Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLI PUAVILAN KIRJANI GALATALAISILLA

Глава 1

1Tämä on apostoli Puavilan kirjani Galatijan uškojakunnilla. Ei še ihmiset valittu milma täh ruatoh ta pantu apostoliksi kun Iisussa Hristossa ta Tuatto Jumala, kumpani noššatti Iisussan kuollehista.2Mie ta kaikki miun kera olijat vellet tervehimmä Galatijan uškojakuntie.3Jumalan, miän Tuaton, ta Hospotin Iisussan Hristossan armo ta rauha olkah tiän kera.4Hristossa anto oman henken miän riähkien vuokši, jotta vois pelaštua miät nykyseštä pahašta muailmašta. Tämä oli Jumalan, miän Tuaton, tahto.5Hänellä kuuluu kunnivo aina ta ilmasen ijän. Amin.

On vain yksi Hyvä Viesti

6Mie kummekšin, kun työ näin ruttoh tahotta kiäntyö pois Jumalašta, kumpani Hristossan armon takie kučču tiät. Työ jättijä miän šaneloman Hyvän Viessin ta rupesija kuuntelomah toisenmoista hyvyä viestie.7Kuitenki toista Hyvyä Viestie ei ole. On vain ihmisie, kumpaset ševotetah tiän mielie ta kuotellah viäristyä Hyvyä Viestie Hristossašta.8Vain kun kennih – vaikka myö iče tahi vaikka anheli taivahašta – šanellou teilä toisenmoista hyvyä viestie kuin myö šanelima – hiän olkah kirottu.9Min olemma enneinki šanon, šen nyt uuvveštah šanon: kun kennih šanellou teilä toisenmoista hyvyä viestie, ei šitä, min työ oletta jo šuanun, niin Jumala hänet kirokkah.

10Yritänkö mie täššä šuaha ihmisie omalla puolellani? Miušta on tärkiempi, jotta Jumala ois miun puolella. Reistuanko mie olla ihmisillä mieliksi? Ka kun mie tahtosin ukotie ihmisillä, niin en ois Hristossan käškyläini.

Hristossa pani Puavilan apostoliksi

11Tahon, jotta työ tietäsijä, vellet, jotta miun šaneloma Hyvä Viesti ei ole ihmisen piäštä lähtösin.12Enhän mie šitä ihmisiltä šuanun, eikä kenkänä šitä miula opaštan. Mie šain šen Iisussalta Hristossalta, konša Hiän näyttäyty miula.

13Olettahan työ kuullun, mitein mie ennein elin jevreiläisen vieron mukah. Šilloin mie äijälti ajelin Jumalan uškojakuntua ta yritin kokonah hävittyä šen.14Olin jevreijen vierošša monie šamanikäsie poikkoimpi ta kovašti puolissin tuattoloilta perittyjä opaššukšie.15A Jumala valičči miut, konša olin vielä muamoni vačašša ta omašša armoššah kučču miut ruatoh.16Hiän kaččo hyväkši antua oman Poikah näyttäytyö miula, jotta mie šanelisin Häneštä Hyvyä Viestie toisenvierosilla kanšoilla. Šilloin en kyšyn neuvuo yheltäkänä ihmiseltä17enkä lähten Jerusalimih niijen luo, ket jo ennein milma oli tultu apostoliloiksi. Šen ieštä mänin Aravijah ta šieltä tulin jälelläh Damaskih.

18Vašta kolmen vuuvven piäštä mänin Jerusalimih, jotta tuttavuštuo Petrih, ta olin hänen luona viisitoista päivyä.19Muista apostoliloista nävin vain Juakon, Hospotin vellen.20Jumala on miula tovistajana, jotta tämä, mitä teilä nyt kirjutan, on totta.21Šen jälkeh läksin Siirijah ta Kilikijah.22Juutijan uškojakunnissa rissityt ei vielä tiijetty milma.23Hyö vain kuultih tämmösie pakinoja: «Še mieš, kumpani ennein ajeli meitä, nyt opaštau šitä uškuo, kumpaista ennein reistasi hävittyä».24Ta hyö ylennettih Jumalua miun tähen.


предыдущая глава Глава 1 следующая глава