Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLIEN KIRJA

Глава 22

1«Vellet ta tuatot! Kuunnelkua nyt, mitä mie šanon puolistuakšeni iččieni.»

2Tuli entistä hil'l'asempi, kun hyö kuultih hänen pakajavan jevrein kielellä. Puavila jatko:

3«Mie olen jevrei, šyntyn Kilikijan Tarsošša ta kašvan täššä linnašša. Gamalielin opaššukšella miut on kašvatettu miän tuattojen Sakonan kaikkien käškyjen mukah. Mie olin kiivaš Jumalan puolistaja, juštih niin kuin työ kaikki tänäpiänä oletta.4Mie ajelin Hospotin Tien kulkijie, otin kiini miehie ta naisie, panin tyrmäh ta vuajin heilä šurmua.5Šen voit tovistua ylipappi ta koko vanhimpien Neuvokunta. Hyö še annettih miula valtakirja Damaskin vellilöillä näytettäväkši, jotta šaisin vankita šikäläisie Hristossah uškojie ta tuuvva hiät riimuloissa Jerusalimih kuritettavakši.

6No a matalla, konša olin jo läššä Damaskie, puolienpäivien aikah taivahašta äkkie läimähti kirkaš valo miun ympärillä.7Mie lankesin muah ta kuulin iänen, mi šano miula: ‘Sauli, Sauli, mintäh šie ajelet Milma?’8Mie kyšyin: ‘Hospoti, kenpä Šie olet?’ Hiän vaštasi miula: ‘Mie olen Iisussa Nasarettilaini, kumpaista šie ajelet’.9Ne, ket oltih miun kera, nähtih valo ta pöläššyttih, vain ei kuultu Šen iäntä, kumpani miula pakasi.10Mie kyšyin: ‘Hospoti, mitä miun pitäy ruatua?’ Hospoti šano miula: ‘Nouše ta mäne Damaskih. Šielä šuat kuulla kaiken, mitä šiula on pantu ruattavakši.’11Šiitä kirkkahašta valošta mie šokenin, ta šentäh miun matkalaiset kuletettih milma kiäštä. Niin piäsin Damaskih.

12Šielä oli Ananie, jumalahini ta Sakonan mukah eläjä mieš, kumpaista kaikki linnan jevreit piettih arvošša.13Hiän tuli miun luo ta šano: ‘Sauli velliseni, myöštykkäh šiula näkö!’ Šamašša miun näkö myöšty ta mie nävin hänet.14Hiän šano: ‘Miän tuattojen Jumala valičči šiut, jotta šie tietäsit Hänen tahon, näkisit Hänet, ken on oikiemielini, ta kuulisit Hänen iänen.15Šiušta tulou Hänen tovistaja, šie kerrot kaikilla ihmisillä, mitä nävit ta kuulit.16Ka mitäpä šie pitvittelet? Nouše ta kuču avukši Hospotin Iisussan nimie, anna kaštua iččeš ta peššä pois šiun riähät.’

17Konša mie myöššyin Jerusalimih ta moliuvuin jumalankojissa, mie jouvuin hurmehih18ta nävin Hospotin. Hiän šano miula: ‘Kiirehi lähtie Jerusalimista, šentäh kun tiälä ei ušota, mitä šie šanot Miušta’.19Mie šanoin: ‘Hospoti, ihmisethän tiijetäh, jotta mie kävelin sinagogašta sinagogah, panin tyrmäh ta ruoškitin niitä, ket ušotah Šiuh.20Šilloinki, konša Šiun tovistaja Stefani tapettih, mie šeisoin šielä, hyväkšyin tappamisen ta varteičin tappajien vuatteita.’21No Hospoti šano miula: ‘Mäne. Mie toimitan šiut loitoš toisenvierosien kanšojen luo’.»

22Täh šuate jevreit kuunneltih Puavilua, vain nyt noššettih karjeh: «Pois tuommoni muan piältä! Ei hiän šua elyä.»23Kun hyö karjuttih, ruaššeltih vuatteitah ta lykittih pölyö ilmah,24komentaja käški viijä Puavilan kasarmih. Hiän käški ruoškie Puavilua ta kyšellä häntä, jotta šais malttua, mintäh jevreit niin lujašti karjuttih hänellä.

25Konša Puavila šivottih ruoškittavakši, hiän šano vierellä šeisojalla šuanpiäliköllä: «Onko teilä valta ruoškie Riiman kanšalaista ta vieläi ilmain suutuo?»26Tämän kuultuo šuanpiälikkö mäni ilmottamah as's'ašta komentajalla: «Tiijätkö, mitä meinuat ruatua? Tuo mieš on Riiman kanšalaini.»27Komentaja tuli šinne ta kyšy Puavilalta: «Oletko šie tosieh Riiman kanšalaini?» Hiän vaštasi: «Olen».28Komentaja šano: «Mie šuurella rahalla šain kirjuttautuo Riiman kanšalaisekši». Puavila virkko: «A mie olen ollun še šyntymäštä šuate».29Šiitä ne, kenen piti kyšellä Puavilua, šamašša jätettih hänet rauhah. Ta komentaja pöläšty, kun šai tietyä, jotta oli käšken šituo Riiman kanšalaisen.

Puavila Neuvokunnan ieššä

30Komentaja tahto tarkkah tietyä, mistä jevreit viäritetäh Puavilua. Šentäh toisena päivänä hiän piäšti Puavilan rauvoista ta käški kerätä piäpapit ta koko Neuvokunnan. Šiitä hiän toi Puavilan heijän eteh.


предыдущая глава Глава 22 следующая глава