Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII LUKAN MÖDHE | Luukkaan evankeliumi |
Chapter 14 | Luku 14 |
| 1Iisus tuli sobatan erasen farisejiden pämehen kodihe longile, i kaik kacuiba, midä hän tegeškandeb. | 1Ja kun hän sapattina tuli erään fariseusten johtomiehen taloon aterialle, pitivät he häntä silmällä. |
| 2Sid' hänennoks tuli mez', kudamb läžui vezituržekibus. | 2Ja katso, siellä oli vesitautinen mies hänen edessään. |
| 3Iisus küzui käskištonopendajil i farisejil: «Voib-ik sobatan tehta tervheks vai ei?» | 3Niin Jeesus rupesi puhumaan lainoppineille ja fariseuksille ja sanoi: "Onko luvallista parantaa sapattina, vai eikö?" Mutta he olivat vaiti. |
| 4Hö ei sanunugoi nimidä. Iisus kosketi mest, tegi händast tervheks i oigenzi sigäpäi. | 4Ja hän koski mieheen, paransi hänet ja laski menemään. |
| 5Jäl'ghe hän möst küzui: «Midä tö iče teget? Ku kenen-ni osl vai härg lankteb kaivho, ei-ik hän sid'-žo vedä sidä sigäpäi, hot' oliži-ki sobat?» | 5Ja hän sanoi heille: "Jos joltakin teistä putoaa poika tai härkä kaivoon, eikö hän heti vedä sitä ylös sapatinpäivänäkin?" |
| 6Neche niken ei voind sanuda nimidä. | 6Eivätkä he kyenneet vastaamaan tähän. |
| 7Iisus homaiči, miše adivod valičiba ičeleze parahimad sijad longikš. I hän sanui heile ozoitezstarinan: | 7Ja huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimmäisiä sijoja, hän puhui heille vertauksen ja sanoi heille: |
| 8«Ku sindai kuctas sajaha, ala ištte parahimale sijale. Ved' ken-ni adivoišpäi voib olda sindai arvokahamb, | 8"Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä, jos hän on kutsunut jonkun sinua arvollisemman, |
| 9i ižand, kudamb om kucnu teid molembid, tuleb sanumaha sinei: ‘Pästa necile sijale händast.’ Siloi sinei linneb huiged, i sinä ištutoi jäl'gmäižele sijale. | 9niin hän, joka on sinut ja hänet kutsunut, ehkä tulee ja sanoo sinulle: `Anna tälle sija`, ja silloin sinä saat häveten siirtyä viimeiselle paikalle. |
| 10Ei, konz sindai kuctas, valiče stolan taga kaikid hondomb sija. Sid' hän, kudamb om kucnu sindai, tuleb i sanub sinei: ‘Minun sebranik, sirtte tänna lähemba’, i kaik adivod nägištaba, mitte arvokaz sinä oled ižandale. | 10Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: `Ystäväni, astu ylemmäksi`. Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä. |
| 11Ken ičtaze korgenzoitab, se linneb alenzoittud, a ken ičtaze alenzoitab, se linneb korgenzoittud.» | 11Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään." |
| 12Jäl'ghe Iisus sanui mugažo pertin ižandale: «Konz vaumištad päilongid vai ehtlongid, ala kucu sebranikoid, ala — vellid, ala kucu ičhižid i elokahid susedoid. Ved' hö-ki voiba kucta sindai i maksta sil-žo sinei. | 12Ja hän sanoi myös sille, joka oli hänet kutsunut: "Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, älä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita, etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua, ja ettet sinä siten saisi maksua. |
| 13Ei, konz sinä teged praznikan, kucu gollid, kädetomid i jaugatomid, rambičijoid i sogedoid. | 13Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita; |
| 14Ozakaz linned, sikš ku hö ei voigoi maksta sinei. Sinei makstas, konz tozioiktad mehed eläbzuškandeba.» | 14niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa." |
| 15Necen kulištades üks' adivoišpäi sanui Iisusale: «Ozakaz se, kudamb linneb longil Jumalan valdkundas.» | 15Tämän kuullessaan eräs pöytäkumppaneista sanoi hänelle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!" |
| 16Iisus sanui muga:«Eraz mez' tegi suren praznikan i kucui äi adivoid. | 16Niin hän sanoi hänelle: "Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta. |
| 17Konz oli aig zavodidas praznikale, hän oigenzi ičeze käskabunikan sanumaha kuctud mehile: ‘Tulgat, kaik om jo vaumiž.’ | 17Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: `Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina`. |
| 18No hö kaik toine toižen jäl'ghe zavodiba sanelda, miše ei voigoi tulda. ‘Ostin pöudon’, sanui üks', ‘minei tarbiž mända kacmaha sidä. Ala ota abidoks, no en voi tulda.’ | 18Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: `Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä`. |
| 19‘Ostin viž parad härgid’, sanui toine, ‘i mänen kodvimaha niiden radväged. Ala ota abidoks, miše en voi tulda.’ | 19Toinen sanoi: `Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä`. |
| 20Koumanz' sanui: ‘Olen vaiše nainu, sikš en voi tulda.’ | 20Vielä toinen sanoi: `Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla`. |
| 21Käskabunik pördihe i sanui necen ižandale. Siloi ižand kurktui i sanui abunikale: ‘Mäne teramba lidnan irdoile i to sigäpäi gollid, kädetomid i jaugatomid, rambičijoid i sogedoid.’ | 21Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: `Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle`. |
| 22Käskabunik tuli sanumaha: ‘Ižand, tegin kaiken muga, kut käskid, no völ om sijad.’ | 22Ja palvelija sanoi: `Herra, on tehty, minkä käskit, ja vielä on tilaa`. |
| 23Ižand sanui käskabunikale: ‘Mäne surile i penile teile i käske rahvahale tulda tänna, miše minun pert' oliži täuz'. | 23Niin Herra sanoi palvelijalle: `Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi; |
| 24I muga sanun teile, miše ni üks' aigemba kuctud mehišpäi ei putu minun praznikale! Äjid om kuctud, no harvoid mehid om valitud.» | 24sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani`." |
| 25Iisusanke astui sur' rahvazkogo. Hän kärauzihe i sanui heile: | 25Ja hänen mukanaan kulki paljon kansaa; ja hän kääntyi ja sanoi heille: |
| 26«Ku ken-se astub minunke, no navedib mindai vähemba ičeze tatad i mamad, akad i lapsid, vellid i sizarid, i völ ičeze kodielod, ka hän ei voi olda minun openikan. | 26"Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. |
| 27Ken ei kanda ičeze ristad i ei astu minun jäl'ghe, hän ei voi olda minun openikan. | 27Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni. |
| 28Ku ken-se teišpäi zavodib leta bašn'ad, ka hänele tarbiž išttas i lugeda, täudub-ik hänele rahoid, miše leta se lophusai. | 28Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, |
| 29No voib olda muga-ki, miše konz hän tegeškandeb alandusen, hänel lopiše rahad, i rad jäb kesketi. Siloi kaik, ked necen nägeba, zavodiba nagrda händast: | 29etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä |
| 30‘Kac om mez'! Zavodi tehta, no jäti kesketi.’ | 30sanoen: `Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi`? |
| 31Vai ku kunigaz lähteb voinale tošt kunigast vaste, ezmäi hänele tarbiž išttas i meletada, voib-ik hän kümneltuhal saldatal vägestada tošt kunigast, kudambanke linneb kaks'kümnetuhad saldatad. | 31Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella? |
| 32Muite hän oigendab vestinkandajid pakičemha kožmust, konz se toine kunigaz om völ edahan. | 32Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa. |
| 33Muga tö-ki: ku et erigakoi kaikespäi, midä teil om, ka tö et voigoi olda minun openikoin. | 33Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. |
| 34Sol om hüvä. No ku sol kadotab ičeze vägen, mil voib möst tehta se solakahaks? | 34Suola on hyvä; mutta jos suolakin käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? |
| 35Se ei kožu nikuna, ei pöudho i ei herekogoho. Se tarbiž tacta. Kenel oma korvad kulda, ka se kulgaha!» | 35Ei se kelpaa maahan eikä lantaan; se heitetään pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!" |
Chapter 14
