Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLIEN KIRJA

Глава 24

Puavilua viäritetäh Feliksin ieššä

1Viijen päivän piäštä Kesarijah tuli ylipappi Ananie yheššä eryähien rahvahan vanhimpien ta sakonantietäjä Tertullin kera. Muaherra Feliksin ieššä hyö viäritettih Puavilua.2Konša Puavila tuotih šinne, niin Tertulli alko viärittyä häntä. Hiän šano muaherralla:3«Šiun hyväštä, korkiešti arvoššettu Feliks, myö jo pitälti olemma šuanun elyä rauhašša. Šiun huolehtimisen kautti tämän rahvahan elämä on parennun. Täštä myö aina ta joka paikašša pakajamma ta täštä šilma kiitämmä.4En taho vaivata šilma pitillä pakinoilla, molin vain, jotta armollisešti kuuntelisit meitä vähäsen aikua.5Myö näkimä, jotta tämä mieš on kuin tappajatauti. Hiän on nasarettilaisen sektan johtaja. Joka paikašša, ympäri muailmua, hiän noštau kahakkoja jevreijen kešeššä.6Hiän reistasi pakanoittua jumalankojinki, no myö ottima hänet kiini. Myö meinasima suutie häntä miän Sakonan mukah,7vain komentaja Lisie tuli šinne, väkisin kisko hänet miän käsistä ta työnsi hänet tänne šiun luo.8Hiän käški miän, hänen viärittäjien, niise tulla šiun eteh. Voit iče kyšellä häntä, niin piäšet perillä, mistä kaikešta myö häntä viäritämmä.»9Jevreit niise yhyttih täh viäritykšeh ta šanottih, jotta as's'a on juštih näin.

Puavila puolistautuu

10Muaherra Feliks nyökkäsi Puavilalla ta Puavila alko paissa: «Tiijän, jotta šie monie vuosie olet oikein suutin tätä rahvašta, šentäh mie rohkiešti voin puolistua iččieni.11Ei enämpyä kun kakšitoista päivyä takaperin mie mänin Jerusalimih moliutumah – šie iče voit šen tarkistua.12Nämä miehet ei nähty milma nikenen kera kiistämäššä eikä noštamašša metelie, ei jumalankojissa, ei sinagogoissa eikä linnašša.13Eikä hyö voija šiun ieššä näyttyä tovekši šitä, mistä hyö nyt milma viäritetäh.14Vain šen šiula šanon, jotta mie aššun Hospotin Tietä, kumpaista hyö šanotah sektakši, ta tällä keinoin sluušin miän tuattojen Jumalalla. Mie ušon kaikkeh šiih, mitä on šanottu Sakonašša ta Jumalan viessintuojien kirjoissa.15Šamoin kuin nämäki täššä, mie ušon, jotta Jumala noššattau kuollehista jumalahiset ta jumalattomat.16Šentäh mie staraičen, jotta miun omahenki ois aina puhaš Jumalan ta ihmisien ieššä.

17Oltuoni poissa Jerusalimista monie vuosie, mie tulin nyt tuomah omalla rahvahalla raha-apuo ta Jumalalla uhrija.18Juštih tätä ruatamašša eryähät Aasijašta tullehet jevreit nähtih miut jumalankojissa. Olin puhistautun, šielä ei ollun rahvašta, ei mellakkua.19Noijen Aasijašta tullehien ois ičen pitän tulla tänne šiun eteh milma viärittämäh, mikäli heilä on mitänih milma vaštah.20Tahi anna nämä täššä olijat šanotah, mitä viärinruatuo hyö nähtih miušša, konša šeisoin Neuvokunnan ieššä.21Vain yheštä virkkeheštäkö täššä on kyšymyš? Šiitäkö, kun mie heijän ieššä šeisuon karjahin: ‘Kuollehien noušomisen tähen mie olen tänäpiänä tiän suutittavana’?»

22Kuultuo tämän Feliks šiirti as's'an šelvittelyn toiččinakši. Hiän šano: «Šiitä vašta piätän tiän as's'an, konša komentaja Lisie tulou, ta mie tiijuššan kaiken täštä opaššukšešta».23Hiän käški šuanpiälikön pityä Puavilua tyrmäššä, ka antua hänellä helpotukšie. Kenkänä ei šuanun eštyä Puavilan tovarissoja pitämäštä häneštä huolta tahi käymäštä hänen luona.

Puavila tyrmäššä

24Moniehan päivän piäštä šinne tuli Feliks jevreišukusen Drusilla-naiseh kera, käški käyvä Puavilan tyrmäštä ta kuunteli hänen pakinoja ušošta Hristossah Iisussah.25Kun Puavila rupesi pakajamah Jumalan tahon mukasešta elämäštä, ičen aisoissa pitämiseštä ta tulijašta suutušta, Feliks pöläšty ta šano: «Nyt mäne. Šiitä toičči, konša tulou aikua, mie tuaš kučun šiut.»26Feliks vielä toivo, jotta Puavila antau hänellä rahua piäššäkšeh pois tyrmäštä, šentäh rikeneh käški tuuvva Puavilan luokšeh ta pakasi hänen kera.

27Kahen vuuvven piäštä Feliksin tilalla muaherrakši tuli Portsi Fest. Feliks kun tahto luatie jevreijen mieliksi, niin jätti Puavilan tyrmäh.


предыдущая глава Глава 24 следующая глава