Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLIEN KIRJA

Глава 23

1Puavila kaččo Neuvokuntah ta šano: «Vellet! Koko elämäni, täh päiväh šuate, mie olen elän Jumalan ieššä omahenki puhtahana.»2Šiitä ylipappi Ananie käški viereššä šeisojien lyyvvä Puavilua šuuta vaššen.3Puavila šano ylipapilla: «Jumala vielä lyöy šilma, šie, valotettu šeinä! Šiekö muka issut suutimašša milma Sakonan mukah, a iče Sakonan vaštasešti käšet lyyvvä milma.»4Viereššä šeisojat šanottih: «Häpyätkö šie Jumalan ylipappie?»5Puavila šano: «Mie en tietän, vellet, jotta hiän on ylipappi. Pyhissä Kirjutukšissa vet on šanottu näin: ‘Oman rahvahan piämieštä elä kiruo’.»

6Oša Neuvokunnašta oli saddukeita, a toini farisseita. Puavila tiesi šen ta šano lujah: «Vellet! Mie olen farissei, ta miun tuatot niise oltih farisseit. Täššä milma nyt suutitah šentäh, kun ušon, jotta kuollehet nouššah.»7Kun hiän šano tämän, farisseijen ta saddukeijen välissä šytty riita ta joukko jakautu kahtie.8Saddukeit niät kun šanotah, jotta ei ole kuollehista noušomista, ei anhelija eikä henkijä. A farisseit še ušotah näih kaikkih.9Alko kova karjeh. Farisseijen joukošta nouštih muutomat sakonanopaštajat ta šanottih: «Myö emmä niä mitänä pahua täššä mieheššä. A kun lienöy henki tahi anheli paissun hänellä, niin noušemmako Jumalua vaštah?»10Kun riita vain ylty, niin komentaja pöläšty, jotta Puavila revitäh palasiksi. Hiän käški saltattojen männä ta ottua Puavila Neuvokunnan käsistä ta viijä hänet kasarmih.

11Yöllä Hospoti näyttäyty Puavilalla ta šano: «Pisy lujana! Niin kuin šie olet tovistan Miušta tiälä Jerusalimissa, šamoin šiun pitäy tovistua Riimaššaki.»

Eryähät jevreit tahotah tappua Puavila

12Päivän valotešša jevreit peitočči keräyvyttih yhteh ta annettih šana, jotta ei šyyvvä eikä juuvva, kuni ei tapeta Puavilua.13Täh šanah yhty yli nelläkymmentä mieštä.14Hyö mäntih piäpappien ta rahvahan vanhimpien luo ta šanottih: «Myö pošiutuma, jotta emmä pane šuuh mitänä, kuni emmä tapa Puavilua.15Kyšykkyä työ nyt Neuvokunnan nimissä komentajalta, jotta eikö hiän huomena toimittais Puavilan tiän luo. Šanokkua, jotta tahtosija muka tarkemmin tutkie hänen as's'ua. Myö olemma valmehina tappamah hänet, ennein kuin hiän kerkiey tiän luo.»

16Puavilan čikon poika kuuli täštä. Hiän mäni kasarmih, piäsi Puavilan luo ta šano hänellä as's'ašta.17Puavila kučču yhen šuanpiäliköistä ta šano: «Vie tämä priha komentajan luo, hänellä on komentajalla viesti».18Šuanpiälikkö otti pojan, vei komentajan luo ta šano: «Vanki Puavila kučču miut ta käški tuuvva tämän prihan šiun luo. Hänellä on mitä ollou as's'ua šiula.»

19Komentaja otti pojan kiäštä, vei šyrjäh ta kyšy: «Mitä as's'ua šiula on?»20Poika vaštasi: «Jevreit piätettih kyšyö, jotta šie toimittaisit huomena Puavilan Neuvokunnan eteh. Hyö muka tahotah tarkemmin tutkie hänen as's'ua.21Ka šie elä myönny šiih, šentäh kun heijän joukošta yli nelläkymmentä mieštä vuottau häntä matan varrella peittopaikašša. Hyö on pošiuvuttu, jotta ei šyyvvä eikä juuvva, kuni ei tapeta Puavilua. Hyö ollah valmehina ta vuotetah vain šiun käškyö.»22Komentaja šano pojalla: «Elä kellänä virka, jotta šie kerroit miula täštä». Šiitä hiän piäšti pojan mänömäh.

Puavila työnnetäh Kesarijah

23Šiitä komentaja kučču kakši šuanpiälikkyö ta šano: «Pitäkkyä yön kolmannešta tunnista*a alkuan kakšišatua jalkamieštä valmehena marššimah Kesarijah. Ottakkua lisäkši šeiččemenkymmentä raččumieštä ta kakšišatua keihäšmieštä.24Varuštakkua heposie Puavilan račukši ta šuattakkua hänet vahinkotta Kesarijah muaherra Feliksin luo.»

25Komentaja kirjutti muaherralla tämmösen kirjasen:26«Tervehyš Klauti Lisieltä korkiearvosella muaherra Feliksillä.27Jevreit otettih kiini tämä mieš ta oltih vähällä tappua hänet. Mie tulin saltattojen kera ta pelaššin hänet, kun šain tietyä, jotta hiän on Riiman kanšalaini.28Mie tahoin tiijuštua, mistä jevreit häntä viäritetäh, ta šentäh vein hänet heijän Neuvokunnan eteh.29Šielä mie nävin, jotta häntä viäritetäh heijän Sakonan kiistakyšymykšistä, ei mistänä šemmosešta, mistä hänet vois šurmata tahi panna tyrmäh.30A kun šain tietyä, jotta jevreit tahotah peitočči tappua hänet, niin kiirehešti työnsin hänet šiun luo. Hänen viärittäjien mie niise käsin männä ta šanuo šiun ieššä, mitä heilä on häntä vaštah. Jiä tervehekši.»

31Saltatat ruattih käšyn mukah, otettih Puavila ta yön aikana vietih hänet Antipatridah.32Toisena päivänä raččumiehet lähettih šuattamah häntä ielläh, a saltatat myöššyttih kasarmih.33Kesarijah tultuo šuattajat annettih muaherralla kirjani ta vietih Puavila hänen eteh.34Muaherra luki kirjasen ta kyšy, mistä muakunnašta Puavila on. Kuultuo, jotta Puavila on Kilikijašta,35hiän šano: «Kyšelen šilma šiitä, konša tänne tullah šiun viärittäjät». Muaherra käški varteija Puavilua Iirotin horomissa.


*a 23:23 Šiinä ilta 9:štä alkuan.

предыдущая глава Глава 23 следующая глава