Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
KIRJEINE FILIMONALE | Paavalin kirje Filemonille |
Chapter 1 | Luku 1 |
| 1Minä, Pavel, kudamb olen türmas uskondan täht Iisusaha Hristosaha, i Timofei-vel'l' oigendam tervhutesid meiden armhale radvellele Filimonale | 1Paavali, Kristuksen Jeesuksen vanki, ja veli Timoteus rakkaalle Filemonille, työtoverillemme, |
| 2i mugažo armhale [sizarele] Apfiale i meiden torasebranikale Arhippale i uskondkundale, kudamb keradase sinun pert'he. | 2ja Appialle, sisarellemme, ja Arkippukselle, taistelutoverillemme, ja sinun kodissasi kokoontuvalle seurakunnalle. |
| 3Armoid da mirud teile Jumalaspäi, meiden Tataspäi, da Ižandas Iisusas Hristosaspäi! | 3Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! |
| 4Minä kaiken kitän minun Jumalad, konz johtutan sindai minun loičendoiš. | 4Minä kiitän Jumalaani aina, muistaessani sinua rukouksissani, |
| 5Ved' minä paksus kulen sinun uskondas Ižandaha Iisusaha da sinun armastuses kaikihe jumalanuskojihe. | 5sillä minä olen kuullut sinun rakkaudestasi ja uskostasi, joka sinulla on Herraan Jeesukseen ja kaikkia pyhiä kohtaan; |
| 6Minä loičen, miše uskond, kudamb ühtenzoitab sindai i meid, abutaiži sinei el'geta kaiken hüvän, midä teil om, ku elät Hristosas Iisusas. | 6ja rukoukseni on, että sinun uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa, mikä meillä Kristuksessa on. |
| 7Sinun armastuz, vellüdem, om lujas ihastoitnu mindai da andnu minei rohktust, sikš ku sinä oled ihastoitnu jumalanuskojiden südäimid. | 7Sillä minä olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, koska pyhien sydämet ovat virvoittuneet sinun kauttasi, veljeni. |
| 8Hot' minai om Hristosal anttud vald käskta sinei rata, midä pidaiži, | 8Sentähden, vaikka minulla Kristuksessa on paljon rohkeutta käskeä sinua tekemään, mitä tehdä tulee, |
| 9no ku minä armastan sindai, ka minä paremba pakičen. Nece minä, Pavel, vanh mez' jo da ližaks völ türmas oldes Iisusaha Hristosaha uskondan täht, | 9niin rakkauden tähden minä kuitenkin mieluummin pyydän, ollen tämmöinen kuin olen, minä vanha Paavali, ja nyt myös Kristuksen Jeesuksen vanki - |
| 10pakičen sindai Onisiman polhe, kudamb tägä türmas tegihe minei kuti poig. | 10pyydän sinua poikani puolesta, jonka minä kahleissani synnytin, Onesimuksen puolesta, |
| 11Voib olda, ende hän ei tond sinei nimittušt ližad, a nügüd' hän om lujas tarbhaine sinei i minei, i minä pördutan händast; | 11sinulle ennen hyödyttömän, mutta nyt sekä sinulle että minulle hyödyllisen; |
| 12a sinä vastta händast, kut minun südänt. | 12hänet minä lähetän sinulle takaisin, hänet, se on: oman sydämeni. |
| 13Minä tahtoižin pidäda händast tägä, miše hän abutaiži minei sinun sijas, ku olen hüvän vestin täht türmas. | 13Olisin tahtonut pidättää hänet tykönäni, että hän sinun sijassasi olisi palvellut minua, joka olen evankeliumin tähden kahleissa; |
| 14No en tahtoi tehta nimidä sinun valdata, miše sinun hüvüz' ei oliži kuti väges tehtud, a oliži sinun tahton mödhe. | 14mutta ilman sinun suostumustasi en tahtonut tehdä mitään, ettei hyvyytesi olisi ikäänkuin pakollinen, vaan vapaaehtoinen. |
| 15Voib olda, hän sikš oli-ki eriži sinuspäi, miše nügüd' ühtenzoittas sinuhu igäks, | 15Sillä ehkäpä hän sentähden joutui eroamaan sinusta ajaksi, että saisit hänet takaisin iäksi, |
| 16no ei vaiše orjaks, a kal'hembaks, mi orj, armhaks uskondvelleks. Lujas armaz hän om minei, no völ armhemb hän om sinei — kut mez' i kut uskondvel'l'. | 16ei enää orjana, vaan orjaa enempänä: rakkaana veljenä, ylen rakkaana jo minulle, kuinka paljoa enemmän sitten sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana! |
| 17I ku sinä luged, miše mö sinunke tegem üht azjad, ka vastta händast muga, kut vasttaižid mindai. | 17Jos siis pidät minua toverinasi, niin ota hänet luoksesi niinkuin minut; |
| 18No ku hän om sinei tehnu midä-se hondod, vai om velgas sinei, pane se kaik minun päle. | 18mutta jos hän on tehnyt sinulle jotakin vääryyttä tai on sinulle jotakin velkaa, niin pane se minun laskuuni. |
| 19Minä, Pavel, ičein kädel kirjutan: minä maksan sen. Minä en tahtoi johtutada sidä, miše sinä-ki oled minei velgas. I nece velg om — sinä iče! | 19Minä, Paavali, kirjoitan omalla kädelläni: "Minä sen maksan"; saattaisinpa sanoa: pane se omaan laskuusi; sillä sinä olet minulle velkaa oman itsesikin. |
| 20Vellüdem, ku sinä tegižid necen hüvän azjan Ižandan täht, ka tüništoitaižid minun südänt! | 20Niin, veljeni, jospa saisin sinusta hyötyä Herrassa; virvoita sydäntäni Kristuksessa. |
| 21Minä kirjutan sinei, sikš ku uskon: sinä kundled mindai. Minä tedan, miše sinä teged eskai enamban-ki, mi minä pakičen. | 21Luottaen kuuliaisuuteesi minä kirjoitan sinulle, ja minä tiedän, että sinä teet enemmänkin, kuin mitä sanon. |
| 22Völ-ki üks' azj — löuda minei pert'. Minä nadeimoi, miše teiden loičendoiden abul tö sat mindai ičezennoks. | 22Lisäksi vielä: valmista minulle maja luonasi; toivon näet, että minut rukoustenne kautta lahjoitetaan teille. |
| 23Sinei oigendaba tervhensanoid Epafras, kudamb mugažo kut minä-ki om ottud türmha Hristosan Iisusan tagut, | 23Tervehdyksen lähettävät sinulle Epafras, minun vankitoverini Kristuksessa Jeesuksessa, |
| 24da minun radvelled Mark, Aristarh, Dimas i Luka. | 24Markus, Aristarkus, Deemas ja Luukas, jotka ovat minun työtovereitani. |
| 25Olgha meiden Ižandan Iisusan Hristosan armod teiden hengenke. Amin'. | 25Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa. |
Chapter 1
