Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII JOANNAN MÖDHE | Johanneksen evankeliumi |
Chapter 10 | Luku 10 |
| 1«Todest tozi sanun teile: ken ei mäne lambhiden tanhaze verajan kal't, a ličese sinna tošt tedme, ka se om vargaz i razbainik. | 1"Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri. |
| 2Se, ken mäneb verajan kal't, om lambhiden paimen. | 2Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen. |
| 3Hänele verajanvarjoičii avaidab verajan, i lambhad kundleba hänen än't. Hän kucub ičeze lambhid nimel i pästab irdale. | 3Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. |
| 4Konz hän om pästnu lambhid irdale, hän astub ezil, a lambhad mäneba hänen taga, sikš miše hö tundeba hänen än't. | 4Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. |
| 5Verhan taga hö ei lähtkoi, a pageneba hänespäi, sikš miše hö ei tuntkoi verast än't.» | 5Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä." |
| 6Iisus sanui heile necen ozoitezstarinan, no hö ei el'gendanugoi, min polhe hän pagiži. | 6Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti. |
| 7Sikš Iisus völ sanui: «Todest tozi sanun teile: minä olen lambhiden verai. | 7Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi. |
| 8Kaik, ked tuliba edel mindai, oma varghad i razbainikad, lambhad ei kundelnugoi heid. | 8Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet. |
| 9Minä olen verai. Se, ken tuleb südäimehe minun kal't, ka päzub. Hän voib tulda i mända, i hän löudab omaluižen. kaiče | 9Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. |
| 10Vargaz tuleb vaiše vargastamha, rikmaha, surmičemha. Minä olen tulnu andmaha elon, täuden, külläižen elon. | 10Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. |
| 11Minä olen hüvä paimen. Hüvä paimen andab ičeze elon lambhiš. | 11Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. |
| 12A paukatud paimen ei ole oiged paimen, lambhad ei olgoi hänen. Konz hän nägeb, miše tuleb händikaz, ka hän jätab lambazkogon i pageneb. Händikaz rästab lambhid i kükseb niid kaikjale. | 12Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. |
| 13Paukatud paimen pageneb, sikš ku om paukatud, hän ei holdu lambhiš. | 13Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. |
| 14Minä olen hüvä paimen. Minä tunden ičein lambhid, i hö tundeba mindai, | 14Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, |
| 15muga kut Tat tundeb mindai i minä Tatad. Minä andan hengen lambhiš. | 15niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä. |
| 16Minai om toižid-ki lambhid, mugoižid, kudambad ei olgoi neciš lambazkogospäi, i niid-ki minei tarbiž paimeta. Ned kundleba minun än't, i muga linneb üks' lambazkogo i üks' paimen. | 16Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. |
| 17Tat armastab mindai, sikš ku minä andan ičein hengen — miše jäl'ges saižin sen tagaze. | 17Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. |
| 18Niken ei anasta sidä minai, minä iče andan sen. Minai om vald antta se i otta tagaze. Muga minun Tat om käsknu minei tehta.» | 18Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni." |
| 19Neniden sanoiden tagut evrejalaižed möst ridleškanziba kesknezoi. | 19Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken näiden sanain tähden. |
| 20Äjad heišpäi sanuiba: «Hänes om paha heng, hän om urad. Midä tö händast kundlet?» | 20Ja useat heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, ja hän on järjiltään; mitä te häntä kuuntelette?" |
| 21Toižed sanuiba: «Ninga ei pagiže mugoine, kenes om paha heng. Jose paha heng voib avaita sogedan sil'mäd?» | 21Toiset sanoivat: "Nämä eivät ole riivatun sanoja; eihän riivaaja voi avata sokeain silmiä?" |
| 22Oli tal'v, i Jerusalimas oli pühäkodin udištamižen voz'praznik. | 22Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi. |
| 23Konz Iisus käveli pühäkodiš, Solomonan pacazgalerejas, | 23Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä. |
| 24evrejalaižed kogozihe ümbri hänes i sanuiba: «Hätken-ik sinä mokičeškanded meid? Ku sinä oled Messia, sanu se kohtha.» | 24Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan." |
| 25Iisus sanui: «Minä ved' olen sanunu teile, no tö et uskkoi. Tegod, kudambad minä tegen Tatan nimes, todištaba minun polhe. | 25Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. |
| 26No tö et uskkoi, sikš ku et olgoi minun lambhad, muga kut sanuin-ki teile. | 26Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. |
| 27Minun lambhad kundleba minun än't, i minä tunden heid, i hö astuba minun jäl'ghe. | 27Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. |
| 28Minä andan heile igähižen elon. Hö igäs ei kadogoi, i niken ei anasta heid minai. | 28Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. |
| 29Minun Tat, kudamb om andnu heid minei, om suremb kaikid, i niken ei voi anastada heid minun Tatan kädespäi. | 29Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. |
| 30Minä i Tat olem üks'.» | 30Minä ja Isä olemme yhtä." |
| 31Evrejalaižed keradaškanziba kivid, miše tacta Iisusaha. | 31Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet. |
| 32Iisus sanui heile: «Minä olen tehnu teiden sil'miš äi hüvid tegoid, kudambad oma minun Tataspäi. Miččen tegon tagut tö tahtoit tacta kivil minuhu?» | 32Jeesus vastasi heille: "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?" |
| 33Evrejalaižed sanuiba: «Mö em tackoi kivil sinuhu miččen-se hüvän tegon tagut, a vaiše sen tagut, miše sinä nagrad Jumalad. Sinä teged ičtaiž Jumalaks, a oled mez'.» | 33Juutalaiset vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi". |
| 34Iisus sanui: «Ei-ik teiden käskištos ole kirjutadud nene Jumalan sanad: ‘Minä sanuin: tö olet jumalad?’ | 34Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: `Minä sanoin: te olette jumalia`? |
| 35Ku hän sanub jumaloikš heid, kenele Jumalan sana anttihe — a Pühid Kirjutusid ei sa mureta — | 35Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli - ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin - |
| 36ka kutak tö sanut hänele, keda Tat om valičenu pühiže azjoihe i oigendanu mirhu: ‘Sinä nagrad Jumalad’, vaiše sen pohjal, miše minä sanuin: ‘Minä olen Jumalan Poig’? | 36niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: `Sinä pilkkaat Jumalaa`, sentähden että minä sanoin: `Minä olen Jumalan Poika`? |
| 37Ku minä en tege minun Tatan tegoid, algat uskkoi minun sanoihe. | 37Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. |
| 38No ku tegen, uskkat minun tegoihe, hot' et uskkoi minei. Siloi tö tedištat i uskoškandet, miše Tat om minus, i minä olen hänes.» | 38Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä." |
| 39Evrejalaižed möst tahtoiba tabata Iisusad, no hän pageni heiden käzišpäi. | 39Niin he taas tahtoivat ottaa hänet kiinni, mutta hän lähti pois heidän käsistänsä. |
| 40Iisus mäni udes Jordanjogen toižele polele, sinna kus Joan ezmäi oli valatanu rahvast, i jäi sihe. | 40Ja hän meni taas Jordanin tuolle puolelle siihen paikkaan, missä Johannes ensin kastoi, ja viipyi siellä. |
| 41Hänennoks tuli äi rahvast. Hö sanuiba: «Joan ei tegend ni üht tundmuztegod, no kaik, midä hän necen mehen polhe sanui, om tozi.» | 41Ja monet tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Johannes ei tehnyt yhtäkään tunnustekoa; mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä, on totta". |
| 42Äjad uskoiba sigä Iisusaha. | 42Ja monet siellä uskoivat häneen. |
Chapter 10
