1 Efraiman humalniekat da teijän ylbei koronu: gor՚a teile! Teijän čoma linnu mäil, kudai on viinal painettuloin vil՚l՚azan alangon piäl, se näivistyy gu kukkaine. 2 On Ižändäl luja da vägevy, kudai on gu puadari ragehienke, gu hävittäi vihuri, gu kuohujan vien nouzu, häi kuadau omal väil kai lagoh. 3 Jalloil polletetah Efraiman juomariloin ylbei koronu. 4 Se čoma kuivai kukkaine, linnu, kudai on vil՚l՚ažan alangon piäl, sille rodieu kui aigazele smokvale, kudai kypseni enne keziä: ken sen nägöy, kerras koppuau da syöy.
5 Sinä päivänny Vägilöin Ižändy rodieu oman rahvahan jiännöksele kaunehennu venčannu, ylbienny koronannu, 6 da oigien suvvon hengenny suvvos istujile, rohkevuonnu niile, ket ajetah vihaniekkoi vorottoih. 7 No netgi häilytäh humalas, hyö sevotah matkas sikeran juoduu: pappi da sanankandai öntästytäh juoduu, heidy voitti sikera, se otti heijän mielet, sevotah nägylöis, öntästytäh suvvos. 8 Kai stolat on tävvet oksendustu, liga kaikkiel, ei ole puhtastu kohtua. 9 Jumalan sanankandajas rahvas sanotah: «Kedä häi opastau, kelle andau mieldy omal proupovedil? Lapselego, vaste muaman nännis vieraitetule? 10 Ainos vai: mustoitus, mustoitus! Käsky da käsky. Sie vähäine da tua vähäine!»
11 Da, seguojal da vierahal kielel Häi rubieu pagizemah tälle rahvahale. 12 Heile sanottih: «Rauhus, andakkua rauhus väzynyöle. Täs teile rauhus». No hyö ei tahtottu kuunnella. 13 I rodih heil Ižändän sanannu vai tämä: Mustoitus da mustoitus, käsky da käsky, sie vähäine, tiä vähäine!
Muga hyö lähtietäh, pakutah sellälleh, satatetahes, puututah verkoh da jiäjäh sinne.
14 Ga sit kuulkua Ižändän sana, työ moittijat, tämän rahvahan valdumiehet Jerusalimas! 15 Nenga työ sanoitto: «Myö luajiimmo liiton kuolendanke, tuonilmazenke solmiimmo sovun: Konzu kaikentappai pahus vieröy muadu myö, se ei sua meidy, sikse gu kielastuksen luajiimmo myö ičele piäzendäkse, muanitandan tuakse myö peitymmö».
16 Sikse Ižändy Jumal sanou nenga: Kačo, Minä panen Sionale alustakse kiven, – kiven vallitun, čuppukiven, kallehen, lujah azetetun. Ken uskou, ei jiä huigieh. 17 Minä panen suvvon miäräkse, a toven viesoikse.
Ragehet murendetah muanittajan peittokatoksen, nossuh vezi vedäy peittokohtan. 18 Teijän liitto surmanke kuaduu, teijän sobu tuonilmazenke ei kestä. Konzu tulou kaikentappai viennouzu, se ajau teidy muah. 19 Se vieröy muadu myö, da vedäy teidy. Se tulou joga huondes, päiväl dai yöl. Suuri varavo valduau teidy, konzu kuuletto sit. 20 Liijan lyhyt on posteli, gu oijendua jallat, liijan kaidu on kate, gu punalduakseh sih.
21 Nouzou Ižändy, kui Häi nouzi Peratsiman mäil, tabavuu, kui tabavui Gavaonan muas, gu luadie Oma dielo – ennenägemätöi dielo, da ruadua Oma ruado – kummanruado. 22 Ga älgiä sit nagrakkua, gu teijän čiepit ei roittas vie jygiembäkse. Sikse gu minä kuulin Jumalas, Vägilöin Ižändäs sen, gu hävitändy on kačottu kogo muailmale.
23 Kuunnelkua tarkah minun paginua, pangua mieleh, midä minä sanon. 24 Kyndäygo muamies ainos muadu kylvölöih niškoi, luadiugo vagoloi, astuvoiččougo? 25 Ei, konzu häi valmistau muan, häi kylväy mustua tminua, libo ripoittelou tminua, libo kylväy nižuu riädyzih, ozrua kačottuh kohtah da madalua nižuu. 26 Hänen Jumal n՚evvou händy, kui ruadua, Häi opastau. 27 Eihäi mustua tminua puimaril puija, eigo puindurattahii vieretetä, kepil puijah sidä dai kepil – tminua. 28 Vil՚l՚at puijah rattahil, no ei rikota jyvii, vietäh niidy puindurattahii hevot, ga ei murendeta niidy.
29 Sengi opasti Vägilöin Ižändy. Kummallizet ollah Hänen n՚evvot, suuri on Hänen mieli!
с русским текстом