Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLIEN KIRJA

Глава 25

Puavila pyrkiy keisarin suutuh

1Oltuo kolme päivyä muaherrana Fest läksi Kesarijašta Jerusalimih.2Ylipappi ta jevreijen piämiehet tultih hänen luo sualiutumah Puavilan piällä. Hyö tahottih,3jotta Fest heijän hyväkši mielekši käškis käyvä Puavilan Jerusalimih. Heilä niät oli mieleššä matan varrella hyökätä peittopaikašta ta tappua hänet.4Fest kuitenki šano heilä, jotta Puavilua pietäh tyrmäššä Kesarijašša ta jotta hiän ičeki ruttoh meinuau lähtie šinne.5«Lähtekkäh tiän johtomiehet miun kera», hiän šano, «ta viärittäkkäh šielä Puavilua, kun hiän ollou mitä pahua ruatan».

6Fest viipy Jerusalimissa vain kahekšanko vain kymmenen päivyä ta šen jälkeh myöšty Kesarijah. Jo toisena päivänä hiän istuutu sut'jan šijalla ta käški tuuvva Puavilan šinne.7Konša Puavila tuli, kaikki Jerusalimista tullehet jevreit keräyvyttih hänen ympärillä ta ruvettih viärittämäh häntä monista jykeistä as's'oista. Hyö ei kuitenki voitu tovistua viäritykšie oikeiksi.8Puavila puolisti iččieh näillä šanoilla: «Mitänä pahua en ole ruatan, en jevreijen Sakonua, en jumalankotie enkä keisarie vaštah».

9Fest, kumpani tahto luatie jevreijen mieliksi, kyšy Puavilalta: «Tahotko lähtie Jerusalimih, jotta mie šielä suutisin šilma täštä?»10Puavila vaštasi: «Mie šeison nyt keisarillisen suutun ieššä, ta šen ieššä miut on suutittava. Jevreilöitä vaštah mie en ole ruatan mitänä pahua, niin kuin šie ičeki hyvin tiijät.11A kun mie ollen viäräpiä ta ollen ruatan šemmoista, mistä miula lankieis šurma, olen valmis kuolomah. A kun näijen miehien viäritykšet ei oltane totta, kenkänä ei voi antua milma heijän käsih. Mie tahon, jotta miut suutitah keisarin ieššä.»12Fest pakasi omien neuvon-antajien kera ta šano: «Šie tahot piäššä keisarin suutuh, ka šilloin keisarin eteh mänetki».

Fest pakajau Agripalla Puavilašta

13Moniehan päivän piäštä čuari Agrippa ta Verenika tultih Kesarijah toivottamah Festillä tervehyttä.14Kun hyö oltih šielä monta päivyä, Fest esitti čuarilla Puavilan as's'an: «Tiälä on mieš, kumpasen Feliks jätti tyrmäh.15Konša mie kävin Jerusalimissa, jevreijen piäpapit ta rahvahan vanhimmat tultih šielä miun luo sualiutumah hänen piällä ta vuajittih, jotta hänet suutittais.16Mie vaštasin heilä: ‘Riimalaisilla ei ole tapana antua ketänä tapettavakši, ennein kuin hänet on pantu viärittäjien eteh ta hänellä on annettu valta puolistautuo viärityštä vaštah’.17Konša hyö tultih tänne, mie pitvittelömättä, jo toisena päivänä issuin suutupaikalla ta käsin tuuvva šen miehen miun eteh.18Viärittäjät šeisottih hänen ympärillä, vain ei viäritetty häntä mistänä šemmosešta, mitä mie arvelin.19Heilä oli kiista hänen kera heijän vierošta ta keštä lienöy Iisussa-vainuašta, kumpasen Puavila väitti vielä olovan elošša.20Mie en tietän, mitein piäššä perillä näistä as's'oista, šentäh kyšyin, tahtoisko hiän lähtie Jerusalimih, jotta hänen as's'a kačottais šielä.21Tämä Puavila kuitenki vuati piäššä keisarin suutun tutkittavakši ta kyšy šuojeluo šiih šuate, kuni piäšöy šinne. Ta niin mie käsin pityä häntä tyrmäššä šini, kuni en työnnä häntä keisarin eteh.»

22Agrippa šano Festillä: «Miunki himottais kuunnella šitä mieštä». Fest šano: «Huomena šuat kuulla häntä».

Puavila Agrippa-cuarin ieššä

23Toisena päivänä Agrippa ta Verenika tultih kaikešša loissoššah ta aššuttih juhlašalih šotaherrojen ta linnan herrojen kera. Festin käšyštä šinne tuotih Puavila.24Fest šano: «Čuari Agrippa ta kaikki muut, ket oletta tiälä miän kera! Täššä työ niättä miehen, kenen takie kaikki jevreit Jerusalimissa ta šamoin tiäläki ahissettih milma ta karjuttih, jotta häntä ei šua jättyä eloh.25Mie kumminki nävin, jotta hiän ei ruatan mitänä šemmoista, mistä hänet pitäis šurmata. Kun hiän iče tahto piäššä keisarin eteh suutittavakši, niin mie piätin työntyä hänet šinne.26Miula vain ei ole häneštä mitänä varmoja tietoja, mitä kirjuttua valtijalla. Šentäh toin hänet tiän eteh ta varšinki šiun eteh, čuari Agrippa, jotta tämän kyšelyn jälkeh tietäsin mitä kirjuttua.27Miušta tuntuu tolkuttomalta työntyä vanki matkah ilmottamatta, mistä häntä viäritetäh.»


предыдущая глава Глава 25 следующая глава