Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLIEN KIRJA

Puavilan matka Makedonijah ta Kreikkah 20:1-21:26

Глава 20

Puavila lähtöy Jerusalimih

1Konša mellakka Efessašša ašettu, Puavila kučču opaššettavat luokšeh. Hiän neuvo heitä pisyö lujina, šiitä prostiutu heijän kera ta läksi Makedonijah.2Matan varrella hiän monin šanoin rohkisti uškojie ta niin tuli Kreikkah.3Šielä hiän oli kolme kuukautta. Šen jälkeh hiän meinasi lähtie meričči Siirijah. Vain kun šai tietyä, jotta jevreit hauvotah ajatušta noušša häntä vaštah, hiän piättiki männä šinne Makedonijan kautti.4Hänen matkalaisina Aasijah šuate oltih Pirron Sosipatri Verijašta, fessalonikkalaiset Aristarh ta Sekundi, derveläini Gaija, Timofei ta aasijalaiset Tihikka ta Trofima.5Hyö mäntih ieltäpäin ta vuotettih meitä Troadašša.6Riešanleivän pruasniekan jälkeh myö toiset purjehtima Hilipistä ta viijen päivän piäštä piäsimä heijän luo Troadah. Viipymä šielä šeiččemen päivyä.

Kuollut eleytyy Troadašša

7Šuovatan jälkeh, netälin enšimmäisenä päivänä, opaššettavat keräyvyttih yhteh leipyä katkuamah. Puavila meinasi toisena päivänä lähtie ielläh ta nyt pakasi rahvahan kera. Pakina pitkisty puoliyöh šuate.8Yläkerran kamarissa, missä hyö oltih, palo monta lamppuo.9Puavilan pitän pakinan aikana eryäš Jeutih-nimini priha istu ikkunalla. Hiän uinosi šyväh uneh ta unimielissäh lankesi alaš kolmannešta kerrokšešta. Hänet noššettih kuollehena muašta.10Puavila šolahti alaš, painautu pojan piällä, šepäsi häntä ta šano: «Elkyä hätyälkyä, hiän on henkissä».11Šiitä Puavila nousi jälelläh kamarih, katkasi leipyä ta šöi. Šen jälkeh hiän pakasi vielä pitälti, huomeneškoittieh šuate, ta šiitä läksi matkah.12Poika tuotih kotih elävänä. Apie mieli haihtu ta kaikin oltih ilosie.

Laivamatka Troadašta Milittah

13Myö nousima laivah ta purjehtima ieltäpäin Assoh tarkotukšena ottua Puavila šieltä matkah; näin hiän oli käšken, kun iče tahto männä šinne aštumalla.14Assošša vaštasima Puavilan. Myö ottima hänet laivah ta mänimä purjehissa Mitilinah.15Šieltä läksimä ielläh meričči ta toisena päivänä tulima Hiosšuaren kohalla. Tuaš kulkima päivän ta nenäštymä Samosan rantoih. Šiitä piäsimä Trogillih ta toisena päivänä tulima Milittah.16Puavila niät kaččo paremmakši männä Efessan kyličči, jottei viikoštuo Aasijašša. Hiän kiirehti, jotta kerkieis, još šuinki vois, Jerusalimih Stroičakši.

Puavilan pakina Efessan uškojakunnan vanhimmilla

17Militašta Puavila työnsi šanan Efessah ta kučču luokšeh uškojakunnan vanhimmat.18Konša hyö tultih, Puavila šano heilä: «Työ tiijättä, mitein mie elin tiän kera šiitä päiväštä šuate, konša tulin tänne Aasijah.19Ruavoin Hospotin hyväkši kaikešša tottelijana ta monin kyynelin keššin ne ahissukšet, kumpasie jevreit milma vaštah peitočči jassakoitih.20Mie en ole peitellyn mitänä, mistä ois teilä hyötyö, vain olen šanellun kaiken ta opaštan teitä rahvahan ieššä ta tiän omissa kotiloissa.21Jevreilöillä ta kreikkalaisilla olen paissun, jotta hyö jätettäis riähäššä elämini, kiännyttäis Jumalan puoleh ta ušottais miän Hospotih Iisussah Hristossah.

22Nyt Pyhän Henken pakottamana mie matkuan Jerusalimih. En tiijä, mitä šielä miula tulou.23Šen vain tiijän, jotta Pyhä Henki kaikissa linnoissa tovistau, jotta milma vuotetah rauvat ta ahissukšet.24No mie en pie omua henkie kallehena. Tahon vain piäššä matan piäh hyvillä mielin ta lopettua šen ruavon, kumpasen mie šain Hospotilta Iisussalta. Ta še ruato on šanella Hyvyä Viestie Jumalan armošta.

25Nyt še mie tiijän, jotta työ enämpi että niä milma, ei yksikänä teistä, kenen joukošša mie olen elän ta šanellun Jumalan Valtakunnašta.26Šentäh mie tänäpiänä šanon teilä, jotta mie en ole viäräpiä, kun teistä ken joutunou uatuh.27Mie en ole peitellyn mitänä, vain olen šanellun teilä kaiken, mitä Jumala tahtou.

28Pitäkkyä huoli ičeštänä ta koko šiitä karjašta, kumpasen paimeniksi Pyhä Henki on tiät pannun. Paimentakkua Hospotin ta Jumalan uškojakuntua, kumpasen Hospoti omalla Verelläh ošti Ičelläh.29Mie tiijän, jotta miun lähön jälkeh tiän joukkoh tulou vihasie hukkie, kumpaset ei šiäššetä karjua.30Ta tiän omašta joukošta noušou miehie, kumpaset viärisselläh tosišanomua vetyäkšeh opaššettavat matkahah.31Niin jotta valvokkua! Muistakkua, jotta mie kolme vuotta vaipumatta, yötä päivyä, kyynälissä šilmin neuvoin teitä jokahista.

32Nyt, vellet, jätän tiät Jumalan käsih ta Hänen armon šanan varah. Še šana voit lujittua teitä ta antua teilä perinnön yheššä kaikkien niijen kera, kenet Jumala on pyhittän.33Hopieta, kultua ta vuatetta mie en keltänä tahton.34Iče tiijättä, jotta mie näillä omilla käsillä olen hankkin šen, mitä miula ičelläni ta miun kera ollehilla on tarvinnun.35Kaikella keinoin mie näytin teilä, jotta näin, ruatamalla, pitäy huolehtie vähäväkisistä ta muistua nämä Hospotin Iisussan šanat: ‘Ošakkahampi on antua kuin ottua’.»

36Tämän pakinan jälkeh Puavila laškeutu polvusillah ta moliutu yheššä hiän kera.37Kaikin ruvettih itkömäh, ševättih Puavilua ta annettih hänellä šuuta.38Heilä tuli oikein paha mieleštä, kun Puavila šano, jotta hyö enämpi ei šuaha nähä häntä. Šiitä hyö kaimattih Puavila laivah.


предыдущая глава Глава 20 следующая глава