Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Sit Josif ei voinnuh enämbiä pietelläkseh kaikkien hänen rinnal seizojien ies. Häi kirgai: «Mengiä iäre kaikin!» I ei jiännyh Josifan rinnale nikedä, konzu häi sanoi vellile, ken häi on.2 Häi rubei äijäl itkemäh, sen kuultih kai jegiptalazet, kuului faraonan kodissah.3 Josif sanoi vellile: «Minä olen Josif. Ongo hengis tuatto?» No vellet ni vastata ei voidu, muga hämmästyttih.4 Josif sanoi vellile: «Tulgua lähembi!» Hyö tuldih. Häi sanoi: «Minä olen Josif, teijän velli, kuduan työ möittö Jegiptah.5 No nygöi älgiä pidäkkiä pahua mieldy, älgiägo žiälöikkiä, gu möittö minuu tänne, sikse gu Jumal työndi minuu tänne enne teidy, teijän hengih piäzendäkse.6 Kačo gu mual oli jo kaksi nälgyvuottu, a jäi vie viizi vuottu, konzu ei kynnetä eigo kylvetä.7 Jumal työndi minuu tänne teijän iel, gu jättiä teidy muale da gu jatkus teijän elaigu suurekse piäzendäkse.8 Ga sit ettohäi työ työndänyh minuu tänne, työndi Jumal, kudai pani minuu tuatakse faraonale da ižändäkse kaikes hänen kois da kaiken Jegiptan muan valdumiehekse.9 Mengiä huolittuat minun tuatan luo da sanokkua hänele: ‘Nenga sanou sinun poigu Josif: Jumal pani minuu kaiken Jegiptan ižändäkse. Tule huolita minun luo.10 Sinä rubiet elämäh minun rinnal Geseman muas, sinä dai sinun poijat dai sinun poigien poijat, sinun lambahat, kozat dai lehmät, kai midä sinul on.11 Minä syötän sinuu sie, gu et köyhtys sinä, sinun taloi dai kaikin, ket ollah sinunke, sikse gu ies on vie viizi nälgyvuottu.’12 Työ omil silmil näittö dai minun vellen Veniaminan silmät nähtäh se, gu teijänke pagizen minä.13 Ga sanelkua minun tuatale kaikes minun kunnivos Jegiptas i kaikes sit, midä työ näittö, i tuogua tänne teriämbi minun tuattua.»14 Josif tartui kaglah omale vellele Veniaminale da itki. Dai Veniamin itki hänel kaglas.15 Sit Josif andoi suudu kaikile omile vellile, itki da sebäi heidy. Sit hänen vellet paistih hänenke.
16 Viesti Josifan vellien tulendas tuli faraonangi dvorčah, se oli faraonale da hänen lähimäzile hyvä mieli.17 I faraon sanoi Josifale: «Sano sinun vellile: Luadikkua nenga, pangua oslile selgäh vil՚l՚ua da mengiä Hanaanan muah.18 Ottakkua teijän tuattua, teijän perehet da tulgua minun luo. Minä annan teile parahan [kohtan] Jegiptan muas, i työ suatto syömizen muan kyllyös.19 Sinule käsken sanuo vellile: Luadikkua nenga: ottakkua Jegiptan muas suuret kärit teijän lapsih da teijän akkoih niškoi i tuogua teijän tuattua i tulgua järilleh.20 Älgiä žiälöikkiä teijän lomuloi, sikse gu parastu, midä on Jegiptan muas, annan teile.»
21 Mugai luajittih Izrail՚an poijat, i Josif andoi heile suuret kärit faraonan käskys da andoi evästy matkah.22 Häi andoi heile kaikile uvvet pyhäsovat, a Veniaminale häi andoi kolmesadua hobjud՚engua da viizi uuttu sobavustu.23 Vie häi työndi omale tuatale kymmene oslua, kudamil selläs oli kaikkie parastu, midä oli Jegiptas, da kymmene emäoslua, kudamil selläs oli vil՚l՚ua, leibiä da muudu syömisty omale tuatale evähikse matkah.24 Sit häi työndi omii vellii matkah da hyö lähtiettih. Häi sanoi heile: «Älgiä riijelkiä matkas.»25 Josifan vellet lähtiettih Jegiptas da tuldih Hanaanan muah Juakoi-tuatan luo.26 Hyö tuodih hänele viesti da sanottih: «Josif, [sinun poigu,] on hengis. Häi on kogo Jegiptan muan valdumies!» Tuatan syväin jäi vilukse, häi ei uskonuh heile.27 No poijat saneltih hänele kai Josifan sanat, häi omil silmil nägi net suuret kärit, kuduat Josif työndi hänele gu tuvva händy Jegiptah, sit elavui Juakoin, heijän tuatan, hengi.28 Izrail՚ sanoi: «Täs minule on kylläl! Vie hengis on minun poigu Josif! Minä lähten da näin händy, kuni en kuolluh.»
Глава 45