1 Minun ezmäižes kirjas, hüvä Feofil, kirjutin sinei kaikes, midä Iisus tegi i midä openzi ičeze radon zavodindaspäi
2 sihe päivhäsai, konz händast ottihe taivhaze sen jäl'ghe, ku hän Pühän Hengen kal't andoi käsköid apostoloile, kudambid hän oli valičenu.
3 Surmanmokiden jäl'ghe hän äi kerdoid ozuti vahvas heile, miše om eläb. Nel'l'kümne päiväd hän ozutelihe heile i saneli Jumalan valdkundan polhe.
4 Kerdan oldes heidenke Iisus andoi mugoižen käskön: «Algat lähtkoi Jerusalimaspäi, a varastagat sidä, midä Tat om toivotanu i midä olet kulnuded minuspäi.
5 Ved' Joan valati vedel, no teid valataškatas Pühäl Hengel, sihesai ei mäne äi päivid-ki.»
6 Konz hö kerazihe ühthe, ka küzuiba hänel: «Ižand, om-ik nügüd' se aig, konz sinä andad Izrail'ale kunigahan valdan?»
7 Hän sanui: «Se ei ole teiden azj teta sidä aigad vai aigkurod, kudamban Tat ičeze valdal om pannu.
8 No tö sat väged, konz Pühä Heng tuleb teihe, i tö linnet minun todištajin Jerusalimas, kaikes Judejas i Samarias i man agjahasai.»
9 Konz hän oli sanunu necen, heiden aigan sid'-žo händast ottihe ülähäks, i pil'v vei händast heiden sil'mišpäi.
10 I konz hö tarkas kacuiba taivhaze, kut Iisus libui sinna, ka ühtnägoi heiden sirhe seižutihe kaks' mest vauktad sobad päl.
11 Hö sanuiba: «Galilejan mehed, midä to sid' seižut i kacut taivhaze? Nece Iisus, kudamb ottihe teidennopäi taivhaze, tuleb tagaze mugažo, ved' tö nägit, kut hän mäni taivhaze.»
12 Sid' hö läksiba necil mägelpäi. Sidä kuctas Voipunmägeks, i se om läz Jerusalimad. Sihe om sobatan pitte matk Jerusalimaspäi. Hö pördihe Jerusalimha
13 i mäniba sigä sen pertin ülembaižhe žirhu, kus hö oleskeliba. Heiden nimed oma: Petr i Jakov, Joan i Andrei, Filip i Foma, Varfolomei i Matvei, Alfejan poig Jakov i Simon Zilot i Jakovan poig Juda.
14 Hö kaik ühtes meles jatkoiba loičendad erasiden akoidenke, Iisusan Maria-mamanke i Iisusan vellidenke.
15 Erasen päivän Petr seižutihe openikoiden keskhe
16 — konz oli kogonus läz sadad kahtkümned mest — i sanui: «Velled! Pidi todenzuda nenile Pühiden Kirjutusiden sanoile, miččid Pühä Heng Davidan kal't om edelpäi sanunu Judan polhe, sen mehen polhe, kudamb toi tabadajid i ozuti Iisusan.
17 Hän oli üks' meišpäi i hänel oli ičeze pala meiden ühthižes rados.
18 Hän osti manpalan dengoile, kudambad oli sanu ičeze pahal tegol, i konz hän roimahti maha, ka hänen vac haugeni, i kaik südäimed pakuiba irdale.
19 Necen tedištiba kaik Jerusaliman eläjad, i se sija kuctas heiden kelel nügüd' Akeldama, Veripöud.
20 Ved' Psalmoiden kirjas om kirjutadud:
‘Tehkahas hänen elosija tühjaks,
algha elägoi sigä niken’
i:
‘Otkaha ken-ni toine hänen radsija.’
21 Sikš meile tarbiž nügüd' valita üks' neniš mehišpäi, kudambad oliba ühtes meidenke kaiken necen aigan, konz Ižand Iisus eli i käveli meiden keskes,
22 siš aigaspäi, konz Joan händast valati i sihe päivhäsai, konz händast ottihe meišpäi taivhaze. Necile mehele pidab ühtes meidenke olda Iisusan eläbzumižen todištajan.»
23 Oli sanutud kaks' nimed: Josif, kudamb kuctihe Varsavaks i völ Justaks, i Matfii.
24 Sid' kaik loičeškanziba: «Sinä, Ižand, kaikiden südäimiden tedai, ozuta, kudamban neniš kahtespäi sinä valičid
25 samha apostolan nimen i radon, kudambaspäi lanksi Juda, miše mända ičeze tahoze.»
26 Sid' hö taciba arboid, i arb lanksi Matfijale. Muga hän tegihe kahtendekstoštkümnendeks apostolaks heiden sebras.
1 Sid' konz tuli Stroicanpäiv, hö kaik oliba ühtes.
2 Ühtnägoi taivhaspäi kuluškanzi än' kuti piringkuro, i se täuti kaiken sen pertin, kus hö ištuiba.
3 Hö nägištiba lämoin karččed keled, kudambad jagoihe i seižutihe kaikuččen päle.
4 Hö kaik täutihe Pühäl Hengel i zavodiba pagišta erazvuiččil kelil, muga kut Heng andoi heile pagišta.
5 Jerusalimas eliba jumalahižed evrejalaižed, kudambad oliba tulnuded sinna kaikiš rahvahišpäi, keda vaiše om taivhan al.
6 Konz kuluškanzi nece än', sinna kerazihe äi rahvast; kaik čududelihe, sikš ku kaikutte heišpäi kuli paginan ičeze kelel.
7 Lujas čududeldes hö kaik küzeliba toine tošt: «Ei-ik nene, ked pagižeba, olgoi kaik galilejalaižed?
8 Kutak kaikutte meišpäi kuleb paginan sen man kelel, kus om sündnu?
9 Ved' meiden keskes om Parfianman eläjid, midianalaižid, elamilaižid, meid om Mesopotamiaspäi, Judejaspäi i Kappadokiaspäi, Pontaspäi i Azian taholpäi,
10 Frigiaspäi, Pamfiliaspäi, Egiptaspäi, Livian Kirinejan lidnan ümbrištospäi. Erased meišpäi oma tulnuded Rimaspäi, toižed — igähižed evrejalaižed, toižed — ked kärauzihe meiden rahvahan uskondaha;
11 meiden keskes oma kritalaižed i arabad — i kaik mö kulem, kut hö pagižeba Jumalan suriden tegoiden polhe meiden kelil.»
12 Hö ei tednugoi, midä meletada. Čududeldes hö küzeliba toine tošt: «Mi nece om?»
13 No erased nagroiba heid: «Hö oma jonuded äi magedad vinad.»
14 Sid' Petr ühtes toižidenke ühtentoštkümnenke tuli ezile. Hän zavodi pagišta surel änel: «Kundelkat mindai, evrejalaižed, i kaik, ked elät Jerusalimas! Tekat nece:
15 Nene mehed ei olgoi humalaššed, kut tö meletat, — ved' nügüd' om vaiše päivän koumanz' čas.
16 Nece om se, mi oli sanutud Jumalan sanankandajan Joil'an sul:
17
— Jäl'gmäižil päivil, sanub Jumal,
minä valan minun Hengen kaikihe mehiže.
Teiden poigad i tütred tegesoiš minun sanankandajikš,
nored mehed nägištaba nägudesid,
a vanhad mehed — endustuzunid.
18 Eskai minun käskabunikoihe,
kut mužikoihe, muga akoihe-ki,
minä valan ičein Hengespäi nenil päivil,
i hö zavodiba sanelda sidä, midä kulištaba minuspäi.
19 Minä ozutan čudoid ülähän taivhas,
znamoid alahan man päl:
vert, lämoid i savunpil'vid.
20 Päiväine pimenzub, kudmaine tegese rusktaks kut veri,
edel sidä ku linneb Ižandan päiv,
sur' i korged.
21 No ken kucuškandeb abuhu Ižandan nimed,
se linneb päzutadud.
22 Tö, izrail'aižed, kundelkat, midä teile sanun! Jumal om valičenu teiden täht Nazaretalaižen Iisusan. Hän ozuti sen suril tegoil, čudoil i znamoil, kudambid hän Iisusan kal't tegi teiden keskes, muga kut tö iče-ki tedat.
23 Necen Iisusan tö rikoit. Ku händast anttihe teiden käzihe, ka tö otit i jumalatomiden mehiden käzil nagloičit händast ristha, kut Jumal oli meletanu i edelpäi nähnu.
24 Vaiše Jumal eläbzoiti händast, päzuti surman kobrišpäi, sikš ku surmal ei olend valdad pidätada händast.
25 Ved' David pagižeb hänen polhe:
— Minä nägin Ižandan
kaiken aigan minun edes,
hän om minun oiktal kädel,
miše minä astuižin oikti.
26 Sikš minun südäin ihastub
i minun kel' kitäb sindai,
i minun hibj-ki eläb nadejas!
27 Sikš ku sinä ed jäta minun henged
surman valdkundaha,
sinä ed anda sinun pühän orjan hibjale
hapata kaumas.
28 Sinä ozutid minei ten eloho.
Sinä täutad mindai ihastusel ičeiž edes.
29 Minun velled! Meiden ezitatan Davidan polhe voib rohktas sanuda, miše hän om kolnu i om pandud maha. I hänen kaum om kaičenus mijal neche päivhäsai-ki.
30 David oli Jumalan sanankandai, i Jumal oli vahval sanal toivotanu hänele ištutamha Messian, hänen verijäl'gnikan, hänen valdištmele. David tezi necen
31 i pagiži edelpäi Messian eläbzumižen polhe. Sikš hän sanui, miše Messian heng ei jä surman valdkundaha, a hänen hibj ei hapne.
32 Necen Iisusan Jumal om eläbzoitnu, mö kaik olem necen todištajad.
33 Jumal om libutanu händast ičeze oiktal kädel, i hän om sanu Tataspäi toivotatud Pühän Hengen i valanu sen, min nügüd' tö näget i kulet.
34 David ei libund taivhaze. Iče hän sanub muga:
— Ižand sanui minun Ižandale:
ištu minun oiktal kädel,
35 kuni minä panen sinun vihanikad
sinun jaugoiden alle.
36 Sikš kaik Izrail'an rahvaz tekaha vahvas: Jumal om tehnu Iisusan Ižandaks i Messiaks — necen Iisusan, kudamban tö nagloičit ristha.»
37 Konz rahvaz kulišti necen, kibu iški heiden südäimid. Hö küzeliba Petral i toižil apostoloil: «Velled, midä meile nügüd' tehta?»
38 Petr sanui heile: «Käraukatoiš grähkišpäi, i valatagatoiš kaikutte teišpäi Iisusan Hristosan nimehe, miše teiden grähkäd oliži pästtud. Siloi tö sat lahjaks Pühän Hengen.
39 Nece toivotuz om teile i teiden lapsile i kaikile, ked oma edahan — kaikile, keda Ižand, meiden Jumal, kucub.»
40 Petr äjil toižil sanoil todišti i tomoti: «Päzutagat ičtatoi neciš pahas rahvahan sugupol'vespäi.»
41 Ked hüviš meliš otliba hänen sanad südäimehe, heid valatadihe. Necen päivän uskojiden keskhe ližazihe läz koumedtuhad mest.
42 Hö kaiken kundliba apostoloiden opendust. Heil kaik oli ühthine. Hö ühtes lohkaižiba leibäd i loičiba.
43 Pöl'gästuz leviganzi rahvahan keskes, a apostoloiden kal't tegihe äi čudoid i tundmuztegoid Jerusalimas.
44 Kaik uskojad oliba ühtes, i kaik heil oli ühthine.
45 Hö möiba ičeze pertid i tavarad, a dengad jagoiba kaikile, kaikuččele severdan, miverdan hänele tarbiž.
46 Kaikuččen päivän hö ühtmeližin kogodelihe pühäkodihe, a kodiš ühtes lohkaižiba leibäd i longičiba hüväl i puhthal melel.
47 Hö kitiba Jumalad, i kaik rahvaz armasti heid. Joga päivän Ižand ližadeli uskondkundha nenid, kudambad päzuiba Jumalan uskondaha.
1 Petr i Joan ühtes mäniba pühäkodihe. Oli loičendan aig, päivän ühesanz' čas.
2 Siloi sinna todihe mez', kudamb oli sündnu rambičijan. Kaikuččen päivän händast pandihe pühäkodin verajannoks, miše hän voiži pakita midä-ni pühäkodihe tulijoil. Se verai kuctihe Čomaks.
3 Konz mez' nägišti Petran i Joannan, kudambad astuiba pühäkodihe, hän pakičeškanzi heil-ki.
4 Petr i Joan kacuhtiba hänehe, i Petr sanui: «Kacuhta meihe.»
5 Mez' tarkas kacui heihe i varasti, miše sab midä-ni heilpäi.
6 No Petr sanui: «Hobedad i kuldad minai ei ole, no midä minai om, sidä minä andan sinei. Iisusan Hristosan, Nazaretalaižen nimes: libu i kävele.»
7 Hän oti mehen oiktas kädes i libuti, i mehen jaugterad i pol'ved sid'-žo vahvduiba.
8 Hän hüppähti jaugoile, seižutihe i zavodi kävelta. Hän mäni heidenke pühäkodihe, asttes hän hüppi i kiti Jumalad.
9 Kaik nägiba, kut hän astui i kiti Jumalad.
10 Hö tunziba händast: nece oli se mez', kudamb oli ištnu pakičemas pühäkodin Čoman verajanno. Hö lujas pöl'gästuiba i čududelihe, mi hänele oli tehnus.
11 Ku tervehtunu rambičii pidelihe Petranke i Joannanke, ka rahvaz čududelden joksi heidennoks sihe sijaha, kudamb kuctas Solomonan pacazgalerejaks.
12 Necen nägištades Petr zavodi pagišta rahvahale: «Izrail'aižed, mikš tö čududeletoiš? Mikš tö kacut meihe, kuti mö iče ičemoi vägel vai jumalahižel elol lendim necen mehen jaugoile?
13 Ei muga! Avraaman, Isakan i Jakovan Jumal, meiden tatoiden Jumal, om ülenzoitnu ičeze Poigan Iisusan. Tö andoit händast sudale, i kärauzitoiš hänehe sel'gin Pilatan edes, konz Pilat tahtoi pästta händast valdale.
14 Tö kärauzitoiš sel'gin hänehe, kudamb oli pühä i tozioiged, a iče pakičit pästta valdale rikojan.
15 Elon pämehen tö surmičit! No Jumal eläbzoiti händast kollijoišpäi, mö olem sen todištajad.
16 Ku nece mez' uskoi Iisusan nimehe, ka se nimi andoi väged necile mehele, kudamban tö näget i tundet. Uskond, kudamban Iisus andab, tegi necen mehen tervheks kaikiden teiden sil'miš.
17 Ka minä tedan, velled, miše tö i teiden pämehed tedmata olet tehnuded necen.
18 No Jumal muga tegi-ki sen, min oli edel sanunu kaikiden ičeze sanankandajiden sul: Messiale tarbiž tirpta mokid i kolda.
19 Sen täht käraukatoiš grähkišpäi Jumalaha, miše teiden grähkäd pühkižihe
20 i Ižand andaiži teile hüvän aigan i oigendaiži jo edelpäi Iisusan — teiden täht valitud Messian.
21 Hänele pidab olda taivhas sihe aighasai, konz kaik pandas ičeze sijale, muga kut Jumal amuižiš aigoišpäi om sanelnu ičeze kaikiden pühiden sanankandajiden kal't.
22 Moisei om sanunu ezitatoile: ‘Ižand, teiden Jumal, libutab teile teiden rahvahaspäi sanankandajan, minun karččen. Kundelkat händast kaikes, midä hän teile sanub.
23 Kaikutte, ken ei kundle necidä sanankandajad, nütkäitas juridenke rahvahaspäi.’
24 Mugažo kaik Jumalan sanankandajad, kuverdan heid pagiži-ki rahvahale, Samuilaspäi i jäl'ges händast, oma endustanuded nene päiväd.
25 Tö olet sanankandajiden i sen kožmusen lapsed, kudamban om tehnu Jumal teiden tatoidenke. Hän saneli Avraamale: ‘Sinun hibjan semnuden kal't minä blahoslovin kaik mehiden heimod täl mal.’
26 Jumal eläbzoiti ičeze Poigan Iisusan kollijoišpäi i ezmäi oigenzi händast blahoslovimha teid kaikid, kärauten kaikuččen teišpäi teiden pahoiš tegoišpäi.»
1 Konz Petr i Joan völ pagižiba rahvahanke, heidennoks tuliba papid, pühäkodin varjoičijoiden pämez' i saddukejad.
2 Hö oliba lujas käredad sen päle, miše apostolad openziba rahvast i Iisusan ozutesel saneliba eläbzumižen polhe.
3 Hö tabaziba Petran i Joannan i paniba heid öks türmha, sikš ku oli jo möhä eht.
4 No äjad, ked oliba kulnuded heiden sanad, zavodiba uskta. Heid oli nügüd' läz vittuhad.
5 Toižel päiväl Jerusalimha kerazihe evrejalaižiden pämehid, vanhembid i käskištonopendajid.
6 Sigä oliba ülembaine pap Annas, i Kajafa, Joan, Aleksandr i kaik, ked oliba ülembaižen papin roduspäi.
7 Hö seižutiba apostoloid heiden edehe i küzuiba: «Miččel vägel i kenen nimes tö necen tegit?»
8 Siloi Petr, kudamb oli täuz' Pühäd Henged, sanui heile: «Rahvahan pämehed i Izrail'an vanhembad!
9 Ku meile nügüd' käsktas antta vastust siš, miše mö olem tehnuded hüvän azjan necile läžujale i hän om tehnus tervheks,
10 ka tekat tö kaik i kaik Izrail'an rahvaz: nece om tehtud Iisusan Hristosan, Nazaretalaižen, nimel. Händast tö nagloičit ristha, no Jumal eläbzoiti händast kollijoišpäi. Hänen nimen vägel nece mez' nügüd' seižub tervhen teiden edes.
11 Hän om se kivi, kudamban tö, sauvojad, tacit laptaha, no kudamb tegihe päkiveks. Niken toine ei voi päzutada grähkišpäi, vaiše hän.
12 Nimittušt tošt nimed, kudamb päzutaiži meid, ei ole anttud rahvahale taivhan al.»
13 Konz Nevondkundan mehed nägištiba Petran i Joannan rohktusen i el'genziba, miše hö oma opendamatomad i keskkät mehed, ka čududelihe, tundištaden heiš Iisusan sebranikoid.
14 I konz hö nägištiba, miše tervnenu mez' seižub apostoloiden rindal, ka hö ei voinugoi sanuda nimidä vastha.
15 Hö käskiba apostoloile lähtta Nevondkundan zalaspäi i pagižeškanziba kesknezoi:
16 «Midä mö tegem nenile mehile? Ved' nügüd' kaik jerusalimalaižed tedaba, miše hö tegiba čudon, i mö em voigoi necidä vastustada.
17 No miše vest' necen polhe ei leviganiži völ-ki edemba, kovas käskkam heile, miše hö ei pagižiži Iisusan nimes nikenele.»
18 Hö kucuiba apostoloid tagaze zalha i käskiba heile, miše hö ei enambad pagižiži vai ei opendaiži Iisusan nimes.
19 No Petr i Joan sanuiba heile vastha: «Om-ik Jumalan edes oikti tehta, kut tö sanut, a ei kut Jumal sanub? Sanugat iče.
20 Mö em voigoi olda sanumata siš, midä iče olem nähnuded i kulnuded.»
21 Sid' Nevondkundan mehed völ kovemba kel'diba heid, no pästiba valdale, sikš ku rahvahan aigan ei voinugoi heid opeta: ved' kaik rahvaz ülenzoiti Jumalad siš, mi oli tehnus.
22 Ved' mehele, kudamb tegihe tervheks necil tundmuztegol, oli jo enamba nellädkümned vot.
23 Konz Petr i Joan oliba päznuded valdale, hö mäniba ičhižidennoks i starinoičiba, midä ülembaižed papid i rahvahan vanhembad oliba heile sanunuded.
24 Konz kaik kulištiba necen, ka zavodiba ühthe änhe loita Jumalale. Hö sanuiba: «Kaikenmahtai Jumal! Sinä oled tehnu taivhan i man i meren i kaiken, midä sigä om!
25 Sinä sanuid Pühän Hengen kal't ičeiž käskabunikan Davidan, meiden tatan, sul:
— Mikš Jumalad tundmatomad rahvahad äraidaba,
mikš hö meletaba tühjad?
26 Man kunigahad libuba
i pämehed keradasoiš,
miše vastustada Ižandad i hänen Messiad.
27 Ani muga tegihe-ki, ku neciš lidnas Irod i Ponti Pilat kerazihe Jumalad tundmatomiden rahvahidenke i Izrail'an rahvahanke, miše vastustada sinun pühäd Poigad Iisusad, kudamban sinä oled voidelnu.
28 Hö tegiba sidä, midä sinä ičeiž vägel da melel olid edelpäi märičenu.
29 Kacu nügüd', Sur' Sünduižem, kut hö pöl'gästoitaba meid! Anda ičeiž orjile väged rohktas sanelda sinun sanad.
30 Oigenda ičeiž käzi i tege läžujid tervhikš i tege tundmuztegoid i čudoid sinun pühän Poigan Iisusan nimes.»
31 Konz hö lopiba loičendan, säregandeškanzi se sija, kuna hö oliba keradanus, i hö kaik täuttihe Pühäl Hengel i saneliba rohktas Jumalan sanad.
32 Uskojiden surel sebral oli üks' südäin i üks' heng. Niken ei lugend ičeze kodieloks sidä, midä hänel oli, a kaik heil oli ühthine.
33 Apostolad täudel vägel todištiba Ižandan Iisusan Hristosan eläbzumižen polhe, i Jumalan sured armod oliba heidenke.
34 Niken heišpäi ei olend mairhes. Kaik, kenel oli pertid vai kuverz'-ni mad, möiba ned, a sadud dengad toiba
35 i paniba apostoloiden jaugoihe. Nene dengad jagetihe, äjak kenele pidi.
36 Mugažo Josia, kudamban apostolad kucuiba völ Varnavaks — nimi znamoičeb «tüništoitai» —, levialaine, sündnu Kiprsarel,
37 möi ičeze pöudon, toi dengad i pani ned apostoloiden jaugoihe.
1 Eraz mez', kudamb kuctihe Anania, möi ičeze akanke Sapfiranke palan mad,
2 no ühten palan dengoišpäi jäti ičeleze, i hänen ak tezi necen. Toižed dengad hän toi i pani apostoloiden jaugoihe.
3 No Petr sanui: «Anania, mikš andoid ičeiž südäimen sotonan valdha i kelastid Pühäle Hengele, jätid ičeleiž palan mödud man dengoišpäi?
4 Ved' nece ma oli sinun, konz völ ed olend mönu sidä, i sinun oliba dengad-ki, konz sen möid. Kut sinei tuli mel'he tehta muga? Ved' sinä ed mehile kelastand, a Jumalale.»
5 Kuldes nene sanad, Anania koli i lanksi maha. Kaik, ked kulištiba siš, lujas pöl'gästuiba.
6 Sid' tuliba nored mehed, käriba Ananian hibjan, veiba sigäpäi i paniba maha.
7 Časud koume möhemba tuli Ananian ak, kudamb ei tedand, mi oli tehnus.
8 Petr küzui hänel: «Sanu minei, mugoižes-ik arvos tö möit manpalan?» «Ka,» sanui hän, «mugoižes.»
9 Petr sanui hänele: «Kut tö laditoiš manitada Ižandan Henged! Kacu uksiš oma mehed, ked paniba maha sinun mužikan. Hö veba täspäi sindai-ki.»
10 Ühtnägoi ak lanksi Petran jaugoihe i koli. Nored mehed tuliba i nägištiba händast kollijan. Hö veiba händast täspäi i paniba maha mužikan rindale.
11 Nece lujas pöl'gästoiti kaiken uskondkundan i kaikid, ked kulištiba neciš.
12 Apostolad tegiba rahvahan keskes äi tundmuztegoid i čudoid. Kaik uskojad ühtmeližin vastsihe Solomonan pacazgalerejas.
13 Niken toine ei rohtind tartta heihe, no rahvaz navedi heid.
14 Ižandaha uskojiden lugumär, kut mužikoiden, muga akoiden-ki, kaiken kazvoi.
15 Mehed toskeliba läžujid irdoile, panliba heid sijoile i kangazsabilahile muga, miše Petran asttes vaiše hänen kuvahaine kosketaiži keda-ni heišpäi.
16 Ümbrišton lidnoišpäi-ki sured kogod rahvast tuliba Jerusalimha. Hö toskeliba läžujid i nenid, keda mokičiba paganad henged, i kaik tegihe tervhikš.
17 Sid' ülembaine pap i kaik, ked oliba hänen polel, saddukejiden sebras, lujas kadehtiškanziba.
18 Hö tabaziba apostoloid i taciba heid türmha.
19 No öl Ižandan angel avaiži türman uksed, vei heid irdale i sanui:
20 «Mängat, seiškat pühäkodiš i sanelgat rahvahale kaik necen uden elon sanad.»
21 Apostolad tegiba-ki muga: mäniba aigoiš homendesel pühäkodihe i zavodiba opeta.
Konz ülembaine pap tuli, hän i hänen polel olijad keraziba Nevondkundan — kaikid Izrail'an rahvahan vanhembid — i oigenziba tomha apostoloid türmaspäi.
22 Käskabunikad tuliba sinna, no ei löudnugoi apostoloid. Hö pördihe i sanuiba:
23 «Mö nägim, miše türm oli vahvas saubatud i varjoičijad seižuiba uksiš, no konz avaižim uksen, ka em löudnugoi sigä nikeda.»
24 Konz ülembaine pap, pühäkodin varjoičijoiden pämez' i toižed ülembaižed papid kulištiba necen, ka hö ei voinugoi el'geta, midä nece kaik znamoičiži.
25 Sid' tuli eraz mez' sanumaha: «Ned mehed, keda tö tacit türmha, seižuba pühäkodiš i opendaba rahvast.»
26 Varjoičijoiden pämez' läksi käskabunikoidenke i toi apostoloid tagaze. Hö ei tehnugoi sidä väges, sikš ku varaižiba, miše rahvaz voiži tacta heihe kivid.
27 Hö toiba apostoloid i seižutiba heid Nevondkundan edehe, i ülembaine pap zavodi küzelta heid.
28 Hän sanui: «Em-ik mö lujas käsknugoi teile, miše et opendaiži sen mehen nimes? No nügüd' kaik Jerusalim om täuz' teiden opendust, da völ tö tahtoit väritada meid sen mehen surmas.»
29 Neche Petr i toižed apostolad sanuiba: «Enamban pidab kundelta Jumalad, mi mehid.
30 Meiden ezitatoiden Jumal om eläbzoitnu Iisusan, kudamban tö riputit puhu i surmičit.
31 Jumal om libutanu händast ičeze oiktale kädele Pämeheks i Päzutajaks, miše hän kändaiži Izrail'an rahvast Jumalaha da pästaiži heile grähkäd.
32 Mö olem kaiken necen todištajad, kuti Pühä Heng-ki, kudamban Jumal om andnu heile, ked händast kundleba.»
33 Necen kulištades Nevondkundan mehed lujas käreganziba i tahtoiba rikta apostoloid.
34 Sid' Nevondkundas seižutihe üks' farisei, käskištonopendai, kudamb kuctihe Gamaliilaks i kudamban rahvaz pidi sures arvos. Hän käski veda apostoloid pordoižeks irdale
35 i sid' sanui Nevondkundale: «Izrail'aižed, ezmäi hüvin meletagat, edel ku midä-ni teget nenile mehile.
36 Ei amu täs oli üks' mez', Fevda, kudamb pidi ičtaze suren mehen. Hänen jäl'ghe läksi läz nellädsadad mest. No händast riktihe, i kaik hänen sebr suli, i sil kaik lopihe.
37 Hänen jäl'ghe oli Juda Galilejalaine. Hän tuli rahvahan kirjutamižen aigan i kerazi äi rahvast ümbri ičtaze. Hän-ki mugažo koli, i kaik hänen sebr suli.
38 Sikš minä nügüd' sanun teile: algat tartkoi nenihe mehiže, jätkat heid. Ku nece azj vai nece tego om rahvahaspäi, ka iče sambub.
39 A ku om Jumalaspäi, ka tö et voigoi seižutada sidä. Kackat! A ku tö toradat Jumalad vasthapäi?»
40 Kaik kundliba Gamaliilad. Nevondkundan mehed kucuiba apostoloid pert'he, andoiba heid löda i käskiba kovas, miše hö ei pagižiži Iisusan nimes, i pästiba heid valdale.
41 Apostolad läksiba Nevondkundaspäi ihastusiš, miše heid kactihe arvokahikš tirpta huiktad Ižandan Iisusan nimen täht.
42 Hö ei azotanus, a kaikuččen päivän openziba pühäkodiš i saneliba pertišpäi pert'he hüväd vestid, miše Iisus om Messia.
1 Necen aigan, konz openikoiden lugumär kaiken kazvoi, grekankeližed evrejalaižed buraidaškanziba evrejankeližiden päle, miše grekankeližid leskiakoid čuratas, konz jagadas jogapäiväšt abud.
2 Siloi apostolad, ned kaks'toštkümne, kucuiba suimale kaikid openikoid i sanuiba: «Ei ole oikti, miše mö, apostolad, abun jagamižen täht jätam Jumalan sanad.
3 Valikat, velled, teišpäi seičeme mest, keda lugedas hüvikš i ked om täuttud Hengel i melel, i mö panem heid neche radho.
4 A mö tahtoim püžuda loičendas i Jumalan sanan jagamižes.»
5 Nece pagin oli mel'he kaikile, ked oliba sigä. Hö valičiba Stefanan, mehen, kudamb oli täuz' uskondad i Pühäd Henged, i mugažo Filippan, Prohoran, Nikanoran, Timonan, Parmenan i Nikolajan, antiohialaižen, kudamb oli tulnu evrejalaižehe uskondaha.
6 Heid todihe apostoloiden edehe, i apostolad loičiba i paniba käded heiden päle.
7 Jumalan sana leveni, i openikoiden lugumär teravas kazvoi Jerusalimas, i äjad papid-ki zavodiba kundelta necidä uskondad.
8 Stefan oli täuz' uskondad i väged, i hän tegi surid čudoid i tundmuztegoid rahvahan keskes.
9 Siloi erased mehed zavodiba ridelta hänenke; erased heišpäi oliba muga sanutud libertinialaižiden i kirinejalaižiden i aleksandrialaižiden suimpertišpäi, erased oliba Kilikiaspäi i Aziaspäi.
10 No hö ei voinugoi vastustada sidä mel't da Hengen väged, kudambanke pagiži Stefan.
11 Siloi hö peitoiči openziba erasid mehid sanumaha: «Mö olem kulnuded, kut hän pagižeb pahad Moisejad i Jumalad vasthapäi.»
12 Hö libutiba rahvast, rahvahan pämehid i käskištonopendajid, i sid' hö tuliba i tabaziba Stefanan i veiba Nevondkundan edehe.
13 Hö toiba ezile kelhid todištajid, kudambad sanuiba: «Nece mez' ei heitä nagranduzpaginad necen pühän sijan polhe i käskišton polhe.
14 Mö olem kulnuded hänen sanad, miše Iisus, se Nazaretalaine, murendab necen sijan i vajehtab verod, kudambid Moisei om meile andnu.»
15 Kaik, ked ištuiba Nevondkundas, tarkas kacuiba Stefanaha, i hänen mod ozutihe heile angelan karččeks.
1 Ülembaine pap küzui: «Om-ik kaik muga?»
2 Stefan sanui: «Velled, rahvahan tatad, kundelkat mindai. Sur' Jumal ozutihe ičeze hoštoteses meiden tatale Avraamale, konz Avraam oli Mesopotamias i ei völ eländ Harranan mas.
3 Jumal sanui hänele: ‘Jäta ičeiž ma i ičeiž sugu i tatan kodi i mäne maha, kudamban minä ozutan sinei.’
4 Siloi Avraam läksi Haldejan maspäi i eläškanzi Harranas. Jäl'ges tatan surmad Jumal oigenzi händast sigäpäi neche maha, kus tö nügüd' elät.
5 Jumal ei andand tägä hänele mad jäl'gestuseks, eskai jauganpohjan surttušt-ki, no toivoti, miše jätab sen hänele i möhemba hänen lapsile, hot' Avraamal ei sil aigal olend last.
6 Jumal sanui Avraamale, miše hänen jäl'gnikad eläškandeba verhas mas verhin, i heid pidäškatas orjin i zavodidas ahtištada nel'l'sadad vot.
7 ‘No minä’ — sanui Jumal — ‘sudiškanden sen rahvahan, kudamb pidäškandeb heid orjin. Sen jäl'ghe hö lähteba sigäpäi i kumardasoiš minei täs tahos.’
8 Jumal tegi Avraamanke kožmusen, kudamban znam om ümbrileiktuz. Avraamale sündui Isak, i Avraam ümbrileiksi händast kahesandel päiväl. Isakale sündui Jakov, i Jakovale meiden rahvahan kaks'toštkümne ezitatad.
9 Ezitatad kadehtiba Josifale i möiba händast Egiptaha. No Jumal oli hänenke
10 i päzuti händast kaikiš ahtištusišpäi. Jumal andoi hänele mel't i tegi muga, miše faraon, Egiptan kunigaz, hüvin kacui hänehe i tegi händast Egiptan man pämeheks i kaiken ičeze elon kacujaks.
11 Sid' kaikehe Egiptanmaha i Hanananmaha tuli näl'g i ahtaz aig, i meiden tatad ei voinugoi löuta nikus sömäd.
12 No Jakov kulišti, miše Egiptas om leibäd, i oigenzi meiden tatoid sinna ezmäižen kerdan.
13 Konz [hö tuliba sinna] toižen kerdan, Josif avaižihe ičeze vellile, a faraon tedišti Josifan sugun.
14 Josif oigenzi vestin ičeze tatale Jakovale i kucui ičezennoks händast i kaiken heimokundan, seičemekümne viž henged.
15 Muga Jakov tuli Egiptaha. Sigä hän koli, mugažo koliba meiden ezitatad-ki,
16 i heid vedihe Sihemha i pandihe maha, kudamban Avraam oli ostnu hobedal dengal Siheman Emmoran poigil.
17 Läheni aig, konz Jumalale pidi tehta, midä hän oli vahval sanal toivotanu Avraamale. Izrail'an rahvahan lugumär kazvoi i äikerdoičihe Egiptas
18 sihesai, konz valdha tuli uz' kunigaz, kudamb ei tedand Josifad.
19 Hän maniti meiden rahvast i ahtišti meiden tatoid, hän käski tacta vagahaižid, miše hö ei jäiži henghe.
20 Necen aigan sündui Moisei, i hän oli Jumalale mel'he. Ezmäižed koume kud händast kazvatadihe tataze kodiš,
21 no konz tactihe, händast oti faraonan tütär. Hän kazvati händast kuti ičeze poigad.
22 Moisei sai parahiman egiptalaižen opendusen i oli vägev sanoiš i tegoiš.
23 Konz Moisejale täudui nel'l'kümne vot, hän tahtoi nägištada ičeze heimvellid, izrail'aižid.
24 Konz hän nägišti, kut egiptalaine abidoiči üht heišpäi, hän tacihe abuhu, maksoi necen mehen abidos i rikoi egiptalaižen.
25 Hän meleti, miše velled el'gendaba: Jumal hänen kal't päzutab heid, — no hö ei el'gendanugoi.
26 Toižel päiväl hänele putui nägištada, kut kaks' izrail'ašt peksaba toine tošt. Hän tahtoi ladida heid. Hän sanui: ‘Mehed, ved' tö olet velled! Mikš tö abidoičet toine tošt?’
27 No se mez', kudamb abidoiči lähembašt, lükäiži Moisejan čurha i sanui: ‘Ken sindai om pannu meiden pämeheks i sudjaks?
28 Vai tahtoid-ik rikta mindai-ki, kut eglai rikoid sen egiptalaižen?’
29 Konz Moisei kulišti necen, hän pageni. Hän eli verhan Madiaman mas, i sigä hänele sündui kaks' poigad.
30 Konz oli männu nel'l'kümne vot, ka läz Sinainmäged rahvahatomas mas Moisejale ozutihe Ižandan angel süttunuden ternanpenzhan leskusiš.
31 Moisei pöl'gästui, konz nägišti necen. Hän tuli lähemba, miše paremba nägištada, no siloi hän kulišti Ižandan änen:
32 ‘Minä olen sinun ezitatoiden Jumal, Avraaman Jumal, Isakan Jumal i Jakovan Jumal.’ Moisei säreganzi, hän ei rohtind kacta-ki.
33 No Ižand sanui hänele: ‘Heitä kengäd jaugaspäi, sikš ku sija, miččel sinä seižud, om pühä.
34 Minä olen nähnu minun rahvahan ahtištusen Egiptas i kulnu rahvahan voikun. Nügüd' tulin alahaks pästmaha heid valdale. Tule, minä oigendan sindai Egiptaha.’
35 Neche Moisejaha hö kärauzihe sel'gin sanudes: ‘Ken om pannu sindai pämeheks i sudjaks?’ No ani händast oigenzi Jumal pämeheks i valdale päzutajaks sen angelan kal't, kudamb ozutihe hänele ternanpenzhas.
36 I hän vei rahvahan Egiptaspäi i tegi čudoid i tundmuztegoid Egiptan mas i Rusktas meres i nellänkümnen voden aigan völ rahvahatomas mas.
37 I nece Moisei sanui izrail'aižile: ‘Ižand, teiden Jumal, libutab teile teiden velliden keskespäi sanankandajan, kudamb om minun kartte. Kundelkat händast.’
38 Nece Moisei oli rahvahanke, konz se oli keradanus ühthe rahvahatomas mas. Hän oli sigä angelanke, kudamb pagiži hänele Sinainmägel, i meiden ezitatoidenke. Hän sai eläbid sanoid, miše toda ned meile.
39 No meiden tatad ei tahtoinugoi kundelta händast, vaiše kärauzihe hänespäi i südäimes tahtoiba tagaze Egiptaha.
40 Hö sanuiba Aaronale: ‘Tege meile jumaloid, kudambad astuškandeba edel meid. Mö em tekoi, midä om tehnus necile Moisejale, kudamb toi meid tänna Egiptaspäi.’
41 I muga hö tegiba ičeleze häčoin, toiba sille tühjale jumalale žertvoid. Heile oli vessel sen jumalan edes, kudamban hö oliba tehnuded ičeze käzil.
42 No Jumal kärauzihe heihe sel'gäl i jäti heid kumardamhas taivhan tähthile. Ved' muga om sanutud Jumalan sanankandajiden kirjas:
— Jose tö, Izrail'an rahvaz, minun täht
rikoskelit živatoid i toskelit žertvoid
nellänkümnen voden aigan
rahvahatomas mas?
43 Ka ei! Moloh-jumalan pühäpertižen i
teiden Remfan-jumalan tähthan tö kandoit,
kuvid, kudambid tö iče olit tehnuded,
miše kumartas heile.
Sikš minä sijadan teid
edahamb Vavilonad.
44 Meiden tatoil rahvahatomas mas oli Todištusen pühäpertine. Moisei tegi necen pühäpertižen, kut hänele oli käsknu tehta hän, ken hänenke pagiži. Pertine oli tehtud sen kuvan pojavaks, kudamban Moisei oli nähnu edelpäi.
45 Sen pertižen meiden tatad saiba ičeze tatoilpäi i toiba Jošuanke neche maha, kudamban hö anastiba rahvahilpäi. Nenid rahvahid Jumal küksi meiden tatoiden telpäi. Muga oli Davidan aighasai.
46 David oli mel'he Jumalale i sikš pakiči, voiži-k hän löuta eländsija Jakovan Jumalale.
47 No vaiše Solomon tegi hänele pertin.
48 No Ülembaine ei elä mehiden käzil tehtud pühäkodiš. Ved' Jumalan sanankandai om sanunu:
49
— Taivaz om minun valdištim,
i ma om minun jaugoiden alanduz.
Miččen pertin tö minei tegižit,
sanub Ižand,
vai kus voiži olda minun lebusija?
50 Ei-ik minun käzi ole tehnu necidä kaiked?
51 Tö kivipäd, olet ümbrileiktud, no südäimed i korvad teil oma paganad! Tö kaiken vastustat Pühäd Henged — kut teiden tatad, muga tö-ki!
52 Om-ik hot' üks' Jumalan sanankandai, keda teiden tatad ei küksnugoi? Hö rikliba nenid, ked endustiba Tozioiktan tulendan. I nügüd' tö olet mönuded i riknuded händast.
53 Ved' tö sait angeloiden kal't käskišton, no et kundelnugoi sidä.»
54 Necen kulištades Nevondkundan mehed lujas käreganziba Stefanan päle i zavodiba kirskutada hambhil.
55 No täuz' Pühäd Henged hän libuti sil'mäd taivhaze i nägišti Jumalan hoštotesen i Iisusan, kudamb seižui Jumalan oiktal kädel.
56 Hän sanui: «Kackat! Minä nägen, taivhad oma avoin, Mehen Poig seižub Jumalan oiktal kädel!»
57 Sid' hö zavodiba kidastada surel änel, saupsiba korvad i tacihe kaik ühtes hänen päle.
58 Hö küksiba händast lidnaspäi i taciba hänehe kivid. Hänen väritajad heitiba ülembaižed sobad i paniba ned noren prihan jaugoihe. Prihad kuctihe Saulaks.
59 Konz hö tacliba Stefanaha kivil, Stefan loiči: «Ižand Iisus, ota minun heng!»
60 Jäl'ges hän lanksi kombuile i kirgouzi komedal änel: «Sur' Sünduižem, ala luge necidä heile grähkäks!» Neniden sanoidenke Stefan koli.
1 Saul lugi oiktaks, miše Stefan riktihe.
Siš päiväspäi lujas kükseškatihe Jerusaliman uskojid, i hö kaik pageniba erazvuiččihe Samarian i Judejan polihe. Jäiba vaiše apostolad.
2 Erased jumalahižed mužikad mahapaniba Stefanan i lujas voikiba hänes.
3 No Saul tahtoi tehta lopun uskondkundale. Hän käveli pertišpäi pert'he, küksi mužikoid i akoid irdale i käski tacta heid türmha.
4 Ned, kudambad oliba erigandenuded, käveliba tahospäi tahoze i saneliba hüväd vestid.
5 Filip tuli Samarian lidnaha i saneli sen eläjile vestid Messian polhe.
6 Konz rahvaz kulišti hänen paginan i nägišti ned tundmuztegod, kudambid hän tehli, ka tarkas kundli, midä hän sanui.
7 Äjad päzuiba paganoiš hengišpäi, kudambad lähtliba heišpäi kidastaden komedal änel, äjad ičeze kibul läžujad i rambičijad tegihe tervhikš.
8 Lidn oli täuz' ilod i ihastust.
9 Neciš-žo lidnas eli eraz mez', kudamb kuctihe Simonaks i kudamb hätken jo noidui i čududeli Samarian rahvast. Hän iče-ki lugi ičtaze miččeks-se sureks meheks.
10 Kaik mehed, penespäi surhesai, kundliba händast i saneliba: «Hän om sur' Jumalan vägi.»
11 Händast kundeltihe, sikš ku hän jo hätken noidundal čududeli kaikid.
12 Konz necen lidnan eläjad zavodiba uskta Filippale, kudamb saneli hüväd vestid Jumalan valdkundan polhe i Iisusan Hristosan nimen polhe, ka heid valatadihe, kut mužikoid muga akoid-ki.
13 Simon iče-ki uskoškanzi, i händast valatadihe. Hän kaiken pidelihe Filippanke, i konz nägišti tundmuztegoid i surid čudoid, hän lujas čududelihe.
14 Konz apostolad Jerusalimas kulištiba, miše samarialaižed oliba otnuded südäimehe Jumalan sanan, hö oigenziba Petran i Joannan heidennoks.
15 Tuldes sinna hö loičiba Samarian uskojiden polhe, miše hö saižiba Pühän Hengen.
16 Ved' Heng ei olend völ lasknus nikenehe heišpäi, heid vaiše valatadihe Ižandan Iisusan nimehe.
17 Sid' Petr i Joan paniba käded heiden päle, i hö saiba Pühän Hengen.
18 Konz Simon nägišti, miše se, kenen päle apostolad panliba käded, sai Pühän Hengen, hän tariči heile dengoid
19 i sanui: «Antkat minei-ki mugoine vald, miše kenen päle panen käded, ka se sab Pühän Hengen.»
20 No Petr sanui hänele: «Kadogaha sinun dengad ühtes sinunke adhu, ku sinä meletad, miše void dengoile ostta Jumalan lahj!
21 Nece azj ei ole sinun täht, sikš ku sinun südäin ei ole oiged Jumalan edes.
22 Käraute täs sinun grähkäspäi i loiče Jumalale. Voib olda hän prostib sinei sinun meled.
23 Minä nägen, miše sinä oled täuz' karktad sapid da oled grähkän sidegiš.»
24 Sid' Simon sanui: «Loičkat minus Ižandale, miše minei ei tegižihe nimidä mugošt, miš tö olet pagižnuded!»
25 Konz apostolad oliba todištanuded i sanelnuded Ižandan sanad, hö pördihe Jerusalimha. Matkan aigan hö saneliba hüväd vestid äjiš Samarian küliš.
26 Ižandan angel sanui Filippale: «Astu suvehepäi i mäne tele, kudamb veb Jerusalimaspäi Gazaha i kudamb om rahvahatoi.»
27 Filip läksi sinna, i hänele vastha putui efiopialaine evnuh, kudamb oli Efiopian kandakial vai kunigaz-naižel korktal sijal i kaiči kaik hänen kal'huded. Hän kävui loičmaha Jerusalimha,
28 a nügüd' pördihe tagaze. Išttes ičeze telegas hän lugi Jumalan sanankandajan Isaijan kirjad.
29 Heng sanui Filippale: «Mäne lähemba i astu telegan rindal.»
30 Filip mäni joksten telegannoks i kulištades, kut efiopialaine lugeb Jumalan sanankandajan Isaijan sanoid, küzui: «El'gendad-ik, midä luged?»
31 Mez' sanui: «Kutak minä voin el'geta, ku minei niken ei nevo?» Hän pakiči Filippad libuda telegaha i išttas rindale.
32 Pühiden Kirjutusiden sija, miččen hän lugi, oli nece:
— Muga kut lambaz
händast vedas rikmaha,
muga kut vodnaz
om äneta keričijan edes,
hän-ki ei avaida sud.
33 Händast alenzoittihe,
ei suditud oiktal sudal.
No ken voib pagišta
hänen rodus?
Ved' hänen elo nügüd' ottas malpäi.
34 Evnuh küzui Filippad: «Sanu minei, kenen polhe sanankandai sanub, ičeze polhe vai kenen-ni toižen polhe?»
35 Filip pagižeškanzi, zavodi siš Kirjutusiden sijaspäi i saneli mehele hüväd vestid Iisusan polhe.
36 Hö ajoiba edemba i tuliba vedennoks. Evnuh sanui: «Tägä om vezi. Mi minei telustab valatamhas?»
37 Filip sanui hänele: «Ku kaikel südäimel uskod, ka nece voib tehta.» Evnuh sanui: «Minä uskon, miše Iisus Hristos om Jumalan Poig.»
38 Hän käski seižutada telegan, i hö molembad, Filip i evnuh, mäniba vedhe, i Filip valati händast.
39 Konz hö läksiba vedespäi, Pühä Heng laskihe evnuhan päle, i Ižandan angel tembaiži Filippan sigäpäi, i enambad evnuh ei nägend händast. Ihastusiš, hän mäni edemba ičeze tedme.
40 Filip möhemba nähtihe Azot-lidnas. Hän käveli lidnaspäi lidnaha i saneli hüväd vestid, kuni tuli Kesariaha.
1 Saul kaiken-se kehui vihaspäi i grazi rikondal Ižandan openikoile. Hän mäni ülembaižen papinnoks
2 i pakiči hänel Damaskan suimpertiden täht kirjeižid, kudambad andaižiba hänele valdan tabata necen opendusen mödhe eläjid, hot' keda: hot' mužikoid, hot' akoid, sidoda i toda Jerusalimha.
3 Matkas, konz hän oli jo läz Damaskad, taivhaspäi ühtnägoi loštahti lämoi hänes ümbri.
4 Hän lanksi maha i kulišti änen: «Saul, Saul, mikš sinä küksed mindai?»
5 Hän küzui: «Ižand, ken sinä oled?» Ižand sanui: «Minä olen Iisus, se, keda sinä küksed. Sinei om jüged astta, ku sinä vastustad minun ohjandad.’
6 Saul säreganzi pöl'gästusiš i sanui: «Ižand! Midä sinä tahtoid, miše tegižin?» Ižand sanui hänele: «Libu i mäne lidnaha. Sigä sinei sanutas, midä pidab tehta.»
7 Mehed, kudambad astuiba ühtes Saulanke, seižuiba vaikti. Hö kuliba änen, no ei nähnugoi nikeda.
8 Saul libui maspäi, no konz hän avaiži sil'mäd, ka ei nägend nikeda. Toižed otiba händast kädes i veiba Damaskaha.
9 Koume päiväd hän ei nägend nimidä, ei sönd i ei jond.
10 Damaskas oli openik, kudamb kuctihe Ananiaks. Ižand ozutihe hänele nägudeses i sanui: «Anania!» Anania sanui: «Nece olen minä, Ižand.»
11 Ižand sanui: «Mäne irdale, sen nimi om Oiged, i küzu Judan pertiš Saulad Tarsalašt. Hän nügüd' loičeb.
12 Hän om nähnu nägudeses, miše tänna tuleb mez', kudamb kuctas Ananiaks. Anania paneb käden hänen päle, miše hän saiži nägun tagaze.»
13 Anania sanui vastha: «Ižand, minä olen äjišpäi kulnu, kut äjan pahad nece mez' om Jerusalimas tehnu sinun uskojile.
14 Tägä-ki hänel om ülembaižil papil anttud vald taboitelda kaikid, ked kucuba sinun nimed abuhu.»
15 No Ižand sanui hänele: «Mäne, minä olen valičenu händast tehmaha tetabaks minun nimed mirun rahvahiden, kunigahiden i Izrail'an rahvahan keskes.
16 Minä ozutaškanden hänele, kut äjan hänele tarbiž mokitas minun nimen tagut.»
17 Anania läksi. Hän mäni neche pert'he, pani käded Saulan päle i sanui: «Saul, vellüdem! Mindai om oigendanu Ižand — Iisus, kudamb ozutihe sinei, konz sinä astuid tänna. Hän oigenzi mindai, miše sinä saižid nägun tagaze i miše täutaižitoi Pühäl Hengel.»
18 I sid'-žo Saulan sil'mišpäi kuti somused lanksiba, i hän ühtnägoi udes nägeškanzi. Hän libui jaugoile, i händast valatadihe.
19 Sid' hän söi i vahvdui.
Saul äjak-se päiväd oli Damaskas openikoidenno.
20 Hän sid'-žo zavodi sanelda suimpertiš, miše Iisus om Jumalan Poig.
21 Kaik, ked kundliba händast, čududelihe. Hö saneliba: «Ei-ik nece ole se mez', kudamb Jerusalimas küksli nenid, ked kucuba abuhu Iisusan nimed? Ei-ik tänna-ki hän ole tulnu sen täht, miše tabata heid i veda ülembaižiden papidennoks?»
22 No Saul sai kaik enamban väged. Hän segoiti Damaskan evrejalaižiden mel't sil, ku ozuti: Iisus om Messia.
23 Päliči kuverdas-se päiväs evrejalaižed ladihe rikta Saulan.
24 No Saul tedišti heiden peitkožmusen. Hö varjoičiba lidnan verajad öd i päiväd, miše rikta händast.
25 No öl openikad otiba händast i lasketiba puzus lidnanseinän toižele polele.
26 Saul tuli Jerusalimha i tahtoi putta openikoiden sebrha. No hö kaik varaižiba händast i ei usknugoi, miše hän om openik.
27 Siloi Varnava oti händast i vei apostoloidennoks. Hän starinoiči heile, kut Saul oli nähnu tel Ižandan, kut Ižand oli pagižnu hänenke i kut hän Damaskas oli rohktas sanelnu Iisusan nimes.
28 Sen jäl'ghe Saul eli i radoi ühtes heidenke Jerusalimas i rohktas saneli Ižandan Iisusan nimes.
29 Hän pagiži grekankeližile evrejalaižile i ridli heidenke, a hö napriba rikta händast.
30 Konz uskondvelled tedištiba necen polhe, hö veiba Saulan Kesariaha i sigäpäi oigenziba Tarsaha.
31 Kaikjal Judejas, Galilejas i Samarias uskondkundil oli nügüd' tün' aig. Ned vahvištuiba i eliba Ižandad varaiten. I ku Pühä Heng tugezi niid, ka ned kazvoiba lugul.
32 Petr käveli kaiktäna i tuli mugažo Liddas eläjiden jumalanuskojidennoks.
33 Sigä hän nägišti mehen, kudamban nimi oli Enei. Enei oli venunu sijal jo kahesa vot i läžui ičeze kibul.
34 Petr sanui hänele: «Enei! Iisus Hristos tegeb sindai tervheks. Libu i ladi ičeiž sija.» Mez' sid'-žo libui.
35 Kaik, ked eliba Liddas i Saronan alangos, nägištiba händast i kärauzihe Ižandaha.
36 Joppias openikoiden sebras oli naine, kudamban nimi oli Tavifa: se znamoičeb Serna. Hän tegi äi hüväd i abuti gollile.
37 No necen aigan hän läžuškanzi i koli, händast pestihe i pandihe üläžirun honusehe.
38 Lidda om läz Joppiad, i konz openikad kulištiba, miše Petr om sigä, hö oigenziba kaht mest vemha hänele vestin, miše hän tuliži teramba heidennoks.
39 Petr läksi neniden mehidenke. Konz hän tuli sinna, händast vedihe ülembaižehe honusehe. Kaik leskiakad kerazihe ümbri hänes i voikunke ozuteliba hänele paidad i toižed sobad, kudambid Serna oli tehnu, konz völ eli heidenke.
40 Petr käski kaikid lähtta sigäpäi. Hän kombištui i loiči. Sid' hän kärauzihe kollijan polhe i sanui: «Tavifa, libu!» Naine avaiži sil'mäd, nägišti Petran i ištuihe.
41 Petr oigenzi käden i abuti hänele seižutadas jaugoile. Sid' Petr kucui sinna kaikid jumalanuskojid i leskiakoid, i hö nägištiba, miše Tavifa om eläb.
42 Neciš tedištadihe kaikjal Joppias, i äjad uskoškanziba Ižandaha.
43 Petr jäi völ miččeks-se aigaks Joppiaha i eli erasen nahknikanno, kudamb kuctihe Simonaks.
1 Kesarias eli mez', kudamb kuctihe Korniliaks. Hän oli sadanpämehen Italialaižes kogortas.
2 Hän oli oiged mez', varaiži Jumalad, kut kaik hänen kanz-ki. Hän äjan abuti rahvahale, kaiken loiči Jumalale.
3 Kerdan päivän ühesandel časul Kornili nägišti ani sel'ktas nägudeses Jumalan angelan, kudamb tuli hänennoks i sanui: «Kornili!»
4 Kornili pöl'gästusiš kacuhti hänehe i sanui: «Midä tahtoid, Ižand?» Angel sanui: «Sinun loičend i sinun abu gollile tuliba Jumalan edehe, i hän johtuti sindai.
5 Oigenda nügüd' mehid Joppiaha tomha tänna Simonan, kudamb kuctas völ Petraks.
6 Hän eläb Simon-nahknikanno, kudamban pert' om meren randal. Hän saneleškandeb sinei sanad, kudambiden kal't sinä i sinun kanznikad päzut grähkišpäi.»
7 Konz angel, kudamb pagiži Kornilianke, läksi sigäpäi, Kornili kucui kaks' ičeze käskabunikad i oigedmeližen saldatan, ühten hänen lähembaižiš mehišpäi.
8 Hän starinoiči heile kaiken i oigenzi heid Joppiaha.
9 Toižel päiväl, konz oigetud mehed oliba matkas jo läheli lidnad, Petr libui päivän kudendel časul pertin katusele loičmaha.
10 Hänele tegihe näl'g, i hän tahtoi söda, no sil aigal kuni söm' vaumištadihe, hän unohtihe.
11 Hän nägišti taivhan, kudamb oli avoin, i taivhaspäi laskihe alahaks hänennoks astijan vuitte ani ku sur' kangaztera, kudamb kuti sidotud nelläs čogas pästtihe maha.
12 Siš oliba erazvuiččed man živatad, nel'l'jaugaižed i ujelijad i taivhan lindud.
13 Sen aigan hän kulišti änen: «Libu, Petr! Riko i sö!»
14 No hän sanui: «Ei, ei, Ižand! Nikonz en sönd nimidä paganad i redukast.»
15 Siloi än' sanui udes: «Min Jumal om puhtastanu, ala sinä sanu sidä paganaks.»
16 Nece oli koume kerdad. Sen jäl'ghe kangaz möst libutadihe taivhaze.
17 Konz Petr völ meleti, midä hänen nägudez voiži znamoita, Kornilial oigetud mehed küzeliba i löuziba Simonan pertin. Nügüd' hö seižuiba jo verajanno.
18 Hö heikahtiba küzuden, neciš-ik pertiš eläb Simon, kudamb völ kuctas Petraks.
19 A Petr kaiken-se meleti necen nägudesen polhe, i Heng sanui hänele: «Koume mest eciba sindai.
20 Päzu alahaks i mäne heidenke meletamata. Minä olen heid oigendanu.»
21 Petr laskihe alahaks mehidennoks, kudambid Kornili oli oigendanu hänennoks, i sanui: «Minä olen se, keda tö ecit. Mittušt azjad tö tulit?»
22 Mehed sanuiba: «Sadanpämez' Kornili oigenzi meid. Hän om oiged i Jumalad varaidai mez', kudambas kaik evrejalaižed pagižeba vaiše hüväd. Hän sai pühäs angelaspäi käskön kucta sindai kodihe i kulda, midä sinä sanud hänele.»
23 Sid' Petr kucui mehid ičezennoks adivoihe. Toižel päiväl Petr läksi matkha mehidenke, i erased velled Joppiaspäi läksiba hänenke.
24 Päiväs päliči hö tuliba Kesariaha. Kornili oli kucnu kodihe ičhižid i lähembaižid sebranikoid i varasti tulijoid.
25 Konz Petr oli uksiš, Kornili vastsi händast i kumarzihe hänen jaugoihe.
26 No Petr libuti händast i sanui: «Libu, minä-ki olen vaiše mez'!»
27 Sid' hän pagištes Kornilianke tuli pert'he i nägišti sigä äi rahvast.
28 Hän sanui heile: «Tö hüvin tedat: evrejalaižile ei voi pagišta ei-evrejalaižidenke vai mända heiden pert'he. No Jumal om ozutanu minei, miše ei voi lugeda nikeda paganaks vai redukahaks.
29 Sikš läksin-ki vastustamata, konz tuldihe mindai kucmaha. Nügüd' tahtoižin tedištada: mittušt azjad tö kucuit mindai?»
30 Kornili sanui: «Koume päiväd tagaz necen aigan minä olin pühütamas i ühesandel časul loičin ičein kodiš. Sid' ühtnägoi minun edehe seižutihe mez' hoštabad sädod päl
31 i sanui: ‘Kornili, Jumal om kulištanu sinun loičendan i johtuti, kut sinä oled abutanu gollile.
32 Oigenda vest' Joppiaha i kucu tänna Simon, kudamb kuctas mugažo Petraks. Hän eläb Simon-nahknikanno meren randal. Hän tuleb i sanub sinei.’
33 Sikš minä sid'-žo oigenzin heid tomha sindai, i sinä tegid hüvin, ku tulid. Nügüd' mö kaik kerazimoiš tänna Jumalan edehe, miše kulištada kaiken, midä Jumal om käsknu sinei sanuda meile.»
34 Petr zavodi pagišta. Hän sanui: «Nügüd' minä tozi-ki el'gendan, miše Jumal ei valiče mehid.
35 Hänele om mel'he kaikutte, ken varaidab händast i eläb oikti, hot' miččes rahvahaspäi hän om.
36 Hän oigenzi Izrail'an rahvahale ičeze sanan, hüvän vestin mirun polhe, kudamban om tonu Iisus Hristos — hän, ken om kaikiden Ižand.
37 Tö tedat, midä om tehnus ezmäi Galilejas i sid' kaikjal Judejas sen valatusen jäl'ghe, kudamban polhe Joan saneli.
38 Tö tedat, kut Jumal Pühäl Hengel i vägel voidi Iisusan Nazaretalaižen, i kut Iisus käveli i tehli hüväd i tehli tervhikš kaikid, ked oliba lemboin valdas. Ved' Jumal oli hänenke.
39 Mö olem kaiken sen todištajad, min hän tegi Judejan mas i Jerusalimas. Händast hö rikoiba riputaden puhu,
40 no Jumal eläbzoiti händast koumandel päiväl i andoi hänele ozutadas —
41 ei kaikele rahvahale, a vaiše todištajile, kudambid Jumal valiči jo edelpäi, meile, ked söim i joim hänenke sen jäl'ghe, konz hän oli eläbzunu kollijoišpäi.
42 Hän käski meile sanelda rahvahale i todištada, miše hän om se, keda Jumal om pannu eläbiden i kollijoiden sudjaks.
43 Hänes todištaba kaik sanankandajad, miše kaikuččele, ken uskob hänehe, hänen nimes pästtas grähkäd.»
44 Konz Petr völ pagiži, Pühä Heng laskihe kaikiden päle, ked kuliba hänen sanad.
45 Kaik uskojad evrejalaižed, ked oliba tulnuded Petranke, čududelihe sihe, miše Pühän Hengen lahj valetihe mugažo Jumalad tundmatomiden rahvahiden päle.
46 Hö kuliba, kut ned pagižiba tundmatomil kelil ülenzoitten Jumalad. Siloi Petr sanui:
47 «Jose ken-ni voib kel'ta nenid mehid valatamhas vedel? Ved' hö saiba Pühän Hengen kut mö-ki.»
48 Hän käski valatada heid Iisusan Hristosan nimehe. Sid' hö pakičiba Petrad olda heidenno völ-ki äjak-se päiväd.
1 Apostolad i velled kaikes Judejaspäi kulištiba sen polhe, miše Jumalad tundmatomad rahvahad-ki otiba Jumalan sanan ičeleze.
2 Konz Petr tuli Jerusalimha, ümbrileiktud uskondvelled zavodiba väritada händast
3 i sanuiba: «Sinä olid adivoiš ümbrileikmatomiden mehidenno i söid heidenke.»
4 Siloi Petr starinoiči heile, kut kaik oli:
5 «Minä olin Joppian lidnas i loičin. Ühtnägoi unohtimoi i nägištin nägudesen. Taivhaspäi laskihe alahaks, ani minun edehe, astijan vuitte sur' kangaztera, kudamb pidetihe nelläs čogas.
6 Konz minä kacuin südäimehe, ka nägištin sigä man nel'l'jaugaižid, mecživatoid, ujelijoid i taivhan linduid.
7 I minä kulištin änen, kudamb sanui: ‘Libu, Petr! Riko i sö!’
8 Minä sanuin vastha: ‘Ei, ei, Sur' Sünduižem! Minä en ole nikonz pannu suhu nimidä paganad i redukast.’
9 Siloi än' toižen kerdan sanui minei taivhaspäi: ‘Min Jumal om puhtastanu, ala sinä sanu sidä paganaks.’
10 Nece oli koumašti. Sid' kaik ottihe möst taivhaze.
11 Sen-žo aigan pertin kohtha, kus minä olin, seižutihe koume mest. Heid oigetihe Kesariaspäi minunnoks.
12 Heng sanui, miše minei tarbiž meletamata mända heidenke. Nene kuz' velled mugažo läksiba minunke, i muga mö tulim sen mehen pert'he.
13 Hän starinoiči meile, miše oli nähnu ičeze kodiš seižujan [pühän] angelan. Angel oli sanunu hänele: ‘Oigenda mehid Joppiaha, miše hö toižiba tänna Simonad, kudamb völ kuctas Petraks.
14 Hän saneleškandeb sinei sanad, kudambiden kal't sinä i kaik sinun kanznikad päzut grähkišpäi.’
15 I konz minä zavodin pagišta, laskihe Pühä Heng heiden päle, muga kut ezmässai meiden-ki päle.
16 Siloi minei johtui mel'he, midä Ižand oli sanunu: ‘Joan valati vedel, no teid valataškatas Pühäl Hengel.’
17 I ku Jumal andoi heile mugoižen-žo lahjan, kut meile-ki, konz uskoškanzim Ižandaha Iisusaha Hristosaha, ka ken minä olin, miše voinuižin vastustada Jumalad?»
18 Konz hö kulištiba necen, ka tüništuiba i ülenzoitaškanziba Jumalad sanoil: «Ka, Jumal om avaidanu ten händast tundmatomile-ki rahvahile kärautas grähkišpäi i päzuda eloho.»
19 Jäl'ges Stefanan surmad uskojid ahtištaškatihe, i hö leviganziba madme i läksiba erazvuiččihe polihe. Hö tuliba Finikiahasai, Kiprahasai i Antiohiahasai. Mändes hö ei sanelnugoi Jumalan sanad nikenele toižile, vaiše evrejalaižile.
20 No heiden keskes oliba erased kipralaižed i kirinejalaižed, kudambad Antiohiaha tuldes zavodiba sanelda hüvän vestin Ižandan Iisusan polhe grekalaižile.
21 Heidenke oli Ižandan käzi, i äi rahvast uskoškanzi i kärauzihe Ižandaha.
22 Vestid necen polhe tuliba Jerusaliman uskondkundahasai. Sigäpäi oigetihe Varnava Antiohiaha.
23 Konz Varnava tuli sinna i nägišti Jumalan armod, hän lujas ihastui i tomoti kaikid püžumaha Ižandas puhthal südäimel.
24 Varnava oli hüvä mez', täuz' Pühäd Henged i uskondad. I äi rahvast kärauzihe Ižandaha.
25 Varnava läksi sid' Tarsaha ecmaha Saulad i konz löuzi händast, ka toi Antiohiaha.
26 Kaiken voden hö oliba uskondkundas i openziba äi rahvast. Antiohias ezmäižen kerdan openikoid kucuškatihe hristosalaižikš.
27 Necen aigan Jerusalimaspäi Antiohiaha tuliba erased Jumalan sanankandajad.
28 Üks' heišpäi, kudamb kuctihe Agavaks, Pühän Hengen valdas oldes endusti, miše kaikes mas linneb sur' näl'g. Nece oli-ki Klavdi-kesarin aigan.
29 Openikad pätiba abutada Judejas eläjile uskondvellile, ken mil voib.
30 Hö muga tegiba-ki i oigenziba Varnavanke i Saulanke dengoid Jerusaliman uskondkundan vanhembile.
1 Nenil päivil Irod-kunigaz tabazi uskondkundan erasid mehid, miše tehta heile pahad.
2 Hän käski čapta pän Jakoval, Joannan vellel.
3 Konz hän nägišti, miše evrejalaižile nece om mel'he, hän käski tabata Petran-ki. Nece oli Reskan leibän praznikan aigan.
4 Petr tabatihe, i Irod taci händast türmha i pani varjoičijoikš saldatoid nellin mehin nel'l' kerdad. Irod tahtoi Äipäivän praznikan jäl'ghe toda Petran rahvahan edehe.
5 Petr pidetihe türmas, a uskondkund loiči hänes väzumata Jumalale.
6 Öl, edel sidä päiväd, konz Irod tahtoi toda händast rahvahan edehe, Petr kahthe čaphe sidotud magazi kahten saldatan keskes. Türman uksiš mugažo seižuiba varjoičijad.
7 No ühtnägoi hänen edehe seižutihe Ižandan angel, i türmas tegihe vauged. Angel toukaiži Petrad bokha, noustati händast i sanui: «Libu teramba!» Čapid lanksiba Petran käzišpäi.
8 Angel sanui: «Vöstte i pane kengäd jaugha.» Petr tegi muga, i angel sanui: «Käraute sobihe i astu minun jäl'ghe.»
9 Petr läksi angelanke. No hän ei el'gendand, miše se, midä tegi angel, oli tozi, a meleti, miše nece om nägudez.
10 Hö mäniba siriči ezmäižid varjoičijoid, sid' toižid, i tuliba raudaižen verajannoks, kudamb vei lidnaha. Se iče avaižihe heile, i hö läksiba irdale. Hö mäniba ühten irdan, i angel kadoi.
11 Siloi Petr el'genzi, miš om azj, i sanui: «Nügüd' tozi-ki tedan, miše Ižand oigenzi ičeze angelan i päzuti mindai Irodan käzišpäi i kaikespäi, midä evrejalaine rahvaz varasti.»
12 Konz Petr el'genzi azjan, hän läksi Joannan maman Marian pert'he, sen Joannan, kudamb kuctihe völ Markaks. Sinna oli keradanus äi rahvast loičmaha.
13 Petr kolkoti pertin verajaha, i Roda käskabunik-neižne tuli küzumaha, ken om.
14 Hän tundišti Petran änen, no ihastusiš unohti avaita verajan i joksi tagaze kodihe sanumaha, miše Petr seižub verajanno.
15 «Oled-ik sinä lähtnu melespäi?» küzuiba toižed. No neižne tošti ühten sen-žo, i hö sanuiba: «Nece om hänen angel.»
16 Petr kaiken kolkoti. Konz hö avaižiba verajan, ka nägištiba händast i lujas čududelihe.
17 Petr ozuti kädel, miše hö oližiba vaikti, i sanui, kut Ižand pästi händast türmaspäi irdale. Hän pakiči heid: «Sanugat neciš Jakovale i toižile vellile.» Sid' hän läksi sigäpäi toižhe tahoze.
18 Homendesel saldatoil zavodihe sur' kidajokseluz. Niken ei tedand, midä om tehnus Petrale.
19 Konz ecindan jäl'ghe Irod ei löudand nimidä, ka hän küzeli tarkas saldatoid, i lopuks käski heid surmita. Sen jäl'ghe hän läksi Judejaspäi Kesariaha i jäi sinna.
20 Irod oli lujas verdunu Tiran i Sidonan lidnoiden eläjiden päle. A ned ühtes tuliba hänennoks ecmaha kožmust, sikš ku hänen ma söti heid. Hö saiba ičeze polele Vlastan, hänen korktan abunikan.
21 Märitud päivän Irod pani päle kunigahan sädod, ištuihe valdištmele i pagižeškanzi heile.
22 Rahvaz kidasti: «Nece om Jumalan än', a ei mehen!»
23 Sid'-žo Ižandan angel iški Irodad, sikš ku hän ei ozutand ülenzoitust Jumalale. Madod söškanziba händast, i hän pästi hengen.
24 Jumalan sana tegihe lujas tetabaks i leviganzi.
25 Varnava i Saul veiba dengabun i pördihe tagaze Jerusalimaspäi [Antiohiaha]. Hö otiba kerdale Joannan-ki, kudamban toine nimi oli Mark.
1 Antiohian uskondkundas oliba erased Jumalan sanankandajad i opendajad: Varnava, Simeon, hänen toine nimi oli Niger, kirinejalaine Luci, Manail, kudamb kazvoi ühtes man nelländesen pämehen Irodanke, i Saul.
2 Kerdan, konz hö služiba Ižandale i pühütiba, Pühä Heng sanui: «Erigoitkat minei Varnava i Saul sihe töhö, miččehe minä olen kucnu heid.»
3 Sid' hö pühütiba i loičiba, paniba käded neniden kahten päle i oigenziba heid matkha.
4 Varnava i Saul, kudambid oli oigendanu Pühä Heng, tuliba Selevkiaha i purehvenehel ehtatihe sigäpäi Kiprale.
5 Hö tuliba Salamin-lidnaha i sigä saneliba Jumalan sanad evrejalaižiš suimpertiš. Joan oli mugažo heidenke abunikan.
6 Hö mäniba kaikes sares läbi i tuliba Pafosaha. Sigä heile putui vastha evrejalaine noid i tühj sanankandai Var-Iisus.
7 Hän oleskeli saren valdižandal Sergial Pavlal, kudamb oli melekaz mez'. Nece Sergi Pavel kucui Varnavan i Saulan ičezennoks, sikš ku tahtoi kulištada Jumalan sanan.
8 Vaiše nece noid (toine hänen nimi Jelim znamoičeb-ki «noid») vastusti heid. Hän ei tahtoind, miše valdižand uskoiži Iisusaha.
9 Siloi Saul, toine nimi Pavel, täuz' Pühäd Henged, kacuhti Jelimaha
10 i sanui: «O, sinä, kaiken kelastusen i manitusen peza, lemboin poig, kaiken tozioiktan vastustai! Erigande koverzoitmaspäi Ižandan oiktad ted!
11 Ižand om libutanu käden sindai vasthapäi. Sinä sogenzud i ed nägeškande päiväšt, kuni aig tuleb.» I kerdalaz noidan päle laskihe sumeg i pimed, i hän taclihe sinna-tänna i eci keda-ni, ken voiži talutada händast.
12 Konz valdižand nägišti necen, ka hän čududelihe Ižandan opendusen vägehe i zavodi uskta.
13 Pafosaspäi Pavel sebranikoidenke ajoi meriči Pamfilian man Pergiaha. Sigä Joan eriganzi heišpäi i pördihe Jerusalimha.
14 Toižed läksiba Pergiaspäi edemba i tuliba Pisidian Antiohiaha. Sobatan hö tuliba suimpert'he i ištuihe.
15 Käskišton i Jumalan sanankandajiden kirjutusiden lugemižen jäl'ghe suimpertin ezimehed oigenziba küzumaha: «Velled, ku ken-ni teišpäi tahtoib sanuda nevondsanoid rahvahale, ka olgat hüväd.»
16 Siloi Pavel libui, ozuti kädel, miše tahtoib sanuda, i pagižeškanzi: «Kundelkat mindai, izrail'aižed i toižed, ked varaidat Jumalad!
17 Necen rahvahan Jumal valiči meiden tatoid, i konz hö oliba Egiptas, verhas mas, hän tegi heid sureks rahvahaks i vedi heid vägeval kädel sigäpäi.
18 Läz nellädkümned vot hän söti heid rahvahatomas mas.
19 Hän surmiči seičeme rahvast Hananan mas i andoi heiden man izrail'aižile i heiden lapsile jäl'gestuseks.
20 Sen jäl'ghe, konz mäni läz nellädsadad vitkümned vot, hän panli heile sudjid Samuilan, Jumalan sanankandajan, aighasai.
21 Jäl'ges hö pakičiba ičeleze kunigast, i Jumal andoi heile Saulan, Kisan poigan Veniaminan heimokundaspäi. Saul oli kunigahan nel'l'kümne vot.
22 Sid' Jumal heiti valdaspäi Saulan i pani heile kunigahaks Davidan. Davidan polhe hän sanui: ‘Minä olen löudnu Davidan, Isain poigan, kudamb om minei mel'he. Hän kaiken tegeb minun tahton mödhe.’
23 Davidan heimokundaspäi Jumal ičeze toivotusen mödhe andoi Izrail'ale Päzutajan, Iisusan.
24 Edel hänen tulendad Joan saneli Izrail'an rahvahale, miše kaikile tarbiž kärautas grähkišpäi i valatadas.
25 Loptes ičeze radod Joan sanui: ‘Minä en ole se, keneks tö mindai luget. No minun jäl'ghe tuleb toine, kudamban kengid-ki minä en ole arvokaz rušta.’
26 Velled, Avraaman lapsed, i toižed, ked varaidat Jumalad! Teile oli oigetud vest' necen päzutandan polhe.
27 Jerusaliman eläjad i heiden pämehed ei tundištanugoi Iisusad. Hö sudiba händast surmale i necil sudal täutiba Jumalan sanankandajiden sanad, kudambid lugetas joga sobatan.
28 Hö ei löudnugoi hänes nimittušt vigad, miš voiži sudida surmale, no kaiken-se pakičiba Pilatad rikta händast.
29 Konz hö oliba tehnuded kaiken, midä hänen polhe oli kirjutadud, hö heitiba händast ristaspäi i paniba kaumha.
30 No Jumal eläbzoiti händast kollijoišpäi.
31 Hän äi päivid ozutelihe nenile, ked hänenke oliba tulnuded Galilejaspäi Jerusalimha. Hö nügüd' oma hänen todištajad Izrail'an rahvahan edes.
32 Mö sanum teile necen hüvän vestin: sen, midä Jumal toivoti meiden ezitatoile, sen hän om tehnu meile, heiden lapsile, konz eläbzoiti Iisusan.
33 Ved' toižes psalmas om kirjutadud:
— Sinä oled minun Poig,
tämbei minä sindai sündutin.
34 I ku Jumal om eläbzoitnu Iisusan, ka Iisusan hibj ei tedaškande, mi om hapatez. Neciš Jumal om muga sanunu:
— Sen pühän i vahvan toivotusen,
miččen Davidale andoin,
minä todenzoitan teile.
35 Sikš hän toižes sijas-ki sanub muga:
— Sinä ed anda ičeiž Pühän Orjan
hibjale hapata.
36 David ičeze elon aigan tegi sidä, midä Jumal oli märičenu, i sid' hän koli. Händast pandihe maha tatoiden rindale, i hänen hibj hapni.
37 No hän, kudamban Jumal eläbzoiti, ei hapnend.
38 Tekat tö, velled, hänen täht teile sanutas: ‘Teiden grähkäd om pästtud’,
39 i hänen täht jogahine, ken uskob, tegese tozioiktaks i linneb oiged kaikes siš, miš Moisejan käskišton kal't tö et voinugoi tehtas tozioiktoikš.
40 Vaiše kackat, miše teile ei tegižihe sidä, min polhe Jumalan sanankandajad sanuiba muga:
41
— Kackat tö, hondostajad!
Čududelgatoiš — i sid' kolgat!
Minä tegen teiden päividen aigan mugoižen tegon,
miše tö et voiži uskta-ki,
ku ken-ni teile sanuiži.»
42 Konz Pavel i Varnava läksiba evrejalaižiden suimpertišpäi, ei-evrejalaižed pakičiba heid pagišta necen polhe toižen-ki sobatan.
43 Konz nece suim lopihe, äjad evrejalaižed i äjad toižed jumalahižed mehed, kudambad oliba käraudanus heiden uskondaha, läksiba ühtes Pavlanke i Varnavanke. Pavel i Varnava pagižiba heidenke i tomotiba püžuda Jumalan armoiš.
44 Toižen sobatan vähäta kaik lidn kerazihe kundelmaha Jumalan sanad.
45 Nägištades äi rahvast, evrejalaižed lujas kobaidaškanziba i vastustaškanziba pahoil sanoil sidä, midä Pavel pagiži.
46 Siloi Pavel i Varnava sanuiba heile rohktas: «Ezmäks teile pidi sanelda Jumalan sana. No ku tö et tahtoigoi sidä kulda i iče teget ičtatoi kožumatomikš igähižehe eloho, ka mö käraudamoiš Jumalad tundmatomiden rahvahiden polhe.
47 Muga meile om käsknu Ižand:
— Minä panin sindai lämoikš
Jumalad tundmatomile rahvahile,
kaikiden päzutajaks ani man agjahasai.»
48 Kulištades necen Jumalad tundmatomad rahvahad lujas ihastuiba i ülenzoitiba Ižandan sanad, i kaik, kenele oli märitud päzuda igähižehe eloho, uskoškanziba.
49 Ižandan sana leviganzi kaikjale necil tahol.
50 No evrejalaižed tomotiba jumalanvaraidajid naižid korktoiš suguišpäi i lujas arvokahid lidnan pämehid vastustada Pavlad i Varnavad, i heid ajaškatihe i kükseškatihe sil taholpäi.
51 Pavel i Varnava pudištiba pölün ičeze jaugoišpäi heiden päle i läksiba Ikoniaha.
52 No Antiohias openikad oliba kaiken hüviš meliš i täuded Pühäd Henged.
1 Ikonias Pavel i Varnava mäniba ühtes evrejalaižiden suimpert'he i pagižiba muga, miše äi evrejalaižid i grekalaižid zavodiba uskta.
2 No ned evrejalaižed, kudambad ei usknugoi, tomotiba Jumalad tundmatomid rahvahid vastustamha uskondvellid.
3 No üks'kaik apostolad oliba lidnas völ hätken. Hö pagižiba rohktas Ižandan polhe. Ižand andoi heile väged tehta tundmuztegoid da čudoid i muga ozuti, miše heiden sanad hänen armoiden polhe oliba todesižed.
4 Lidnan eläjad jagoihe: toižed oliba evrejalaižiden, toižed apostoloiden polel.
5 Ei-evrejalaižed i evrejalaižed ühtes ičeze pämehidenke tahtoiba tabata apostoloid i tacta heihe kivil.
6 No konz apostolad tedištiba necen, hö pageniba Likaonian lidnoihe Listraha i Derviaha i niiden ümbrištoho.
7 Sigä hö saneliba hüväd vestid.
8 Listras oli mez', kudamban jaugad oliba vägetomad. Hän oli sündnu mugoman i ei voind nikonz kävelta.
9 Mez' ištui i kundli Pavlan paginad. Pavlan sil'mäd azotihe hänel, i Pavel homaiči, miše mez' uskob tervehtumižehe.
10 Pavel sanui surel änel: «Sanun sinei Ižandan Iisusan Hristosan nimes: seižutade jaugoile!» Mez' sid'-žo hüppähti jaugoile i käveleškanzi.
11 Konz rahvaz nägišti, midä Pavel oli tehnu, hö kidastaškanziba likaonian kelel: «Jumalad mehiden kartte oma tulnuded alahaks meidennoks!»
12 Hö kucuškanziba Varnavan Zevsaks i Pavlan Germesaks, sikš ku hän pagiži enamban.
13 Heiden lidnan irdpolel oli Zevs-jumalan pühäkodi, i sen pap toi härgid i vencoid lidnan verajannoks, miše ühtes rahvahanke panda ned žertvaks altarile Pavlan i Varnavan täht.
14 Konz apostolad Varnava i Pavel kulištiba neciš, hö rebitiba ičeze sobad, tacihe rahvazkogoho i zavodiba kidastada:
15 «Midä tö teget? Mö-ki olem mehed, mugoižed-žo kut tö. Mö sanelem teile hüvän vestin, miše tö kärauzižitoiš neniš tühjiš jumaloišpäi eläbaha Jumalaha, kudamb om tehnu taivhan i man i meren i kaiken, midä sigä om.
16 Endižaigal hän andoi valdan kaikile rahvahile kävuda ičeze tedme,
17 no hän kaiken todišti ičeze polhe hüvil tegoil: hän andoi meile vihmoid taivhaspäi i villäd ičeze aigan, hän söti meid i täuti meid ihastusel.»
18 Nenil sanoil hö habi seižutiba rahvast andmaspäi žertvoid heile i käskiba mända kodihe. Pavel i Varnava jäiba Listraha i openziba rahvast.
19 Necen aigan Antiohiaspäi i Ikoniaspäi tuliba sinna erased evrejalaižed, i konz apostolad pagižiba rohktas, evrejalaižed pagištoitiba rahvast erigata apostoloišpäi sanuden: «Hö ei pagiškoi nimittušt tot, vaiše manitaba.» Hö libutiba rahvast i taciškanziba kivid Pavlaha. Hö meletiba, miše hän koli, i lükäižiba hänen hibjan lidnanseinän taga.
20 No konz openikad kerazihe hänes ümbri, hän libui maspäi i pördihe lidnaha. Toižel päiväl hän läksi Varnavanke Derviaha.
21 Pavel i Varnava saneliba Dervias hüväd vestid i tegiba äjid mehid openikoikš. Sid' hö pördihe Listraha, Ikoniaha i Antiohiaha,
22 vahvištiba openikoiden südäimid i tomotiba heid püžuda uskondas. Hö saneliba: «Meile pidab mända läbi äjiš ahtištusiš, edel ku tulem Jumalan valdkundaha.»
23 Pavel i Varnava paniba vanhembid kaikuččehe uskondkundaha, loičiba i pühütiba i jätiba heid Ižandale, kenehe nügüd' hö uskoiba.
24 Apostolad mäniba Pisidias päliči i tuliba Pamfiliaha.
25 Sid' hö saneliba Ižandan sanad Pergias i läksiba edemba Attaliaha.
26 Sigäpäi hö meriči tuliba Antiohiaha, kuspäi heid Jumalan armoil oli-ki oigetud sille radole, kudamban hö nügüd' lopiba.
27 Antiohiaha tuldes hö kucuiba uskondkundan suimha i starinoičiba, miččid surid tegoid Jumal heiden kal't oli tehnu i kut hän oli avaidanu uskondan uksen Jumalad tundmatomile rahvahile.
28 Sigä hö oliba pordon aigad openikoiden keskes.
1 Judejaspäi Antiohiaha tuliba erased mehed, kudambad openziba vellid: «Ku tö et antkoi ičtatoi ümbrileikata, kut Moisei om käsknu, ka tö et voigoi päzuda grähkišpäi.»
2 Pavel i Varnava zavodiba vastustada heid, i sid' zavodihe sur' rid. Lopuks oli pättud, miše Pavel, Varnava i erased toižed lähteba necen ridazjan tagut apostoloidennoks da vanhembidennoks Jerusalimha.
3 Uskondkund kerazi heid matkha, i hö astuiba Finikias i Samarias päliči i starinoičiba vellile, kut Jumalad tundmatomad rahvahad kärauzihe Jumalaha. Necen kulištades kaik lujas ihastuiba.
4 Konz hö tuliba Jerusalimha, uskondkund, apostolad i vanhembad vastsiba heid hüvin, i hö saneliba, miččid surid tegoid Jumal heiden kal't om tehnu i kut hän avaiži uskondan uksen Jumalad tundmatomile rahvahile-ki.
5 Siloi erased uskondaha tulnuded farisejad seižutihe i sanuiba, miše pidab ümbrileikata ei-evrejalaižid uskojid i käskta heile tehta kaiken Moisejan käskišton mödhe.
6 Apostolad i vanhembad kogozihe pagižemha necen azjan polhe.
7 Pit'kiden vastpaginoiden jäl'ghe Petr libui i sanui: «Velled, tö tedat, miše jo amu Jumal om valičenu mindai meiden keskespäi, miše Jumalad tundmatomad rahvahad minun suspäi kuližiba hüvän vestin i uskoižiba.
8 Jumal, kaikiden südäimiden tundii, andoi heile Pühän Hengen mugažo kut meile-ki, i necil todišti, miše hän kacub heihe hüvin.
9 Hän nikut ei erigoitand heid meišpäi, vaiše puhtasti heiden südäimed uskondal.
10 Ka mikš tö nügüd' tahtoit rändütoitta Jumalad, konz panlet openikoiden niškoihe mugoižen korman, mittušt ni mö, ni meiden tatad em voinugoi kantta?
11 Ved' mö uskom, miše meid, mugažo kut heid-ki, päzutaba vaiše Ižandan Iisusan Hristosan armod.»
12 Kaik vaikastuiba i kundleškanziba, kut Varnava i Pavel starinoičiba, miččid tundmuztegoid i čudoid Jumal oli tehnu heiden kal't Jumalad tundmatomiden rahvahiden keskes.
13 Konz hö lopiba paginan, zavodi pagišta Jakov. Hän sanui: «Velled, kulgat, midä sanun.
14 Simon starinoiči meile, kut Jumal ezmäks läheni ei-evrejalaižihe, miše otta heišpäi rahvahan ičeleze.
15 Nece om üks'-se, midä oma Jumalan sanankandajad-ki sanunuded ičeze kirjutusiš:
16
— Sen jäl'ghe minä pördamoi,
lendan udes Davidan murenuden kodin.
Minä lendan sen kivironguspäi,
minä panen sen udes,
17 miše kaik toižed-ki mehed
ecižiba Ižandad,
kaik rahvahad, kudambiden keskes
saneleškatas minun nimen polhe.
Muga sanub Ižand,
kudamb tegeb kaiken necen.
18 Jumalale oma tetabad
kaik hänen tegod amuižes aigaspäi.
19 Sikš olen mugošt mel't, miše ei pida jügenzoitta elod nenil, ked toižiš rahvahišpäi käraudasoiš Jumalaha.
20 Vaiše meile tarbiž kirjutada heile kirjeine, miše hö ei söiži mugošt, mi om tühjil jumaloil paganzoittud, miše ei eläiži vedeluzelod, ei söiži lihad, kuspäi veri ei ole pästtud, i vert, i miše ei tegiži toižile sidä, midä ei tahtoigoi ičeleze.
21 Jo amuižiš aigoišpäi kaikuččes lidnas saneldas Moisejan käskištod, sikš ku lugetas sidä suimpertiš joga sobatan.»
22 Siloi apostolad i vanhembad ühtes kaiken uskondkundanke tuliba sihe mel'he, miše pidab valita mehid ičeze sebraspäi i oigeta heid ühtes Pavlanke i Varnavanke Antiohiaha. Hö valičiba Judan, kudamban toine nimi oli Varsava, i Silan. Nene kaks' mest oliba pämehin uskondvelliden keskes.
23 Heidenke oigetihe mugoine kirjeine: «Mö, apostolad i vanhembad, teiden velled, oigendam tervhensanoid teile, kudambad Jumalad tundmatomiš rahvahišpäi olet käraudanus Jumalaha i olet nügüd' Antiohias, Sirias i Kilikias.
24 Mö kulištim, miše erased meišpäi lähtnuded mehed, kudambid mö em oigendanugoi, ičeze paginoil segoitiba teid i holestoitiba, ku sanuiba, miše pidab tehta ümbrileiktuz i tarkas eläda käskišton mödhe.
25 Kerates mö tulim ühthe mel'he, miše pidab valita mehid i oigeta heid teidennoks. Hö tuleba meiden armhiden vellidenke Pavlanke i Varnavanke,
26 kudambad oliba vaumhed antta ičeze elod meiden Ižandan Iisusan Hristosan nimen täht.
27 Oigendam sikš Judan i Silan, i hö toba necen-žo vestin paginal-ki.
28 Pühä Heng i mö em tahtoigoi jügenzoitta teiden elod mil-ni toižel, vaiše necil, kudambata ei sa olda:
29 Algat sögoi sömäd, kudamb om pandud altarile tühjile jumaloile, mugažo vert i mugošt lihad, kudambaspäi veri ei ole pästtud. Algat elägoi vedeluzelod i algat tehkoi toižile sidä, midä et tahtoigoi ičeletoi. Ku nenid azjoid et tehkoi, kaik linneb hüvin. Jägat tervhikš.»
30 Muga heid oigetihe matkha. Antiohiaha tuldes hö kucuiba uskondkundan ühthe i andoiba kirjeižen vellile.
31 Hö lugiba kirjeižen i ihastuiba, ku saiba rohktust sen sanoišpäi.
32 Juda i Sila, kudambad iče-ki oliba Jumalan sanankandajad, äjil sanoil nevoiba vellid i vahvištiba heid uskondas.
33 Hö oliba sigä äjak-se aigad, i velled pästiba heid tünäs tagaze apostoloidennoks.
34 No Sila tahtoi jäda heidenke. A Juda pördihe üksnäze Jerusalimha.
35 Pavel i Varnava jäiba völ Antiohiaha. Ühtes äjiden toižidenke hö openziba i saneliba Ižandan sanad.
36 Mäni kuverz'-se aigad, i Pavel sanui Varnavale: «Lähtkam möst ühtes matkha kaikihe nenihe lidnoihe, kus mö sanelim Ižandan sanad. Kackam, kut meiden velled eläba.»
37 Varnava tahtoi otta kerdale Joannad, kudamb völ kuctihe Markaks,
38 no Pavel ei tahtoind otta händast, sikš ku hän Pamfilias jäti heid i ei jatktand heidenke radod, miččele heid oli oigetud.
39 Hö muga ridleškanziba, miše heile pidi erigata toine toižespäi. Varnava oti kerdale Markan i läksi meriči Kiprale.
40 Pavel valiči ičeze sebranikaks Silan. Velled pakičiba Jumalal armoid hänen täht, i hän läksi matkha.
41 Pavel astui Sirias i Kilikias läbi i vahvišti uskondkundid.
1 Pavel tuli sid' Derviaha i Listraha. Listras oli openik, kudamban nimi oli Timofei. Timofejan mam oli Iisusaha uskoi evrejalaine, a tatoi — grekalaine.
2 Uskondvelled Listras i Ikonias pagižiba hänes vaiše hüväd.
3 Pavel tahtoi otta matkha mugažo Timofejan i sikš ümbrileiksi händast. Necen hän tegi evrejalaižiden täht, kudambad eliba nenil tahoil. Ved' kaik teziba, miše Timofejan tatoi om grekalaine.
4 Hö käveliba lidnaspäi lidnaha i andliba uskojile ned käsköd, kudambad oliba tehnuded Jerusalimas apostolad i vanhembad. Hö saneliba, miše uskojile pidab eläda neniden käsköiden mödhe.
5 I uskondkundad vahvištuiba uskondas, i niiden uskondvelliden lugumär kazvoi kaikuččen päivän.
6 Hö astuiba Frigias i Galatias läbi, sikš ku Pühä Heng ei andand heile sanelda Jumalan sanad Azias.
7 Konz hö tuliba Misiannoks, hö tahtoiba mända Vifiniaha, no Heng ei andand.
8 Sen täht hö läksiba Misian man kal't i tuliba Troadaha.
9 Öl Pavlale tuli nägudez. Makedonialaine mez' seižui hänen edes i pakiči: «Ehtatade tänna Makedoniaha i abuta meile.»
10 Jäl'ges Pavlan nägudest mö pätim sid'-žo lähtta Makedoniaha, sikš ku el'genzim, miše Ižand kucui meid sanelemha hüväd vestid sigä.
11 Muga Troadaspäi mö läksim kohtha meriči Samofrakiaha i sigäpäi toižel päiväl Neapolihe.
12 Neapolišpäi tulim Filippihe, kudamb oli Riman kolonia i Makedonian sen tahon ezmäine lidn. Mö jäim sinna kuverdaks-se päiväks.
13 Sobatan mö läksim lidnan irdpolele jogen randale, sinna kus oli loičendpert', kudambaha rahvaz oli jo hargnenu. Mö ištuimoiš sinna i pagižim akoidenke, kudambad sinna oliba kogonus.
14 Meid kundli eraz jumalanvaraidai naine, kudamb kuctihe Lidiaks. Hän oli Fiatiraspäi i möskeli purpurkangast. Ižand avaiži Lidian südäimen kundelmaha Pavlan paginad.
15 Konz Lidia i hänen kanznikad valatadihe, hän sanui meile: «Ku tö luget mindai Ižandaha uskojaks, ka tulgat minun kodihe i olgat adivoin mijal.» Hän pakiten pakiči tulda.
16 Konz mö astuim loičendsijale, meile vastha tuli käskabunik-neižne, kudambas eli endustai heng, i hän endustusel saskeli ičeze ižandoile hüväd dengad.
17 Neižne läksi Pavlan i meiden jäl'ghe i kidasti: «Nene mehed oma Ülembaižen Jumalan orjad, hö ozutaba meile päzundan ten!»
18 Hän tegeskeli muga äjiden päividen aigan. Lopuks Pavlan tirpand lopihe, hän kärauzihe i sanui hengele: «Iisusan Hristosan nimes minä käsken sinei: lähte hänespäi!» Kerdalaz endustai heng läksi.
19 I ku neiččen ižandad el'genziba, miše enambad ei voi nadeidas ližasatusihe, ka hö tabaziba Pavlan i Silan i tarabošiba torgsijale pämehidennoks.
20 Hö toiba heid rimalaižiden sudjiden edehe i sanuiba: «Nene mehed semendaba ridoid meiden lidnaha. Hö oma evrejalaižed
21 i opendaba meile veroid, kudambid mö em voigoi otta ičelemoi i kudambiden mödhe meile ei sa eläda, sikš miše mö olem rimalaižed.»
22 Rahvaz-ki libui heid vasthapäi. Sudjad käskiba rebitada heiden sobad i löda heid palikoil.
23 Heid lödihe lujas i sid' tactihe türmha. Varjoičijale sanutihe, miše hän tarkas kacuiži heid.
24 Mugoižen käskön sades varjoičii vei heid türman tagembaižehe čogaha i kingiti heiden jaugad puižihe pihthiže.
25 Kesköd Pavel i Sila loičiba i pajataden ülenzoitiba Jumalad, a toižed türmas ištujad kundliba heid.
26 Ühtnägoi tegihe mugoine sur' manrehkaiduz, miše türman alanduz säreganzi i kaik türman uksed sid'-žo avaižihe, a čapid kaikilpäi lanksiba maha.
27 Varjoičii heraštui i nägišti, miše türman uksed oma avoin. Sid'-žo hänele tuli mel'he, miše kaik oma pagenuded. Hän tembaiži suren veičen i tahtoi rikta ičtaze.
28 Siloi Pavel kidastaškanzi surel änel: «Ala tege ičeleiž nimidä pahad! Mö kaik olem tägä!»
29 Varjoičii pakiči toda lämoid, joksten mäni türman südäimehe i säraiten lanksi Pavlan i Silan jaugoihe.
30 Sid' hän vei heid irdale i küzui: «Hüväd mehed, midä minei tarbiž tehta, miše voižin päzuda pahaspäi?»
31 Hö sanuiba: «Usko Ižandaha Iisusaha Hristosaha, ka päzud sinä i kaik sinun kanznikad.»
32 Sid' hö saneleškanziba Ižandan sanad hänele i kaikile hänen pertiš eläjile.
33 Sil öaigal varjoičii oti heid, pezi löndan jäl'ged, i sid'-žo händast i kaikid hänen kanznikoid valatadihe.
34 Hän vei heid ičeze kodihe i adivoičeti. Hän ihastui ühtes ičeze kanznikoidenke, miše zavodi uskta Jumalaha.
35 Homendesel sudjad oigenziba oficeroid sanumaha varjoičijale: «Pästa ned mehed valdale.»
36 Varjoičii sanui sen Pavlale muga: «Sudjad oma käsknuded pästta teid valdale. Ka tulgat nügüd' irdale, i mängat mirunke.»
37 No Pavel sanui: «Hö sudata löiba meid rahvahan aigan, hot' mö olem-ki Riman rahvahanikad, da völ taciba meid türmha. A nügüd' tahtoiba peitoiči ajada meid tägäpäi. Ei, tulgha iče pästmaha meid valdale.»
38 Oficerad veiba nene sanad sudjoile, i hö pöl'gästuiba, konz tedištiba, miše nene mehed oma Riman valdkundan rahvahanikad.
39 Hö tuliba türmha, pakičiba prostindad, satoiba heid irdale i pakičiba lähtta lidnaspäi.
40 Pavel i Sila läksiba türmaspäi i mäniba Lidiannoks. Hö vastsiba sigä vellid, vahvištiba heid uskondas i sen jäl'ghe läksiba lidnaspäi.
1 Apostolad mäniba Amfipoliš i Apollonias läbi i tuliba Fessalonikaha, kus oli evrejalaine suimpert'.
2 I Pavel, kut i kaiken, mäni sinna. Sigä hän koume sobatad pagiži heidenke lugeden heile Pühid Kirjutusid
3 i avaiži, midä ned znamoičeba. Hän ozuti, miše Messiale pidi mokitas i eläbzuda kollijoišpäi, sid' sanui: «Nece Iisus, kenen polhe nügüd' minä sanelen, om-ki nece Messia.»
4 Erased evrejalaižišpäi uskoškanziba i ühtniba Pavlaha i Silaha, mugažo sur' kogo jumalanvaraidajid grekalaižid i äi naižid korktoiš suguišpäi.
5 Necidä kadehtiškanziba ned evrejalaižed, kudambad ei usknugoi Iisusaha. Hö löuziba irdal šläbäidajid pahameližid mužikoid i ühtes heidenke keraziba rahvazkogon i lendiba lidnas kidan. Hö tacihe Jasonan pertinnoks, i tahtoiba tabata sigä Pavlan i Silan i toda heid rahvahan edehe.
6 No ku ei löudnugoi heid, ka vägel toiba Jasonan i toižid vellid lidnan vanhembidennoks i kidastiba: «Nügüd' nene, ked kaiken mirun kändiba murni, oma tulnuded tänna-ki,
7 Jason om otnu heid kodihe. Hö kaik tegeba kesarin käsköid vasthapäi, i nimitaba tošt mest, mittušt-se Iisusad, kunigahaks.»
8 Mugoižel kidal hö pöl'göiteliba rahvast da lidnan vanhemboičijoid.
9 Vanhemboičijad otiba Jasonaspäi i toižišpäi dengmaksun zalogaks i pästiba valdale.
10 Völ öaigal velled oigenziba Pavlan i Silan Veriaha. Tuldes Veriaha, hö läksiba evrejalaižehe suimpert'he.
11 Tägä evrejalaižed el'genziba enamban mi Fessalonikas. Hö tahtonke otiba sanan südäimehe i joga päivän lugiba pühid kirjutusid, miše tedištada, om-ik kaik muga.
12 Äjad heišpäi uskoškanziba. Uskoškanziba mugažo äjad arvostadud grekalaižed naižed i mužikad.
13 No konz Fessalonikas evrejalaižed tedištiba, miše Pavel saneleb Jumalan sanad Verias-ki, hö tuliba sinna, i zavodiba ül'dütada i ridastoitta rahvast.
14 Siloi velled sid'-žo oigenziba Pavlan matkha kuti meren randale, a Sila i Timofei jäiba Veriaha.
15 Satajad veiba Pavlan Afinahasai i pördihe. Heidenke Pavel oigenzi vestin Silale i Timofejale, miše hö teramba tuližiba hänennoks.
16 Varastades ičeze sebranikoid Afinas Pavel nägišti, miše lidnas om äi tühjiden jumaloiden kuvid, i nece vei tuskha hänen südäimen.
17 Hän pagiži suimpertiš evrejalaižidenke i jumalanvaraidajan rahvahanke i joga päivän torgsijal olijoidenke.
18 Kerdan hänenke zavodiba pagišta erased epikurejalaižed i stoikod-filosofad. Toižed heišpäi sanuiba: «Midä nece tühjanpagižii tahtoib sanuda?» Toižed sanuiba: «Voib olda, hän saneleb verhiden jumaloiden polhe», sikš ku Pavel saneli heile hüväd vestid Iisusan polhe i eläbzumižen polhe.
19 Hö otiba Pavlan i veiba händast Areopagaha i sanuiba: «Voižim-ik mö tedištada, mitte se uz' openduz om, mittušt sinä opendad?
20 Čudokahid azjoid sinä ličed meiden korvihe. Miš om pagin? Sidä mö tahtoižim teta.»
21 Afinalaižil i toižiden maiden mehil, kudambad eliba sigä, ei olend aigad mihe-ni toižhe, vaiše pagišta i kundelta midä-ni ut.
22 Pavel mäni keskele Areopagad i sanui: «Afinalaižed! Kaikespäi nägub, miše tö lujas navedit jumaloid.
23 Konz kävelin lidnas i kacuin teiden pühid sijoid, löuzin mugoižen-ki altarin, kus om kirjutadud: ‘Tundmatomale jumalale’. Hänen polhe, kenele tö kumardatoiš, hot' et tuntkoi händast, minä tahtoižin-ki teile sanuda.
24 Nece Jumal om tehnu mirun i kaiken, midä siš om, hän om taivhan i man Ižand, hän ei elä pühäkodiš, kudamb om tehtud käzil.
25 Hänele ei tarbiž abud mehiden käzišpäi, kuti hänel om mitte-se mairiž, ved' hän iče andab kaikile elon, hengen i kaiken toižen.
26 Ühtes mehespäi hän om tehnu kaiken mehiden sugun elämaha kaikiš man poliš. Hän jo edelpäi märiči heile aigan i eländsijan röunad,
27 miše hö ecižiba Jumalad i käzimujagel löudaižiba händast, hot' hän ei ole-ki edahan meišpäi:
28 hänes mö eläm, likum, olem. Ved' erased teiden runoilijad-ki oma sanunuded: ‘Mö tozi-ki olem hänen roduspäi.’
29 No ku mö olem hänen roduspäi, meile ei tarbiž meletada, miše jumaluz om kut kuld, hobed vai kivi, kudambaspäi mez' tegi kuvan ičeze käzil i melel.
30 Nenid tedmatomuden aigoid Jumal om tirpnu pit'kha, no nügüd' hän käskeb kaikile mehile kaikjal kärautas grähkišpäi.
31 Hän om valičenu sen päivän, konz hän oiktusen mödhe sudiškandeb kaiken mirun, a sudjan linneb mez', kudamban hän edelpäi mugoižehe töhö om märičenu. Necen hän vahvištoiti kaikile sil, miše eläbzoiti händast kollijoišpäi!»
32 Erased zavodiba nagrda Pavlad, konz kulištiba eläbzumižen polhe, no toižed sanuiba: «Mö toižen kerdan kundližim sindai neciš azjas.»
33 Muga Pavel läksi heidennopäi.
34 No erased ühtniba hänehe i zavodiba uskta. Heiden keskes oliba Dionisi, üks' Areopagan mehišpäi, eraz naine, kudamban nimi oli Damar', i toižed.
1 Sen jäl'ghe Pavel läksi Afinaspäi i tuli Korinfaha.
2 Sigä hän vastsi evrejalaižen Akilan i hänen akan Priskillan. Akilan koditaho oli Ponta. Hö oliba ei amu tulnuded tänna Italiaspäi, sikš miše Klavdi-kesar' oli käsknu kaikile evrejalaižile lähtta Rimaspäi. Pavel läksi heidennoks,
3 i ku heil oli ühtejitte rad, hän jäi ühtes heidenke radmaha. Hö oliba kangazpertižiden omblijad.
4 Kaikuččen sobatan Pavel pagiži suimpertiš i napri sada uskondaha kut evrejalaižid muga grekalaižid-ki.
5 Konz Sila i Timofei tuliba Makedoniaspäi, Pavel ičeze hengen käskös todišti evrejalaižile, miše Iisus om Messia.
6 No konz evrejalaižed zavodiba vastustada i nagrda, ka hän pudišti pölün ičeze sobišpäi i sanui: «Tulgha teiden veri teiden päle! Minä olen puhtaz. Neciš aigaspäi minä lähten Jumalad tundmatomiden rahvahidennoks.»
7 Hän läksi sigäpäi i mäni Justannoks, kudamb varaiži Jumalad i kudamban pert' oli suimpertin rindal.
8 No suimpertin pämez' Krisp i hänen kodihižed uskoškanziba Ižandaha, i äjad korinfalaižed kundeldes Pavlad uskoškanziba, i heid valatadihe.
9 Erasen ön Ižand sanui nägudeses Pavlale: «Ala varaida, a pagiže! Ala ole vaikti!
10 Minä olen sinunke. Niken ei koske sindai, miše tehta sinei pahad. Minai om äi rahvast neciš lidnas.»
11 I Pavel oli korinfalaižiden keskes pol'tošt vot i openzi heile Jumalan sanad.
12 Sen aigan, konz valdižandan Ahaijas oli Gallion, evrejalaižed ühtes meles libuiba Pavlad vasthapäi, tabaziba i toiba händast sudha.
13 Hö sanuiba: «Nece mez' naprib käta rahvast loičmaha Jumalale muga, kut käskišton mödhe ei sa tehta.»
14 No Pavel völ ei ehtind avaita sud, ku Gallion sanui: «Evrejalaižed! Ku paginas oliži zakonan murenduz vai mitte-ni toine paha azj, ka minai oliži sü kundelta teid.
15 No ku tö ridlet openduses, nimiš i teiden käskištos, ka nece om teiden azj. Sid' minä en tahtoi olda sudjan.»
16 Hän ajoi heid sudaspäi.
17 Siloi kaik grekalaižed tabaziba suimpertin pämehen Sosfenan i peksiba händast sudanpertin edes, no Gallional pä-ki ei kibištand siš.
18 Pavel jäi miččeks-se aigaks Korinfaha. Sid' hän prostihe vellidenke i läksi meriči Siriaha. Hänenke oliba Priskilla i Akila. Edel matkad Pavel keriči pän Kenhrejas Jumalale anttud sanan tagut.
19 Tuldes Efesaha, hän eriganzi heišpäi, iče mäni suimpert'he i pagiži evrejalaižidenke.
20 Hö pakičiba händast jäda heidennoks hätkembaks aigaks, no hän ei tahtoind.
21 Hän prostihe heidenke i sanui: «Minei ani pidab praznuida tulii praznik Jerusalimas, no minä völ pördamoi teidennoks, ku linneb mugoine Jumalan vald.» Sid' hän läksi meriči Efesaspäi. [A Akila i Priskilla jäiba Efesaha.]
22 Hän tuli randale Kesariaha i sigäpäi läksi Jerusalimha. Hän sanui sigä tervhensanoid uskondkundale i läksi sid' Antiohiaha.
23 Hän oli sigä pordon aigad, sid' läksi i käveli tahospäi tahoze Galatian i Frigian maiš, i vahvišti kaikid openikoid.
24 Efesaha tuli Apollos-nimine evrejalaine, kudamb oli sündnu Aleksandrias. Hän mahtoi čomin pagišta i tezi kaik Pühäd Kirjutused.
25 Hänele oli opetud Ižandan te, i hän palabal hengel i tarkas openzi Ižandan polhe, hot' iče tezi vaiše Joannan valatusen.
26 Apollos zavodi rohktas pagišta suimpertiš. Kulištades hänen sanad Akila i Priskilla kucuiba händast ičezennoks i sel'genzoitiba hänele Ižandan ten.
27 Konz Apollos tahtoi mända Ahaijaha, velled vahvištiba händast neciš i kirjutiba kirjeižen openikoile, miše hö otaižiba händast ičezennoks. Tuldes sinna hän abuti nenile, ked Jumalan armoiden tagut oliba tehnus uskojikš.
28 Rahvahan edes Apollos lujas vahvas kumaiži evrejalaižiden sanad i Pühiden Kirjutusiden mödhe hän ozuteli, miše Iisus om Messia.
1 Konz Apollos oli Korinfas, Pavel käveli mägimadme i tuli Efesaha. Hän vastsi sigä erasid openikoid
2 i küzui heil: «Sait-ik tö Pühän Hengen, konz zavodit uskta?» «Mö em kulnugoi-ki, miše om mugoine Pühä Heng», sanuiba hö.
3 «Miččel valatusel teid valatadihe?», küzui Pavel. Hö sanuiba: «Joannan valatusel.»
4 Siloi Pavel sanui: «Joan valati nenid, ked kärauzihe grähkišpäi, i nevoi, miše heile tarbiž uskta hänehe, ken tuleb hänen jäl'ghe, Messiaha Iisusaha.»
5 Necen kulištades heid valatadihe Ižandan Iisusan nimehe,
6 i konz Pavel pani käded heiden päle, Pühä Heng tuli heiden päle, i hö pagižeškanziba tundmatomil kelil i saneliba Jumalan vestid.
7 Kaikid heid oli läz kahttoštkümned mest.
8 Pavel koume kud kävui suimpert'he, pagiži sigä rohktas rahvahanke i tahtoi sada heid uskmaha Jumalan valdkundaha.
9 No ku erasil südäimed oliba kovidunuded i hö ei tahtoinugoi uskta, a vaiše pagižiba pahad Ižandan ten polhe rahvahan edes, ka Pavel jäti heid i oti ičezenke openikoid. Joga päivän hän pagiži rahvahanke erasen Tirannan školas.
10 Nece oli kaks' vot, i kaik Azian eläjad, kut evrejalaižed muga grekalaižed-ki, kulištiba Ižandan Iisusan sanan.
11 Jumal tegi Pavlan käzil äi surid tegoid.
12 Ku läžujiden päle pandihe paikad i ezipaikad, kudambad kosketelihe hänen hibjaha, ka kibud jätliba heid, i pahad henged lähtliba heišpäi.
13 Eskai erased evrejalaižed-ki, kudambad käveliba külidme i küksliba pahoid hengid, otliba Ižandan Iisusan nimen ičeze puhegihe. Kükstes pahoid hengid mehišpäi hö sanuiba: «Iisusan nimel, kudambad Pavel saneleb, mö käskem teile lähtta mehespäi.»
14 Muga tehliba Skeva-papin seičeme poigad-ki,
15 no paha heng sanui: «Iisusan minä tunden, Pavlan-ki tedan, no ked tö olet?»
16 I mez', kenes paha heng oli, tacihe heiden päle, vägesti heid kaikid i peksi muga, miše hö alasti i veres pästiba pagod pertišpäi.
17 Necen polhe tedištiba kaik Efesan eläjad, evrejalaižed i grekalaižed. Varaiduz sebazi heid, i Ižandan Iisusan nimed zavoditihe lujas korgenzoitta.
18 Äjad uskojišpäi tuliba i rahvahan edes pal'l'astiba ičeze pahad tegod.
19 Äjad, ked oliba noidunuded, keraziba kaik ičeze kirjad i poltiba kaikiden edes. Konz lugetihe, miverdan maksoiba kaik nene polttud kirjad, ka neniden arv oli vižkümne tuhad hobedad rahad.
20 Muga Ižandan sana ozuti ičeze vägen i leviganzi kaik edemba.
21 Konz kaik nece tegihe, Pavel päti lähtta Jerusalimha Makedonian i Ahaijan kal't. Hän sanui: «Jäl'ges Jerusalimad minei tarbiž nähta Rim-ki.»
22 Hän oigenzi Makedoniaha kaks' ičeze abunikad, Timofejan i Erastan, a iče völ pordoks jäi Aziaha.
23 Necil aigal Efesas libui sur' kida Ižandan ted vasthapäi.
24 Lidnas eli eraz sep, kudamban nimi oli Dimitri. Hän tegeskeli hobedaspäi pikaraižid Artemidan pühäkodid i necil abuteli käzitön mastarile sada hüvid dengoid.
25 Hän kucui heid i toižid necen-žo radon tegijoid ühthe i sanui: «Mehed, tö tedat, miše nece rad andab meile äi dengoid.
26 Tö näget i kulet, miše nece Pavel om manitanu i käraudanu äi rahvast uskmaha hänen paginoihe, ei vaiše tägä Efesas, no ani kaikjal Azias. Hän sanub, miše mehiden käzil tehtud jumalad ei olgoi jumalad.
27 Meile pidab varaita, miše ei vaiše meiden käzitö kadotaiži ičeze hüväd nimed, no i suren naižjumalan Artemidan pühäkodi ei kadotaiži znamoičendad, a iče Artemida ei kadotaiži ičeze sur't nimed, hän, kudambale kumartas kaiktäna Azias i kaikes mirus.»
28 Kulištades necen mehed lujas käreganziba i kidastaškanziba: «Sur' om efesalaižiden Artemida!»
29 Kaik lidn zavodi kehuda. Rahvaz tabazi Gaijan i Aristarhan, Pavlan makedonialaižid sebranikoid, i kaik ühtes tacihe teatraha.
30 Pavel tahtoi mända rahvazkogoho, no openikad ei pästnugoi händast.
31 Eskai erased makundan sured pämehed, kudambad oliba hänen sebranikad, oigenziba hänele vestin, miše hän ei tuliži teatraha.
32 Teatras kaik oli kesketi. Toižed kidastiba üht, toižed tošt, a äjad keranus rahvahaspäi ei tednugoi, mikš oliba kogonus ühthe.
33 Sid' rahvazkogospäi kuctihe ezile Aleksandr, kudamban südäižiba edehe evrejalaižed. Aleksandr kädel ozuti, miše tahtoib sanuda rahvahale polestuzpaginad.
34 No konz homaitihe, miše hän om evrejalaine, kaik ühthe änhe zavodiba kidastada: «Sur' om efesalaižiden Artemida!» Nece oli läz kaht časud.
35 Lopuks üks' lidnan vanhemboičijoišpäi tüništoiti heid. Sid' hän sanui: «Efesan eläjad! Ken ei teda, miše Efesan lidn om pandud kaičemha Diopetad i suren naižjumalan Artemidan pühäkodid?
36 Necidä vasthapäi niken nimidä ei voi sanuda. Olgat-žo tünäd, i algat tehkoi nimidä meletamata.
37 Nene mehed, kudambid tö tänna toit, ei olgoi varghad, kudambad midä-ni otaižiba Artemidan pühäkodišpäi, i hö nikonz ei sanunugoi nimidä pahad teiden naižjumalad vasthapäi.
38 Ku Dimitrial i hänenke radajil oma miččed-ni abidod, ka ved' meil necen täht om sud i valdižandad: ka mängaha hö sinna i väritagha toine tošt.
39 Ku teil om völ midä-ni tošt, ka nene azjad kacuškatas oiktas rahvahan suimas.
40 A tämbeižen tagut meid voidas väritada, miše mö libuim valdad vasthapäi, i meile linneb jüged sel'genzoitta, mikš nece kida oli.» Nenil sanoil hän lopi suiman.
1 Konz nece kida lopihe, Pavel kucui openikoid ičezennoks, rohkenzoiti heid, prostihe i läksi Makedoniaha.
2 Asttes nenid tahoidme hän äjil sanoil vahvišti kaikid uskondvellid, i tuli Grekanmaha.
3 Hän oli sigä koume kud. Konz hän jo tahtoi ajada meriči Siriaha, hän tedišti, miše evrejalaižed peitoiči tahtoiba tehta hänele pahad, sikš hän päti mända sinna Makedonian kal't.
4 Hänenke Aziaha läksiba verialaine Sosipatr, Pirran poig, fessalonikalaižed Aristarh i Sekund, dervialaine Gai, Timofei i azialaižed Tihik i Trofim.
5 Hö läksiba edelpäi i varastiba meid Troadas.
6 Mö Reskan leibän praznikan jäl'ghe meriči läksim Filippaspäi i vides päiväs päliči tulim heidennoks Troadaha. Sigä mö olim seičeme päiväd.
7 Nedalin ezmäižel päiväl, pühäpäiväl, openikad kogozihe ühthe lohkaidamha leibäd. Pavel, kudamb tahtoi lähtta matkha toižel päiväl, pagiži kaikile. Hänen pagin pit'kästui kesköhösai.
8 Ülembaižel žirul, kus mö olim, paloi äi lampoid.
9 Iknan pölusel ištui nor' mez', kudamb kuctihe Evtihaks. Pavlan pit'kän paginan aigan Evtih uinzi süväs i unes lanksi sigäpäi, koumandes žiruspäi, irdale. Konz händast libutadihe, hän oli kolnu.
10 Pavel laskihe alahaks, lanksi noren mehen päle i sebazi händast. Sid' hän sanui: «Algat holdugoi, heng om völ hänes.»
11 Pavel mäni ülähaižehe žirhu, lohkaiži leibäd i söi. Hän pagiži völ pit'kha openikoidenke, ani homendeshesai, i sid' läksi.
12 Priha todihe kodihe eläban, i nece lujas ihastoiti kaikid.
13 Mö ištuimoiš laivha i edelpäi läksim Assaha, kus tahtoim otta Pavlad laivha. Hän käski meile tehta muga, sikš ku tahtoi astta sinna jaugai.
14 Konz mö vastsimoiš Assas, ka otim händast laivha i läksim Mitilinaha.
15 Sigäpäi mö läksim meriči i tulim toižel päiväl Hios-sarennoks, i päiväd möhemba mö tulim Samosha. Mö olim Trogillias, a sid' toižel päiväl tulim Militha.
16 Pavel tahtoi ajada siriči Efesad, miše ei mänetada aigad Azias, sikš ku rigehti putta, ku voib, Jerusalimha Stroicanpäiväks.
17 Pavel oigenzi vestin Militaspäi Efesaha i kucui uskondkundan vanhembid ičezennoks.
18 Konz hö tuliba, hän sanui: «Tö tedat, kut minä olen elänu teiden keskes siš päiväspäi, konz tulin tänna Aziaha.
19 Minä kaikes kundlin Ižandad i radoin hänen täht kündled sil'miš, hot' äi pidi mokitas evrejalaižiden peitplanoiden tagut.
20 Minä en jätand sanumata nimidä, mi toiži teile ližad, a sanelin teile Jumalan sanad da openzin teid kut rahvahan aigan, muga i kävudes pertišpäi pert'he.
21 Minä olen pagižnu kut evrejalaižile muga grekalaižile-ki, miše heile tarbiž kärautas Jumalaha i uskta meiden Ižandaha Iisusaha Hristosaha.
22 Nügüd' minä Hengel vedäden mänen Jerusalimha, i minä en teda, midä sigä minei tegese.
23 Necen vaiše tedan: kaikuččes lidnas Pühä Heng todištab, miše mindai varastaba čapid da ahtištused.
24 No minä en kacu nimihe i en luge ičein elod kal'heks, vaiše tahtoižin ihastusenke mända minun matkan lophusai i tehta sen azjan, kudamban minei om andnu Ižand Iisus, — sanelda hüvän vestin Jumalan armoiden polhe.
25 Minä tedan nügüd', miše niken teišpäi enambad ei nägišta mindai, kenen keskes olen elänu i sanelnu Jumalan valdkundan polhe.
26 Sikš minä tämbei todištan teile: minä en ole vär, ku ken-se teišpäi sab igähižen surman.
27 Minä en ole jätnu teišpäi peitho, miččed oma Jumalan tahtod kaikes.
28 Pidägat hol't ičesatoi i kaikes uskondkundas, kudamban kacujikš Pühä Heng om pannu teid. Olgat paimned Ižandan i Jumalan uskondkundale, kudamban hän ičeze verel om sanu ičeleze.
29 Minä tedan, miše minun lähtendan jäl'ghe teiden keskhe tuleba käredad händikahad, kudambile ei linne žal' lambhiden parveht.
30 I teiden keskespäi tuleba mehed, kudambad pagižeškandeba kelhil sanoil, miše vedäda openikoid ičeze jäl'ghe.
31 Sikš kackat tarkašti! Muštkat, miše minä koume vot öd i päiväd kündled sil'miš väzumata openzin jogahižen teišpäi.
32 Nügüd' minä jätan teid, velled, Jumalaha i hänen armoiden sanaha, kudamb voib vahvištada teid uskondas i antta teile jäl'gestusen ühtes kaikiden jumalanuskojidenke.
33 Minä en tahtoind nikenespäi hobedad vai kuldad vai sobid.
34 Tö tedat, miše minä nenil ičein käzil olen sanu kaiken, midä pidi minei i minun sebranikoile.
35 Kaikes minä olen teile ozutanu, miše muga raten tarbiž abutada vähävägižile i muštta Ižandan Iisusan sanad: ‘Paremba om antta mi otta’.»
36 Konz Pavel oli sanunu necen, hän kombištui i loiči heiden kaikidenke.
37 Kaik lujas voikiba, kaburziba Pavlad kaglas i tervehtiba händast.
38 Kaiked enamban heid vediba opalaha ned hänen sanad, miše hö enambad ei nägištagoi händast. Hö satoiba sid' händast laivha.
1 Muga mö eriganzim heišpäi. Mö läksim i meriči tulim kohtha Kos-sarele. Toižel päiväl mö tulim Rodosha i sigäpäi Pataraha.
2 Sigä mö löuzim laivan, kudambale pidi mända Finikiaha. Mö ištuimoiš laivha i läksim matkha.
3 Konz näguškanzi Kipr, se jäi hurale, i mö ajoim Siriaha. Mö läksim randha Tiras, sigä pidi heitta tavarad laivaspäi.
4 Mö löuzim sigälaižid openikoid i olim heidenno nedalin. Pühän Hengen käskten hö pagištoitiba Pavlad, miše hän ei mäniži Jerusalimha.
5 Konz tuli aig, mö möst läksim matkha. Kaik velled akoidenke i lapsidenke satoiba meid lidnaspäi. Randal mö kombištuim i loičim ühtes.
6 Sid' mö prostimoiš heidenke i ištuimoiš laivha, a hö pördihe kodihe.
7 Tiraspäi mö tulim Ptolemaidaha, i sigä meiden merimatk lopihe. Mö mänim rižamaha vellid i olim päivän heidenno.
8 Toižel päiväl Pavel i mö, hänenke olijad, läksim sigäpäi i tulim Kesariaha, seižutimoiš evangelistan Filippan pertihe. Hän oli üks' seičemes abunikaspäi,
9 i hänel oli nel'l' tütärt, kudambad völ ei olnugoi mehel i kudambad saneliba Jumalan vestid rahvahale.
10 Mö olim ehtinuded olda heidenno äi päivid, konz sinna tuli Judejaspäi Jumalan sanankandai, kudamb kuctihe Agavaks.
11 Hän tuli meidennoks, oti Pavlan vön, sidoi ičeze jaugad i käded i sanui: «Muga sanub Pühä Heng: ninga evrejalaižed sidoba Jerusalimas sen mehen, kenen nece vö om, i andaba händast verhiden rahvahiden käzihe.»
12 Konz mö kulištim necen, mö ühtes Kesarian uskojidenke pakičeškanzim, miše Pavel ei mäniži Jerusalimha.
13 No Pavel sanui: «Mikš tö muga pagižet, mikš voikat i rebitat necil minun südänt? Minä en tahtoi olda vaiše čapiš, a olen vaumiž kolda Jerusalimas Ižandan Iisusan nimen täht.»
14 Ku mö em voinugoi pidäda händast, ka mö tüništuim i sanuim: «Olgha kaik Ižandan tahton mödhe».
15 Neniden päividen jäl'ghe mö kerazimoiš i läksim Jerusalimha.
16 Erased openikad Kesariaspäi läksiba meidenke i toiba meid Mnasonan pert'he, kuna mö jäim elämaha. Mnason oli kipralaine, üks' amuižiš openikoišpäi.
17 Konz tulim Jerusalimha, uskondvelled ihastusiš vastsiba meid.
18 Toižel päiväl Pavel läksi meidenke Jakovannoks, i sinna kerazihe kaik uskondkundan vanhembad-ki.
19 Pavel sanui heile tervhensanan i starinoiči tarkas kaiken, midä Jumal oli tehnu hänen radon kal't Jumalad tundmatomiden rahvahiden mehile.
20 Konz vanhembad kulištiba sen, hö ülenzoitiba Jumalad, sid' sanuiba Pavlale: «Sinä tedad, vellüdem, miše evrejalaižiden keskes om äi tuhid uskojid, i hö kaik seižuba vahvas Moisejan käskišton polel.
21 Heile sanutihe sinun polhe, miše sinä opendad evrejalaižile, ked eläba toižiden rahvahiden keskes, heitta Moisejan käskišt, i nevod, miše hö ei tegiži ümbrileiktust heiden lapsile i ei eläiži meiden rahvahan veroiden mödhe.
22 Midä meile tehta? Voib olda, keradase äi rahvast, sikš ku hö kulištaba, miše sinä oled tulnu tänna.
23 Sen täht tege, kut mö sinei sanum: tägä om nel'l' mest, kudambad oma andnuded sanan Jumalale.
24 Ota heid, puhtastade heidenke ühtes i maksa kaik dengpidod heiden poles, miše hö voižiba kerita pä. Sišpäi kaik el'gendaba, miše paginad, kudambid hö oma kulnuded sinun polhe, oma tühjad i miše sinä tarkas eläd käskišton mödhe.
25 Mi koskeb toižiden rahvahiden uskojid, ka mö pätim i kirjutim heile kirjeižes muga: heile ei pida tehta nimidä mugošt, vaiše pidab, miše hö ei söiži sömäd, kudamb om pandud tühjiden jumaloiden altarile, mugažo vert i lihad, kudambaspäi veri ei ole pästtud, i ei eläiži vedeluzelod.»
26 Pavel oti nene mehed i toižel päiväl ühtes heidenke puhtastihe. Sid' hän mäni pühäkodihe i sigä sanui, konz lopiše puhtastandaig i konz kaikuččes heiš tarbiž toda žertvlahj Jumalale.
27 Konz ned seičeme päiväd lopiškanzihe, erased Aziaspäi tulnuded evrejalaižed nägištiba Pavlan pühäkodiš. Hö libutiba rahvast i tabaziba Pavlan.
28 Hö kidastaškanziba: «Izrail'aižed, tulgat abuhu! Täs om se mez', kudamb kaikjal i kaikid opendab vastustamha meiden rahvast, meiden käskištod i necidä pühäd tahod. Nügüd' hän om eskai tonu grekalaižid-ki pühäkodihe i om paganzoitnu necen pühän tahon.»
29 Edehko hö oliba nähnuded efesalaižen Trofiman ühtes Pavlanke lidnas i meletiba, miše Pavel oli tonu händast pühäkodihe.
30 Kaik lidn kehuškanzi, i rahvaz tungihe ühthe kaikiš polišpäi. Pavel tabatihe i taraboštihe pühäkodišpäi, i sen verai sid'-žo saubatihe.
31 Konz hö jo tahtoiba rikta händast, kogortan pämehele todihe mugoine vest': kaik Jerusalim kehub.
32 Hän sid'-žo oti saldatoid i sadanpämehid i joksi rahvahannoks. Konz rahvaz nägišti kogortan pämehen i saldatoid, ka heiti Pavlan löndad.
33 Nece pämez' tuli lähemba, tabazi händast i käski kingitada kahthe čaphe. Sid' hän küzui, ken nece om i midä om tehnu.
34 Rahvazkogos erased kidastiba üht, toižed tošt, i ku ei voind mugomas kidas el'geta nimidä, ka hän käski veda Pavlan kazarmaha.
35 Konz Pavel oli pordhil, saldatoile pidi kantta händast käzil, sikš ku rahvaz oli lujas rändünu:
36 ved' sur' rahvazkogo astui jäl'ghe i kidasti: «Surm necile mehele!»
37 Konz Pavel todihe kazarman verajannoks, hän küzui pämehel: «Voin-ik sanuda sinei kaks' sanad?» «Pagižed-ik sinä grekan kelel?», čududelihe pämez'.
38 «Ed-ik sinä ole se egiptalaine, kudamb ei amu libutoiti nel'l'tuhad razbainikad valdanpidäjid vasthapäi i vei heid rahvahatomha maha?»
39 Pavel sanui: «Minä olen evrejalaine, minun koditaho om Kilikian man Tars-lidn, kudamban kaik tedaba. Küzun sindai, voižin-ik minä sanuda erasid sanoid rahvahale.»
40 Konz pämez' hökkähtui, Pavel seištes pordhil libuti käden, miše tüništoitta rahvast, i tegihe lujas hil'l'. Hän zavodi pagišta heile evrejan kelel:
1 «Velled i tatad! Kulgat, kut minä puhtastamoi teiden edes.»
2 Konz rahvazkogo kulišti, miše hän pagižeb evrejan kelel, hilleni völ enamba, a Pavel sanui:
3 «Minä olen evrejalaine. Olen sündnu Kilikian Tarsas, no kaznu neciš lidnas. Sid' minä Gamaliil-opendajaspäi olen sanu tarkan opendusen meiden tatoiden käskišton mödhe. Minä lujas vahvas seižun Jumalan polel, kut kaik tö-ki tämbei.
4 Minä surmhasai küksin necile tele lähtnuzid, mužikoid i akoid, taboitelin heid i taclin türmha.
5 Necen voib todištada ülembaine pap i kaikiden vanhembiden Nevondkund. Minä sain heišpäi kirjeižid Damaskan heimvellile, i läksin sinna taboitelmaha sigälaižid uskojid, miše toda heid čapiš Jerusalimha mokičemhas.
6 No matkan aigan, konz minä olin jo läheli Damaskad, taivhaspäi läz kesked päiväd ühtnägoi leimahti hoštai lämoi ümbri minus.
7 Lanksin maha i kulištin änen, kudamb sanui minei: ‘Saul, Saul, mikš küksed mindai?’
8 Minä küzuin: ‘Ižand, ken sinä oled?’ Än' sanui: ‘Minä olen Iisus Nazaretalaine, hän, keda sinä küksed.’
9 Ned, kudambad oliba minunke, nägiba lämoin i pöl'gästuiba, no ei kulnugoi hänen än't, kudamb pagiži minei.
10 Minä küzuin: ‘Ižand, midä minei tarbiž tehta?’ Ižand sanui minei: ‘Libu i mäne Damaskaha. Sigä sinei sanutas kaik azjad, miččed sinei om märitud tehta.’
11 Hoštajan lämoin tagut minä sogenzuin, i sikš minun sebranikad talutiba mindai kädes. Muga minä putuin Damaskaha.
12 Sigä oli mez', kudamb kuctihe Ananiaks. Hän oli oiged mez', tarkas eli käskišton mödhe, i kaik Damaskas eläjad evrejalaižed pagižiba vaiše hüväd hänen polhe.
13 Hän tuli minunnoks, seižutihe rindale i sanui: ‘Saul, vellüdem, pörkahas sinun nägu!’ Kerdalaz minun nägu pördihe, i minä nägištin händast.
14 Hän sanui minei: ‘Meiden tatoiden Jumal om valičenu sindai, miše sinä tundištaižid hänen tahton, nägištaižid Tozioiktan da kulištaižid hänen änen.
15 Sinä tegetoi hänen todištajaks kaikiden mehiden edes, sinä saneleškanded, midä oled nähnu i kulnu.
16 Ka mikš hätkestud? Libu, kucu abuhu Ižandan Iisusan nimed, i anda ičtaiž valatada, anda pesta sinun grähkäd.’
17 Sid' konz pördimoi Jerusalimha i olin pühäkodiš loičmas, unohtimoi
18 i nägištin Ižandan. Hän sanui minei: ‘Rigehti lähtta Jerusalimaspäi! Tägä ei kackoi hüväks sinun todištust minun polhe.’
19 Minä sanuin: ‘Ižand, hö tedaba, miše minä kävelin suimpertišpäi suimpert'he, taclin türmha i löin nenid, ked uskoba sinuhu.
20 Siloi, konz Stefan, sinun todištai, riktihe, seižuin minä-ki sigä i en vastustand hänen rikondad, a varjoičin hänen surmičijoiden sobid.’
21 No hän sanui minei: ‘Mäne, minä oigendan sindai edahaks, Jumalad tundmatomiden rahvahiden keskhe.’»
22 Sihesai evrejalaižed kundliba Pavlan, no nügüd' hö zavodiba kidastada: «Mugomale ei ole sijad mal! Hänele ei sa eläda!»
23 Kidastades hö lükkiba sobid i tacliba il'maha letet.
24 Siloi kogortan pämez' käski veda Pavlan kazarmaha, kus käski kunutoitta händast i küzelta, miše tedištada, mikš evrejalaižed muga käredas kidastiba hänen päle.
25 No konz Pavel sidotihe, miše löda, hän sanui rindal seižujale sadanpämehele: «Om-ik teil oiktust kunutoitta Riman rahvahanikad, da völ sudata?»
26 Konz sadanpämez' kulišti necen, hän tuli kogortan pämehennoks, sanui azjas i küzui: «Kacu, midä sinä tahtoid tehta? Ved' nece mez' om Riman rahvahanik.»
27 Kogortan pämez' tuli i küzui Pavlal: «Oled-ik sinä tozi-ki Riman valdkundan rahvahanik?» «Olen», sanui hän.
28 Sid' pämez' sanui: «Minä olen maksnu sured dengad, miše tehtas Riman rahvahanikaks.» «A minä olen sündnu Riman rahvahanikan», sanui Pavel.
29 Ned, kenele pidi küzelta Pavlad, sid'-žo jätiba händast. Kogortan pämez' pöl'gästui, ku tedišti, miše oli pannu čapihe Riman valdkundan rahvahanikan.
30 Ku kogortan pämez' tahtoi tarkas tedištada, miš evrejalaižed väritaba Pavlad, ka toižel päiväl pästi händast čapišpäi, käski kogotas ülembaižile papile i kaikile Nevondkundan mehile, i vei Pavlan kazarmaspäi heidennoks.
1 Pavel kacouzi Nevondkundaha i sanui: «Velled! Kaiken elon neche päivhäsai minä olen elänu Jumalan edes puhthal südäimel.»
2 Siloi ülembaine pap Anania käski Pavlanke seižujile, miše hö iškižiba Pavlad hulidme.
3 Pavel sanui vastha: «Jumal iškeškandeb sindai, sinä, vaugištoittud sein! Sinä ištud tägä, miše sudida mindai käskišton mödhe, a iče käsköid vasthapäi käsked löda mindai.»
4 Rindal seižujad mehed sanuiba: «Jumalan ülembašt papid-ik sinä hondostad?»
5 Pavel sanui: «En tedand, velled, miše hän om ülembaine pap. Ved' Pühiš Kirjutusiš om sanutud: ‘Ala pagiže pahad sinun rahvahan pämehen polhe.’»
6 Poled Nevondkundaspäi oliba saddukejad, poled farisejad, i tetes necen Pavel kirgouzi: «Velled! Minä olen farisei i farisejan poig. I mindai nügüd' suditas tägä, sikš miše minä nadeimoi: kollijad eläbzuba.»
7 Konz hän vaiše oli sanunu necen, saddukejiden i farisejiden keskes tegihe sur' rid, i kaik sigä olijad jagoihe poleti.
8 Saddukejad sanuba, miše ei ole eläbzumišt, ei angeloid, ei hengid, a farisejad sanuba, miše kaik om.
9 Libui sur' kida, i käskištonopendajad farisejiden polespäi seižutihe i zavodiba ridelta: «Mö em voigoi löuta neciš mehes nimidä pahad. A ku hänele om pagižnu angel vai heng, ka algam libugoi toraha Jumalad vasthapäi!»
10 Ku kida kaiken sureni, kogortan pämez' varaidaškanzi, miše Pavel rebitadas paloikš. Hän käski saldatoile mända i tembaita Pavlad Nevondkundan käzišpäi i veda händast kazarmaha.
11 Toižel öl Pavlanno seižutihe Ižand i sanui: «Ole rohked, Pavel! Kut sinä oled todištanu minun polhe tägä Jerusalimas, mugažo sinei pidab todištada Rimas-ki.»
12 Homendesel erased evrejalaižed peitoiči kerazihe i andoiba toine toižele vahvan sanan Jumalan kal't, miše ei söškakoi i ei joškakoi, kuni ei rikkoi Pavlad.
13 Sid' oli enamban nellädkümned mest, ked andoiba necen sanan.
14 Hö mäniba ülembaižiden papidennoks i vanhembidennoks i sanuiba: «Mö vahvištoitim meiden sanan Jumalan kal't, miše em pangoi suhu nimidä, kuni em rikkoi Pavlad.
15 Oigekat nügüd' tö ühtes Nevondkundanke vestin kogortan pämehele, miše hän homen toiži Pavlad teidennoks. Sanugat, miše tahtoit paremba tedištada hänen azjan. Mö jo edel sidä linnem vaumhed rikmaha händast, ku hän päzub teidennoks.»
16 Pavlan sizarenpoig tedišti necen. Hän mäni kazarmaha, tuli Pavlannoks i sanui hänele kaiken.
17 Pavel kucui ühten sadanpämehišpäi ičezennoks i sanui: «Ve nece prihaine kogortan pämehennoks. Prihaižel om vest' hänele.»
18 Sadanpämez' oti prihaižen i vei händast kogortan pämehennoks i sanui: «Türmas olii Pavel kucui mindai i pakiči, miše minä sataižin necen prihaižen sinunnoks. Hän om tulnu azjad sinunnoks.»
19 Kogortan pämez' oti prihaižen kädes, vei händast čurha i küzui: «Mittušt azjad sinä oled tulnu minunnoks?»
20 Hän sanui: «Evrejalaižed oma pagižnuded, miše pakita sindai toda homen Pavlad Nevondkundan edehe. Nece tehtas kuti sen täht, miše heile paremba kacta hänen azjad.
21 No ala usko heile. Enamba nellädkümned mest varastaba händast peitsijas. Hö oma andnuded vahvan sanan Jumalan kal't, miše ei söškakoi i ei joškakoi, kuni ei rikkoi Pavlad. Nügüd' hö oma jo vaumhed i vaiše varastaba sinun sanad.»
22 Kogortan pämez' sanui prihaižele: «Ala sanu nikenele, miše oled starinoičenu necen minei», i pästi prihaižen.
23 Kogortan pämez' kucui sid' kaks' sadanpämest i sanui: «Ehtan koumandel časul pidägat vaumhin kaks'sadad saldatad mända Kesariaha i völ seičemekümne raccastajad i kaks'sadad saldatad keihidenke.
24 Otkat oslid-ki da ištutagat Pavel raccile, miše veda koskmatoman händast manižandan Feliksan edehe.»
25 Sid' kogortan pämez' kirjuti manižandale mugoižen kirjeižen:
26 «Minä, Klavdi Lisi, oigendan tervhensanoid korgedarvokahale manižandale Feliksale.
27 Evrejalaižed tabaziba necen mehen i tahtoiba jo rikta händast. No minä tedištin, miše hän om Riman valdkundan rahvahanik, mänin saldatoidenke i päzutin händast evrejalaižiden käzišpäi.
28 Miše tedištada, miš hö händast väritaba, minä toin händast heiden Nevondkundan edehe.
29 Sigä tedištin, miše händast väritadihe heiden käskišton ridküzundoiden tagut, a ei miš-se toižes, miš voiži oigeta surmale vai türmha.
30 A ku tedištin, miše evrejalaižed ladiba peitoiči rikta händast, ka oigendan nügüd' händast sinunnoks. Väritajile-ki minä käskin sanuda ičeze väritused sinun edes. Ole terveh.»
31 Saldatad tegiba muga, kut heile oli käsktud: otiba Pavlan i veiba händast öl Antipatridaha.
32 Toižel päiväl hö oigenziba händast edemba raccastajidenke, i iče pördihe kazarmaha.
33 Konz raccastajad tuliba Pavlanke Kesariaha, hö andoiba kirjeižen manižandale i toiba Pavlan-ki hänen edehe.
34 Manižand lugi kirjeižen i küzui, miččes tahospäi Pavel om. Kulištades, miše Pavel om Kilikiaspäi,
35 hän sanui: «Minä kundlen sindai, konz tänna tuleba sinun väritajad.» Hän käski varjoita Pavlad Irodan horomoiš.
1 Konz oli männu viž päiväd, Kesariaha tuli ülembaine pap Anania ühtes rahvahan vanhembidenke i zakonantundijan Tertulanke. Manižandan edes hö sanuiba, miše tahtoiba väritada Pavlad.
2 Konz Pavel todihe sinna, Tertul zavodi värituzpaginad:
3 «Sinun aigan, korgedarvokaz Feliks, meiden ma om hätken elänu tünäs, i sinun melel i holil rahvahan elo om lujas parembzunu. Mö südäimes kitäm sindai i sanum necen kaiken aigan i kaiktäna.
4 En tahtoi mokita sindai pit'käl paginal, pakičen vaiše, ole hüvä i kundle vähäižen meid.
5 Mö löuzim, miše nece mez' om kuti paiže, kudamb kaiktäna, kaikuččel man polel semendab ridoid evrejalaižiden keskhe. Hän om nazaretalaižiden sebran pämez'
6 i tahtoi eskai paganzoitta pühäkodid, no mö tabazim händast i tahtoim sudida meiden käskišton mödhe.
7 No kogortan pämez' Lisi tuli tänna i anasti väges händast meil i oigenzi sinunnoks,
8 i meile, hänen väritajile, käski mända sinunnoks. Konz küzeleškanded händast, void iče tedištada kaiken, miš mö händast väritam.»
9 Evrejalaižed-ki ühtniba neche väritushe i sanuiba, miše kaik oli ani muga.
10 Manižand andoi znaman Pavlale, i hän zavodi pagišta: «Tedan, miše sinä jo äi vozid oled oikti sudinu necidä rahvast, i olen ihastusiš, miše voin sanuda sinun edes puhtastandsanad ičein polhe.
11 Siš aigaspäi, konz tulin Jerusalimha loičmaha, ei ole männu enambad kahttoštkümned päiväd — necen void iče tedištada.
12 Nene mehed ei nähnugoi mindai ridelmas kenenke-ni vai ül'dütamas rahvast pühäkodiš, suimpertiš vai lidnas.
13 Hö ei voigoi vahvištoitta sidä, miš hö nügüd' väritaba mindai.
14 No minä sanun sen sinei, miše elädes opendusen mödhe, kudamban hö lugeba väraks, minä služin tatoiden Jumalale i uskon kaikehe sihe, midä käskištos i Jumalan sanankandajiden kirjoiš om sanutud.
15 I minä nadeimoi Jumalaha, miše kollijad eläbzuba, kut tozioiktad, muga jumalatomad-ki. Sidä nene mehed iče-ki varastaba.
16 Sikš tegen kaiken, miše minai oliži puhtaz südäin Jumalan i rahvahan edes.
17 Nügüd', jäl'ges äjid vozid, minä pördimoi Jerusalimha, miše toda minun rahvahale denglahjoid i panda Jumalale lahjoid altarile.
18 Minä tegin-ki nenid azjoid pühäkodiš, konz erased Aziaspäi tulnuded evrejalaižed vastsiba mindai. Olin puhtastanus, i sigä ei olend rahvast, ei kidad-ki.
19 Nenile Aziaspäi tulnuzile mehile pidaiži olda täs sinun edes i väritada mindai, ku heil om midä-ni mindai vasthapäi.
20 Vai sanugaha täs nene, miččen väran tegon hö homaičiba minus, konz minä seižuin Nevondkundan edes.
21 Vai lugeba-k hö minun väraks tegoks vaiše nene sanad, kudambad kirgouzin seištes heiden edes: ‘Kollijoiden eläbzumižen täht mindai suditas tämbei teiden edes’?»
22 Konz Feliks kulišti necen, hän sirdi heiden azjan kacundan möhembaks aigaks i sanui: «Konz tuleb kogortan pämez' Lisi, minä pätan teiden azjan i tarkas tedištan, mitte nece openduz om.»
23 Hän käski sadanpämehele pidäda Pavlad türmas, no antta hänele enamban valdad i laskta hänen sebranikoile holduda hänes i tulda hänennoks.
24 Mäni äjak-se aigad, i Feliks tuli sinna ičeze akanke Druzillanke, kudamb oli evrejalaine. Hän kucui Pavlan i kundli, midä hän pagiži uskondan polhe Hristosaha Iisusaha.
25 No konz Pavel pagižeškanzi tozioiktan elon polhe i sen polhe, kut tarbiž pidäda ičtaze käziš, i tulijan sudan polhe, Feliks pöl'gästui i sanui: «Nügüd' mäne. Kucun sindai toižen kerdan, ku löudan aigad.»
26 Feliks völ nadeihe: Pavel andab hänele dengoid, miše hän pästaiži Pavlad valdale. Sen täht Feliks paksus kucui händast i pagiži hänenke.
27 Mäni kaks' vot, i Feliksan sijale tuli Porci Fest, no ku Feliks tahtoi olda evrejalaižile hüvän, hän jäti Pavlan türmha.
1 Oldes koume päiväd manižandan Fest läksi Kesariaspäi Jerusalimha.
2 Sigä ülembaine pap i evrejalaižiden pämehed tuliba hänennoks sanumaha, miše tahtoiba väritada Pavlad. Hö tomotiba Festad i
3 pakičiba, miše hän oliži heile hüvä i toiži Pavlan Jerusalimha. Hö peitoiči ladiba rikta Pavlad matkas.
4 No Fest sanui, miše Pavel pidetas türmas Kesarias, i hän iče teravas tahtoib lähtta Kesariaha.
5 «Lähtkaha teiden pämehed minunke», hän sanui, «i väritagha necidä mest sigä, ku hän om tehnu midä-ni pahad.»
6 Fest oli Jerusalimas vaiše kahesa vai kümne päiväd i pördihe tagaze Kesariaha. Toižel päiväl hän ištuihe sudjansijale i käski toda Pavlad ičezennoks.
7 Pavel tuli, i Jerusalimaspäi tulnuded evrejalaižed kerazihe hänes ümbri i zavodiba väritada händast äjiš jügedoiš azjoiš. No hö ei voinugoi vahvištoitta ičeze väritusid.
8 Pavel pagiži ičeze poles muga: «Minä en ole tehnu nimidä pahad evrejalaižiden käskištod vasthapäi, pühäkodid vasthapäi i ei kesarid vasthapäi.»
9 No Fest tahtoi olda hüvän evrejalaižile, sikš hän küzui Pavlal: «Tahtoid-ik lähtta Jerusalimha, miše minä sudižin sindai sigä neciš azjas?»
10 Pavel sanui: «Minä olen nügüd' kesarin sudan edes, i tägä mindai tarbiž-ki sudida. Minä en tegend nimidä pahad evrejalaižile, kut sinä iče-ki hüvin tedad.
11 A ku minä olen vär i olen tehnu sidä, miš suditas surmale, ka en eci päzundad surmaspäi. No ku neniden mehiden väritused oma tühjad, ka niken ei voi antta mindai heiden käzihe. Minä tahtoin sudad kesarin edes.»
12 Fest pagiži ičeze nevondkundanke i jäl'ges sanui Pavlale: «Sinä pakičid kesarin sudad, ka mäne hänen edehe.»
13 Mäni äjak-se aigad, i Agrippa-kunigaz i Verenika tuliba Kesariaha sanumaha tervhensanoid Festale.
14 Hö oliba hänenno äi päivid, i Fest starinoiči kunigahale Pavlan azjan. Hän sanui: «Tägä om eraz mez', kudamban Feliks jäti türmha.
15 Konz minä olin Jerusalimas, evrejalaižed ülembaižed papid i vanhembad väritiba händast i pakičiba, miše hän oliži suditud.
16 Minä sanuin heile, miše nece ei ole Riman veron mödhe antta keda-ni surmale edel, ku hän nägištaiži väritajid oc ocha i saiži valdan puhtastadas väritusišpäi.
17 Konz hö tuliba tänna, ka minä vitkotamata, toižel-žo päiväl ištuimoi sudjansijale i käskin toda mehen minun edehe.
18 Väritajad zavodiba pagišta, no hö ei väritanugoi händast ni ühtes mugoižes azjas, midä minä varastin.
19 Hö ridliba hänenke heiden ühthižes religias i miččes-se kolnudes Iisusas, kudamban polhe Pavel sanui, miše hän om eläb.
20 Minei oli jüged pätta necen azjan, i sikš küzuin hänel, tahtoib-ik hän lähtta Jerusalimha, miše sigä oliži suditud neciš azjas.
21 No nece Pavel pakiči, miše hän oliži suditud Avgustan sudal. I minä käskin pidäda händast türmas i varjoita sihesai, kuni oigendan händast kesarinnoks.»
22 Agrippa sanui Festale: «Minä-ki tahtoižin kundelta sidä mest.» «Homen sinä void kulištada händast», sanui Fest.
23 Toižel päiväl Agrippa i Verenika kaik sur'kulu prazniksatand kerdal tuliba sudzalha. Hö tuliba sinna ühtes kogortoiden pämehidenke i lidnan ezmäižiden mehidenke. Fest käski toda Pavlan.
24 Fest sanui: «Kunigaz Agrippa i tö toižed, ked olet tägä meidenke! Täs tö näget mehen, kudambad vasthapäi oma kaik evrejalaižed, kut Jerusalimas, muga tägä Kesarias-ki. Hö tartuiba minuhu i kidastiba, miše hänele ei pida enambad eläda.
25 No minä nägištin, miše hän ei tegend nimidä mugošt, miš voiži surmita. Ku hän iče om pakičenu sudad Avgustan edes, ka minä pätin oigeta händast sinna.
26 No minai ei ole nimiččid sel'ktoid azjoid hänes, miš kirjutada minun ižandale. Sikš olen-ki tonu händast teiden edehe — edel kaiked sinun edehe, Agrippa-kunigaz — miše sudan küzelusen jäl'ghe minai oliži, midä kirjutada.
27 Olen mugošt mel't, miše ei ole melevašti oigeta tabatud mest matkha ozutamata sidä, miš händast väritadas.»
1 Agrippa sanui Pavlale: «Void iče pagišta ičeiž azjoiš.» Siloi Pavel libuti käden i zavodi puhtastandpaginan:
2 «Agrippa-kunigaz! Minä tozi-ki voin sanuda ičtain ozavaks, ku voin tämbei sinun edes puhtastadas kaikes sišpäi, miš evrejalaižed väritaba mindai.
3 Ved' sinä tunded lujas hüvin kaik evrejalaižiden verod i ridküzundad. Sikš pakičen, miše tirpandanke kundližid mindai.
4 Kaik evrejalaižed lujas hüvin tedaba minun elon nores aigaspäi, sikš ku laps'aigaspäi olen elänu ičein rahvahan keskes Jerusalimas.
5 Hö amu tundeba mindai i voiba todištada, ku tahtoiba, miše minä olen elänu farisejan, meiden uskondan kovembiden opendusiden mödhe.
6 Tämbei minä seižun sudan edes, sikš miše nadeimoi sihe toivotushe, kudamban Jumal om andnu meiden tatoile.
7 Kaks'toštkümne meiden rahvahan heimod öd i päiväd väzumata služiba Jumalale i nadeišoiš nähta, konz nece toivotuz todenzub. Necen nadejan tagut, Agrippa-kunigaz, evrejalaižed väritaba mindai.
8 Nu ka midä? Jose teile om jüged uskta, miše Jumal eläbzoitab kollijoid?
9 Minä-ki ende meletin, miše minei tarbiž kaikel vägel vastustada Iisusan Nazaretalaižen nimed.
10 Minä muga tehlin-ki Jerusalimas. Konz sain ülembaižil papilpäi valdan, ka tacin türmha äjid jumalanuskojid. I konz heid surmitihe, minä-ki andoin änen sen poles.
11 Paksus minä mokičin heid kaikiš suimpertiš i väges käskin sanuda midä-ni pahad Iisusad vasthapäi. Märatoman vihan valdas kävelin taboitelmaha heid eskai verhiže lidnoihe-ki.
12 Necen täht, konz sain valdan i käskön ülembaižil papilpäi, minä läksin Damaskaha.
13 No matkan aigan, hüvä kunigaz, minä keskpäivän nägištin, kut taivhaspäi leimahti lämoi, kudamb hošti enamban mi päiväine. Se sebazi mindai i minun sebranikoid.
14 Mö kaik lanksim maha, i minä kulištin änen, kudamb sanui minei evrejan kelel: ‘Saul, Saul, mikš küksed mindai? Sinei om jüged astta, ku sinä vastustad minun ohjandad.’
15 Minä küzuin: ‘Ižand, ken sinä oled?’ Hän sanui: ‘Minä olen Iisus, se, keda sinä küksed.
16 Libu jaugoile. Minä olen ozutanus sinei, sikš ku olen valičenu sindai käskabunikaks i todištajaks sihe, midä oled nähnu i midä völ nägištad, konz minä ozutamoi sinei.
17 Minä pästan sindai ičeiž rahvahan i kaikiden rahvahiden käzišpäi, kudambidennoks nügüd' oigendan sindai
18 avaidamha heile sil'mäd, miše hö käraudaižihe pimedaspäi lämoihe i sotonan valdaspäi Jumalaha. Ku hö uskoba minuhu, heiden grähkäd pästtas, i hö voiškandeba olda nenidenke, keda Jumal om otnu pühiden keskhe.’
19 Necen tagut, Agrippa-kunigaz, minä en voind vastustada taivhališt nägudest,
20 i olen sanelnu ezmäi Damaskas i Jerusalimas, a jäl'ges kaiktäna Judejas i Jumalad tundmatomiden rahvahiden keskes, miše kaikile tarbiž kärautas grähkišpäi Jumalaha i tehta tegoid, kudambiš nägub heiden käraudamine.
21 Necen tagut evrejalaižed tabaziba mindai pühäkodiš i napriba rikta.
22 No tähä päivhäsai Jumal om abutanu minei, i minä nügüd'-ki seižun i todištan kut penile muga surile-ki. Nimidä tošt en sanele, sanun vaiše siš, miš Jumalan sanankandajad i Moisei oma endustanuded:
23 Messiale pidi äjan mokitas i kolda, ezmäižele eläbzuda kollijoišpäi i sanelda päivänvauktan tulendan polhe kut evrejalaižile, muga Jumalad tundmatomile rahvahile-ki.»
24 Pavlan puhtastandpaginan aigan Fest heikahti komedal änel: «Pavel, sinä oled lähtnu melespäi! Sinun sured kirjantedod tegeba sindai uradaks!»
25 No hän sanui: «En ole lähtnu melespäi, arvostadud Fest. Midä pagižen, se om todesine i melev azj.
26 Kunigahale nece kaik om tutab, sikš pagižen-ki avoin hänen edes. Minä tedan, miše ni üks' nece azj ei ole männu siriči händast — ved' nece kaik ei ole tehnus miččes-ni čogas.
27 Uskod-ik Jumalan sanankandajile, Agrippa-kunigaz? Minä tedan, miše sinä uskod.»
28 Agrippa sanui Pavlale: «Meletad-ik sinä, miše muga teravas void tehta mindai hristosalaižeks?»
29 Pavel sanui: «Hilläs vai teravas, no minä loičen Jumalale, miše ed vaiše sinä, no kaik toižed-ki, ked tämbei mindai kundleba, tegižihe mugoižikš, kut minä olen — vaiše nenita čapita.»
30 Konz Pavel sanui necen, kunigaz libui, ühtes hänenke libuiba manižand i Verenika, i kaik ked oliba heidenke.
31 Lähttes zalaspäi, hö pagižiba kesknezoi: «Nece mez' ei ole tehnu nimidä, miš voiži panda händast čapihe vai surmita.»
32 Agrippa sanui Festale: «Necen mehen voinuiži pästta valdale, ku hän ei pakičenuiži kesarin sudad.» Sen täht manižand päti oigeta händast kesarin sudale.
1 Konz oli pättud, miše meile pidi lähtta meriči Italiaha, Pavel i erased toižed türmas ištujad anttihe Juliale, Avgustan kogortan sadanpämehele.
2 Mö ištuimoiš adramitalaižehe laivha, kudambale pidi lähtta Azian randišton sijoidme, i päzuim merele. Meidenke oli makedonialaine Aristarh Fessalonikaspäi.
3 Toižel päiväl mö tartuim Sidonan randha, i Juli, kudamb pidi Pavlan hüvin, pästi händast sebranikoidennoks, miše hö holduižiba hänen azjoiš.
4 Lähttes sigäpäi mö ajoim Kiprsaren peitos, sikš ku oli vasttullei.
5 Sid' ajoim meres päliči Kilikias i Pamfilias siriči i tulim Likian Miraha.
6 Sigä sadanpämez' löuzi aleksandrialaižen laivan, kudamb ajoi Italiaha, i ištuti meid sinna.
7 Äi päivid mö mänim hilläšti edemba, i ülenväged tulim Knidannoks. Tullein tagut mö em putnugoi sinna, kuna tahtoim, sikš meile pidi ajada Salmonan nemes siriči Kritan tünän randan polele.
8 Ülenväged ajoim mö pidust' randad i tulim sijaha, kudamban nimi oli Hüväd valdmad. Se oli läz Laseja-lidnad.
9 Mäni äi aigad, i pühütandpäiv oli jo tagan, i oli lujas opak ujuda merel. Pavel nevoi toižile:
10 «Mehed, minä tedan, miše meiden matk linneb lujas paha i jüged ei vaiše tavarale i laivale, no meiden hengele-ki.»
11 No sadanpämez' uskoi laivan pämehele i sen ižandale enamban mi Pavlan sanoile.
12 Da völ ku nened valdmad ei sättunugoi laivale seižundsijaks tal'vel, sikš äjad nevoiba lähtta sigäpäi i ajada edemba i kut-ni putta tal'veks hot' Finikaha, ühthe Kritan valdmoihe. Finikan valdmad oliba pohjoiž-päivlaskman i suvi-päivlaskman tulleiden vastpolel.
13 Konz sid' zavodi puhuda väl'l' suvitullei, hö meletiba, miše saiba sen, min oliba tahtoinuded, i läksiba ani pidust' Kritan randad.
14 No mäni pordoine aigad i sares üliči puhuškanzi käred i vägev muga sanutud evroklidon-tullei.
15 Se tullei tembaiži laivan ičeze valdha, i ku laiv ei voind mända vasttulleihe, ka mö andoimoiš lainhiden valdha i kandišimoiš mertme.
16 Konz mö päzuim penen Kavda-saren peitho, mö surel vägel lendim abuvenehen laivha.
17 Konz veneh oli letud laivha, merimehed tabazihe abutarbhiže. Hö vediba norad laivas aliči i sidoiba niil laivan, miše se ei mureniži. Hö varaižiba išttas Sirtan lodole i sikš heitiba purehen i muga kandišihe.
18 Torok oli mugoine vägev, miše toižel päiväl mehed zavodiba tacelta tavaroid päliči laidoiš,
19 i koumandel päiväl mö ičemoi käzil tacim kaik laivan kalud merhe.
20 I ku äi päivid ei nägund ni päiväšt, ni tähthid, i ku torok edemba-ki bauhuti, ka mö em enambad nadeinus jäda henghe.
21 No ku mö hätken em olnugoi sönuded nimidä, ka Pavel libui i sanui: «Mehed! Teile pidanuiži kundelta mindai, a ei lähtta Kritaspäi, siloi tö et nähnuiži mugoižid pahusid da jügedusid.
22 No nügüd' nevon teile olda rohktan. Ni üks' teišpäi ei kole, vaiše laiv mureneb.
23 Männudel öl minun edehe tuli Jumalan angel, hänen, kenen minä olen-ki i kenele služin.
24 Angel sanui: ‘Ala varaida, Pavel. Sinä seižuškanded kesarin edes, i Jumal andab sinei sen lahjan, miše kaik sinun sebranikad jäba henghe.’
25 Olgat sikš rohktad, mehed! Minä uskon Jumalaha i tedan, miše muga linneb, kut om minei sanutud.
26 Meid völ lükäidab miččele-ni sarele.»
27 Tuli nellänz'toštkümnenz' ö, a mö kaiken-se ajelimoiš Adriatikanmertme. Läz kesköd merimehed rižiba, miše ma om läheli.
28 Hö märičiba meren süvüden i homaičiba, miše se oli kaks'kümne sül't, a penes aigkeskustas päliči hö märičiba udes i nägištiba, miše se oli vižtoštkümne sül't.
29 Merimehed varaižiba, miše laivan voib tacta kivile, sikš pästiba vedhe nel'l' perajakkarid i varastiba, miše teramba tuliži päiv.
30 No merimehed napriba pageta laivaspäi, i pästiba venehen vedele. Muga hö tahtoiba ozutada, kuti pästaba nenajakkarid vedhe.
31 No Pavel sanui sadanpämehele i saldatoile: «Ku nene mehed ei jägoi laivha, ka tö et voigoi päzuda surmaspäi.»
32 Siloi saldatad čapoiba sanktad norad, kudambad pidiba abuvenehen, i se lanksi.
33 Edel päiväižen nouzmad Pavel zavodi kucta kaikid sömha. Hän sanui: «Tämbei om jo nellänz'toštkümnenz' päiv, konz tö varastusiš olet sömäta i muruta sus.
34 Sikš kucun teid sömha. Muga tö päzut surmaspäi. I ni ühtel teišpäi hibuz-ki ei lankte päspäi.»
35 Konz hän oli sanunu necen, hän oti leibän i kaikiden sil'miš kiti Jumalad, lohkaiži leibän i zavodi söda.
36 Toižed-ki tegihe rohktembikš i zavodiba söda.
37 (Meid laival oli kaiked kaks'sadad seičemekümne kuz' mest.)
38 Konz kaik oliba sönuded külläks, hö zavodiba kebnenzoitta laivad i tacelta villäd merhe.
39 Päiväižen nouzmas merimehed ei tundištanugoi randad, vaiše nägiba leterandasižen karan. Hö ladiba, ku voib, siš sijas tartta randha.
40 Hö čapoiba norad i jätiba jakkarid vedhe, pästiba peramelad norišpäi, libutiba penen nenapurehen i oigenziba laivan randhapäi.
41 No laiv ištuihe letelodole. Laivannena vajui letkehe i jäi likumata, a tagapera mureni suriden lainhiden löndaspäi.
42 Saldatad tahtoiba rikta kaikid türmnikoid, miše ni üks' heišpäi ei pageniži ujuden,
43 no sadanpämez' tahtoi päzutada Pavlad surmaspäi i azoti heid. Hän käski nenile, ked mahtoiba ujuda, ezmäižile hüppida vedhe i ujuda randhapäi,
44 a toižile ujuda hot' laudoil, hot' miččil-ni laivaspäi jänuzil kaluil. Muga kaik päzuiba randha.
1 Päzudes torokaspäi Pavlanke olijad tedištiba, miše saren nimi oli Melit.
2 Saren eläjad adivoičetiba meid lujas hüvin. Sikš ku oli vihmnu i sä oli vilu, hö tegiba nodjon i kucuiba meid kaikid nodjonnoks.
3 Pavel kerazi üskan kuivid oksid, i konz hän zavodi panda niid nodjoho, ühtnägoi nodjon räkespäi päzui kü i tartui hänen kädehe.
4 Konz saren eläjad nägištiba, miše se ripub hänen kädes, hö sanuiba toine toižele: «Nece, tedam, om rikoi. Hän päzui meren torokaspäi, no Jumalan openduz löuzi händast i ei jäta henghe.»
5 No Pavel lükäiži kün lämoihe, i hänele ei tehnus nimidä pahad.
6 Saren eläjad varastiba, miše käden paižotab, vai Pavel lankteb kolnu maha. No ku hö hätken varastiba i jäl'ges nägištiba, miše Pavlale ei tehnus nimidä, ka vajehtiba mel't i sanuiba: «Hän om jumal.»
7 Läz sidä sijad oliba matahod, kudambiden ižandan oli Publi, saren pämez'. Hän oti meid ičezennoks i adivoičeti hüvin koume päiväd.
8 Publian tat läžui, hänel oli hibjanräk i paha vacankibu. Pavel mäni hänennoks, loiči, pani käded hänen päle i tegi händast tervheks.
9 Necen jäl'ghe Pavlannoks tuliba toižed-ki saren läžujad i mugažo tervehtuiba.
10 Hö, ken kut voib, ozuteliba meile, miše lujas arvostaba meid, i konz mö läksim matkha, hö andoiba meile kaiked, midä meile tarbiž.
11 Koumes kus päliči mö läksim merele laival, kudamb tal'vel oli seižnu sil sarel. Laiv oli aleksandrialaine, i sen nimi oli «Dioskuri».
12 Konz mö tulim Sirakuzaha, ka olim sigä koume päiväd.
13 Sid' möst läksim meriči i tulim Rigiaha. Päiväs päliči zavodi puhuda suvitullei, i toižel päiväl mö putuim Puteolha.
14 Sigä vastsim uskondvellid, i hö pakičiba meid olda nedalin heidenno. Sid' mö läksim Rimha.
15 Konz sigälaižed uskondvelled kulištiba meiš, hö tuliba meile vastha Appian Forumahasai i Koumehe Tavernahasai. Nägištades heid, Pavel kiti Jumalad i tegihe rohktembaks.
16 Konz tulim Rimha, sadanpämez' andoi kaikid čapiš olijoid kogortan pämehen käzihe, a Pavlale anttihe vald eläda eriži heišpäi, ühtes saldatanke, kudamb varjoiči händast.
17 Koumes päiväs päliči Pavel kucui ičezennoks sigälaižid evrejalaižiden pämehid. Konz hö tuliba hänennoks, hän sanui: «Velled! Mindai anttihe Jerusalimas rimalaižiden käzihe, hot' minä en tegend nimidä meiden rahvast vasthapäi i tatoiden käsköid-ki vasthapäi. Nügüd' mindai todihe tänna čapiš.
18 Rimalaižed kacuiba minun azjad i tahtoiba mindai pästta valdale, sikš ku minun azjoiš ei olend nimidä, miš voiži sudida surmale.
19 No ku evrejalaižed oliba sidä vasthapäi, ka minei pidi pakita, miše päzuižin kesarin sudan edehe — no ei sen tagut, miše minä voižin väritada ičein rahvast miččes-se azjas.
20 Necen täht minä olen tahtoinu nägištada teid da pagišta teidenke. Ved' minä olen neniš čapiš hänen täht, kenehe Izrail' nadeiše.»
21 Evrejalaižed sanuiba: «Mö em olgoi sanuded Judejaspäi kirjeižid sinun polhe, i niken vellišpäi, ken om kävunu tägä, ei ole sanunu avoin pahad sinun polhe, da ei peitoiči-ki.
22 No mö kaiken-se tahtoižim kulištada, mittušt mel't sinä oled neniš azjoiš. Mö olem kulnuded, miše kaikjal rideltas necen opendusen polhe.»
23 Hö ladihe Pavlanke, miše vasttasoiš völ, i märitud päiväl hänen honusehe tuli äi rahvast. Homendesespäi ehthasai Pavel saneli heile Jumalan valdkundan polhe i sel'genzoiti heile, mi se om. Moisejan käskišton da Jumalan sanankandajiden kirjutusiden abul hän tahtoi kärauta heid uskmaha Iisusaha.
24 Toižed uskoiba sihe, midä hän sanui, no toižed ei usknugoi.
25 Hö ei voinugoi tulda ühthe mel'he, i lähteškanziba sigäpäi. Siloi Pavel sanui nene sanad: «Pühä Heng Jumalan sanankandajan Isaijan kal't om hüvin sanunu meiden ezitatoile:
26
— Mäne necen rahvahannoks i sanu:
Tö kulten kulištat, no et el'gendaškakoi,
kacten kacuškandet, no et nägištagoi.
27 Necen rahvahan südäin om kovidunu,
hö habi kuleba korvil,
i sil'mäd hö oma umbištanuded,
miše ei nägištaiži sil'mil,
i ei kulištaiži korvil,
miše ei el'gendaiži südäimel,
i ei käraudaižihe,
miše minä tegižin heid tervhikš.
28 Sikš tekat: Jumalan päzutandvest' om oigetud händast tundmatomile rahvahile, i hö kulištaba sen!»
29 Konz hän oli necen sanunu, evrejalaižed läksiba sigäpäi i äjan ridliba toine toiženke.
30 Pavel eli Rimas völ kaks' kogonašt vot ičeze koštal i vastsi kaikid, ked tuleskeliba hänennoks.
31 Hän rohktas saneli hüväd vestid Jumalan valdkundan polhe i openzi rahvast Ižandan Iisusan Hristosan polhe. I niken händast ei azotand.