezmäi kaiked Jumalan sanankandajan lahjad.
2 Ken pagižeb tundmatomal kelel, hän pagižeb ei mehile, a vaiše Jumalale; niken ei el'genda händast, Hengen valdas hän pagižeb peitazjoid.
3 A ken saneleb Jumalan vestid, ka saneleb rahvahale: hän vahvištab, tomotab, tüništoitab.
4 Ken pagižeb tundmatomal kelel, hän vahvištab ičtaze, a ken saneleb Jumalan vestid, hän vahvištab uskondkundad.
5 Minä tahtoižin, miše tö kaik pagižižit tundmatomil kelil, no oliži völ paremb, miše saneližit Jumalan vestid. Jumalan sanankandai om arvokahamb, mi tundmatomil kelil pagižii. No om toine azj, ku tundmatomil kelil pagižii sel'genzoitab ičeze paginad, ka nece vahvištab uskondkundad.
6 Mittušt ližad saižit, velled, minun sanoišpäi, ku minä tuližin i pagižeškanzin tundmatomil kelil, no en sanuiži teile, midä Jumal minei om avaidanu, en andaiži tedoid, en saneliži Jumalan vestid, en opendaiži teid?
7 Tundmatomil kelil pagižii om kuti hengetoi vändim, mugoine kuti fleit libo arf. Kut tedištada, midä fleital libo arfal vätas, ku pajoiden äned ei erigakoi toine toižespäi?
8 Ku torv ei anda sel'ktad toraznamad, ka ken sid' zavodib vaumištadas toraha?
9 Se-žo üks', konz tö et pagiškoi sel'ktoil sanoil, ka kut el'geta teiden paginad? Tö pagižet kuti tulleile.
10 Mirus om lujas äi kelid, no ei ole ni üht, kudambad ei voiži el'geta.
11 No ku minä en el'genda paginan znamoičendad, ka olen pagižijale verazmaine, dai pagižii-ki minei om verazmaine.
12 Muga teil-ki. Tahtoit-ik tö, miše teil oliži Hengen lahjoid? Ka pangat kaik väged, miše sada niid enamba uskondkundan hüväks.
13 Sikš ken pagižeb tundmatomil kelil, loičkaha hän sel'genzoitamižen lahjas.
14 Ved' konz minä loičen tundmatomal kelel, ka minun heng loičeb, a minun mel' ei el'genda sanoid.
15 Ka midä tehta? Minä tahtoin loita Hengen anttud kelel, no sen-žo aigan mugažo el'geta sanoiden znamoičendoid; minä tahtoin pajatada Hengen anttud kelel, no mugažo el'geta-ki.
16 Ku kitäd Jumalad vaiše Hengen anttud kelel, ka kutak ken-se azjan tedmatomiš olijoišpäi voib sanuda sigä «amin'», ved' hän ei el'gendand, midä sinä sanuid?
17 Sinä kitäd hüvin-ki, vaiše toižele ei ole nimittušt ližad.
18 Minä pagižen tundmatomil kelil enamba, mi ken-se teišpäi, i kitän siš Jumalad.
19 No uskondkundan suimas minä paremba tahtoižin sanuda viž sanad, kudambid voib el'geta, mi tuhid sanoid tundmatomal kelel. I mikš? Sikš miše voižin opeta toižid-ki.
20 Velled, algat olgoi el'gendusel kuti lapsed. Olgat kuti lapsed pahaze kacten, a el'gendusel — täuz'igäižed.
21 Käskištos om sanutud:
— Verhil kelil
i verhil hulil
pagižeškanden necile rahvahale,
no siloi-ki hö ei kulištagoi mindai,
sanub Ižand.
22 Tundmatomil kelil pagižend ei ole mitte-se znam uskojile, a vaiše uskmatomile; a Jumalan vestiden sanelend vastkarin ei ole znam uskmatomile, a uskojile.
23 Ku uskondkundan ühthižes suimas kaik pagižižiba tundmatomil kelil, ka tuldes sinna irdpoližed i uskmatomad sanuižiba, miše tö läksit melespäi.
24 No ku kaik vastkarin saneližiba Jumalan vestid, i ken-ni uskmatomišpäi vai irdpoližišpäi tuliži sinna, hän kaikuččespäi kuliži sanoid, kudambad väritaižiba da sudižiba händast,
25 i hänen südäimen peitmeled avaidaižihe. Sid' hän langeniži modol maha, kumardaižihe Jumalale i sanuiži: «Tozi om, Jumal om teiden keskes.»
26 Ka midä sid' tehta, velled? Konz tö keradatoiš ühthe, kaikuččel midä-ni om: om pajo, om opendusen vai nägudesen sana, om pagižend tundmatomal kelel da om sen sel'genzoitand. Ka olgha se kaik ühthižeks hüväks.
27 Ku pagištas kelil, ka pagiškaha kaks' vai koume, a ei enamba, i pagiškaha jäl'geti, a ken-se sel'genzoitkaha.
28 Ku sel'genzoitajad ei ole, ka olgha hän vaikti uskondkundan keskes i pagiškaha hän ičeksaze da Jumalale.
29 Mugažo sanankandajad-ki pagiškaha kahten vai koumen, a toižed arvostelgaha heiden paginoid.
30 Ku kenele-ni olijoišpäi tuleb nägudez, ka vaikastugha se, ken pagiži necen aigan.
31 Tö kaik voit sanelda Jumalan vestid jäl'geti, miše kaik saižiba opendust da tegižihe rohktembikš.
32 Jumalan sanankandajad voiba pidäda käziš ičeze hengelišt lahjad,
33 ved' Jumal ei tahtoi segoidust, a mirud. Muga kut om kaikiš Jumalan rahvahan uskondkundiš,
34 naižile pidab olda vaikti uskondkundan suimiš. Heile ei sa pagišta, pidab vaiše kundelta, muga kut käskišt-ki sanub.
35 Ku hö tahtoiba miš-ni tedištada, ka küzugaha kodiš ičeze mužikal, sikš ku naižele om huiged pagišta uskondkundan suimas.
36 Jose teišpäi om lähtnu mirhu Jumalan sana? Vai se tuli vaiše teidennoks?
37 Ku ken-se lugeb ičtaze Jumalan sanankandajaks vai Pühäl Hengel anttud lahjan sajaks, ka hän tekaha: midä minä teile kirjutan, ned oma Ižandan käsköd.
38 Ku ken-ni ei teda necidä, ka jägha tedmata.
39 Sikš, velled, pangat kaik vägi, miše sada Jumalan sanankandajan lahj, no algat kel'tkoi tundmatomil kelil pagižendad.
40 Olgha kaik vaiše ičeze aigan i ičeze sijal!
1 Johtutan teile, velled, sen hüvän vestin, kudamban teile olen sanelnu. Tö olet otnuded sen südäimehe da püžut siš,
2 i sen abul tö sat päzutandan, ku eläškandet sen mödhe, kut minä olen teile sanelnu; a muite olet tühjan tehnus uskojikš.
3 Ezmäi kaiked minä andoin teile teta necen, min iče olen sanu: Hristos koli meiden grähkiden tagut, muga kut om sanutud Pühiš Kirjutusiš,
4 händast pandihe maha, händast eläbzoittihe koumandel päiväl, kut om sanutud Pühiš Kirjutusiš,
5 i hän ozutihe Kifale, i sid' nenile kahteletoštkümnele.
6 Jäl'ghe sidä hän ozutihe kerdalaz enambale mi videlesadale vellele. Enambad heišpäi oma hengiš, no erased oma jo pästnuded hengen.
7 Necen jäl'ghe hän ozutihe Jakovale, i sid' kaikile apostoloile.
8 Kaikiden jäl'ghe hän ozutihe minei-ki, kuti miččele-se kesken sündnudele.
9 Ved' minä olen apostoloišpäi kaikid penemb, ka en maksaiži-ki apostolan nimed, sikš ku minä olen lujas kükselnu Jumalan uskondkundad.
10 No Jumalan armoiš minä olen se, ken olen, i ei olgoi hänen armod männuded tühjan. Minä olen radnu enamba, mi kaik toižed, todeks sanuda en minä iče, a Jumalan armod, kudambad oma minunke.
11 Ei ole erod, olin-ik minä sanelemas vai toižed, no mö muga sanelem hüväd vestid, i tö muga zavodit uskta.
12 No ku Hristosan polhe sanutas, miše hän om eläbzunu kollijoišpäi, kutak erased teišpäi voiba sanuda, miše ei ole eläbzoitust?
13 A ku ei ole eläbzoitust, ka Hristos-ki ei oliži eläbzoittud.
14 No ku Hristos ei oliži eläbzoittud, siloi kaik meiden paginad oližiba tühjad, i teiden uskond oliži tühj.
15 Sid' avaidaižihe, miše mö olem värad todištajad Jumalan polhe, sikš ku olem todištanuded, miše hän eläbzoiti Hristosan — kudambad hän ei eläbzoitand, ku kollijoiden eläbzoitust ei ole-ki.
16 A ku kollijoiden eläbzoitust ei ole, ka Hristos-ki ei ole eläbzoittud.
17 A ku Hristos ei ole eläbzoittud, ka kaik teiden uskond om tühj, i tö olet völ grähkiš.
18 I siloi, kaik, ked oma kolnuded Hristosaha uskten, oma igäks kadonuded.
19 Ku olem pannuded nadejad Hristosaha vaiše necen elon aigaks, ka mö olem völ ozatomambad mi kaik toižed mehed.
20 Vaiše Hristos om eläbzoittud kollijoišpäi, ezmäine kolnuzišpäi!
21 I ku surm om tulnu mehen kal't, ka eläbzoituz-ki om tulnu mugažo mehen kal't.
22 Kut Adamas kaik mehed koleba, muga Hristosas kaik tegesoiš eläbikš,
23 kaikutte ičeze aigan: ezmäi Hristos, a sid' Hristosan uskojad, konz hän tuleb.
24 I sid' tuleb lop: hän kükseb kaikenvuiččen valdan da vägen da andab kunigahan valdan Jumalale, Tatale.
25 Hristosale pidab olda valdas, kuni hän paneb kaikid vihanikoid ičeze jaugoiden alle.
26 Vihanikoiden keskes jäl'gmäižen kükstas surman.
27 Ved' om kirjutadud: «Hän om pannu kaiken ičeze jaugoiden alle.» No konz sanutas, miše kaik om pandud hänen jaugoiden alle, ka nece ei koske Jumalad, kudamb iče kaiken om pannu Hristosan valdha.
28 A sid', konz kaik linneb hänen valdas, siloi hän iče, Poig, andase Jumalan valdha, kudamb om kaiken pannu hänen valdha, i muga Jumal linneb kaik i kaikes.
29 Ka min täht siloi erased andaižiba valatada ičtaze kollijoiden tagut? Ku kollijad tozi-ki ei eläbzugoi, ka mikš otta valatusen heiden tagut?
30 I mikš mö olem kaiken aigan surman hambhiš?
31 Minä kaikuččen päivän kacun surman sil'mihe; se om mugoine-žo tozi, velled, kut se, miše minä ülendelemoi teil Hristosan Iisusan, meiden Ižandan, edes.
32 Ku meletada mehiden kartte: konz minä torazin Efesas mecživatoidenke, ka mittušt ližad sid' oliži minei, ku kollijad ei eläbzugoi? «Sögam i jogam, ved' homen kolem!»
33 Algat manitagoiš! «Pahad sebranikad hüvid-ki tegeba pahoikš.»
34 Tulgat oiktaha mel'he i algat tehkoi grähkid! Teiden keskes om mugoižid, ked ei tekoi Jumalas nimidä — i sen sanun, miše teid huigenzoitta.
35 Erašti küzeltas: «Kut kollijad eläbzuba? Miččes hibjas ned linneba?»
36 Meletoi küzund! Midä semendad, ka se ei tehte eläbaks, ku ezmäi ei kole.
37 I konz semendad, ka ed semenda tulijad kazvmust, a semendad vaiše pal'han semnen, nižujüvän vai miččen-ni toižen semnen.
38 No Jumal andab sille mugoižen korzuižen, kudamban hän lugeb hüväks, kaikuččele semnele ičeze.
39 Ei kaikil eläbil olijoil hibj ole ühtejitte: mehil ei ole mugoine kut živatoil, a živatoil ei ole mugoine, kut linduil, a linduil ei ole mugoine, kut kaloil.
40 A völ oma maižed i taivhaližed hibjad, no taivhaližil hibjoil om ičeze čomuz', toine kut maižil.
41 Päiväižel-ki om ičeze čomuz', kudmaižel ičeze, tähthil ičeze, i toine tähtaz loštab lujemba, mi toine.
42 Mugažo tegese kollijoiden eläbzoitusen aigan: hibj pandas maha, i se hapneb i kadob, a hibj, kudamban mez' sab eläbzoitusen jäl'ghe, se nikonz ei hapne i ei kado.
43 Midä pandas maha arvotoman, se eläbzub korktas arvos; midä pandas vägetoman, eläbzub vägekahan.
44 Maha pandas maine hibj, a nouzeb sigäpäi hengeline hibj. A ku om maine hibj, ka om taivhaline-ki hibj.
45 Ved' om kirjutadud: «Ezmäine man eläi, Adam, tegihe eläbaks meheks», a jäl'gmäine Adam, Hristos, tegihe hengeks, kudamb andab elon.
46 Ezmäine ei ole hengeline elo, a se om maine elo, a jäl'ges om hengeline elo.
47 Ezmäine mez' om maine, maspäi lähtnu, toine mez' om Ižand taivhaspäi.
48 Mitte nece maine mez' oli, mugoižed oma kaik maižed mehed, i mitte se taivhaline mez' om, mugoižed oma kaik taivhaližed mehed.
49 I muga kut mö olem maižiden mehiden pojavad, ka mö tegemoiš taivhaližen-ki mehen pojavikš.
50 Sen sanun, velled, miše lihaspäi i verespäi tulnu mehen hibj hapneb i kadob, sikš ei voi sada jäl'gestust Jumalan kadomatomas valdkundas.
51 Nügüd' avaidan teile peitazjan: mö em kolgoi kaik, no kaik vajehtamoiš,
52 ühtnägoi, ühtes sil'män pičkundas, konz kajahtab jäl'gmäine torven tordand. Torv tordahtab, i kollijad eläbzuba kadomatomas hibjas, i mö, toižed, vajehtamoiš.
53 Necile kadojale hibjale pidab sätas kadomatomaha, a hibjale, kudamb hapneb i koleb, pidab sätas kolematomaha.
54 Konz kadoi tegese kadomatomaks, a kolii kolematomaks, sid' täutase Pühiden Kirjutusiden sana:
— Surm om södud,
vägestuz om sadud.
55 Surm, kus om sinun n'ok?
Surman valdkund, kus om sinun vägestuz?
56 Surman n'ok om grähk, kut grähkän vägi om käskišt.
57 Olgha kittud Jumal, kudamb andab vägestusen meiden Ižandan Iisusan Hristosan kal't!
58 Olgat vahvad, minun armhad velled, da lujad uskondas. Tehkat kaiken Ižandan azjad tahtonke. Tekat, teiden rad Ižandan täht ei mäne tühjaks.
1 Ku tö keradat rahad Jerusaliman uskojile, tehkat kaiken muga, kut olen nevonu Galatian uskondkundile:
2 kaikuččen nedalin ezmäižel päiväl jogahine teišpäi pangha eriži sen verdan rahad, äjak hän voib, miše konz minä tulen, ka ei pidaiži kerata.
3 Sid' konz tulen, ka oigendan teiden valitud mehid Jerusalimha, miše hö ühtes minun kirjeižidenke veižiba teiden rahalahjan.
4 A ku pidaškandeb minei-ki lähtta sinna, ka hö lähteba ühtes minunke.
5 Minä tulen teidennoks, konz mänen Makedonias läbi. Ved' minä tulen Makedonian kal't.
6 Voib olda, minä linnen teidenno kuverdan-se aigad, voib olda, tulen kaikeks tal'veks, i tö abutat minei keratas toižhe matkaha.
7 En tahtoi čokaitas teidennoks nügüd', sikš ku nadeimoi, miše Makedoniaspäi tuldes minä voin olda teil hätkemba, ku Jumal andab.
8 A täs, Efesas, minä linnen Stroicanpäivhäsai,
9 sikš ku minei om levedas avaidanus verai plodukahaze radho, hot' om jo äi vastustajid-ki.
10 Ku tuleb teidennoks Timofei, kackat, miše hänele ei pidaiži sigä nimidä varaita. Hän tegeb Ižandan azjoid, kut minä-ki,
11 sen täht algat hondostagoi händast. Kerakat händast tünäs matkaha, miše hän voiži pörtas minunnoks. Minä varastan händast tägä toižiden vellidenke.
12 A midä koskeb Apollos-velled, ka minä lujas pakičin händast lähtmaha toižiden vellidenke teidennoks, no hän nikut ei tahtoind lähtta nügüd', a lähteb möhemba, konz linneb aigad.
13 Olgat herkhil, püžugat uskondas vahvas, olgat rohktad, olgat vägevad!
14 Kaik, midä tö teget, tehkat armastusenke!
15 Minai oliži völ pagin teile, velled. Tö tedat, Stefan i hänen kanz oma meiden radon ezmäine satuz Ahaijas, i hö oma tulnuded jumalanuskojiden aburadho.
16 A tö kundelkat heid i kaikid, ked radaba da tirpaba mokid ühtes heidenke.
17 Olen ihastusiš, miše Stefan, Fortunat da Ahaik oma tulnuded tänna. Hö oma minei teiden sijas.
18 Hö ližaziba minei i teile väged. Mugoižid mehid tarbiž pidäda korktas arvos.
19 Azian uskondkundad oigendaba teile tervhutesid. Akila i Priskilla i uskondkund, kudamb keradase heiden kodihe, mugažo oigendaba teile äi tervhutesid Ižandan nimes.
20 Tervhutesid kaikiš vellišpäi. Toivotagat tervhut toine toižele pühäl tervehtusel.
21 Minä, Pavel, ičein kädel kirjutan teile tervhutesed.
22 Ken ei armasta Ižandad Iisusad Hristosad, sille olgha anafema. Maran afa! ‘Ižand tuleb!’
23 Olgha teidenke meiden Ižandan Iisusan Hristosan armod!
24 Olgha teidenke kaikidenke minun armastuz Hristosas Iisusas! Amin'.