1 Nouze, anna valgiedu, [Jerusalim,] sikse gu tuli sinun valgei, Ižändän kunnivo läpettäy sinun piäl. 2 Kačo, pimei peittäy muan, mustu yö kattau rahvahat, a sinun piäl rubieu läpettämäh Ižändy, Hänen kunnivo jiävihes sinun piäle. 3 I rahvahat tullah sinun valgieh, i tsuarit sinun piäl nouzijah läpetykseh. 4 Nosta silmät, kačo ymbäri: Sinun poijat kerävytäh da astutah sinulluo, hyö tullah loittonsah, i sinun tyttärii käzil kannetah. 5 Sit näit i ihastut, sinun syväin rubieu lyömäh äijäl da avavuu, konzu kai meren bohattus kiändyy sinulluo, rahvahien elot tullah sinulluo. 6 Verbl՚uudua tulou muga äijy ga peitetäh sinuu, nuoret verbl՚uudat Midiamaspäi i Efaspäi; kai tullah Savaspäi, tuvvah kuldua da luadanua, kaikin ylendetäh Ižändiä. 7 Kai Kedaran lambahat kerätäh sinulluo, Nevajofan bošit sluužitah sinule: hyö roijah Minun altarile hyvänny verhannu, i sil Minä čomendan Minun koin.
8 Ketbo tua lennetäh kui pilvet, kui kyyhköit omah kodih – ketbo hyö ollah? 9 Minuu vuotetah loittozet rannat, iespäi Farsisan laivat, gu tuvva sinun poigii loittozis mualois, a heijänke heijän hobjat da kullat Ižändän, sinun Jumalan, da Izrail՚an Pyhän nimes, sikse gu Häi čomendi sinuu.
10 Muugalazet luajitah sinun seinät, heijän tsuarit sluužitah sinule. Omas vihas Minä sinuu löin, no Omas hyvyös Minä sinuu armahtan. 11 Sinun vorotat ollah ainos avvoi, niidy ei salvata ni päiväl ni yöl. Niilöin kauti tuvvah sinule rahvahien bohattuot, da vastatah sinulluo tulluzii tsuariloi.
12 No se rahvas da valdukundu, kuduat ei tahtota sluužie sinule, hävitäh, i nengomat rahvas hävitetäh kogonah muan piäl.
13 Livanan rikkahus tulou sinulluo, kiparisat, pajut da pediät, čomendamah Minun pyhäkodii. Minä ylendän Minun jalloin alustan. 14 Painetah piät sinun painajien poijat da tullah sinulluo, langetah sinun jalgoih kaikin, ket vihattih sinuu. Hyö sanotah sinuu Ižändän linnakse, Izrail՚an Pyhän Sionakse.
15 Sinä olit hyllätty, sinuu ei suvaittu, niken ei tulluh sinulluo, no Minä nostan sinuu korgiele ijäkse, ilokse polves polveh. 16 Sinuu imetetäh omal maijol rahvahat, tsuarit ruvetah imettämäh sinuu, i sit sinä tiijustat, gu Minä, Ižändy, olen sinun Piästäi, sinun Lunnastai on Juakoin Vägevy.
17 Vasken sijas Minä tuon sinule kuldua, ravvan sijas hobjua, puun sijas tuon vaskie da kiven sijas raudua. Minä azetan sinun haldivoiččijakse rauhan, a vardoiččijakse oigevuon. 18 Ei kuulu enämbiä vägivallas sinun muas, ei hävitykses eigo ruušindas sinun rajoin sydämes. Sinä rubiet nimittämäh omii seinii Piäzendäkse, a vorottoi – Kunnivokse. 19 Ei päiväine nygöi rodei päiväl sinun valgiennu, eigo kuudamaine valgua sinun matkua, a Ižändy on sinun igäine valgei, sinun Jumal on sinun läpetys. 20 Sinun päiväine enämbiä ei laskei, eigo kaduo kuudamaine, sikse gu Ižändy on sinun ainaine valgei. Loppietahes sinun tuskien päivät.
21 Kai sinun rahvas rodieu oigei, ijäkse periy muan. Hyö ollah Minun savun taimenet, Minun käzien ruado, kudual Minä ozutan oman suuruon. 22 Pienesgi rodieu tuhatluguine rodu, kaikis vähävägizimäsgi – suuri kanzu. Minä, Ižändy, terväh todevutan sen omal aijal.
с русским текстом