Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

IISUSSAN HRISTOSSAN JIÄVINTÄ IIVANALLA

Глава 7

Pelaššettujen joukko

1Tämän jälkeh nävin nellä anhelie. Hyö šeisottih muan nelläššä čupušša ta pijäteltih muan nellyä tuulta, jotta ei tuulis yli muan ta meren eikä yhtehkänä puuh.2Nävin vielä yhen anhelin, kumpani nousi päivännoušušta päin ta kanto elävän Jumalan pečattie. Hiän karju kovalla iänellä noilla nellällä anhelilla, kumpasilla oli annettu valta hävittyä muata ta mertä. Hiän šano:3«Elkyä hävittäkkyä muata, elkyä mertä elkyäkä puita, ennein kuin painamma pečatin miän Jumalan käškyläisien oččah».

4Mie kuulin pečatilla merkittyjen luvun. Pečatin šai šatanelläkymmentänellätuhatta, ta heitä oli kaikista Israelin heimoista:5Juutan heimošta šai pečatin kakšitoistatuhatta, Ruviman heimošta – niise kakšitoistatuhatta, Gadan heimošta – kakšitoistatuhatta,6Asirin heimošta – kakšitoistatuhatta, Neffalimin heimošta – kakšitoistatuhatta, Manassijan heimošta – kakšitoistatuhatta,7Simeonin heimošta – kakšitoistatuhatta, Leevin heimošta – kakšitoistatuhatta, Issaharin heimošta – kakšitoistatuhatta,8Savulonin heimošta – kakšitoistatuhatta, Joosefin heimošta – kakšitoistatuhatta ta Veniaminin heimošta – kakšitoistatuhatta.

9Tämän jälkeh nävin šuuren rahvašjoukon, niin šuuren, jotta kenkänä ei šuattan šitä lukie. Šiinä oli ihmisie kaikista maista, kaikista kanšoista ta heimoista, ta kaikista kielistä. Hyö šeisottih valtaistumen ta Vuonnan ieššä valkeissa vuatteissa, ta käsissä heilä oli pal'manokšie.10Hyö karjuttih lujalla iänellä:

– Pelaššukšen tuou miän Jumala,
Hiän, kumpani istuu valtaistumella,
Hiän ta Vuonna!
11Kaikki anhelit šeisottih valtaistumen, vanhimpien ta nellän olijan ympärillä. Hyö heittäyvyttih očin valtaistumen eteh, kumarrettih Jumalalla12ta šanottih:

– Amin.
Miän Jumalalla kuuluu kiitoš, jumalallini valo,
viisahuš ta passipot,
kunnivo, valta ta voima
aina ta ilmasen ijän!
Amin.

13Yksi vanhimmista kyšy miulta: «Ketä nämä valkievuattehiset ollah? Mistä hyö on tultu?»14Mie vaštasin hänellä: «Tuattosen, šie šen tiijät». Hiän šano miula:

– Nämä on piäšty šuurešta ahissukšešta.
Hyö peštih omat vuattiet
ta valotettih ne Vuonnan Vereššä.
15Šentäh hyö ollah Jumalan valtaistumen ieššä
ta sluušitah Hänellä Hänen pyhäkojissa yötä päivyä.
A Hiän, kumpani istuu valtaistumella,
eläy hiän kera.
16Hyö ei enämpi tiijetä näläštä, ei janošta,
heitä ei enämpi polta päiväni eikä puahtava helle.
17Vuonna, kumpani on valtaistumen ieššä,
pitäy heistä huolta ta viey hiät elämän vejen hetteillä,
ta Jumala pyyhkiy heijän šilmistä kaikki kyynälet.


предыдущая глава Глава 7 следующая глава