Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLIEN KIRJA

Глава 16

Puavila ottau Timofein ruatotovarissakši

1Puavila piäsi Derveh ta Listrah. Listrašša oli Timofei-nimini opaššettava, kumpasen muamo oli Hristossah uškoja jevrei, a tuatto oli kreikkalaini.2Listran ta Ikonijan vellet paistih Timofeista vain hyvyä.3Puavila tahto ottua Timofein matkahah ta šentäh luati hänellä laitaleikkaukšen. Tämän hiän ruato niillä šeutuloilla eläjien jevreijen tähen, šentäh kun kaikin tiijettih, jotta Timofein tuatto on kreikkalaini.

4Hyö kulettih linnašta toiseh ta ilmotettih uškojilla, mitä apostolit ta uškojakunnan vanhimmat piätettih Jerusalimissa. Hyö šanottih, jotta uškojien pitäy elyä niijen piätökšien mukah.5Uškojakunnat lujituttih ušošša, ta joka päivä niih tuli lisyä rahvašta.

Makedonijalaini mieš näyttäytyy Puavilalla unissa

6Puavila ta hänen matkoveh matattih ielläh Frigijan ta Galatijan halki, šentäh kun Pyhä Henki ešti heitä šanelomašta Jumalan šanua Aasijan muakunnašša.7Misijan puolella piäštyö hyö meinattih lähtie Vifinijah, vain Pyhä Henki ei piäštän heitä.8Šentäh hyö kulettih Misijan halki ta tultih Troadah.

9Yöllä Puavilalla jiäviyty makedonijalaini mieš. Še šeiso Puavilan ieššä ta pyritti: «Tule meren poikki Makedonijah ta auta meitä».10Tämän Puavilan jiävinnän jälkeh myö piättimä šamašša lähtie Makedonijah, šentäh kun malttoma, jotta Hospoti kuččuu meitä šanelomah Hyvyä Viestie šielä.

Puavilan tulo Hilippih

11Niin myö läksimä Troadašta ta purjehtima šuorah Samofrakijah ta toisena päivänä Neapolih.12Šieltä jatkoma matkua Hilippih, riimalaisien šiirtokuntah*a, še on enšimmäisie linnoja Makedonijah tullešša. Šielä myö olima moniehan päivän.

13Šuovattana myö mänimä linnan veräjän ulkopuolella joven rannalla, kun arvelima, jotta šielä on malittupaikka. Myö istuutuma ta pakasima šinne tullehien naisien kera.14Meitä kuuntelomašša oli eryäš Lidija, jumalanvarasija naini Fiatirašta, purppurakankahan myöjä. Hospoti avasi Lidijan šytämen, ta hiän otti vaštah šen, mitä Puavila šano.15Lidija ta hänen kotijoukko kaššettih. Šiitä hiän pyritti meitä: «Kun työ nyt pitänettä milma Hospotih uškojana, niin tulkua miun kotih ta olkua meilä». Hiän pyrittämällä pyritti meitä tulomah.

Puavila ta Sila Hilipin tyrmäššä

16Konša myö tuaš aštuma malittupaikkah, meilä vaštah tuli paššarityttö, kumpasešša oli tietäjähenki. Einuštamalla tyttö tienasi omilla isännillä äijän rahua.17Hiän läksi Puavilan ta miän muijen peräh ta karju: «Nämä miehet ollah Ylimmäisen Jumalan käškyläisie! Hyö neuvotah meilä pelaššukšen tie.»18Tätä tyttö ruato monta päivyä. Viimein Puavila kylläšty, kiänty ta šano šillä tietäjähenkellä: «Iisussan Hristossan nimeššä käšen šilma: lähe häneštä!» Šamašša henki läksi tytöštä.

19Konša tytön isännät nähtih, jotta heiltä kato tulojen toivo, hyö otettih Puavila ta Sila kiini ta vejettih hiät torilla valtamiehien luo.20Hyö pantih hiät linnanpiälikköjen eteh ta šanottih: «Nämä miehet haitatah linnan rauhua. Hyö ollah jevreit21ta opaššetah tapoja, kumpasie miän ei ole valta ottua omakši eikä elyä niijen mukah, šentäh kun olemma riimalaiset.»22Rahvaš niise nousi Puavilua ta Silua vaštah. Linnanpiäliköt käšettih kiskuo heiltä vuattiet piältä ta ruoškie hiät.23Heitä lyötih äijälti ta luotih tyrmäh. Varteiččijan käšettih varteija heitä hyvin.24Tämän komennon šuatuo varteiččija pani hiät tyrmän perimpäiseh čuppuh ta vielä tako jalkapuuh.

25Keškiyön aikah Puavila ta Sila moliuvuttih ta laulamalla ylennettih Jumalua. Toiset vankit kuunneltih heitä.26Äkkie alko šuuri muanjärissyš, šemmoni, jotta tyrmän aluškivet täristih. Šamašša kaikki ovet lennettih auki ta kaikkien kahlehet avauvuttih.27Varteiččija havaččeutu ta näki, jotta kaikki ovet ollah kahallah. Hiän vejälti miekan ta tahto tappua iččeh, kun smietti, jotta vankit puattih.28Šilloin Puavila karjahti lujah: «Elä luaji ičelläš pahua! Tiälä myö kaikin olemma.»

29Varteiččija käški tuuvva tulta, juoksi šiämeh ta vapissen lankesi Puavilan ta Silan eteh.30Hiän vei hiät uloš ta kyšy: «Arvosat miehet! Mitä miun pitäy ruatua, jotta pelaštuisin?»31Hyö vaššattih: «Ušo Hospotih Iisussah Hristossah, niin pelaššut šie ta šiun kotijoukko».32Šiitä hyö šaneltih Hospotin šanua hänellä ta koko hänen kotijoukolla.33Varteiččija otti hiät kešellä yötä ta pesi ruoškimisen jättämät huavat. Šiitä hänet ta hänen kotiväki kaššettih.34Hiän vei hiät omah kotih, taričči heilä ruokua ta yheššä koko kotijoukon kera piti iluo, kun nyt uško Jumalah.

35Konša päivä valkeni, linnanpiäliköt työnnettih omie apulaisie šanomah varteiččijalla: «Piäššä ne miehet tyrmäštä».36Varteiččija šano tämän Puavilalla: «Linnanpiäliköt käšettih piäštyä tiät irti. Niin jotta tulkua poikeš šieltä ta mänkyä rauhašša.»37A Puavila šano: «Hyö tutkimatta ruošittih rahvahan ieššä meitä, Riiman kanšalaisie, ta pantih miät tyrmäh. Nytkö hyö peitočči toimitettais miät pois tiältä? Eipäš, anna vain tullah iče ta viijäh miät tiältä.»38Apulaiset vietih tämä viesti linnanpiäliköillä. Ne pöläššyttih, kun kuultih, jotta miehet ollah Riiman kanšalaisie.39Šiitä hyö tultih tyrmäh, prostiuvuttih, šuatettih hiät šieltä pihalla ta pyritettih heitä lähtömäh pois linnašta.

40Tyrmäštä piäštyö Puavila ta Sila mäntih Lidijan luo. Kun hyö nähtih šielä uškovellijä, hyö vakotettih heitä pisymäh lujina ta šiitä lähettih linnašta.


*a 16:12 Šiirtokunta, kolonija, oli linna, missä oli Riiman keisarin antama ičehallinto ta missä riimalaini sakona oli voimašša.

предыдущая глава Глава 16 следующая глава