1 Minä, vanhemban oldes, oigendan tervhutesid valitud emagale* da hänen lapsile, kudambid minä tozi-ki armastan, ka en üks' minä, armastaba kaik, ked oma tedištanuded toden.
2 Armastan teid sen toden tagut, kudamb om meiš dai igän linneb meidenke.
3 Hüvüz', armahtuz da mir, kudambad tuleba meiden Tatas Jumalaspäi da Ižandas Iisusas Hristosaspäi, Tatan Poigaspäi, linneba meidenke, ku mö eläškandem todes da armastuses.
4 Lujas äjan minä ihastuin, konz nägištin sinun lapsiden keskes mugoižid, ked eläba toden mödhe, sen käskön mödhe, kudamban olem sanuded Tataspäi.
5 A nügüd', emagaižem, kaks' sanašt sinei — ut käsköd en kirjuta sinei, kirjutan vaiše sen, mitte meil om olnu ezmässai — armastagam toine tošt.
6 Armastuz om siš, miše mö eläm hänen käsköiden mödhe. Necen käskön tö olet kulnuded ezmässai, i sen mödhe teile pidab eläda-ki.
7 Mirhu om tulnu äi manitajid, kudambad ei sanugoi Iisusad Hristosad meheks, lihaspäi da verespäi tulnudeks. Mugoine mez' om manitai da antihrist.
8 Kackat kaikutte, miše em kadotaiži sidä, midä olem sanuded ičemoi radol, no saižim täuden paukan.
9 Ni ühtel, ken ei püžu Hristosan openduses, a ližadab sihe midä-ni, ei ole Jumalad. A kaikuččel, kudamb püžub Hristosan openduses, om Tat da Poig.
10 Ku ken-ni tuleb teidennoks da ei opendaškande ninga, algat otkoi händast kodihe, algat sanugoi hänele tervhensanoid.
11 Ken sanub tervhensanoid, se ühtneb hänen pahoihe azjoihe.
12 Minai oliži äi midä sanuda teile, no en tahtoi kirjutada sidä bumagale. Nadeimoi tulda teidennoks i pagišta teidenke oc ocha. Siloi teiden ihastuz linneb täuz'.
13 Sinei oigendaba tervhensanoid sinun sizaren* lapsed, sen, kudamb mugažo om Jumalan valitud. Amin'.
*1.1 «Valitud emag» znamoičeb uskondkundan, kudambale om kirjutadud nece kirjeine. «Hänen lapsed» oma uskondkundan rahvaz. *1.13 «Sizar» znamoičeb toižen uskondkundan.