Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Isakku kučui Juakoin, i blahoslovii händy da sanoi: «Älä ota hanaanalastu akkua.2 Mene Mesopotamieh sinun muaman tuatan luo, Vafuilan luo da ota mučoikse muamas vellen Lavanan yksi tyttäris.3 Hyvitäkkäh sinuu Kaikenvaldaine Jumal! Roikkah sinule äijy jälgelästy, kazvakkah sinun rodu, anna sinus lähtietäh äijät rahvahat.4 Anna andau sinule da sinunke sinun jälgeläzile [minun tuatan] Avraaman blahosloven՚n՚an, gu sinä perizit muan, kuduas sinä elät muugalazennu da kuduan Jumal andoi Avraamale.»5 Isakku prostiihes poijanke, i se lähti Mesopotamieh aramilazen Vafuilan poijan Lavanan luo, kudai oli Revekkan, Juakoin da Isuavan muaman, velli.
6 Isuavu tiijusti sen, gu Isakku blahoslovii Juakoidu da työndi händy Mesopotamieh suamah akkua, tiijusti sengi, gu tuatto kieldi Juakoidu ottamas akakse hanaanalazii naizii,7 i sen gu Juakoi kuuli tuatan da muamah sanan da jo lähti Mesopotamieh.8 Isuavu ellendi, gu n՚eveskät-hanaanalazet ei olla mieldy myö tuatale.9 Sit häi meni Avraaman poijan Izmailan luo da otti sie vie yhten akan – Mahalaf-nimizen Izmailan tyttären, kudai oli Navaiofan sizär.
10 Juakoi lähti Virsavies da meni Harranahpäi.11 Matkal häi azetui yhteh kohtah yökse, gu päiväine jo laskih. Häi otti sie yhten kiven, pani piän alle da vieri muata.
12 Unis häi nägi pordahat muas da taivahassah. Jumalan Anhelit nostih da heityttih niidy pordahii myö.13 Ižändy seizoi pordahil da sanoi Juakoile: «Minä olen Ižändy, sinun tuatan Avraaman da Isakan Jumal. [Älä varua.] Tämän muan, kudual sinä virut, Minä annan sinule da sinun jälgeläzile.14 Heidy, sinun jälgeläzii, rodieu muga äijy, kui äijy on hiekkua, hyö levitäh päivänlaskuhpäi da päivännouzuhpäi, pohjazeh dai suveh. I blahoslovitut roijah sinun da sinun jälgeläzien kauti kai muailman rovut.15 Minä olen sinunke, kačon da vardoičen sinuu, mennet hos kunne. Minä tuon sinuu järilleh täh muah. Minä en jätä sinuu, kuni en täytä sidä, midä uskaldin sinule.»
16 Juakoi havačui unes da sanoi: «Tovel, Ižändy on täs kohtas, a minä en tiedänyh.»17 Pöllästyhyy häi sanoi: «Mittuine varattavu on tämä kohtu! Tämä ei ole ni mi muu, tämä on Jumalan kodi, taivahan veriät!»
18 Huondeksel Juakoi otti kiven, kudai oli piän al, azetti sen pystyi gu mustomerkin da kuadoi sille piäle pyhävoidu.19 Tälle kohtale häi andoi nimen Vefil՚ (Jumalan kodi), enne sen linnan nimi oli Luz.20 Juakoi jiäksiihes da andoi sanan: «Gu [Ižändy] Jumal ollou minunke täl matkal, kaččonou da vardoinnou minuu, andanou minule leivän da sovat,21 gu minä rauhas piässen omah kodih, sit Ižändy on minun Jumal.22 Pyhä kivi, kuduan minä pystytin, rodieu [minul] Jumalan koikse, i kaikes, midä Sinä annat minule, minä rubien andamah Sinule kymmenenden vuitin.»
Глава 28