Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
JOANNAN NÄGUDEZ | Johanneksen ilmestys |
Chapter 20 | Luku 20 |
| 1Sid' minä nägištin, kut taivhaspäi tuli alahaks angel, kudamban kädes oli pohjatoman haudan avadim da sur' čap. | 1Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. |
| 2Hän tabazi lendaimadon, sen amuigäižen madon, kudamban nimi om lemboi da soton, i pani sen čapihe tuhaks vodeks, | 2Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi |
| 3lükäiži pohjatomha haudha, saupsi haudan i pani pečatin sen uksehe, miše nece lendaimado ei enambad voiži manitada rahvahid, kuni ei täudu tuhad vot. Sid' se mado pidab pästta kodvaižeks valdale. | 3ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa. |
| 4Minä nägištin valdištmed, i nenile, keda ištutadihe valdištmile, anttihe vald sudida. Minä nägištin neniden mehiden henged, kudambil pä oli čaptud Jumalan sanan täht da sen täht, ku hö oliba todištanuded Iisusan polhe. Hö ei olnugoi kumardanus živatale i ei olnugoi otnuded sen znamad ocha da kädehe. Hö eläbzuiba i oliba ühtes Hristosanke valdas tuha vot. | 4Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. |
| 5A toižed kollijad ei eläbzunugoi, kuni ei täudnus tuhad vot.Nece om ezmäine eläbzumine. | 5Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. |
| 6Ozavad da pühäd oma ned, ked eläbzuba ezmäižen eläbzumižen aigan! Toižel surmal ei linne valdad heiden päl, hö tegesoiš Jumalan da Hristosan papikš i linneba Hristosanke valdas tuha vot. | 6Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta. |
| 7A konz mäneb tuha vot, soton pästtas türmaspäi. Se lähteb man nelläha polhe manitamha rahvast, Gogan da Magogan rahvast, miše kerata heid toraha. Heid om kuti letet meren randal. | 7Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, |
| 8Hö tuleba man keskhe i ümbärdaba Jumalan rahvahan eländsijan, hänen armastadud lidnan. | 8ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. |
| 9No taivhaspäi Jumalannopäi tuleb lämoi i poltab heid kaikid. | 9Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. |
| 10Lemboi, heiden manitai, lükäitas sihe lämoisižehe rikjärvhe, kuna om lükäitud jo živat da tühj sanankandai. Heid mokičeškatas öd da päiväd, kaiken i igäks. | 10Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti. |
| 11Minä nägištin suren vauktan valdištmen i sil ištujan. Hänen sil'miden edespäi pageniba ma da taivaz, niile ei olend sijad. | 11Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. |
| 12Nägištin kollijoid, surid i penid, kudambad seižuiba Jumalan edes. Kirjad avaitihe, avaitihe toine kirj, elonkirj. Kollijoid suditihe heiden tegoiden mödhe, sen mödhe, midä kirjoihe oli kirjutadud. | 12Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. |
| 13Meri andoi ičeze kollijoid, surm i surman valdkund andoiba ičeze kollijoid, i kaikutte suditihe hänen tegoiden mödhe. | 13Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. |
| 14Sid' surm i surman valdkund lükäitihe lämoisižehe järvhe. Se om toine surm. | 14Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. |
| 15Kenen nimid ei löudnus elonkirjas, lükäitihe lämoisižehe järvhe. | 15Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen. |
Chapter 20
