Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
JOANNAN EZMÄINE KIRJEINE | Johanneksen ensimmäinen kirje |
Chapter 2 | Luku 2 |
| 1Armhad lapsed! Kirjutan necen teile, miše tö et tegiži grähkid. A ku ken tegeb grähkid, ka meil om Tatan edes Polestai, Iisus Hristos, Tozioiged. | 1Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. |
| 2Hän om žertvmaksmine meiden grähkiš, i maksab ei vaiše meiden grähkiš, a kaiken mirun mehiden grähkiš. | 2Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. |
| 3Ka kut mö voim tedištada, tundem-ik Iisusad? Mö tundem händast, ku eläm hänen käsköiden mödhe. | 3Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. |
| 4Ken sanub, miše tundeb Iisusan, a iče ei elä hänen käsköiden mödhe, ka hän om kelastai, i hänes ei ole tot. | 4Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. |
| 5No ken kundleb hänen sanad, ka hänes Jumalan armastuz tozi-ki om täudnus. I sišpäi mö tedam, miše mö olem hänes. | 5Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme. |
| 6Sille, ken sanub, miše püžub Iisusas Hristosas, pidab eläda muga, kut eli hän. | 6Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi. |
| 7Minun armhad! Käsk, kudamban minä teile kirjutan, ei ole uz'. Nece om se vanh käsk, kudamb om olnu teil ezmässai. Vanh käsk om se sana, kudamban tö olet kulnuded ezmässai. | 7Rakkaani, en minä kirjoita teille uutta käskyä, vaan vanhan käskyn, joka teillä on alusta ollut; tämä vanha käsky on se sana, jonka te olette kuulleet. |
| 8I üks' se-žo käsk, kudambas teile kirjutan, om uz': se käsk om tehnus todeks hänes da teiš, sikš ku pimed kadob, a toden päivänvauged hoštab. | 8Ja kuitenkin minä kirjoitan teille uuden käskyn, sen, mikä on totta hänessä ja teissä; sillä pimeys katoaa, ja totinen valkeus jo loistaa. |
| 9Ken sanub, miše hän om päivänvauktas, a iče kandab vihad vellen päle, se om völ pimedas. | 9Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä. |
| 10Ken armastab velled, püžub päivänvauktas, i hänes ei ole nimidä, mi veiži grähkähä. | 10Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta. |
| 11No se, ken kandab vihad vellen päle, om pimedas. Hän käveleb pimedas, i ei teda, kuna mäneb, sikš ku pimed om sogenzoitnu hänen sil'mäd. | 11Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä. |
| 12Minä kirjutan teile, lapsuded, sikš ku teiden grähkäd om pästtud hänen nimen täht. | 12Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden. |
| 13Minä kirjutan teile, tatad, sikš ku tö olet openus tundmaha händast, ken om olnu ezmässai. Minä kirjutan teile, nored, sikš ku tö olet vägestanuded sotonan. Minä kirjutan teile, lapsed, sikš ku tö olet openus tundmaha Tatad. | 13Minä kirjoitan teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä kirjoitan teille, nuorukaiset, sillä te olette voittaneet sen, joka on paha. Minä olen kirjoittanut teille, lapsukaiset, sillä te olette oppineet tuntemaan Isän. |
| 14Tatad, minä olen kirjutanu teile, sikš ku tö olet openus tundmaha händast, ken om olnu ezmässai. Nored, minä olen kirjutanu teile, sikš ku tö olet vägekahad, Jumalan sana püžub teiš, i tö olet vägestanuded sotonan. | 14Minä olen kirjoittanut teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet sen, joka on paha. |
| 15Algat armastagoi mirud i sidä, midä mirus om. Ku ken-ni armastab mirud, hänes ei ole sijad Tatan armastusele. | 15Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. |
| 16Sikš ku midä mirus om: hibjan himod, sil'miden tahtod da elon kitändad, kaik nece om miruspäi, ei Tataspäi. | 16Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. |
| 17Mir dai sen himod kadoba, no ken eläb Jumalan valdan mödhe, eläškandeb igän. | 17Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti. |
| 18Lapsed, nügüd' tuliba jäl'gmäižed aigad. Tö olet kulnuded, miše om tulmas antihrist, i nügüd' om ozutanus äi antihristoid. Sikš mö tedam: jäl'gmäine aig om tulnu. | 18Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. |
| 19Nene antihristad oma ozutanus meiden keskespäi, no hö ei olnugoi meiden. Ku hö olnuižiba meiden, ka hö püžunuižiba meiden keskes. No heiden lähtend ozuti sen, miše hö kaik ei olgoi meiden. | 19Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme. |
| 20A teid om voidelnu Pühä, i tö tedat kaiken. | 20Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto. |
| 21Minä en kirjuta teile sikš, miše tö et tekoi tot, a sikš miše tö tedat sen. Tö el'gendat, miše nimitte kelastuz ei tule todespäi. | 21En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta. |
| 22Ka kenak sid' om kelastai, ku ei se, ken sanub: Iisus ei ole Hristos? Mugoine mez' om antihrist, hän om hül'gäidanu kut Tatan, muga Poigan-ki. | 22Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. |
| 23Ken hül'gäidab Poigan, hänel ei ole Tatad-ki, no ken sanub, miše hän om Poigan läheline, hänel om Tat-ki. | 23Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä. |
| 24Püžugaha teiš se, min tö olet kulnuded jo ezmässai. Ku se, min tö olet kulnuded ezmässai, püžuškandeb teiš, sid' tö-ki püžuškandet Poigas da Tatas. | 24Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. |
| 25A se toivotuz, miččen hän om andnu meile, nece om igähine elo. | 25Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä. |
| 26Necen olen kirjutanu teile neniš, ked tahtoiba veda teid manitushe. | 26Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät. |
| 27A midä koskeb teid, ka teiš püžub se voidand, kudamban tö olet sanuded Pühäspäi, i teile ei pida, miše ken-se toine teid opendaiži. Iče nece voidand opendab teid kaikehe, i se openduz om tozi, ei ole kelastuz. Ka mihe se voidand teid om opendanu, püžugat-ki siš. | 27Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. |
| 28Muga, lapsuded, püžugat Hristosas, miše voižim olda rohktad, konz hän ozutase, da em putuiži huiktaha hänen edes, konz hän tuleb. | 28Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan. |
| 29Ku tedat, miše hän om tozioiged, ka tedat sen-ki: kaikutte, ken eläb tozioiktusen mödhe, om sündnu Jumalaspäi. | 29Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt. |
Chapter 2
