Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EZMÄINE KIRJEINE KORINFALAIŽILE | Paavalin toinen kirje korinttolaisille |
Chapter 5 | Luku 5 |
| 1Mö tedam, miše hot' meiden maine kodi, meiden hibjan kor', muretas, Jumalal om taivhas meiden täht igähine elosija, kudamb ei ole tehtud mehiden käzil. | 1Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. |
| 2Neciš hibjankores oldes, mö ohkam karktas, ku lujas tahtoim ličtas taivhaližehe korehe. | 2Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme, |
| 3Konz olem sädnus sihe, em jägoi alastomikš. | 3sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi. |
| 4Mö, ked völ eläm neciš kores, karktas ohkam, em tahtoiži ruštas, a tahtoižim panda päle taivhaližen koren, siloi elo laindaiži surmaližen. | 4Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista. |
| 5Necen täht Jumal om tehnu-ki meid, a znamaks hän om andnu meile Hengen. | 5Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi. |
| 6Sikš olem kaiken aigan rohktad hengel, hot' tedam, miše sihesai, kuni eläm neciš hibjas, olem eriži Ižandaspäi. | 6Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta; |
| 7Ved' mö eläm uskondal, a ei sil, midä nägem. | 7sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. |
| 8Sikš mö olem hengel rohktad i tahtoižim teramba lähtta neciš hibjaspäi da mända kodihe Jumalannoks. | 8Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö. |
| 9Sikš mö panem kaiken vägen sihe, miše eläda hänen melen mödhe, olem mö hänenno vai em. | 9Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi. |
| 10Meile kaikile pidab tulda Hristosan sudan edehe, miše kaikutte saiži sen mödhe, midä neciš hibjas oldes om tehnu, hüväd vai pahad. | 10Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. |
| 11I ku mö tedam, mi om varaita Ižandad, mö tomotam rahvast uskmaha hänehe. Jumal hüvin tedab, miččed mö olem, i minä nadeimoi, miše tö-ki ičetoi hengen kal't tedat sen. | 11Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee; ja minä toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette. |
| 12Mö em zavodigoi kitta möst ičtamoi teiden edes, a andam teile valdan kittas meiden azjoil. Tahtoižim, miše teil oliži midä sanuda nenile vastha, ked kitäse mil-se irdpoližel, a ei sil, mi om südäimes. | 12Emme nyt taas suosittele itseämme teille, vaan tahdomme antaa teille aihetta kerskata meistä, että teillä olisi mitä vastata niille, jotka kerskaavat siitä, mikä silmään näkyy, eikä siitä, mikä sydämessä on. |
| 13Ku mö olem kuti melespäi lähtnuded, ka nece om Jumalan täht. A ku olem meles, ka nece om teiden täht. | 13Sillä jos me olemme olleet suunniltamme, niin olemme olleet Jumalan tähden; jos taas maltamme mielemme, teemme sen teidän tähtenne. |
| 14Ved' Hristosan armastuz ižandoičeb meid, i mö meletam: ku üks' om kolnu kaikiden tagut, ka kaik oma kolnuded. | 14Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; |
| 15A Hristos om kolnu kaikiden tagut, miše ned, ked eläba, ei eläiži enamba ičeze täht, a hänen täht, ken om kolnu i eläbzoittud heiden tagut. | 15ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. |
| 16Sikš mö nügüd' em märičeškakoi nikeda mehiden märil. Hot' edel märičim Hristosad mugomil märil, ka nügüd' necidä em tehkoi. | 16Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. |
| 17Kaikutte, ken om Hristosas, om tehtud udes. Vanh om kadonu, uz' om tulnu sen sijale. | 17Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. |
| 18Kaik om tulnu Jumalaspäi, kudamb Iisusan Hristosan kal't om tehnu kožmusen meidenke i käsknu meile kožutoitta rahvast ičezenke. | 18Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. |
| 19Jumal iče tegi Hristosan kal't kožmusen mirunke i ei väritand rahvast heiden grähkiš, a meile hän käski kantta kožmuzvestin. | 19Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. |
| 20Sikš mö olem Hristosan oigetud, i meiden kal't Jumal pagižeb teidenke. Pakičem Hristosan nimes: kožugatoiš Jumalanke. | 20Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. |
| 21Grähkid tedmatoman Hristosan Jumal tegi grähkžertvaks meiden täht, miše mö hänes tegižimoiš oiktoikš Jumalan edes. | 21Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. |
Chapter 5
