Matkpajo. 1Sur’ Sünduižem, johtuta Davidad, johtuta kaik hänen gor’ad, 2hänen, ken andoi vahvan sanan Ižandale, ken toivoti Jakovan Vägevale: 3«En tule ičein kodihe, en mäne magaduzsijale, 4en anda minun sil’mile unt, a sil’mänpäluižile lebud sihesai, 5kuni löudan sijan Ižandale, elosijan Jakovan Vägevale».
6Mö kulištim liphas Efrafas, sen löutihe Jariman pöudoil. 7Lähtkam hänen eländsijaha, kumarkamoiš hänen jaugoiden alandusihe. 8Libu, Sur’ Sünduižem, tule ičeiž eländsijaha, sinä dai lipaz, sinun vägen simvol. 9Sinun papid sädasoiš oiktuden sobihe, sinun pühäd linneba ihastusiš.
10Davidan, sinun käskabunikan täht, ala hül’gäida sinun voideltud! 11Ižand andoi Davidale vahvan sanan, miččespäi hän ei pučte: «Ühten sinun poigišpäi minä panen sinun valdištmele». 12Ku sinun poigad kaičeškaba minun kožmust da todištusid, miččid minä heile opendan, ka heiden poigad-ki ištuškaba igän sinun valdištmel».
13Ižand om valičenu Sionan, tahtoi sen ičeze eländsijaks. 14«Nece om minun lebusija igäks. Täs minä elän, sikš ku sid’ tahtoin. 15Minä blaslovin Sionad: sil linneb sömäd kaiken, sen gollil linneb kaiken leibäd, 16sen papid minä sädatan päzutandaha, sen pühäd laskeškaba ihastuzkidoid. 17Sigä minä udištan Davidan vägen, sütutan lampan minun voideltud täht. 18Hänen vihanikoid minä sädatan huiktaha, a hänen päs hoštaškab venc».
с русским текстом