Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
JOANNAN NÄGUDEZ | Johanneksen ilmestys |
Chapter 14 | Luku 14 |
| 1Sid' minä nägištin: Vodnaz seižub Sionan mägel, i hänenke om sada nel'l'kümne nel'l' tuhad mest, heiden ocha om kirjutadud hänen Tatan nimi. | 1Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi. |
| 2Minä kulištin taivhaspäi änen, kudamb oli kuti suriden veziden lanktend vai kuti suren jurun judu. Än', kudamban minä kulin, oli mugažo kuti arfan än', konz arfan vändajad vändaba ičeze arfoil. | 2Ja minä kuulin äänen taivaasta ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän, ja ääni, jonka minä kuulin, oli ikäänkuin kanteleensoittajain, kun he kanteleitaan soittavat. |
| 3Valdištmiden edes da nellän olijan i vanhembiden edes pajatadihe kuti ut pajod. Sille niken ei voind opetas, vaiše nene sada nel'l'kümne nel'l' tuhad, keda osttihe malpäi. | 3Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta. |
| 4Hö oliba nene, ked ei paganzoitnugoi ičtaze naižidenke, hö oliba koskmatomad. Hö mäneba Vodnhan jäl'ghe, kuna hän mäneb. Heid osttihe rahvahan keskespäi kut ezmäine leib i anttihe Jumalale da Vodnhale lahjaks. | 4Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle, |
| 5Heiden suspäi ei kulund kelastust, hö oma puhthad da vigatomad Jumalan valdištmen edes. | 5eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat. |
| 6Sid' minä nägištin völ ühten angelan, kudamb lendi kesk taivast. Hän kandoi igähižen hüvän vestin, miše sanelda sidä man eläjile, kaikile rahvahile, heimoile, kelile i maile. | 6Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. |
| 7Hän saneli komedal änel: «Varaikat Jumalad da ülenzoitkat händast, hänen sudan aig om tulnu! Kumarkatoiš hänele, kudamb om tehnu taivhan, man, meren dai kaik vezilähtked!» | 7Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet". |
| 8Hänen jäl'ghe tuli toine angel da kirgouzi: «Lanksi, lanksi Vavilon, sur'kulu lidn, kudamb ičeze vedeluzelol om jotnu kaikid rahvahid Jumalan vihan vinal!» | 8Ja seurasi vielä toinen enkeli, joka sanoi: "Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat". |
| 9Neniden kahten angelan jäl'ghe tuli völ koumanz', kudamb kirgouzi komedal änel: «Ken kumardaškandese živatale da sen kuvale i otab ocha vai kädehe sen znaman, | 9Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, |
| 10se-ki joškandeb Jumalan vihan vinad, kudamb nozolzoitmata om valetud hänen vihan mal'l'aha. Händast mokičeškatas lämoil da rikil pühiden angeloiden da Vodnhan edes. | 10niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. |
| 11Lämoišpäi, kudambal mokitas rahvast, libuškandeb savu kaiken i igäks. Heil ei linne lebud öl da päiväl, ei linne nenil, ked kumardasoiš živatale da sen kuvale da nenil-ki, ked otaba hänen nimen znaman. | 11Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin. |
| 12Sid' pakitas jumalanuskojilpäi tirpandad, heilpäi, ked eläba Jumalan käsköiden mödhe da uskoba Iisusaha.» | 12Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon. |
| 13Minä kulištin taivhaspäi änen, kudamb sanui: «Kirjuta: Ozavad oma ned, ked neciš aigaspäi koleba uskondanke Ižandaha. Se om tozi, sanub Heng. Hö voiba lebaitas ičeze radmokišpäi, sikš ku heiden hüväd tegod tuleba heiden jäl'ghe.» | 13Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan: "Kirjoita: Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti - sanoo Henki - he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä." |
| 14Sid' nägištin necen: Oli vauged pil'v, i pil'ven päl ištui ken-se mehen pojav. Hänen päs oli kuldasine venc i kädes terav sirp. | 14Ja minä näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen, päässänsä kultainen kruunu ja kädessänsä terävä sirppi. |
| 15Völ üks' angel tuli pühäkodišpäi i komedal änel kidastaškanzi pil'vel ištujale: «Ota ičeiž sirp da pane se radmaha, om rahnmižen aig. Man vil'l' om küpsnu rahnmižeks!» | 15Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle: "Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt". |
| 16Pil'vel ištui taci ičeze sirpin maha, i muga rahndihe man vil'l'. | 16Ja pilvellä istuva heitti sirppinsä maan päälle, ja maa tuli leikatuksi. |
| 17Taivhan pühäkodišpäi tuli völ üks' angel, i hänel-ki oli terav sirp. | 17Ja taivaan temppelistä lähti eräs toinen enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi. |
| 18I altarišpäi tuli angel, kudamb oli lämoin ižandan, i kirgouzi komedal änel: «Ota ičeiž terav sirp i kerada vinmarjad man vinpusaduspäi, sikš ku marjad oma küpsnuded.» | 18Ja alttarista lähti vielä toinen enkeli, jolla oli tuli vallassaan, ja hän huusi suurella äänellä sille, jolla oli se terävä sirppi, sanoen: "Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut maan viinipuusta, sillä sen rypäleet ovat kypsyneet". |
| 19Angel taci ičeze sirpin maha, kerazi marjad man vinpusaduspäi i lükäiži ned Jumalan vihan surhe puzerduzastijaha. | 19Ja enkeli heitti sirppinsä alas maahan ja korjasi maan viinipuun hedelmät ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan. |
| 20Marjad polgetadihe puzerduzastijas lidnan irdpolel, i veri valoihe päliči puzerduzastijan röunoiš. Nece veren jogi oli tuhan kudensadan stadijan pitte, a süvüdel oli heboile varhindoihesai. | 20Ja kuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan vakomitan päähän. |
Chapter 14
