Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

IISUSSAN HRISTOSSAN JIÄVINTÄ IIVANALLA

Глава 6

Vuonna avuau kuuši pečattie

1Mie nävin, jotta Vuonna avasi enšimmäisen šeiččemeštä pečatista. Mie kuulin, kun yksi nelläštä olijašta pakasi. Hänen iäni oli kuin ukkosen jyry, ta hiän šano: «Tule ta kačo!»2Ta šiinä šamašša nävin valkien heposen, ta šen šeläššä istujalla oli jouši. Hänellä annettih venčča, ta voittajana hiän läksi šuamah uušie voittoja.

3Vuonna avasi toisen pečatin. Mie kuulin, kun toini olija šano: «Tule ta kačo!»4Nyt tuli toini heponi, tulenruškie. Šen šeläššä istujalla annettih valta viijä rauha muan piältä ta panna ihmiset tappamah toini toisie. Hänellä annettih šuuri miekka.

5Vuonna avasi kolmannen pečatin. Mie kuulin, kun kolmaš olija šano: «Tule ta kačo!» Šiinä šamašša nävin muššan heposen. Šen šeläššä istujalla oltih kiäššä viessat.6Mie kuulin iänen. Še niin kuin ois tullun noijen nellän olijan joukošta ta šano: «Mitta vehnyä dinarilla*a, osrua kolme mittua. Šiemenvoita ta viinua elä pilua.»

7Vuonna avasi nellännen pečatin. Mie kuulin, kun nelläš olija šano: «Tule ta kačo!»8Šiinä šamašša nävin tuhkanharmuan heposen. Šen šeläššä istuja oli nimeltäh Šurma, ta šen jäleššä tuli Tuonela. Račaštajalla annettih valta nellänteh ošah muata. Še šai tappua ihmisie miekalla, nälällä, tarttuvalla tauvilla ta jättyä heitä villipetojen kynših.

9Vuonna avasi viijennen pečatin. Mie nävin alttarin alla niijen henket, kenet oli tapettu Jumalan šanan vuokši ta šen vuokši, kun hyö tovissettih omašta ušošta.10Hyö karjuttih lujalla iänellä: «Pitältikö mänöy, Valtijaš, Šie Pyhä ta Tosi, ennein kuin piet suutun ta makšat miän vereštä muan eläjillä?»11Šiitä heilä jokahisella annettih valkie vuate ta käšettih vuottua rauhašša vielä kotvani, kuni heitä ta heijän vellijä, šamah tapah šurmattuja Jumalan käškyläisie, ois täyši luku.

12Mie nävin, mitein Vuonna avasi kuuvvennen pečatin. Mua järähteli, päiväni pimeni muššakši niin kuin šuruvuate, ta kuu muuttu verenruškiekši.13Taivahan tähet kirvottih muah, niin kuin smokvat tiputah puušta, kun myršky šitä puistau.14Taivaš kato näkyvistä kuin kirjakiärö, kumpani kiäritäh rullah, ta kaikki vuarat ta šuaret šiirryttih šijoiltah.15Muan čuarit, korkiearvoset miehet ta šotajoukkojen johtajat, pohatat ta mahtavat miehet ta kaikki muut, niin orjat kuin omavaltaset, peittäyvyttih kallivokoloih ta vuarojen notkoloih.16Hyö karjuttih vuaroilla ta kallivoilla: «Kuatukkua meilä piällä, peittäkkyä miät valtaistumella Istujan šilmistä ta Vuonnan vihašta!17Hänen vihan šuuri päivä tuli – kenpä voit šen keštyä?»


*a 6:6 Tämän einuššukšen mukah dinarilla, yhen päivän tienestillä, šuau yhen mitan vehnyä. Še on yhen ihmisen päivä-annoš.

предыдущая глава Глава 6 следующая глава