Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLIEN KIRJA

Puavilan matka Riimah 27:1–28:31

Глава 27

Puavilan tulo Kriittih

1Konša oli piätetty, jotta myö mänisimä meričči Italijah, niin Puavilua ta eryähie toisie vankija šuattamah pantih Julie-nimini šuanpiälikkö keisarillisešta kogortista.2Myö nousima adramittalaiseh laivah, kumpasen piti männä Aasijan valkamoih, ta läksimä purjehtimah. Miän kera oli makedonijalaini Aristarh, Fessalonikašta kotosin.3Toisena päivänä nenäštymä Sidonih. Julie piti hyvin Puavilua ta anto hänellä vallan käyvä tovarissojen luona, jotta šuaha heiltä apuo.

4Šieltä lähettyö myö purjehtima Kiprišuaren šuojah, šentäh kun oli vaštatuuli.5Ajoma merenšelän poikki Kilikijan ta Pamfilijan kohalla ta tulima Likijan Mirah.6Šielä šuanpiälikkö löysi aleksandrijalaisen laivan, mi matkasi Italijah, ta šiirti miät šiih.7Monta päivyä myö hil'l'aseh purjehtima etehpäin, vaivoin piäsimä Knidin kohalla. Kun tuulen tähen emmä voinun jatkua kurššin mukah, niin mänimä Salamonin niemen šivučči Kriitin koššepuolella.8Šuurella vaivalla liikkuma ielläh šuaren rannikkuo pitin ta tulima paikkah, min nimi on Hyvät Valkamot. Še on Lasejan linnan lähellä.

9Täh matkah meilä mäni äijän aikua, niin jotta Pyhityšpäivä*a jo mäni, ta merellä liikkumini alko jo olla vuarallista. Šentäh Puavila varotti toisie:10«Miehet, mie niän, jotta ielläh purjehtimini tulou vaivaloisekši ta hyvin vuarallisekši. Häjissä ei ole vain paino ta laiva, vain miän henki niise.»11Šuanpiälikkö uško kuitenki enämmän kapitanih ta laivan omistajah kuin Puavilan šanoih.12Vielä kun še valkamo ei paššannun talvehtimista varoin, niin enin oša oli šitä mieltä, jotta lähtie šieltä ielläh. Hyö tahottih piäššä, mikäli šuinki voitais, talvekši Finikkah, Kriitin šatamah, mi avautuu šuvi-länteh ta pohjois-länteh.

Laiva myrškyššä

13Šiitä alko hil'l'oikseh tuulla šuvešta ta merimiehet tuumittih, jotta nyt še heijän meininki onnistuu. Hyö noššettih ankkuri ta purjehittih aivan Kriitin rannikon lähekkäli.14Kuitenki kotvasen piäštä šuaren yli puhalti kova tuuli, nimeltäh koillismyršky.15Še tempasi laivan matkahah, ta kun emmä voinun noušša vaštatuuleh, niin jättäytymä tuulen vietäväkši.16Šiitä piäsimä Kauda-nimisen šuaren šuojah ta šuurella vaivalla šaima pelaštua laivan peräh šivotun venehen.17Konša veneh oli noššettu laivah, merimiehet ruvettih šitomah laivan ympäri köyšijä, jotta še ei levieis. Laiva oli häjissä joutuo Sirtin matalikolla, šentäh merimiehet lašettih ajoankkuri ta annettih tuulen kulettua meitä.18Kun myršky lujašti piekši laivua, toisena päivänä merimiehet alettih lykkie painoja mereh.19Kolmantena päivänä myö omin käsin loima mereh laivan irralliset kalut.20Kun moneh päiväh ei näkyn päiväistä, ei tähtijä, ta hirvie myršky pauhusi entiselläh, meiltä kato viimeni toivo jiähä henkih.

21Olima jo pitälti ollun šyömättä. Šiitä Puavila nousi joukon kešeltä ta šano: «Miehet! Tiän ois pitän uškuo milma eikä lähtie Kriitistä. Šilloin teilä ei ois tullun näitä vaivoja ta vahinkoja.22Nyt neuvon kuitenki teitä pisymäh rohkeina. Yksikänä teistä ei mänetä henkieh, vain laiva hajuou.23Viime yönä miun eteh tuli šen Jumalan anheli, kumpasen oma mie olen ta kumpasella sluušin.24Anheli šano: ‘Elä varaja, Puavila. Šie šeisot vielä keisarin ieššä. Ta šiun tähen Jumala pelaštau kaikki šiun kera matkuajat.’25Pisykkyä rohkeina, miehet! Mie luotan Jumalah ta ušon, jotta käyt niin, mitein miula šanottih.26Millänih šuarella miät vielä lykkyäy.»

Pelaštumini myrškyn koprista

27Tuli nelläštoista yö, a myö ajelehtima Adrian merellä. Keškiyön aikah laivamiehet arvattih, jotta läheššymmä muata.28Hyö mitattih šyvyttä, še oli kakšikymmentä šyltä*b. Konša vähäsen matan piäštä mitattih uuvveštah, šyvyttä oli enyä viisitoista šyltä.29Merimiehet varattih, jotta myö ajauvumma kivikorkoloih, šentäh lašettih laivan peräštä nellä ankkurie ta ruvettih vuottamah päivän valkenomista.30Šiitä hyö meinattih peitočči puata laivašta ta lašettih veneh vesillä, hyö mukamaš tahottih luuvva ankkurija nenäštä.31Ka Puavila šano šuanpiäliköllä ta saltatoilla: «Još nuo ei jiähä laivah, työ että voi pelaštuo».32Šilloin saltatat leikattih venehen köyvet ta annettih šen männä.

33Vähäistä ennein päivän noušuo Puavila käški kaikkie šyömäh. Hiän šano: «Jo nellättätoista päivyä työ oletta varajannan vallašša ettäkä ole šyönyn ruuvvan muruista.34Šentäh šanon teilä: pitäy šyyvvä, mieli pelaštuo. Keneltäkänä teistä ei kirpuo yksikänä tukka piäštä.»35Tämän šanottuo Puavila otti leivän, passipoitti Jumalua kaikkien ieššä, katkasi šiitä palasen ta alko šyyvvä.36Toisetki rohkissuttih täštä ta niise ruvettih šyömäh.37Meitä oli laivašša kaikkieh kakšišatua šeiččemenkymmentä kuuši henkie.38Konša kaikin šyötih kyllitellein, merimiehet ruvettih keventämäh laivua, luotih vil'l'at mereh.

39Konša päivä valkeni, merimiehet ei tunnettu ieššä olijua muata, vain nähtih lakši, missä oli matala ranta. Hyö piätettih, mikäli lykyštänöy, ohjata laiva šinne.40Hyö leikattih ankkurinuorat ta annettih ankkurien jiähä mereh. Kun peräairot oli piäššetty nuorista, hyö noššettih nenäpurjeh tuuleh ta ohjattih laiva rantah päin.41Kuitenki laiva ajautu kivikorolla ta iski šiih. Laivan keula tarttu pohjah, a ualtojen piekšämä perä alko hajota.42Saltatat meinattih tappua vankit, jotta kenkänä niistä ei piäsis pakoh uimalla.43Vain šuanpiälikkö ešti šen, šentäh kun hiän tahto pelaštua Puavilan. Hiän käški niijen, ket šuatettih uija, enšimmäisinä hypätä mereh ta uija rantah.44Heijän peräššä loppusien piti piäšyštäytyö rantah lautojen ta muijen laivan kappalehien varašša. Tällä keinoin kaikin piäštih maih.


*a 27:9 Pyhityšpäivä on šykyšyllä vietettävä šuuri šovitušpäivä. Kačo 3. Moiss. kirja 16:29-31.

*b 27:28 Šyli on levitettyjen käsien välini mitta, vajuat 2 metrie.

предыдущая глава Глава 27 следующая глава