Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Adam yhtyi omah akkah Jevah, i Jeva kohtustui da sai Kainan*а. Jeva sanoi: «Ristikanzan sain minä Ižändän avul.»2 Sit häi sai Kainale vellen Avelin. Avelis rodih lambahien paimoi, a Kainas muanruadai.
3 Kerran Kain toi Ižändäle lahjakse muan uudizen,4 a Avel՚ toi lambahien enzivuonazii da niilöin razvua. Ižändy hyvin kačoi Avelih da hänen lahjah,5 a Kainan lahjah Häi ni kačahtannuhes ei. Kain paheldui äijäl da painoi piän.6 Ižändy [Jumal] kyzyi Kainal: «Mikse sinä pahelduit, mikse painoit piän?7 Gu luadinet hyvin – etgo sinä nosta piädy? A gu et luadine hyvin, sit riähky vuottau sinuu uksen luo. Sinuu se tahtou, no sinä ole sen ižändänny.»
8 Kain sanoi omale vellele Avelile: «Läkkä minunke peldoh.» Konzu hyö oldih pellos, Kain hyppäi käzin Avelih da tapoi händy.9 «Kus on sinun velli Avel՚?» kyzyi Ižändy [Jumal] Kainal. Kain vastai: «En tiijä. Olengo minä vellen vardoiččii?»10 Ižändy sanoi: «Midä sinä ruavoit? Sinun vellen veri kirguu Minule muaspäi.11 Nygöi sinä olet muan kirottu, muan, kudai avai suun, gu ottua sinun käzis sinun vellen veri.12 Konzu sinä rubiet ruadamah muadu, se ei rubie enäm andamah sinule omua vägie. Sinä roittos ajettu da koditoi mual.»13 Kain sanoi Ižändäle [Jumalale]: «Tämä tazuandu minule on jygiembi, migu suau kandua.14 Kačo, nygöi Sinä ajat minuu iäre mual, minä lähten iäre Sinun silmis. Minä roimmos ajettu da koditoi mual. Jogahine, ken tulou vastah, voibi tappua minuu.»15 No Ižändy [Jumal] sanoi hänele: «Ken tappau Kainan, sille tazatah seiččenkerdazesti.» I Ižändy [Jumal] pani Kainah merkin, gu niken vastah tulijois ei tappas händy.16 Muga Kain lähti iäre Ižändän silmis da azetui elämäh Nodan muah, Edeman päivännouzupuolele.
17 Kain yhtyi omah akkah, i se kohtustui da sai Enohan. I Kain luadii linnan da andoi sille nimen Enoh, poijan nimen mugah.18 Enohal rodih poigu Irad [Gaidad], Iradal – Mehijael [Maleleil], Mehijaelal – Mafusal, Mafusalal – Lameh.19 Lameh otti ičelleh kaksi akkua: yksi oli Ada, toine – Tsilla [Sellа].20 Adal rodih poigu Javal i hänes lähtiettih net, kuduat eletäh stuanulois da paimendetah karjua.21 Javalal oli velli Juval, hänes lähtiettih net, kuduat soitetah liiral da pillil.22 Tsillal oli poigu Tuvalkain [Fovel] – seppy, kudai tagoi vaskie da raudua. Tuvalkainal oli sizär Noema.
23 Lameh sanoi omile akoile:
– Kuunnelkua minuu, Ada da Tsilla!
Kuulkua, Lamehan akat, midä minä sanon!
Minä tapoin miehen minun satatandas,
miehenallun – ruanas!
24 Gu Kainas roinnou tazattu seiččie kerdua,
ga Lamehas – seiččiekymmen kerdua seiččie!
25 Adam myös yhtyi [Jevah,] omah akkah. Jeva sai poijan da pani sille nimen Sif*а, sikse gu [– kui häi sanoi –] «Jumal andoi minule uvven lapsen Avelin sijah, kuduan tapoi Kain.»26 Sifalgi rodih poigu, kuduale häi andoi nimen Enos. Silloi ruvettih kuččumah abuh Ižändän [Jumalan] nimie.
*а1 4:1 Nimi Kain on lähtenyh sanondas «minä sain».
*а25 4:25 Sif mustoittau jevrein sanua «saf» – andua.
Глава 4