1 Ezmäi oli Sana.
Sana oli Jumalanno,
i Sana oli Jumal.
2 Jo ezmässai Sana oli Jumalanno.
3 Kaik oli sündnu Sanan kal't.
Nimidä, midä oli sündnu,
ei ole sündnu häneta.
4 Hänes oli elo,
i elo oli mehiden lämoi.
5 Lämoi hoštab pimedas,
pimed ei voind vägestada sidä.
6 Tuli mez', kudamban oli oigendanu Jumal. Hänen nimi oli Joan.
7 Hän tuli todištamha, sanelemha lämoin polhe, miše kaik zavodižiba uskta hänen sanoiden kal't.
8 Hän ei olend iče nece lämoi, no hän tuli sanelemha lämoin polhe.
9 Oli todesine lämoi, kudamb palab kaikuččele mirhu tulijale mehele.
10 Mirus hän oli,
i mir oli sündnu hänen kal't,
no se ei tundend händast.
11 Hän tuli ičeze rahvahannoks,
no hänen rahvaz ei vasttand händast.
12 No kaikile, ked vastsiba händast,
hän andoi valdan tehtas Jumalan lapsikš,
kaikile, kudambad uskoba hänen nimehe.
13 Hö ei olgoi sündnuded mehen verespäi,
ei hibjan himon tagut,
ei mužikan tahtospäi,
a Jumalaspäi.
14 Sana tegihe meheks
i eli meiden keskes.
Mö nägim hänen hoštotesen,
hoštotesen, kudamban Tat andab
üksjaižele Poigale.
Hän oli täuz' armoid i tot.
15 Joan todišti hänes i sanui kirkten: «Hän om se, kenen polhe sanuin: Se, ken astub minun jäl'ghe, om suremb mindai, sikš ku hän om olnu jo edel mindai.»
16
Hänen agjatomiš armoišpäi
mö kaik olem sanuded hüvüt udes i udes.
17 Käskišt anttihe Moisejan kal't,
armod i tozi tuliba Iisusan Hristosan kal't.
18 Jumalad niken nikonz ei ole nähnu.
Üksjaine Poig, kudamb om kaiken Tatanke,
om avaidanu meile sen, mitte Jumal om.
19 Nece om Joannan todištuz: konz evrejalaižiden pämehed oigenziba Jerusalimaspäi papid i levialaižid küzumaha hänel: «Ken sinä oled?»,
20 ka Joan sanui heile kohtha toden. Hän sanui: «En minä ole Messia.»
21 «A ken oled?» hö küzuiba. «Oled-ik Ilja?» «En ole», Joan sanui. «Oled-ik sinä se Jumalan sanankandai?» Hän sanui: «En.»
22 Siloi hö sanuiba: «A ken sinä oled? Meile tarbiž veda vastuz heile, ked meid oma oigendanuded. Midä sanud ičeiž polhe?»
23 Joan sanui: «Minä olen kirgujan än' rahvahatomas mas: ‘Tazoitagat Ižandale te!’ Muga Jumalan sanankandai Isaija om endustanu.»
24 Ned, keda oli oigetud Joannannoks, oliba farisejad.
25 Hö küzuiba hänel: «Mikš valatad mehid, ku ed ole Messia, ed ole Ilja da ed ole Jumalan sanankandai?»
26 Joan sanui: «Minä valatan vedel, no teiden keskes om jo toine, keda tö et tuntkoi.
27 Hän om se, ken tuleb minun jäl'ghe, no hän om suremb mindai, i minä en rohti rušta hänen kengiden pagloid.»
28 Nece oli Jordanjogen toižel randal, Vifavaras, kus Joan oli valatamas.
29 Toižel päiväl Joan nägišti, miše Iisus tuleb hänennoks. Joan sanui: «Naku om Jumalan Vodnaz, kudamb otab ičeze päle mirun grähkän!
30 Hän om se, kudamban polhe sanuin: ‘Minun jäl'ghe tuleb mez', kudamb om suremb mindai, sikš ku hän om olnu edel mindai.’
31 Minä en tundend händast, no vaiše necen täht olen tulnu valatamha vedel, miše Izrail' voiži tedištada, ken hän om.»
32 Joan todišti i sanui: «Minä nägin, kut Heng laskihe taivhaspäi ku kühkjaine i jäi hänen päle.
33 Minä-ki en tundend händast. No hän, kudamb oigenzi mindai valatamha vedel, sanui minei: ‘Konz nägištad mehen, kudamban päle Heng laskese i jäb, ka hän om se, kudamb valatab Pühäl Hengel.’
34 Minä olen sen nähnu i todištanu, miše nece mez' om Jumalan Poig.»
35 Toižel päiväl Joan möst seižui sil-žo tahol, i hänenke oli kaks' hänen openikad.
36 Konz hän nägišti, miše Iisus astub siriči, hän sanui: «Naku om Jumalan Vodnaz!»
37 Konz nene kaks' openikad kulištiba hänen sanad, hö läksiba Iisusan jäl'ghe.
38 Iisus kärauzihe, nägišti, miše hö astuba hänen jäl'ghe, i küzui: «Midä tö tahtoit?» Hö sanuiba: «Ravvi,» (nece znamoičeb opendai) «kus sinä eläd?»
39 «Tulgat, siloi nägištat», Iisus sanui. Hö mäniba i nägištiba, kus hän eläb, i jäiba hänenke sikš päiväks. Oli jo kümnenz' čas.
40 Üks' kahtespäi, ken kuli Joannan sanad i läksi Iisusan jäl'ghe, oli Andrei, Simon Petran vel'l'.
41 Hän ezmäks mäni ičeze vellen Simonannoks i sanui hänele: «Mö olem löudnuded Messian!» (nece znamoičeb Hristos).
42 Andrei vei händast Iisusannoks. Iisus kacuhti hänehe i sanui: «Sinä oled Simon, Jonan poig. Minä andan sinei uden nimen Kifa», nece znamoičeb: Kal'l', Petr.
43 Toižel päiväl Iisus kerazihe lähtmaha Galilejaha. Hän vastsi Filippan i sanui hänele: «Lähtkam minunke.»
44 Filip oli Vifsaidaspäi, siš-žo lidnaspäi, kuspäi Andrei i Petr.
45 Filip vastsi Nafanailan i sanui hänele: «Mö löuzim sen, kenen polhe kirjuti Moisei käskištos i kirjutiba Jumalan sanankandajad! Hän om Iisus, Josifan poig Nazaretaspäi.»
46 Nafanail küzui: «Voib-ik Nazaretaspäi tulda midä-ni hüväd?» «Tule i nägištad», sanui Filip.
47 Konz Iisus nägišti, miše Nafanail astub hänennoks, hän sanui: «Naku om todesine izrail'aine! Hän ei ole vällišpä.»
48 «Kuspäi sinä mindai tunded?» küzui Nafanail. Iisus sanui hänele: «Edel sidä völ, konz Filip kucui sindai, minä nägin sindai smokvanpun al.»
49 Nafanail sanui: «Ravvi, sinä oled Jumalan Poig, sinä oled Izrail'an kunigaz!»
50 Iisus sanui hänele: «Sinä uskod sikš, miše minä sanuin sinei: ‘Minä nägin sindai smokvanpun al’. Nägištad völ surembid-ki azjoid.»
51 I hän virki: «Todest tozi sanun teile: neciš aigaspäi tö nägištat, miše taivaz om avoin, i nägištat, kut Jumalan angelad käveleškandeba ülähän i alahan sigä, kus Mehen Poig om.»
1 Koumandel päiväl tehtihe Galilejan Kanas sai. Iisusan mam oli sigä,
2 i mugažo Iisus i hänen openikad oli kuctud sajaha.
3 Vin lopihe kesken, i mam sanui Iisusale: «Heil ei ole vinad.»
4 No Iisus sanui: «Jäta mindai. Minun aig völ ei ole tulnu.»
5 Hänen mamaze sanui abunikoile: «Midä hän sanub teile, tehkat se.»
6 Sigä oli kuz' kivišt veziastijad evrejalaižiden puhtastuzveroiden täht. Kaikuččehe astijaha mülüi kaks' vai koume metretes-märad vet.
7 Iisus sanui abunikoile: «Täutkat astijad vedel», i hö täutiba ned röunoihesai.
8 Sid' hän sanui: «Amundagat nügüd' sidä i vegat praznikan pämehele», i hö veiba.
9 Pämez' mujahti vet: se oli tehnus vinaks. Hän ei tedand, kuspäi oli necen vin, a abunikad, kudambad oliba amundanuded vet astijaspäi, teziba. Muga hän kucui ženihon ičezennoks
10 i sanui: «Kaik taričeba ezmäi hüväd vinad, a jäl'ges, konz adivod humalzuba, taričeba hondombad. No sinä oled kaičenu hüvän vinan neche aighasai.»
11 Nece oli Iisusan ezmäine tundmuztego, i hän tegi sen Galilejan Kanas. Hän toi ičeze korktan arvon sil'mnägubale, i hänen openikad uskoškanziba hänehe.
12 Jäl'ghe necidä Iisus, hänen mamaze, hänen velled i hänen openikad mäniba Kapernaumha i oliba sigä äjak-se päiväd.
13 Evrejalaine Äipäivän praznik läheni, i Iisus mäni Jerusalimha.
14 Pühäkodiš hän nägišti mehid, kudambad möiba härgid, lambhid i kühkjaižid žertvaks. Sigä ištuiba mugažo rahanvajehtajad.
15 Iisus tegi kunutan noran seiktemišpäi i küksi heid kaikid pühäkodišpäi: mehid, lambhid i härgid. Hän taci vajehtajiden rahad maha i kukerzi heiden stolad.
16 Kühkjaižiden möjile hän sanui: «Vegat lindud tägäpäi! Algat tehkoi minun Tatan pertid möndsijaks!»
17 Siloi openikad johtutiba, miše Pühiš Kirjutusiš om sanutud: «Hol' sinun pertin polhe, Jumal, kulutab mindai.»
18 Siloi evrejalaižed sanuiba Iisusale: «Miččel tundmuztegol ozutad meile, miše sinai om vald tehta muga?»
19 Iisus sanui: «Murendagat nece pühäkodi, i minä seižutan sen udes koumes päiväs.»
20 Siloi evrejalaižed sanuiba: «Nece pühäkodi tehtihe nel'l'kümne kuz' vot. Sinä-k seižutad sen koumes päiväs?»
21 Pagištes pühäkodin polhe, Iisus sanui ičeze hibjan polhe.
22 Konz hän eläbzui kollijoišpäi, openikad johtutiba nene hänen sanad, i hö uskoiba Pühiže Kirjutusihe i sihe, midä Iisus oli sanunu.
23 Konz Iisus oli Äipäivän praznikan Jerusalimas, äjad uskoiba hänen nimehe, konz nägištiba nene tundmuztegod, kudambad hän tegi.
24 No Iisus iče ei avaidand ičtaze heile, sikš miše hän tunzi heid kaikid.
25 Hänele ei pidand, miše hänele sanutihe, mitte mez' om, sikš ku hän iče tezi, midä mehes om.
1 Farisejiden sebras oli mez', kudamb kuctihe Nikodimaks, üks' evrejalaižiden pämehišpäi.
2 Hän tuli öl Iisusannoks i sanui: «Ravvi, mö tedam, miše sinä oled opendai, kudamban om oigendanu Jumal. Niken ei voi tehta mugomid tundmuztegoid kut sinä teged, ku Jumal ei ole hänenke.»
3 Iisus sanui: «Todest tozi sanun sinei: ku mez' ei sündu ülähänpäi, ka hän ei voi nägištada Jumalan valdkundad.»
4 Nikodim küzui: «Kut vanh mez' voib sünduda udes? Ved' hän ei voi mända tagaze maman vacha i sünduda toižen kerdan?»
5 Iisus sanui: «Todest tozi sanun sinei: ku mez' ei sündu vedespäi i Hengespäi, ka hän ei voi putta Jumalan valdkundaha.
6 Mehespäi sündub mez', a Hengespäi sündub heng.
7 Ala čududelde, miše sanuin sinei: ‘Teile tarbiž sünduda ülähänpäi.’
8 Heng om kuti tullei, kudamb puhub kus tahtoib. Sinä kuled sen än't, no ed teda, kuspäi se puhub i kuna se puhub. Muga tegese kaikile, ked oma sündnuded Hengespäi.»
9 «Kut nece kaik voib olda?» Nikodim küzui hänel.
10 Iisus sanui: «Ed-ik sinä, Izrail'an opendai, el'genda necidä?
11 Todest tozi sanun sinei: Mö pagižem, midä tedam, i todištam, midä olem nähnuded, a tö et otkoi meiden sanoid südäimehe.
12 Ku olen sanunu teile necen mirun azjoiš, a tö et uskkoi, ka kut voit uskta, ku pagižeškanden teile taivhaližiš azjoiš?
13 Niken ei ole libunu taivhaze, vaiše hän, ken om taivhaspäi tänna tulnu: Mehen Poig, kudamb om taivhas.
14 Muga kut Moisei rahvahatomas mas libuti kün ülähäks, muga tarbiž Mehen Poig-ki libutada ülähäks,
15 miše ni üks', ken uskob hänehe, ei kadoiži, a saiži igähižen elon.
16 Jumal om armastanu mirud muga äjal, ka andoi ičeze üksjaižen Poigan, miše ni üks', ken hänehe uskob, ei kadoiži, a saiži igähižen elon.
17 Ei sen täht Jumal oigendand ičeze Poigad mirhu, miše sudida sidä, a sen täht, miše mir hänen kal't päzuiži pahaspäi.
18 Ken uskob hänehe, ei linne suditud, no ken ei usko, om jo suditud, sikš ku ei ole usknu Jumalan üksjaižen Poigan nimehe.
19 Sud om siš, miše lämoi om tulnu mirhu, no ičeze pahoiden tegoiden tagut mehed oma enamban navedinuded pimedad mi lämoid.
20 Se, kudamb tegeb pahad, ei navedi lämoid; hän ei tule lämoinnoks sikš, miše hänen pahad tegod ei pal'l'astuiži.
21 No se, kudamb eläb toden mödhe, tuleb lämoinnoks, miše hänen tegod tuližiba sil'mnägubale: ned om tehtud Jumalan edes.»
22 Necen jäl'ghe Iisus läksi ičeze openikoidenke Judejaha. Hän eli sigä heidenke kuverdan-se aigad i valati mehid.
23 Joan mugažo valati; hän oli Enonas, läz Salimad, kus oli äi vet. Mehed tuliba sinna, i heid valatadihe.
24 Joan ei olend völ tactud türmha.
25 Kerdan Joannan openikad ridleškanziba evrejalaižidenke puhtastuzkäsköiden polhe.
26 Hö mäniba Joannannoks i sanuiba: «Ravvi, nügüd' valataškanzi mugažo se mez', kudamb oli sinunke Jordanjogen toižel polel i kudamban polhe sinä hüvin todištid. Kaik mäneba hänennoks.»
27 Joan sanui: «Mez' ei voi otta nimidä, ku hänele ei linne anttud necidä taivhaspäi.
28 Tö iče voit todištada, miše minä sanuin: ‘En minä ole Messia, a mindai oigetihe edel händast.’
29 Ženih om se, kudambal om nevest. No ženihon läheline mez' seižub hänen rindal i kundleb, midä hän pagižeb, i kundeltes händast lujas ihastub. Minai-ki om nügüd' mugoine ihastuz, i se om täutnus.
30 Hänele tarbiž tehtas surembaks, i minei penembaks.
31 Hän, ken tuleb ülähänpäi, om kaikid korktemb. Hän, ken om miruspäi, om maine i pagižeb necen mirun azjoiden polhe. Hän, ken tuleb taivhaspäi, om kaikid korktemb i
32 todištab sidä, midä om nähnu i kulnu, no niken ei ota hänen todištust südäimehe.
33 Ken otab hänen todištusen südäimehe, ka vahvištoitab, miše Jumal pagižeb tot.
34 Ved' hän, keda Jumal om oigendanu, pagižeb Jumalan sanoid. Jumal ei anda Henged märal.
35 Tat armastab Poigad, i om andnu kaiken hänen käzihe.
36 Ken uskob Poigha, hänel om igähine elo, no se, ken ei usko Poigha, ka ei nägišta elod, vaiše Jumalan viha jäb hänen päle.»
1 Konz Iisus tedišti, miše farisejad oliba kulištanuded, miše hän keradab ümbri ičtaze enamban openikoid i valatab enamban mi Joan —
2 a todeks-se Iisus iče ei valatand, vaiše hänen openikad —
3 ka hän läksi Judejaspäi i tuli tagaze Galilejaha.
4 Hänele pidi mända Samarian kal't.
5 Muga Iisus tuli Samarian Sihar-lidnaha. Läheli sidä oli manpala, kudamban Jakov oli andnu ičeze poigale Josifale.
6 Sigä oli Jakovan kaiv. Iisus väzui matkas i ištuihe kaivonnoks. Oli keskpäiv, kudenz' čas.
7 Üks' samarialaine naine tuli amundamha vet. Iisus sanui hänele: «Anda minei joda.»
8 Openikad oliba männuded lidnaha ostmaha sömäd.
9 Samarialaine naine sanui: «Sinä ved' oled evrejalaine — ka kut sinä pakičed joda samarialaižel naižel?» Ved' evrejalaižil ei ole nimiččid azjoid samarialaižidenke.
10 Iisus sanui naižele: «Ku tedaižid, midä Jumal andab lahjaks, i el'gendaižid, ken pakičeb sinai joda, ka pakičižid iče hänel, i hän andaiži sinei eläbad vet.»
11 Naine sanui: «Hüvä mez', sinai ei ole astijad amunta vet, a kaiv om süvä. Kuspäi sinä eläbad vet otaižid?
12 Jose sinä oled suremb meiden tatad Jakovad, kudamb andoi meile necen kaivon? Hän iče joi neciš kaivospäi vet, i sidä joiba hänen poigad i hänen živatad.»
13 Iisus sanui hänele: «Kaikuččele, ken job necidä vet, tuleb möst jomannäl'g,
14 no sille, ken job minai anttud vet, igäs ei tule jomannäl'gäd. Siš vedespäi, mittušt minä andan, tegese hänes purde, miččespäi vodaškandeb igähižen elon vezi.»
15 Naine sanui: «Hüvä mez', anda minei necidä vet, miše minei enamba ei tuliži jomannäl'gäd, i ei tarbiž kävuda tänna amundamha vet.»
16 Iisus sanui hänele: «Mäne kucmaha ičeiž mužikad-ki tänna.»
17 «Minai ei ole mužikad», naine sanui. Iisus sanui: «Oikti pagižid: sinai ei ole mužikad.
18 Viž mužikad sinai oli jo, i se, kenenke nügüd' eläd, ei ole sinun mužik. Täs sinä pagižid toden.»
19 Naine sanui: «Hüvä mez', minä homaičen, miše sinä oled Jumalan sanankandai.
20 Meiden tatad oma kumardanus Jumalale necil mägel, a tö, evrejalaižed, sanut, miše se taho, kus tarbiž kumartas, om Jerusalimas.»
21 Iisus sanui: «Usko minei, naine: tuleb aig, konz tö et kumardagoiš Tatale et necil mägel, dai et Jerusalimas-ki.
22 Tö kumardatoiš sille, kudambad et tuntkoi, no mö kumardamoiš sille, kudamban tundem, sikš ku päzutand tuleb evrejalaižišpäi.
23 Tuleb aig — se om-ki tulnu jo — konz kaik todesižed kumardelijad zavodiba kumardeldas Tatale henges i todes. Mugoižid kumardelijoid Tat ecib-ki ičeleze.
24 Jumal om heng, i sikš nenile, ked hänele kumardasoiš, tarbiž kumartas henges i todes.»
25 Naine sanui: «Ka minä tedan, miše Messia tuleb.» — Messia nece om Hristos. — «Ku hän tuleb, ka avaidab meile kaiken.»
26 Iisus sanui: «Minä olen se, minä, kudamb pagižen tägä sinunke.»
27 Sid'-žo tuliba hänen openikad. Hö čududelihe, miše Iisus pagiži naiženke, no ni üks' ei sanund: «Midä sinä tahtoid?» vai: «Miš sinä pagižed naiženke?»
28 Naine jäti vezin'okačun sihe, mäni lidnaha i sanui mehile:
29 «Tulgat kacmaha mest, kudamb sanui minei kaiken, midä olen tehnu! Ei-ik hän ole Messia?»
30 Mehed läksiba lidnaspäi i tuliba Iisusannoks.
31 Sil aigal openikad sanuiba Iisusale: «Ravvi, tule sömha.»
32 No hän sanui heile: «Minai om söm', kudamban polhe tö et tekoi.»
33 Openikad pagižiba kesknezoi: «Om-ik ken-se tonu hänele sömäd?»
34 No Iisus sanui: «Minun söm' om se, miše minä radan minun Oigendajan tahton mödhe, i tegen vaumheks hänen tön.
35 Et-ik tö sanugoi: ‘Om völ nel'l' kud rahnmižehesai’? Minä sanun: Kackat ümbri! Pöudod oma jo vauktad, vil'l' om jo küpsnu rahnmižeks.
36 Rahnoi sab paukan jo nügüd', hän keradab villäd igähižehe eloho, i muga semendai i rahnoi saba ihastust ühtes.
37 Täs om oiged muštatiž: ‘Üks' semendab, toine rahnob.’
38 Minä olen oigendanu teid rahnmaha sidä, min täht tö et radnugoi. Toižed radoiba higo ocas, a tö tulit keradamha heiden radon satusid.»
39 Äjad necen samarialaižen lidnan eläjišpäi uskoškanziba Iisusaha naižen todištusen kal't, konz kulištiba hänen sanad: «Hän sanui minei kaiken, midä olen tehnu.»
40 Sen täht konz samarialaižed tuliba Iisusannoks, hö pakičiba händast jäda lidnaha, i hän jäi-ki sinna kahteks päiväks.
41 Völ enamban rahvast uskoškanziba Iisusaha, konz kulištiba hänen sanad,
42 i hö sanuiba naižele: «Nügüd' em uskkoi vaiše sinun sanoiden kal't. Mö olem iče kulnuded händast i tedam, miše hän om todeks-ki mirun Päzutai, Messia.»
43 Kahtes päiväs päliči Iisus läksi sigäpäi Galilejaha.
44 Hän iče oli todištanu, miše Jumalan sanankandajad ei arvostagoi ičeze kodimas,
45 no konz hän tuli Galilejaha, galilejalaižed vastsiba händast hüvin. Hö-ki oliba kävunuded Jerusalimas praznikale i nähnuded, midä Iisus sigä praznikan aigan tegi.
46 Iisus tuli möst Galilejan Kanaha, kus oli tehnu veden vinaks. Kapernaumas oli kunigahan radnik, kudamban poig läžui.
47 Kulištades, miše Iisus oli tulnu Judejaspäi Galilejaha, hän läksi Iisusannoks i pakiči, miše hän tuliži i tegiži tervheks poigad, kudambal oli surm hambhiš.
48 Iisus sanui hänele: «Tö et uskkoi, kuni et nägištagoi tundmuztegoid i čudoid.»
49 No nece mez' pakiči: «Hüvä mez', tule, kuni minun poig ei ole kolnu.»
50 Siloi Iisus sanui: «Mäne kodihe. Sinun poig om terveh.» Mez' uskoi, midä Iisus hänele sanui, i läksi.
51 Konz hän oli völ tel, hänen käskabunikad tuliba vastha i sanuiba: «Sinun poig om terveh.»
52 Mez' küzui heil, konz poigale tegihe paremba, i hö sanuiba: «Eglai, seičemendel časul žar laskihe.»
53 Sid' tat el'genzi, miše nece oli tehnus ani siloi, konz Iisus sanui hänele: «Sinun poig om terveh», i hän i kaik hänen kodihižed uskoiba Iisusaha.
54 Nece oli Iisusan toine tundmuztego, i hän tegi sen, konz pördihe Judejaspäi Galilejaha.
1 Necen jäl'ghe oli evrejalaine praznik, i Iisus läksi Jerusalimha.
2 Jerusalimas läz Lambazverajad oli kül'bendsija, kudamban evrejankeline nimi oli Vifezda. Sen röunoidme oli viž pacazgalerejad,
3 i sigä venui äi läžujid: sogedoid, rambičijoid i ičeze kibul läžujid. Hö varastiba, miše vezi zavodiži bruncida.
4 Erašti Jumalan angel laskihe kül'bendsijaha i bruncitoiti vet. Se, kudamb ezmäižen ehti vedhe bruncindan aigan, tegihe tervheks, hot' mitte kibu hänel oli.
5 Sigä oli mez', kudamb läžui jo koumekümne kahesa vot.
6 Iisus nägišti händast sigä venumas. Hän tezi, miše mez' jo amu läžub. Iisus küzui: «Tahtoid-ik tervehtuda?»
7 Läžui sanui: «Hüvä mez', minai ei ole nikeda, ken abutaiži minei mända vedhe, konz se bruncib. Kaiken, konz takain mända sinna, ken-se ehtib edel mindai.»
8 Iisus sanui hänele: «Libu, ota ičeiž magaduzsija i kävele.»
9 Mez' sid'-žo tegihe tervheks, oti ičeze magaduzsijan i käveleškanzi. Se päiv oli sobat.
10 Muga evrejalaižiden pämehed sanuiba sille, kudamb tegihe tervheks: «Nügüd' om sobat, sinai ei ole valdad kantta sijad.»
11 Mez' sanui heile: «Se, ken tegi mindai tervheks, sanui minei: ‘Ota ičeiž sija i kävele’.»
12 Siloi hö küzuiba hänel: «Ken se mez' om, kudamb sanui sinei: ‘Ota ičeiž sija i kävele’?»
13 No tervnenu mez' ei tedand, ken se oli, sikš ku sigä oli äi rahvast, i Iisus kadoi heiden keskhe.
14 Möhemba Iisus vastsi mehen pühäkodiš i sanui hänele: «Sinä oled nügüd' terveh. Ala enambad tege grähkid, miše sinei ei tegižihe midä-ni hondombad.»
15 Mez' läksi sigäpäi i sanui evrejalaižiden pämehile, miše händast tegi tervheks Iisus.
16 Evrejalaižed zavodiba küksta Iisusad i tahtoiba surmita händast, sikš ku hän tegi mugošt sobatan.
17 No Iisus sanui heile: «Minun Tatain radab tähäsai, radan minä-ki.»
18 Necen tagut evrejalaižiden pämehed völ enamban tahtoškanziba rikta Iisusad. Ved' hän ei murendand vaiše sobatkäsköd, hän sanui völ Jumalan ičeze tataks i tegi necil ičtaze Jumalan vuiččeks.
19 Iisus sanui evrejalaižiden pämehile muga: «Todest tozi sanun teile: Poig ei voi tehta nimidä ičesazepäi, hän tegeb vaiše sidä, midä nägeb, miše tegeb hänen Tataze. Midä Tat tegeb, sidä tegeb mugažo Poig.
20 Tat armastab Poigad i ozutab hänele kaiken, midä iče tegeb. Hän ozutab Poigale völ-ki surembid tegoid, mugomid, miše tö lanktet čudho.
21 Ninga ku Tat eläbzoitab kollijoid i andab heile elon, muga Poig-ki andab elod, kenele tahtoib.
22 I Tat iče ei sudi nikeda, a om andnu kaiken sudanvaldan Poigale,
23 miše kaik arvostaižiba Poigad, kut arvostaba Tatad. Ken ei arvosta Poigad, ka ei arvosta Tatad-ki, kudamb om oigendanu Poigan.
24 Todest tozi sanun teile: se, ken kuleb minun sanad i uskob minun Oigendajaha, hänel om igähine elo. Hän ei linne suditud, vaiše om sirdnus surmaspäi eloho.
25 Todest tozi sanun teile: tuleb aig — i se om jo tulnu — konz kollijad kulištaba Jumalan Poigan änen. Ned, ked sidä kulištaba, eläškandeba.
26 Kut Tat om elon purde, muga hän om tehnu Poigaspäi-ki elon purtken.
27 Tat om mugažo andnu hänele sudanvaldan, sikš ku hän om Mehen Poig.
28 Algat čududelgoiš! Tuleb aig, konz kaik, ked venuba kaumoiš, kulištaba hänen änen
29 i libuba kaumoišpäi. Ned, ked oma tehnuded hüväd, eläbzuba i saba igähižen elon. Ned, ked oma tehnuded pahad, eläbzuba, i heid sudiškatas.»
30 «Minä en voi tehta nimidä ičesainpäi. Minä sudin sen mödhe, midä kulen, i minun sud om oiged, sikš ku minä en eci ičein tahtod, no vaiše Tatan tahtod, hänen, kudamb oigenzi mindai.
31 I ku minä iče todištan ičein polhe, ka minun todištuz ei ole mugoine arvokaz.
32 No minun polhe todištab toine, i minä tedan, miše se todištuz, kudamban hän andab minun polhe, om tozi.
33 Tö oigenzit mehid Joannannoks, i hän sanui toden minun polhe.
34 Minei ei tarbiž mehen todištust, no sanun necen sikš, miše tö saižit päzutandan.
35 Joan oli palab hoštai lamp, i tö tahtoit vähäižen ihasteldas sen lämoiš.
36 Minai om todištuz, kudamb sanub minun polhe enamban, mi Joannan sanad: ned tegod, kudambid Tat om andnu minei radoks. Ned tegod, kudambad minä tegen, todištaba, miše Tat om oigendanu mindai.
37 Mugažo iče Tat, minun Oigendai, om todištanu minun polhe. Tö nikonz et olgoi kulnuded hänen än't, nikonz et olgoi nähnuded hänen modod,
38 hänen sanad ei püžugoi teiš, sikš ku tö et uskkoi hänele, kudamban hän om oigendanu.
39 Ka, tö tarkašti luget Pühid Kirjutusid, sikš miše meletat löuta neniden kal't igähižen elon — a ned ved' minun polhe todištaba.
40 No tö et tahtoigoi tulda minunnoks, miše sada elon.
41 Minä en eci kitust mehišpäi.
42 Minä tedan teid: tö et armastagoi Jumalad.
43 Minä tulin Tatain nimes, no tö et vastnugoi mindai. No ku ken-se toine tuleb ičeze nimes, ka siloi tö vasttat händast.
44 Ka kutak tö voižit uskta! Tö varastat kitust toine toižespäi, a et eckoi sidä kitust, kudamb tuleb üksjaižes Jumalaspäi.
45 Algat meletagoi, miše minä väritaškanden teid Tatan edes. Teiden väritai om Moisei, hän, kudambaha tö nadeitoiš.
46 No ku tö uskoižit Moisejale, ka uskoižit mugažo minei-ki — minun polhe hän om kirjutanu.
47 No ku tö et uskkoi hänen kirjutusihe, ka kutak voižit uskta minun sanoihe!»
1 Jäl'ges necidä Iisus läksi Galilejajärven toižele polele. Sidä sanutihe völ Tiveriijärveks.
2 Hänenke astui sur' rahvazkogo, sikš ku hö nägiba tundmuztegoid, kudambid hän tegi läžujile.
3 Iisus libui mägele i ištui sigä ičeze openikoidenke.
4 Evrejalaižiden Äipäivän praznik oli jo läheli.
5 Iisus kacuhti i nägišti, miše tuleb äi rahvast. Hän küzui Filippal: «Kus voižim ostta leibäd, miše sötta heid?»
6 Necen hän sanui miše kodvda Filippad, ved' iče jo tezi, midä tegiži.
7 Filip sanui: «Kahtelsadal dinarijal osttud leibäd ei täudu heile, miše kaikutte saiži hot' supalan.»
8 Siloi üks' openik, Simon Petran vel'l' Andrei, sanui Iisusale:
9 «Tägä om prihaine, kudambal om viž' ozrleibäd i kaks' kalad. No kut necidä täuduiži mugomale surele artelile?»
10 Iisus sanui: «Käskkat kaikile išttas.» Siš tahos oli vihand norm, i mehed ištuihe maha. Heid oli läz vittuhad.
11 Iisus oti leibäd, kiti Jumalad i andoi leibäd openikoile, i openikad jagoiba ned ištujile. Muga hän jagoi kalan-ki, i kaik saiba severdan, kuverdan hö tahtoiba.
12 Konz kaik hö oliba külläižed, Iisus sanui openikoile: «Kerakat jänuded palaižed, miše nimidä ei mäniži uhtei.»
13 Hö tegiba muga, i vides ozrleibäspäi keraziba völ kaks'toštkümne täut puzud paloid, kudambad oliba jänuded sömäta.
14 Konz mehed nägištiba, miččen tundmuztegon Iisus tegi, hö sanuiba: «Nece om todeks-ki se Jumalan sanankandai, kudambale tarbiž tulda mirhu.»
15 No Iisus riži, miše mehed tahtoiba vägel otta i tehta händast kunigahaks, i sikš hän möst läksi mägele üksnäze.
16 Konz tuli eht, openikad mäniba alahaks randale,
17 ištuihe veneheze i läksiba Kapernaumha, järven toižele polele. Oli jo pimed, a Iisus völ ei tulend heidennoks.
18 Tullei puhui kovas, i järvel oliba vahtosižed lainhed.
19 Konz hö oliba soudnuded jo kaks'kümne viž vai koumekümne stadijad, hö nägištiba Iisusan, kudamb käveli järven lainhidme i läheni venehezepäi. Hö pöl'gästuiba.
20 No Iisus sanui: «Minä nece olen, algat varaikoi.»
21 Hö tahtoiba otta händast veneheze, no sid'-žo veneh tuli randha, kuna hö ehtatihe-ki.
22 Toižel päiväl rahvazkogo völ-ki oli järven toižel randal. Mehed oliba nähnuded, miše sigä oli vaiše üks' veneh, kuna hänen openikad ištuihe, i miše Iisus ei ištnus sihe ühtes openikoidenke, a hö läksiba häneta.
23 Tiveriadaspäi tuli toižid venehid sen sijannoks, kus Ižand oli kitnu Jumalad da sötnu rahvast leibäl.
24 Konz hö nägištiba, miše Iisusad ei olend sigä i hänen openikoid-ki ei olend, mehed ištuihe venehiže i läksiba Kapernaumha ecmaha Iisusad.
25 Hö löuziba Iisusan järven toižel polel i küzuiba hänel: «Ravvi, konz sinä tulid tänna?»
26 Iisus sanui: «Todest tozi sanun teile: tö et eckoi mindai sikš, miše nägit tundmuztegoid, a sikš miše sait leibäd i söit külläks.
27 Algat holdugoi sömäs, kudamb hapneb, a holdugat sömäs, kudamb nikonz ei hapne, a andab teile igähižen elon. Sidä sömäd andab teile Mehen Poig, sikš ku hänen päle Tat Jumal om pannu ičeze znaman.»
28 Hö küzuiba: «Midä meile tarbiž tehta, miše meiden tegod oližiba Jumalan tegoin?»
29 Iisus sanui: «Uskkat hänehe, kudamban Jumal om oigendanu. Nece om Jumalan tego.»
30 Hö sanuiba Iisusale: «Miččen tundmuztegon sinä teged, miše mö nägištades sidä uskoižim sinuhu? Midä sinä teged?
31 Meiden tatad söiba rahvahatomas mas mannad, ninga ku Pühiš Kirjutusiš om sanutud: ‘Hän andoi taivhaspäi leibäd heile sömäks.’»
32 Neche Iisus sanui: «Todest tozi minä sanun teile: ei Moisei teile andand taivhaspäi leibäd, a minun Tat andab teile taivhaspäi todesišt leibäd.
33 Jumalan leib om se, kudamb tuleb taivhaspäi i andab mirule elon.»
34 Hö sanuiba: «Hüvä mez', anda meile kaiken aigan necidä leibäd.»
35 Iisus sanui: «Minä olen elon leib. Ken tuleb minunnoks, ka ei linne nikonz näl'gäs, i ken uskob minuhu, ka ei linne nikonz jomannäl'gäs.
36 No minä sanuin teile: tö olet nähnuded mindai, a üks'kaik et uskkoi.
37 Kaik ned, kudambid Tat minei andab, tuleba minunnoks, i sidä, kudamb tuleb minunnoks, minä en aja ičeinnopäi.
38 Ved' minä en ole tulnu taivhaspäi tehmaha ičein tahtod, a tulin tehmaha minun Oigendajan, Tatan, tahtod.
39 A Tatan, minun Oigendajan, taht om se, miše ei kadotada ni üht heišpäi, keda hän om andnu minei, a miše jäl'gmäižel päiväl eläbzoitta heid kaikid.
40 Minun Oigendai tahtoib, miše kaikuččel, kudamb nägeb Poigan i uskob hänehe, oliži igähine elo. Jäl'gmäižel päiväl minä eläbzoitan händast.»
41 Evrejalaižed buraidaškanziba Iisusan päle sikš, miše hän sanui: «Minä olen se leib, kudamb tuli alahaks taivhaspäi.»
42 Hö sanuiba: «Ei-ik nece ole Iisus, Josifan poig? Mö tundem hänen tatad i mamad. Kut hän voib sanuda: ‘Minä tulin taivhaspäi’?»
43 Iisus sanui neche: «Algat buraidagoi kesknetoi!
44 Niken ei voi tulda minunnoks, ku Tat, kudamb om oigendanu mindai, ei to händast. Händast, kudamb tuleb, minä eläbzoitan jäl'gmäižel päiväl.
45 Jumalan sanankandajiden kirjutusiš om sanutud: ‘Hö kaik linneba opetud Jumalal.’ Kaikutte, kudamb om kundelnu Tatad i otnu südäimehe hänen opendusen, tuleb minunnoks.
46 Ka, Tatad niken ei ole nähnu; vaiše hän, kudamb om lähtnu Jumalaspäi, om nähnu Tatan.
47 Todest tozi sanun teile: ken uskob minuhu, hänel om igähine elo.
48 Minä olen elon leib.
49 Teiden tatad söiba rahvahatomas mas mannad, i üks'kaik hö koliba.
50 No nece leib tuleb taivhaspäi, i ken necidä söb, ei kole.
51 Minä olen nece eläb leib, kudamb om tulnu taivhaspäi. Ken söb necidä leibäd, eläškandeb igän. Leib, mittušt minä andan, om minun hibj. Minä andan sidä, miše mir voiži eläda.»
52 Siloi evrejalaižed ridleškanziba kesknezoi. Hö küzeliba: «Kut nece mez' voib antta ičeze hibjan meile sömäks?»
53 Iisus sanui heile: «Todest tozi sanun teile: ku tö et sögoi Mehen Poigan lihad i et jogoi hänen vert, ka teiš ei linne elod.
54 No ken söb minun lihad i job minun vert, hänel om igähine elo, i minä eläbzoitan händast jäl'gmäižel päiväl.
55 Minun liha om todesine söm', i minun veri om todesine jom.
56 Ken söb minun lihad i job minun vert, püžub minus, i minä püžun hänes.
57 Tat, kudamb om eläb, om oigendanu mindai, i kut minä san Tataspäi elon, muga sab minuspäi elon se, ken söb mindai.
58 Nece om se leib, kudamb om tulnu alahaks taivhaspäi. Se om toinejitte mi manna, kudambad teiden tatad söiba: hö koliba, no ken söb necidä leibäd, eläškandeb igän.»
59 Muga Iisus pagiži, konz openzi Kapernauman suimpertiš.
60 Necen kulištades äjad hänen openikoišpäi sanuiba: «Mitte jüged pagin! Ken voib kundelta sidä?»
61 No Iisus tezi, miše hänen openikad buraidaba hänen päle, i sanui heile: «Nece-ik teid rändütab?
62 Midä linneb, ku tö nägištat, miše Mehen Poig libub sinna, kus hän ende oli!
63 Vaiše Heng tegeb eläbaks, hibjaspäi ei ole nimittušt ližad. Ned sanad, kudambad minä olen teile sanunu, oma heng i elo.
64 No teiden keskes om mugoižid, kudambad ei uskkoi.» Ved' Iisus tezi ezmässai, ked ei uskkoi i ken möb händast.
65 Hän ližazi völ: «Sikš sanuin-ki teile, miše niken ei voi tulda minunnoks, ku Tatain ei anda necidä valdad hänele.»
66 Jäl'ges necidä äjad Iisusan openikoišpäi läksiba hänen sebraspäi i ei kävunugoi enamba hänenke ühtes.
67 Iisus küzui nenil kahteltoštkümnel: «Tahtoit-ik tö-ki lähtta?»
68 Simon Petr sanui hänele: «Ižand, kenennoks mö mänižim? Sinai oma igähižen elon sanad.
69 Mö uskom i tedam, miše sinä oled Messia, eläban Jumalan Poig.»
70 Iisus sanui heile: «Ved' minä iče teid valičin, kaikid kahttoštkümned. No üks' teišpäi om lemboi.»
71 Hän sanui sen Judan Iskariotan polhe, Simonan poigan polhe. Hän möhemba möi Iisusan, hot' oli üks' neniš kahtestoštkümnespäi.
1 Necen jäl'ghe Iisus käveli Galilejas. Judejas hän ei tahtoind kävuda, sikš miše evrejalaižed eciba aigad rikta händast.
2 Evrejalaižiden Lehtezpertižen praznik oli läz.
3 Iisusan velled sanuiba hänele: «Mäne Judejaha, miše sinun openikad-ki nägižiba tegod, miččid sinä teged.
4 Ved' niken ei peitä ičeze tegoid, ku tahtoib olda tetab. Ku teged mugomid tegoid, ka ozuta mirule, ken sinä oled!»
5 Velled-ki ved' ei usknugoi hänele.
6 Iisus sanui heile: «Minun aig ei ole völ tulnu — a teile kaikutte aig kožub.
7 Teiden päle mir ei voi kantta vihad, no minun päle kandab, ved' minä todištan, miše sen tegod oma pahad.
8 Mängat tö praznikale. A minä völ en mäne necile praznikale, sikš ku minun aig völ ei ole tulnu.»
9 Muga hän sanui i jäi Galilejaha.
10 No konz hänen velled tuliba, siloi Iisus-ki tuli praznikale, no ei avoin, a kuti peitoiči.
11 Praznikan aigan evrejalaižiden pämehed eciba händast i küzeliba: «Kus se mez' om?»
12 Mehiden keskes oli äi paginoid hänen polhe. Toižed sanuiba, miše hän om hüvä mez', toižed, miše ei, hän manitab rahvast.
13 Niken ei rohtind pagišta hänen polhe avoin, sikš ku hö varaižiba evrejalaižiden pämehid.
14 No kesked praznikad Iisus tuli pühäkodihe i opendaškanzi.
15 Evrejalaižiden pämehed čududelihe i sanuiba: «Kut nece mez', kudamb ei ole opendanus, voib teta Pühäd Kirjutused?»
16 Iisus sanui heile: «Se, midä minä opendan, ei ole minun openduz, a hänen, kudamb om mindai oigendanu.
17 Kaikutte, ken tahtoib eläda hänen tahton mödhe, tedištab, om-ik minun openduz Jumalaspäi, vai pagižen-ik ičein päspäi.
18 Ken pagižeb ičesazepäi, ka tahtoib kitändad ičeleze. No ken tahtoib kitändad ičeze oigendajale, hän pagižeb tot, hänes ei ole kelastust.
19 Ei-ik Moisei andand teile käskištod? No niken teišpäi ei elä sen mödhe. Mikš tö tahtoit rikta mindai?»
20 Mehed sanuiba: «Sinus om paha heng. Ken sindai tahtoib rikta?»
21 Iisus virki: «Minä tegin ühten tegon, i tö kaik čududeletoiš.
22 Moisei andoi teile käskön tehta prihaižile ümbrileiktusen — ka, nece käsk ei ole Moisejaspäi, a tatoiden tatoišpäi — i tö teget sen sobatan-ki.
23 I ku mehele tehtas ümbrileiktuz sobatan-ki, miše oliži Moisejan käskišton mödhe, ka mikš tö buraidat minun päle sikš, miše minä sobatan tegin tervheks mehen kogonaz?
24 Algat sudigoi pälpäi kacten, a sudigat oiktal sudal.»
25 Erased jerusalimalaižed sanuiba: «Ei-ik nece ole se, keda hö tahtoiba rikta?
26 Kut hän voib pagišta avoin i hänele ei sanugoi nimidä? Voib olda, pämehed oma tedištanuded, miše hän om Messia?
27 No mö tedam, kugalaine hän om. A konz Messia tuleb, niken ei teda, kuspäi hän om.»
28 Opetes pühäkodiš, Iisus sanui lujal änel: «Tö tundet mindai i tedat kugalaine olen. No minä en tulend ičein valdal, mindai oigenzi se, kudamb om iče tozi! Tö händast et tuntkoi,
29 no minä tunden händast, sikš miše tulin hänennopäi i sikš miše hän om mindai oigendanu.»
30 Hö tahtoinuižiba tabata händast, no niken ei kosketand, sikš ku hänen aig völ ei tulend.
31 No äi rahvast uskoi hänehe. Hö sanuiba: «Voib-ik Messia tuldes tehta enamban tundmuztegoid, mi nece mez' om jo tehnu?»
32 Konz farisejad kulištiba, miše mehiden keskes pagištihe Iisusan polhe muga, hö i ülembaižed papid oigenziba mehid tabadamha händast.
33 Iisus sanui heile: «Minä völ vähäižen olen teidenno. Jäl'ges lähten hänennoks, kudamb mindai om oigendanu.
34 Tö eciškandet mindai, no et löutkoi, i tö et voigoi puta sinna, kus minä linnen.»
35 Evrejalaižiden pämehed küzeliba toine tošt: «Kuna hän tahtoib mända, kus mö em voigoi händast löuta? Lähteb-ik hän neniden mijalaižidennoks, kudambad eläba grekalaižiden keskes? Tahtoib-ik hän opeta grekalaižid-ki?
36 Midä hän tahtoi sanuda sanoil: ‘Tö eciškandet mindai, no et löutkoi,’ i: ‘Tö et voigoi putta sinna, kus minä linnen’?»
37 Praznikan jäl'gmäižel, surel päiväl Iisus seižutihe i kirgui lujal änel: «Ku kenel-ni om jomannäl'g, tulgha minunnoks i jogha.
38 Ken uskob minuhu, hänen südäimespäi jokseškandeba eläban veden joged, ninga kut om sanutud Pühiš Kirjutusiš.»
39 Muga Iisus pagiži Hengen polhe, kudamban saižiba ned, ked uskoba hänehe. Heiden päl völ ei olend Pühäd Henged, sikš ku Iisusan korged arv völ ei tulend kaikehe hoštoteshe.
40 Kulištades Iisusan sanoid äjad rahvazkogospäi virkiba: «Hän om todeks se Jumalan sanankandai.»
41 Toižed sanuiba: «Hän om Messia.» No toižed sanuiba: «Jose Messia tuleb Galilejaspäi?
42 Ei-ik Pühiš Kirjutusiš ole sanutud, miše Messia om Davidan heimokundaspäi i tuleb Viflejemaspäi, Davidan kodilidnaspäi?»
43 Muga mehed ridleškanziba hänen polhe.
44 Erased tahtoiba tabata händast, no niken ei koskend händast.
45 Mehed, keda oigetihe tabadamha Iisusad, pördihe ülembaižiden papidennoks i farisejidennoks. Ned küzuiba: «Mikš et tonugoi händast?»
46 Mehed sanuiba: «Igäs völ niken ei pagižend muga kut hän.»
47 Siloi farisejad sanuiba: «Olet-ik tö-ki andnuded manitada ičtatoi?
48 Om-ik hot' üks' pämez' usknu hänehe? Vai üks' farisei?
49 No nece rahvaz nikut ei teda käskištod — tulgha heiden päle Jumalan viha!»
50 Siloi Nikodim, kudamb konz-se öl oli kävunu Iisusanno da iče-ki oli farisei, sanui heile:
51 «Voib-ik meiden käskišt sudida mest, edel sidä ku kundeltas händast i ottas sil'mnägubale, midä hän om tehnu?»
52 No toižed sanuiba hänele: «Ed-ik sinä-ki ole Galilejaspäi? Luge hüvin Pühid Kirjutusid, siloi nägištad, miše Galilejaspäi ei tule Jumalan sanankandai.»
53 Kaik läksiba kodihe,
1 no Iisus mäni Voipunmägele.
2 Aigoiš homendesel Iisus möst tuli pühäkodihe. Hänenno kerazihe äi rahvast, i hän ištuihe i openzi heid.
3 Siloi käskištonopendajad i farisejad toiba hänennoks akan, kudamb tabatihe, konz hän magazi verhan mužikanke. Hö seižutiba händast keskele
4 i sanuiba Iisusale: «Opendai, nece ak tabatihe, konz hän magazi verhan mužikanke.
5 Moisei käski meile tacelta mugomihe kivil surmhasai. Midä sinä sanud?»
6 Hö pagižiba muga, miše kodvda Iisusad i miše mil-ni väritada händast. No Iisus kumarzihe i kirjuti sormel maha kacmata heihe.
7 I ku hö hätken küzeliba händast, hän oigenzihe i sanui: «Se teišpäi, ken om grähkätoi, ezmäine tackaha hänehe kivi.»
8 Hän kumarzihe möst i kirjutaškanzi maha.
9 Kulištades Iisusan sanad hö lähteškanziba toine toižen jäl'ghe, vanhembišpäi jäl'gmäižehesai, sikš ku südäimes hö teziba, miše oma grähkhižed. Sinna jäi vaiše Iisus i keskel seižui ak.
10 Iisus lendi pän i ku ei nägištand nikeda, vaiše akan, ka küzui: «Naine, kus oma sinun väritajad? Ei-ik niken sudind sindai?»
11 «Niken, hüvä mez'», ak sanui. Iisus sanui: «Minä-ki en sudiškande. Mäne, ala tege grähkid enambad.»
12 Iisus pagiži möst rahvahanke i sanui: «Minä olen mirun lämoi. Ken astub minunke, se ei käveleškande pimedas, a hänel om elon lämoi.»
13 Siloi farisejad sanuiba hänele: «Sinä iče todištad ičeiž polhe, sinun todištuz ei ole mugoine arvokaz.»
14 Iisus sanui: «Hot' minä todištan iče ičein polhe, minun todištuz om arvokaz, sikš ku minä tedan, kuspäi minä olen tulnu i kuna mänen. A tö et tekoi, kugalaine minä olen i kuna mänen.
15 Tö sudit mehiden kartte, minä en sudi nikeda.
16 I ku sudin-ki, ka minun sud om oiged, sikš ku minä en ole üksnäin, a minunke om Tat, kudamb om mindai oigendanu.
17 Ved' teiden käskištos-ki om sanutud, miše kahten mehen todištuz om arvokaz.
18 Minä iče todištan ičein polhe, i minun polhe todištab Tat, kudamb om mindai oigendanu.»
19 «Kus sinun Tat om?» hö küzuiba. Iisus sanui: «Tö et tuntkoi mindai, et tuntkoi minun Tatad-ki. Ku tundižit mindai, ka tundižit minun Tatad-ki.»
20 Necen pagiži Iisus, konz openzi rahvast pühäkodiš, läz rahalipast. Niken ei tabadand händast, sikš ku hänen aig völ ei tulend.
21 Iisus sanui möst rahvahale: «Minä lähten tägäpäi. Tö eciškandet mindai, no kolet ičetoi grähkihe. Kuna minä lähten, sinna tö et voigoi putta.»
22 Evrejalaižiden pämehed čududelihe: «Tahtoib-ik hän rikta ičtaze, ku sanub: ‘Kuna minä lähten, sinna tö et voigoi putta’?»
23 Iisus sanui heile: «Teiden kodi om alahan, minun om ülähän. Tö olet neciš miruspäi, a minä en ole neciš miruspäi.
24 Sikš sanuin teile, miše tö kolet ičetoi grähkihe. I ku tö et uskkoi, miše nece olen minä, ka tö kolet ičetoi grähkihe.»
25 Siloi hö küzuiba: «Ken sinä oled?» Iisus sanui heile: «Minä sanuin ezmässai teile, ken minä olen.
26 Minä äjan voižin sanuda teiden polhe i äjiš azjoiš voižin teid sudida. No minun Oigendai pagižeb tot, i midä olen kulnu hänespäi, sidä minä sanun mirule.»
27 Hö ei el'gendanugoi, miše Iisus pagiži Tatan polhe.
28 I Iisus sanui heile: «Konz tö libutat Mehen Poigan, tö el'gendaškandet, miše nece olen minä i minä en tege nimidä ičein päspäi, a pagižen muga, kut Tat om opendanu mindai.
29 Minun Oigendai om minunke. Tat ei jätand mindai üksnäin, ved' minä kaiken tegen muga, kut om hänele mel'he.»
30 Konz Iisus pagiži muga, äjad uskoškanziba hänehe.
31 Nenile evrejalaižile, kudambad nügüd' uskoiba hänehe, Iisus sanui: «Ku tö elät minun sanoiden mödhe, ka todeks olet minun openikad.
32 Tö tedištat, mi om tozi, i tozi pästab teid valdale.»
33 Hö sanuiba hänele: «Mö olem Avraaman heimokundaspäi, mö nikonz em olnugoi nikenen orjin. Kut void sanuda, miše mö päzum valdale?»
34 Iisus virki: «Todest tozi sanun teile: kaikutte, kudamb tegeb grähkid, om grähkän orj.
35 No orj ei püžu ižandan pertiš igän, a poig püžub igän.
36 Ku Poig pästab teid valdale, ka tö todeks linnet valdal.
37 Minä tedan, miše tö olet Avraaman heimokundaspäi. No tö tahtoit rikta mindai, sikš miše minun sana ei mülü teihe.
38 Minä pagižen, midä olen nähnu minun Tatal — a tö teget muga, midä olet nähnuded ičetoi tatal.»
39 Hö sanuiba Iisusale: «Meiden tat om Avraam.» Iisus sanui: «Ku tö oližit Avraaman lapsed, ka tegižit Avraaman tegoid.
40 A nügüd' tö tahtoit rikta mindai — mehen, kudamb sanui teile tot, mittušt Jumalaspäi kuli. Avraam mugošt ei tegend.
41 Tö teget muga, kut teiden tat.» Hö sanuiba hänele: «Mö em olgoi vedeluznaižen lapsed. Meil om üks' tat, Jumal.»
42 Iisus sanui heile: «Ku Jumal oliži teiden tat, tö armastaižit mindai, sikš ku minä olen lähtnu Jumalaspäi i tulnu tänna. Minä en tulend ičein valdal, no hän om mindai oigendanu.
43 Mikš tö et el'gekoi minun paginad? Sikš miše et voigoi kulda, midä minä sanun.
44 Teiden tat om lemboi, i tö tahtoit tehta muga, kut hän himoičeb. Ezmässai hän om olnu ristituiden surmitajan, hän ei püžund todes, sikš miše ei ole hänes tot. Konz hän kelastab, hän pagižeb ičeze kelel, sikš ku hän om kelastai i kelastusen tat.
45 No minä pagižen tot, i sen täht tö et uskkoi minei.
46 Ken teišpäi voib ozutada, miše minä olen tehnu grähkän? I ku pagižen tot, mikš et uskkoi minei?
47 Ken om Jumalaspäi, se kuleb, midä Jumal pagižeb. Tö et kulgoi, sikš ku et olgoi Jumalaspäi.»
48 Evrejalaižed sanuiba Iisusale: «Em-ik mö pagiškoi tot, miše sinä oled samarialaine i sinus om paha heng?»
49 Iisus sanui: «Minus ei ole pahad henged. Minä arvostan ičein Tatad, a tö huigenzoitat mindai.
50 Minä en eci kitust ičelein, no om se, ken ecib i sudib.
51 Todest tozi sanun teile: ken eläb minun sanoiden mödhe, hän igäs ei kole.»
52 Evrejalaižed sanuiba hänele: «Nügüd' meile om sel'ged: sinus om paha heng. Avraam om kolnu, mugažo Jumalan sanankandajad, no sinä sanud: ‘Ken eläb minun sanoiden mödhe, hän igäs ei kole.’
53 Oled-ik sinä suremb meiden tatad Avraamad? Hän om kolnu, i mugažo oma kolnuded Jumalan sanankandajad. Keneks sinä luged ičtaiž?»
54 Iisus sanui vastha: «Ku minä iče korgenzoitan ičein arvod, ka nece korgenzoituz ei maksa nimidä. Minun arvod korgenzoitab minun Tat, kudamban tö kucut ičetoi Jumalaks.
55 Tö et tuntkoi händast, no minä tunden händast. Ku sanuižin, miše en tunde, ka oližin kelastai, muga kut tö. No minä tunden händast i elän hänen sanoiden mödhe.
56 Teiden tat Avraam lujas ihastui sihe, miše nägištab minun päivän. I hän nägišti sen i ihastui.»
57 Evrejalaižed sanuiba hänele: «Sinei ei ole völ vitkümned vot, i sinä oled nähnu Avraaman!»
58 Iisus sanui: «Todest tozi sanun teile: jo edel ku Avraam sündui, minä olin.»
59 Siloi hö otiba kivid, miše tacta hänehe, no Iisus peitihe heišpäi i läksi pühäkodišpäi. Hän mäni heiden kogos läbi i astui edeleze.
1 Teveres Iisus nägišti mehen, kudamb oli sündnu sogedan.
2 Openikad küzuiba hänel: «Ravvi, ken tegi grähkän, miše hän sündui sogedan? Iče-k hän vai hänen kazvatajad?»
3 Iisus sanui: «Ei hän tegend grähkäd, dai kazvatajad-ki ei tehnugoi. Nece om sen täht, miše hänes ozutaižihe Jumalan tegod.
4 Kuni om päiv, minei tarbiž tehta hänen tegoid, ken oigenzi mindai. Tuleb ö, siloi niken ei voi tehta azjoid.
5 Kuni olen mirus, minä olen mirun lämoi.»
6 Jäl'ges nenid sanoid Iisus sül'gi maha, tegi sül'gespäi i maspäi voišken, voidi sogedal sil'mäd
7 i sanui: «Mäne Siloaman kül'bendsijale i peste.» — Siloaman nimi znamoičeb «oigetud». — Mez' mäni, pezihe i konz pördihe, ka hän jo nägi.
8 Sid' hänen susedad i toižed-ki, ked ende nägiba händast sogedan, čududelihe: «Ei-ik nece ole hän, ken ištui pakičijan?»
9 Erased sanuiba: «Nece om hän,» a erased: «Ei, vaiše nahodib hänehe.» No hän sanui iče: «Ka, nece olen minä.»
10 Hö küzuiba hänel: «Ka kut sinun sil'mäd avaižihe?»
11 Hän sanui: «Se mez', kudamb kuctas Iisusaks, tegi voišken, voidi minun sil'mäd i sanui: ‘Mäne Siloaman kül'bendsijale i peste.’ Minä mänin, pezimoi, i minun sil'mäd nägeškanziba.
12 «Kus se mez' om?» hö küzuiba hänel, no hän sanui: «En teda.»
13 Mez', kudamb oli olnu soged, vedihe farisejidennoks.
14 Oli sobat, konz Iisus tegi voišken i avaiži hänen sil'mäd.
15 Farisejad-ki küzuiba mehel, kut hänen sil'mäd nägeškanziba, i mez' sanui: «Hän pani voišken minun sil'mile, sid' kävuin pezmahas, i nügüd' nägen.»
16 Siloi erased farisejad sanuiba: «Nece mez' ei voi olda Jumalaspäi, sikš ku hän ei elä sobatkäskön mödhe.» Toižed sanuiba: «Kut voib grähkhine mez' tehta mugomid čudoid?» Hö ridleškanziba
17 i küzuiba möst sogedal: «Mittušt mel't iče oled hänes? Ved' hän avaiži sinun sil'mäd.» Mez' sanui: «Hän om Jumalan sanankandai.»
18 Evrejalaižiden pämehed üks'-se ei usknugoi, miše mez' oli soged i nägeškanzi, kuni ei kucnugoi hänen tatad i mamad.
19 Hö küzuiba heil: «Om-ik nece teiden poig? Sanut-ik, miše hän sündui sogedan? Mi om tehnus, miše hän nügüd' nägeb?»
20 Kazvatajad sanuiba heile: «Mö tedam, miše hän om meiden poig, i hän sündui sogedan.
21 No mö em tekoi, kut hän nägeškanzi, em tekoi sidä-ki, ken avaiži hänele sil'mäd. Hän om täuz'igäine, küzugat hänel; sanugaha hän iče.»
22 Hänen kazvatajad sanuiba muga, sikš ku varaižiba evrejalaižiden pämehid. Evrejalaižed oliba jo aigemba pagižnuded, miše erigoitaba suimpertišpäi sidä, ken sanub Iisusan Messiaks.
23 Sikš kazvatajad sanuiba-ki: «Hän om täuz'igäine, küzugat hänel.»
24 Hö kucuiba toižen kerdan sen mehen, kudamb oli olnu soged, i sanuiba hänele: «Sanu tozi Jumalan edes! Mö tedam, miše se mez' om grähkhine.»
25 Mez' sanui: «Om-ik hän grähkhine, sidä en teda. No sen tedan, miše minä olin soged, a nügüd' nägen.»
26 Hö möst küzuiba hänel: «Midä hän sinei tegi? Kut hän sinun sil'mäd avaiži?»
27 Mez' sanui: «Minä ved' sanuin jo teile, tö vaiše et kundelnugoi. Mikš tö möst tahtoit sen kulištada? Tahtoit-ik tö-ki tehtas hänen openikoikš?»
28 Hö nagroiba händast i sanuiba: «Ka sinä-se oled-ki hänen openik, a mö olem Moisejan openikad.
29 Mö tedam, miše Jumal pagiži Moisejanke, no kuspäi nece mez' om, sidä em tekoi.»
30 «Se om čud», sanui mez', «miše et tekoi, kuspäi hän om — a hän avaiži minei sil'mäd.
31 Ved' mö kaik tedam, miše Jumal ei kule grähkhižid, no mugomid hän kuleb, ked arvostaba händast i eläba hänen tahton mödhe.
32 Igäs niken ei kulend, miše ken-se oliži avaidanu sil'mäd mehele, kudamb oli sündnu sogedan.
33 Ku hän ei oliži Jumalaspäi, ka hän ei voiži tehta nimidä.»
34 Hö sanuiba hänele vastha: «Sinä oled sündundaspäi kogonaze grähkhine, i sinä völ rohtid opeta meid!» Hö küksiba mehen irdale.
35 Iisus kulišti, miše mez' oli kükstud, i konz hän löuzi händast, ka küzui: «Uskod-ik Jumalan Poigha?»
36 «Hüvä mez', ken hän om?» mužik küzui. «Sanu, miše voižin uskta.»
37 Iisus sanui: «Sinä oled nähnu händast. Hän om täs i pagižeb sinunke.»
38 «Minä uskon, Ižand», mez' sanui i kumarzihe hänele mahasai.
39 Iisus sanui: «Sudan täht minä tulin neche mirhu, miše sogedad saižiba nägun, a nägijad sogenzuižiba.»
40 Erased farisejad oliba hänenke sigä. Hö kulištiba sen i küzuiba: «Jose mö-ki olem sogedad?»
41 Iisus sanui heile: «Ku oližit sogedad, ka teil ei oliži grähkid, no tö sanut: ‘Mö nägem’, sen täht grähk püžub teiš.»
1 «Todest tozi sanun teile: ken ei mäne lambhiden tanhaze verajan kal't, a ličese sinna tošt tedme, ka se om vargaz i razbainik.
2 Se, ken mäneb verajan kal't, om lambhiden paimen.
3 Hänele verajanvarjoičii avaidab verajan, i lambhad kundleba hänen än't. Hän kucub ičeze lambhid nimel i pästab irdale.
4 Konz hän om pästnu lambhid irdale, hän astub ezil, a lambhad mäneba hänen taga, sikš miše hö tundeba hänen än't.
5 Verhan taga hö ei lähtkoi, a pageneba hänespäi, sikš miše hö ei tuntkoi verast än't.»
6 Iisus sanui heile necen ozoitezstarinan, no hö ei el'gendanugoi, min polhe hän pagiži.
7 Sikš Iisus völ sanui: «Todest tozi sanun teile: minä olen lambhiden verai.
8 Kaik, ked tuliba edel mindai, oma varghad i razbainikad, lambhad ei kundelnugoi heid.
9 Minä olen verai. Se, ken tuleb südäimehe minun kal't, ka päzub. Hän voib tulda i mända, i hän löudab omaluižen. kaiče
10 Vargaz tuleb vaiše vargastamha, rikmaha, surmičemha. Minä olen tulnu andmaha elon, täuden, külläižen elon.
11 Minä olen hüvä paimen. Hüvä paimen andab ičeze elon lambhiš.
12 A paukatud paimen ei ole oiged paimen, lambhad ei olgoi hänen. Konz hän nägeb, miše tuleb händikaz, ka hän jätab lambazkogon i pageneb. Händikaz rästab lambhid i kükseb niid kaikjale.
13 Paukatud paimen pageneb, sikš ku om paukatud, hän ei holdu lambhiš.
14 Minä olen hüvä paimen. Minä tunden ičein lambhid, i hö tundeba mindai,
15 muga kut Tat tundeb mindai i minä Tatad. Minä andan hengen lambhiš.
16 Minai om toižid-ki lambhid, mugoižid, kudambad ei olgoi neciš lambazkogospäi, i niid-ki minei tarbiž paimeta. Ned kundleba minun än't, i muga linneb üks' lambazkogo i üks' paimen.
17 Tat armastab mindai, sikš ku minä andan ičein hengen — miše jäl'ges saižin sen tagaze.
18 Niken ei anasta sidä minai, minä iče andan sen. Minai om vald antta se i otta tagaze. Muga minun Tat om käsknu minei tehta.»
19 Neniden sanoiden tagut evrejalaižed möst ridleškanziba kesknezoi.
20 Äjad heišpäi sanuiba: «Hänes om paha heng, hän om urad. Midä tö händast kundlet?»
21 Toižed sanuiba: «Ninga ei pagiže mugoine, kenes om paha heng. Jose paha heng voib avaita sogedan sil'mäd?»
22 Oli tal'v, i Jerusalimas oli pühäkodin udištamižen voz'praznik.
23 Konz Iisus käveli pühäkodiš, Solomonan pacazgalerejas,
24 evrejalaižed kogozihe ümbri hänes i sanuiba: «Hätken-ik sinä mokičeškanded meid? Ku sinä oled Messia, sanu se kohtha.»
25 Iisus sanui: «Minä ved' olen sanunu teile, no tö et uskkoi. Tegod, kudambad minä tegen Tatan nimes, todištaba minun polhe.
26 No tö et uskkoi, sikš ku et olgoi minun lambhad, muga kut sanuin-ki teile.
27 Minun lambhad kundleba minun än't, i minä tunden heid, i hö astuba minun jäl'ghe.
28 Minä andan heile igähižen elon. Hö igäs ei kadogoi, i niken ei anasta heid minai.
29 Minun Tat, kudamb om andnu heid minei, om suremb kaikid, i niken ei voi anastada heid minun Tatan kädespäi.
30 Minä i Tat olem üks'.»
31 Evrejalaižed keradaškanziba kivid, miše tacta Iisusaha.
32 Iisus sanui heile: «Minä olen tehnu teiden sil'miš äi hüvid tegoid, kudambad oma minun Tataspäi. Miččen tegon tagut tö tahtoit tacta kivil minuhu?»
33 Evrejalaižed sanuiba: «Mö em tackoi kivil sinuhu miččen-se hüvän tegon tagut, a vaiše sen tagut, miše sinä nagrad Jumalad. Sinä teged ičtaiž Jumalaks, a oled mez'.»
34 Iisus sanui: «Ei-ik teiden käskištos ole kirjutadud nene Jumalan sanad: ‘Minä sanuin: tö olet jumalad?’
35 Ku hän sanub jumaloikš heid, kenele Jumalan sana anttihe — a Pühid Kirjutusid ei sa mureta —
36 ka kutak tö sanut hänele, keda Tat om valičenu pühiže azjoihe i oigendanu mirhu: ‘Sinä nagrad Jumalad’, vaiše sen pohjal, miše minä sanuin: ‘Minä olen Jumalan Poig’?
37 Ku minä en tege minun Tatan tegoid, algat uskkoi minun sanoihe.
38 No ku tegen, uskkat minun tegoihe, hot' et uskkoi minei. Siloi tö tedištat i uskoškandet, miše Tat om minus, i minä olen hänes.»
39 Evrejalaižed möst tahtoiba tabata Iisusad, no hän pageni heiden käzišpäi.
40 Iisus mäni udes Jordanjogen toižele polele, sinna kus Joan ezmäi oli valatanu rahvast, i jäi sihe.
41 Hänennoks tuli äi rahvast. Hö sanuiba: «Joan ei tegend ni üht tundmuztegod, no kaik, midä hän necen mehen polhe sanui, om tozi.»
42 Äjad uskoiba sigä Iisusaha.
1 Üks' mez', kudamb kuctihe Lazarikš, läžui. Hän eli Vifanias, siš-žo küläs, kus hänen sizared Maria i Marfa.
2 Maria, kenen Lazar'-vel'l' läžuškanzi, oli se, ken voidi Ižandan čomahajuižel voil i pühki hänen jaugad ičeze hibusil.
3 Lazarin sizared oigenziba Iisusale vestin: «Ižand, se, keda sinä armastad, läžub.»
4 Necen kulištades Iisus sanui: «Nece kibu ei ole surmaline, a ozutab, mitte sur' Jumal om, i sen kal't tuleb sil'mnägubale se-ki, mitte sur' om Jumalan Poig.»
5 Iisus lujas armasti Marfad, hänen sizart i Lazarid.
6 Hot' hän kulišti Lazarin läžundan polhe, no jäi sinna völ kahteks päiväks,
7 no jäl'ges sanui openikoile: «Lähtkam tagaze Judejaha.»
8 Openikad vastustiba: «Ravvi, ved' ei amu evrejalaižed tahtoiba tacta kivil sinuhu, i sinä möst lähted sinna!»
9 Iisus sanui heile: «Päiväs om kaks'toštkümne časud. Ken astub päiväl, ei kukištu, sikš ku hän nägeb necen mirun lämoin.
10 A ken käveleb öl, kukištelese — ved' hänes ei ole lämoid.»
11 Neniden sanoiden jäl'ghe hän virki: «Meiden sebranik Lazar' uinzi, no minä mänen heraštoitmaha händast.»
12 Openikad sanuiba: «Ižand, ku hän om uindanu, ka tervneb.»
13 Iisus pagiži Lazarin surman polhe, no openikad meletiba, miše pagin om unen polhe.
14 Siloi Iisus sanui heile kohtha: «Lazar' om kolnu.
15 Teiden täht da sen täht, miše tö uskoižit, voin sanuda sen: om hüvä, miše en olend sigä. No nügüd' lähtkam hänennoks.»
16 Siloi Foma, kudamb völ kuctihe Kaks'jäižeks, sanui toižile openikoile: «Mängam mö-ki, kolgam ühtes hänenke.»
17 Konz Iisus tuli sinna, hänele sanutihe, miše Lazar' oli jo nel'l' päiväd kaumas.
18 Vifania oli läz Jerusalimad, videstoštkümnes stadijas,
19 i äi evrejalaižid oli tulnu tüništoitmaha Marfad i Mariad heiden vellen surman tagut.
20 Konz Marfa kulišti, miše Iisus tuleb, hän läksi hänele vastha. Maria jäi kodihe.
21 Siloi Marfa sanui Iisusale: «Ižand, ku olnuižid tägä, minun vel'l' ei kolnuiži.
22 No nügüd'-ki tedan sen: Jumal andab sinei kaiken, midä hänel pakičed.»
23 Iisus sanui: «Sinun vel'l' eläbzub.»
24 Marfa sanui: «Ka, tedan, miše eläbzub jäl'gmäižel päiväl, konz kaik eläbzuba.»
25 Iisus sanui: «Minä olen eläbzumine i elo. Ken uskob minuhu, ka eläškandeb, hot' koleb-ki.
26 I kaikutte, ken eläb i uskob minuhu, igäs ei kole. Uskod-ik neche?»
27 «Uskon, Ižand», Marfa sanui, «minä uskon, miše sinä oled Messia, Jumalan Poig, kudambale tarbiž tulda mirhu.»
28 Neniden sanoiden jäl'ghe Marfa pördihe kodihe, kucui ičeze sizaren Marian i sanui hänele peitoiči: «Opendai om tägä i kucub sindai.»
29 Kuldes sen Maria rigol libui i läksi Iisusannoks.
30 Iisus völ ei tulend külähä, a oli völ sigä, kus Marfa vastsi händast.
31 Konz evrejalaižed, kudambad oliba pertiš tüništoitmas Mariad, nägištiba, kut hän kipsahti lähtta irdale, läksiba hänen jäl'ghe. Hö meletiba, miše hän mäni voikmaha kaumale.
32 Konz Maria tuli sinna, kus Iisus oli, i nägišti händast, hän lanksi hänen jaugoihe i sanui: «Ižand, ku olnuižid tägä, minun vel'l' ei kolnuiži.»
33 Konz Iisus nägišti Marian kündliš i hänenke tulnuzid evrejalaižid-ki kündliš, ka hän lanksi süvähä opalaha.
34 Hän küzui: «Kuna tö panit händast?» «Ižand, tule kacmaha», hö sanuiba.
35 Iisus kündlestihe.
36 Evrejalaižed sanuiba: «Kackat, kut hän armasti Lazarid!»
37 No erased sanuiba: «Ku hän voi avaita sogedan sil'mäd, ei-ik hän voinuiži tehta muga, miše Lazar' ei kolnuiži?»
38 Iisus möst lanksi opalaha. Hän tuli kaumale. Se oli sur' kal'l'onduz, saubatud kivel.
39 «Heitkat kivi», käski Iisus, no Marfa, kollijan sizar, sanui hänele: «Ižand, hän haižub jo. Hän om olnu sid' jo nel'l' päiväd.»
40 Iisus sanui: «En-ik sanund sinei: ku uskod, ka nägištad Jumalan vägen?»
41 Kivi heittihe kal'l'ondusespäi, kus venui kollii. Iisus libuti sil'mäd i sanui: «Tatam, minä kitän sindai, miše oled kulištanu mindai.
42 Ka, minä tedan, miše sinä kaiken kuled mindai, no minä sanun necen neniden täht, kudambad seižuba ümbri, miše hö uskoižiba: sinä oled oigendanu mindai.»
43 Iisus sanui necen, sid' kirgouzi koval änel: «Lazar', tule irdale!»
44 Siloi kollii tuli irdale, jaugad i käded kärautud sidegil, mod kattud paikal. Iisus sanui: «Heitkat hänespäi sideged i antkat hänele mända.»
45 Äjad neniš evrejalaižišpäi, ked oliba tulnuded Mariannoks i nähnuded, midä Iisus tegi, uskoškanziba hänehe.
46 No erased heišpäi mäniba farisejidennoks i sanuiba, midä Iisus oli tehnu.
47 Siloi ülembaižed papid i farisejad kucuiba Nevondkundan suimale i küzuiba sigä: «Midä meile tarbiž tehta? Se mez' tegeb äi tundmuztegoid.
48 Ku andam hänele edemba-ki tehta ninga, hänehe uskoškandeba ani kaik, siloi tuleba rimalaižed i anastaba meil necen tahon i kaiken meiden rahvahan.»
49 Siloi üks' heišpäi, Kajafa, kudamb oli sen voden ülembaižen papin, sanui: «Tö et el'gekoi nimidä.
50 Et-ik tö tärtkoi, miše meile oliži paremba, ku üks' mez' koliži rahvahan täht, mi kaik rahvaz koliži?»
51 Nece ei olend hänen ičeze mel', no ku hän sil vodel oli ülembaižen papin, ka endusti, miše Iisus koleb rahvahan täht,
52 i ei vaiše sen rahvahan täht, a miše kogota ühthe kaikid Jumalan lapsid kaikiš managjoišpäi.
53 Siš päiväspäi hö ladiba surmita Iisusan.
54 Sen täht Iisus enambad ei kävelend avoin Judejas, a mäni Efraim-lidnaha, kudamb oli läz rahvahatont mad. Sigä hän oleskeli ičeze openikoidenke.
55 Evrejalaižiden Äipäivän praznik oli läheli, i külišpäi jo edel Äipäiväd tuli äi rahvast Jerusalimha puhtastamhas.
56 Hö eciba Iisusad i seištes pühäkodiš küzeliba toine tošt: «Mittušt mel't olet? Tuleb-ik hän praznikale vai ei?»
57 Ülembaižed papid i farisejad oliba andnuded mugoman käskön: ku ken-ni tedištab, kus Iisus om, ka sanugaha heile, miše hö voižiba händast tabata.
1 Kuz' päiväd edel Äipäivän praznikad Iisus tuli Vifaniaha, kus eli Lazar', kudamban hän oli eläbzoitnu kollijoišpäi.
2 Iisusale tehtihe sigä ehtlong. Marfa adivoičeti, i Lazar' oli heiden keskes, ked söiba ühtes Iisusanke.
3 Maria oti täuden butulkan puhtast, lujas kallišt nardanvoid i voidi Iisusan jaugad i kuivazi ned ičeze hibusil. Kaik honuz täutihe čomal voin haiškel.
4 Siloi Juda Iskariot, Simonan poig, kudamb oli Iisusan openik i kudamb möhemba möi Iisusan, sanui:
5 «Mikš necidä void ei mödud koumessadas dinarijas i rahad ei anttud gollile?»
6 Necidä hän ei sanund sen täht, miše hänele oli žal' gollid, a sikš miše oli vargaz. Hänel oli ühthine kukor, i hän otli ičeleze rahoid, kudambid sinna panliba.
7 Iisus sanui: «Jäta händast, hän om kaičenu sen minun mahapanendan päivän täht.
8 Gol'l'ad oma teidenke kaiken aigan, a mindai teidenke ei ole kaiken.»
9 Äjad evrejalaižed tedištiba, miše Iisus om Vifanias, i tuliba sinna ei vaiše Iisusan täht, a miše nägištada Lazarin, kudamban Iisus oli eläbzoitnu kollijoišpäi.
10 Muga ülembaižed papid tahtoiba rikta Lazarin-ki,
11 sikš ku äjad evrejalaižed hänen täht tuliba i uskoškanziba Iisusaha.
12 Toižel päiväl leviganzi vest' — Iisus tuleb Jerusalimha. Sured rahvazkogod, kudambad oliba tulnuded praznikale,
13 otiba pal'man oksad, mäniba hänele vastha i kidastiba:
— Osanna!
Blahoslovidud om hän, kudamb tuleb
Ižandan nimes,
Izrail'an kunigaz!
14 Sades noren oslan, Iisus ištuihe sel'gha, muga kut om sanutud Pühiš Kirjutusiš:
15
— Ala varaida, Sion-tütär,
sinun kunigaz tuleb!
Hän raccastab norel oslal.
16 Openikad siloi völ ei el'gendanugoi sidä, no konz Iisus oli libutadud taivhaližehe hoštoteshe, heile johtui mel'he, miše hänen polhe oli ninga kirjutadud i miše hänele muga oli tehtud-ki.
17 Rahvaz, kudamb oli olnu Iisusanke, todišti, miše hän kucui Lazarin kaumaspäi i eläbzoiti händast kollijoišpäi.
18 Sikš rahvaz läksi-ki hänele vastha, ku kulišti, miččen tundmuztegon Iisus oli tehnu.
19 Farisejad pagižiba kesknezoi: «Ka kackat! Nimidä ei abuta. Kaik mir jokseb hänen jäl'ghe.»
20 Heiden keskes, ked oliba tulnuded praznikale loičmaha Jumalale, oliba erased grekalaižed.
21 Hö tuliba Filippannoks, kudamb oli Galilejan Vifsaidaspäi, i sanuiba: «Mö tahtoižim nägištada Iisusan.»
22 Filip mäni sanumaha necen azjan polhe Andrejale, i sid' hö molembad läksiba sanumaha Iisusale.
23 Iisus sanui heile: «Se aig om tulnu, konz Mehen Poigan korged arv todas sil'mnägubale.
24 Todest tozi sanun teile: ku nižun jüvä pandes maha ei kole, ka se jäb vaiše ühteks jüväks, a ku se koleb, ka tob čoman villän.
25 Ken navedib ičeze henged, ka kadotab sen, no ken neciš mirus ei navedi sidä, ka kaičeb sidä igähižen elon täht.
26 Ku ken-se tahtoib olda minun käskabunikan, ka astkaha minunke. Kus minä olen, sigä linneb minun käskabunik-ki, i Tat pidäškandeb korktas arvos sidä, ken om minun käskabunik.
27 Nügüd' olen südäintuskiš. Midä sanuižin? Tatam, päzuta mindai neciš mokičuzaigaspäi! Ei! Necen aigan täht minä olen tänna tulnu-ki.
28 Tatam, ülenzoita ičeiž nimi!» Siloi tuli taivhaspäi än': «Minä olen sen ülenzoitnu i völ-ki ülenzoitan.»
29 Ked oliba sil tahol, kuliba änen i sanuiba sen jumalanjuruks. No erased sanuiba: «Angel pagiži hänele.»
30 Siloi Iisus sanui: «Nece än' ei olend minun täht, a teiden täht.
31 Nügüd' nece mir suditas, nügüd' necen mirun ižand kükstas valdaspäi.
32 I konz mindai libutadas ülähäks maspäi, minä vedän kaikid ičeinnoks.»
33 Nenil sanoil Iisus ozuti, miččel surmal hän koleb.
34 Mehed sanuiba Iisusale: «Käskišt om sanunu meile, miše Messia om igähine. Kut void sanuda, miše Mehen Poigad tarbiž libutada ülähäks? Ken nece Mehen Poig om?»
35 Iisus sanui heile: «Völ vähän aigad lämoi om teidenke. Astkat sihesai, kuni teil om lämoi, miše pimed ei sebadaiži teid. Ken astub pimedas, ei teda, kuna hän mäneb.
36 Sihesai kuni teil om lämoi, uskkat lämoihe, miše tö tegižitoiš lämoin lapsikš.» Konz Iisus oli sanunu necen, hän läksi i kadoi heiden sil'mišpäi.
37 Hot' Iisus oli tehnu äi tundmuztegoid mehiden sil'miš, hö ei usknugoi hänehe.
38 Muga todenzuiba Jumalan sanankandajan Isaijan sanad:
— Ižand, ken om usknu meiden sanoihe?
Kenele om ozutadud Ižandan käden vägi?
39 Hö ei voinugoi uskta, ved' Isaija völ sanui toižes sijas:
40
— Hän om sogenzoitnu heiden sil'mäd
i kivenzoitnu heiden südäimed,
miše hö ičeze sil'mil ei nägiži,
ičeze südäimel ei el'gendaiži,
ei käraudaižihe,
miše minä tegižin heid tervhikš.
41 Muga Isaija sanui, konz nägišti Messian hoštotesen i pagiži hänen polhe.
42 Üks'kaik äjad pämehed-ki uskoškanziba Iisusaha, no farisejiden täht ei sanunugoi nimidä, miše heid ei oliži erigoittud suimpertišpäi.
43 Mehiden kitänd oli heile armhemb mi Jumalan.
44 Iisus kirgui lujal änel: «Ken uskob minuhu, ei usko minuhu, vaiše hänehe, kudamb om oigendanu mindai.
45 Ken nägeb mindai, nägeb händast, ken om oigendanu mindai.
46 Minä olen lämoi i olen tulnu mirhu sen täht, miše ni üks', ken uskob minuhu, ei jäiži pimedaha.
47 Ku ken-ni kuleb minun sanad, no ei usko, minä en sudi händast. Minä en ole tulnu sudimaha mirud, a päzutamha sen pahaspäi.
48 Ku ken-ni käraudase minuhu sel'gin i ei ota minun sanoid südäimehe, ka hänel om ičeze sudii: se sana, miččen olen sanunu, sudiškandeb händast jäl'gmäižel päiväl.
49 Minä en ole pagižnu ičein päspäi. Tat, kudamb om mindai oigendanu, om käsknu, midä minei tarbiž sanuda i pagišta,
50 i minä tedan, miše hänen käsk tob igähižen elon. Konz pagižen, ka pagižen muga, ku Tat om minei käsknu pagišta.
1 Äipäivän praznik oli jo läheli, i Iisus tezi, miše om tulnu se aig, konz hänele tarbiž lähtta neciš miruspäi Tatannoks. Hän oli kaiken armastanu nenid, ked oliba neciš mirus hänen, i ani lophusai armasti heid.
2 Hö oliba ehtlongičemas, konz lemboi oli jo pannu Juda Iskariotale, Simonan poigale, südäimehe meletusen, miše hän möiži Iisusad.
3 Iisus tezi, miše Tat oli andnu kaiken hänen käzihe i miše hän oli tulnu Jumalannopäi i nügüd' pidi pörtas hänennoks.
4 Muga hän libui sömäspäi, heiti pälembaižen soban i sidoi vösijale pölvasižen käzipaikan.
5 Sid' hän valoi vet pezuastijaha i pezeškanzi openikoiden jaugad i pühki ned pölvasižel käzipaikal, kudamb oli sidotud vösijale.
6 Konz Iisus tuli Simon Petran kohtale, Petr sanui: «Ižand, ka jose sinä pezeškanded minun jaugad?»
7 Iisus vastsi: «Necidä, midä minä nügüd' tegen, sinä ed völ el'genda, no möhemba sen tedaškanded.»
8 Petr sanui hänele: «Sinä igäs ed pezeškande minun jaugoid!» Iisus sanui: «Ku minä en peze sindai, sinei ei sa olda minunke.»
9 Siloi Simon Petr sanui: «Ižand, ala peze vaiše jaugoid, peze mugažo käded i pä.»
10 Neche Iisus sanui: «Sille, kudamb om jo peznus, tarbiž pesta vaiše jaugad. I muga hän linneb kaik puhtaz. I tö olet-ki puhthad, no et kaik.»
11 Iisus tezi, ken händast möb, i sikš hän sanui: «Tö et olgoi kaik puhthad.»
12 Konz Iisus oli peznu heiden jaugad i pannu päle soban, hän ištuihe möst ehtlongičemha. Hän sanui heile: «El'gendat-ik tö, midä teile tegin?
13 Tö kucut mindai opendajaks i Ižandaks, i oikti teget: minä olen-ki se.
14 Ku minä, teiden Ižand i Opendai, olen peznu teiden jaugad, ka teile-ki tarbiž pesta jaugad toine toižel.
15 Minä ozutin teile, miše tö-ki tegižit muga, kut minä olen tehnu teile.
16 Todest tozi sanun teile: ei ole käskabunik suremb ičeze ižandad, i oigetud ei ole suremb ičeze oigendajad.
17 Ku tö necen tedat i tegeškandet muga, tö olet ozavad.
18 Minä en sanu necidä teiš kaikiš. Minä tedan, keda valičin. No necile Pühiden Kirjutusiden sanale tarbiž todenzuda: ‘Mez', kudamb söb minunke, om lendnu käden minun päle.’
19 Minä sanun necen teile jo nügüd', edel ku se todenzub, miše siloi, konz se todenzub, tö uskoižit: nece olen minä.
20 Todest tozi sanun teile: ken otab ičezennoks sen, kudamban minä oigendan, ka otab ičezennoks mindai, i ken otab ičezennoks mindai, ka otab ičezennoks minun Oigendajan.»
21 Muga Iisus pagiži. Südäintuskiš hän sanui heile: «Todest tozi sanun teile: üks' teišpäi möb mindai.»
22 Openikad kacuiba toine toižhe tedmata, kenen polhe hän pagiži.
23 Üks' openikoišpäi, kudambad Iisus armasti, ehtlongiči hänen rindal.
24 Simon Petr ozuti sille, miše hän küzuiži Iisusal, kenen polhe oli pagin.
25 Openik sirdihe lähemba Iisusannoks, kändihe hänehepäi i küzui: «Ižand, ken hän om?»
26 Iisus sanui: «Se, kenele andan necen leibsupalan.» Sid' hän painoi supalan padaha i andoi sen Juda Iskariotale, Simonan poigale.
27 Siloi, sen supalan jäl'ghe soton mäni Judaha. Iisus sanui hänele: «Midä teget, tege teramba!»
28 Niken, ken oli ehtlongičemas, ei el'gendand, mikš Iisus sanui hänele muga.
29 Sikš miše Judal oli ühthine kukor, erased meletiba, miše Iisus käski hänele ostta midä-ni praznikaks vai antta midä-ni gollile.
30 Juda oti necen supalan i sid'-žo läksi. Oli ö.
31 Konz Juda läksi, Iisus sanui: «Nügüd' Mehen Poigan korged arv om tulnu sil'mnägubale i Jumalan korged arv om tulnu sil'mnägubale hänes.
32 I ku Jumalan korged arv tuleb sil'mnägubale hänes, ka Jumal-ki ozutab hänen korktan arvon ičesaze, i Jumal tegeb necen jo teravas.
33 Lapsed! Minei om jänu vähän aigad olda teidenke. Tö eciškandet mindai, no minä sanun nügüd' teile sen-žo, midä sanuin evrejalaižile: kuna minä mänen, sinna tö et voigoi putta.
34 Minä andan teile uden käskön: armastagat toine tošt! Muga kut minä olen armastanu teid, armastagat tö-ki toine tošt.
35 Kaik tundištaba teiš minun openikoid, ku tö armastat toine tošt.»
36 «Ižand, kuna sinä mäned?» küzui Simon Petr. Iisus sanui: «Kuna minä mänen, sinä ed voi nügüd' tulda minunke, a möhemba tuled.»
37 Petr sanui hänele: «Ižand, mikš en voi nügüd' lähtta sinunke? Minä andan ičein hengen sinun täht.»
38 Iisus sanui: «Andad-ik sinä ičeiž hengen minun täht? Todest tozi sanun sinei: ei ehti kukoi launda, kut sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.»
1 «Algha teiden südäimed holestugoi. Uskkat Jumalaha i uskkat minuhu.
2 Minun Tatan pertiš om äi honusid — muite minä en sanuiži, miše mänen vaumištamha teile elosijan.
3 Minä mänen vaumištamha teile elosijan, no tulen jäl'ges tagaze i otan teid ičeinnoks, miše voižit olda sigä, kus minä olen.
4 Tö tedat, kuna minä mänen, i ten-ki tedat.»
5 Foma sanui: «Ižand, mö em tekoi, kuna sinä lähted. Kutak ted voim teta?»
6 Iisus sanui hänele: «Minä olen te, tozi i elo. Niken ei putu Tatannoks muite kut vaiše minun kal't.
7 Ku tö tundižit mindai, ka tundižit minun Tatad-ki. Nügüd' tö jo tundet i olet nähnuded händast.»
8 Filip sanui hänele: «Ižand, ozuta meile Tat, tošt em pakikoi.»
9 Iisus sanui: «Ed-ik sinä, Filip, teda mindai, ved' minä olen jo hätken olnu teidenke? Kaikutte, ken om nähnu mindai, om nähnu Tatan. Kut void sanuda: ‘Ozuta meile Tat?’
10 Ed-ik usko, miše minä olen Tatas i Tat om minus? Ku pagižen teile, en pagiže ičein nimes, a Tat, kudamb om minus, tegeb ičeze tegod.
11 Uskkat minei, ku sanun, miše minä olen Tatas, i Tat om minus. Ku muite et uskkoi, ka uskkat minei iče tegoiden tagut.
12 Todest tozi sanun teile: ken uskob minuhu, hän tegeb mugomid tegoid, kut minä tegen, i völ surembid-ki, sikš ku minä mänen Tatannoks,
13 i midä tö pakičeškandet minun nimes, sidä minä tegen, miše Tat oliži korgenzoittud arvos Poigan kal't.
14 Midä tö minun nimes pakičeškandet, sidä minä tegen.»
15 «Ku tö armastat mindai, elägat minun käsköiden mödhe.
16 Minä pakičen Tatad, i hän andab teile toižen Abutajan, kudamb linneb teidenke igän.
17 Nece Abutai om toden Heng, kudambad mir ei voi sada, sikš ku se ei näge i ei tunde händast. No tö tundet händast, sikš ku hän eläb teidenke i linneb teiš.
18 Minä en jäta teid armotomikš lapsikš, minä tulen teidennoks.
19 Völ vähäine aigad, i mir enambad ei nägišta mindai, no tö nägištat, sikš ku minä elän, i tö-ki elät.
20 Sil päiväl tö el'gendat, miše minä olen minun Tatas i miše tö olet minus i minä teiš.
21 Kaikutte, ken om otnu minun käsköd südäimehe i eläb neniden käsköiden mödhe, se armastab mindai. A ken armastab mindai, sidä armastaškandeb minun Tat, minä-ki armastaškanden händast i ozutamoi hänele.»
22 Juda — ei se Iskariot — sanui hänele: «Ižand, mikš teged muga? Mikš ozutatoi vaiše meile, a ed mirule?»
23 Iisus sanui hänele: «Ken armastab mindai, se eläb minun sanoiden mödhe. Minun Tat armastaškandeb händast, i mö tulem hänennoks i jäm sinna elämaha.
24 Ken ei armasta mindai, se ei elä minun sanoiden mödhe. A sana, kudamban tö kulet, ei ole minun, a Tatan, kudamb om mindai oigendanu.
25 Muga minä olen sanunu teile oldes teidenke.
26 Abutai, Pühä Heng, kudamban Tat oigendab minun nimes, opendab teid kaikehe i johtutab teile kaiken, midä olen teile sanunu.
27 Minä jätan teile tüništusen. Sen tüništusen, kudamb om minai, minä andan teile. Minä en anda muga, kut andab nece mir. Algha teiden südäimed holdugoi, algat varaikoi.
28 Tö kulit, midä minä sanuin: minä lähten tägäpäi, no tulen teidennoks. Ku tö armastaižit mindai, ka ihastuižit, miše sanuin: ‘Minä mänen Tatannoks’, ved' minun Tat om suremb mindai.
29 Olen pagižnu necen polhe jo nügüd', miše tö uskoižit, konz se todenzub.
30 Enambad en pagiže teidenke, sikš ku mirun ižand om jo läheli. Hänel ei ole nimittušt valdad minuhu,
31 no tegen minä muga, kut Tat om käsknu minei tehta, miše mir tedaiži: minä armastan Tatad. Libugat, lähtkam tägäpäi!»
1 «Minä olen todesine vinpu, i minun Tat om vinpuiden ižand.
2 Hän čapab minuspäi kaikuččen oksan, mitte ei to ploduid, no kaikuččen oksan, mitte tob ploduid, hän puhtastab liigahižiš barboišpäi, miše se toiži ploduid enamban ku ende.
3 Tö olet jo puhthad, sikš ku ned sanad, miččed olen teile sanunu, oma puhtastanuded teid.
4 Püžugat minus, muga i minä püžun teiš. Ved' ei oks voi toda ploduid ičesazepäi, ku ei püžu pus, mugažo tö-ki, ku et püžugoi minus.
5 Minä olen vinpu, tö olet oksad. Ken püžub minus i kenes minä püžun, tob äi ploduid. Minuta tö et voigoi tehta nimidä.
6 Ken ei püžu minus, om kuti kattenu oks, kudamb kuivab. Kuivad oksad keratas, tactas lämoihe i polttas.
7 Ku tö püžut minus i minun sanad püžuba teiš, pakikat, midä tahtoit, i sat sen.
8 Sil linneb korgenzoittud minun Tat arvos, ku tö tot äi ploduid i ozutat, miše olet minun openikad.
9 Kut Tat om armastanu mindai, muga minä olen armastanu teid. Püžugat minun armastuses.
10 Ku elät minun käsköiden mödhe, ka püžut minun armastuses, muga kut minä-ki olen elänu minun Tatan käsköiden mödhe i püžun hänen armastuses.
11 Minä sanuin teile necen, miše teiš oliži minun ihastuz, i teiden ihastuz oliži täuz'.
12 Minun käsk om mugoine: armastagat toine tošt, muga kut minä olen armastanu teid.
13 Niken ei voi ozutada surembad armastust, kut antta hengen ičeze läheližiden täht.
14 Tö olet minun läheližed, ku teget sidä, midä minä käsken teile tehta.
15 En sanu teid enambad käskabunikoikš, sikš ku käskabunik ei teda ičeze ižandan azjoid. No minä sanun teid läheližikš, ved' minä olen sanunu teile kaiken, min olen Tataspäi kulnu.
16 Et tö valičenugoi mindai, a minä valičin teid, i minun taht om se, miše tö läksižit i toižit ploduid, i teiden plodud ei kadoiži. Ku tö teget muga, ka Tat andab teile kaiken, midä pakičet hänel minun nimes.
17 Necen käskön minä teile andan: armastagat toine tošt.»
18 «Ku nece mir kandab vihan teiden päle, muštkat, miše edel teid se om kandnu vihan minun päle.
19 Ku tö oližit neciš miruspäi, ka se armastaiži teid kut ičhižid. No tö et olgoi neciš miruspäi, sikš ku minä olen teid valičenu miruspäi, i sikš se kandab vihan teiden päle.
20 Muštkat, midä teile sanuin: käskabunik ei ole suremb ičeze ižandad. Ku mindai kükstihe, kükseškatas teid-ki. Ku minun sanad kundeltihe, kundleškatas teiden-ki sanad.
21 Kaiken necen mehed tegeba teile minun nimen tagut, sikš ku ei tuntkoi händast, kudamb om mindai oigendanu.
22 Ku minä en tulnuiži i en pagižnuiži heile, ka hö ei oliži värnikad, no nügüd' hö ei voigoi sanuda: ‘Mö em tednugoi, miše tegim grähkid.’
23 Se, kudamb kandab vihan minun päle, kandab vihan minun Tatan-ki päle.
24 Ku minä en tehnuiži heiden keskes tegoid, kudambid völ niken toine ei tegend, hö ei tedaiži, miše oma värad. No nügüd' hö oma nähnuded minun tegod i kandaba vihan minun päle i minun Tatan päle.
25 Muga todenzub heiden käskištoho kirjutadud sana: ‘Hö kandoiba vihan minun päle tühjan.’
26 Tö sat Abutajan, minä oigendan händast Tatannopäi. Hän, toden Heng, lähteb Tatannopäi i todištaškandeb minun polhe.
27 Muga tö-ki todištaškandet, ku ezmässai olet olnuded minunke.»
1 «Olen sanunu teile necen, miše tö et hül'gäidaiži uskondad minuhu.
2 Teid zavodiškatas erigoitta suimpertišpäi, i tuleb se-ki aig, konz kaikutte, kudamb rikoškandeb teid, meletaškandeb, miše muga služib Jumalale.
3 Hö ninga tegeškandeba, sikš miše ei tuntkoi ni Tatad, ni mindai.
4 Olen sanunu necen teile sikš, miše konz tuleb se aig, teile johtuiži mel'he, miše minä olin jo sanunu necen teile.»
«Edel en ole sanunu teile necidä, sikš ku olen olnu iče teidenke.
5 No nügüd' minä lähten hänennoks, kudamb om mindai oigendanu. I niken teišpäi ei küzu minai, kuna minä mänen.
6 Ved' teiden südäimed oma täutnus tuskal, sikš ku sanuin teile necen.
7 No minä sanun teile toden: teile om paremba, miše minä lähten tägäpäi. Ku en lähte, ka Abutai ei tule teidennoks. No konz minä lähten, ka oigendan händast teidennoks,
8 i hän tuleb i ozutab mirun mehile, mi om grähk, mi om oiktuz' i mi om sud.
9 Grähk om siš, miše mehed ei uskkoi minuhu.
10 Oiktuz' om siš, miše minä mänen Tatannoks, i tö enambad et nägištagoi mindai.
11 I sud om siš, miše necen mirun ižand om suditud.
12 Äi tošt-ki minei tarbiž teile sanuda, no tö völ et voigoi otta necidä südäimehe.
13 Konz tuleb hän, toden Heng, ka hän opendab teid tundmaha kaiken toden. Hän ei pagižeškande ičeze päspäi, a pagižeškandeb sidä, midä kuleb, i avaidaškandeb teile, midä linneb.
14 Hän korgenzoitab minun arvod, sikš ku hän otab sišpäi, mi om minun, i avaidaškandeb teile.
15 Kaik, midä om Tatan, om mugažo minun. Sikš sanuin teile, miše hän otab sišpäi, mi om minun, i avaidab teile.
16 Völ kodvaine, i tö et nägištagoi mindai, möst kodvaine, i tö nägištat mindai, sikš miše minä mänen Tatannoks.»
17 Erased openikad küzeliba toine tošt: «Midä hän pagižeb, konz sanub meile: ‘Völ kodvaine, i tö et nägištagoi mindai, möst kodvaine, i tö nägištat mindai?’ I midä hän sanub nenil sanoil: ‘Minä mänen Tatannoks’?»
18 «Mi om nece ‘kodvaine’?» hö čududelihe. «Mö em el'gekoi, midä hän sanub.»
19 Iisus homaiči, miše hö tahtoiba küzuda hänel midä-se. Hän sanui heile: «Sidä-k küzelet toine tošt, miše sanuin: ‘Völ kodvaine, i tö et nägištagoi mindai, möst kodvaine, i tö nägištat mindai?’
20 Todest tozi sanun teile: tö voikaškandet i itkeškandet, no mir ihastub. Tö lanktet opalaha, no opal kändase ihastuseks.
21 Naine, konz sündutab last, mokičese, sikš ku om tulnu nece aig. No konz laps' om sündnu, mam ei mušta ičeze kibud, a ihastub sihe, miše mez' om sündnu mirhu.
22 Teil-ki om nügüd' paha mel', no minä nägištan teid möst, i teiden südäimed ihastuba, i necidä ihastust niken ei anasta teil.
23 Sil päiväl tö et küzugoi minai nimidä.»
«Todest tozi sanun teile: midä igän tö pakičeškandet minun nimes Tatal, sen hän andab teile.
24 Neche päivhäsai tö et pakičenugoi nimidä minun nimes. Pakikat, i tö sat, i teiden ihastuz linneb täuz'.
25 Olen pagižnu necen polhe teile ozoitezstarinoil, no tuleb aig, konz enamb en pagižeškande ozoitezstarinoil, a sanun teile kaiken Tatan polhe kohtha.
26 Sil päiväl tö pakičeškandet Tatad minun nimes, i en sanu teile, miše minä pakičeškanden Tatad teiden poles.
27 Ved' Tat iče armastab teid, sikš ku tö olet armastanuded mindai i usknuded, miše olen tulnu Jumalannopäi.
28 Tatannopäi minä olen lähtnu i tulnu neche mirhu, i nügüd' minä jätan mirun i lähten tagaze Tatannoks.»
29 Openikad sanuiba: «Nügüd' sinä pagižed kohtha, enambad ed sanu ozoitezstarinoid.
30 Mö el'gendam nügüd', miše sinä tedad kaiken, midä küzuškatas, i sinei ei tarbiž varastada küzundoid. Sikš mö uskom, miše sinä oled tulnu Jumalannopäi.»
31 «Ka, nügüd' tö uskot», sanui Iisus.
32 «No tuleb aig — i se om jo tulnu — konz tö kaik pagenet, ken kuna, i jätat mindai üksnäin. No minä en ole üksnäin, Tat om minunke.
33 Olen sanunu teile necen, miše minus teil oliži tüništuz. Mirus tö linnet ahthal aigal, no olgat rohktad: minä olen vägestanu mirun.»
1 Neniden sanoiden jäl'ghe Iisus libuti sil'mäd taivhaze i sanui: «Tatam, aig om tulnu. Korgenzoita arvos ičeiž Poig, miše sinun Poig-ki korgenzoitaiži arvos sindai.
2 Sinä oled andnu kaikid mehid hänen valdha, miše hän andaiži igähižen elon kaikile, kudambid oled hänele andnu.
3 I igähine elo om siš, miše hö tundeba sindai, üksjaižen todesižen Jumalan, i händast, kudamban oled oigendanu, Iisusan Hristosan.
4 Minä olen korgenzoitnu sindai arvos necen man päl, olen tehnu lophusai sen radon, kudamban käskid minei tehta.
5 Tatam, nügüd' sinä korgenzoita mindai arvos sinunno, korgenzoita sil korktal arvol, kudamb minai oli sinunno edel mirun tegendad.
6 Minä olen avaidanu sinun nimen mehile, kudambid sinä valičid miruspäi i andoid minei. Hö oliba sinun, i sinä andoid heid minei. Hö oma elänuded sinun sanoiden mödhe
7 i tedaba nügüd', miše kaik, midä oled minei andnu, om tulnu sinuspäi.
8 Kaik ned sanad, kudambad sinä oled andnu minei, minä olen sanunu heile, i hö oma otnuded nene sanad südäimehe. Nügüd' hö todeks tedaba, miše minä olen tulnu sinunnopäi, i uskoba, miše sinä oled mindai oigendanu.
9 Minä loičen heiden poles. Minä en loiče necen mirun kaikiden mehiden poles, vaiše neniden poles, kudambid sinä oled minei andnu, sikš ku hö oma sinun.
10 Kaik, mi om minun, om sinun, i kaik, mi om sinun, om minun, i minun korged arv om tulnu sil'mnägubale heiš.
11 Minä jo en ole mirus, no hö oma mirus, a minä tulen sinunnoks. Pühä Tat, kaiče heid ičeiž nimel, heid, kudambid oled minei andnu, miše hö oližiba üks', muga kut mö-ki olem üks'.
12 Konz minä olin heidenke mirus, kaičin heid sinun nimel, heid, kudambid sinä oled minei andnu. Minä olen kaičenu heid, i ni üks' heišpäi ei kadond, vaiše se, kudambale pidi kadoda, miše tegižihe Pühiden Kirjutusiden mödhe.
13 Nügüd' minä tulen sinunnoks. Sanun necen, ku völ olen mirus, miše minun ihastuz täutaiži heid.
14 Minä olen andnu heile sinun sanad, i nece mir kandab vihan heiden päle, sikš miše hö ei olgoi miruspäi, muga kut minä-ki en ole miruspäi.
15 Minä en pakiče, miše sinä otaižid heid miruspäi, no miše kaičižid heid pahaspäi.
16 Hö ei olgoi miruspäi, muga kut minä-ki en ole miruspäi.
17 Tege heid pühikš ičeiž todel. Sinun sana om tozi.
18 Muga kut sinä oled oigendanu mindai mirhu, muga minä-ki oigenzin heid mirhu.
19 Heiden täht minä andan ičtain sinun käzihe, miše hö-ki andaižihe sinun käzihe toden kal't.
20 Minä en loiče vaiše heiden poles, no mugažo neniden poles, kudambad heiden sanoiden kal't uskoba minuhu.
21 Minä loičen, miše hö kaik oližiba üks', ninga kut sinä, Tatam, oled minus i minä sinus, miše hö-ki oližiba meiš kuti üks', i mir uskoiži, miše sinä oled oigendanu mindai.
22 Sen korktan arvon, kudamban sinä oled andnu minei, olen minä andnu heile, miše hö oližiba üks', ninga kut mö sinunke olem üks'.
23 Ku minä olen heiš, i sinä oled minus, siloi hö oma kogonaz üks', i mir el'gendab, miše sinä oled oigendanu mindai i oled armastanu heid muga, kut mindai.
24 Tatam, minä tahtoin, miše ned, kudambid oled minei andnu, oližiba minunke sigä, kus minä olen. Sigä hö nägištaba minun korktan arvon hoštotesen, kudamban sinä oled andnu minei, sikš miše oled armastanu mindai edel mirun tegemišt.
25 Tozioiged Tatam, mir ei tunde sindai, no minä tunden, i nene, kudambad oma tägä, tedaba, miše sinä oled oigendanu mindai.
26 Minä olen avaidanu heile sinun nimen i avaidaškanden völ edemba-ki, miše armastuz, kudambal sinä oled mindai armastanu, püžuiži heiš, i minä püžuižin heiš.»
1 Iisus sanui nene sanad i läksi ičeze openikoidenke Kedronojan toižele polele. Sigä oli sad, i Iisus i openikad mäniba sinna.
2 Mugažo Juda, hänen möi, tezi sen sijan, sikš ku Iisus oli paksus olnu sigä ičeze openikoidenke.
3 I Juda oti suren artelin saldatoid i erasid pühäkodin varjoičijoid, kudambid andoiba farisejad i ülembaižed papid. Hö tuliba sadhu lämoid i lampad i oružjad kädes.
4 Iisus tezi kaiken, midä hänele linneb. Hän mäni mehile vastha i küzui: «Keda tö ecit?»
5 «Iisusad Nazaretalašt», sanuiba mehed. Iisus sanui: «Nece olen minä.» Mehiden keskes oli Juda-ki, Iisusan möi.
6 Konz Iisus sanui heile: «Nece olen minä», hö kaik tageniba i lanksiba maha.
7 Iisus möst küzui heil: «Keda tö ecit?» Hö sanuiba: «Iisusad Nazaretalašt.»
8 Iisus sanui heile: «Minä ved' sanuin teile, miše nece olen minä. Ku tö mindai ecit, ka pästkat heid, mängaha.»
9 Muga todenzui se, midä hän oli sanunu: «Minä en kadotand nikeda, keda sinä olid minei andnu.»
10 Simon Petral oli sur' veič. Hän tembaiži sen i iški ülembaižen papin käskabunikad, čapoi hänen oiktan korvan; käskabunikan nimi oli Malh.
11 No Iisus sanui Petrale: «Pane veič hodrha! Jose minä en joiži siš mal'l'aspäi, kudamban Tat om minei andnu?»
12 Siloi saldatad ičeze pämehenke i evrejalaižed pühäkodin varjoičijad tabaziba Iisusan i sidoiba händast.
13 Hö veiba händast ezmäi Annasannoks, kudamb oli Kajafan ap'. Kajafa oli necen voden ülembaine pap.
14 Nece Kajafa oli andnu evrejalaižile nevondan, miše oliži paremb, ku üks' mez' koliži rahvahan poles.
15 Simon Petr i toine openik mäniba Iisusan jäl'ghe. Se toine oli tutab ülembaižele papile, i sikš mäni Iisusanke ülembaižen papin horomoiden ezitanhale.
16 Petr jäi seižmaha ezitanhan verajan taga, no openik, kudamb tunzi ülembaižen papin, mäni, pagižehti verajan varjoičijan neičukaiženke i toi Petran ezitanhan südäimehe.
17 Se neičukaine sanui Petrale: «Ed-ik sinä-ki ole necen mehen openik?» «En ole», sanui Petr.
18 Oli vilu, i sikš käskabunikad i varjoičijad oliba tehnuded lämoin i lämbitelihe. Mugažo Petr seižui heidenke i lämbitelihe.
19 Ülembaine pap küzui Iisusal hänen openikoiden polhe i hänen opendusen polhe.
20 Iisus sanui: «Minä olen pagižnu avoin mirule. Olen kaiken aigan opendanu suimpertiš i pühäkodiš, kus evrejalaižed kaiken keradasoiš. Peitoiči en ole pagižnu nimidä.
21 Mikš sinä mindai küzeled? Küzu kulijoil, midä olen heile pagižnu. Ved' hö tedaba, midä olen pagižnu.»
22 Konz Iisus sanui muga, üks' varjoičii, kudamb seižui läz, iški händast mododme i sanui: «Völ rohtid sanuda muga ülembaižele papile!»
23 Iisus sanui hänele: «Ku pagižin hondoin, ka ozuta, mi om hond minun paginas. A ku pagižin oikti, ka mikš löd mindai?»
24 Annas oigenzi sidotud Iisusan ülembaižen papin Kajafannoks.
25 Simon Petr seižui i lämbitelihe. Mehed küzuiba hänel: «Ed-ik sinä-ki ole üks' hänen openikoišpäi?» «En ole», sanui Petr.
26 No üks' ülembaižen papin käskabunik, sen mehen ičhine, kudambal Petr čapoi korvan, sanui hänele: «Ed-ik sinä ole se, keda minä nägin sadus hänenke?»
27 Petr möst sanui: «En ole», i sid'-žo launuškanzi kukoi.
28 Kajafannopäi Iisus vedihe manižandan horomoihe. Oli homendez. Evrejalaižed iče ei männugoi pert'he, miše ei paganzuda, a voiži söda Äipäivän sömäd.
29 Pilat tuli irdale heidennoks i küzui: «Miš tö väritat necidä mest?»
30 Hö sanuiba: «Ku hän ei oliži pahantegii, ka mö em andnuiži händast sinun käzihe.»
31 «Otkat iče händast», Pilat sanui, «i sudigat händast teiden käskišton mödhe.» No evrejalaižed sanuiba: «Meil ei ole valdad sudida nikeda surmhasai.»
32 Muga tegihe, miše todenzuiži se Iisusan sana, kudamban hän oli sanunu siš, mitte linneb hänen surm.
33 Pilat pördihe horomoihe, käski toda Iisusan ičezennoks i küzui hänel: «Oled-ik sinä evrejalaižiden kunigaz?»
34 Iisus sanui: «Meletad-ik sinä iče muga, vai toižed oma sanunuded minun polhe sinei muga?»
35 Pilat sanui: «Ka jose minä olen evrejalaine? Sinun rahvaz i ülembaižed papid oma tonuded sindai minunnoks. Midä sinä oled tehnu?»
36 Iisus sanui: «Minun kunigazvald ei ole neciš miruspäi. Ku se oliži neciš miruspäi, ka minun mehed toradaižiba minun poles, miše minä en putuiži evrejalaižiden pämehiden käzihe. No nügüd' minun kunigazvald ei ole tägäpäi.»
37 «No ku muga, ka oled kunigaz», Pilat sanui. Iisus sanui: «Sinä sanud, miše minä olen kunigaz. Sen täht minä olen sündnu i tulnu neche mirhu, miše sanuda, mi om tozi. Kaikutte, ken om toden polel, kuleb mindai.»
38 «Mi tozi om?» küzui Pilat.
Sid' Pilat mäni möst irdale evrejalaižidennoks i sanui heile: «Minä en löuda nimittušt vigad hänes.
39 Teil om mugoine vero, miše minä Äipäivän praznikaks pästaižin teile ühten mehen türmaspäi. Tahtoit-ik, miše pästaižin evrejalaižiden kunigahan?»
40 Siloi kaik möst kidastaškanziba: «Ala händast pästa, a Varavva!» Varavva oli razbainik.
1 Siloi Pilat oti Iisusan i käski löda händast rozgil.
2 Saldatad tegiba ternan barboišpäi vencan i paniba sen hänele pähä. Hö sädatiba händast purpuranrusktaha sädoho
3 i saneliba: «Tervhen eläd, evrejalaižiden kunigaz!» — i löiba händast modho.
4 Pilat mäni möst irdale i sanui evrejalaižile: «Minä ton händast tänna, miše tö tedaižit: minä en löuda hänes nimittušt vigad.»
5 Siloi Iisus tuli irdale, ternanvenc päs i rusktad sädod päl, i Pilat sanui: «Naku se mez' om.»
6 Konz ülembaižed papid i pühäkodin varjoičijad nägištiba Iisusan, hö kidastaškanziba: «Nagloiče ristha! Nagloiče händast ristha!» Pilat sanui heile: «Otkat tö händast i nagloikat. Minä en löuda hänes nimittušt vigad.»
7 Evrejalaižed sanuiba: «Meil om käskišt, i sen mödhe hänele tarbiž kolda, sikš miše hän om sanunu ičtaze Jumalan Poigaks.»
8 Necen kulištades Pilat pöl'gästui völ enamba.
9 Hän möst pördihe horomoihe i küzui Iisusal: «Kuspäi sinä oled?» No Iisus ei sanund hänele nimidä.
10 Pilat sanui hänele: «Minei-ik sinä et tahtoi sanuda nimidä? Ed-ik sinä teda, miše minai om vald nagloita sindai ristha i vald pästta sindai?»
11 Iisus sanui: «Sinai ei oliži nimittušt valdad minun päl, ku se ei olnuiži sinei anttud ülähänpäi. Sikš grähkhižemb om se mez', kudamb om andnu mindai sinun käzihe.»
12 Pilat eci, kut voiži pästta Iisusad. No evrejalaižed kidastiba: «Ku pästad händast, ed ole kesarin sebranik! Kaikutte, ken lugeb ičtaze kunigahaks, vastustab kesarid.»
13 Kulištades nene sanad Pilat toi Iisusan irdale i ištuihe sudjan ištmele, sille tahole, kudamb kuctihe Kivisijaks, evrejan kelel Gavvafaks.
14 Nece oli pätničan, edel Äipäiväd, aig oli kudenz' čas. Pilat sanui evrejalaižile: «Naku om teiden kunigaz.»
15 Evrejalaižed kidastaškanziba: «Ota! Ota händast! Nagloiče!» Pilat küzui heil: «Pidab-ik minei nagloita teiden kunigaz?» No ülembaižed papid sanuiba: «Meil ei ole kunigast, vaiše kesar'.»
16 Siloi Pilat andoi Iisusan heiden käzihe, miše hö nagloičižiba händast ristha. I muga händast lähttihe vemha.
17 Ičeze ristad kanttes hän tuli sijale, kudamb kuctihe Pämal'l'ansijaks, evrejan kelel nece om Golgofa.
18 Sigä saldatad nagloičiba Iisusan ristha i kaks' tošt mest hänenke, toižen ühtele, toižen toižele polele, a Iisus oli heiden keskes.
19 Pilat oli kirjutanu laudale, kudamb mugažo lödihe ristha: «Iisus Nazaretalaine, evrejalaižiden kunigaz».
20 Äi evrejalaižid lugiba nene sanad, sikš ku sija, kus Iisus nagloitihe ristha, oli läz lidnad. Sanad oliba kirjutadud evrejan, grekan i latinan kelel.
21 Evrejalaižiden ülembaižed papid sanuiba Pilatale: «Ala kirjuta: ‘Evrejalaižiden kunigaz’. Kirjuta, miše hän oli sanunu: ‘Minä olen evrejalaižiden kunigaz’.»
22 Pilat sanui: «Min kirjutin, sen kirjutin.»
23 Jäl'ghe Iisusan nagloičendad saldatad otiba hänen sädod i jagoiba nelläks palaks, kaikutte saldat sai niišpäi ühten. Hö otiba mugažo paidan, no ku se ei olend ombeltud, a oli kudotud ühtel nitil ülähänpäi alahaks,
24 hö sanuiba kesknezoi: «Ei sa sidä rebitada. Tackam arban, ken sidä sab.» Muga todenzuiba nene Pühiden Kirjutusiden sanad:
— Hö jagaba kesknezoi minun sobad
i jagades paidad taciba arban.
Muga saldatad tegiba-ki.
25 Iisusan ristanno seižuiba hänen mamaze, maman sizar, Kleopan ak Maria, i Magdalan Maria.
26 Konz Iisus nägišti, miše hänen mamaze i armaz openik seižuiba sigä, hän sanui mamaleze: «Naku om sinun poig!»
27 Sid' hän sanui openikale: «Naku om sinun mam!» Siš aigaspäi nece openik pidi hol't Iisusan mamas.
28 Iisus tezi, miše kaik oli tehtud jo lophusai. Miše oliži kaik kut Pühiš Kirjutusiš, hän sanui: «Minai om jomannäl'g.»
29 Sigä oli astii täuz' muiktad vinad. Saldatad kastoiba sinna gupkan i issop-kalul libutiba sen Iisusan hulidennoks.
30 Iisus imi vinad gupkaspäi i sanui: «Kaik om tehnus.» Hän sordi pän i pästi hengen.
31 Siloi oli pätnič, a sobat, kudamb läheni, oli lujas sur' praznikpäiv. Miše hibjad ei jäiži ripmaha ristha sobataks, evrejalaižed pakičiba Pilatad, miše katkaita heiden sär'lud i pästta alahaks.
32 Muga saldatad katkaižiba sär'lud nenil mehil, kudambad oliba nagloitud Iisusanke, ezmäi ühtel, sid' toižel.
33 Iisusannoks tuldes hö homaičiba, miše hän oli jo kolnu, i sikš ei katkaidanugoi hänen sär'luid.
34 Üks' saldat puski keihäl hänen bokha, i sišpäi sid'-žo vodaškanzi vert i vet.
35 Se, kudamb necen nägi, om todištanu sen polhe, miše tö uskoižit. Hänen todištuz om oiged, i hän tedab, miše pagižeb tot.
36 Muga tegihe, miše Pühiden Kirjutusiden sanad todenzuižiba: «Hänel ei sa mureta ni üht lud».
37 A Pühiden Kirjutusiden toižes sijas sanutas: «Hö kacuba hänehe, keda oma pusknuded.»
38 Necen jäl'ghe eraz Josif Arimafejaspäi — Iisusan openik, no peitoiči, sikš ku varaiži evrejalaižiden pämehid — pakiči Pilatad, voiži-ik otta Iisusan hibj ristaspäi. Pilat hökkähtui, i Josif tuli i pästi hibjan alahaks.
39 Sinna tuli mugažo Nikodim, se mez', kudamb ende oli kävunu Iisusanno öl, i hän toi sada märad segoitud smirnad i aloed.
40 Mehed otiba Iisusan hibjan i käriba sen sidegihe hajuvoinke, kut tegeba mahapandes evrejalaižed.
41 Sigä, kus Iisus nagloitihe ristha, oli sad, i sadus oli uz' kal'l'kaum, kudambaha völ nikeda ei olend mahapandud.
42 Hö paniba Iisusan sinna, sikš ku oli evrejalaižiden praznikan pätnič, a se kaum oli läheli.
1 Nedalin ezmäižel päiväl Magdalan Maria tuli kaumale aigoiš, völ homendezhämäral, i nägišti, miše kivi oli heittud kaumalpäi.
2 Hän joksten tuli Simon Petrannoks i sen toižen openikannoks, kudamb oli Iisusale armaz, i sanui heile: «Ižand om vedud kaumaspäi, no kuna om pandud, mö em tekoi.»
3 Sid'-žo Petr i se toine openik läksiba kaumale.
4 Mehed läksiba joksten ühtes, no se toine openik joksi teramba Petrad i tuli kaumale ezmäižen.
5 Hän kumarzihe i nägišti sideged, kudambad oliba sigä, no ei mänend kauman südäimehe.
6 Simon Petr tuli hänen taga, mäni kal'l'kauman südäimehe i nägišti sideged, kudambad oliba sigä.
7 Hän homaiči, miše käzipaikad, kudambal oli kattud Iisusan mod, ei olend sidegiden keskes, a se oli eriži kärdüd i pandud toižhe sijaha.
8 Siloi mäni sinna mugažo toine openik, kudamb ezmäižen oli ehtinu tulda kaumale, i hän nägišti i uskoi.
9 Hö völ ei el'gendanugoi Pühiš Kirjutusišpäi, miše Iisusale tarbiž eläbzuda kollijoišpäi.
10 Openikad pördihe kaumalpäi kodihe.
11 Maria seižui kaumanno i voiki. Voiktes hän kumarzihe kaumha i
12 nägišti, miše sigä, kus Iisusan hibj oli olnu, ištuiba kaks' angelad vauktoiš sädoiš, toine päs, toine jaugoiš.
13 Angelad sanuiba hänele: «Naine, midä sinä voikad?» Hän sanui: «Minun Ižand om vedud, i kuna om pandud, minä en teda.»
14 Konz Maria oli sanunu necen, hän kändihe i nägišti Iisusan, kudamb seižui hänen taga, no ei tundištand händast.
15 Iisus sanui hänele: «Naine, midä sinä voikad? Keda sinä ecid?» Maria meleti, miše nece om sadunkacui, i sanui: «Hüvä mez', ku sinä oled venu händast tägäpäi, ka sanu, kuna oled pannu. Minä otan händast.»
16 Siloi Iisus sanui hänele: «Maria!» Maria kärauzihe i sanui: «Ravvuni!» — mi znamoičeb: «Minun opendai!»
17 Iisus kel'di händast: «Ala koske mindai, minä völ en ole libunu minun Tatannoks. Mäne minun vellidennoks i sanu heile, miše minä libun minun Tatannoks i teiden Tatannoks, minun Jumalannoks i teiden Jumalannoks.»
18 Magdalan Maria mäni openikoidennoks i sanui, miše hän oli nähnu Ižandan i miše Ižand oli ninga sanunu hänele.
19 Sil nedalin ezmäižel päiväl openikad oliba ehtkoižel ühtes pertiš. Sen verajad i uksed oliba saubas, sikš ku openikad varaižiba evrejalaižid. Ühtnägoi heiden keskhe seižutihe Iisus i sanui: «Tervhen elät!»
20 Neniden sanoiden jäl'ghe hän ozuti heile ičeze käded i jaugad i bokan. Openikad lujas ihastuiba, konz nägištiba Ižandan.
21 Iisus sanui heile toižen kerdan: «Tervhen elät! Muga kut Tat om oigendanu mindai, muga minä oigendan teid.»
22 Jäl'ges hän puhalzi heiden päle i sanui: «Otkat Pühä Heng.
23 Kenele tö pästat grähkäd, hänel ned om pästtud. Kenele tö et pästkoi, hänele ned jäba.»
24 Foma, üks' kahtestoštkümnes openikaspäi, kudamb kuctihe völ Kaks'jäine, ei olend heidenke, konz tuli Iisus.
25 Toižed openikad sanuiba: «Mö nägim Ižandan.» No Foma sanui: «En usko, kuni iče en nägišta naglanjäl'gid hänen käziš i en pane ičein sormed niiden reiguihe i ičein kät hänen bokha.»
26 Päliči nedališ Iisusan openikad oliba möst ühtes pertiš, i Foma oli heidenke. Konz pertin verai i uks' oliba saubas, ühtnägoi Iisus tuli, seižutihe heiden keskhe i sanui: «Tervhen elät!»
27 Sid' hän sanui Fomale: «Pane sorm tänna i riža minun käded. Anda käzi i pane minun bokha. Ala ole uskmatoi, a usko!»
28 Siloi Foma sanui: «Minun Ižand i minun Jumal!»
29 Iisus sanui hänele: «Sinä uskod, sikš miše nägištid mindai. Ozavad oma ned, kudambad uskoba, hot' ei nähkoi.»
30 Äi toižid-ki tundmuztegoid Iisus tegi openikoiden sil'miš, no niiden polhe ei ole kirjutadud neciš kirjas.
31 Nece om kirjutadud, miše tö uskoižit: Iisus om Messia, Jumalan Poig, i miše teil, ku uskot hänen nimehe, oliži elo.
1 Necen jäl'ghe Iisus möst ozutihe ičeze openikoile, nügüd' Tiveriijärven randal. Se oli muga:
2 Sigä oliba ühtes Simon Petr, Foma ili Kaks'jäine, Nafanail Galilejan Kanaspäi, Zevedejan poigad i kaks' tošt Iisusan openikad.
3 Simon Petr sanui: «Minä lähten kalha.» «Mö lähtem sinunke», sanuiba toižed. Hö läksiba i ištuihe veneheze, no ei sanugoi sil öl nimidä.
4 Aigoiš homendesel Iisus seižui randal, no openikad ei tundištanugoi händast.
5 Iisus heikahti heile: «Kulgat, lapsed! Om-ik teil mittušt-ni sömäd?» «Ei ole», hö sanuiba.
6 Iisus sanui: «Pästkat verk venehen oiktale polele, ka sat.» Hö pästiba verkon, no ei voinugoi vedäda sidä veneheze, sikš ku kalad putui lujas äi.
7 Siloi se openik, kudamb oli Iisusan armaz, sanui Petrale: «Se om Ižand!» Konz Simon Petr kulišti, miše nece om Ižand, hän kärauzi landhed sobal, kudamban oli heitnu pälpäi, i hüppähti vedhe.
8 Toižed openikad tuliba venehel i vediba peras verkon kalad. Hö ei olnugoi edahan randaspäi, vaiše kaks' sadad käzivart.
9 Konz openikad tuliba randha, hö nägištiba pažagan, kudamban päl paštoihe kala, i leibän.
10 Iisus sanui: «Togat tänna necidä kalad, kudambad vaiše sait.»
11 Simon Petr mäni veneheze i vedi verkon maha. Se oli täuz' surid kaloid, no hot' kaloid oli äi — sada vižkümne koume, verk ei rebitanus.
12 Iisus sanui: «Tulgat sömha.» Niken openikoišpäi ei rohtind küzuda: «Ken sinä oled?», sikš ku hö teziba, miše nece oli Ižand.
13 Iisus tuli, oti leibäd i andoi heile, mugažo andoi kalad-ki.
14 Nece oli jo koumanz' kerd, konz Iisus ozutihe openikoile ičeze eläbzumižen jäl'ghe.
15 Konz hö oliba sönuded, Iisus sanui Simon Petrale: «Simon, Jonan poig, armastad-ik sinä mindai enamba mi toižed?» «Ka, Sur' Sünduižem», Petr sanui, «sinä tedad, miše minä navedin sindai.» Iisus sanui: «Söta minun vodnhid.»
16 Sid' hän küzui toižen kerdan: «Simon, Jonan poig, armastad-ik sinä mindai?» «Ka, Sur' Sünduižem», Petr sanui, «sinä tedad, miše minä navedin sindai.» Iisus sanui: «Kaiče minun lambhid.»
17 Koumanden kerdan Iisus küzui: «Simon, Jonan poig, navedid-ik sinä mindai?» Petrale tuli paha mel' siš, miše Iisus koumanden kerdan küzui hänel: «Navedid-ik sinä mindai?» i hän sanui: «Sur' Sünduižem, sinä tedad kaiken. Sinä tedad, miše minä navedin sindai.» Iisus sanui: «Söta minun lambhid.
18 Todest tozi sanun sinei: konz olid nor', sinä iče vöstitoi i mänid kuna tahtoid. No konz vanhtud, sinä libutad käded, i toine vöstab i veb sindai, kuna ed tahtoi.»
19 Muga Iisus andoi el'geta, miččel surmal Petr tob Jumalan korktan arvon sil'mnägubale. Sid' hän sanui: «Astu minunke.»
20 Petr kärauzihe i nägišti, miše heiden taga astub Iisusan armaz openik, se, ken ehtlongil oli sirdnus lähemba Iisusannoks i küzunu: «Ižand, ken hän om? Ken sindai möb?»
21 Nähtes händast Petr küzui Iisusal: «Ižand, kutak hän?»
22 Iisus sanui: «A sinei-se mitte azj, ku minä tahtoižin, miše hän jäiži tänna ani sihesai, kuni minä tulen? Astu sinä minunke.»
23 Neniden sanoiden tagut tegihe mugoine pagin velliden keskes, miše nece openik ei kole. No Iisus ei sanund Petrale, miše nece openik ei kole. Hän sanui: «A sinei-se mitte azj, ku minä tahtoižin, miše hän jäiži tänna ani sihesai, kuni minä tulen?»
24 Nece om se openik, kudamb todištab nene sanad. Hän om necen kirjutanu, i mö tedam, miše hänen todištuz om todesine.
25 Äi tošt-ki Iisus tegi. Ku kirjutada kaik hänen tegod toine toižen jäl'ghe, ka meletan, miše kaikehe mirhu ei voiži mülütoitta nenid kirjutatud kirjoid. Amin'.