1Horan ohjandajale. Davidan psalm. Tuskas oldes. 2Sur’ Sünduižem, sinuhu vauvatan. Ala anda veda mindai huiktaha! Sinä oled oigedmeline, päzuta mindai! 3Kärauda korv minuhupäi, rigehti minei abuhu! Ole minun täht kal’l’mägen, vahvan aidoitesen, minei kaičendaks.
4Sinä ved’ oled minun kal’l’ i kivisein. Sinun nimen täht ve mindai da ohjanda mindai. 5Pästa mindai verkospäi, kudamban vihanikad paniba minei peitoiči. Sinä ved’ oled minun tugi. 6Sinun kädehe andan minun hengen. Sinä päzutid mindai, Sur’ Sünduižem, toden Ižand.
7En navedi tühjile jumaloile kumardelijoid, vauvatan vaiše Ižandaha. 8Minä olen ihastusiš i hüviš meliš sinun armoiden täht, ku sinä nägištid minun gor’an, tedištid minun hengen tuskan. 9Sinä ed andand mindai vihanikoiden käzihe, panid minun jaugad levedale sijale.
10Sur’ Sünduižem, armahta mindai, olen ahthal aigal. Tusk kuivenzoiti minun sil’mäd, minun hengen da südäimen. 11Minun elo om kulunu tuskas i voded voivotusiš, minun vägi väheni minun grähkišpäi, minun lud kuiviba. 12Kaikiden minun vihanikoiden tagut minä tegimoi nagranduseks susedoil i pöl’gästoituseks läheližil. Nägijad mindai irdal pästaba minuspäi pagod. 13Mindai unohtadihe, kut unohtadas kolnut, hül’gäitihe kut murenu pada. 14Minä kulen äjiden pahan lajindan. Opak varaiduz ahtištab mindai kaikjalpäi, konz hö kožuba kesknezoi mindai vaste, tahtoiba rästta minun hengen.
15A minä vauvatan sinuhu, Sur’ Sünduižem. Sanun: «Sinä oled minun Jumal». 16Sinun kädes oma minun elon päiväd. Pästa mindai vihanikoiden da küksijoiden käzišpäi. 17Kärauda sil’mäd ičeiž käskabunikan polhe, päzuta mindai sinun armoil! 18Sur’ Sünduižem, sinun abul minä en jä huiktaha, a jumalatomad putkaha huiktaha da vaikastugha hö surman valdkundas! 19Tehkahas keletomikš kelhad sud, miččed pagižeba tozioiktad vaste ülendelden da hondostaden!
20Mitte sur’ om sinun hüvüz’, mittušt kaičed nenile, ked varaidaba sindai, i mittušt ozutad kaikiden edes sinuhu vauvatajile! 21Sinä otad heid suugan alle rahvahanlibundan aigan, peitäd heid pahoiš kelišpäi ičeiž katusen alle. 22Olgha ülenzoittud Ižand! Hän ozuti minei čudokahid armoid vahvištadud lidnas. 23Suriš tuskiš oldes minä meletin: «Olen hül’gäitud sinun sil’mišpäi!», no sinä kulištid minun loičendan, konz minä kucuin sindai.
24Armastagat Ižandad, kaik hänen tozioiktad! Ižand kaičeb ičeze uskoližid, a surendelijoid aznoičeb žalleičemata. 25Olgat rohktad i vahvištugat südäimes kaik, ken nadeiše Jumalaha.
с русским текстом