9 Suttes sinun vihanikanke toižid peitazjoid ala avaida, 10 miše kulii ei lajiži sindai hödhüvin, a paha slava ei läksiži sinun polhe. [Armastuz da kesknäine kožmuz abutaba, olgha ned sinai, miše sindai ei lajižigoi. Olgha sinun matkad tünäd.]
11 Kuldaižed jablokad hobedas läbinägujas astjas, se om hüvin sanutud sana. 12 Kuldaine korvripke i čomitez puhthas kuldaspäi om melev nevond tarkale korvale.
13 Kuti viluine vezi rahnmižen aigan om uskoline vestinkandai oigendajale: hän andab ičeze ižandale ihastust.
14 Kuti pil՚v da tullei vihmata, mugoine om mez՚, kudamb kitäse lahjoil, miččid ei anda.
16 Ku löudad met, sö äjak tahtoid, no ala sö liigad, miše sindai ei oksenzoitaiži. 17 Ala kävu paksus sebranikan kodihe, ika sinuspäi händast taciškab tuskha, i hän ei navediška sindai.
18 Kuti pal՚l՚, sur՚ veič i nol, mugoine om mez՚, kudamb andab väran todištusen ičeze lähelišt vaste.
19 Kut murenu hambaz vai ramb jaug, mugoine om nadei manitajaha ahthal aigal.
20 Kut se, ken heitäb soban vilul säl, kuti uksus čapatesele om se, ken pajatab pajoid tuskaližele südäimele. [Kut kojeg söb sobid, kut madoine söb puid, muga tusk söb südänt.]
21 Ku sinun vihanik om näl՚gäs, söta händast leibäl, tahtoib joda – jota händast vedel. 22 [Ku teged muga,] sinä keradad hulid hilid hänen pän päle, a Ižand maksab sinei.
23 Pohjoine tullei tob vihman, a peitpagin – käregzoitust.
24 Paremb om eläda katusen čupus, mi pahan akanke hüväs kodiš.
25 Kuti viluine vezi jomannäl՚gäs olijale, mugoine om hüvä vest՚ edahaižes maspäi.
26 Kuti redukaz purde da muretud kaiv, mugoine om oigedmeline, kudamb kumardase jumalatoman edehe.
27 Kut ei ole hüvä söda äi met, muga i ičeleze ecta korktad arvod.
28 Kut muretud, seinitoi lidn om mez՚, kudamb ei pidä käziš ičeze henged.
с русским текстом