Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

IISUSSAN HRISTOSSAN JIÄVINTÄ IIVANALLA

Глава 5

Vuonna ta kirjakiärö

1Mie nävin, jotta valtaistumella Istujan oikiešša kiäššä oli kirjakiärö. Še oli kirjutettu täyteh molommin puolin ta šalvattu šeiččemellä pečatilla.2Ta mie nävin väkövän anhelin, kumpani kyšy lujalla iänellä: «Ken on šen arvoni, jotta voipi avata tämän kirjan ta murentua šen pečatit?»3Vain ei ollun ketänä, ei taivahašša, ei muan piällä eikä muan alla, ken ois voinun avata kirjan ta kaččuo šen šiämeh.4Mie itin äijälti, kun ei löytyn ketänä, ken ois ollun šen arvoni, jotta vois avata šen kirjan, lukie šitä tahi hoti kaččuo šen šiämeh.5Šiitä yksi vanhimmista šano miula: «Elä ite. Juutan heimon Leijona, Tuavitan Juuri, on voittan! Hiän avuau tämän kirjan ta murentau kaikki šeiččemen pečattie.»

6Ta Mie nävin, jotta valtaistumen ta nellän olijan ieššä, vanhimpien kešeššä šeiso Vuonna. Še oli niin kuin ois tapettu. Šillä oli šeiččemen šarvie ta šeiččemen šilmyä – ne Jumalan šeiččemen henkie, mit oli työnnetty joka paikkah muan piällä.7Še aštu lähemmäkši ta otti kirjan valtaistumella Istujan oikiešta kiäštä.

8Konša Vuonna otti kirjan, ne nellä olijua ta kakšikymmentänellä vanhinta heittäyvyttih Hänen eteh. Vanhimmilla oli kaikilla arfat ta kultamal'l'at täytenäh kuajintašavuo, še šavu on pyhien malittuja.

9Hyö laulettih uuši laulu:

– Šie olet šen arvoni, jotta voit ottua kirjan
ta avata šen pečatit,
šentäh kun Šiut tapettih.
Šie omalla Verelläš oššit miät Jumalalla
kaikista heimoista, kaikista kielistä,
kanšoista ta maista.
10Šie luajit meistä čuarija ta pappija miän Jumalalla
ta myö rupiemma halliččomah muan piällä.

11Valtaistumen, nellän olijan ta vanhimpien ympärillä nävin šuuren joukon anhelija ta kuulin heijän iänen. Heitä oli lukomatoin miärä, kymmenentuhatta kertua kymmenentuhatta ta tuhat kertua tuhat.12Hyö šanottih lujalla iänellä:

– Vuonna, mi oli tapettu,
on šen arvoni, jotta šuaha valta,
pohasvo, viisahuš ta voima.
Hiän on šen arvoni, jotta Häntä kunnivoitetah,
ylennetäh ta kiitetäh.
13Ta mie kuulin, jotta kaikki, ket eletäh taivahašša, muan piällä, muan alla ta mereššä – kaikki mitä niissä on – šanottih:

– Hänellä, ken istuu valtaistumella,
Hänellä ta Vuonnalla kuuluu kiitoš, kunnivo,
jumalallini valo ta valta
aina ta ilmasen ijän.
14Ne nellä olijua šanottih: «Amin», ta kakšikymmentänellä vanhinta heittäyvyttih muah ta kumarrettih Hänellä, ken eläy aina ta ilmasen ijän.


предыдущая глава Глава 5 следующая глава