Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLI PUAVILAN TOINI KIRJANI KORINFILAISILLA

Глава 10

Puavila puolistau omua apostolin työtä

1Mie, Puavila, kiännyn tiän puoleh nöyräšti ta leppiešti kuin Hristossa. Šanotah, jotta mie muka šielä ollešša olen varačču, ka loittuota pakajan teilä rohkiešti.2Molin, jotta tiän luokši tultuo miun ei tarviččis olla tämmösenä rohkiena. Mie niätšen meinuan olla jyrkkänä niijen kera, kenen mieleštä myö elämmä niin kuin tämän muailman ihmiset.3Vaikka myö elämmä täššä muailmašša, emmä šoji tämän muailman luatuh.4Miän šota-aštalat ei olla ihmisien aštaloja, kun niillä on Jumalan antama väki hävittyä vihollisen linnat. Myö hävitämmä ihmismielen viisaštelut5ta kaiken, mi mahtavana noušou Jumalan tuntomista vaštah. Myö otamma kiini kaikki ajatukšet ta kiännämmä ne Hristossalla tottelijiksi.6Konša työ rupietta täyšin tottelomah Hristossua, niin myö olemma valmehet kurittamah niitä, ket ei totella.

7Kaččokkua, mitä teilä on šilmien ieššä. Kun ken ollou varma, jotta hiän on Hristossan oma, niin muistakkah, jotta myö niise olemma Hristossan omie.8Hospoti anto miula vallan rakentua teitä eikä luuvva muah. Ta vaikka mie kehusin omua valtua liikuaki, niin miun ei tarviče šitä hävetä.9Elkyä smiettikkyä, jotta näillä kirjasilla mie vain pölättelen teitä.10Muutomathan šanotah: «Hänen kirjasissa on väkie ta vaikutušta, vain rahvahan kera ollešša hiän on avutoin ta hänen pakinat ollah tyhjät».11Näijen pitäis tietyä, jotta mitä mie šanon kirjasissa, konša en ole tiän luona, niin šitä šamua ruan, konša olen šielä.

12Myö kaččuot emmä ruohi panna iččienä niijen joukkoh tahi verrata niih, ket iče kehutah iččieh. Hyö ollah mielettömie, kun mitatah iččieh omalla mitalla ta verratah iččieh vain iččeheh.13Ka myö še emmä kehu iččienä liikua, kun vain Jumalan panomah rajah šuate, ta työ niise oletta šen rajan šiämeššä.14Myö emmä aštun Jumalan panoman rajan yli, konša tulima tiän luo. Myö še enšimmäisenä toima teilä Hristossan Hyvän Viessin.15Emmä kehu iččienä liikua emmäkä toisien ruatoloilla. Toivomma kuiteski, jotta konša tiän uško kašvau, niin levenöy miän ruatoki tiän kešeštä muuvvalla päin.16Toivomma, jotta voimma šanella Hyvyä Viestie vielä teitä loitompana eläjillä, ei kumminki toisien ruatoalovehilla. Emmä taho kehuutuo šillä, mitä toiset on šuatu aikah.17«Ken kehuu, kehukkah Hospotie».18Ei šitä pietä arvošša, ken iče iččieh kehuu, vain šitä, ketä Hospoti kehuu.


предыдущая глава Глава 10 следующая глава