Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII LUKAN MÖDHE | Luukkaan evankeliumi |
Chapter 1 | Luku 1 |
| 1Äjad oma tartunuded töhö i kirjutanuded neniden azjoiden polhe, kudambad oliba levedas tetabad meiden keskes. | 1Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, |
| 2Hö kirjutiba muga, kut oma sanunuded meile ned, kudambad ezmässai nägiba ičeze sil'mil kaiken i saneliba Jumalan sanan polhe. | 2sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, |
| 3Muga minä-ki, konz olin ezmässai tedustelnu kaiken, pätin tehta tarkan starinan i kirjutada sel'ktas sinun täht, korgedarvokaz Feofil, | 3niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, |
| 4miše tedaižid: openduz, kudamban sinä oled sanu, om tozi. | 4että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. |
| 5Irodan, Judejan kunigahan, aigan eli pap Zaharia, kudamb oli Avian papkundaspäi. Hänen ak Elisaveta-ki oli Aaronan heimokundaspäi. | 5Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimeltä Sakarias, Abian osastoa. Ja hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä, ja tämän nimi oli Elisabet. |
| 6Hö molembad oliba Jumalan edes oiktad i eliba vigatomin Ižandan kaikiden käsköiden i sanoiden mödhe. | 6He olivat molemmat hurskaita Jumalan edessä, vaeltaen kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä nuhteettomina. |
| 7No lapsid heil ei olend, sikš ku Elisaveta ei voind-ki sada last, i hö molembad oliba jo vanhad. | 7Mutta heillä ei ollut lasta, sillä Elisabet oli hedelmätön; ja he olivat molemmat tulleet iällisiksi. |
| 8Erasen päivän, konz oli Zaharian papkundan aig, hän oli tehmas papin radod Jumalan edes. | 8Niin tapahtui, kun hänen osastonsa palvelusvuoro tuli ja hän toimitti papillisia tehtäviä Jumalan edessä, |
| 9Kut kaiken, tactihe arbad papiden radon polhe, i Zahariale tuli mända Ižandan pühäkodihe tehmaha pühäd savud. | 9että hän tavanmukaisessa pappistehtävien arpomisessa sai osaksensa mennä Herran temppeliin suitsuttamaan. |
| 10Hän mäni sinna, a sur' rahvazkogo oli necen aigan irdal loičmas. | 10Ja kaikki kansa oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella rukoilemassa. |
| 11Siloi Zahariale ozutihe Ižandan angel oiktal polel altarišpäi, kus polttihe pühäd savud. | 11Silloin ilmestyi hänelle Herran enkeli seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella. |
| 12Nägištades angelad Zaharia lujas pöl'gästui, i händast sebazi varaiduz. | 12Ja hänet nähdessään Sakarias hämmästyi, ja hänet valtasi pelko. |
| 13No angel sanui hänele: «Ala varaida, Zaharia. Sinun loičend om kulištadud, sinun ak Elisaveta sündutab sinei poigan, i sinei tarbiž antta hänele nimi Joan. | 13Mutta enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarias; sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes. |
| 14Hän tob sinei äjan ihastust, i äjad mehed ihastuba, miše hän sündub. | 14Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään. |
| 15Hän linneb suren mehen Ižandan sil'miš. Vinad i vägevid jomid hän ei joškande. Jo maman kohtus hän linneb täuz' Pühäd Henged. | 15Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta. |
| 16Hän pördutab äjid Izrail'an rahvahid Ižandaha, heiden Jumalaha. | 16Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, tykö. |
| 17Hän astuškandeb Iljan henges i väges edel Ižandad, hän käraudab tatoiden südäimed lapsihe i abutab kundlematomile mehile meletada tozioiktoiden kartte, miše vaumištada rahvast Ižandan tulendan täht.» | 17Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan." |
| 18Zaharia küzui angelal: «Kuspäi voin teta, miše ninga linneb? Ved' minä olen jo vanh, minun ak-ki om vanh.» | 18Niin Sakarias sanoi enkelille: "Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut." |
| 19Angel sanui: «Minä olen Gavriil, minä seižun Jumalan edes. Mindai oigetihe sinunnoks tomha necidä hüväd vestid. | 19Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minä olen lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan sinulle tämän ilosanoman. |
| 20No sinä tegetoi nügüd' keletomaks i ed voiškande pagišta sihesai, kuni tuleb se päiv, konz nece linneb, sikš ku ed uskond minun sanoihe, kudambad ičeze aigan tegesoiš todeks.» | 20Ja katso, sinä tulet mykäksi etkä kykene mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sentähden ettet uskonut minun sanojani, jotka käyvät aikanansa toteen." |
| 21Rahvaz varasti Zahariad, i kaik čududelihe, mikš hän om muga pit'kha jänu pühäkodihe. | 21Ja kansa oli odottamassa Sakariasta, ja he ihmettelivät, että hän niin kauan viipyi temppelissä. |
| 22Konz hän tuli irdale, hän ei voind pagišta, i hö el'genziba, miše pühäkodiš hänele mi-se ozutihe. Hän vaiše ozuteli heile käzil i jäi keletomaks. | 22Mutta ulos tullessaan hän ei kyennyt puhumaan heille; silloin he ymmärsivät, että hän oli nähnyt näyn temppelissä. Ja hän viittoi heille ja jäi mykäksi. |
| 23Konz Zaharian aig rata pühäkodiš oli lopnus, hän pördihe kodihe. | 23Ja kun hänen virkatoimensa päivät olivat päättyneet, meni hän kotiinsa. |
| 24Päliči miččes-se aigas hänen ak Elisaveta kohtištui. Viž kud Elisaveta oli peitnus rahvahan sil'mišpäi kodihe. Hän sanui: | 24Ja niiden päiväin perästä Elisabet, hänen vaimonsa, tuli raskaaksi ja pysytteli salassa viisi kuukautta, sanoen: |
| 25«Ižand om minei necen tehnu. Hän om kacnu minuhu i päzutanu mindai huiktaspäi rahvahan edes.» | 25"Näin on Herra tehnyt minulle niinä päivinä, jolloin hän katsoi minun puoleeni poistaaksensa minusta ihmisten ylenkatseen". |
| 26Konz Elisaveta oli kudendel kul, Jumal oigenzi angelan Gavriilan Galilejan lidnaha, Nazaretha, | 26Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, |
| 27neičennoks, kudamban nimi oli Maria. Maria oli toivotadud Josifale, kudamb oli Davidan heimokundaspäi. | 27neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria. |
| 28Angel tuli hänennoks i sanui: «Ole terveh, Maria, ved' sinä oled sanu armoid! Ižand om sinunke! Sinä oled ozavamb toižid naižid!» | 28Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi." |
| 29Nägištades angelad Maria pöl'gästui i meleti, midä nene tervhensanad voižiba znamoita. | 29Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. |
| 30No angel sanui hänele: «Ala varaida, Maria, sinä oled sanu armoid Jumalaspäi. | 30Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. |
| 31Sinä tegetoi kohtukahaks i sündutad poigan, i sinä andad hänele nimen Iisus. | 31Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. |
| 32Hän linneb suren, händast kucuškatas Ülembaižen Poigaks, i Ižand Jumal andab hänele Davidan, hänen ezitatan, valdištmen. | 32Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, |
| 33Hän igän vanhemboičeškandeb Jakovan heimokundan päl, hänen valdal ei linne lopud.» | 33ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman." |
| 34Maria küzui angelal: «Kut nece voib olda? Minä olen völ koskmatoi.» | 34Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?" |
| 35Angel sanui: «Pühä Heng tuleb sinuhuiž, Ülembaižen vägi peitäb sindai ičeze pil'vesehe. Sikš mugažo laps', kudamb sündub, linneb pühän i händast kucuškatas Jumalan Poigaks. | 35Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. |
| 36I völ nece: Sinun heimolaine Elisaveta, kudambad sanutas plodutomaks, om kohtištunu vanhoil päivil i sündutab poigan. Hän om kudendel kul. | 36Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi; |
| 37Ved' ei ole nimidä, midä Jumal ei voiži tehta.» | 37sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." |
| 38Siloi Maria sanui: «Minä olen Ižandan orj. Olgha minei muga, kut sanuid.» I angel läksi hänennopäi. | 38Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan". Ja enkeli lähti hänen tyköänsä. |
| 39Päliči erases päiväs Maria rigol läksi erasehe lidnaha, kudamb oli Judejan mägištol. | 39Niinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin |
| 40Hän mäni Zaharian pert'he i sanui tervhensanoid Elisavetale. | 40ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia. |
| 41Konz Elisaveta kulišti Marian tervhensanan, laps' hänen kohtus hüppähti, i Pühä Heng täuti Elisavetad. | 41Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. |
| 42Hän kirgouzi komedal änel i sanui: «Blahoslovidud sinä oled naižiden keskes i blahoslovidud om laps' sinun kohtus! | 42Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! |
| 43Kut nece muga om tehnus, miše minun Ižandan mam tuli minunnoks? | 43Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni? |
| 44Konz minä kulištin sinun tervhensanan, laps' hüppähti ihastusiš minun kohtus. | 44Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani. |
| 45Ozav oled sinä, kudamb oled usknu! Se toivotuz, kudamban om andnu sinei Ižand, todenzub!» | 45Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!" |
| 46Siloi Maria sanui: — Kaikes südäimespäi minä ülenzoitan Ižandad, | 46Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, |
| 47i minun heng om ihastunu Jumalan, minun Päzutajan täht. | 47ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani; |
| 48Hän om käraudanu ičeze sil'mäd minuhu, hänen penhe orjaha. Neciš aigaspäi kaik rahvahan sugupol'ved kucuškandeba mindai ozavaks, | 48sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. |
| 49sikš ku vägekaz Jumal om tehnu minei surid tegoid. Hänen nimi om pühä. | 49Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, |
| 50Sugupol'vespäi sugupol'vehe hänen armahtuz om nenile, ked händast varaidaba. | 50ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. |
| 51Hänen käzi om tehnu vägevid tegoid, hän om küksnu kaikihe polihe nenid, ked ülendelihe ičeze südäimiš. | 51Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. |
| 52Hän om küksnu valdanpidäjid heiden ištmišpäi i lendanu alembaižid. | 52Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. |
| 53Näl'ghižile hän om andnu äi hüväd, a elokahid om oigendanu tühjil käzil tägäpäi. | 53Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. |
| 54Hän om pidänu hol't Izrail'as, ičeze käskabunikas, hän om muštnu ičeze rahvahan i ozutanu armahtust | 54Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan |
| 55Avraamale i hänen heimokundale igän, muga kut hän om toivotanu ezitatoile. | 55Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niinkuin hän on meidän isillemme puhunut." |
| 56Maria oli adivoiš Elisavetanno läz koumed kud i pördihe jäl'ges ičeze kodihe. | 56Ja Maria oli hänen tykönänsä noin kolme kuukautta ja palasi jälleen kotiinsa. |
| 57Elisavetan sündutandaig tuli, i hän sünduti poigan. | 57Mutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti pojan. |
| 58Konz susedad i ičhižed kulištiba, miččen suren armahtusen Ižand om andnu hänele, hö ihastuiba ühtes hänenke. | 58Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden, iloitsivat he hänen kanssansa. |
| 59Kahesanden päivän hö kogozihe, miše prihaižele tehta ümbrileiktuz, i tahtoiba antta hänele tatan nimen Zaharia, | 59Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias. |
| 60no hänen mamaze sanui: «Ei, händast kucuškatas Joan.» | 60Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: "Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes". |
| 61No hö sanuiba hänele: «Ved' sinun rodus nikenel ei ole mugošt nimed.» | 61Niin he sanoivat hänelle: "Eihän sinun suvussasi ole ketään, jolla on se nimi". |
| 62Hö küzuiba tatal käzil ozutaden, miččen nimen hän tahtoiži antta lapsele. | 62Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi. |
| 63Zaharia pakiči kirjutuzlaudan i kirjuti: «Hänen nimi om Joan.» Kaik čududelihe. | 63Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: "Johannes on hänen nimensä". Ja kaikki ihmettelivät. |
| 64Sid'-žo Zaharian kel' välleni, i hän zavodi kitta Jumalad. | 64Ja kohta hänen suunsa aukeni, ja hänen kielensä vapautui, ja hän puhui kiittäen Jumalaa. |
| 65Varaiduz sebazi kaikid ümbri eläjid, i necen polhe pagižeškatihe kaikjal Judejan mägištol. | 65Ja tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista; |
| 66Ned, kudambad necen kuliba, paniba kaiken muštho i sanuiba: «Ken neciš lapsespäi tuleb?» Hö el'genziba, miše Ižandan käzi kaiči händast. | 66ja kaikki, jotka niistä kuulivat, panivat ne mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa. |
| 67Zaharia, lapsen tat, täutihe Pühäl Hengel i endustaškanzi mugomil sanoil: | 67Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen: |
| 68 — Olgha kittud Ižand, Izrail'an Jumal! Armahtaden hän om kacnu ičeze rahvahaze i pästnu sidä valdale. | 68"Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen |
| 69Vägekahan päzutajan hän om oigendanu meile ičeze käskabunikan Davidan heimokundaspäi, | 69ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta |
| 70muga kut hän oli toivotanu ičeze amu elänuziden pühiden sanankandajiden kal't. | 70- niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta - |
| 71Hän om pästnu meid valdale vihanikoiden käzišpäi, i kaikiden pahoiden mehiden käzišpäi. | 71pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, |
| 72Muga hän om armahtanu meiden tatoid, pidänu meles pühän kožmusen, kudamban hän tegi, | 72tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, |
| 73sen vahvan sanan, kudamban hän meiden tatale Avraamale andoi. | 73sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme; |
| 74Muga mö olem vihanikoiden käzišpäi päzunuded valdale i voim varaidmata služida hänele | 74suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä |
| 75pühin i todesižin hänen edes meiden elon kaik päiväd. | 75pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme. |
| 76I sindai, laps', kucuškatas Ülembaižen sanankandajaks. Sinä astuškanded edel Ižandad i teged vaumhikš hänele ted. | 76Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään, |
| 77Sinä sanud hänen rahvahale, miše hö saba päzutandan, ku hän pästab heiden grähkäd. | 77antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa, |
| 78Muga meiden Jumal hüväsüdäimeližen oldes žalleičeb meid. Korktas taivhaspäi om tulnu meidennoks päivän nouzend. | 78meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, |
| 79Se loštab pimedas i surman pil'veses eläjile, se oigendab meiden jaugad kožmusen tele. | 79loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle." |
| 80Laps' kazvoi i vahvištui henges. Hän oli rahvahatomas mas sihe päivhäsai, kuni hänele tuli aig mända Izrail'an rahvahannoks. | 80Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen. |
Chapter 1
