Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Sen aigan, konz Izrail՚as ižandoičiba sudjad, tuli maha näl՚g. Siloi eraz mez՚ Judejan Viflejemaspäi läksi ičeze akanke i kahten poiganke elämaha Moavitan pöudoile.2 Mehen nimi oli Elimeleh, hänen akaze nimi oli Noemin՚, a hänen kahten poigan nimed oliba Mahlon i Hileon. Hö oliba efratalaižed, Judan Viflejemaspäi. Hö tuliba Moavitan pöudoile i jäiba sihe.
3 Sid՚ Noeminin mužik Elimileh koli, i hän jäi üksnäze ičeze kahten poiganke.4 Poigad naiba Moavitan neiččil, toižen kuctihe Orfa, toižen – Ruf՚. Hö eliba sigä läz kümned vot.5 Erases aigas päliči koliba hänen molembad poigad-ki, Mahlon i Hileon, i jäi naine üksnäze hänen poigiden i mužikan jäl՚ghe.
6 Siloi Noemin՚ tahtoškanzi ühtes ičeze millidenke pörttas Moavitan maspäi, sikš ku hän kerdan kulišti, miše Ižand oli pidänu hol՚t ičeze rahvahas i andnu heile leibäd.7 I hän läksi necil sijalpäi, kus eli, i hänen molembad milläd läksiba mugažo hänenke. Konz hö astuiba tedme Judejan maha,8 Noemin՚ sanui ičeze millile: ”Mängat, pörtkatoiš jogahine ičeiž maman kodihe; tehkaha teile Ižand sidä-žo armod, midä tö olit tehnuded kolnuzile i minei.9 Abutagha teile Ižand, miše jogahine teišpäi löudaiži lebusijan ičeiž uden mužikan kodiš”. I hän tervehti heid. No hö kidastaškanziba i voikaškanziba10 sanudes: ka em, mö lähtem sinunke sinun rahvahannoks.11 No Noemin՚ sanui: ”Pörtkatoiš, minun tütred, mikš teile mända minunke? Jose minun vacas om völ poigid, kudambad voižiba tehtas teiden mužikoikš?12 Pörtkatoiš, minun tütred, mängat, minä olen jo ani vanh, miše olda mehel. Ka hot՚ minä sanuižin-ki: ”Om völ toiv”, ka hot՚ minä sil-žo öl oližin mužikanke, a sen jäl՚ghe sündutaižin poigid, –13 ka voiži-ik teile varastada, kuni hö kazvaba? Voižit-ik tö sihesai püžuda üksin mehele mänmata? Ka ei, minun tütruded, minei om žal՚ teid, sikš ku Ižandan käzi sai mindai.”
14 Hö möst kidastaškanziba i voikaškanziba. I Orfa prostihe ičeze anopenke, a Ruf՚ jäi hänenke.
15 Noemin՚ sanui Rufile: ”Kacu, Orfa läksi ičeze rahvahannoks, mäne sinä-ki necen millän jäl՚ghe.”16 No Ruf՚ sanui vastha: ”Ala käske mindai jätta sindai i pörttas, sikš ku kuna sinä lähted, sinna minä-ki lähten, i kus sinä ödud, sinna minä-ki jän öks. Sinun rahvaz linneb minun rahvahan, a sinun Jumal – minun Jumalan.17 I kuna sinä koled, sinna minä-ki kolen, i sigä mindai-ki pandas maha, tehkaha necen minei Ižand. I tegeb völ enamban, i vaiše üks՚ surm erigoitab meid sinunke.18 Noemin՚ nägištades, miše hän om vahvas pätnu lähtmaha hänenke, eriganzi händast pagištoitmaspäi.
19 Hö astuiba sihesai, kuni tuliba Viflejemha. Heiden tulendan jäl՚ghe Viflejemha kaik lidn zavodi pagišta, sanudes: ”Om-ik nece Noemin՚?”20 Hän sanui heile: ”Algat kuckoi mindai Noeminikš, a kuckat mindai Maraks,21 sikš ku minä läksin täspäi bohatan, a pördimoi pal՚hal kädel. Mikš kucta mindai Noeminikš, ku Ižand andoi minei mokid, i Kaikenvaldaine oigenzi minei äi ozatomut?”
22 I muga Noemin՚ pördihe, a hänenke moavitalaine Ruf՚-mil՚l՚, kudamb tuli Moavitan maspäi. Hö tuliba Viflejemha ozrrahnmižen augotišes.
Глава 1