Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

IISUSSAN HRISTOSSAN JIÄVINTÄ IIVANALLA

Глава 16

Jumalan vihan mal'l'at

1Mie kuulin jumalankojista lujan iänen, še šano šeiččemellä anhelilla näin: «Mänkyä! Kuatakkua Jumalan vihan šeiččemen mal'l'ua muan piällä.»

2Enšimmäini anheli mäni ta kuato oman mal'l'an muan piällä. Šiitä tuli pahoja märkijie huavoja niih ihmisih, kellä oli svierin merkki ta ket kumarrettih šen pačaškuvua.

3Toini anheli kuato oman mal'l'an mereh. Meri muuttu niin kuin kuollehen verekši, ta kaikki mereššä eläjät kuoltih.

4Kolmaš anheli kuato oman mal'l'an virtoih ta hettehih, ta ne muututtih verekši.5Mie kuulin, kun vesien anheli šano:

– Šie olet oikiemielini, oi Hospoti,
Šie, kumpani olet ta kumpani olit,
Šie pyhä, kumpani näin suutit!
6Hyö on valutettu pyhien ta
Jumalan viessintuojien vertä,
ta vertä Šie panit hiät juomah.
Hyö šuatih omien ruatojen mukah.
7Šiitä kuulin, kun alttarin luona pakasi toini anheli. Še šano:

– Niin še on, Hospoti Jumala, Kaikenvaltani!
Oikiet ta tovet ollah Šiun suutun piätökšet.

8Nelläš anheli kuato oman mal'l'an päiväseh, ta päiväni šai vallan korventua ihmisie tulella.9Ihmiset puahuttih kovašša heltieššä, ka kuitenki ivual'tih Jumalua, kumpasen vallašša oltih nämä vahinkot. Hyö ei kiännytty riähistä Jumalan puoleh eikä ruvettu kunnivoittamah Häntä.

10Viiješ anheli kuato oman mal'l'an svierin valtaistumella, ta svierin valtakunta pimeni. Tušissah ihmiset purtih omat kielet verillä,11no kuitenki hyö kirottih taivahan Jumalua omien tuškien ta huavojen takie. Eikä hyö kiännytty omista pahoista ruatoloista.

12Kuuvveš anheli kuato oman mal'l'an šuureh Jefrat-jokeh. Joven vesi kuivi, ta niin avautu tie päivännoušun čuariloilla.13Mie nävin, mitein drakonin šuušta, svierin šuušta ta viärän viessintuojan šuušta läksi kolme piessua, ne oltih rupiskokunan näkösie.14Ne ollah piessoja, kumpaset ruatah kummie. Ne lähetäh keryämäh kaikkie muailman čuarija šotah Jumalan šuurena päivänä, Hänen, kumpani on kaikenvaltani.

15«Mie tulen äkki-arvuamatta kuin rosvo. Ošakaš on še, ken valvou ta pitäy huolen omista vuatteista, jotta ei joutuis häpieh, kävelömäh alačči kaikkien nähen.»

16Piessat kerättih čuarit paikkah, min nimi jevrein kielellä on Armageddon*a.

17Šeiččemeš anheli kuato oman mal'l'an ilmah. Šilloin kuulu taivahašta jumalankojin valtaistumelta luja iäni, mi šano: «Kaikki on ruattu».18Tulta iski, kuulu iänie, ukkoni jyräsi ta tuli ankara muanjärissyš. Še oli niin ankara järissyš, jotta šemmoista ei ole ollun koko aikana, min ihmini on ollun muan piällä.19Šuuri linna hajosi kolmeh ošah, ta joka muašša linnat šorruttih. Jumala ei unohtan šuurta Vavilonie, še joutu juomah täyven mal'l'an Hänen vihan ta šiäntymisen viinua.20Kaikki šuaret kavottih, eikä vuaroja enämpi näkyn.21Ilmataivahaisie, talantan painosie*b rakehie šato taivahašta ihmisien piällä. Ihmiset kirottih Jumalua näijen rakehien takie, šentäh kun tämä vahinko oli ylen jykie.


*a 16:16 Nimi Armageddon merkiččöy «Megiddon vuara».

*b 16:21 Rakehet painettih läššä 40 kiluo.

предыдущая глава Глава 16 следующая глава