1Davidan psalmu. Pajatetah jumalankoin uvvistamizen pruazniekas. 2 Ižändy, minä ylendän Sinuu, gu Sinä nostit minuu syvyös, et andanuh minun vihaniekoile pidiä hyviä mieldy minun piäl. 3 Ižändy, Jumalazeni, Sinuu minä kirruin abuh, i Sinä piästit minuu voimattomuos. 4 Ižändy, Sinä piästit minun hengen tuonilmazis, Sinä piit minuu hengis, et andanuh mennä kalmah. 5 Pajatakkua Ižändäle, Hänen pyhät, ylendäkkiä Hänen pyhiä nimie! 6 Hänen viha on vai kodvazekse, Hänen hyvys on kogo ijäkse. Ehtäl on itku, a huondeksel ilo. 7 Minä sanoin hyvil päivil: «Minä nikonzu en horjahtai». 8 Sinun hyvyös, Ižändy, Sinä veit minuu mägilöih. No sit Sinä kiännyit minus iäre, i minä häbevyin. 9 Sinuu, Ižändy, minä kirruin, Jumalazeni, Sinule minä pokoroičimmos: 10 «Midä hyödyy on sit, gu minä kuollen, gu mennen haudah? Rubieugo muan pöly ylendämäh Sinuu, rubieugo sanelemah Sinun toves? 11 Ižändy, kuule minuu da ole minule armolline! Ižändy, ole minule avvuttajannu!» 12 I Sinä muutit minun itkuvirren ilopajokse, heitit minus tuskusovat, sellitit minuu ilosobih. 13 Sendäh minä pajatan Sinule kiitändyvirren, en vaikastu. Ižändy, Jumalazeni! Minä ylendän Sinuu nygöi dai ainos.
с русским текстом