Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLI PUAVILAN TOINI KIRJANI KORINFILAISILLA

Глава 11

Puavila ta valehapostolit

1Avoi, kun työ voisija vähäsen šietyä miun mielettömyttä! Ka kyllähän työ šiijättäki.2Mie varteičen teitä kuin tuatto omua tytärtä, niin kuin Jumala varteiččou omieh. Mie niätšen lupasin tiät yhellä ainuolla Miehellä, Hristossalla, ta tahon tuuvva tiät Hänen eteh kuin puhtahan neiččyön.3Varajan, jotta niin kuin kiärmis šai viisahuolla pettyä Ievan, niin tiänki mieli voit rikkautuo, ta työ että enämpi ole täyvellisešti Hristossan omie.4Työ niät hyvin šiijättä, kun ken tullou tiän luo ta šanellou toisešta Iisussašta kuin myö šanelima. Ta šiijättä šenki, kun šuanetta toisen henken kuin min jo šaita, tahi toisen hyvän viessin kuin min jo ottija vaštah.5Ka mie kuitenki en ole mieleštäni yhtänä pahempi kuin nuo muka šuuret apostolit.6Onnakko mie en ole muasteri pakajamah, ka mie tiijän äijän. Šen myö olemma tuonun teilä ilmi kaikin tavoin kaikissa as's'oissa.

7Lankesinko mie šuureh riähkäh, kun auttuakšeni teitä noušomah alennin iččeni, konša šanelin teilä Jumalan Hyvyä Viestie ilmain palkkua?8Toisilla uškojakunnilla oli rahakuluja miušta, šentäh kun otin heiltä palkan, jotta voisin teitä auttua. Konša olin tiän luona ta käršin puutetta, en ni šilloin ollun kenenkänä vaivana.9Kaiken, mitä tarvičin, miula annettih vellet, kumpaset tultih Makedonijašta. Olen starainun, jotta en miteinkänä ois tiän nisoilla, ta iellähki staraičen.10Niin kuin on totta še, jotta Hristossa eläy miušša, niin yhtä totta on šeki, jotta Ahaijašša kenkänä ei voi eštyä milma kehuutumašta tällä.11Mintäh? Šentähkö, kun muka en tykkyä teitä? Jumala tietäy, jotta tykkyän. Ta niin kuin en ole ottan teiltä palkkua, niin en ota iellähki.12Šilloin nuo toiset ei voija rehenteliytyö ta šanuo, jotta hyö ruatah omua ruatuo niin kuin myö.13Tuommoset ollah valehapostolija, hyö vain luatiuvutah Hristossan apostoliloiksi.14Eikäi kumma, niät kun iče šaatana niise luatiutuu valon anheliksi.15Niin jotta ei ole mitänä kummallista šiinä, jotta hänen käškyläiset luatiuvutah Jumalan käškyläisiksi. Hyö šuahah omien ruatojen mukani loppu.

Puavilan käršimykšet

16Vielä kerran šanon: elkyä pitäkkyä milma mielettömänä. A vaikka oisinki mieletöin, niin antakkua miun olla šemmosena, jotta mieki voisin hoti vähäsen kehuo iččieni.17Mitä nyt iččieni kehuon pakajan, en pakaja Hospotin mielen mukah. Pakajan juštih niin kuin mieletöin.18Kun kerran niin monet täššä muailmašša kehutah iččieh, niin anna mieki kehun.19Työhän mielellänä šiijättä mielettömie, kun iče oletta niin järkövät.20Työ še šiijättä, konša teistä luajitah orjie, konša teiltä viijäh viimesetki, tallotah jaloissa. Työ šiijättä ylpiemielisie ta niitä, ket lyyvväh teitä näkyö vaššen.21Omakši häpiekši šanon, jotta tämmöistä myö emmä šuattan. Ka kun ken ruohtinou kehuo iččieh – pakajan nyt niin kuin mieletöin – niin ruohin mieki.

22Hyö ollah jevreit? Mie niise. Hyö ollah israelilaiset? Mie niise. Hyö ollah Aprahamin jälkiläiset? Niin mieki.23Hyö ollah Hristossan käškyläiset? Mie vielä enämmän – pakajan juštih kuin mieletöin. Mie olen ruatan enämmän kuin hyö, tyrmäššä olen ollun tuakiempah, milma on äijän piekšetty, moničči olen kaččon kuolomalla šilmih.24Viisi kertua šain jevreilöiltä «yhtä vailla nelläkymmentä» ruošaniskuo.25Kolmičči milma lyötih keppilöillä, kerran kivitettih. Kolmičči olin uppuojašša laivašša, yön ta päivän olin mereššä ualtojen heittelömänä.26Moničči olin matoilla. Oisin voinun upota jokiloih, oisin voinun joutuo rosvojen käsih. Piti varata oman muan eläjie ta vierašmualaisie, piti varata linnašša ta tyhjäššä muašša. Olin vähällä upota mereh, varasin valehvellien kera ollešša.27Äijän olen ruatan ta nähnyn vaivua, moničči olen joutun valvomah, olen käršin nälkyä ta januo, moničči olen pyhittän, ollun vilušša ta alačči.28Kaiken tämän lisäkši milma joka päivä painau huoli kaikista uškojakunnista.29Kun ken ollou heikko, niin mie niise olen heikko. Kun ken lankennou riähkäh, še polttau miun šytäntä.

30Kun ollou pakko kehuo iččieni, niin kehun omua heikkoutta.31Hospotin Iisussan Hristossan Jumala ta Tuatto – olkah Hiän ijän kaiken kiitetty – tietäy, jotta en valehtele.32Konša mie olin Damaskissa, čuari Aretin alani piälikkö pani varteiččijat linnan ovilla, jotta šais miut kiini. Ka miut lašettih vakašša linnanšeinän ikkunašta muah, ta niin piäsin pakoh hänen käsistä.


предыдущая глава Глава 11 следующая глава