Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EZMÄINE KIRJEINE KORINFALAIŽILE | Paavalin toinen kirje korinttolaisille |
Chapter 7 | Luku 7 |
| 1Ka muga, armhad velled! Ku kerdan meil oma mugoižed toivotused, meile pidab puhtastadas kaikespäi, mi paganzoitab hibjad da henged, da Jumalad varaites anttas hänen käzihe i eläda kaiken hänen tahton mödhe. | 1Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa. |
| 2Ka pästkat meid ičetoi südäimihe! Mö nikenele em tehnugoi värhut, nikeda em oigendanugoi mairheze, em elänugoi nikenen niškal. | 2Antakaa meille tilaa sydämessänne. Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä, emme ole olleet kenellekään turmioksi, emme kenellekään vahinkoa tuottaneet. |
| 3Necidä en sanu värituseks. Sanuin vaiše sen täht, miše tö olet meiden südäimiš, i miše tahtoim eläda teidenke i teidenke kolda. | 3En sano tätä tuomitakseni teitä, sillä olenhan jo sanonut, että te olette meidän sydämessämme, yhdessä kuollaksemme ja yhdessä elääksemme. |
| 4Minä lujas uskon teihe, voin baffalidas teil äjiš azjoiš. Olen sanu lujas äi tüništoitust i tuged, i kaikiden ahtištusiden keskes minun ihastuz om röunatoi. | 4Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskaamista teistä; olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme. |
| 5Makedoniaha tuldes em sanugoi ni kappal't tünäd elod. Meid ahtištadihe kaikjalpäi: irdpolespäi — torad, südäimespäi — varaidused. | 5Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa. |
| 6No Jumal tüništoitab kaikid, kenen pä om pästtud. Hän tüništoiti meid Titan tulendal, | 6Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla, |
| 7i ei vaiše Titan tulendal, a sil tüništoitusel, kudamban hän oli sanu teišpäi. Hän starinoiči meile, kut tö tusttut mindai, miččes pahas meles olet da kut vahvas polestat mindai, i nece völ enamban ihastoitab mindai. | 7eikä ainoastaan hänen tulollansa, vaan myöskin sillä lohdutuksella, jonka hän oli teistä saanut, sillä hän on kertonut meille teidän ikävöimisestänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni, niin että minä iloitsin vielä enemmän. |
| 8I hot' minun kirjeine ližazi teile pahad mel't, minei ei ole žal'. A ku žalleičin-ki, miše minun kirjeine toi teile pahad mel't vähäks aigaks, | 8Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä - kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä - |
| 9ka nügüd' olen ihastusiš, en sikš miše tö olet pahoiš meliš, a sikš miše olet vajehtanuded ičetoi mel't. I ved' teiden paha mel' oli Jumalan melen mödhine, a mö em tonugoi teile nimidä pahad. | 9nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä. |
| 10Ved' Jumalan melen mödhine paha mel' käraudab mehen Jumalaha, a se veb päzutandaha, i sidä ei pida žalleita. A maine paha mel' veb surmha. | 10Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman. |
| 11Kackat, miččid azjoid om tonu Jumalan melen mödhine paha mel', kut se elähtoiti teid da libutoiti polestamha ičtatoi. Se käregoiti teid, pöl'gästoiti, toi tahton nähta meid, lendi kadehut da käski škol'da värnikad. No neciš azjas kaikiš polišpäi tö ozutit ičtatoi puhthin. | 11Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa. |
| 12I hot' minä kirjutan necen kirjeižen teile, ka en kirjutand sidä vigantegijan täht i vigantirpajan täht. A kirjutin sen täht, miše teile ičeletoi Jumalan edes tegižihe sel'ged, kut vahvas mö olem teiden polel. | 12Vaikka minä siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut vääryyttä tehneen enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan sentähden, että teidän intonne meidän hyväksemme tulisi julki teidän keskuudessanne Jumalan edessä. |
| 13Nece om teid tugedanu.No nece tüništoituztugi völ ei ole kaik. Völ enamban meid om ihastoitnu Titan ihastuz, miše tö kebnenzoitit hänen henged. | 13Sentähden me olemme nyt lohdutetut. Mutta tämän lohdutuksemme ohessa on meitä vielä paljoa enemmän ilahuttanut Tiituksen ilo, sillä hänen henkensä on saanut virvoitusta teiltä kaikilta. |
| 14Minei ei pidand huikteldas sidä, miše minä olin kitnu teid hänele. I muga kut kaik, miš olen pagižnu teile, om tozi, ka tozi om se-ki, miš minä olen kitnu teid Titale. | 14Sillä jos olenkin jossakin kohden teitä hänelle kehunut, en ole joutunut häpeään, vaan niinkuin kaikki, mitä olemme teille puhuneet, on totta, niin on myös se, mistä olemme teitä Tiitukselle kehuneet, osoittautunut todeksi. |
| 15Hänen südäimes lämeneb, konz hän johtutab, miččed vaumhed tö olit kundelmaha händast, miččen varaidusenke da arvonke tö olit händast vastnuded. | 15Ja hänen sydämensä heltyy yhä enemmän teitä kohtaan, kun hän muistelee kaikkien teidän kuuliaisuuttanne, kuinka te pelolla ja vavistuksella otitte hänet vastaan. |
| 16Olen ihastusiš, miše voin kaikes uskta teile. | 16Minä iloitsen, että kaikessa voin olla teistä turvallisella mielellä. |
Chapter 7
