Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII LUKAN MÖDHE | Luukkaan evankeliumi |
Chapter 24 | Luku 24 |
| 1Nedalin ezmäižel päiväl, ani aigoiš homendesel, naižed otiba kerdale čomahajuižid voiškid, kudambid hö oliba tehnuded, i mäniba kaumale. Heidenke ühtes tuli erasid toižid-ki. | 1Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. |
| 2Hö homaičiba, miše kivi oli heittud kal'l'kauman reiguspäi, | 2Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta. |
| 3i konz hö mäniba kauman südäimehe, ka ei löudnugoi Ižandan Iisusan hibjad. | 3Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. |
| 4Konz hö čududelihe sidä, ühtnägoi heiden edes ozutihe kaks' mest hoštabad sobad päl. | 4Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa. |
| 5Naižed pöl'gästuiba i kacuškanziba maha. No mehed sanuiba heile: «Mikš ecit eläbad kollijoiden keskes? | 5Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? |
| 6Händast ei ole tägä, hän om eläbzunu. Muštat-ik tö, midä hän pagiži teile, konz völ oli Galilejas? | 6Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, |
| 7Hän sanui: ‘Muga tarbiž tehtas, miše Mehen Poig anttas grähkhižiden käzihe i nagloitas ristha, a koumandel päiväl hän eläbzub’.» | 7sanoen: `Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös`." |
| 8Siloi heile johtuiba mel'he nene Iisusan sanad. | 8Niin he muistivat hänen sanansa. |
| 9Pörttes kaumalpäi naižed sanuiba kaiken necen polhe ühteletoštkümnele openikale i kaikile toižile. | 9Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille. |
| 10Nene naižed oliba Magdalan Maria, Joanna, Jakovan mam Maria. Heiden keskes oli toižid-ki. Hö sanuiba kaiken apostoloile, | 10Ja ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssansa. |
| 11no apostolad meletiba, miše nene heiden sanad oma tühjad, i ei usknugoi naižile. | 11Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta, eivätkä he uskoneet heitä. |
| 12Petr läksi joksten kaumale. Kumartes kal'l'kauman südäimehe hän nägišti vaiše sideged, kudambihe Iisus oli olnu kärdüd. Hän läksi sigäpäi čududelden meles sihe, midä oli tehnus. | 12Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun hän kurkisti sisään, näki hän siellä ainoastaan käärinliinat. Ja hän meni pois ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut. |
| 13Necil-žo päiväl kaks' openikoišpäi astuiba külähä, kudamban nimi oli Emmaus, kunasai oli kuz'kümne stadijad Jerusalimaspäi. | 13Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista. |
| 14Hö pagižiba kesknezoi kaikes, midä oli tehnus. | 14Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut. |
| 15Konz hö pagižiba i küzeliba kesknezoi, Iisus iče läheni heihe i läksi heidenke. | 15Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa. |
| 16No heiden sil'mäd oliba kuti sogenuded, hö ei tundištanugoi händast. | 16Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä. |
| 17Iisus küzui heil: «Miš tö pagižet? Mikš tö olet pahoiš meliš?» | 17Ja hän sanoi heille: "Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?" Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa. |
| 18Toine heišpäi, kudamban nimi oli Kleopa, sanui: «Sinä-k oled Jerusalimas üksjaine kaikiš sinna tulnuzišpäi, ken ei teda, midä sigä om nenil päivil tehnus?» | 18Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?" |
| 19«A mi om tehnus?» — Iisus küzui. Hö sanuiba: «Ka se, mi om tehnus Iisusale Nazaretaspäi. Nece mez' oli Jumalan sanankandai, vägev sanoiš i tegoiš Jumalan i kaiken rahvahan edes. | 19Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä, |
| 20Meiden ülembaižed papid i valdanpidäjad andoiba sudida händast surmale i nagloita händast ristha. | 20kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. |
| 21No mö panim ičemoi nadejad sihe, miše hän oli se, kudamb andab valdan Izrail'ale. I nece völ ei ole kaik. Tämbei om jo koumanz' päiv, konz kaik nece tegihe, | 21Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat. |
| 22a nügüd' erased naižed meiden sebraspäi sanuiba meile čudon. Aigoiš homendesel hö kävuiba kaumale, | 22Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla |
| 23no ei löudnugoi hänen hibjad. Konz hö pördihe, ka sanuiba: heile ozutihe angelad i sanuiba, miše Iisus om eläb. | 23eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän. |
| 24Erased meišpäi mäniba kaumale i löuziba sigä kaiken muga, kut naižed oliba sanunuded. Iisusad hö ei nähnugoi.» | 24Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet." |
| 25Siloi Iisus sanui heile: «Voi teid meletomid i el'getomid! Kut hilläs tö uskot kaikehe sihe, midä Jumalan sanankandajad oma pagižnuded! | 25Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! |
| 26Ei-ik muga Messiale pidi-ki mokitas i tulda ičeze hoštoteshe?» | 26Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?" |
| 27I zavodides Moisejan i kaikiden Jumalan sanankandajiden kirjutusišpäi, hän sel'genzoiti heile, midä kaikiš Pühiš Kirjutusiš oli sanutud hänen polhe. | 27Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. |
| 28Konz hö oliba jo läz küläd, kuna astuiba, Iisus kuti ozuteli heile, miše tahtoib mända edemba, | 28Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi. |
| 29no hö seižutiba händast i sanuiba: «Jä meidenke. Zavodib jo ehttuda.» Ninga hän mäni heidenke pert'he i jäi sinna. | 29Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa". Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa. |
| 30Konz hän oli heidenke sömäs, hän oti leibän, kiti Jumalad, lohkaiži leibän i andoi sen heile. | 30Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille. |
| 31Siloi heiden sil'mäd avaižihe, i hö tundištiba händast. No necen aigan hän jo kadoi heiden sil'mišpäi. | 31Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään. |
| 32Hö sanuiba toine toižele: «Kut ei hüpähtanugoi meiden südäimed rindhišpäi, konz hän tel pagiži meidenke i openzi meid, kut el'geta Pühid Kirjutusid!» | 32Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?" |
| 33Sid'-žo hö libuiba stolan tagapäi, läksiba matkha i pördihe Jerusalimha. Sigä oliba nene üks'toštkümne apostolad i toižed, ked oliba heiden sebraspäi, | 33Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssansa. |
| 34i hö sanuiba: «Ižand todeks om eläbzunu! Hän ozutihe Simonale.» | 34Ja nämä sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille". |
| 35Sid' nene kaks' openikad mugažo starinoičiba, midä tel oli tehnus i kut hö oliba tundištanuded Iisusan, konz hän lohkaiži leibän. | 35Ja itse he kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän. |
| 36Konz hö völ pagižiba necen polhe, Iisus iče seižutihe heiden keskhe i sanui: «Tervhen elät!» | 36Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" |
| 37Hö varaidusiš i pöl'gästusiš meletiba, miše heile ozutihe kollii. | 37Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. |
| 38No Iisus sanui heile: «Mikš tö olet muga pöl'gästunuded? Mikš mugoižed meletused tuleba teiden südäimihe? | 38Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? |
| 39Kackat minun käzihe i minun jaugoihe; minä nece olen. Kosketagat mindai, kackat iče. Kollijaspäi lähtnudel hengel ei voi olda lihad i luid, a minai, kut tö näget, om.» | 39Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan." |
| 40Muga sanudes hän ozuti heile ičeze käded i jaugad. | 40Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. |
| 41No konz hö ihastusiš ei voinugoi völ uskta, vaiše čududelihe, Iisus küzui: «Om-ik teil tägä mittušt-ni sömäd?» | 41Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko teillä täällä jotakin syötävää?" |
| 42Hö andoiba hänele palaižen pašttud kalad i met. | 42Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. |
| 43Hän oti i söi ned heiden edes. | 43Ja hän otti ja söi heidän nähtensä. |
| 44Iisus sanui heile: «Necen polhe minä pagižin oldes teiden keskes. Kaikele necile pidi tehtas, min polhe Moisejan käskištos, Jumalan sanankandajiden kirjoiš i psalmoiš om minun polhe kirjutadud.» | 44Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa". |
| 45Siloi hän avaiži heiden meled, miše hö voiba el'geta Pühid Kirjutusid. | 45Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. |
| 46Hän sanui heile: «Muga om kirjutadud: Messiale pidi mokitas i koumandel päiväl eläbzuda kollijoišpäi. | 46Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, |
| 47Kaikile rahvahile Jerusalimaspäi zavodides tarbiž hänen nimes sanelda: Käraukatoiš grähkišpäi, i muga hän pästab teiden grähkäd. | 47ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. |
| 48Tö olet necen todištajad. | 48Te olette tämän todistajat. |
| 49Minä oigendan teile sidä, midä minun Tatain om toivotanu. Olgat Jerusalim-lidnas sihesai, kuni teile anttas väged taivhaspäi.» | 49Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta." |
| 50Iisus vei openikoid lidnaspäi lähele Vifaniad, lendi käded i blahoslovi heid. | 50Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät. |
| 51I blahoslovides hän zavodi erigata heišpäi, i händast ottihe ülähäks taivhaze. | 51Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. |
| 52Openikad kumarzihe hänele mahasai i ihastusiš i hüviš meliš pördihe Jerusalimha. | 52Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten. |
| 53Hö oliba kaiken aigan pühäkodiš, ülenzoitiba i kitiba Jumalad. Amin'. | 53Ja he olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa. |
Chapter 24
