1Davidan voikpajo, miččen hän pajati Ižandale Veniaminan rodun Husan azjas. 2Sur’ Sünduižem, minun Jumal, sinuhu minä nadeimoi, päzuta mindai kaikiš minun küksijoišpäi, abuta minei, 3ika vihanik kuti lev rebitab rastten mindai ičeze sal’hen kartte, i niken ei voiškande päzutada mindai.
4Sur’ Sünduižem, minun Jumal, ku olen vär i pahoid radoid om tulnu minun käziden kal’t, 5ku olen pahal maksnu kenele-ni minunke kožmuses olijale, – a minä ved’ abutin eskai sille, ken ani nimiš tegihe minun vihanikaks – 6ka kükskaha vihanik minun hengen, sabutagha mindai, polgetagha maha minun elon, i minun eloarvon pangha mantazale.
7Libu, Sur’ Sünduižem, ozuta ičeiž viha! Tule minei abuhu minun vihanikoid vaste! Heraštu minun täht sudale, kudamb om sinun kädes! 8Kucu sinun edehe kaik rahvahad, i libu heiden päl korktusihe! 9Ižand sudib kaik rahvahad, Ka sudi, Sur’ Sünduižem, mindai-ki minun oiktuden da vigatomuden mödhe. 10Lopi jumalatomiden pahuz’, a vahvištoita tozioiged, sinä tunded südäimed da meled, tozioiged Jumal.
11Minun rindraud om Jumal, hän päzutab oigedmeližid. 12Jumal om tozioiged sudii, vahv da tirpai, Jumal sudib kovas joga päivän nenid, 13ked ei käraudanus grähkišpäi. Hän tahktab ičeze suren veičen, kingitab taugan jäntken i oigendab sen metha. 14Hän tegeb tora-azegen vaumheks, nolan poltajaks. 15I kacu, ken hauduti manitust, i kerazi vacha pahoid melid, ka sündutab ičeleze kelastust. 16Hän kaivab haudan, tegeb sen süväks, no iče lankteb sihe haudaha, miččen om kainu. 17 Hänen viha kändase ičeze vaste, hänen pahad tegod lankteba hänen päle.
18Minä ülenzoitan Ižandad hänen oiktoiš meliš i pajatan ülenzoituzpajon Ülähäižen Ižandan nimele.
с русским текстом