1 Nygöi – nenga sanou Ižändy, kudai luadii sinuu, Juakoi, kudai kuvai sinuu, Izrail՚: Älä varua, Minä lunnastin sinuu, sanoin sinuu sinun nimel; sinä olet Minun. 2 Konzu matkuat vetty myö, Minä olen sinunke, menetgo joves poikki – se ei upota sinuu, menetgo tules läbi – se ei polta, tulikieli ei satata sinuu. 3 Minä olen Ižändy, sinun Jumal, Izrail՚an Pyhä, sinun Piästäi. Minä lunnastin sinuu Jegiptan, Efiopien da Savein hinnal. 4 Sikse gu olet kallis Minun silmis, ylen kallis, i Minä suvaičen sinuu, sikse annan sinus toizii rahvahii da rahvaskundii sinun sijas. 5 Älä varua, sikse gu Minä olen sinunke. Päivännouzus Minä tuon sinun rovun, päivänlaskus keriän sinuu. 6 Pohjazele sanon: «Anna!», suvele: «Älä pie!» Tuo Minun poigii loitton da tyttärii muan kaikis agjois, 7 tuo joga hengi, kudual on Minun nimi, kuduan Minä luajiin Omakse kunnivokse, valmistin da kuvain.
8 Kuču edeh rahvas, kudai on sogei, hos sil on silmät, da kuurnis, hos sil on korvat. 9 Anna kai kanzat kerävytäh yhteh, kai kanzukunnat yhtytäh. Ken heis voinnus sen ennustua? Anna sanotah, midä oli enne, anna tuvvah uskottavii tovestajii da ozutetah oman oigevuon, gu vois kuulta da sanuo: «Tozi!» 10 A Minun tovestajat – sanou Ižändy, oletto työ da Minun orju, kuduan Minä valličin, gu työ tiedäzittö da uskozitto Minuh da ellendäzittö: se olen Minä, Minä valličin teidy. Enne Minuu ei olluh Jumalua dai jälles Minuu ei rodei. 11 Minä, Minä olen Ižändy, paiči Minuu ei ole Piästäjiä. 12 Minä ennustin, piästin, sanoin. Tostu teil ei ole. Työ oletto sen tovestajat, – sanou Ižändy – gu Minä olen Jumal. 13 Enzipäivis olen se samaine, niken ei piästä Minun käzis. Minä luajin i niken ei muuta sidä. 14 Nenga sanou Ižändy, teijän Lunnastai, Izrail՚an Pyhä: Teijän täh Minä työnnin Vavilonah, murendin kai, ket pajettih, voitin haldeiloi, kudamat löyhkettih laivoil. 15 Minä olen Ižändy, teijän Pyhä, Izrail՚an Luadii, teijän Tsuari.
16 Nenga sanou Ižändy, kudai avai dorogan merel, suuris vezis matkan, 17 kudai työndi kärryt da hevot, torajoukot da väin. Kaikin viertih, ei nostu, sammuttih gu tuli, kuoltih. 18 No työ etto mustele mennytty, vahnua etto duumaiče. 19 Kačokkua, Minä luajin uuttu, se jiävihes tänäpäi. Ettogo työ ellendä sidä? Minä luajin dorogan kuivah muah, luajin jovet tyhjäh muah. 20 Minuu kunnivoitetah peldoelätit, šakualat da strausat, sikse gu Minä annan vien tyhjäh muah, jovet kuivah muah, gu juottua Minun vallittu rahvas. 21 Tämän rahvahan Minä luajiin Ičelleni, se rubieu ylendämäh Minuu.
22 Sinä et kuččunuh Minuu abuh, Juakoi, sinä, Izrail՚, et nähnyh vaivua Minun täh. 23 Sinä et tuonnuh Minule omii lambahii poltettavakse, et omil verhoil kunnivoittanuh Minuu. Minä en käskenyh sinule tuvva Minule leibylahjoi, engo väzytännyh sinuu käskyl tuvva kuajindulahjoi. 24 Sinä et ostanuh Minule hobjujengah hyväle tulijua kortu, et syöttänyh Minuu poltoverhan razval. No omil riähkil sinä väzytit Minuu, pahoil ruadoloil jyvendit Minuu.
25 No Minä, Minä Iče pyhkin sinun pahat ruavot Oman Ičen täh engo musta sinun riähkii.
с русским текстом