Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uuši Šana vienankarjalakši | World English Bible |
APOSTOLI PUAVILAN KIRJANI RIIMALAISILLA | Romans |
Chapter 8 | Chapter 8 |
| 1Niin jotta niitä ei enämpi suutita uatuh, ket ollah Iisussašša Hristossašša. Hyö ei enyä eletä oman riähkähisen luonnon vallašša, kun Henken juohattamina. | 1There is therefore now no condemnation to those who are in Christ Jesus, who don’t walk according to the flesh, but according to the Spirit. |
| 2Niätšen Pyhä Henki, mi antau elämän Hristossan Iisussan omilla, piäšti miut riähän ta šurman vallašta. | 2For the law of the Spirit of life in Christ Jesus made me free from the law of sin and of death. |
| 3Jumala ruato šen, mitä Sakona ei voinun, šentäh kun še oli ihmisen riähkähisen luonnon takie voimatoin. Jumala työnsi tänne oman Pojan riähkähisen ihmisen moisena uhriksi riähäštä. Näin Jumala suuti Ihmiseššä ihmisien riähän. | 3For what the law couldn’t do, in that it was weak through the flesh, God did, sending his own Son in the likeness of sinful flesh and for sin, he condemned sin in the flesh; |
| 4Šen Hiän ruato, jotta myö, ket elämmä Henken emmäkä oman riähkähisen luonnon vallašša, eläsimä Sakonan vuatimua Jumalalla kelpuajua elämyä. | 4that the ordinance of the law might be fulfilled in us, who walk not after the flesh, but after the Spirit. |
| 5Ken eläy riähkähisen luonnon vallašša, šillä on šen luonnon mukaset himot. Henken mukah eläjän ihmisen himot ollah Henken mukaset. | 5For those who live according to the flesh set their minds on the things of the flesh, but those who live according to the Spirit, the things of the Spirit. |
| 6Riähkähisen luonnon himot tuuvvah kuoloma, Henken juohattama ihmini šuau elämän ta rauhan. | 6For the mind of the flesh is death, but the mind of the Spirit is life and peace; |
| 7Riähkähisen luonnon himot šojitah Jumalua vaštah, šentäh kun ne ei taivuta Jumalan sakonah, eikä ne voijakana taipuo. | 7because the mind of the flesh is hostile toward God; for it is not subject to God’s law, neither indeed can it be. |
| 8Ne, ket eletäh riähkähisen luonnon mukah, ei voija olla Jumalalla mieleh. | 8Those who are in the flesh can’t please God. |
| 9Ka työ še että elä riähkähisen luonnon mukah, vain Henken juohattamina, kun Jumalan Henki elänöy teissä. A še, kellä ei ole Hristossan Henkie, ei ole Hänen oma. | 9But you are not in the flesh but in the Spirit, if it is so that the Spirit of God dwells in you. But if any man doesn’t have the Spirit of Christ, he is not his. |
| 10Kun Hristossa ollou teissä, tiän runko on kuollun riähän tähen, a tiän henki eläy, šentäh kun Jumala hyväkšyy tiät omikseh. | 10If Christ is in you, the body is dead because of sin, but the spirit is alive because of righteousness. |
| 11Jumala noššatti Hristossan kuollehista. Ta kun kerran Hänen Henki eläy teissä, niin Hiän elävyttäy tiänki kuolovaiset runkot tällä Henkelläh. | 11But if the Spirit of him who raised up Jesus from the dead dwells in you, he who raised up Christ Jesus from the dead will also give life to your mortal bodies through his Spirit who dwells in you. |
| 12Ka niin, vellet, myö emmä ole velašša omalla riähkähisellä luonnolla. Šentäh miän ei tarviče elyä šen tahon mukah. | 12So then, brothers, we are debtors, not to the flesh, to live after the flesh. |
| 13Kun elänettä riähkähisen luonnon mukah, työ kuoletta. Kun Henken avulla luatinetta lopun tiän riähkähisillä ruatoloilla, työ šuatta elyä. | 13For if you live after the flesh, you must die; but if by the Spirit you put to death the deeds of the body, you will live. |
| 14Kaikki ne, ketä Jumalan Henki juohattau, ollah Jumalan lapšie. | 14For as many as are led by the Spirit of God, these are children of God. |
| 15Työ että šuanun orjan henkie, mi panis tiät tuaš varajamah. A työ šaita Henken, kumpani luatiu meistä Jumalan lapšie. Šen Henken vallašša myö karjumma Jumalalla: «Avva! Tuatto!» | 15For you didn’t receive the spirit of bondage again to fear, but you received the Spirit of adoption, by whom we cry, “Abba! Father!” |
| 16Še Henki Iče tovistau yheššä miän henken kera, jotta olemma Jumalan lapšie. | 16The Spirit himself testifies with our spirit that we are children of God; |
| 17Ta kun kerran olemma lapšie, niin olemma perillisieki, Jumalan perillisie yheššä Hristossan kera. Ta kun kerran käršimmä yheššä Hristossan kera, niin Hänen kera šuamma ni šaman jumalallisen valon. | 17and if children, then heirs: heirs of God and joint heirs with Christ, if indeed we suffer with him, that we may also be glorified with him. |
| 18Mie olen šitä mieltä, jotta tämän nykysen ajan muokat ollah mitättömät šen jumalallisen valon rinnalla, mi vielä tulou näkyvih meissä. | 18For I consider that the sufferings of this present time are not worthy to be compared with the glory which will be revealed toward us. |
| 19Kaikki, mitä Jumala on luatin, šuurella innolla vuottau Jumalan lapšien jiäviytymistä. | 19For the creation waits with eager expectation for the children of God to be revealed. |
| 20Kaiken Jumalan luajitun ošana on katomini. Še ei tapahu heijän omašta tahošta, vain Jumalan tahošta, kumpani heilä šemmosen ošan anto. Kaikella Jumalan luajitulla on kuitenki toivo | 20For the creation was subjected to vanity, not of its own will, but because of him who subjected it, in hope |
| 21piäššä katomisen vallašta Jumalan lapšien valoh ta valtah. | 21that the creation itself also will be delivered from the bondage of decay into the liberty of the glory of the children of God. |
| 22Myö tiijämmä, jotta kaikki Jumalan luajittu aina vain ohkau ta muokkautuu niin kuin naini lapšenšuantitušissa. | 22For we know that the whole creation groans and travails in pain together until now. |
| 23Eikä yksistäh kaikki Jumalan luajittu ohka, kun myö niise, kumpasilla on annettu Pyhä Henki tovissukšena uuvvešta elämäštä. Myö ohkamma, kun vuotamma Jumalan lapšekši piäšömistä, miän runkon piäštämistä katomisen vallašta. | 23Not only so, but ourselves also, who have the first fruits of the Spirit, even we ourselves groan within ourselves, waiting for adoption, the redemption of our body. |
| 24Miät on pelaššettu, še on miän varma toivo. Vain kun toivo ollou jo täyttyn, še enämpi ei ole toivo. Ken toivou šitä, min jo näköy! | 24For we were saved in hope, but hope that is seen is not hope. For who hopes for that which he sees? |
| 25Ka kun toivomma šitä, mitä emmä niä, myö vuotammaki šitä lujina. | 25But if we hope for that which we don’t see, we wait for it with patience. |
| 26Henki niise auttau meitä, kumpaset olemma heikkoja. Myö kun emmä tiijä, mitä miän pitäis molie ta mitein moliutuo. Ka Henki iče moliutuu miän ieštä šanattomin henkähykšin. | 26In the same way, the Spirit also helps our weaknesses, for we don’t know how to pray as we ought. But the Spirit himself makes intercession for us with groanings which can’t be uttered. |
| 27Ta Jumala, kumpani tuntou kaikki šytämet, tietäy mitä Henki tahtou. Henki niätšen moliutuu Jumalan tahon mukah pyhien puolešta. | 27He who searches the hearts knows what is on the Spirit’s mind, because he makes intercession for the saints according to God. |
| 28Myö tiijämmä, jotta kaikki koituu niijen parahakši, ket tykätäh Jumalua. Oman tahtoh mukah Jumala kučču hiät omikseh. | 28We know that all things work together for good for those who love God, for those who are called according to his purpose. |
| 29Ne, ketä Hiän oli ieltäpäin valinnun, Hiän jo ieltäpäin erotti tulomah oman Poikah moisiksi. Näin Hänen Poika on enšimmäini lapši šuurešša vellešjoukošša. | 29For whom he foreknew, he also predestined to be conformed to the image of his Son, that he might be the firstborn among many brothers. |
| 30Ne, ketä Jumala ieltäpäin erotti olomah oman Poikah moisie, Hiän ni kučču. Ta ne, ketä Hiän kučču, Hiän ni luati Ičelläh kelpuaviksi. Kenet Hiän luati Ičelläh kelpuaviksi, niillä Hiän ni anto jumalallisen valon. | 30Whom he predestined, those he also called. Whom he called, those he also justified. Whom he justified, those he also glorified. |
| 31Mitä voimma täštä tuumaija? Kun Jumala on miän puolella, ken voit olla meitä vaštah? | 31What then shall we say about these things? If God is for us, who can be against us? |
| 32Hiän ei šiäštän omua Poikua, vain anto Hänet kuolomah kaikkien miän puolešta. Eikö Hiän šilloin lahjottais Pojan kera meilä kaikkie muutaki? | 32He who didn’t spare his own Son, but delivered him up for us all, how would he not also with him freely give us all things? |
| 33Ken voit viärittyä Jumalan valittuja? Yksistäh Jumala voit, ka Hiän vet on luatin miät Ičelläh kelpuaviksi! | 33Who could bring a charge against God’s chosen ones? It is God who justifies. |
| 34Ken voit suutie miät uatuh? Yksistäh Hristossa Iisussa voit! Ka Hiän kuoli miän puolešta ta vieläi enämmän: Hänet noššatettih kuollehista, Hiän istuu Jumalan oikiella puolella ta moliutuu miän puolešta! | 34Who is he who condemns? It is Christ who died, yes rather, who was raised from the dead, who is at the right hand of God, who also makes intercession for us. |
| 35Mi voit erottua miät Jumalašta, kumpani tykkyäy meitä? Tuškako vain ahissuš, ajelutko vain nälkä vain alaččomuš, hätäkö vain miekka? | 35Who shall separate us from the love of Christ? Could oppression, or anguish, or persecution, or famine, or nakedness, or peril, or sword? |
| 36Pyhissä Kirjutukšissa šanotah näin: – Šiun tähen meitä šurmatah joka päivä, meitä pietäh kuin isettäväkši tuotuja lampahie. | 36Even as it is written, “For your sake we are killed all day long. We were accounted as sheep for the slaughter.” |
| 37Kaikissa näissä ahissukšissa meilä antau täyven voiton Hiän, ken meitä tykkyäy. | 37No, in all these things, we are more than conquerors through him who loved us. |
| 38Mie olen varma šiitä, jotta mikänä ei voi erottua meitä Jumalašta, kumpani meitä tykkyäy: ei kuoloma eikä elämä, ei anhelit, ei näkymättömät halliččijat, ei mikänä nykyni eikä mikänä tulija, eikä mitkänä muut voimat, | 38For I am persuaded that neither death, nor life, nor angels, nor principalities, nor things present, nor things to come, nor powers, |
| 39ei korkevuš eikä šyvyš. Missänä ei ole mitänä, mi vois erottua meitä Jumalan tykkyämiseštä, mi tuli näkyvih Hristossašša Iisussašša, miän Hospotissa. | 39nor height, nor depth, nor any other created thing will be able to separate us from God’s love which is in Christ Jesus our Lord. |
Chapter 8
