1 Minä Juda, Iisusan Hristosan käskabunik da Jakovan vel'l', oigendan tervhutesid kaikile, keda Tat Jumal om kucnu da pühütanu i keda kaičeb Iisus Hristos.
2 Antkaha Jumal teile enamban da enamban armahtust, mirud da armastust!
3 Minun armhad, hot' ezmäi lujas tahtoin kirjutada teile meiden ühthižes päzutandas, kaiken-se lugen, miše pidab kirjutada teile toižes azjas: tomotada teid vedämaha toran uskondan täht, kudamban Jumal kerdan i kaikeks igäks om andnu hänen uskojile.
4 Ved' teiden keskhe om ličnus mugoižid, kudambile jo amu om märitud sud. Nene jumalatomad Jumalan armoiden peitos eläba kebnad elod. Hö hül'gäidaba üksjašt Valdanpidäjad, Jumalad, da meiden Ižandad Iisusad Hristosad.
5 Hot' tö kaiken tedat, no völ-ki johtutan teile siš, miše Ižand ezmäi päzuti ičeze rahvahan Egiptan valdaspäi, no möhemba surmiti uskmatomid rahvahatomas mas.
6 I nenid angeloid, kudambad ei püžunugoi ičeze korktal sijal, a jätiba ičeze eländsijan, hän pidäb nügüd' pimedas da igähižiš čapiš suren sudanpäivän täht.
7 Muštkat Sodoman da Gomorran da niiden ümbrišton lidnoid, kudambiden eläjad tegiba muga kut ned angelad i eliba vedeluzelod da hibjanhimon kel'tüd elod. Jumal om kovas opendanu heid igähižel lämoil, i sikš hö oma kuti pöl'gästoituzozutez toižile-ki.
8 Ani mugažo tegeba nene uniden nägijad, kudambad paganzoitaba ičeze hibjad, ei kackoi nimiččehe valdha da sanuba pahad taivhaližiden vägiden polhe.
9 Eskai Mihail-arhangel, lemboinke rideltes Moisejan hibjan polhe, ei rohtind sudida händast lajindsanoil, a vaiše sanui: «Jumal opekaha sindai!»
10 A nene mehed lajiba sidä, midä ei el'gekoi. Se, min hö kut meletomad živatad el'gendaba meletamata, se vedäb heid surmha.
11 Voi heid! Hö läksiba Kainan tedme, dengoiden täht hö segoiba Valaaman kartte da kut Korei löuziba ičeze lopun, konz libuiba valdad vasthapäi.
12 Nene mehed oma kut reduläipad teiden armastuzehtlongil. Teidenke södes hö varaidmata pidäba hol't vaiše ičeze vacas. Hö oma kuti vihmatomad pil'ved, kudambid kandišeb tullei, kuti plodutomad pud sügüzel, kahtišti kolnuded, juridenke maspäi nütktüd.
13 Hö oma kuti käredad meren lainhed, kudambiden päl om redukaz vaht heiden huiktoiš azjoišpäi, kuti segoinuded tähthad, kudambid varastab igähine pičkpimed.
14 Heiden polhe om endustanu Enoh, kudamb oli Adamaspäi seičemenz': «Kacu, naku tuleb Ižand kümniden, kümniden tuhidenke pühid angeloid
15 da paneb sudha kaikid mehid. Hän sudib kaikid jumalatomid kaikuččes jumalatomas azjas, kudamban hö oma tehnuded, kaikiš koviš paginoiš, miččid oma pidänuded nene jumalatomad grähkäntegijad händast vasthapäi.
16 Ned kaiken aigan äraidaba, heile ei ole mel'he nimidä. Hö astuba ičeze hibjanhimoiden jäl'ghe [jumalahižut i oiktust vasthapäi], baffališoiš i libedkelel tahtoiba sada ližad ičeleze.
17 No tö, minun armhad, muštkat se, min polhe meiden Ižandan Iisusan Hristosan apostolad oma jo edelpäi sanunuded.
18 Ved' hö oma sanunuded teile, miše lopun aigan tuleb nagrajid, kudambad eläškandeba ičeze jumalatomiden himoiden mödhe.
19 Ved' hö zavodiba erigata ühthižes uskondaspäi, hö meletaškandeba vaiše necen elon polhe, Jumalan Henged heil ei linne.
20 No tö, armhad, saugat ičetoi elo kaikiš pühemban uskondan alandusen päle da loičkat Pühäs Henges.
21 Püžugat Jumalan armastuses da varastagat, miše meiden Ižand Iisus Hristos armahtaden vedäb meid igähižehe eloho.
22 Toižid armahtagat azjoid tarkištaden,
23 toižid armahtagat pöl'gästusel, kut lämoišpäi tembaiten, pal'l'astagat heiden grähkäd varaiten, algat koskkoi eskai heiden sobid-ki, kudambid hö oma redustanuded ičeze hibjanhimoiš.
25 (24-25) Üksjäižele melevale Jumalale, kenel om väged kaita teid lanktendaspäi da seižutada vigatomin da ihastujin hänen hoštotesen edehe, vaiše hänele, ken om päzutanu meid kaikes pahaspäi Iisusan Hristosan, meiden Ižandan kal't, hänele hoštotez, korged arv, vägi da vald edel aigoiden augotišt, nügüd' da kaikeks igäks! Amin'.