Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MARKAN MÖDHE | Markuksen evankeliumi |
Chapter 14 | Luku 14 |
| 1Kaks' päiväd jäi Äipäivhäsai i Reskan leibän praznikahasai. Ülembaižed papid i käskištonopendajad meletiba, kut manitusel voiži tabata Iisusad i surmita händast. | 1Niin oli kahden päivän perästä pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla, ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet otetuksi kavaluudella kiinni ja tapetuksi. |
| 2«Vaiše ei oliži praznikan aigan», hö sanuiba, «miše ei oliži kidajokselust rahvahan keskes.» | 2Sillä he sanoivat: "Ei juhlan aikana, ettei syntyisi meteliä kansassa". |
| 3Vifanias eli Simon, kudamb edel läžui prokazas. Konz Iisus oli hänen pertiš sömäs, sinna tuli naine. Hän toi alebastrahižen astijan, kus oli lujas kallišt puhtast nardanvoid. Hän murenzi astijan i viškaiži voin Iisusan pähä. | 3Ja kun hän oli Betaniassa, pitalisen Simonin asunnossa, tuli hänen aterialla ollessaan nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä oikeata, kallista nardusvoidetta. Hän rikkoi alabasteripullon ja vuodatti voiteen hänen päähänsä. |
| 4Erased otiba pahaks necen i pagižiba kesknezoi: «Min täht mugoine voin rajaduz! | 4Niin oli muutamia, jotka närkästyivät ja sanoivat keskenään: "Mitä varten tämä voiteen haaskaus? |
| 5Sen voinuiži möda enambal mi koumelsadal dinarijal i antta rahad gollile.» Hö kovas lajiba akad. | 5Olisihan voinut myydä tämän voiteen enempään kuin kolmeensataan denariin ja antaa ne köyhille." Ja he toruivat häntä. |
| 6No Iisus sanui: «Jätkat händast. Mikš tö vet händast pahaze mel'he? Hän tegi minei hüvän azjan. | 6Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen mieltään? Hän teki hyvän työn minulle. |
| 7Gol'l'ad oma teidenke kaiken aigan, i tö voit tehta heile hüväd, konz tahtoit, no mindai teidenke ei ole kaiken. | 7Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte heille tehdä hyvää, mutta minua teillä ei ole aina. |
| 8Hän tegi, midä voi. Hän edelpäi voidi minun hibjan mahapanendan täht. | 8Hän teki, minkä voi. Edeltäkäsin hän voiteli minun ruumiini hautaamista varten. |
| 9Todeks sanun teile: kaikjal mirus, hot' vaiše kus saneleškatas hüvän vestin, johtutaškatas mugažo nece naine i pagižeškatas siš, midä hän tegi.» | 9Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä tämä teki, on mainittava hänen muistoksensa." |
| 10Juda Iskariot, üks' kahtestoštkümnes openikaspäi, mäni ülembaižiden papidennoks, miše möda Iisusan heile. | 10Ja Juudas Iskariot, yksi niistä kahdestatoista, meni ylipappien luo kavaltaakseen hänet heille. |
| 11Konz hö kulištiba necen, ka ihastuiba i toivotiba antta hänele rahad. Juda eci nügüd' mugošt aigad, konz voiži antta Iisusan heiden käzihe. | 11Kun nämä sen kuulivat, ihastuivat he ja lupasivat antaa hänelle rahaa. Ja hän mietti, kuinka hänet sopivassa tilaisuudessa kavaltaisi. |
| 12Reskan leibän praznikan ezmäižel päiväl, konz oli vero rikta äipäivlambaz, openikad küzuiba Iisusal: «Kus tahtoid söda äipäivsömišt? Mö lähtem i tegem sidä.» | 12Ja ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä, kun pääsiäislammas teurastettiin, hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Mihin tahdot, että menemme valmistamaan pääsiäislampaan sinun syödäksesi?" |
| 13Iisus oigenzi kaht ičeze openikad i sanui: «Mängat lidnaha. Teile vastha tuleb mužik, kudamb kandab vezin'okačun. Mängat hänen taga, | 13Niin hän lähetti kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menkää kaupunkiin, niin teitä vastaan tulee mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä. |
| 14i kuna hän tuleb, sigä sanugat pertin ižandale muga: ‘Opendai küzui: Kus om pertinpol', kudambas minä voin söda äipäivsömižen ičein openikoidenke?’ | 14Ja mihin hän menee, sen talon isännälle sanokaa: `Opettaja sanoo: Missä on minun vierashuoneeni, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?` |
| 15Ižand ozutab teile ülembaižel žirul suren pertinpolen, kus kaik om laditud i vaumiž. Tehkat sigä meile sömine.» | 15Ja hän näyttää teille suuren huoneen yläkerrassa, valmiiksi laitetun; valmistakaa meille sinne." |
| 16Openikad läksiba matkha i tuliba lidnaha. Kaik oli muga, kut Iisus oli heile sanunu, i hö vaumištiba äipäivsömižen. | 16Niin opetuslapset lähtivät ja tulivat kaupunkiin ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan. |
| 17Konz tuli eht, Iisus tuli sinna kahtentoštkümnen openikanke. | 17Ja kun ehtoo tuli, saapui hän sinne niiden kahdentoista kanssa. |
| 18Konz hö oliba stolan taga i söiba, Iisus sanui: «Todeks sanun teile: üks' teišpäi — mez', kudamb söb minunke — möb mindai.» | 18Ja kun he olivat aterialla ja söivät, sanoi Jeesus: "Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut, yksi, joka syö minun kanssani". |
| 19Openikad tuliba pahaze mel'he i zavodiba sanuda toine toižen jäl'ghe: «Jose voižin olda minä?» I toine: «Jose voižin olda minä?» | 19He tulivat murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: "En kaiketi minä?" |
| 20Iisus sanui heile: «Üks' teišpäi kahtestoštkümnespäi, mez', kudamb painab leibän neche-žo astijaha, kuna minä-ki. | 20Hän sanoi heille: "Yksi teistä kahdestatoista, se, joka kastaa vatiin minun kanssani. |
| 21Mehen Poig lähteb tägäpäi ani muga, kut oli sanutud hänen polhe Pühiš Kirjutusiš, no gor'a sille, ken möb Mehen Poigan! Sille mehele oliži paremb, miše hän ei olnuiži sündnu-ki.» | 21Niin, Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt." |
| 22Sömižen aigan Iisus oti leibän, kiti Jumalad, lohkaiži leibän i andoi openikoile sanudes: «Otkat, sögat, nece om minun hibj.» | 22Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini". |
| 23Sid' hän oti mal'l'an, kiti Jumalad i andoi heile, i hö kaik joiba sišpäi. | 23Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siitä. |
| 24Hän sanui heile: «Nece om minun veri, uden kožmusen veri, kudamb vodatadas äjiden mehiden täht. | 24Ja hän sanoi heille: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä. |
| 25Todeks sanun teile: enambad en joškande vinpuspäi sadud vinad sihe päivhäsai, konz joškanden ut vinad Jumalan valdkundas.» | 25Totisesti minä sanon teille: minä en juo enää viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa." |
| 26Hö pajatiba kitändpajon i läksiba Voipunmägele. | 26Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle. |
| 27Iisus sanui heile: «Necil öl tö kaik hül'gäidat mindai, sikš ku Pühiš Kirjutusiš om sanutud: ‘Jumal rikob paimnen, i lambhad jokseškandeba kaikihe polihe.’ | 27Ja Jeesus sanoi heille: "Kaikki te loukkaannutte, sillä kirjoitettu on: `Minä lyön paimenta, ja lampaat hajotetaan`. |
| 28No konz eläbzun, minä lähten edel teid Galilejaha.» | 28Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan." |
| 29Siloi Petr sanui hänele: «Hot' kaik toižed hül'gäidaižiba sindai, minä en hül'gäida.» | 29Niin Pietari sanoi hänelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat, en kuitenkaan minä". |
| 30Iisus sanui hänele: «Todeks sanun sinei: tämbei, necil öl, edel sidä, konz kukoi kahtišti launub, sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.» | 30Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". |
| 31No Petr völ lujemba saneli: «Hot' minei pidaiži kolda sinunke, minä nikonz en sanu, miše en tunde sindai.» Necen sanuiba kaik toižed-ki. | 31Mutta hän vakuutti vielä lujemmin: "Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä". Ja samoin sanoivat kaikki muutkin. |
| 32Hö tuliba tahoze, kudamban nimi oli Gefsimania, i Iisus sanui openikoile: «Ištkat tägä, kuni minä loičen.» | 32Ja he tulivat maatilalle, jonka nimi on Getsemane; ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä rukoilen". |
| 33Hän oti ičezenke Petran, Jakovan i Joannan. Hän zavodi nügüd' höpstuda i tusttuda. | 33Ja hän otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen; ja hän alkoi kauhistua ja tulla tuskaan. |
| 34Hän sanui heile: «Minun heng om sures tuskas, surmaližes tuskas. Varastagat täs i olgat herkhil.» | 34Ja hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa". |
| 35Hän mäni vähäižen edemba, lanksi maha i loiči, miše se aig, ku voiži, mäniži siriči händast. | 35Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi maahan ja rukoili, että, jos mahdollista, se hetki menisi häneltä ohi, |
| 36Hän sanui: «Avva, Tatam, sinä kaiken void. Kanda nece mal'l' siriči mindai. No ei kut minä tahtoin, a kut sinä.» | 36ja sanoi: "Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!" |
| 37Sid' hän tuli tagaze i löuzi openikoid magadamas. Hän sanui Petrale: «Simon, magadad-ik sinä? Ed-ik sinä üht časud-ki voind olda herkhil? | 37Ja hän tuli ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Simon, nukutko? Etkö jaksanut yhtä hetkeä valvoa? |
| 38Olgat herkhil i loičkat, miše et putuiži manitushe. Heng om mehel vahv, no hibj om väl'l'.» | 38Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko." |
| 39Hän mäni möst edembahko i loiči ühtüižil sanoil. | 39Ja taas hän meni pois ja rukoili sanoen samat sanat. |
| 40Pörttes hän möst löuzi openikoid magadamas, vahv uni umbišti heiden sil'mäd. Hö ei tednugoi, midä sanuda hänele. | 40Ja tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet kovin raukeiksi; ja he eivät tienneet, mitä hänelle vastaisivat. |
| 41Tuldes koumanden kerdan Iisus sanui heile: «Kaiken-se tö magadat dai lebaidatoiš! Kaik om sel'ged. Se aig om tulnu. Mehen Poig anttas grähkhižiden käzihe. | 41Ja hän tuli kolmannen kerran ja sanoi heille: "Te nukutte vielä ja lepäätte! Jo riittää! Hetki on tullut; katso, Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin. |
| 42Libugat, lähtkam! Minun möi om jo lähen.» | 42Nouskaa, lähtekäämme; katso, se, joka kavaltaa minut, on lähellä." |
| 43I sid'-žo, konz Iisus völ pagiži, sinna tuli Juda, üks' kahtestoštkümnes openikaspäi, i hänenke äi mehid sured veičed i seibhad kädes. Heid oliba oigendanuded ülembaižed papid, käskištonopendajad i rahvahan vanhembad. | 43Ja heti, hänen vielä puhuessaan, Juudas, yksi niistä kahdestatoista, saapui, ja hänen mukanaan joukko ylipappien ja kirjanoppineiden ja vanhinten luota, miekat ja seipäät käsissä. |
| 44Iisusan möi oli jo sanunu heile, kut hän ozutab, ken om Iisus: «Se om se mez', kudamban minä tervehtan. Tabakat händast i vegat tarkas kacten täspäi.» | 44Mutta se, joka hänet kavalsi, oli sopinut heidän kanssaan merkistä, sanoen: "Se, jolle minä suuta annan, hän se on; ottakaa hänet kiinni ja viekää tarkasti vartioituna pois". |
| 45Tuldes hän sid'-žo mäni Iisusannoks i sanui: «Ravvi! Ravvi!» — i tervehti händast. | 45Ja tultuaan hän kohta astui hänen luoksensa ja sanoi: "Rabbi!" ja antoi hänelle suuta. |
| 46Mehed tabaziba Iisusan. | 46Silloin he kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni. |
| 47Üks' tägä seižujišpäi tembaiži suren veičen i iški ülembaižen papin käskabunikad muga, miše čapoi hänel korvan. | 47Mutta eräs niistä, jotka lähellä seisoivat, veti miekkansa, iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois korvan. |
| 48Siloi Iisus sanui heile: «Olen-ik minä razbainik, ku tö tulet tabadamha mindai sured veičed i seibhad kädes? | 48Niin Jeesus puhui heille ja sanoi: "Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet minua miekoilla ja seipäillä vangitsemaan. |
| 49Kaikuččen päivän minä olen olnu teidenke pühäkodiš i opendanu, a tö et tabadanugoi mindai. No Pühile Kirjutusile pidab todenzuda.» | 49Joka päivä minä olen ollut teidän luonanne opettaen pyhäkössä, ettekä ole ottaneet minua kiinni. Mutta tämä tapahtuu, että kirjoitukset kävisivät toteen." |
| 50Siloi kaik openikad jätiba händast i pageniba. | 50Niin he kaikki jättivät hänet ja pakenivat. |
| 51Iisusanke oli nor' mez', kudamban päl ei olend nimidä, vaiše pölvasine kangaz. Händast tabatihe, | 51Ja häntä seurasi eräs nuorukainen, jolla oli ympärillään liinavaate paljaalle iholle heitettynä; ja he ottivat hänet kiinni. |
| 52no hän rästtihe kanghaspäi i pageni alasti heidennopäi. | 52Mutta hän jätti liinavaatteen ja pakeni alastonna. |
| 53Iisus todihe ülembaižen papinnoks, i kaik toižed ülembaižed papid, rahvahan vanhembad i käskištonopendajad kogozihe sinna. | 53Ja he veivät Jeesuksen ylimmäisen papin eteen, jonne kaikki ylipapit ja vanhimmat ja kirjanoppineet kokoontuivat. |
| 54Petr astui edahali Iisusan jäl'ghe i tuli ülembaižen papin pert'hesai. Hän ištuihe käskabunikoidennoks i lämbitihe lämoinno. | 54Ja Pietari seurasi häntä taampana ylimmäisen papin palatsin esipihaan asti ja istui palvelijain joukkoon ja lämmitteli tulen ääressä. |
| 55Ülembaižed papid i kaik Nevondkund eciba todištust Iisusad vaste, miše händast surmita, no ei voinugoi löuta. | 55Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet, mutta eivät löytäneet. |
| 56Erased kelhas väritiba händast, no heiden todištused ei olnugoi ühtejiččed. | 56Useat kyllä todistivat väärin häntä vastaan, mutta todistukset eivät olleet yhtäpitäviä. |
| 57Siloi erased libuiba i väritiba Iisusad mugoižil kelastuzsanoil: | 57Niin muutamat nousivat ja todistivat väärin häntä vastaan, sanoen: |
| 58«Mö kulim, miše hän sanui: ‘Minä murendan necen mehiden käzil tehtud pühäkodin i tegen koumes päiväs uden, kudamb ei ole tehtud mehiden käzil’.» | 58"Me olemme kuulleet hänen sanovan: `Minä hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty`." |
| 59No nene-ki todištused ei olnugoi ühtejiččed. | 59Mutta eivät näinkään heidän todistuksensa olleet yhtäpitäviä. |
| 60Siloi ülembaine pap libui, mäni keskele i küzui Iisusal: «Mikš sinä ed sanu nimidä heile vastha? Mikš hö sindai väritaba?» | 60Silloin ylimmäinen pappi nousi ja astui esille ja kysyi Jeesukselta sanoen: "Etkö vastaa mitään? Mitä nämä todistavat sinua vastaan?" |
| 61No Iisus oli vaikti, hän ei sanund nimidä. Siloi ülembaine pap küzui udes: «Sinä-k oled Messia, Ülenzoittud Jumalan Poig?» | 61Mutta hän oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle: "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?" |
| 62«Minä olen», sanui Iisus, «i tö nägištat Mehen Poigan, hän ištuškandeb Vägevan Jumalan oiktal kädel i tuleb alahaks taivhan pil'viden päl.» | 62Jeesus sanoi: "Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä". |
| 63Siloi ülembaine pap rebiti ičeze soban i sanui: «Miččid todištajid meile völ tarbiž! | 63Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää todistajia tarvitsemme? |
| 64Kulit, kut alenzoiti hän Jumalad. Ka mittušt mel't olet?» Hö kaik oliba üht mel't, miše hän oli vär i tarbiž surmita händast. | 64Te kuulitte hänen pilkkaamisensa. Mitä arvelette?" Niin he kaikki tuomitsivat hänet vikapääksi kuolemaan. |
| 65Erased zavodiba sül'kta hänen päle. Hö saupsiba hänen modon, löiba händast i sanuiba: «Ka sanu-ške, ken sindai löi!» Varjoičijad-ki löiba händast modpoliškoihe. | 65Ja muutamat rupesivat sylkemään häntä ja peittivät hänen kasvonsa ja löivät häntä nyrkillä ja sanoivat hänelle: "Profetoi!" Oikeudenpalvelijatkin löivät häntä poskelle. |
| 66Konz Petr oli alahan ezitanhal, sinna tuli üks' ülembaižen papin abunik-neižne. | 66Kun nyt Pietari oli alhaalla esipihassa, tuli sinne muuan ylimmäisen papin palvelijattarista; |
| 67Hän nägišti Petran, kudamb lämbitihe lämoinno, kacuhti hänehe i sanui: «Sinä-ki olid Iisusan Nazaretalaiženke.» | 67ja nähdessään Pietarin lämmittelevän hän katsoi häneen ja sanoi: "Sinäkin olit Nasaretilaisen, tuon Jeesuksen, kanssa". |
| 68No Petr sanui, miše ei olend. «En teda dai en el'genda-ki, miš sinä pagižed,» hän sanui i läksi irdale. Siloi launuškanzi kukoi. | 68Mutta hän kielsi sanoen: "En tiedä enkä käsitä, mitä sanot". Ja hän meni ulos pihalle. Ja kukko lauloi. |
| 69Neižne nägišti händast udes i sanui kaikile, ked sigä oliba: «Nece mez' om Iisusan sebraspäi.» | 69Ja nähdessään hänet siellä palvelijatar rupesi taas sanomaan lähellä seisoville: "Tämä on yksi niistä". |
| 70Möst Petr sanui, miše ei olend. No päliči lühüdas aigas toižed-ki, kudambad sigä oliba, sanuiba hänele: «Sinä, nacein, oled neciš sebraspäi, ved' sinä oled galilejalaine, sinun pagin-ki om mugoine.» | 70Mutta hän kielsi uudestaan. Ja vähän sen jälkeen lähellä seisovat taas sanoivat Pietarille: "Totisesti, sinä olet yksi niistä, sillä olethan sinä galilealainenkin". |
| 71Petr sanui vahval sanal: «Surmičegha Jumal mindai, ku minä kelastan! Minä en tunde necidä mest, kudambas tö pagižet!» | 71Mutta hän rupesi sadattelemaan itseänsä ja vannomaan: "En tunne sitä miestä, josta te puhutte". |
| 72Necen aigan kukoi launuškanzi toižen kerdan. I Petrale johtui mel'he, midä Iisus oli hänele sanunu: «Edel ku kukoi kahtišti launub, sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.» Hän voikaškanzi. | 72Ja samassa kukko lauloi toisen kerran. Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut hänelle: "Ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". Ja hän ratkesi itkuun. |
Chapter 14
