1 Minä, Simon Petr, Iisusan Hristosan käskabunik da apostol, oigendan tervhutesid teile, kudambile meiden Jumal da Päzutai Iisus Hristos ičeze hüvüdes om andnu mugoižen-žo kal'hen uskondan kut meile-ki.
2 Antkaha teile Jumal enamba armoid da mirud, sikš ku tö tundet Jumalad da Hristosad Iisusad, meiden Ižandad.
3 Ižandan jumalaline vägi om andnu meile lahjaks kaiken, midä tarbiž tozielos da Jumalan uskondas, sikš ku mö olem tundištanuded händast, ken om kucnu meid ičeze korktal arvol da vägel.
4 Ninga hän om meile lahjoičenu lujas sured da kal'hed toivotused. Niiden kal't tö voit pageta pahoiš himoišpäi, kudambad traviba rahvast mirus, i sada palan jumaludespäi.
5 Sikš pangat kaik vägi, miše ozutada ičetoi uskondas hüvid tegoid, hüviš tegoiš — el'gendust,
6 a el'genduses — ičetoi käzišpidämišt, ičetoi käzišpidämižes — tirpandad, tirpandas — Jumalan uskondad,
7 Jumalan uskondas — velliden armastust, a velliden armastuses — kaikiden rahvahiden armastust.
8 Ku nece kaik teil om da völ ližadub, ka tö et jägoi azjatomikš da plodutomikš meiden Ižandan Iisusan Hristosan tundemižes.
9 A se, kenel necidä ei ole, om soged i nägeb vaiše ičeze nenan al. Hän om unohtanu, miše händast puhtastadihe enččiš grähkišpäi.
10 Ka, velled, tehkat kaik, miše ozutada: Jumal om kucnu i valičenu teid. Ku muga teget, ka nikonz et segoikoi,
11 i teile levedas avaitas verajad meiden Ižandan da Päzutajan Iisusan Hristosan igähižehe valdkundaha.
12 Sikš minä nikonz en erigande johtutelda teile neniš azjoiš, hot' tedat-ki niid da vahvas püžut todes, kudamb teile om anttud.
13 Minä meletan, miše nece minun johtutamine linneb oiged, kuni minä olen hengiš i olen neciš hibjas.
14 Minä tedan, miše minei teravas pidaškandeb jätta nece hibj, sen minei om avaidanu meiden Ižand Iisus Hristos.
15 Sikš minä tahtoižin pidäda hol't siš, miše tö minun lähtendan-ki jäl'ghe kaiken muštaižit nene azjad.
16 Mö em sanelnugoi teile vällišpäid sarnoid, konz pagižim meiden Ižandan Iisusan Hristosan väges da tulendas. Ved' mö ičemoi sil'mil olim nähnuded hänen vägen da hoštotesen.
17 Tat Jumal andoi hänele korktan arvon da hoštotesen, konz Ülembaižes Hoštotesespäi tuli hänele ningoine än': «Nece om minun armaz Poig, kudamb om minei mel'he.»
18 Necen änen mö kulim taivhaspäi, konz olim hänenke pühäl mägel.
19 Sikš mö voim völ-ki vahvemba uskta Jumalan sanankandajiden sanaha. Tö-ki teget hüvin, ku käraudatoiš sihe sanaha kuti pimedas palajaha lampaha, kuni päiv tuleb da homendeztähtaz nouzeb teiden südäimiš.
20 Ezmäi kaiked tekat, miše niken iče ei voi sel'genzoitta Pühiden Kirjutusiden endustusid.
21 Ved' ni üks' endustuzsana ei tulend mehen tahton mödhe, a Pühän Hengen vedädes pühäd Jumalan mehed oma pagižnuded sidä, midä oma kulnuded Jumalaspäi.
1 No oli Izrail'an rahvahan keskes tühjid-ki sanankandajid. Muga teidennoks-ki tuleb tühjid opendajid. Hö peitoiči toba teile värid opendusid, kudambad veba surmaližehe kadondaha. Hö käraudasoiš sel'gin Ižandaha, ken ičeze veren arvol om ostnu heid. No necil hö teravas saba ičeleze surman.
2 Äjad lähteba heiden jäl'ghe elämaha kebnad elod. Heiden tagut pagižeškatas pahad toden ten polhe.
3 Nene ažlakod mehed himoičeba sada ičeleze ližad manitajil paginoil. No se amuine sud heile om väges, kadond varastab heid.
4 Ved' Jumal ei žalleičend eskai angeloid-ki, kudambad oliba tehnuded grähkid. Hän lükäiži heid čapiš adun pimedushe varastamha sudad.
5 Hän ei žalleičend vanhad mirud i andoi surele upotandale tulda jumalatoman mirun päle, no Nojale, oiktan elon sanelijale, hän andoi päzuda surmaspäi, da päzuti völ seičeme tošt mest.
6 Jumal sudi Sodoman i Gomorran lidnad, polti ned tuhkale. Necil hän andoi znaman, midä tegeškandese toižile jumalatomile.
7 No oiktan Lotan, kudamb sures tuskas tirpoi jumalatoman rahvahan kebnad elod, hän päzuti.
8 Nece oigedhengine mez' kaikuččen päivän tirpoi mokid ičeze puhthas südäimes, sikš ku elädes heiden keskes pidi kacta da kundelta heiden jumalatomid azjoid.
9 Ka Ižand tedab, kut päzutada manitusišpäi nenid, ked händast varaidaba, a jumalatomid hän pidäb sudanpäivhäsai kovan opendusen varastusiš,
10 — enamba kaiked nenid, ked mäneba ičeze hibjan paganoiden himoiden jäl'ghe da hondostaba Ižandad. Ningoižed mehed ei varaikoi nikeda, oma ičepäižed i ei pöl'gästugoi nagrda taivhaližid vägid.
11 No eskai angelad, kudambil om enamba valdad da väged, ei nagrgoi da ei sudigoi nenid vägid Ižandan edes.
12 A nene tühjad opendajad nagraba sidä, miš ei tekoi nimidä. Hö oma kuti meletomad živatad, kudambid vedäb taba i kudambile om märitud sada surm püdusiš, i kuti živatad hö koleba-ki.
13 I ičeze värhuden mödhe hö saba värhudentegijan paukan. Heile mel'he oma praznikad kesk vauktad päiväd. Nene huiktatomad da paganad mehed ihastuba ičeze manitusihe išttes teidenke ühten stolan taga.
14 Himokahil sil'mil hö kacuba naižihe, ei voigoi külläštuda tehtes grähkid. Hö manitaba mehid, kudambil ei ole völ vahvad pohjad. Heiden südäimed oma hargnenuded olda ažlakoin kaikes. Voi heid, heidenke om Jumalan viha!
15 Hö oma lähtnuded oiktas tespäi, segoinuded da männuded Valaaman, Vosoran poigan, tedme. Se Valaam lujas navedi manitusel sadud paukad,
16 no Jumal laji händast hänen pahas tegos, konz oslaine, sanatoi živataine, zavodi pagišta mehen änel da seižuti händast hänen meletomudespäi.
17 Nene tühjad opendajad oma kuti vedetomad kaivod, kuti pil'ved, miččid kükseb sur' tullei kaikihe polihe. Heile om vaumištadud igähine piikoipimed.
18 Hö pagižeba surid, no tühjid sanoid. Hibjan himoiden valdas hö tabadaba kebnan elon verkoihe nenid, ked odva oma päznuded segoinuziden keskespäi.
19 Hö toivotaba rahvahale valdad, hot' iče oma paganan elon sidegiš. Mez' om sen valdas, mi om vägestanu händast.
20 No ku hö oma päznuded valdale mirun pahudespäi meiden Ižandan da Päzutajan Iisusan Hristosan tundemižen täht, a sid' möst oma segoinuded nenihe pahusihe i putnuded niiden valdha, ka nügüd' heiden olend om völ pahemba, mi ende.
21 Paremba oliži olnu heile, ku hö nikonz ei oliži tedištanuded toden ted, mi oma tedištanuded da käraudanus sel'gin heile anttud pühäze käsköho.
22 Heile om tehnus muga, kut sanuba muštatišed: «Koir pördase ičeze oksendusele» i «Pestud siga mäneb kül'bmahas reduhu.»
1 Minun armhad! Nece om jo toine kirjeine, kudamban teile kirjutan. Molembiš kirjeižiš minä olen johtutanu teile neniš azjoiš, a nügüd' völ kerdan heraštoitan teiden puhtast mel't.
2 Minä tahtoin, miše tö pidäižit muštos sanad, kudambid jo edelpäi oma sanunuded Jumalan pühäd sanankandajad, da muštaižit Ižandan, Päzutajan käskön, kudamban tö olet sanuded teiden apostoloišpäi.
3 Edel kaiked tekat: jäl'gmäižil aigoil tuleb nagrajid, ked eläškandeba ičeze himoiden mödhe.
4 Hö sanuškandeba näritaden: «Ka kus om hänen toivotadud tulend? Meiden ezitatad oma kolnuded, a kaik om enččel sijal, ninga kut om olnu mirun tegemižespäi.»
5 Hö kuti unohtaba, miše jo aigoiden augotižes oliba taivaz i ma, kudambad Jumalan sana vedespäi i vedel-žo tegi i kudambad hän pidi kogos.
6 I vedel dai sanal sen aigan mir oli muretud upotandas.
7 I sil-žo sanal nügüdläine taivaz i ma om kaitud lämoin täht. Ned kaitas sudanpäivän täht, konz riktas kaikid jumalatomid.
8 Vaiše üht algat unohtagoi, armhad velled: Ižandale üks' päiv om kuti tuha vot, a tuha vot kuti üks' päiv.
9 Ižand ei vitkota, konz täutab toivotust, hot' erased meletaba, miše hän vitkotab. No hän om hätkentirpai meile, hän ei tahtoi, miše ken-ni kadoiži, a tahtoib, miše kaik kärauzižihe grähkišpäi.
10 Ižandan päiv tuleb varastamata, kuti vargaz öl. Sen päivän taivhad kadoba judunke, i kaik taivhan väged palaba da mureneba. Palab ma i kaik, midä sihe oli tehtud.
11 I ku kaik muga mureneb, ka miččin pidab olda pühäs da jumalahižes elos teile,
12 ked varastat Jumalan päiväd da tahtoit, miše se tuliži teramba? Sil päiväl taivhad süttudes mureneba, i kaik taivhan väged sulaba lämoin leskusiš.
13 No meil om hänen toivotuz, i sihe uskten mö varastam uzid taivhid da ut mad, kus eläškandeb tozioiktuz'.
14 Ka muga, armhad velled! Ku tö varastat necidä kaiked, ka pangat kaik vägi, miše ozutadas Ižandan edes puhthin i vigatomin da eläda hänenke kožmuses.
15 Meiden Ižandan pit'k tirpand lugekat päzutandaks. Muga meiden armaz Pavel-vel'l' hänele anttud melevudel kirjuti teile.
16 Ninga hän kirjutab kaikiš kirjeižiš, kudambiš pagižeb neniden azjoiden polhe. Neniš kirjeižiš om toižid-ki sijoid, miččid ei ole kebn el'geta. Nenid sijoid tedotomad da el'getomad mehed völ värišteleba-ki ičeze kadotandaks, kut toižid Pühid Kirjutusid.
17 Armhad velled, nügüd' tö tedat kaiken necen. Ka kaikatoiš, miše jumalatomiden manitused ei segoitaiži teid i tö et langeniži ičetoi vahvas alandusespäi.
18 I kazgat meiden Ižandan da Päzutajan Iisusan Hristosan armoiš da tundemižes. Olgha hän ülenzoittud nügüd' dai igähižehe päivhäsai. Amin'.